Lämpö hellii


                                                                                                     26.5.2020

Tämän vuoden ensimmäinen, todellinen kesäpäivä hellii. Kesä on minun vuodenaikani. Syksy masentaa, jos kuolinajankohdan saisi itse määrätä, se olisi kohdallani marraskuu. Ihmisen ja kaiken muun elollisen luonnon elinehto on auringonvalo- ja energia. Kasvit yhteyttävät valon avulla hiilidioksidista ja vedestä happea ja sokereita. Eläinkunta käyttää kasveja ravinnokseen. Jollei tällaista kemiallista prosessia olisi, elämä maapallolta kuihtuisi nopeasti. Ei minun tästä pitänyt kertoa, vaan miten valo vaikuttaa elämääni.

Ensinnäkin päiviin tulee pituutta ja unen tarve vähenee. Ei malta illalla painua pehkuihin iltauutisten jälkeen niin kuin talvella. Kai siinä hormonitoiminnallakin on osuutensa. ”Unihormooni” melatoniinin eritys vähenee ja nukkumisen tarve lyhenee, ainakin jonkin verran.

Liikkuminenkin houkuttelee kesäisin. Shortsit jalkaan ja menoksi. Talvella täytyy pynttäytyä moneen vaatekertaan. Pyöräily se vasta mukavaa onkin. Maisemat vaihtuvat ja nykyiset menopelit ovat kevyitä polkea. Pyöräväylätkin alkavat olla kohtuullisessa kunnossa, on jopa pyöräbaanoja lasketella.

Kesällä oman kokemukseni mukaan syöminen vähenee. Lämpimällä ei ruoka maita, paremminkin jano yllättää. Kasviksissa on paljon vitamiineja ja kyllä ne piristävät, ainakin jos niihin uskoo. Jätskiä lukuun ottamatta makeaa ei tee niin mieli kuin kylmällä.

Kyllä tätä kesää on odotettukin! Monta kuukautta on kärvistelty kotona ja seurattu sääennusteita. Ensimmäiset leskenlehdet on tiirailtu maastosta ja ne herättävät aina toivoa. Merkittävä muutos aikaisempiin kesiin on matkasuunnitelmien tekeminen, pikemminkin niitten puuttuminen. Yleensä on hyvissä ajoin ennen kesäkuun alkua kartat käyty läpi ja kohteet isketty kiinni. Nyt ei ole yhtä ainutta matkakohdetta tiedossa.

Jos jotakin tässä mukavassa kelissä odottaa, niin se ensimmäinen saunavihta. Koivun lehdet suurenee päivä päivältä ja kyllä jo ennen Jussia kylvetään oikein vastan kanssa. Se hetkellinen raukeuden tunne kylvyn ja saunan jälkeen on muistissa ja mielikuvissa.

Oikein mukavia ja helteisiä kesäpäiviä lukijoilleni! Kesällä kirjoittelen silloin kun siltä tuntuu ja on jotakin kirjattavaa.

Terveisin Esa Kanerva

Väkivallan ihannointia

                                                                                                                                     19.5.2020

Murhien ja tappojen määrä vähenee vuosi vuodelta yhteiskunnassamme. Väkivalta asuu kuitenkin keskuudessamme kaikkialla. Väkivallan äärimmäinen muoto, sota milloin missäkin päin maailmaa, tunkeutuu tajuntaamme. Yhteiskuntamme pyrkii säätelemään väkivaltaa, rankaisemalla siihen syyllistyneitä ihmisiä. Mutta kulttuurimme palvoo suorastaan julmuuksia ja aggressioita. Mitä muuta väkivaltapelit, elokuvat ja romaanit edustavat kuin väkivallan ihannointia. Niin muodikkaat tatuoinnit ja lävistykset ovat symbolista väkivaltaa. Urheilussa taistellaan, torjutaan hyökkäykset ja ”poltetaan” pelaaja. Nyrkkeilykään ei ole nykyään riittävän väkivaltaista urheilua, vaan tarvitaan vapaapainia - tai nyrkkeilyä. Tässä lajissa saa vapaasti hakata ja potkia vastustajaansa.

Armeija palvelee ja vaikuttaa yhteiskunnan väkivaltakoneistona varmaan niin kauan, kun ihmisiä on olemassa. Sankarivainajia surraan ja kunnioitetaan. Niin pitääkin olla. Täytyy vain muistaa, kuinka raakaa on lähettää nuoria miehiä ratkomaan asein valtioitten välisiä kiistoja. Sotia ja sen uhreja muistellaan. Nuorisoa opetetaan kunnioittamaan uhrautumista, koulujen seinillä on muistolaatoissa pitkät rivit sotiemme vainajia. Suomalaisia kuolleita sotilaita tulee muistella miehinä, jotka menivät sinne, minne käskettiin.

Poliisi, vartija tai tullihenkilö ovat suosikkiammattien kärkisijoilla. Ne ovat ns. väkivalta-ammatteja, joista on pesty väkivalta pois ja kiillotettu sankarikuvilla television suosiollisella avustuksella. Tietääkseni vanginvartija kuuluisi samaan kastiin, mutta tosikonnien kanssa saattaa olla ikävää työskennellä. Vankilan arki on enemmänkin rutiinia kuin toimintaa.

Vaikka arkemme pursuaa väkivallan symboliikkaa mainonnan kautta, nykyihminen ei itse siedä edes vainajan näkemistä. Tarvitaan monenlaista auttajaa ja terapeuttia asian käsittelemiseksi. Pienikin fyysinen aggression on heti poliisiasia. Tuntuu käsittämättömältä tämä vastakohtaisuus. Videopelissä voi räiskiä sata ihmistä tantereeseen, mutta oman koskemattomuuden suhteen on nollatoleranssi.

Mikä kumma viettelee ihmistä väkivaltaiseen kuolemaan tai ainakin sen suureen uhkaan. Jonkun on kiivettävä kuolemaa uhmaten jyrkälle vuorelle ohuessa ilmanalassa ja pakkasessa. Joskus on jopa todennäköisempää, että kiipeilijä kuolee hapenpuutteeseen tai hautautuu lumeen kuin saavuttaa tavoitteensa. Kuka tai mikä pakottaa ajamaan autolla ympyrää kapeaa rataa pitkin. Pienikin ajovirhe johtaa kuolemaan, joko omaan tai kaverin. Joku sanoo, että se on raha. Kyllä se on raha ja maine kuljettajalle, mutta mikä meitä katsojia kiehtoo tässä kuoleman takaa-ajossa. Tähän samaan kategoriaan voi laskea kaiken maailman houdinit, jotka leikkivät elämällään ja me haluamme sitä katsella sekä kokea masokistista tyydytystä, syleillä kuolemaa läheltä, ei kuitenkaan liian läheltä niin, että omat näpit palaisivat.

Sanotaan, että elämä on arvokas. Toisaalta eikös se ole niin, että mikä meillä jo on, muuttuu itsestään selvyydeksi. Elämä on tylsää. Rahankin arvon ymmärtää vasta sen menettäessään. Rikas haluaa sitä, mitä rahalla ei voi ostaa. Eläessään haikailee kuolemaa ja etsiytyy tilanteisiin, missä elämän saattaisi menettää. Kontrastin lain mukaan ei voi kokea täydellistä hyvää, ellei ole joskus kokenut kovia.

Vaaroilla leikkiminen on mukavaa. Kun kaahaa moottoripyörällä järjettömästi, pääsee sopivan lähelle kuolemaa, jotta voisi taas tuntea elämänsä elämisen arvoiseksi. Samaa mekanismia hyödyntää viihde kautta linjan. Kuolema ja väkivalta myyvät erinomaisesti.

Tähän on tultu ja tästä jatketaan.

Esa Kanerva

Atson kunnianpalautus valtuustossa

                                                                                                                                          14.5.2020

Valtuutettu Aleksovskin hovioikeusratkaisu on ensi viikon maanantain valtuuston kokouksen esityslistalla. Päätösesitys on, että asia merkitään tiedoksi. Käsittämättömän paljon yhteiskunnan rahaa, paperia ja inhimillistä kärsimystä on asian käsittelyssä kulunut. Loppujen lopuksi todistetaan, että Suomi on oikeusvaltio. Sekin on tärkeätä huomata.

Atson ajojahti alkoi puolueen sisältä. Minusta ei ole oikein, että omat alkavat joidenkin valintakysymysten perusteella rasittaa oikeuslaitosta. Kuntalain vastaisin perusten mm. toveri Tarja Jokinen valitti Atanaksen valinnasta kaupunginhallitukseen. Asia oli jo aiemmin käsitelty kunnallisneuvos Salmisen tapauksessa. Hänestä oli Kotilinnasäätiön toiminnanjohtajana tehty vastaavanlainen kantelu. Hallinto-oikeus oli todennut valinnan olleen kuntalain mukainen eikä esteellisyyttä ollut. Valittajat veivät Atson asian Korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti ja hävisivät.

Sitten masinoitiin valtalehti Aamulehti ennenkuulumattomaan ajojahtiin. Uutisoitiin, että Aleksovskin epäiltiin ottaneen parkkiyhtiö Finnparkin hallituksen puheenjohtajana vastaan oikeudettoman taloudellisen etuuden.

Aleksovski oli tiedustellut etukäteen tietämältään rakennusyhtiön johtajalta, voisiko tämä toimia hänen kotinsa sauna- ja kylpyhuoneremontin valvojana. Johtaja oli lupautunut tähän tehtävään ja pyytänyt alaistaan piirtämään puhtaaksi remontin kuvia.

Myöhemmin tämä johtaja valittiin Finnparkin uudeksi toimitusjohtajaksi Atanas Aleksovskin esityksestä. Henkilö ei ole enää Finnparkin toimitusjohtajana. Syyttäjänviraston mukaan ei ole näyttöä, että Atso olisi syyllistynyt mihinkään rikokseen tässä tapauksessa.

Sitten alkoi keskustelu Finnparkin hallituksen puheenjohtanimityksestä. Syyttäjän mukaan ei ole olemassa todennäköisiä syitä syyllisyyden tueksi, että Atanas olisi harhauttanut kaupungin johtavia virkamiehiä. Asiassa on tutkittu sitä, onko Aleksovski rikkonut lakia, kun hän ei ole kertonut ennen nimitystä olevansa rikoksesta epäiltynä.

Tämän jälkeen nostettiin esiin Muotialan tonttikaupat. Käsittääkseni asiassa ei ollut mitään epäselvää aikaisempiin käytäntöihin verrattuna, mutta kun syyttämään on alettu, niin jahti jatkukoon. Käräjäoikeus lätkäisi väärin perusten 7 kuukauden ehdollisen tuomion. Hovioikeus kumosi päätöksen ja hylkäsi syytteet. Aleksovski vapautetaan rangaistuksesta ja kaikista korvausvelvollisuuksista.

”Kansanoikeudessa” ja poliittisessa toverituomioistuimessa ei ole logiikkaa. Kansa tuomitsee julkisuuden perusteella ja kilpailevat toverit tarkoituksenmukaisuuperiaatteella. Kun Aamulehti kertoo, että Aleksovski on rötöstelijä, niin se sitten on. Vaikeata on jälkikäteen mainettaan puhdistaa. Toverien vallanhalun ymmärrän, aina kun on mahdollista iskeä vastustajaa, se tehdään.

Omat ratkaisuni olen tehnyt yllä mainituin perustein.

Esa Kanerva

Läppäri sanoi sopimuksen irti

                                                                                                                               12.5.2020

Tietokoneeni on jumissa ja korjattavana. Palaan kirjoittamisen pariin tällä viikolla.

Esa Kanerva

Pormestarin paikka kiinnostaa

4.5.2020

Saimme lukea Aamulehdestä, että Tampereen kuntapolitiikkaan ilmestyy uusi haastaja. Hän on toisen kauden valtiopäivämies Ilmari Nurminen. Olen tuntenut hänet pitkään ja hän on ollut tuttu vieras Toveriseuran alustajana. Olemme myös valinneet hänet Toveriseuran ehdokkaaksi eduskuntaan. Ilmari haluaa vastuuta ja kertoo valmiuttaan isoihin saappaisiin. Apulaispormestarin homma ei kelpaa. Jäljelle jää siten vain pormestarin pesti. ”Haluan kuulua puolueen merkittäviin päätöksentekijöihin Tampereella, olen valmis vaativiin tehtäviin”, kertoo Ilmari. Ei riitä se, että äänestäjät antavat valtakirjan, pitää vakuuttaa myös puolue-eliitti. Vaikka taustalla pelottaa haastaa suoraan nykyinen pormestari Lyly, politiikka toimii niin, että ensiksi annetaan iso haastattelu lehdistöön, jossa kerrotaan oma pyrkimys ja tahtotila. Sen jälkeen asia etenee omalla painollaan eteenpäin. Kansa tietää silloin, että on muitakin vaihtoehtoja kuin nykyiset toimijat.

Pormestari Lylyllä on osaamista ja kuntalaisten vahva mandaatti tukenaan. Hän on hoitanut työnsä ahkerasti ja hyvin. Seuraavissa kuntavaaleissa hänellä alkaa olla ikää. Vaalikauden loppuessa jo 72 vuotta. Eihän se ole ikä eikä mikään valtakunnan politiikassa ja maailmalla. Kuinka halu ja tahto riittävät tuossa iässä tehdä ympyriäistä päivää, on vielä kysymysmerkki. Ainakin Lylyn tuntien hän harkitsee hyvin tarkkaan jatkoaan. Myös puolueen täytyy menestyä Tampereella. Lähtökohdat ja luottamus menestykseen on vankka. Sdp:llä on tulevissa vaaleissa hyvin näkyviä ja vetovoimaisia ehdokkaita nykyisestä pormestarista, pääministeristä ja Ilmarista alkaen. On muillakin puolueilla julkkiskansanedustajia ehdokkaina ja he tulevat saamaan paljon ääniä. Anna-Kaisa Ikonen, Iiris Suomela, Olli-Poika Parviainen, Sakari Puisto ja Sari Tanus tulevat ensiksi mieleen. Oras Tynkkysellä on aina vakiintuneet kannattajat Veikko Vallinista puhumattakaan.

Sdp:n kunnallisjärjestöllä on hankala tilanne miettiä omaa pormestariehdokastaan vaalien jälkeen. Pyrkyä kun tehtävään riittää. Valtuutettu Pekka Salmi kertoi haluistaan jo ennen viime vaaleja. Vaalimenestys jäi heikohkoksi ja mahdollisuudet menivät sen siliän tein. Ehkä hänellä on mielessä, että toinen kerta toden sanoo. Hänellä on vahvasti näpeissä nykyinen valtuustoryhmä ja avainpaikat kaupungin hallinnossa. Kunnallisjärjestön puheenjohtaja Koskinen tekee, mitä Pekka käskee. Varsinkin Salmen mahdollisuuksia lisää, jos hänellä on tiedossa Lylyn suunnitelmat.

Ainahan on mustilla hevosilla edessään vankkurit. Miten vaaleissa pärjää Atanas ”Atso” Aleksovski? Onko hän sanonut viimeisen sanansa Tampereen kuntapolitiikkassa. Nykyinen valtaporukka mäiskii ja tuomitsee häntä kuin kilpailijat vapaaottelussa, ilman sääntöjä ja säälimättä. Äänestäjät ratkaisevat tämänkin ottelun voittajat ja häviäjät. Phoenix-lintu saattaa kuin saattaakin nousta tuhkasta.

Tulevien kuntavaalien suurin yllättäjä saattaa kuitenkin olla kuningas Korona. Kun tilanne alkaa helpottua, alkaa taloudellinen tilinpäätös. Nyt vallassa olevat joutuvat suunnittelemaan ulospääsyn poikkeusoloista myös kuntatalouden kannalta. Arvelen, että äänestäjät eivät yhtään pidä niistä tulevista päätöksistä, joissa kerrotaan koko lystin maksajat. Yhdeksänkymmentä-luvun lamassa puhuttiin Sailaksen saatanallisista säkeistä tai Sailaksen listoista. Muistaakseni hänen leikkauslistallaan oli parisen kymmentä kohtaa toinen toistaan karvaampia leikkauksia tai heikennyksiä. Kemin kaupunki ennakoi jo tilannetta ja kokosi noin sadan kohdan ohjelman tuleville vuosille. Jotakin tällaista voidaan odottaa täälläkin. Maistuvat pahalta äänestäjien suussa.

Esa Kanerva