Lylyn peruslinjaukset

                                                                                                                                     3.5.2017

Eilen pidettiin siis uuden ja vanhan valtuuston yhteiskokous, jota kutsuttiin Talous- ja strategiaseminaariksi. Kokouksen avasi nykyinen pormestari Anna-Kaisa Ikonen. Hän kertoi nykyisen valtuuston työstä ja saavutuksista. Isoja hankkeita on saatu päätökseen. Talous ei tavoitteista huolimatta ole ojennut tasapainoon. Työttömyysaste on ollut aivan liian korkea. Hän kiitti hallitusta siitä, että Tampereella on voitu kokeilla esimerkiksi valinnan vapautta kahdella alueella ja työttömyyden hoidossakin saatiin mahdollisuus sen seudulliseen järjestämiseen. Paljon jäi tekemättä ja ne jäävät seuraavalle valtuustolle.

Pirkanmaa 2019 -projektista (Sote- ja maakuntauudistus) saatiin tilannekatsaus. Olennainen hankaluus on se, että Maakuntauudistusta, johon sisältyy sosiali- ja terveyspalvelujen uudistamainen, ei ole lainsäädännöllistä selkänojaa. Toisin sanoen hallitus ei saanut säädettyä tarvittavia lakeja aikataulussa. Uudistuksen tavoitteena on nykyaikaistaa ja uudistaa palveluja. Se tehdään mm. integroimalla palvelut asiakaslähtöisesti ihmisten tarpeiden mukaan. Optimoidaan palveluverkko, otetaan käyttöön tehokkaimmat ja vaikuttavimmat toimintatavat sekä hankitaan käyttöön digitaalisia palveluja.

Toisena isona tavoitteena on muutoksella parantaa julkisen talouden kestävyysvajetta ja aikaansaada vähintään 300 M€:n kustannusten taittuminen nykytrendiin nähden etupainotteisesti vuoteen 2029 mennessä.

Ajankohtaista valtakunnallisesti Maakuntauudistuksesta:

Lainvalmistelu kesken ja keskeiset lakipaketit ovat eduskunnassa. Valinnanvapauslaki on tulossa toukokuun alussa. Useita muutoksia on tulossa lausunnoilla olleeseen malliin

Pilottimaakuntia etsitään ja kasvupalvelulaki lausunnolla. Tällä tietoa eduskunta pääsee päättämään vasta heinä/elokuussa. Väliaikaishallinnon aloittaminen siirtynee 1-2kk

Valtakunnallisten tukipalveluyhtiöiden (ICT, Kiinteistöt, TAHE) valmistelu etenee. Muutosvalmennus käynnistyy kesäkuussa (HAUS)

Yleisimmät nimikkeet vuoden 1.1.2019 alussa Tampereen kaupungissa:

Tampereen kaupungin palveluksesta siirtyy Maakuntaa n. 6000 työntekijää ja ohessa olevassa kuvassa näkyvät yleisimmät nimikkeet maakuntauudistuksen jälkeen.

Lastenhoitaja 936 henkilöä

Tuntiopettaja 725 henkilö

Lastentarhanopettaja 556 hlöä

Luokanopettaja 441 hlöä

Palvelutyöntekijä 355 hlöä

Lehtori 769 hlöä

Linaja-auton kuljettaja 341 hlöä

Avustaja 125 hlöä

Erityisluokan opettaja 106 hlöä


Linjaukset pormestariohjelman valmistelulle:

1. Kaupungin talouden tasapainottaminen tulevan nelivuotiskauden aikana. Veronkorotus mahdollinen viimeisenä mahdollisuutena.

 

2. Työllisyyttä, kaupungin elinvoimaa, houkuttelevuutta ja kasvua edistävät investoinnit ovat ensisijaisia. Päätetyt investoinnit toteutetaan ja sisäilmaiset kiinteistöt hoidetaan. Tiivis yhteistyö Tampereen Uuden Yliopiston kanssa.

 

3. Työttömyyteen, työpaikkojen synnyttämiseen ja yritysten toimintaedellytysten parantamiseen panostetaan. Kesätyöpaikat ja ensimmäinen työpaikka ovat avainasemassa.

 

4. Turvataan monipuolinen asuntotuotanto ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentaminen sekä varmistetaan tonttitarjonta.

 

5. Panostetaan varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja toisen asteen koulutukseen sekä syrjäytymisen ehkäisemiseen.

 

6. Ikäihmisten palvelut on turvattava.

 

7. Lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukeminen

 

8. Kaupungin saatavuuden parantaminen panostamalla nopeisiin liikenne- ja viestintäyhteyksiin sekä alyliikenteeseen.

 

9. Kansainvälitymiseen, matkailuun ja kulttuuriin panostaminen

 

10. Kaupungin kehittäminen sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla.

 

11. Toimintojen johtaminen selkeämmäksi, digitalisaation hyödyntäminen toimintojen uudistamisessa, budjettikuri ja henkilöstöpolitiikan kehittäminen sekä sairauspoissaolojen vähentäminen  

2.5. valtuustoryhmien vastaukset kysymyksiin, kyllä tai ei ollaan mukana. Neuvotteluja jatketaan kolmessa valimistelutyöryhmässä. Ne jatkavat, jotka hyväksyvät linjaukset. 15.5. valmistuu ensimmäinen pormestariohjelman luonnos.                                                                                                                           

 

Keskeiset uuden valtuuston haasteet:

 

Sote- ja maakuntauusituksen läpivieminen

Talous ja työllisyys

Väestönkasvu

Ilmastosopimus

Kaupunginosien eriytyminen

Demokratia

 

 

Esa Kanerva

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 /alijäämän tasapainottamisessa ja

Seuraavan valtuuston isoja kysymyksiä

palvelujen

 

 

Seminaariin

                                                                                                                                 2.5.2017

Vapun jälkeinen päivä alkaa talous- ja strategiaseminaarilla Tampere-talolla. Sekä uusi että vanha valtuusto on kutsuttu koolle. Tiettävästi pormestariehdokas Lauri Lyly kertoo pormestariohjelman tilanteesta ja avaa sitä.

Sitten tehdään selkoa Sote- ja maakuntauudistuksen etenemisestä. Muutosjohtaja Kari Hakari ja projektijohtaja Tuukka Salkoaho alustavat.

Talousjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Eero Laesterä Perlacon Oy:stä kertovat talousnäkymistä.

Ryhmätöitä tehdään aiheesta keskeisimmät Tampereen uhat ja mahdollisuudet. Lounastauon jälkeen ne puretaan.

Strategiajohtaja Reija Linnamaa uuden strategin laadintaa ja valtuuston puheenjohtaja Sanna Marin vetää arviointikeskustelua aiheesta ”Miten onnistuimme valtuustokaudella, millaisia viestejä tulevalle valtuustolle.”

Jossakin välissä puhuu Lauri Lyly. Sitten vedetään piuhat yhteen ja lausutaan päätössanat.

Huomenna availen päivän antia. Kyllä pormestariohjelman aihio kiinnostaa!

Terveisin Esa Kanerva

Uusi valtuustoryhmä järjestäytyi

                                                                                                                                  

                                                                                                                             26.4.2017

Harvinaisen iloisissa tunnelmissa tavattiin ja hymy oli herkässä. Alku lupaa hyvää. Edessä on paljon tehtävää ja vastuuta. Tapaamisen avasi Kunnallisjärjestön puheenjohtaja Atanas Aleksovski ja sen jälkeen ohjat otti pormestariehdokas Lauri Lyly. Hän kertoi uudesta puolueellemme historiallisesta hetkestä, kertoi näkemyksenään ja vastuullaan olevan, että vaaliohjelmamme tavoitteiden tulee myös konkretisoitua. Tarvitaan oikeat henkilöt ja osaaminen oikeille paikoille. Uuden alun tulee näkyä ulospäin ja tarvitaan pormestarin lähelle henkilöt, joilla on kokemusta, uutta verta ja omaa halua.                                                                                                                                    

Lyly ehdotti valittavaksi ryhmän johtoon Atanas Aleksovskia, varapuheenjohtajaksi Johanna Loukaskorpea ja 2. varapuheenjohtajaksi Kirsi Kaivosta. Heidät myös yksimielisesti valittiin. Pekka Salmea kiitettiin 8 vuoden raskaasta työrupeamasta ja hyvästä työstä. Hän totesi itsekin, että on hyvä välillä ottaa hieman rauhallisemmin. Hän lupasi olla käytettävissä pormestariohjelmaa rakennettaessa.

Atanas Aleksovski ilmoitti luopuvansa Kunnallisjärjestön puheenjohtajan paikasta ja uusi valittaneen syksyllä. Ryhmän neuvottelijoina jatkavat osin vanhat neuvottelijat täydennettyinä uuden valtuustoryhmän johtohenkilöillä.

Neuvottelutilanne käytiin läpi ja keskusteltiin pitkään niiden sisällöstä. Enempää en voi keskeneräisistä asioista kertoa. Positiivista on se, että kaikki ryhmät haluavat olla mukana myös toisella neuvottelukierroksella.

Uusi valtuustoryhmä kokoontuu tiiviisti ottamassa kantaa lähiaikoina pormestariohjelmaan sen rakentuessa pikkuhiljaa. Kaupungin hallintoa valitaan hiljalleen, mm. väliaikainen Maakuntavaltuusto. Johtokuntapaikat täytetään ensimmäiseksi. Yhtiöiden hallituspaikoista päätettäneen 31.5. mennessä.

Käsitykseni mukaan Lauri Lylyn henkilökohtainen karisma ja johtajanote ovat olleet keskeinen tekijä ja takuumies ryhmän yksimielisyyden ja päättäväisyyden synnyttäjänä. Tästä on hyvä jatkaa.

Palaan kirjoittelemaan ensi viikolla. Toivotan hyvää Vappua ja Suomalaisen Työn juhlaa lukijoilleni!

Esa Kanerva

 

 

Karavaani kulkee

                                                                                                                                    25.4.2017


Lyly esitti ennen neuvotteluja eri valtuustoryhmille tukun kysymyksiä, jotka koskivat mm. taloutta, työllisyyttä ja koulutusta. Haastattelut jatkuvat ja päätökseen ensimmäinen kierros saadaan tänään. Tulosta pitäisi syntyä parin viikon sisällä.

Jännittävät paikat ovat myös uudella valtuustoryhmällä. Se kokoontuu tänään järjestäytymiskokoukseensa. Avoinna ovat ryhmän johtajan, varapuheenjohtajan, sihteerin, taloudenhoitajan, toiminnantarkastajien ja tiedottajan vakanssit. Ryhmän puheenjohtajuuteen saattaa olla tunkua. Illalla Lauri Lyly kertoo oman käsityksensä ryhmälle, kenet hän haluaisi aisaparikseen. Kello 19 jälkeen ollaan viisaimpia.

Tärkeitä hommia ovat myös ryhmän työvaliokunta ja neuvottelijat. Illalla tiedotetaan myös luottamuspaikkojen jaon aikataulu ja kerrotaan neuvottelutilanteesta tarkemmin.

Kirjoittelen huomenna, miten asiat sujuivat ja minkälaisia päätöksiä saatiin aikaan.

Terveisin Esa Kanerva

Mikä Kaupinojan vedenpuhdistamossa mättää?

                                                                                                                                       24.4.2017

Luen netistä, että uusi Kaupinojan päävedenottamon pitäisi valmistua vuonna 2015. Nyt ollaan vuodessa 2017 eikä laitos ole vieläkään valmis. Kysymyksessä on kallis investointi, johon mennee verkostotöineen rahaa reippaasti yli 40 miljoonaa euroa rahaa. Miksi rakennusprojekti seisoo orpona rannassa edelleenkin tuottamattomana ja keskeneräisenä?

Valmistumisajankohtaa on siirretty useaan otteeseen. Valmista piti tulla aluksi viivästyksen jälkeen 2016 maaliskuussa, ei tullut valmista. Joulukuussa -16 työmaalta lähti urakoitsija ja sen jälkeen ei juuri ole tapahtunut mitään. Onko meillä tähän varaa? Sen jälkeen on ollut sovittelua ja neuvottelua, tuloksetta. Olisiko aika vaihtaa neuvottelijaa tai kaupungin ryhtyä järeimpiin toimiin asemansa turvaamiseksi?

On muistettava, että puhdistamon on täytettävä tiukat määräykset. Valmiina vedenottamona laitoksen on toimittava takuuehtojen mukaisesti ja tämän Näsijärven pintavesilähteen veden on oltava laadukasta. Tähän on omat vaatimuksensa. Tuleeko hyvä lopputulos riidellen, epäilyttää.

Entä jos Rantatunnelin valmistuminen olisi viivästynyt yhtä kauan? Mikä meteli olisi noussut julkisuudessa. Nyt ei kukaan puhu mahdollisista rakentamiskustannusten ylityksistä tai vedenmyyntitulojen saamatta jäämisestä. Onko 40 miljoonaa euroa Tampereella niin pieni raha, ettei sen perään kannata huudella?

Esa Kanerva, kaupunginvaltuutettu 1.6. alkaen

 

 

Epävakaa maailmamme

                                                                                                                                  

                                                                                                                                  20.4.2017

Jos katselisi tätä maapallopoloamme taivaasta, ei voisi olla huomaamatta täällä vallitsevia jännitteitä ja salamointia kansojen välillä.                                                                                    

Jenkit ovat tehneet omat valintansa ja saaneet johtoon ulospäin epävakaalta näyttävän persoonallisuuden. Trump ei pelkästään uhoa, vaan näköjään myös toimii impulsiivisesti. Esimerkkinä voi mainita megapommin pudottaminen Afganistaniin ja muutaman risteilyohjuksen ampuminen Syyriaan. 

Turkkilaiset saivat vaaleissa oman sulttaanin tai diktaattorinsa. Tapaus Erdogan täyttää kaikki klassisen diktatuurin synnyn tunnusmerkit. Nationalismi aurana hän kyntää aluksi kansan poliittisesti kahtia ja vallan saatuaan ei kaihda keinoja nitistää tottelemattomat.                                         

Englannin ulkoministeri huutelee neuvojaan kädet suun edessä tötteröllä Eurooppaan ja vähän muuallekin. Entinen Lontoon pormestari Boris Johnson kokee Brexitin jälkeen olevansa sankari. Ulkoministeri tuntee, että hänellä on varaa jakaa neuvoja Euroopan Unionille, rajan ja esiripun takaa.                                      

Putin on nyt sitten oma ilmiönsä. Hänen suunnitelmistaan ei taideta tietää tarkasti ottaen oikein mitään. Historia ei näytä hyvältä ja Venäjän suurvalta-asema näyttää hänellä olevan kiikarissa.

Ranskassa käydään presidentin vaaleja. Ei ole kaukana, että äärioikeiston käännynnäinen Marine Le Penn kruunauttaa itsensä Ranskan presidentiksi. Hän on käännynnäinen siksi, että vastavalmistuneena asianajajana hän puolusti köyhiä ja usein varattomia laittomia maahanmuuttajia. Kunnes sai paikan isänsä puolueen lakiasianosaston päällikkönä.                                                                                                                

Saksan kuningatar Angela hallitsee Euroopan jättiläistä suvereenisti, mutta toistaiseksi hän on esiintynyt maltillisesti ulkopolitiikkaan ja maahanmuuttajiin nähden. Muun maailman kannattaisi olla huolestunut pikemminkin Saksan lisääntyvästä taloudellisesta mahdista kuin sotilaallisesta uhasta

Kiinan presidenttinä vuonna 2013 aloittaneen Xi Jinpingin on sanottu olevan jopa koko planeetan vaikutusvaltaisin henkilö. Hän johtaa armeijaa, taloutta ja hänen ympärillään on mahtava henkilökultti. Toisin sanoen hän tekee, mitä lystää, toki Kiinan kommunistisen puolueen politbyroolla on sanansa sanottavana. Mitä Kiina tekee totisen paikan tullen, lienee arvoitus. Pitää muistaa kiinalainen totuus, että Kiinan etu on aina etusijalla.

Lisäksi maailman tilannetta kiristää Lähi-Idän sekava tilanne. Kansannousujen jälkeen ei tilannetta ole saatu vakautettua. Miljoonat ihmiset hakevat turvaa ja suuntaavat epävakaata hallintoa pakoon. Seuraukset kärsii humaani Eurooppa.

Kauko-Idässä pullistelee Pohjois-Korea. Kim Jong Un rakentelee ydinpommeja ja uhkaa sodalla muuta maailmaa. USA:n taktiikkana näyttää olevan kova kovaa vastaan. En usko sen tehovoimaan. Diktaattorilla ei ole varaa esiintyä heikkona oman kansansa edessä ja jatkaa ohjuskokeitaan. Mitä tästä seuraa maailmalle, on samaa kuin arvuuttelisi tämän viikon oikeaa lottoriviä.

Kriisin tai konfliktin sytyttää epävakaassa tilanteessa yleensä jokin ”nalli”. Se ei tarvitse olla hääppöinen tapahtuma tai asia, kun tapahtumat alkavat vyöryä hallitsemattomasti. Seuraa dominoefekti, ja selkkaus johtaa toiseen. Riideltävää maailmassa riittää. Energiavarat, eritoten öljy, vesivarannot, johtavien suurvaltojen sisäiset hallintokriisit tai talousromahdus ovat sellaisia suuria kysymyksiä, jotka voivat laukaista aseet ja rauhantahtoisuus unohtua.

Nykyaikaisessa sodassa ei voi kukaan voittaa mitään. Ei yksittäinen valtio maailman palosta puhumattakaan hyödy mitään. Valloitussodatkin ovat tuhoon tuomittuja, koska kauppa ja talous ovat globaaleja asioita, joilla voidaan kiristää kansainvälistä häirikköä. Valloittajavaltio saarretaan henkisesti ja taloudellisesti. Maailmansotaa ei kukaan täysijärkinen halua ja haluan uskoa, että maailman poliittiset johtajatkaan eivät sitä halua. Ainakin heillä on toivottavasti esiliinoja ympärillä hillitsemässä kahjoimpia ajatuksia ja mielitekoja.

Suomalaisille antaa toivoa maailmanpolitiikassa se, että asemaamme voidaan parantaa pitämällä omat nurkat puhtaina. Suomella tulee olla tiukka linja nationalismia ja rasismia vastaan. Kansallismielisyydestä ei juurikaan ole seurannut mitään hyvää. Suomen politiikan pitää olla ulospäin suuntautunutta, avointa ja vastustaa eristäytymistä. Kaivaisin myös naftaliinista neuvostoaikaisesta liturgiasta tutun rauhantahtoisuuden ja ystävyyden. Yleisen asenteen pitäisi olla juuri sen suuntainen joka puolelle. Pitää olla myös rohkeutta sanoa suoraan, jos joku asia on tehty jossakin väärin ja muistaa ihmisarvon loukkaamattomuus.

Koko lailla yllä mainittua linjaa Suomi onkin noudattanut ja saanut pikkuisena kansana enemmän sananvaltaa kuin kokonsa edellyttäisi. On syytä Suomessa jatkossakin pitää sellaiset vihaa lietsovat ja populistista roskaa puhuvat päät matalalla, mieluummin maan alla.

Esa Kanerva

Poliittisia kiertoilmaisuja

                                                                                                                   18.4.2017

Vaalien jälkeenkin poliittisessa ilmastossa pilveilee uskomattomia kielellisiä snobbailuja. Kysellään ja päivitellään organisointia, priorisointia, evaluoidaan, diilataan ja balansoidaan. Kyllä näille sanoille suomalaista vastinettakin löytyy. Käytetäänkö niitä viestinnän välineinä vai oman aseman korostamiseen? Halutaan kertoa, että ollaan sisäpiirissä ja hallitaan sanat sekä päätöksenteon kieli. Voihan se tietysti olla sitäkin, että pitkään mukana ja ”alalla” olleille, ne ovat itsestään selvyyksiä ja kuvaavaa ilmaisua. Kyllähän tarjoilijatkin bongaavat kuittia tulostaessaan ja merimies töijää laivan laituriin. Jungmannin työn jokainen laivassa tietää ja nissen ravintolassa. Kehittyykö politiikkaankin samanlainen kielellinen kulttuuri kuin muissakin ammateissa?                                                                                                              

Lääkärilatinaa on ainaa ihmetelty ja asiakkaina sallittu, mutta että politiikassakin pitäisi hyväksyä epäselvät sanalliset ilmaisut. Ei käy! Lääkärit ovat perustelleet munkkilatinaansa kansainvälisellä yhteistyöllä. Huono selitys, on ymmärretty perustehtävä väärin. Lääkäri tekee työtään asiakasta varten ja hän antaa ammattitaitonsa lääketieteellisissä kysymyksissä asiakkaan käyttöön. Mummon täytyy ymmärtää ohjeet ja perustelut. Poliitikko se vasta on kansanpalvelija. Kuntalaisen tulee ymmärtää, mitä päätöksenteossa tapahtuu ja selvällä suomen kielellä. Muutoin ei synny luottamusta eikä hyvää vuorovaikutusta.

Kansalaisia ärsyttää syystäkin poliitikkojen kaksinaamaisuus. Puheet voivat tarkoittaa aivan muuta kuin se, mitä suusta tulevat sanat kertovat. Ei ole vastakohtaistaminenkaan harvinainen ilmiö. Kun kansanedustaja sanoo ajavansa suomalaisia ja eurooppalaisia tavoitteita, ilmeistä voi tulkita, että hän haluaa kertoa ajavansa myös omaa etuaan. Kun joku merkkihenkilö saa potkut jostakin pestistä, hän tulee julkisuuteen kertomaan haluavansa keskittyä rivikansanedustajan tehtävään. Rehellisempää oli ollut sanoa, että harmittaa niin pirusti, mutta minkäs teet. Sitten entinen ministeri saattaa loihea lausumaan, ettei hän ole haluamassa mihinkään muuhun tehtävään, vaikka todellisuudessa verkot on heitetty joka puolelle. Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen sanoi viime vaalien jälkeen, että kyllä harmittaa ja paljon. Rehellistä puhetta!

Tietenkin on selvää, että soganeilla ei maata rakenneta. Niillä voi ostaa josskin määrin kansansuosiota ja verhota vakavat asiat huumoriin. Poliitikon pitää ja hän voi kertoa tekemisistään hyvin käytännönläheisesti.  Maata lähellä olevista asioista valtuustoissa päätetään. Talous on sokkeli, jonka päälle rakennetaan palvelut ja muu hyvä. Arvokysymys on se, kuinka oikeudenmukaisesti varat, verot ja maksut kerätään. Julkista rahaa tulee käyttää kuin omaansa. Kaikki on pidettävä mukana ja yksilön maksukyky on otettava huomioon. Siipiveikkoja ja vapaamatkustajia ei tarvitse ymmärtää eikä hyysätä. Jokaisella tulee antaa mahollisuus ja hädässä autetaan. Siinä taitaa olla resepti, jonka uskaltaa kertoa kuntalaiselle avoimesti ja joka tilanteessa. Edellyttäen tietysti sitä, että omat jauhot ovat pussissa puhtaat.

Ei tarvita politiikkalatinaa eikä lässynlässynlausuntoja, jos poitiikan teossa lopetetaan valehtelu, selkään puukottaminen, kateus, kaksilla rattailla ajaminen, poliittiset petokset, väyrystely, pekkarointi, stubbailu… Paljon on kirveellä töitä. Toistaiseksi suosittelen lukijaa miettimään, mitä tuo poliitikko lausuessaan oikeasti haluaa sanoa, eikä usko siihen, mitä hän haluaa julkisuuteen kertoa.

Esa Kanerva

Lyly pormestariehdokkaaksi

                                                                                                                                       

                                                                                                                 13.4.2017

Eilen kokoontui demareitten Kunnallisjärjestön ylin päättävä elin edustajisto ratkaisemaan pormesteriehdokkaamme nimeä. Päivän aikana olivat eri syistä pudonneet kaikki muut henkilöt, paitsi Lyly, Aleksovski ja Gustafsson. Lyly ja Aleksovski olivat paikalla, Gustafsson Prahassa.

Aluksi Atanas kertoi neuvottelutilanteesta. Ne alkoivat heti tuloksen selvittyä pyhänä 9.4. ja jatkuivat maanantaina. Puolueitten välistä kokoontumista johti demareitten Aleksovski. Toinen neuvottelija oli ryhmän johtaja Pekka Salmi. Demarit jättivät muille ryhmittymille vastattavaksi kymmenkunta kysymystä liittyen talouteen, palveluihin, investointeihin jne. Vastauksia odotellaan Pääsiäisen jälkeen. Koska äänimarginaalit olivat pienet, myös neuvottelut tulevat olemaan tiukat. Tällä hetkellä pidetään yhteyttä kaikkiin ryhmiin, kenellekään ei sanota ei.

Edustajisto kävi runsaan keskustelun ehdokkaasta. Puheenvuoroissa korostettiin sitä, että Lauri Lyly on tamperelaisten valinta. Mandaatti on tullut äänestäjiltä. Jatkoneuvottelijat ovat Aleksovski, Salmi ja valittava pormestariehdokas. Ohjelmakysymyksiin mentäessä ryhmää laajennetaan. Tärkein tavoite on tietenkin saada pormestarin paikka. Lauri Lyly sa laajan kannatuksen eri yhdistyksiltä. Neuvottelijoille annettiin laajat valtuudet sopia asioista. Lopulta päätös oli tiukan yksimielinen. Lyly esittäytyi ennen nimitystään. Hän kertoi henkilöhistoriastaan, lapsuudestaan, menneistä tehtävistään, koulutuksistaan ja kertoi olleensa ammattiyhdistysliikkeen kansainvälisissä johtotehtävissä.

Kokous henki luottamusta ehdokkaaseen ja tunnetta siitä, että tässä ollaan tekemässä pitkään aikaan jotakin historiallista. Taitaa olla neljännesvuosisata siitä, kun demarit ovat olleet Tampereen ykköspaikalla. Tätä tilaisuutta ei saa laskea käsistä. Mistään muista paikoista ei keskusteltu. Todettiin, että kaupunkiin tulee 3 apulaispormestarin paikkaa.

Lopuksi laulettiin Työväenmarssi. Edustajiston laulutaidoissa olisi ollut tosin kohentamisen varaa, mutta into korvasi soinnin!

Hyvää Pääsiäistä, Esa Kanerva

Marin sanoi ei, myös Salmi kieltäytyy

                                                                                                                                 12.4.2017

Eilisessä blogissani en ottanut tarkoituksellisesti kantaa Sanna Marinin pormestariehdokkuuteen. Pidin hänen keskittymistään valtakunnalliseen politiikkaan itsestäänselvyytenä. Häntä demarit tarvitsevat Helsingissä eikä Tampereella. Miksi ministeriputkessa oleva poliitikko jäisi paikallispoliitikoksi?

Pekka Salmi kieltäytyi Facebook-päivityksessään ehdokkuudesta tänään. Jäljelle jää siten Lauri Lyly ja Atanas Aleksovski. Illan Kunnallisjärjestön kokouksesta tulee jännittävä. Päätös on tehtävä, Lyly on ennakkosuosikki.

Huomenna kerron kokouksesta tarkemmin. 

Esa Kanerva

Pormestariehdokkaat puntarissa

                                                                                                                              11.4.2017

Tampereen Sosialidemokraattien Kunnallisjärjestön edustajisto valitsee huomenna pormestariehdokkaan. Pormestarin paikka ei ole yksistään sosialidemokraattien päätettävissä oleva valinta, vaikka suurin puolueryhmä Tampereella onkin. Vihreillä on vaalivoittajana sanansa varmaan sanottavana ja Kokoomuksella on halua jatkaa tavalla tai toisella Anna-Kaisa Ikosen pestiä. Jos johonkin demariehdokkaaseen kohdistuu vahva veto tai antipatia, syntyy valinnassa ongelmia. Päätökseen tarvitaan kaikkien isojen ryhmien jonkin moista konsensusta. Lehmänkaupat ovat sitten eri asia. Uskon, ettei koalitio, josta demarit ulkoistettaisiin, pysty kehittämään Tamperetta täysipainoisesti.

Ehdokkaita on useita niin kuin olemme saaneet lukea Aamulehden spekulaatioista. Näppituntumalla uskallan kertoa, että valtuustossa voi olla laaja tuki Lauri Lylyllä. Toisaalta Lyly saattaa olla ”vieras” ehdokas vihreille ja Kokoomukselle. Toivottavasti puolueilla ei ole diiliä vastustaa yhdessä demarien asettamaa ehdokasta ja pyrkiä uuteen neuvottelukierrokseen Kokoomuksen johdolla. Tällainen kieroilu ei ainakaan edistä demokratiaa ja kansanvallan uskottavuutta.

Vahvoja ehdokkaita ovat kansanedustajat Viitanen ja Gustafsson. He ovat ehkä liian vahvoja Kokoomukselle ja uudistuspuolueeksi haluaville vihreille. Nuorille ja dynaamisille luontoaktivisiteille he tuonevat mieleen menneen maailman tuulahduksen. Salmi on ehdottaman pätevä ja osaava mies. Hän on hoitanut apulaispormestarin tonttinsa jopa kiitettävästi. Esteitä tulee luonteen jyrkkyydestä ja ehdottomuudesta. Politiikassa ne ovat joissakin tilanteissa hyviä ominaisuuksia. Asioitten runnova eteenpäin vieminen aiheuttaa myös kiistaa ja tuo vihamiehiä. Kunnallisjärjestön puheenjohtaja Atanas Aleksovski tunnetaan asioitten ”junailijana”. Hän taitaa neuvottelut ja varmasti myös kotiini päin vetämisen taidon. Kaikki eivät tästä pidä. Löytyisikö hänestä kompromissia? Mene ja tiedä!

Keskiviikkona edustajisto on kovan paikan edessä. Aina on syntynyt päätös tavalla tai toisella. Sen jälkeen kun päätös on tehty, se on hyvä päätös!

Esa Kanerva

 

Kiitokset!

                                                                                                                                    10.4.2017

Vaalien tulosjännitys on purkautunut. Valtakunnallisesti hävittiin prosentin kymmenyksiä ja Tampereella tuli erinomainen tulos. SDP on suurin puolue ja sai 16 paikkaa. Toverit oikealla menettivät todennäköisesti pormestaripaikan ja aivan varmasti suurimman puolueen aseman. Ero ja marginaali olivat vähäisiä, mutta 99 ääntä riittää voittoon.

Kiitän kaikkia minua äänestäneitä! Blogiani on luettu nyt yli 13.000 kertaa. Jatkan sen kirjoittamista edelleen valtuuston kuulumisten merkeissä. Kun jotakin merkittävää tapahtuu, kerron siitä, päätöksen valmistelusta ja perusteista.

Kiitokset omalle tukiryhmälleni työstänne. Te veitte minut valtuustoon. 363 ääntä on hyvä tulos. SDP:n arvoja linjauksia oli helppo markkinoida. Paikallisesti meillä oli hyvä vaaliohjelma. Sieltä saattoi poimia teemat, joita haluaa edistää. Tietysti myös oma pitkäjänteinen työ palkittiin. Lupaan olla käytettävissänne vaalikauden ajan. Minuun voi aina ottaa yhteyttä. Teen parhaani ongelman ratkaisemiseksi tai asioitten eteenpäin viemiseksi.

Keskiviikkona pyritään ratkaisemaan Kunnallisjärjestön edustajistossa pormestariehdokkaan nimi. Ehdokkaita on riittävästi. Hyvistä ehdokkaista on valittava ominaisuuksiltaan paras SDP:n tavoitteiden toteuttajaksi.

Aurinkoista viikkoa kaikille, terveisin Esa Kanerva

Loppukiri vaaleissa

                                                                                                                                  8.4.2017
 Hyvät lukijat!

On enää vajaa pari vuorokautta aikaa vaalihuoneistojen sulkeutumiseen. Vaalivoitto on mahdollista saavuttaa, joskin marginaalit saattavat tuloksessa olla pieniä. Tehdään loppurutistus. Käydään tutut ja ystävät lävitse sekä muistutetaan äänestämisen tärkeydestä. Olen tänään tavoitettavissa Keskustorin vaalimökillä klo 10 alkaen. Paljon on viikon aikana väkeä poikennut juttusilla. Luoja ei ole oikein suosinut äänestäjia eikä ehdokkaita. Kylmää on ollut ja tuulista, joskin aurinkokin on pilkahtanut. Eilen kävi puheenjohtaja Rinne tervehtimässä. Hänen sanomansa oli se, että me voitamme.

Toivon, että käytätte huomenna äänioikeuttanne, joka on demokratian kulmakivi. Valtuuston oikeutus tehdä päätöksiä kuntalaisten puolesta on sitä parempi, mitä enemmän sillä on äänestäjien tuki.

Huomenna on vaalitulos selvillä. Sen perusteella valta jakautuu eri ryhmien kesken. Hartaasti toivon, että demarit ovat suurin puolue Tampereella ja voittavat vaalit koko maassa. Teidän avullanne, hyvät kaupunkilaiset!

Terveisin Esa Kanerva

Kestopuheenaihe vaalien jälkeen

                                                                                                                                            7.4.2017

Mikä aihe ainakin on kestopuheenaihe kaikkien vaalien jälkeen? Se ei näittenkään kuntavaalien jälkeen ole koulutus, sote tai vanhusten hoito. Se on äänestäminen itsessään ja huoli siitä, että jäikö äänestyprosentti matalaksi ja kuka siitä hyötyi. Asiaa kalutaan niin pitkään, ettei yksikään kivi jää kääntämättä. Dosentit tekevät analyysejä ja kertovat ”totuuksia”. Joku puolue hävisi juuri siksi, että niiden äänestäjät jäivät kotiin. Tai toisen puolueen voitto perustui osattomien liikkeelle lähtöön. Joka tapauksessa äänestäminen tai velvollisuuden laiminlyöminen ei ole yksinkertainen selvitettävissä oleva asia. Siihen vaikuttavat yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri, asenteet ja vanhempien perintö.

Äänestämättömyys on varmasti jossakin määrin osa sukupolvista perintöä. Mikäli vanhemmat ovat kokeneet äänestämisen turhaksi, on suuri todennäköisyys, lapsetkin kokevat samoin. Se on osa hyvä- ja huono-osaisuuden kudelmaa. Kysymys ei ole siis ainoastaan yksilön haluttomuudesta tehdä jotakin ”turhaa”, vaan asia on osa laajempaa kokonaisuutta. Osoitteleva keskustelu laiskoista ja ahkerista äänestäjistä on kyseenalaista.

Toivoa sopii, että olisimme siirtymässä laiskan äänestämisen kaudesta suuremman osallistumisen aikaan. Vaaleissa nukkumisen syihin on edelleen pureuduttava. On syytä pohtia ongelman ydintä ja juuria. Se vaatii tutkimusta ja toimia. Alkusyyt lähtevät lapsuudesta ja varhaiskavatuksesta. Suunnan muutos tapahtuu viipeellä ja ajan kanssa. Aktiivisuutta voi vaudittaa politiikan sisällöillä ja sanoman selkeydellä. Asioitten ymmärtäminen lisää motivaatiota ja suorat vaalit esimerkiksi pormestarista voisivat lisätä kiinnnostusta.

Jos tarkastellaan kevään kuntavaalikampanjaa, on touhu ollut vähän aneemista. Ensinnakin ehdokkaiden saaminen ja hankinta oli työn ja tuskan takana. Ylen puheenjohtaja tentti oli sekavaa päällepuhumista ja enimmäkseen aiheistä, jotka eivät liity kuntavaaleihin. Politiikan sisällöistä ei taida näissäkään vaaleissa olla apua. Politiikan mainetta ei ole parantanut esimerkiksi Tampereen kaupunginvaltuuston käytös ratikka- päätöksen teossa. Se oli farssi ja tragikomedia. Se ansaitsikin tulla some-hitiksi. Moni äänestäjä on ihmetellyt toreilla valtuutettujen huonoa käytöstä ja suoranaista halveksuntaa kunnallista demokratiaa kohtaa.

Jotta politiikka saisi tulevassa valtuustossa uutta suuntaa, pitäisi tapahtua verenvaihtoa sen jäsenten kokoonpanossa. Suuriin linjanmuutoksiin ja valtaeliitin vaihtamiseen ei demokratiassa ole käytännönnön mahdollisuutta. Tämä ei tietysti puhuttele nopeasti muutosta tavoittelevien joukkoa ja äänestämisen etäiseksi kokevia ihmisiä.

Tulevissa vaaleissa äänestäjän on turha valittaa, ettei puolueita erota toisistaan. Nyt äänestetään suurista asioista.Kyllä puoleilla on poikkeavat käsitykset oikeudenmuaisuudesta yhteiskunnassa, työelämässä ja palveluiden järjstämisestä. Nyt ratkaistaan, miten ja mihin tulevaisuuden kunta keskittää voimavaransa. Haluaako se panostaa työllisyyden parantamiseen, varhaiskasvatukseen, vanhusten asumiseen tai vaikka puistoihinsa.Äänestäjät joutuvat ottamaan kantaa ideologiseen kysymykseen. Missä laajuudessa julkinen sektori tuottaa palveluja. Kuka ja missä laajuudessa yksilö on oikeutetu saamaan niitä. Entä millainen liikkumatila tulisi markkinoille antaa?

Puolueitten ja ehdokkaiden tulisi puristaa ulos nämä asiat, idelogisetkin, kristallinkirkkaana siten, että äänestäjä voi peilata ja huomata yhteyden hänen omaan arvomaailmaansa. Tehtävä ei ole helppo ja lentävistä lauseista on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Punainen viiva vedettiin ideologisista syistä. Olisiko aika palata aatteen paloon ja luokka-ajatteluun. Työmies on edelleen vain työmies ja herra on herra, mutta monta kertaa rikkaampi kuin koskaan aikaisemmin.

Esa Kanerva

Rahaa ja ahneutta

                                                                                                                                       6.4.2017

Miksi 200 miljoonan omaisuuden käärinyt ihminen tahtoo palavasti saada vielä lisää rahaa? Eihän hän tee sillä enää yhtään mitään. Hänellä on kaikkea aineelllisesti saatavilla ja rahan avulla tuotettavaa hyvinvointia yllin kyllin. Mitä piilee tällaisen ihmisen sielussa? Rahanahneutta on ollut aina ja kaikkialla. Sitä on esiintynyt ennen ajanlaskumme alkua syntynyttä rahaa ns. mammonan keräämisenä. Kahmitiin kultaa, hopeaa ja vaikkapa orjia. Raha ja ahneus ovat kumppanit. Rahan kerääminen on kuin huume, siihen tulee riippuvaiseksi. Ahneus on persoonallisuuden piirre. Se on sekoitus itsekkyyttä ja typeryyttä. Diktaattorit ja yksinvaltiaat.ovat maailman historiassa olleet yleensä poikkeuksetta paitsi vallan väärinkäyttäjiä, niin myös rakastuneita rahaan ja omaisuuteen. Katsoka ympärillenne. Katsokaa juuri nyt itään tai länteen, löydätte ja osaatte nimetä tällaisia vallankäyttäjiä.

Rikkaat ovat usein kaksijakoisia persoonallisuuksia. Otetaan esimerkiksi mesenaatit. He ovat olleet toisaalta suuria kulttuurin suosijoita, toisaalta piinkovia ja säälimättömiä liikemiehiä. Ystävät ovat saaneet nauttia mukavasta ja anteliaasta persoonallisuuden kivasta puolesta, työntekijää hän on saattanut rovauttaa, ainakin kuvainnollisesti, piiskalla selkään. Jotkut ovat olleet narsisteja, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Itsekkäitä oman edun tavoittelijoita, joille muut ihmiset ympärillä ovat pelinappuloita. Narsisti toimii teatterinjohtajana. Ahne ihminen halveksuu aineetonta pääomaa, taiteissakin on heille jotakin konkreettista, jota kannattaa tavoitella. Onnellisuus ja sivistys ovat heille abstrakteja käsitteitä.

Rahanahneet ihmiset luovat yrityskulttuuria ja tuovat omat arvonsa liike-elämään. Yleensä toimitusjohtajan käsi ei vapise allekirjoittaessaan irtisanomisilmoituksia, jos yrityksen tulos paranee ja osakkeenomistajat ovat tyytyväisiä. Ja vaikka ainoa todellinen syy potkuihin on vielä suuremman voiton tekeminen yrityksen omistajille. Mikä ajaa omistajat moraalisesti kestämättömään noidankehään? Ei peruste ole yrityksen tervehdyttäminen ja rahan saaminen uusiin investointeihin, vaan loputon ahneus ja pyrkimys voiton maksimointiin. Näissä kuvioissa tehtaan työntekijä on vain välikappale vailla ihmisarvoa. Ahneus pakottaa vuosi vuoden perästä parantamaan tulosta, kyllästeisyyspistettä ei ole olemassa. Mieletöntä!

Ahneuden vastakohta ei ole kohtuullisuus, vaan tyhmyys. Kun ihminen kokee rahan saalistamisen elämänsä tarkoitukseksi, hän tekee ympärillään tuhotyötä. Rahaan ja ahneuteen liittyy usein valta, valta päättää toistenkin ihmisten puolesta. Jos ahneudella ei ole rajaa eikä määrää, valtaa käytetään sen rinnalla häikäilemättömästi ja suitsimatta. Rikkaan ihmisen ajatuksenjuokse kulkee niin, että kyllä minä rahojeni kanssa pärjään, muista viis. Terveys ja kuolemattomuus taitavat olla tässä maailmassa oikeudenmukaisia. Terveyttäkin voidaan osataa jossakin määrin rahalla, kuolema tulee niin kitupiikille kuin köyhälle. No ovathan miljadöörit pakastaneet ruumiitaan, mutta luulen, että turha on sun toivosi toisesta elämästä.

Aikamme perisyntejä ovat itsekkyys ja rahanahneus. Työ on toisille kaikki kaikessa ja omaisuudesta on tullut epäjumala. Sille uhrataan perhe ja sosiaaliset suhteet, ystävät. Eikö raha olekkaan väline ja mahdollistaja? Kanttaako sille uhrata kaikkea ja voiko se olla elämän määrittäjä? Miksi vähennämme jopa perheen kanssa vietettyjä yhteisiä hetkiä, jotta voisimme tienata enemmän rahaa? Ahneudesta seuraa se, että ei ole halua paneutua toisen ihmisen elämään tai vuorovaikutukseen hänen kanssaan. Ei ole alttiutta autaa tai tukea. Lapset eivät saa rakkautta tai energiaasi. Hallitaan painoa kuvitelmalla, että voi syödä mielin määrin ja laihtua. Kuntoillaan kilpailumielessä. Listaa voisi jatkaa.

Ja lopuksi Uuden testamentin viesti Jaakobin kirjeestä: ” Kuulkaa, te rikkaat! Itkekää ja valittakaa kurjuutta, joka tulee osaksenne. Teidän rikkautenne on lahonnut ja teidän vaatteenne ovat koin syömiä ..."

Esa Kanerva

Mediavilpistelyä

                                                                                                                                 5.4.2017

On kova kannanotto väittää sanomalehtien valehtelevan, mutta läheltä liippaa. Kysymys on siitä, että ne antavat ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa, niin kuin kuluneessa vitsissä sanotaan. Kysymys on piiloviestinnästä. Vaikka lukija hyvin tietää, että asia ei mene näin, jää tietoisuuteen ja mieleen epäilys. Aamulehden eilinen etusivun uutinen ja hyökkäys puheenjohtaja Rinnettä vastaan oli totuuden vastainen. En ole havainnut suurta oppositiota tai edes toisinajattelijoita häntä ja hänen asemaansa kohtaan. Silti Olli Ainola paisuttelee lähtölaskennan olevan alkamassa. Viestillä on tarkoitus häiritä demareitten kuntavaalityötä ja antaa ymmärtää puolueen olevan sekasorron tilassa. Ei pidä paikkaansa. Hätä on suuri porvarileirissä ja pelko pormestarin paikan menettämisestä aito. Sitä paitsi demarit voittavat kuntavaalit Aamulehden häiriköinnistä huolimatta tai juuri siksi.

Harhautusviestintä, poliittinen propaganda, faktojen vääristely ja suoranaiset valheet ovat leimanneet näittenkin kuntavaalien viestintää. Ajatellanpa Keskustan ja Kokoomuksen Sotesta luomaa mielikuvaa. ”Köyhäkin saa valita ja kustannukset vähenee.” Maakunnat ratkaisevat kaikki ongelmat. Tuottavuus parenee. Totuuttahan tässä sanomassa ei ole edes siteeksi. Ainoastaan vääristelevää venkoilua ja harhautusta. Totuus on se, että Kepu saa maakuntahallinnon ja Kokoomus (entinen Sekoomus) maakuntien yhtiöt. Hallituksen poliittinen lehmänkauppa ja kansakunnan verorahojen ryöstö.

Ns. sosiaalisessa mediassa on kuulemma suuret kierrokset päällä tällä hetkellä. Ne ovat täynnä vihjailuja, henkilökohtaisia kaunoja, harhaan johtamista ja vihaa. En tykkää eikä huvita seurata. Käyskennelköön siellä ne, jotka tässä ilmapiirissä viihtyvät. Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy ja viisaskin menee vipuun. Jos keskustelua määrittävät tunteet ja asioitten vääristely, mitä arvoa tässä viestinnässä on. Kukaan ei oikeastaan joudu tilille juuri mistään, ellei satele tappouhkauksia tai sovauksia jollekin. Elämmekö totuuden jälkeistä aikaa. Eikö viestinnän perusasioita ole luottamus? Varisinkin ns. virallisen median tulisi vaalia tätä arvoa, eikä jättää sanomastaan vastuuta kuulijalle?

Jos netissä liikku valetta ja huijauksia, arvostettu lehdistö käsittelee lukijoitaan hienostuneemmin. Ei liene epäselvää, kenen pussiin isot lehtitalot työskentelevät. Työväenlehtiä ei ole ja syypäitä ovat markkinat eli me kuluttajat. Lehdet vaikuttavat politiikan linjoihin ja sisältöihin. Esimerkiksi Aamulehdellä on linjansa. Se painottaa tahtonsa mukaan lehdelle ja taustaryhmille tarkoituksenmukaisia asioita. Se päättää, mistä ei uutisoida. Se on vielä tärkeämpi päätös kuin lukijan mielikuviin vaikuttaminen. Kyllä entinen Kansan lehtikin väritti ja välitti aatetta myyvästi. Kerran vaalien aikaan se tarjosi Aamulehdelle mainokseksi aika kroisia tekstiä. Aamulehti ei suostunut sitä julkaisemaan. Seuraavana päivänä etusivun otsikkona oli kissankokoisin kirjaimin ”Uutinen, jota Aamulehti ei suostunut julkaisemaan.” Viesti myi itsensä lukijoilleen ja se luettiin tarkkaan.

Viestintä on aina kaksisuuntaista. Eri kanavin tarjottu tiedottaminen on tarkoitettu informaatioksi ja suunta on tiedottajalta sanoman vastaanottajalle. Aamulehtikin pyrkii vuorovaikutteisuuteen. Uutisen perässä saattaa olla yhteystiedot toimittajaan, joka pyytää lisätietoja ja vikkejä. Mielipidesivut ja niiden valinta on vaikuttamista. Lukijalla täytyisi olla tietoa ja taitoa seuloa uutisia. Kaikki ei ole totta, mitä lehteen painetaan. Jokainen kirjoitus on yleensä etukäteen hyvin suunniteltu ja sisältö määritelty. Toimitussihteeri ja päätoimittaja valvovat ja tarkastavat. Palstatilan antaminen esimerkiksi ennen vaaleja on hyvin harkittua lehden politikointia. Onko joku lukijoistani havainnut Aamulehden antavan tilaa pormesteri Anna-Kaisa Ikoselle?

Lukijan pitää tietää se, että meitä pommitetaan koko ajan kaikenlaisella informaatiolla, oikealla ja vääärällä. Viestin vastaanottajalla on harkinta siitä, että suostuuko ”väärillä” faktoilla taivutteluun, mainosten kosintaan tai galluppien ennusteisiin. Minusta tavalliselle ihmiselle riittää tietoisuus tästä vaikuttamisen muodosta ja terve itsesuojeluvaisto.

Esa Kanerva

Valtuutetun vastuu

  

                                                                                                                                     4.4.2017

Poliitikon vastuulla käsitän hieman eri asiaa kuin poliittisella vastuulla. Vastuun ymmärrän velvollisuutena hoitaa jokin asia alusta loppuun ja kestää tekemisensä seuraukset Ne voivat olla esimerkiksi taloudellisia vastuita. Yrityksen hallitus on aina vastuussa lompakoillaan kollektiivisesti yritykselle päätöstensä seurauksena yritykselle aiheutetusta vahingosta. Vastuu voi realisoitua virasta tai toimesta erottamisena. Viranomaiset voivat asettaa päättäjän tai tekijän rikosoikeudelliseen vastuuseen. Yritykset varovat yrityskuvaansa ja vastuulisuuden mielikuvaa kuin kallista helmeään. Kolaus tai epäilys tuotteen eettisyydestä tai vahingollisuudesta johtaa ongelmiin markkinoinnissa ja myynnissä. Liikevaihto laskee ja tulee taloudellisia tappiota. Sama koskee kunnallisia yhtiöitä, joissa hallituksen jäsenet ovat osin poliittisin, osin muiden näyttöjen perusteella, valittuja.                               


Valtuutetun vastuu on kiteytetty lauseeseen ” oikeutta ja kelpoisuutta hoitaa lain nojalla julkisia asioita omalla vastuullaan ja kunnan jäsenten etujen mukaisesti.” Luottamushenkilöt käyttävät päätöksiä tehdessään siis julkista valtaa Lain tai kunnan sääntöjen nojalla toimielimelle annettua päätösvaltaa. Päätösten seurauksena kuntalaiset voivat saada joko etuisuuksia tai velvollisuuksia. Valtuutetun tulee pyrkiä arvioimaan päätöksenteon seurauksia sillä tavalla, että ne kohtelevat asukkaita tasapuolisesti.

Kunnallisessa päätöksenteossa voidaan käsitellä asioita, joissa valtuutettu on ns. esteellinen niitä käsittelemään. Esteellisyys tarkoittaa sitä, että päätösestä olisi jotakin hyötyä itselle tai lähipiirilleen. Valtuutetulla on itsellä vastuu arvioinnin tekemiseen. Jos ”jäävi” osallistuu päätöksentekoon, valitettaessa päätös kumoutuu. ja siitä voi seurata päättäjälle sanktioita. Valtuusto voi myös kollektiivina päättää, että joku sen jäsenistä on esteellinen ja poistaa hänet salista.

Luottamustoimen hoitaminen on pakollista. Kuntalaki ymmärtää asian niin, että valittu on vastuussa äänestäjilleen. Päätös erosta ei saa olla hetkellinen mielen heilahdus. Eroon pitää olla painava syy, esimerkiksi sairaus tai muutto paikkakunnalta. Ketään ei voida erottaa valtuuston jäsenyydestä paitsi rikosperustein. Huono käytös tai soputumattomuus eivät ole hyväksyttäviä perusteita. Luottamushenkilön on oltava koko vaalikauden vaalitoimikelpoinen, koskee juuri esimerkiksi tuota asuinpaikkaa. Päätökset tehdään virkavastuulla. Virkamiehen erityisasemaan kuuluu muita laajempi vastuu työssä tapahtuneista virheistä eli virkavastuu. Virkavastuun on vakiintuneesti katsottu käsittävän sekä rikosoikeudellisen että vahingonkorvausoikeudellisen vastuun.

Erityinen vastuukokonaisuus on sitten poliittinen ja moraalinen vastuu. Poliitikon työ on määräaikaista. Äänestäjät antavat valtakirjan ja siirtävät omaa vastuutaan päättäjälle. Jos äänestäjät eivät ole tyytyväisiä, he voivat peruuttaa vallansiirtonsa ja siirtää sen jollekin toiselle. Tätä kutsutaan poliittiseksi vastuuksi. Tähän kietoutuu valtuutetun moraalinen ja eettinen tapa hoitaa yhteisiä asioita. Tätä äänestäjät arvioivat ja tekevät säännöllisesti omat johtopäätöksensä.

Tähän lopuksi voisi tehdä kysymyksen äänestäjän poliittisesta vastuusta. Kukin voi kysyä itseltään, ketä minun pitäisi äänestää, että välttyisin huonoilta päätöksiltä? Tai että saisin rangaistuksen sijaan palkinnon. Myönnän, että pohdittavaa riittää. Valinta ei ole helppo. Lopulta on kuitenkin tehtävä päätös, meni syteen taikka saveen!

Esa Kanerva

Aprillipäivän viettoa vaalimökillä

                                                                                                                                  3.4.2017                                                                                                                                      

Luoja taisi pitää pilkkanaan äänestäjiä ja ehdokkaita. Taivas repesi heti aamusta heittämään lumen sekaista vettä ja räntää niskaan. Kylmät puhurit ja tasainen tuuli täydensivät koleutta. Suuntasin aluksi vaalimökille puoli kymmenen aikaan ja yhdessä pastori Rainer Bäckströmin kanssa availtiin luukkuja ja keiteltiin kahvetta. Ihmisiä oli liikkeellä harvakseltaan. Sää on näköjään ratkaisevin vaalityöntekijän tuki. Kauniissa säässä juttu luistaa ja kaikkien mieli on keveä. Ehdokkaasta puhumattakaan ihmisellä ei ole valitusoikeutta ilmoihin, joten siihen on tyyydyttävä, mitä tarjoillaan. Kellon lähetessä yhtätoista, päätin lähteä katsomaan puheenjohtajatenttiä Koskikeskukseen.

Maailman epävakaus ja riskeihin varautuminen näkyi täälläkin. Se pani ihmettelemään maailman menoa ja suuntaa. Koskikeskuksen edusta oli miehitetty kolmella poliisiautolla ja kaksi poliisia vahti sisääntuloja joka poulella. Nappi korvalla käyskenteli siisteissä puvuissa nuoria ja valppaita miehia. Poliiseja tai turvamiehiä taisivat olla. Turvajärjestelyt oli otettu vakavasti. Väkeä olisi saanut olla sielläkin enemmän. Arvioni mukaan paikalle oli keräntynyt tuommoinen viitisensataa henkeä. Aamulehti ja Yleisradio toimivat järjestäjinä. Päätoimittaja Jokinen ja toimittaja Nurmi vetivät puheenjohtajien haastattelua.

Sotesta aloitettiin. Kokoomuksen ministeri Risikon ulostulo isompien kaupunkien mahdollisuudesta poikkeusjärjestelyihin ja tuottaa myös itse sosiaali- ja terveyspalveluja, puhutti. Sitten keskustelua pyrittiin johtamaan kuntien tulevaisuuden palveluihin ja elinvoiman rakentamiseen. Haastattelu eteni tuttuja latuja puheenjohtajien rutiinilla. Samat asiat on kuultu lukuisissa Tv-tenteissä. Ei mitään uutta auringon alla. Se pisti kyllä silmään tai korvaan, että Soini oli hyvällä tuulella ja vastasi, mitä vastasi. Usein ei siihen mitä kysyttiin, vaan siten, että siihen sopi aiemmin mietitty herja parhaiten. Paras oli viittaus Ville Niinistön pitkän puheenvuoron jälkeen, että tänään on aprillipäivä. Rinne esiintyi tasaisen varmana esiintyjänä ja asioiden hallitsijana. Esiintymiseen on tullut vapautuneisuutta ja rentoutta.

Palasin Hämeenkadulle vaalimökille. Alkoi vähän tulla kylmäkin ja pilkkirukkaset oli kaivettava taskusta. Aikaisemmista kerroista oppineena oli varustaunut hyvin. Parit villasukat, talvikengät, kahdet välihousut ja norjalaisvillapaita. Ja paksu pipa tietysti päähän. Terveydenhuollon asiakasmaksuista kyseltiin tulevassa maakunnassa. Eihän sellaiseen ole vastausta, kun ei tietoa koko Soten syntymisestäkään. Yksi vanhahko Tilakeskuksesta eläkkeelle jäänyt herra oli huolissaan liikelaitoksen yhtiöittämissunnitelmistä Kerroin, että vasta tuleva valtuusto ratkaisee, muuttuuko liikelaitos yhtiöksi vai ei. Mitään pakkoa ei ole organisaatiomuutosta tehdä. Eteläpuistosta kysyttiin kahdesti. Vastauksen oli aikaisempi kerrotun kertaus, että vihertilaa pitää jättää niin paljon, että se riittää kansallisen kaupunkipuiston perustamiseksi Pyynikiltä Eteläpuiston, Hämeenpuiston, Näsikallion kautta Kauppiin sekä Niihmaan. Isoja hankkeita kyseenalaistettiin, Ratikka etunenässä. Olisikohan tuo johtunut siitä, että kyselijä oli ensiksi käynyt Perussuomalaisten kopilla, jossa kovasti markkinoitiin Ratikan peruuttamista. Juna meni jo, hyvät Perussuomalaiset. Ratikkaa rakennetaan jo ja sopimukset on allekirjoitettu. Ei niitä ilman huomattavia korvauksia voi mitätöidä. Se vasta olisi hölmöläisten hommaa maksaa muutama sata miljoonaa tyhjästä. Sitten sain puhelun.

Pispalan radiosta soiteltiin ja pyydettiin haastattelua. En tiedä, kuka oli antanut vinkin, Leppäsen Timoa epäilen, mutta mielelläni lähdin mukaan. Hieno homma, kiitos vaan Timo, jos terveiset kohdistuvat sinuun. Pispalan radiohan lähettää ohjelmaa taajuudella 99,5 megahertsiä. Tärskyt sovittin kahdeksi haastatteluautoon. Toimittaja kyseli aluksi taustaani ja työstäni julkisessa hallinnossa. Sitten siirryttin itse aiheisiin. Esittelin vaaliesitteestänikin tutut viisi teemaa yksitellen. Ne kuulemma ajetaan uloskin samalla tapaa teema kerrallaan. En ala niitä tässä kertamaan. Uusina aiheina kysyttiin Pirkanmaan Jätehuollon kuulumiset. Kerroin biokaasulaitos- hankkeesta Nokian Kolmenkulmaan ja Hankintalain kiemuroista.Sipilä haluaa jätteidenkin hoidon yksityisille yrityksille ja siitä ei hyvää seuraa. Sulkavuoren Keskuspuhdistamostakin kysyttiin. Kerroin pitäväni sitä vuosisadan ympäristöhankkeena- ja tekona. Toivon projektille onnea ja menestystä. Jätevetemme eivät puhdistamon valmistuisen jälkeen uhkaa Pyhäjärven eikä Kokemäenjoen vesistön vesien tilaa. Areena- ja kansihanketta pidän pääosin hyvin kannatettavana hankkeena. Se työllistää rakennusvaiheessa, mutta myös rakentamisen jälkeen satoja ihmisiä ja välillisesti tuhansia. Se tuo uutta taloudellista toimintaa Tampereelle, mm. Kasinon. Sen arkkitehtuuri tulee kiinnostamaan ja tuo ulkomaisia vieraita varmasti.

Ensi viikon pidän työstä lomaa ja olen pääsääntöisesti vaalimokillä joka päivä ja poikkeilen satunnaisesti muuallakin, mm. Tammelan torille. Tervetuloa tervehtimään!

Esa Kanerva

Moraali hukassa?

                                                                                                                                  

                                                                                                                                  31.3.2017

Varsinkin politiikassa pulpahtaa usein esiin sana moraali. Mitä sillä oikein ymmärretään? Latinan lukijana tiedän, että se on johdettu latinan kielen sanasta ”tapa”. Tapa tehdä asioita. Puhutaan moraalisesti väärin ja oikein tehdyistä päätöksistä. Kaikki ovat kuulleet sanonnan ”O tempora, o mores”. Se tarkoittaa huudahdusta ”Oi tapoja, oi aikoja”. Sanaa etiikka käytetään vastaavassa tarkoituksessa kuin moraali. Etiikka pyrkii toisaalta kuvaamaan ja selittämään moraalisia käsityksiä ja toisaalta se on tutkimusta, jolla pyritään perustelemaan, miten yksilön tai yhteisön tulisi toimia. Kun puhutaan poliittisesta moraalista, täytyy valmistautua röhönauruun. Ihmiset kokevat, ettei poliitikoilla ole käsitystä hyvästä tai pahasta. Ovatko tosiaan asiat näin huonolla tolalla vai mistä on kysymys?

Näin vaalien alla keskustelu moraalista on paikallaan. Kaikissa yhteiskunnissa on käyty ja käydään sanan vaihtoa politiikan mädännäisyydestä ja korruptiosta. Suomessakin on käyty keskustelua ja oikeutta vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen vaalirahoituksesta. Tuomioitakin on jaettu. Kansanedustajat olivat säätäneet lakeja, joita he itse eivät noudattaneet. Närkästys oli ja on mielestäni oikeutettua. Tällä hetkellä juuri mikään yritys ei anna vaalitukea ja rahahanat ovat kiinni. Toisaalta se kaventaa demokratiaa. Kaikilla ei ole varaa kalliiseen vaalityöhön. Rahakas näkyy julkisuudessa ja mahdollisuudet tulla valituksi paranevat. Vaalien pitäisi olla oikeudenmukaiset ja reilut kaikille. Tämä periaate on oikeastaan demokratian kulmakivi. Äänestäjien kannattaa seurata ilmoittelua ja erityisen kalliita kampanjoita. Mikäli rahaa palaa kymmeniä tuhansia euroja, pitää miettiä se, että mitähän tässä on taustalla. Ei yksittäisellä ihmisellä ole yleensä rahaa panostaa tällaista summaa yksittäisiin vaaleihin.

Onko populisteilla oikeus luvata kaikkea kaikille? Populismi elää lähinnä sillä, että silloin puhutaan yksittäisen ihmisen kokemasta vääryydestä tai epäkohdasta, jonka hän kokee uhaksi. Niitä ruokkimalla ja niillä herkuttelemalla kuin kyläsaarnaaja saadaan ihmiset kiihkon tilaan. Ehdokkaalta on kuitenkin henkistä rappiota luvata olemattomia. Itse asiassa sehän on petos. Ei kansanedustaja- tai kaupunginvaltuutettuehdokas voi luvata mitään tarkkaa yksityiskohtaista asiaa äänestäjälle. Hän voi luvata edistää asiaa ja viedä sitä eteenpäin. Ei muuta. Vennamokin lupasi poistaa työttömyyden 6 kuukaudessa, mutta kuinka kävi. Työttömyys ei poistunut ja työministeri Urpo Leppänen taisteli tuulimyllyjä vastaan ja uhrattiin raadeltavaksi. Mitä teki Donald Trump? Onko moraalisesti oikein luvata kumota Obaman terveydenhuoltolaki? Laki ei kaatunut ja Trump kyllä tiesi sen luvatessaan. Tämä kaikki nakertaa politiikan uskottavuutta. Äänestäjät luovuttavat valtaansa ehdokkaan käyttöön. Heillä on täysi syy olettaa, että sitä valtaa käytetään heidän hyväksi, ei ehdokkaan itsensä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Sanotaan, että valta pilaa ihmisen. Historia tuntee monia kyseenalaisen kunnian saaneita henkilöitä, jopa ”valtiomiehiäkin”. Demokratiassa on aina vaarana elitismi. Kunnallispolitiikassakin saattaa muodostua valtaklikki, joka sokaistuu mahdollisuuksistaan ja unohtaa kuntalaisten mielipiteet. Tämä eliitti voi unohtaa olevansa kansan palvelija ja toimii tavallisen kansan yläpuolella. Valtaa pitävät tuottavat pettymyksen ennemmin tai myöhemmin. Heidän valitsemansa edustajat eivät tee sellaisia tekoja kuin ovat luvanneet tai joita valitsijat ovat odottaneet ja vaatineet. Demokratiassa voidaan onneksi politiikan tekijät vaihtaa vaaleissa ennen kuin asiat ovat täysin rappiolla.

Tulevissa vaaleissa on Tampereellakin ajettu henkilövaalia keskiöön. Poliittiset ohjelmat ovat kuivia ja vaikeasti hahmotettavia. Henkilöön liitettävät mielikuvat on paljon helpompi myydä asiakkaille. Demareitten lähtökohtana on ollut käydä nämä vaalit kunta-asiat edellä. Vaaleissa valitaan ihmisiä hoitamaan vaativia asioita ja ratkomaan vakavimpia yhteiskunnallisia ongelmia. Mitä vähemmän asiat saavat sijaa vaalikamppailuissa, sitä suurempi on riski, että asioita hoitamaan valitaan ihmisiä, jotka eivät tehtävään kykene. Pormestarikysymyksestä eivät äänestäjät saisi sokaistua. Ensiksi käydään vaalit ja kampanjoidaan asioilla. Sitten innokkaita ja päteviäkin ehdokkaita riittää yllin kyllin joka puolueessa. Ehkä seuraavissa vaaleissa tamperelaiset äänestävät itse pormestarista.

Esa Kanerva

Pitäisikö historiasta oppia?

                                                                                                                                    30.3.2017

Kaveria kehutaan, että sinulla on norsun muisti. Norsueläimellä on paljon muistikapasiteettia, joka on lajin elämässä selviytymisen ehto. Kuivina kausina lauman matriarkka johtaa ryhmänsä satojenkin kilometrien päähän juomaan. Se löytää vettä muistinsa ja osittain historian perusteella. Norsut siirtävät perintötietoa eteenpäin jälkeläisilleen. Ihmisellä on käytettävissä dokumentoitua ja kirjattua tietoa jo ennen ajanlaskumme alkua esihistoriallisilta kausilta ja kulttuureista. Erilaisten esineiden ja koneiden kehittäminen sekä keksinnöt perustuvat aikaisempaan tietoon ja kokeiluihin. Yrityksen ja erehdyksen kautta on edetty maaliin. Uskonnot, poliittiset järjestelmät ja sodat ovat muokanneet ihmiskuntaa. Historiaa on olemassa eri aikakausilta, joiden pituus aikana on saattanut vaihdella sadoista vuosista tuhansiin, jopa miljooniin. Ihmisellä on sukupolvimuistia ja oman elämän aikuista kokemusta. Hyödynnetäänkö maailmassa ihmisen omaa historiaa tai menneiden sukupolvien onnistumisia, erehdyksiä ja vääriä ratkaisuja. Voisiko historiasta oppia mitään? Yleisin vastaus on, että ei mitään.

Jos ajatellaan Euroopan menneillä vuosisadoilla tapahtuneita kriisejä, löytyisi sieltä loistavia ja opettavaisia esimerkkejä syihin, mitkä ovat johtaneet esimerkiksi valtaviin katastrofeihin. Tai miten talouskriisit ja pörssiromahdukset syntyivät. Tarvitseeko samoja virheitä tehdä toistamiseen? Sosiologit osaavat kyllä tulkita yhteiskunnalliset ilmiöt ja tuoda ne tietoisuuteemme, mutta valtioitten käyttäytyminen ja ihmismassat eivät tietystikään käyttäydy järkiperäisesti. Massatkin noudattavat tiettyjä lainalaisuuksia ja ryhmädynamiikkaa. Ryhmien ja kansakuntien liikkeitä voisi ainakin ennustaa tai arvailla.

Ihmisen kehityshistoriassa ja tarkoitan tässä yksilön elämää, on suuria mahdollisuuksia oppia ja kehittyä arvioimalla omaa elettyä elämäänsä ja omaa elämänkaartaan, muuttaa elämän suuntaa ja korjata virheitään. Jos lapsuudessa on saatu luottamus siihen, että lähimmäisiin voi luottaa, oppia otetaan vastaan omilta vanhemmiltaan, läheisiltään ja ympäristöstään. Harva ihminen tekee ”tiliä” menneestä elämästään. Tässä olisi kuitenkin paljon oppimispotentiaalia.

Historiasta voi saada kannustavia esimerkkejä. Suomen valtiollinen kehitys on esimerkki. Kukaan ei luottanut 1800-luvun lopulla siihen, että Suomi voisi olla itsenäinen ja toimia Euroopan Unionin puheenjohtajamaana myöhemmin. Yhteiskuntamme kehityskulussa on myös esimerkkejä siitä, miten ei tulisi toimia. Sisällissota on yksi karmeimpia. Täydellinen luokkajako aatelistoon, porvaristoon ja työläisiin katkaisi kamelin selän. Osattomat ryhtyivät kapinaan. Mitä tämä päivä voisi sotaan johtaneista tekijöistä oppia? Kansaa ei kannata jakaa kahtia ja tulonmuodostuksen tulisi olla oikeudenmukaista. Rikas kymmenys ei voi haalia 90 prosenttia maan tuloista.

Kansalaissodasta on ollut pitkä matka konsensusyhteiskuntaan. Olemme tehneet paljon oikeita ratkaisuja joko järjellä tai tunteella. Tuuriakin on saattanut olla. Kaksi sotaa yhdisti kansan ja sodista selvittiin. Yhteen hiileen puhaltamisen voimasta voisi olla esimerkkiä nykyhetken työmarkkinatilanteelle. Repivästä ja sopimuksista irtautuvasta politiikasta ei tunnetusti hyvä seuraa. Mikä on muuttunut niin oleellisesti nykypäivän Suomessa, ettei tätä vahingollisuutta ymmärretä? Halutaanko liittotason neuvottelukierroksilla jakaa kansaa edelleen kahtia ja polkea työväestöä marginaaliin? Ulkopolitiikassassa historia on opettanut suhtautumisemme Venäjään. Avoin keskustelun välttämättömyys on opittu kantapään kautta historian opetuksilla ja Ison karhun kanssa on tultava toimeen.

Euroopan maailmansodista kansakunnat voisivat oppia sotien syistä, kehityskuluista ja seurauksista rauhan merkityksen. Unioni takaa vakautta ja vähentää sodan riskin mahdollisuutta. Kansalaisten vapaa liikkuvuus antaa mahdollisuuden tutustua eri kulttuureihin. Se rakentaa ystävyyssuhteita eurooppalaisten kesken. Pääomien liikkeet ovat Euroopassa vapaasti liikuteltavia ja taloutta hoidetaan yhteisillä päätöksillä. Se luo turvaa. Kauppaa käydään tullivapaasti ja palvelut voivat liikkua vapaasti rajojen yli. Työtä tehdään Euroopassa missä maassa tahansa vapaasti. Historiasta tulisi oppia, että eurooppalainen sota on yhä mahdollinen, jos Unioni hajoaa pieniksi kansallisvaltioiksi ja diktatuureiksi.

 Esa Kanerva

 

 

Yhteiskuntamme muuttuu

                                                                                                                                  

                                                                                                                                   29.3.2017

Olemme tottuneet ajatukseen, että yhteiskunnat muuttuvat hitaasti, huomaamattamme. Mutta onhan meillä ollut tilanteita, jossa lähes kaikki olemassa oleva valtiollinen ja valtion sisäinen rakenne on pyyhitty lähes olemattomiin. Ajatellaanpa Venäjän vallankumousta tai toista maailmansotaa. Yhteiskunnalliset rakenteet menivät täysin uusiksi ja kaikki pistettiin maan tasalle. Näin on tapahtunut myös luonnonkatastrofien yhteydessä, kuten maanjäristyksessä Haitissa muutama vuosi sitten. Scifi-elokuvien todellisuus ei pidä ihan paikkaansa, että näitten onnettomuuksien jälkeen alkaa ihmisten sota kaikkia vastaan. Päinvastoin, elämä sopeutuu, ihmiset muodostavat yhteisön, johon syntyy rakenteet kohtuullisen nopeasti. Venäjällä tsaarin eliitti tuhottiin ja toinen, kommunistinen vähemmistövalta astui tilalle 1920-luvun loppuun mennessä. Yhteiskunta muuttuu todellisuudessa hitaasti, mutta varmasti, joka ikinen päivä. Tämän päivän maailman muutos menee eteenpäin kuitenkin poikkeuksellisen kiihtyvää vauhtia. Evoluutiota ei odotella. Olemmeko menossa kohti lopullista romahdusta?

Miten yhteiskunta, vaikka Suomi, sitten muuttuu. Jos unohdetaan globaalit suuret muutoksentekijät kuten ilmasto- ja ekologinen katastrofi tai ydinsota, sisäinen muutosmekanismi on liikkeellä koko ajan. Ensimmäisenä asiana voi mainita ikääntyminen. Se muuttaa ikärakennetta ja meidän yhteiskuntamme on rakennettu järjestelmiltään aivan erilaisiin olosuhteisiin. Tämä on yli kahdeksankymmentävuotiaalle täysin vieras maailma. Kynä, paperi ja välttävä luku- ja kirjoitustaito ovat muuttuneet digitaaliseksi yhteiskunnaksi. Siksi ikääntyminen tuo ongelmia. Toisaalta pitäisi olla kahdenlaisia palveluja eri ikäpolville ja toisaalta se ei ole tehoyhteiskunnassa kovinkaan realistinen ajatus. Ikärakenteen muuttumisella on kuitenkin laajakantoisia taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisia vaikutuksia. Julkisen talouden suunnittelussa on otettava huomioon sukupolvinäkökulma ja se, että ikääntyneiden määrän lisääntyminen kasvattaa erityisesti eläke- ja hoitomenoja, mutta se ei saisi syrjäyttää lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtimista.

Työelämän muutos heiluttaa perinteistä yhteiskuntaa. On varmaa, että työt ja työn tekemisen tavat muuttuvat. Sillä on sekä positiivisia että kielteisiä vaikutuksia. Voit menettää työsi, jos sinulla ei ole kykyä tai halua oppia uutta. Tarvitaan henkistä sietokykyä kestää painetta työn epävarmuudesta ja pärjäämisestä. Toisaalta markkinoille tulee täysin uusia ammatteja ja työntekomalleja. Välttämättä yhdellä ammatilla ei suoriuduta työurasta, vaan kouluttautua pitää elinikäisesti. Työ ei ole sidottu fyysisiin seiniin, vaan työ ei ole paikkasidonnaista. Esimies saattaa olla eri rakennuksessa tai jopa eri maassa. Välitöntä työnjohtoa ei tarvita, koska työ tehdään tavoitteellisesti ja itseohjautuvasti. Pitää sietää monen tyyppisiä ja kansallisuudeltaan monenkirjavia ihmisiä.

Yhteiskunta yrittää juosta muutoksen vauhdissa mukana. Lainsäädäntöä on koko ajan uudistettava. Työlainsäädäntöä uudistetaan kiivaasti vastaamaan tämän päivän työelämää. Kaikki me tunnemme sosiaali- ja terveysuudistukseen liittyvän lainsäädännön säätämiseen liittyvät vaikeudet. Koulutuksen on muututtava ja siihen kohdistuu koko ajan suuret paineet. Digitaalinen yhteiskunta tarvitsee uutta säätelyä tietoturvaan ja erilaisten rekisterien hallinnointiin. Luetteloa voisi jatkaa verolainsäädännöstä rikoslakiin ja kaikkeen siltä väliltä. Syntyy uusia tapoja tehdä rikoksia ja globaali kauppa tuo uudet riskit niin verottajalle kuin tullillekin.

Yhteiskunta ei ole koskaan täysin yhtenäinen kokonaisuus. Meillä on virallista taloutta ja varjotaloutta. Kotona tehtävä kotityö, kaveriporukoissa ja harrastuspiireissä sekä myös työpaikoilla tapahtuu toimintaa, jota valtioiden ja yhtiöiden vaatimukset eivät sanele. Tätä epävirallista taloutta väheksytään, mutta sen merkitys on todellinen ja suuri. Kotitalouksissa tehtävä työmäärä on tunneissa mitattuna vähintään yhtä suuri kuin virallisessa yhteiskunnassa tehtävä työ. Entä jos yhteiskunnan arvot keikahtavatkin häränpyllyä ja tapahtuu osien vaihto. Yhteiskunnassa tapahtuu muutos jonkinlaiseen vaihto- tai win-win-yhteiskuntaan. Sinä peset paidat ja minä kuskaan sinut vastineeksi paikasta A paikkaan B. Virallinen yhteiskunta jää verhojen taakse. Tähän yhteiskunta reagoi jollakin tapaa, mutta paljon riippuu siitä, kuinka suuret ovat ne vastavoimat, jotka kannattavat paluuta entiseen.

Joku on sanonut, että yhteiskunta on juuri sellainen, millaiseksi me sen teemme joka päivä. Nähtäväksi jää, muuttuuko yhteiskuntamme sisältä päin vai ulkoisten voimien sanelemana. Toivottavasti pysytään kamppailussa kansakunnan sisäisten voimavarojen jakamisessa. Ulkoapäin tulleista muutosvoimista tunnetuin on sota, jota tuskin kukaan toivoo.

Esa Kanerva

Aatteet kadoksissa

                                                                                                                                                                             

                                                                                                                                    28.3.2017

Sain tämän aiheen päähäni Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokiselta, joka alusti viime viikolla Toveriseuran kuukausikokouksessa. Hän teki retorisen kysymyksen, kertokaa minulle, missä kunnallispoliittisessa asiassa on aate noussut esille. Mikä aate? Aatteella tarkoitetaan sitä arvopohjaa, minkä perusteella päätösiä tehdään tai ongelmia ratkaistaan. Sosialidemokratian tavoitteena on Suomessa ollut aina työväestön elämän parantaminen, ei vallankumous tavoitteen saavuttamiseksi. Nykypäivän demariaatteeseen kuuluu hyvinvointivaltion puolustaminen, kun taas Kokoomuksella on tarve arvostella sitä. Tampereella on työväenaate ollut suurlakosta lähtien 1905 vahva ja täällä käytiin -18-sodan kamalimmat taistelut. Muisto ainakin elää, juopa on lientynyt, mutta etenkin vanhemmissa ihmisissä kuitenkin elää. Onko päätoimittajan kysymys aiheellinen vai piikki? Pohditaanpa!

Jokinen lähti siitä, että nykyisin kaikki päätökset tehdään talous edellä Mitä aatteellisuutta siinä on? Tunneli on kaivamista ja ratikka on rakentamista. Hän kysyi, missä se aate näkyy näissä päätöksissä? Hän sai teräviä kommentteja vastaukseksi. Jos kaikki rahat pannaan investointeihin eikä kaikille hyviin palveluihin, niin onhan päätös siinä mielessä aatteellinen. Rikas kykenee hankkimaan lompakollaan, mitä palvelua hän tarvitsee, mutta köyhä on julkisen tarjonnan varassa. Demareitten tulee huolehtia päätöksenteon avulla siitä, että varoja on budjetissa niin paljon, että järjestelmä kykenee kaikenkattavasti tarjoamaan hyvinvointipalveluja kaikille.

Sotessa päätoimittaja Jokinen näki jonkinnäköistä ideologista vääntöä. Koko keskustelua hän piti farssina. Kokoomus ajaa jääräpäisesti yhtiöittämistä, vaikka aikataulu tulee pettämään. Keskustapuolue sementoi maakuntien avulla valtansa vuosikymmeniksi eteenpäin. On kohtuutonta, että valtio vie ja maakunnat vikisee. Rahat tulevat valtiolta. Maakuntien erilainen ja erisuuri väestöpohja on ongelma. Samalla kaavalla pitäisi esimerkiksi hoitaa 250.000 asukkaan asiat ja Pirkanmaan miljoonamaakunta. Miksi pääkaupunkiseudulle annettiin erioikeudet?

Ovatko puolueet todella niin aatteettomia, että kansalainen ei huomaa niitten eroa? Oikeastaan en voi käsittää tällaista sokeutta. Demareilla on arvot, jotka kestävät sukupolvelta toiselle. En ala niitä luettelmaan, mutta kyllä niiden pitäisi näkyä päätöksenteossa. Ja jos ei näy, tilanne on huolestuttavaa. Onko köyhän asia ja hyvinvointivaltio ollut jotenkin sivuroolissa tai peräti unohtunut? Minulla on periaatteeni ja poliittinen vakaumukseni, enkä niistä anna periksi. Omasta aatteesta kiinnipitäminen on myös moraalinen kysymys, koska on olemassa vielä äänestäjiä jotka valitsevat ehdokkaansa puolueen ja sen ohjelman mukaan.

En haluaisi luovuttaa aatteellisuutta populisteille, kommunisteille tai tovereille oikealla. Soinilaisilla on vahvasti esillä kansallisuusaate, suomalainen nationalismi. Perusuomalaisten ohjelmassa todetaan, että ”historiantunneilla on korostettava suomalaista ihmettä, kuinka köyhästä ja syrjäisestä maasta nousi koko maailman tunnustama edistyksen ja vaurauden kansakunta.” Perussuomalaiset ovat ”kristillissosiaalinen puolue”, jolla lähimmäisenrakkaus tulee esiin siten, että lähimmäinen on kantasuomalainen.” Kokoomuksen ohjelman kannessa lukee ”Matkaopas hyvinvointivaltiosta paremminvointivaltioon.” Hyvinvointivaltioon liitetään ideologisesti aina negatiivinen sävy. Kommunisteista meidät erottaa tietysti suhde vallankumoukseen. Sitä me emme halua, vaan pyrimme muuttamaan yhteiskuntaa demokraattisin keinoin.

Nostin tämän asian esille päätoimittaja Jokisen inspiroimana. Jos haluamme ihmisten aktivoituvan ja lähtevän mukaan yhteiskunnaliseen toimintaan, niin heille täytyy antaa viesti, että politiikalla voidaan vaikuttaa. Siksi on tärkeää, että politiikan keskiöön nostetaan periaatteet, moraali ja vakaumus. Ihmisille on tärkeää, että heillä on vaihtoehtoja joista valita.

Esa Kanerva

Vaalitaistoa torilla ja keskustassa

                                                                                                                                   

                                                                                                                          27.3.2017

Aamusta keli oli ankea. Taivaalta tuli aluksi lumen sekaista räntää. Tuulenpuuskat olivat inhottavia. Mainoslakanakin lähti tuulen mukaan ja paiskautui vasten toripenkkiä. Pieni krahmale tuli sivuun, mutta kotona paikkailin sen pakkausteipillä takapuolelta. Kyllä sillä yhdet vaalit vielä hoitelee. Sää ei luvannut hyvää kampanjointiin. Äänien kalastajia oli monenlaisia, toiset äänekkäitä ja toiset arempia. Tapu tarjosi rokkaa ja kaiken taustalla kuului Leppälahden kovaääninen livertely. Lähekkäkin kun oltiin, kuulin Schafeitelin Ykän basson, joka murahti väliin. ”Kunnalta olisi väkeä vähennettävä, iso osa on turhaa porukkaa”. Rokan makua kyllä kehuttiin. Keskustapuolueen paikalliset tähdet kailottivat teltallaan mikrofoniin hallituksen saavutuksia. Vähän hymyilytti. SDP tarjosi kuumaa mehua ja pippereitä tällä kertaa. Tori vetää väkeä kauniilla ilmalla, mutta tänään äänestäjät lymysivät kotonaan. Ihmisiä kävi juttusilla harvakseen ja muutama tuttu poikkesi. Karkit ja kärrypoletit kelpasivat lähes aina kuulijalle. Puoli yhteentoista päivystin siellä ja kun kamraatitkin pakkasivat kamojaan sekä kertoivat lähtevänsä keskustaan, päätin minäkin vaihtaa maisemaa Keskustorin vaalimökille.

Keskustorin vaalimökki oli toista maata. Ihmisiä käveli tungokseen asti. Aaltosen Timo autteli aluliisti ja jakoi esitteitä. SAK paisteli grillimakkaroita ja meidän toverit kopissa keittelivät kahvetta. Vaalikuvakin saatiin vähän kolhiintuneena pystyyn ja eikun sitten keskustelemaan.

Olisikohan tuo ammatti innostanut ihmisiä kertomaan sairauksistaan. Monta diagnoosia tuli kuunnelluksi. Eräs herra kertoi keuhkoahtaumastaan. Elämä on hankalaa ja lääkärit naurahtelevat, jos uskaltaa valittaa. Nuorelta mieheltä oli mennyt nilkka ja monta ruuvia oli kiinnitetty luihin. Ruuveja ei voida kuulemma poistaa, koska nilkka ei ole parantunut. Vähän ihmettelin sitä osteoporoosi-väitettä eli luukatoa tuon ikäisellä. Sitten oli astmaa ja tämä kevät on hirveätä aikaa katupölyn vuoksi. Tottahan se on, kaikenlaista moskaa lentää hengitysilmassa. Rollaattorilla kulkeva ms- tautia sairastava kertoi taudistaan, nuorehkolla iällä sairastuneella ei ole henkisesti eikä muutenkaan helppoa.

Ei päivää ilman Etelä-puistoa. Puiston puolesta puhujat olivat liikkeellä ja vaativat lupausta sen täydelllisestä suojelusta. En sellaista voi antaa niin kuin en anna mitään muutakaan vaalilupausta. Yhdellä valtuutetulla ei ole mandaattia luvata muuta kuin olla käytettävissä ja viedä asioita eteenpäin. Politiikka on ryhmätyötä ja yhteistyötä. Yksin ei saa mitään aikaan. Vastasin, että puisto täytyy säilyttää niin laajana, että saamme Tampereelle kansallisen kaupunkipuiston, joka ulottaa Pyynikiltä Niihamaan.

Kyllä eläkkeistäkin taas puhuttiin. Oli se Luojan onni, että puoluekokous Lahdessa päätti, että SDP tekee ohjelman pienien eläkkeiden ja työeläkkeiden korottamiseksi. Kukaan ei vielä ole ottanut puheeksi taitettua indeksiä. Ehkä Eduskunnassa hylätty lakialoite on hillinnyt keskustelua taitetun indeksin korjaamisesta.

Lastentarhanopettaja oli huolissaan varhaiskasvatuksesta. Oikeastaan hän manasi Sipilän hallituksen teot katalaksi lurjusteluksi lapsia kohtaan. Ensi töikseen hallitus suurensi ryhmäkoteja. Sitten vietiin subjektiiinen päivähoito-oikeus. Kaiken kukkuraksi leikattiin lomarahoja ja pidennettiin työaikaa. Hän oli aivan oikein laskenut, että kilpailukykysopimus lisää alan työttömyyttä, vaikka kaiken kaikkiaan työttömiä on kohtuullisen vähän heidän ammatissaan työskentelevissä. Kiitosta sai SDP:n tavoite varhaiskavatuksen maksuttomuudesta.

Sote huolestuttaa. Aika moni ottei sen puheeksi. Eräs herrä kertoi olleensa ”ovela”. Hän kertoi vaihtaneensa asioinnin Lempäälän terveyskeskukseen. Palvelu on priimaa ja lääkäreillä riittää aikaa. Eli valinnanvapaus toimii tälläkin hetkellä. Saat vaihtaa terveyskeskusta minne lystäät kerran vuodessa. Jos Tampereella ei palvelu pelaa, voi vaihtaa vaikka Pirkkalan terveyskeskukseen, sitä kun aina mainostetaan ”helmenä”.

Aurinkokin alkoi vilahdella ja kävelevä kansa harventua. Jalkojakin paleltaa ja puuduttaa. Lauantai päivä, sehän tarkoittaa saunaa ja saunakahvia. Kaksi viikonloppua jäljellä, kuntoa ja loppukiriä tarvitaan. Ensi viikon vaihteessa taidan päivystää vaalimökillä kymmenestä alkaen. Ja viimeisen viikon olen ottanut lomaa ja se menee kampanjointiin. Kun on leikkiin lähdetty, se otetaan tosissaan.

Esa Kanerva