"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee"


                                                                                                                                  

                                                                                                                         28.2.2017

Täytyy oikein miettiä ja terästäytyä, mitä tuolla kansanviisaudella halutaan viestittää.Ehkä se tarkoittaa sitä, että kuri ja sen lainalaisuudet kuuluvat jotenkin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen luonnollisena ilmiönä. Jos haluat menestyä yhteisössä, tottelet yhteisön sääntöjä. Mitä sinä käsität sanalla kuri? Pohdin tässä itse, miten minä kurinpidon ja järjestyksen ymmärrän. Muurahaisilla on tietty toimintamalli ja käyttäytyminen olemassa olonsa varmistamiseksi. Säännöt ovat vahvat. Ei työläiselle aukene vallan portit kunigatteren luoksi. Siitä pitävät vartijat huolen. Se on nirri pois, jos et toimi sääntöjen mukaan. Mitä kummallista tässä sitten on, niin toimii ihminenkin. Muurahaispesä työskentelee jokaisen pesän asukkaan sisäistämien järjestyssääntöjen mukaan. Ihmisten maailamassa vallitsee lait, joita kaikkien pitäisi totella ja noudattaa.

Ihmisten sääntöhierarkiasta ensiksi tulee mieleen ns. kansainvälinen laki. Sitä noudatetaan, jos halutaan. Rikkojaa rangaistaan muun maailman sanktioilla. Sitten astuvat mukaan kuvioon yhteiskunnan säännöt, lait ja asetukset. Ja lopulta päädytään kaupunkien, koulujen ja yhteisöjen omiin järjestysääntöihin. Kurihan tarkoittaa, että ”muurahaisilla” eli yhteisöllä on hyvä järjestys ja sääntöjen rikkomisesta rangaistaan. Jos yhteiskunnassa ei ole kuria, se ei toimi. Mutta alistetaanko meitä, kytätäänkö meitä, onko järjestyksenpito mennyt tänä päivänä överiksi?

Tekee mieli muistella. Keskikoulussa ja Tampereen Klassisessa lukiossa on ollut rehtoreina perisoonallisuuksia. En nimeä ketään. Tyyli oli kuitenkin se, että opettaja ja varsinkin rehtori oli ylin auktoriteetti. Ei kyseenalaistettu, vastaanotetettiin tietoa kritiikittömästi ja altistuttiin manipulonnille. Rehtori ja opettajat saattoivat halutessaan tunti toisensa perään käyttää omia tarkoitusperiään oppilaittensa käsittelyyn. Isänmaallisuus, porvarilliuus ja oikeistolaisuus tahdottiin iskostaa nuorten mieliin. Silloin eivät vanhempainyhdistykset ottaneet kantaa mihinkään, koska porvallisen ideologian vyöryttäminen ei ollut ”poliittista”. Se oli kansalaiskasvatusta. Tämä oli eräänlaista kurin muotoa. Kaikki yritettiin alistaa samaan muottiin. Suuret persoonat eivät sitä hyväksyneet. Törmäyskurssille joutuivat niin Lauri Viita, Hannu Salama kuin lahjakas kirjoittaja Simola, josta en muista kuin sukunimen.Hänestä ei tullut kuuluisuutta, persoona jäi monen klasulaisen mieleen.

Järkyttävää oli se, että koulussa armeijamainen kuri oli kasvatuksen teema numero yksi. Sulkeisia pidettiin viikoittain. Se tapahtui aamuavauksissa. Jos ei kaikki tapahtunut ”kenraalin” mukaan ohjesäännön mukaisesti, sitä harjoiteltiin vaikka koko aamupäivä. Kenraalilla oli mahtava ääni ja pieni koko. Poti mitä todennäköisemmin ”Napoleon” kompleksia. Hän ei opetuksessaan noudattanut mitään suunnitelmaa tai kaavaa. Puhui mitä puhui, enimmäkseen sotajuttuja ja sankaritekoja. Jutut tuntuivat meistä pojista kyllä osin keksityiltä. Uskottavuutta söi myös eräs tapaus. Hän kertoi meille olevansa absolutisti ja ei käytä alkoholia lainkaan. Sitten seuraava naislehtori kertoi, että kyllä sille kylässä ainakin meillä hyvin konjakki kelpasi. Sellaista ristiriitaista ”opetusta” ja tapakasvatusta saimme.

Palataan kuriin. Selkeät ohjesännöt ja laki ovat yhteiskunnassa tarpeelliset, sehän on selvä. Tai ainakin pitäisi olla. Perheissä lapset on kasvatettava äitini sanoin siten, että oppivat yhteiskunnan tavat ja jos eivät ”Kyllä maailman isonuija nuijii”. Hän tarkoitti sitä, että perheissä kannattaa opettaa säännöt, ettei lapsen aikuistuessa tarvitse oppia kaikkea kantapään kautta. Pamppuun törmääminen on aika kolkko tie. Nykydemokratiassamme on kanslaisilla yhä vahvemmat perusoikeudet. Lapsia ei kouluissa alisteta, armeijassakin voi kannella ja valittaa kaikesta, joskus turhastakin. Hyvä kuitenkin niin, että on siirrytty poliisivaltiosta kansalaisten yhteiskuntaan Suomessakin.

Esko Vataojan sanoin, ”demokratia perustuu järjestykselle, diktatuuri kurille. Demokratian pohjana on yhteiskuntasopimus: lupaudumme tekemään erilaisia asioita, kuten maksamaan veroja, luopumaan verikostosta, ja olemaan pissimättä kaduille, ja vastalahjaksi yhteiskunta antaa meille järjestyksen. Diktatuurin lähtökohtana taas on kuri, jolla ylläpidetään järjestystä vallanpitäjien päättämin keinoin.”

Esa Kanerva

 

Miksi elän?


                                                                                                                                  

                                                                                                                      27.2.2017

Mikä merkitys on omalla elämälläni? Tätä kai pohtii jokainen jossakin kohtaa elämäänsä. Minulle on jäänyt syvästi mieleen Viktor Franklin kirja ”Elämän tarkoitus”, johon törmäsin 1980-luvulla. Kirjn nimi voi olla sanatarkasti muukin, mutta ajatus on varmasi oikea. Luin sen ja jäin ihmettelemään. Kirja on jäänyt jollakin tavalla mullistavana oivalluksena mieleeni. Ihmisen elämällä pitäisi kai olla aina jokin tarkoitus. Ahaa-elämyksen Frankl sai keskitysleirivankina. Hän totesi, että ihmisellä pitää olla toivo ja käsitys oman itsensä ja elämänsä arvokkuudesta. Hän totesi, ”Kaikki muu minulta voidaan riistää, muttei ajatuksiani ja henkisyyttäni”. Frankl kehitti tästä ajattelusta uuden psykologisen suuntuksen, logoterapian. Sen ideana oli se, että olkoon ympärillä olevat olosuhteet mitä tahansa, ihminen selviää, jos hänellä on omassa mielessän usko tulevaisuutensa.

Frankl oli siis keskitysleitivanki, joka teki tarkkoja havaintoja vankeusajastaan. Hän oli ammatiltaan lääkäri ja filosofi. Hänen mielestään ihmisen elämä voi jatkua keskitysleirilläkin, kun ihminen haluaa elää ja hänellä on tavoitteita. Tavoite voi olla sen hetkisen nälän tyydyttäminen ja tilanteesta selviytyminen hetkeksi. Kuolleen kaverin maksan syöminen oli raaka teko, mutta se pitkitti elämää ja tyydytti siinä tilanteessa elämän tarkoituksen. Kaikki ne ihmiset, jotka eivät halunneet syödä ja menettivät ”tahdon” tai halun elää, menehtyivät pian. Hän pohti ja laajensi ajatusmalliaan toisen maailmansodan jälkeen. Elämän tarkoituksen löytäminen yleensäkin on hänen mielestään ihmisen elämää yllä pitävä voima. Kun ihminen menettää lähes kaiken, jonkun elämän merkittävyyden löytäminen auttaa ihmistä jaksamaan. Tohtori Franklin tapauksessa ymmärrys siitä, että hänellä oli oma sisäinen maailmansa, jota natsit eivät voineet ottaa häneltä pois.

Ihmisen valtaa joskus toivottomuus. Miksi elän tätä päivää, kun huomenna voin olla jo kuollut. Ihmisen tukena on kuitenkin sisäsyntyisiä psykologisia selviytymismekanismeja. Periaaatteessa terveellä ihmisellä on elämän kannustimena haaveet ja toiveet. Itse asiassa monella ihmisellä on kohtuullisen selkeä käsikirjoitus tulevan elämäsä varalle. Juoppo jaksaa tallustella töihin sen toiveen varassa, että joskus koittaa se eläkepäivä, että maanantaina voi korkata heti aamusta ja haistattaa pitkät pomolle. Tai masentunut ja eläkehakuinen ihminen rakentaa elämäsä sen varaan, että vielä koittaa se päivä, että työkyvyttömyyseläke napsahtaa. Sitten kun olen eläkkeellä, tapahtuu elämässäni ihme. Kaikki ikävä muuttuu kivaksi ja sairaudet parantuvat. Nämä haaveet kuitenkin kannattelevat ihmistä. Elämällä on jokin tarkoitus. Tarkoitukseksi voi riittää ihmiselle viikoittain se toive, että tulee lotto-miljonääriksi, mitäpäs siitä! Pääasia on se, että elämä on etukenossa.

Itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään. Se on ihmisen arviointikyvyn inhimillisestä vajavuudesta johtuva, sen hetkisen tilanteen väärä, mutta tarkoituksenmukainen lopputulos. Ns. elämän kriisitilanteissa olevien ihmisten auttaminenkaan ei ole tällä hetkellä asianmukaisella tolalla. Jotkut kolmannen sektorin kriisipuhelimet ovat avuksi, mutta eivät ratkaise ongelmia. Narkomaanien ja juoppojen hoidossa pitäisi käyttää hyväksi se ainutkertainen hetki, jolloin asianoamainen ”tunnustaa syntinsä” ja nöyrtyy tunnustamaan hoidon tarpeensa. Näissä tapauksissa avoimet ovet hoitoon pääsyyn tulisi olla vakiintunut käytäntö. Mielenterveyden kriisit eivät katso kelloa. Nykyään mielisairaalaan pääseminen on vaikeampaa kuin rahatta pankinjohtajan puheille.

Mikä on ihmisen elän tarkoitus ja päämäärä? Se voisi olla vaikka aamulla suukko vaimolle ja hymy työkaverille. Hyvän levittäminen ympärilleen. Ei suuria tavoitteita, mutta ei myöskään suuria tappiota. Maton reunalta putoaa pehmeästi!

Esa Kanerva

Avainlippu- ja yhteiskunnallinen yritys- merkki Pirkanmaan Jätehuollolle


 



                                                                                                                                        24.2.2017


Suomalaisen Työn liiton tiedote

Pirkanmaan Jätehuolto Oy:lle on myönnetty Avainlippu- ja Yhteiskunnallinen yritys -merkit osoituksena tärkeästä kotimaisesta työstä jätehuollon ja kestävän materiaalitalouden parissa. Yrityksen voitot käytetään jätehuoltopalveluiden tuottamiseen ja kehittämiseen niin, että 17 Pirkanmaan kunnan jätehuolto toimii ja sitä voidaan jatkuvasti kehittää. Pirkanmaan Jätehuolto Oy on ensimmäinen jäteyhtiö, jolle on myönnetty Yhteiskunnallinen yritys -merkki.

Suomalaisen Työn Liiton myöntämän Yhteiskunnallinen yritys -merkin voi saada yritys, joka on perustettu tuottamaan yhteiskunnallista tai ekologista hyvää ja joka käyttää suurimman osan voitostaan yhteiskunnallisen haasteen ratkaisemiseen. Tärkeää on myös toiminnan avoimuus ja paikallisuus. Yhteiskunnallinen yritys -merkki auttaa tunnistamaan nämä yritykset luotettavasti. Avainlippu kertoo puolestaan siitä, että Pirkanmaan Jätehuolto Oy tuottaa kotimaisia palveluita ja työllistää Suomessa.

- Yhtiömme vastuulla on jätehuollon ja kestävän materiaalitalouden kokonaishallinta, jolla mahdollistetaan ympäristön, asukkaiden ja talouden kannalta järkevät ratkaisut. Tavoitteenamme ei ole taloudellisen voiton vaan yhteiskunnallisen hyvän maksimointi. Käytämme onnistumiset asukkaiden ja ympäristön hyväksi, kertoo Pirkanmaan Jätehuollon toimitusjohtaja Harri Kallio.

Pirkanmaan Jätehuolto Oy on toiminut jo vuodesta 1994 saakka palvellen sekä asiakkaita että yhteiskuntaa kohti kestävää materiaalitaloutta. Jätehuollossa huomioidaan terveyden- ja ympäristönsuojelu ja asukkaat osallistetaan lajittelemaan jätteet materiaali- ja energiahyötykäyttöön jo niiden syntypaikalla. Yhtiön alueella yhdyskuntajätteen hyödyntämisaste on yli 98%.

Yhteiskunnalliset yritykset kehittävät jatkuvasti toimintaansa ja tästä hyötyy yksittäisten asiakkaiden lisäksi koko ympäröivä yhteiskunta. Voidaankin sanoa, että Pirkanmaan Jätehuollossa laitetaan hyvä kiertämään. Brand Manager Niina Ollikka Suomalaisen Työn Liitosta sanoo, että on hienoa, kun Pirkanmaan Jätehuolto Oy voi nyt kertoa olevansa Avainlippu- ja Yhteiskunnallinen yritys -merkkien haltija.

Tiedotti Esa Kanerva, Pirkanmaan Jätehuolto-osakeyhtiön hallituksen jäsen





 

 

 

Coca-Cola merkitsee jokaiselle jotakin


                                                                                                                                  

                                                                                                                                   23.2.2017

Läpi vuosikymmenten Coca-Cola on tarjonnut mainoksissaan kuluttajille elämyksiä,
jotka muistetaan. Coca-Colan mainokset ovat erottuneet, niistä on syntynyt hahmoja, jotka ovat jääneet elämään ja jotka muistetaan. Juoma on maailman ehkä tunnetuin ja kallein brändi. Se ei jätä ketään kylmäksi. Muistan vieläkin, miten pikkupoikana lomalla sain jääkylmän Coca-Colan kurvikkaassa lasipullossa tavanomaisen Pyynikin helmen sijasta. Jokaisella on siitä mielipide tai ainakin jokin mielikuva. Itse muistan sen myös elokuvateattereitten mainosfilmeistä, jotka kuvasivat Helsingin olympialaisia. Amerikkalaiset lahjoittivat järjestäjille erän tuota ihmejuomaa, jota Suomen eliitti nautti kameroiden loisteessa. Merkki liitetään amerikkalaiseen imperialismiin ja kapitalistiseen yltiökaupallisuuteen. On sanottu, että jollei amerikkalaisten Coca-Cola-toimitukset olisi onnistuneet Vietnamiin, amerikkalaiset olisivat hävinneet sodan vielä nopeammin kuin tapahtui. On myös ihmetelty, kuinka juoman avulla jenkit voittivat toisen maailmasodan. Sotilaat joivat sitä sotavuosina miljoonia pulloja. Ilmeisesti pullon muoto tekee siitä ikonin, jolla on jotakin ”suurempia” voimia.

Coca-Cola on ollut punainen vaate miljoonille ihmisille. Se on koettu amerikkalaisuuden vertauskuvana ja symbolina. 1960-luvulla Ranskassa mellakoitiin ja Colalla oli siinäkin sivurooli. Maassa koettiin Coca-Cola-invaasion hyökkäävän ranskalaisuutta ja sen kulttuuria vastaan. Amerikkalaiset yrittävät salakavalasti ujuttaa heidän yhteiskuntaansa amerikkalaista primitiivisyyttä ja tapoja. Amerikka oli heidän mielestään kulttuurisesti täysi nolla ja kulutusjuhlissaan kieriskelevä bimbo. Toki siinä oli osana myös isänmaallisuutta, koska haluttiin suojella Ranskan omaa virvoitusjuomateollisuutta.

Mustalla juomalla oli oma merkityksensä Kylmässä sodassakin. Sillä valloitettiin maailmaa niin kuin aseillakin. Brändistä tuli länsimaisen kulttuurin symboli. Kommunistiset maat tietysti halveksuivat juomaa, kuten länsimaitten omat kommunistit. Coca-Cola tunkeutui kuitenkin maailman lähes joka kolkkaan Pohjois-Korea ja Kuubaa lukuun ottamatta. 

Kun oikea Coca-Cola rantautui Suomeen 1950-luvulla, siitä tuli ennen kaikkea nuorison juoma. Sen tarjoilulla lievitettiin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvien abienkin jännitystä. 1960-luvulla alkoi levitä huhuja myös Coca-Colan haitallisista vaikutuksista. Väitettiin, että se liuottaa jopa hampaat. Yhden tarinan mukaan sitä on käytetty jopa ruosteenestoaineena suomalaisella telakalla. No huhut olivat huhuja ja tuskin Colasta terveytemme turmelijaksi olisi. Juoman sisältämä sokerimäärä oli kuitenkin alun perin huima ja siitä onkin kehitetty monia light-versioita.

Pullon muotoiluun kiinnitettiin erityistä huomiota. Sen linjakkaat ja uurteiset muodot ovat kaikille tuttuja. Monet Hollywood-tähdet ovat poseeranneet juomapullon kanssa. Coca-Cola yhdistetään nuoruuteen, kauneuteen ja menestykseen. Mainoskuvissa ovat esiintyneet niin Marilyn Monroe kuin Liz Taylor ja Elvis Presley. Ei ole liioittelua sanoa, että muotoilun näkökulmasta Coca-Cola on saavuttanut kaiken.

Coca-Cola, McDonald´s ja Disneyn Mikki Hiiri ovat tehneet maailmasta amerikkalaisen teemapuiston. Jenkkituristit voivat olla kaikkialla kuin kotonaan. Jo 1990-luvun alussa McDonald´s perusti enemmän uusia ravintoloita ulkomailla kuin Yhdysvalloissa. Coca-Colan voitoista yli 80 prosenttia tulee muualta kuin Amerikasta. Colan, McDonald´sin ja Mikki Hiiren lisäksi amerikkalaiset myyvät meille elokuviaan ja TV-ohjelmiaan. Niissä seikkailevat Disney-hahmot ja niitä katsotaan Coca-Colaa litkien. Ja sitten syömään Mäkkärille, jossa lapsille jaetaan Disney-hahmoja.

Nyt on kysyttävä, kuinka kauan me haluamme viihtyä amerikkalaisissa kulutusjuhlissa? Mediat suoltavat amerikkalaista elämäntapaa joka tuutista. Viihteen avulla muokataan mielipiteitä tehokkaasti ja Coca-Cola on ollut malliesimerkki tajuntaamme hyökkäyksestä. Suomalainen yhteiskunta suorastaan palvoi jenkkiläistä maailmaa -60 ja -70-luvulla. Ainostaan epäsuosittu Vietnamin sota aiheutti ihannointiin säröjä varsinkin vasemmistolaisissa nuorissa ihmisissä. Onneksi kriittisyyttä on alkanut esiintyä viime vuosikymmeninä.

Lisääntyneellä negatiivisella maineella on varmaan jotain tekemistä viimeisimmän vuosisatamme Amerikan aggressiivisen ulkopolitiikan (Korea, Vietnam, Afganistan, Irak) kanssa. Lisäksi Yhdysvalloilla on maine röyhkeänä teollisuusmaaimperiumina, joka ajaa röyhkeästi omia etuja yleisen edun kustannuksella. Yhdysvaltalaiseen kulttuuriin yhdistetään samalla usein yleisesti yltäkylläisyydessä rypeminen, roskaaminen ja sivistymättömyys. Presidentti Trumpin politiikka vain syventää maailman epäluuloa amerikkalaisuutta kohtaan.                                                                                                            

Tätä mainetta ei kyetä edes Coca-kolonialismilla häivyttämään. 

Esa Kanerva

Päiväkotien ja koulujen sisäilmaongelmiin puututaan




                                                                                                                                   22.2.2017

Parhainta sisäilmaongelmien hoitoa on se, että tiedetään, missä kunnossa kaikki hoidettavat rakennukset ovat. Tämä edellyttää säännöllisiä kuntoarviota, -tutkimuksia ja että niistä johdetut tulevien vuosien korjaussuunnitelmat ovat ajan tasalla ja niiden toteuttamiseen varataan rahaa. Toisekseen hoidetaan kiinteistöjen huolto- ja korjaustarpeet mahdollisimman pian ja ennen kuin viat pääsevät pahenemaan sisäilmaongelmiksi. Tämä vaatii resursseja huoltoon ja kunnossapitoon. Kolmanneksi valvotaan ja seurataan kiinteistöjen kuntoa paikanpäällä aktiivisesti, jotta pienetkin kulumisen ja vaurioitumisen merkit havaitaan ajoissa. Kun on aika tehdä perusparannus, se on tehtävä optimaaliseen aikaan, ei liian aikaisin eikä liian myöhään.

Tampereella varhaiskasvatusta tarjotaan yli sadassa eri toimipisteessä. On todennäköistä, että jonkinasteista sisäilmaongelmaa on n. 10 prosentissa rakennuksia. Sisäilmaongelmathan ovat myös kansallinen ongelma ja se koskettaa kaikkia suuria kiinteistönomistajia. Tilakeskuksella on korjaussuunnitelma, mutta haaste on tarvittavien väistötilojen ja määrä rahojen puute. Väistötilojen puutteeseen on tulossa korjaus ja tarvittavien väistötilojen hankkimiseksi on palvelun tuottajat kilpailutettu, mutta talousongelmaa ei ole ratkaistu.

Päiväkodeissa on väliaikaisilla toimenpiteillä, kuten esim. ilmanpuhdistimilla ja ilmanvaihdon säätötoimenpiteillä, pyritty saamaan käyttäjille terveelliset olosuhteet korjaustoimenpiteiden odotusajaksi. Vuonna -17 on varattu määrärahaa sisäilmaongelmien korjaamiseen. Rahaa käytetään rakennusten sisäilma- ja kosteusongelmia aiheuttavien teknisten ja rakenteellisten investointien toteuttamiseen kohteissa, joissa ei tehdä muuta perusparannustöitä. Määräraha mahdollistaa toiminnan edellyttämien sisäilmaolosuhteiden parantamisen ja kiinteistöjen teknisten ja rakenteellisten ongelmien hoitamisen. Suunniteltu perusparannusaikataulu on 2-3 päiväkotia vuodessa.

Päiväkodin saneeraaminen vie melkein saman rahan kuin uudisrakennus, 3-3,5 miljoonaa euroa, uusi n. 6-7 miljoonaa. Ylläpidettäviä kouluja on n. viisikymmentä. Koulun kunnostaminen on paljon kalliimpaa ja silloin puhutaan yli 10 miljoonasta eurosta. Koulurakennukset ovat yksiköiltään niin isoja, että korjaukset tulevat vaatimaan poikkeuksetta erillisen kohdekohtaisen investointimäärärahan ja niiden korjaukset tulisi toteuttaa peruskorjaushankkeena.

Koulujen kunnostaminen ja osan mahdollinen purkaminen ovat tulevien vuosien investointiohjelmassa. Kaiken kaikkiaan sekä päiväkoti- että koulurakennukset, jotka on rakennettu 70–80-luvulla, ovat kohtalaisen huonossa kunnossa ja niitä on useita. Myös hätäaputoimet tulevat kalliiksi. Sisäilman hallitseminen voi vaatia toistakymmentä konetta ja kustannukset saattavat nousta 50.000 euroa vuodessa.


Jotta koko kaupungin korjausvelka ei kasvaisi, puhutaan n. 25 miljoonan euron panoksesta joka vuosi. Tilakeskuksella on periaate, että kaikkiin ongelmiin tartutaan ja haetaan ratkaisua. Kaikkia ei voida tehdä heti, koska ei ole rahaa. Tärkeintä on se, että ongelmat käsitellään avoimesti tilojen käyttäjien sekä työ- ja työsuojelun edustajien kanssa.

Esa Kanerva





 

Kun palvelu epäonnistuu


                                                                                                                                  

                                                                                                                          21.2.2017

Aika ajoin annetaan palautetta lehtien palstoilla saadusta palvelusta tai henkilökunnan käytöksestä. Palvelutilanne on kahden ihmisen välinen tietynajan pituinen vuorovaikutussuhde. Osapuolia ovat palvelun saaja ja antaja. Asiakkaan kokema palvelu ja tyytyväisyys voivat mennä useasta syystä pieleen. Itse asiassa tilanne on hyvin monimutkainen ja monelle muuttujalle altis tapahtuma. Lähestytään asiaa pintaa syvemmältä.

Jotta työntekijän ja asiakkaan kohtaaminen onnistuisi, etukäteen on pitänyt tehdä jo kosolti töitä. On ollut mietittävä kokonaisuus. Tilat, välineet, prosessit ja ihmiset, jotka palvelun toteuttavat. Sairaalatilalta vaaditaan toisenlaisia edellytyksiä kuin anniskeluravintolalta. Rautakauppa on erilainen kuin ruokamyymälä. Sairaalassa tarvitaan parempi hygieniataso kuin kuppilassa. Kalustus, äänimaailma ja somisteet valitaan tilan käytön mukaan. Sairaalatyön prosessi on erityylinen kuin vapaa-aikaan liittyvän ravintolan työn tekemisen malli. Tietenkin tuotteetkin ovat erilaisia. Työntekijöillä on erilainen koulutusvaatimus. Jotta päästäisiin varsinaiseen asiakaspalveluun, taustalla pitää olla organisaatio, joka palvelun tuottaa. Organisaaiolla on johto, strategia, visio, talous ja tavoitteet. Organisaatio luo toimintaedellytykset ja puitteet onnistuneelle asiakaspalvelulle. Palvelun kuitenkin tuotaa yksittäinen ihminen.

Inhimilliseen tekemiseen liittyy valtavasti riskejä. Palvelutapahtuma voi epäonnistua monesta eri syystä. Lähdetään liikkeelle työntekijästä. Riippumatta siitä, missä hän työskentelee, hänellä on subjektiivinen kokemus oman itsensä tilanteesta. Kokeeko hän olevansa tasapainossa elämässään ja nauttivansa työnsä tekemisestä. Arvioiko hän osaavansa työnsä ja onko oma työ hallinnassa. Kunnioitetaanko häntä työntekijänä ja saako hän arvostusta. Tyytyväisellä työntekijällä on hyvät mahdollisuudet onnistua kohtaamaan asiakkaansa hyvin. Vastuunsa palveluprosessissa on myös asiakkaalla. Hänen mielentilansa laatu merkitsee paljon ja hyökkäävä asiakas on vaikea palveltava. Jos asiakas haluaa vuorovaikutussuhteen epäonnistuvan, todennäköisesti niin tapahtuu. Ammatillisessa mielessä kahdenvälisessä suhteessa ammatti-ihmisellä on aina päävastuu. Syyllinen hän ei aina ole. Hän paikkaa sen, minkä voi. Lopputulos ei ole todennäköisesti kuitenkaan kummankaan osapuolen näkökulmasta hyvä.

Valviran eli potilastyötä tekevien valvontaa suorittavan viraston mukaan kaikista eniten kanteluita tulee pieleen menneistä asiakaskontakteista. Potilas on kokenut saaneensa tylyä palvelua ja ala-arvoista kohtelua. Terveydenhuoltoalla on erityisen tärkeää näitten kohtaamisten onnistuminen, koska liikutaan elämisen ja kuolemisen vakavissa teemoissa. Nämä valitukset on otettava vakavasti, koska asiasta valittaneet potilaat ovat asiat näin kokeneet ja tilanteet ovat heille tosia. Lääkäreitten koulutuksessa on vihdoinkin otettu nämä asiat hallintaan ja asiakaspalvelua opetetaan. Alan onneksi on kuitenkin sanottava niin, että ei valiteta laajemmin itse hoidon laadusta tai hoitovirheistä.

Työntekijän epäonnistuneeseen palvelutilanteeseen liittyvistä riskeistä suurimpia on työntekijän leipääntyminen työhönsä. Ei koeta, että työssä olisi mitään tavoiteltavaa ja työpaikalla käydään, koska on pakko taloudelllisen toimeentulon varmistamiseksi. Palkkakaan ei vastaa koulutusta ja esimies ei anna kiitosta mistään. Työtehtävien vaatimusten kasvun ja lisääntyneiden työtehtävien myötä työntekijän palkka ei kasva eikä sijaisia tule yhtään enempää lisääntyneitä työtehtäviä tai sairastuneiden tehtäviä jakamaan. Hyvästä työstä asiakkaiden ja työnantajan hyväksi ei ole järjestelmällisesti palkittu. Tilanne tuntuu toivottomalta ja epätyydyttävältä. Tällaisissa tilantessa esimiehen ratkaisut ovat avainasemassa. Tympääntymisen kierre on ehdottomasti katkaistava ja mentävä eteenpäin. On istuttava alas ja mietittävä kokonaisuus työhyvinvoinnin palauttamiseksi. Se voi olla työtehtävien muutos, työkierto tai jopa uudelleen koulutus.

Ei se ihmisen palveleminen ja asiakkaiden tyytyväisyys olekaan niin yksinkertaista. Meillä suomalaisillä ei ole sydämessä kiitos, olkaa hyvä, katsekontakti, hymy, kosketus, nyökkäys ja avoin mieli. Näitten perustalle olisi ollut helppo rakentaa vaativampia asikaskokemuksia, jos ne olisivat olleet myötäsyntyisiä. Näistä alkeista on tänäänkin kuitenkin lähdettävä liikkeelle, valitettavasti.

Esa Kanerva

Palveluiden sujuvuuden pitäisi ratkaista


                                                                                                                                  

                                                                                                                                      20.2.2017

Tampereen kaupunki työnantajana ostaa edelleen työntekijöiltään aikaa kun tavoitteena pitäisi olla työntekijöitten suorittamien palveluitten tehokkuus, vaikuttavuus ja sujuvuus.

Muuhun ajatukseen ei voi tulla kaupungin muuttaessa terveydenhuollon työaikakäytäntöjään. Perusteena on ollut työajan tehostamisvaatimus. Paine on kuulemma tullut politiikalta useaan kertaan esitettyinä mielipiteinä julkisuudessa ja valtuustoaloitteena. Työnantajalla on oikeus tehostaa toimintaa. Lopputulos ”trimmatusta” työyksiköstä voi kuitenkin olla se, että tehot eivät riitä edes entisen palvelutason ylläpitoon.

Kysymyksessä on jaksotyöstä siirtyminen yleistyöaikaan. Ainakin viimeiset viisikymmentä vuotta työpaikoilla on noudatettu työnantajankin näkökulmasta erittäin joustavaa työaikamuotoa, jaksotyötä. Valtakunnallisten sopimusten muututtua, on siirryttävä päivätyön luonteisessa jaksotyössä yleistyöaikaan. Uusi työaikamuoto soveltuu huonosti terveysasemille ja poliklinikoille. Se ei ole toimintalähtöinen eikä ota huomioon asiakkaan sen hetkistä palvelutarvetta. Aikaisempi käytäntö on ollut se, että työntekijä syö työajalla ja on työnantajan käytettävissä koko työvuoron ajan. Kun tilanne on vaatinut, pikainen ruokailu on keskeytetty ja lähdetty töihin. Tätä hyväksi havaittua käytäntöä voitaisiin soveltaa myös yleistyöajassa.

Yleistyöajassa syödään nykymääräysten mukaan työajan ulkopuolella omalla ajalla. Se on työntekijän omaa aikaa ja poistuminen työpaikalta on sallittu. Tällainen työnteon keskeyttäminen ja oma aika sopii huonosti palveluintensiiviseen hoitotyöhön. Toimenpiteet pitkittyvät ja asiakkaat eivät ”ohjelmoidu” kellon mukaan. Aikatauluun merkityistä palveluajoista olisi pidettävä kuitenkin kiinni. Aikaisemmin työ suunniteltiin niin, että pikainen ruokailu toteutettiin toimenpiteitten välissä lääkärin ruokatauon aikana, siivottiin edellisen toimenpiteen jäljet ja valmistauduttiin uuteen. Kaikki oli valmista lääkärin palatessa lounaaltaan. Tällaista joustoa ei pakollinen puolen tunnin oma aika mahdollista.

Eri asia on sitten ne lapsiperheitten valtavat murheet ja järjestelyt lasten hoidon järjestämisessä työviikon pidentyessä kaksi ja puolituntia viikossa. Lasten hoitoajat todennäköisesti pidentyvät ja työvoimaresurssia on käytännössä lisättävä varhaiskasvatuksessa, mikä tietenkin maksaa. Naisten työssä käyntiä olisi pikemminkin helpotettava kuin taakkaa lisättävä.

Kilpailukykysopimus heitti näitten pienipalkkaisten naisten niskaan suolaa työajan pidennyksellä ja lomarahojen leikkauksella. Maakuntauudistus tulee mahdollisesti muuttamaan myös kaikki työaikakäytännöt vuoden -19 alusta. Kannattiko tällainen suuri työilmapiiriä ja -tehoa vähentävä muutos tehdä vajaan kahden vuoden vuoksi? Jossakin pitäisi olla järjellisen kohtuuden raja.

Esa Kanerva











Kuunarit ja prätkät sitten unohdettiin


                                                                                                                                  

                                                                                                                                       16.2.2017

Niin tässä taas Soinille kävi, että rikkaitten huvikuunareitten ja juppi-skoottereitten verottaminen jäi tekemättä. Sopii hyvin tämän hallituksen toimintakulttuuriin. Perusteena veron perumiseen kerrottiin, että verottamisen hyödyt eivät vastaa hallitusohjelmassa asetettuja tavoitteita. Tämän päätöksen perumisen osalta oli tehty jopa rahallista vaikuttavuusarviointia. Alun perinkin tämä verolakiesitys sai vastaansa kiivasta arvostelua. Sitä on syytetty kateusveroksi ja hyvä, ettei hyvätuloisten kyykyttämiseksi. Tämän painostuksen edessä hallitus nöyrtyi. Kun tarkastelee nykyisen hallituksen leikkauksia ja veropoliittisia linjauksia, tulee väistämättä lopputulokseen, että hallituksen olisi syytä perua lukuisia muita päätöksiään, jos arvioinnin perustana olisi hyöty ja haitta-analyysi.

Opetuksesta, tieteestä ja koulutuksesta leikataan n. 600 miljoonaa hallituskaudella. Suomen pitää pysyä korkean osaamisen maana. Koulutusleikkaukset eivät ole maamme etujen mukaista politiikkaa. On todettu, että Suomi menestyy mm. korkeata osaamista vaativien palveluiden viennissä kaikista parhaiten. Se tarkoittaa sitä, että suomalaisen yhteiskunnan on tarjottava korkealuokkaista opetusta ja tieteellisen tutkimuksen mahdollisuudet. Sieltä syntyvät meidän uudet vientituotteet ja tarjottavat korkean osaamisen palvelut, mm. opetuksen ja monimutkaisten laitteiden elinkaarihuolinta.

Opiskelumahdollisuuksien kaventaminen opintotuen leikkauksilla paitsi eriarvoistaa niin se supistaa korkea-asteen opintoihin halukkaiden määrää ja valintamahdollisuuksia. Parhaat kyvyt eivät ehkä ole yhteiskunnan käytettävissä. Leikkaukset saavat aikaan pitkälle tulevaisuuteen haittoja, joita eivät edes tulevat hallitukset voi nopeasti korjata. Toisen asteen koulutusleikkaukset supistavat ammatillista koulutusta ja heikentävät nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksia elämässä.

Kun leikataan lapsilta tai lasten vanhemmilta, ei katsota tulevaisuuteen. Valitsisin yhteiskunnassa vaikka palkkaverotuksen tiukemman progression oikeudenmukaisempana ratkaisuna kuin päivähoidon laadun ja saatavuuden heikentämisen. Tiedetään se, että nykyvanhemmille työelämän ja perhe-elämän eriyttäminen on vaikeaa. Vanhemmat painiskelevat työelämän vaatimusten kanssa tehden pitkää päivää ja tällöin päiväkodin antama varhaiskasvatus on ensiarvoisen tärkeää lapsen kehityksen kannalta.                    

Lapsilisien leikkaus on aivan käsittämätön teko. Indeksikorotusten poistolla leikataan lapsilisien tasoa ikään kuin huomaamatta eikä jouduta asian kanssa julkisuuteen. Lapsilisät leikkautuvat vuoteen 2020 mennessä nykytasoon verrattuna 5 prosenttia. Lakiesityksen perusteluissakin todetaan, että se iskee kipeimmin yksinhuoltajaperheisin siitäkin huolimatta, että yksinhuoltajakorotus jätetään leikkausten ulkopuolelle. Kaikki tämä on köyhiltä lapsiperheilta ja lapsilta pois. Jos arvioidaan leikkauksia rahassa, valtion talouden kannalta ne ovat merkityksettömiä. Säästöt ovat n. 12 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavasti toimeentulotukimenot lisääntyvät ja päivähoitomaksuja kerätään arviolta 10 miljoonaa euroa vähemmän. Finavia-sotkuissa valtio menetti johdannaiskaupoissa yli 30 miljoonaa eikä perään ole sitten laskun maksajia saatu. 

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikataan eri keinoin 200 miljoonaa. Yhteiskunnan turvaverkot ovat ideologisen jahdin kohteena. Vaivalla rakennettu hyvinvointivaltio korisee tuskissaan. Miksi kansalaisistaan huolehtiva yhteiskunta on jollekin kansanosalle niin vastenmielinen? Kysymyksessä täytyy olla kontrasti-ilmiö. Rikkaan ja köyhän täytyy erottautua toisistaan. Varakkaalla pitää olla paremmat palvelut ja elämisen mahdollisuudet. Ei edes elämän kriisien, kuten työttömyyden, hallintaan tahdota suoda ihmiselle keinoja ja turvaa. Työttömyysturvan leikkausten lopputuloksena ei ole lisää työtä eikä työpaikkoja. Yhteiskunnalle katkeria ihmisiä on kylläkin.

Suomen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajat on palkittu eläkeleikkauksilla. Kansaneläkettä leikataan ja takuueläkettä leikataan sekä korotetaan muutamalla eurolla. Rintamalisä pienenee ja lääkkeitten omavastuu nousee lääkkeitten ja korvattavuudet laskevat. Eläkkeensaajan asumistukikin laskee. Sen suuruus vaihtelee asujan tulojen ja taloudellisen tilanteen mukaan. Ikäihmisten kaltoin kohtelu kasvattaa kuluja muualla. Lääkkeitten ottamisen laiminlyönti näkyy nopeasti vanhuksen voinnissa ja herkistää hänet nopeasti kotihoidon ja muitten palveluiden piiriin. Euron säästöllä tehdään tuhannen vahingot.

Hallituksen olisi syytä tehdä leikkaustensa kokonaisarviointi tulevassa budjettiriihessä. Kun perumaan on alettu, niin perutaan sitten kunnolla. Heitetään roskakoriin kaikki ne hallitusohjelmassa sovitut kirjaukset ja lakimuutokset, jotka ovat talonpoikaisjärjelläkin ajateltuna taloudelle vahingollisia ja suorastaan haitallisia yhteiskuntarauhalle.

Ja päässäni soi Anne Mattilan iskelmä: ”Perutaan häät, perutaan siitä välistä kaikki mistä voisi matkalla murheita kantaa.”
 
Esa Kanerva

 

 

 

 

  

Kyllä minä sitten mieleni pahoitin




                                                                                                                                   16.2.2017

Tampereen työväenteatterin suurella näyttämöllä on nähtävissä Tuomas Kyrön uusin "Mielensäpahoittaja". Edellisen "Mielensäpahoittaja ja poika" oli loistava katsaus suomalaisen vanhenevan miehen sielunelämään. Esitystä vauhditti varmasti myös se, että pääosissa näyttelivät Esko Roine mielensäpahoittajana ja poikana Aimo Räsänen. Lähdin edellisen näytelmän jälkeen suuret toiveet kainalossani katsomaan ”Mielensäpahoittaja Suomi”-esitystä. Edellisestä oli jäänyt hyvä mieli ja oli saanut nauraa, osin itselleen. Esittelyssä kerrottiin, että ”Mielensäpahoittaja Suomi” on osa Suomen satavuotista taivalta ja juhlavuotta. Pääosassa nähtiin Raimo Grönlund, joka sattuu olemaan suurin piirtein saman ikäinen kuin kirjoittaja, vähän yli kuusikymppinen mies. Juonena on se, että jääräpää kertoo näytelmässä lapsuudestaan, nuoruudestaan, vaimosta, perheestä ja suomalaisen yhteiskunnan eri vaiheista. Nyt on hyvä aika muistella. On tultu tilanteeseen, jossa hän ei enää voi pärjää tilallaan yksin, kun vaimo on vuodeosastolla. Tarvitaan apua. Hän palkkaa kodinhoitajaksi maahanmuuttaja Alin, jolle Suomi on kotimaana vielä uusi.

Esitys lähti liikkeelle kansalaissodan kauhuista. Kerrattiin taistelut, teloitukset ja valkoisten mielivalta. Nopeasti siirryttiin kieltolain, pirtutokareitten ja Lapuan liikkeen kautta Suomen sotiin. Mielensäpahoittajan isä oli rintamalla. Pientilaa jäivät hoitamaan sankari itse ja äiti. Kerrattiin saunan lämmitykset ja yleinen puute. Kylällä vietettiin sankarihautajaisia, josta ei mielensäpahoittaja oikein ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Jatkosotaan lähdettiin. Lähtemään joutuivat isä ja Jukka-hevonen. Sodasta palasivat henkisesti rampa isä ja pelokas Jukka-hevonen. Isä meni sekaisin juotuaan pullon viinaa kolmella ryypyllä. Varsinkin se viimeinen ryyppy oli liikaa.

Näytelmä etenee vauhdikkaasti urheilun sankaritekojen kautta Urho Kekkoseen ja hänen vierailuunsa kylällä. Mielensäpahoittajan isä ei suostu tekemään Kekkoselle suksia, vaikka hän kauniisti pyytää. Tunnustaa kuitenkin tehneensä yhdet jälkikäteen. Television tulo naapuriin Kolehmaiselle, kokoaa koko kylän väen telkkarin ääreen. Kolehmainen lähtee Ruotsiin autotehtaalle kultaa vuolemaan, mutta ei viihdy ja palaa takaisin. Hurraata huudetaan Virenille ja Suomen kultamitalille olympialaisissa -70-luvun alussa. Vitsaillaan sille, ettei Virenin olisi kannattanut siirtyä politiikaan. Siellä ei tullut mainetekoja.

Kyllä en ja kyllä ei on mielensäpahoittaja eriskummallinen ilmaisu monissa tilanteissa. Kyllä minä niin mieleni pahoitin Ruotsin kuninkaallisista ja Suomen uuniperunoita tehneestä pääministeristä. Kunniansa saavat kuulla televsio-ohjelmat ja lupamaksut. Elämän ehtoopuolta varjostaa vaimon sairastuminen dementiaan ja joutuminen vuodeosastolle. Sitten pääsankaria itseään aletaan ahdistella hoivakotiin joutumisella. Kyllä en lähde omasta kodistani mihinkään, toteaa jäärä, oikein tupajäärä. Lapset suunittelevat myyvänsä kodin, mutta mielensäpahoittaja keksii palkata avukseen maahanmuuttaja Alin. Äijä koututtaa Alin suomalaiseen mielenmaisemaan ja saunan lämmitykseen. Hyvin asia luonaa ja he tulevat juttuun. Alin elämää ovat varjostaneet hyvin samankaltaiset ongelmat kuin Suomen valtion alkutaipaletta. On taistelevia kansanosia, terroria ja hirmutekoja.

Sankari selviää voittajana hoitokotiin joutumiselta. Hän lainaa rahaa naapuri Kemppaiselle, joka ostaa mielensäpahoittajan kodin elämänikäisellä syytingillä. Jäljellä jäävän omaisuutensa hän testamenttaa Alille.

Näytelmä kertoi omaperäisen näkemyksensä itsenäisen Suomen sadasta vuodesta, yleisesti ja yksityisesti. Esityksessä mielensäpahoittaja nähtiin eri ikäkausina vauvasta vanhaan mieheen. Hänen elämäntarinansa kautta nostettiin esille suomalaisuuden, yhteisten muistojen, perheen perinnön ja historian kokemisen teemoja. Minun arvioissani näytelmä ei noussut sarjan edellisen ”Mielensäpahoittaja ja poika” tasolle. Kokonaisuus jäi hatararaksi ja sitä ei oikein pystynyt pätkittäisen kerronnan vuoksi hahmottamaan muuna kuin Suomen historian palasteltuna kertauksena. Mehevää huulenheittoa ja hervotonta huumoria pääosan esittäjät latelivat jouhevasti ja näyttelijäntyö oli ammattitaitoista.

Jotakin jäi puuttumaan. Jos Kyrön tarkoituksena on ollut saada katsojat ymmärtämään vanhenemista ja sitä, ettei muista enää ihan kaikkea, on käsikirjoitus ollut nappisuoritus. Ja sitä, ettei nykyään kannattaisi valittaa kaikesta. Kyllä ei kannattaisi!

Esa Kanerva




Puheenvuoro lietekeskusteluun


                                                                                                                                  

                                                                                                                                     15.2.2017

Siteeraan tässä kirjoituksessa Pirkanmaan Jätehuollon toimitusjohtajan Harri Kallion puheenvuoroa tunteita herättäneessä lietekaivojen tyhjennysasiassa. Yleisönosatoissa on keskusteltu kiivaasti hintojen noususta ja uudistuksen tyhmyydestä. Asia ei kuitenkaan ole noin yksioikoinen ja kirjoitukset ovat olleet omasta näkökulmasta arvioituja. Harri Kallio kirjoittaa:

”Keneltä sako- ja umpikaivolietteet tilataan? Vastaus on selkeä, Pirkanmaan Jätehuollon asiakaspalvelusta, puh. (03) 240 5010. Asukkaille on lähetetty asiasta kirje toimintaohjeineen.

Lietetyhjennykset tulee tehdä lainsäädännön mukaan

Pirkanmaan Jätehuolto on kuntien omistama yhtiö, jonka vastuulle on siirretty jätehuollon lakisääteiset palvelutehtävät, 1.1.2017 alkaen myös asumislietteen kuljetukset. Käytännössä Pirkanmaan Jätehuolto kilpailuttaa jätteiden kuljetukset, organisoi tyhjennykset, huolehtii rekistereistä, asiakaspalvelusta, laskutuksesta ja viestinnästä.

Kuljetusjärjestelmäpäätös on tehty vuonna 2013

Seitsemäntoista kunnan yhteinen jätehuoltoviranomainen, alueellinen jätehuoltojaosto päätti 24.4.2013, että sako- ja umpikaivolietteiden kuljetus toteutetaan 1.1.2017 alkaen kunnan järjestämänä jätteenkuljetuksena. Kunnille annettiin tuolloin mahdollisuus hakea poikkeusta päätöksestä 1.1.2015 mennessä. Hakemuksessa kunnan edellytettiin osoittavan jätelain 37.1 §:n mukaisesti perustellusti, että kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus kunnan alueella täyttää jätelain (646/2011) vaatimukset. Jaosto myönsi kunnille lisäaikaa täydentää hakemuksiaan 31.5.2015 asti.

Poikkeusta jaoston päätökseen haki 10 kuntaa. 30.9.2015 alueellinen jätehuoltojaosto päätti myöntää poikkeuksen Nokian kaupungille ja hylätä muiden 9 kunnan hakemukset. Kunnat ja osa alueella toimivista kuljetusyrityksistä valittivat päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen vaatien mm. päätöksen täytäntöönpanokieltoa. Hallinto-oikeus antoi 24.2.2016 välipäätöksensä valituksista, eikä kieltänyt täytäntöönpanoa, joten lietteenkuljetusjärjestelmäpäätösten täytäntöönpanoa voitiin jatkaa. Lopullisesti Hämeenlinnan hallinto-oikeus hylkäsi kuntien ja kuljetusyritysten valitukset 20.12.2016 antamassaan päätöksessä.

Kuljetukset on käynnistetty väliaikaissopimuksilla

Pirkanmaan Jätehuollon tekemästä hankintapäätöksestä, jossa hankittiin sako- ja umpikaivojen tyhjennyspalvelua alueen yrittäjiltä, on tehty valitus markkinaoikeuteen. Tässä ei arvioida lietteen kuljetusjärjestelmäpäätöstä, vaan arvioidaan hankintamenettelyä, jolla lietekuljetukset on kilpailutettu. Lietekuljetukset kilpailutettiin julkisella hankintamenettelyllä, jotta kaikilla sako- ja umpikaivotyhjennyksiä tekevillä urakoitsijoilla oli mahdollisuus osallistua kilpailutukseen. Lainsäädäntö (hankintalaki) turvaa tässäkin kohtaa toiminnan käynnistämisen väliaikaisjärjestelyin oikeusprosessin keskeneräisyydestä huolimatta, koska kyseessä on lakisääteinen velvollisuus palvelun järjestämiseen.

Lietteiden tyhjennyshinnoista 

Lietteiden tyhjennyshinnat koostuvat lietteiden kuljetuksesta ja käsittelystä. Kuljetukset on kilpailutettu ja lietteitä kuljettaa alueellamme viisi kuljetusurakoitsijaa. Käsittelyhinnat perustuvat kuntien jätevedenpuhdistamojen hintoihin. Alueellisen jätehuoltojaoston hyväksymät hinnat ovat nyt julkiset ja kunnan asukkaille samat. Aiemmin hinta on määräytynyt yrittäjien ja kiinteistöjen välisiin sopimuksiin, joten vertailutietoa hintojen nousuun tai laskuun ei ole julkisesti saatavilla.

Kuntien ja kuntalaisten oma yhtiö Pirkanmaan Jätehuolto huolehtii yhdessä urakoitsijoiden kanssa päivittäin yli 12 000 jäteastian tyhjennykset asianmukaisiin käsittelyihin. Ja keskitetyllä keräyksellä olemme pystyneet organisoimaan työn niin, että jäteastioiden tyhjennyshintamme ovat todistetusti Suomen edullisimmat. Syksyllä tehdyn asiakastyytyväisyystutkimuksen mukaan alueemme asukkaat ovat hyvin tyytyväisiä yhtiön tarjoamiin palveluihin. Myös lietekuljetuksissa tulemme tarjoamaan palvelua, jonka keskiössä ovat asukas ja ympäristö.

Päätökset on tehty ja työarki käynnistynyt. Lietereiteille lähti osaavia ja päteviä lietekuljettajia pienistä ja suurista kuljetusyrityksistä. Asukkaiden ei myöskään tarvitse huolehtia jätevedenpuhdistamojen kapasiteetista. Se on kunnan ja Pirkanmaan Jätehuollon välistä yhteistyötä. Kun asukas tilaa tyhjennyksen, hän voi olla varma, että lietteet kuljetetaan asianmukaiseen käsittelyyn.

Huolehditaan yhdessä ympäristöstä ja arjen jätehuollosta!”

Julkaisi Esa Kanerva







Vientimme nojaa yhä enemmän palveluihin




                                                                                                                                 14.2.2017

Suomella on vientisektori, jonka määrä lisääntyy vuosi vuodelta. Se on palvelusektori, jonka viennin arvo lisääntyi viime vuonnakin yli 15 prosenttia. Perinteisen puu-, metalli- ja teknologiateollisuuden rinnalle on kasvanut merkittävä vientitulojen lähde. Kun teollisuuden tuotteisiin on alettu liittää yhä enemmän mukaan palvelua, on palvelutuotteitakin opittu tuottamaan skaalautuvasti. Näin palveluiden laajamittainen vienti kannattavasti on tullut mahdolliseksi. Suomalaisten IT-palvelujen viennin arvo on jo yhtä suuri kuin paperin viennin. Eikä siinä vielä kaikki, IT-palvelut työllistävät enemmän kuin paperiteollisuus. Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä yhdestä palveluvientieurosta jää Suomeen 80–90 senttiä, kun tavaraviennissä vastaava summa on jopa alle 50 senttiä.

Talouksissa, joiden järjestäytymisaste on vielä varsin alhainen, on paljon vientimahdollisuuksia juuri palveluille, niin yritys- kuin kuluttajapalveluillekin. Kaukasian ja Keski-Aasian markkinoilla nimenomaan ensimmäisenä paikalle ehtiville tarjoutuu mahdollisuus saavuttaa merkittäviä markkinaosuuksia nopeastikin.

Monissa jokapäiväisissä peruspalveluissa – liittyivät ne sitten kauppaan, terveyteen, siivoukseen, pesuun, jätehuoltoon tai kunnossapitoon – voi löytyä kiinnostavia vientimahdollisuuksia. Edetä voi pienin riskiaskelin ja riittää kun osaa tuottaa palvelun järkevään hintaan. Välttämättä ei vaadita merkittäviä innovaatioita, läpimurtoja, ei edes onneakaan.

Tärkeimmät palveluiden viennin alat ovat tietotekniikkapalvelut, muut liike-elämän palvelut, kuljetus, matkailu sekä rojaltit ja lisenssimaksut. Nämä muodostavat yli 80 prosenttia koko palveluiden viennistä. Asiantuntijapalvelujen viennissä on sekin erinomainen puoli, että nämä yritykset työllistävät nimenomaan korkeasti koulutettua porukkaa. Palvelujen kohdalla laatu on usein hintaa merkittävämpi ostokriteeri, ja siksi korkea osaaminen merkitsee enemmän kuin halvat työkustannukset.

Koulutuksen vienti on iso bisnes. Se ei rajoitu pelkästään opettajavierailuihin, vaan Suomesta on myytävissä konsultointipalveluja ja erityisosaamista mm. erityisopetuksessa. Erilaiset oppimisympäristöt ja digitaalisten alustojen hyväksikäyttö ja myynti on mahdollisuus. Suomalainen oppimisympäristö on huippuluokkaa ja se kiinnostaa ulkomailla. Pedagoginen valmennus eli opettajien opettaminen on herättänyt kiinnostusta mm. rikkaissa arabimaissa.

Hallituksessa vallitseva käsitys viennistä ohjaa poliittista päätöksentekoa asiantuntija-alojen kannalta vahingolliseen suuntaan. Kilpailukyvyn lisääminen työaikaa pidentämällä on ehkä teollisuuden näkökulmasta toimiva lääke, mutta asiantuntijayrityksille se on rasittavaa näpertelyä. Koulutusleikkaukset puolestaan toimivat suoraan korkean osaamisen aloja vastaan.

Suomen palveluviennin arvo on tällä hetkellä noin seitsemän miljardia euroa vuodessa. Tämä summa voidaan karkeasti jakaa kolmeen pääluokkaan: matkailuun, kuljetuksiin ja muuhun palveluvientiin. Muu palveluvienti koostuu monista erilaisista osista: esimerkiksi tietotekniikkapalveluista, erilaisista teknisistä palveluista, mainospalveluista ja postipalveluista. Suuren osan muusta palveluviennistä muodostavat myös erilaiset palvelut tytäryritysten välillä.

Palveluviennin kasvu lähivuosina ei ole itsestäänselvyys. Suomen pitää pysyä korkean osaamisen maana. Koulutusleikkaukset eivät ole maamme etujen mukaista politiikkaa. On todettu, että Suomi menestyy korkeampaa osaamista vaativien palveluiden viennissä kaikista parhaiten. Seuraava hallitus ei pysty polkaisemaan osaajia sormia napauttamalla, vaan se vaatii vuosien työn. Ei vaikka koulutukseen alettaisiin panostamaan jälleen. Ei hyvältä näytä!

Esa Kanerva




 

Kohta Tesoman jäähallissa kilpaillaan




                                                                                                                                        13.2.2017

Tesoman ykköshalli on rakennettu 1989. Se oli rakennusteknisesti elinkaarensa päässä ja purettiin. Purkaminen on oli pakko suorittaa, koska rakennus olisi vaatinut niin suuria investointeja, että uuden rakentaminen tulee halvemmaksi. Mm. jäähdytyskoneet olisi ollut uusittava, koska siinä käytetty kylmäaine ei enää ollut sallittua. Vuonna 2015 ympäristövalvonta edellytti rakennuksen sulkemista siellä havaitun sisäilmaongelman vuoksi. Tuskin vanhaa hallia tulee ikävä, koska se oli kapasiteeltiltaan liian pieni ja epäkäytännöllinen. Talotekniikkakin oli vanhentunut ja ei suoriutunut tehtävistään nykyvaatimusten mukaisesti.

Tesoman liikuntapuiston keskelle sijoittuva uudisrakennus tulee 1999 rakennetun uimahallin viereen. Uusi jäähalli (Tesoman jäähalli 1), rakennetaan paikalta puretun jäähallin kohdalle, uimahallin sekä viereisellä tontilla sijaitsevan Tesoman jäähalli 2 väliin. Jäähalli 1 liittyy kiinteästi uimahalliin sekä jäähalliin 2. Rakennushanke sisältää muutostöitä myös uimahallin ja jäähallin 2 puolella liityntäkohdissa.

Rakennus on suunniteltu harrastajien, kilpaurheilijoiden sekä koululaisliikunnan käyttöön. Jääkiekon vaatimuksena on Mestis-sarjan vaatimukset täyttävä jäähalli. Rakennuksen ulkoalueille rakennetaan 60 polkupyöräpaikkaa sekä tehdään muutoksia viereisen pysäköintialueen rakenteisiin linja-autojen pysäköinnin mahdollistamiseksi. Henkilöautojen pysäköinti säilyy ennallaan. Jäähallin eteläpuolelle
rakennetaan erillinen kylmätekniikkatilaelementti (ns. kylmäkontti).

Jäähallin katsomoissa on yhteensä 1380 istumapaikkaa. Rakennukseen ulkoa johtavat neljä tärkeintä sisäänkäyntiä ovat pelaajien sisäänkäynti 1- ja 2-hallin välistä, katsojien ja harrastekuntosalin käyttäjien sisäänkäynti rakennuksen koillisnurkassa (pääsisäänkäynti), kahvilan sisäänkäynti uimahallin puoleisessa nurkassa sekä huoltosisäänkäynti rakennuksen eteläpuolella.


Jäähallin katsomoissa on yhteensä 1380 istumapaikkaa. Rakennukseen ulkoa johtavat neljä tärkeintä sisäänkäyntiä ovat pelaajien sisäänkäynti 1- ja 2-hallin välistä, katsojien ja harrastekuntosalin käyttäjien sisäänkäynti rakennuksen koillisnurkassa (pääsisäänkäynti), kahvilan sisäänkäynti uimahallin puoleisessa nurkassa sekä huoltosisäänkäynti rakennuksen eteläpuolella.

Rakennuksessa on kolme kerrosta, joihin toiminnot jakaantuvat. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat kaukalo- ja kuntosalitilat aputiloineen, pukuhuone- ja peseytymistilat, aulatilat, kahvila- ja kokoustilat valmistuskeittiöineen sekä henkilökunnan ja talotekniikantiloja. Toisessa kerroksessa ovat katsomot, osa wc-tiloista ja ilmanvaihtokonehuoneet. Ylimmässä kolmannessa kerroksessa sijaitsevat osa katsomo- ja iv-konehuonetiloista.

Vanhan jäähalli 1:en purkutyöt aloitettiin tammikuussa 2016 ja työ valmistui huhtikuun 2016 alussa. Hankkeen rakennustyöt on suunniteltu alkaviksi kesäkuussa 2016. Rakennustöiden valmistumisaika on kesäkuussa vuonna 2017.

Lähes kahdeksanmiljoonan pytinki on nyt siinä kunnossa, että ensi kuussa vietetään harjannostajaisia. Länsi-Tampereen nuoriso saa uuden liikuntatilan, jossa voidaan myös kiekkoilla sarjatasolla asti. Meitä tesomalaisia onkin viime aikoina hellitty monilla tavoin. Joku aika sitten valmistui Palloiluhalli kaikkine mahdollisuuksineen. Ja kohta saadaan nauttia uudesta liike- ja hyvinvointikeskuksesta. Kyllä Lännessä kelpaa asua ja kaupunginosan maine ränsistyneenä ”takapihana” on muisto vain.


Esa Kanerva

Sipilän ura pääministerinä - mainetekoja vaikea löytää!


                                                                                                                                  

                                                                                                                                  10.2.2017

Liikenneverkko, kaksoiskansalaisuus, talouden kehitys ja maailman muuttuminen ovat olleet viime päivien aiheita, joista on riittänyt puhetta. Niihin kaikkiin kansa liittää myös pääministeri Juha Sipilän. Eikä tarvitse kuin heittää ilmaan seuraavat aiheet, kilpailukykysopimus, kansalaisten sosiaaliturvan heikennykset, Talvivaaran tai veroparatiisit, niin näiden aiheitten yhteydessä päähän pamahtaa Juha Sipilän nimi. Entäpä pakkolait, Oy Suomi Ab, suora Tv-esiintyminen kansalle ja lestadiolaisuus, kaikki nämä yhdistetään varmasti joko pääministeriin tai hallitukseen. Uskon, että kansan enemmistön mielestä näille ilmiöille ei kannata hurrata tai riemuita. Pannaan Suomi kuntoon, on ollut Juha Sipilän motto, mutta millä keinoin, kysyy tavallinen kansa? Onko oikein että pienipalkkaiset duunarit, eläkeläiset ja lapsiperheet pannaan maksumiehiksi? Vastaavasti omistavaa luokkaa hyysätään veronkevennyksin ja maksuhelpotuksin. Suomi elää nyt pääministeri Sipilän muokkaamassa tasavallassa ja hyvinvointivaltion hautajaisissa. Valitettavaa, mutta kuitenkin totta, vaiikka vietetään itsenäisen kansakunnan 100-vuotisjuhlia.

Sipilän suurimpana mokana pidän sitä, että hän varasti suoraa televisioaikaa puheeseensa kilpailukykysopimuksesta. Tämä esiintyminen on perinteisesti varattu tasavallan päämiehelle kriisiaikoina. Sanoman uskottavuus hämärtyy ja kansan usko tilanteen luotettavuuteen väheni. Ei ole oikein ja poliittisesti korrektia ratkoa tavanomaisia poliittisia pattitilanteita tällä tavalla. Sanomakin sisälsi puolitotuuksia ja ”muunneltua” totuutta. Koska tilanne oli poikkeuksellinen, vaatimus totuuteen olisi ollut ehdoton. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Esimerkiksi väite, että Suomi velkaantuu joka tunti, ei pidä paikkaansa. Eläketurvarahastot, jotka luetaan julkiseen talouteen, ovat tuottaneet joka vuosi. Lisäksi hän maalaili Suomen joutuvan Unionin holhoukseen, mikäli talousluvut eivät parane. Väite on vailla pohjaa. Suomen leikkauksista päättää jatkossakin Eduskunta hallituksen esityksestä. Leikkauksista hän toteaa, että jos emme tee niitä nyt, ne on tehtävä entistä kipeämpinä tulevaisuudessa. Talousteoriat osoittavat kuitenkin vääjäämättä sen totuuden, että kun hallitus leikkaa noin viisi miljardia, niin bkt laskee 10–15 miljardia euroa, jolloin leikkauksista huolimatta (tai juuri niiden takia) velkamäärä vain kasvaa suhteessa bkt:hen. Kuinka voidaan luottaa pääministeriin, joka vääristelee asioita. Luottamuksen rakentaminen vie vuosia, mutta sen voi menettää hetkessä.

Toinen suuri virhe on ollut väittää Talvivaran tilannetta ”ihmeeksi”. Nikkelin hinnan maltillinen nousu ei ihmeeksi kelpaa. Ei ole tapahtunut myöskään sellaista ihmettä, että jokin yksityinen sijoittaja haluaisi sijoittaa rahojaan raskaassa velkalastissa uivaan yhtiöön. Kysymyksessä täytyy olla Keskustan poliittinen manööveri kuntavaalien lähestyessä. Pääministeri tekee Keskustan vaalityötä Pohjois-Suomessa veronmaksajien rahoilla. Hallitus on pumpannut konkurssikypsään yritykseen viimeksi 100 miljoonaa euroa. Taitaa olla maailmankin mittakaavassa suuri vaaliraha. Tulee äänelle hintaa. Paha vika vain on se, että äänet ostavat me suomalaiset veronmaksajat.

Kolmas pääministerin hanke, kilpailukykysopimus, voidaan nostaa tikun nokkaan. Sen on arvioitu heikentävän kansantalouden tasapainoa yli miljardilla eurolla. Siitä huolimatta, että julkisen sektorin työntekijöiltä leikataan lomarahoista 30 prosenttia ja kaikkien palkansaajien osuutta sivukuluista lisätään. Miten tämä voi olla mahdollista? Julkisen sektorin työntekijät maksavat ilmeisesti sopimukseen liittyvät palkanalennukset. Toisin sanoen se on tulonsiirto julkiselta sektorilta muille palkansaajille.

Neljäntenä töppäyksenä voitaneen pitää Sipilän hallituksen skandaalimaisen huonoa lakivalmistelua. Päätetään ja sitten perutaan. Todetaan perustuslain vastaiseksi tai muuten toteuttamiskelvottomaksi. Viimeisin oli ministerin Bernerin sekoilu liikenneväylähankkeessa. Riitaa oli siitä, että oliko lupa ylipäätään tehdä valmistelua vai ei. Julkisuuteen tultiin torvet soiden ja ryminällä. Aiheutettiin jopa markkinahäiriöitä. Sitten jopa hallituskumppanit torpedoivat esityksen ja kapsahdettiin vauhdilla katajaan. Kansalaisille jäi mieliin ainoastaan erikoinen näytelmä, ellei peräti farssi.

Onko Sipilä ”Mielensä pahoittaja”? Tuntuuko hänestä siltä, että politiikka on ollut pettymys. Prosessit eivät ole kulkeneet niin suoraviivaisesti kuin yrityksessä. Politiikassa ei voi laskea työn tuottavuutta viivan alle jäävänä tuloksena, vaan se mitataan vuosien työn vaikuttavuutena. Ehkä Sipilä on tähän hommaan liian kärsimätön eikä uskonnollisen johtajan autoritaariset johtamismallit päde yhteisten asioiden hoidossa. Hän näyttää olevan tilanteessa, jossa kaikki keinot ovat sallittuja. Muutama päivä sitten hän lateli Eduskunnalle potaskaa Suomen talouskehityksestä ja työttömyyden vähenemisestä.

Optimisti voi olla, muttei väärinymmärretty naiivi.

 Esa Kanerva

Maauimalahanke etenee


 



                                                                                                                                  9.2.2017

Hanke on ollut vireillä jo parisen vuotta. Matkalla on ollut mutkia, joita on pitänyt suoristella. Rahoitus oli alun alkaen suunniteltu toteutettavaksi leasing-rahoituksella, mutta nyttemmin on päädytty budjettirahoitukseen. Eli rahoitus tulee suoraan verovaroista. Hyvä niin, koska olen hyvin varautunut ”velkarahalla” investoimiseen. Maauimalan rakentaminen on kaikkien kuntalaisten kannalta kannatettava hanke, vielä kun on toiveita siitä, että se pärjäisi ainakin suurelta osin asiakasmaksuilla. Uimalasta voi tulla koko kansan hanke ja kesäinen keidas isoille ihmismäärille. Suunnitellut altaat hyppytorneineen ja viheralueineen voivat muodostua perheitten ”Rivieraksi”. Aina ei tarveitse lähteä ulkomaille päivää paistattamaan.

Tampereen maauimalaan toteutetaan laaja allaskokonaisuus, joka koostuu yhdestä 50 metrin pituisesta altaasta, jossa on 8 uintirataa, hyppyaltaasta, lastenaltaasta ja pienten lasten kahluualtaasta. Hyppyaltaaseen tulee 10 metrin, 7,5 metrin ja 3 metrin korkuiset hyppytasot sekä 3 metrin ja 1 metrin korkuiset ponnahduslaudat. Lisäksi maauimalaan rakennetaan myyntitilat kioskille sekä pukeutumis- ja peseytymistilat. Maauimala rakennetaan esteettömäksi ja kaikille käyttäjille soveltuvaksi.

Maauimala on suunnattu kaikille ikäryhmille. Uima-altaissa on koko kesäkauden ajan lämmin uintivesi, joten esimerkiksi pienten lasten uimakoulut on helppo järjestää maauimalassa. Asiakkaat voivat käyttää uintikeskusta ja maauimalaa monella eri tavalla: asiakas voi tulla uimaan ainoastaan maauimalaan, käyttää uimakeskuksen palveluja sekä maauimalaa samalla käyntikerralla tai pelkästään uintikeskusta. Eri käyttötavoille tulee omat maksunsa. Maauimalaan toteutetaan sekä oma erillinen sisäänkäynti ulkokautta että yhteys sisäaltaille ja uintikeskuksen pukeutumis- ja pesutiloihin.

Altaitten vesien lämmitys on suunniteltu lämmitettäväksi uimahallirakennuksen viilentämisestä saatavan paluuveden energialla, ns. kaukokylmällä. Tällöin myös sisäuimalan energian käyttö tehostuu ja säästöt energialaskussa ovat huomattavat.

Maauimalan rakennustöiden aloitus viivästyi, koska saatujen tarjousten kustannukset ylittävät hankesuunnitelmassa asetetun tavoitteen. Toukokuussa 2016 järjestetyn tarjouskilpailun perusteella koko hankkeen hinnaksi oli tulossa yli 10 miljoonaa euroa. Hankkeelle tavoitellun kustannusneutraaliuden, jossa kulut katetaan asiakasmaksuilla, on arvioitu toteutuvan noin 9,5 miljoonan euron hankintahinnalla. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kuluja on saatu karsittua muottiin ja ainoastaan valtionosuus, arvioitu 750.000 - 1miljoona euroa, puuttuu. Siitä tehdään valtionhallinnossa päätökset maalis-huhtikuun vaihteessa. On hyvin todennäköistä, että avustus saadaan.

Kuokka on tarkoitus iskeä peltoon huhtikuussa ja valmista pitäisi olla toukokuussa 2018.

Tavataan altaalla!

Esa Kanerva

Huomenna kirjoitan pääministeri Sipilän taipaleesta pääministerinä.



Varapuheenjohtaehdokkaiden esittäytyminen ja puoluesihteerikandidaattien puheenvuorot




                                                                                                                                       8.2.2017

Maarit Feldt-Ranta piti seuraavan laisen esittäytymisen ja nosti haluamiaan teemoja esiin.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja ihmeellisiä asioita. Isänisäkin halusi tehdä maailmasta paremman, sokeana. Nyt on minun vuoroni tehdä maailmasta parempi paikka lapsille. Viime vuosisata oli sosialidemokratian. Sitä on rakennettu yhdessä. Myös Ruotsi ja Norja ovat muita esimerkkejä. Poliittinen liike ja ammattiyhdistysliike tekevät mutkatonta yhteistyötä siellä. Varapuheenjohtaja täydentää puoluejohtajaa ja tekee töitä oman tehtävänkuvansa mukaisesti. Sosialidemokraattinen liike on huuto vapaudelle, tunnen teidät ja te tunnette minut. Haluan antaa energiani ja tarmoni kohti vaalivoittoja. Olen koko kentän käytettävissä. Yhdessä me menestymme. Maailma on ihmeellinen asia.

Teemu Hirvonen on Kaakkois-Suomen piirin puheenjohtaja. Hän esittäytyi seuraavasti.

On upea tunne kysyä teiltä luottamusta tehtävään. Olen kuntapäättäjä ja Kaakkois-Suomen piirin puheenjohtaja. Luottamus tulevaan on tyttäreni katseessa. Tulevaisuus näyttää erilaiselta Eduskunnasta katsoen kuin kotoa ja kentän perspektiivistä silmäiltynä. Aika on vaikea ja muutoksen aikaa. Demareita ei muutos pelota koskaan. Muutosviesteillä voitetaan vaalit. Muutoksen täytyy toimia monien puolesta eikä vain harvojen puolesta. Muutos tehdään yhteistyöllä. On vaikea nähdä Sipilän hallituksen työssä mitään hyvää. Johtajuudella muutetaan maata. Rohkealla politiikalla tehdään yhteistyön maailmaa.

Sanna Marin on, kuten hyvin tiedetään, pätevä ja osaava Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Hänen ulostulonsa voitte lukea alla.

Pitää vaikeimmissakin tilanteissa sanoa, minä yritän (Miina Sillanpää). Nyt on kuitenkin suunta ylös ja eteenpäin. Haluan toimia puoluejohdossa osana kokonaisuutta, mutta ravisuttavana tekijänä. Ihmisoikeuksia on alettu kyseenalaistaa monissa maissa. Demarien tulee tunnistaa nämä asiat ja tehdä ratkaisuja työelämään, maksuttomaan koulutukseen ja varhaiskasvatukseen. Katse on käännettävä myös vanhempainvapaajärjestelmään. Eriarvoistuminen on käännettävä osallisuudeksi. Demokratia ei ole valmis. Tämä onnistuu joukkueena ja yhteistoimin. Me voimme kääntää suunnan parempaan. Liisa Jaakonsaarelta: Me voimme vahvistaa luottamusta politiikkaan: Meidän pitää puhua totta, etsiä ratkaisuja ja herättää toivo.

Ari Marjeta on koulutukseltaan teologi ja ammatiltaan yksityisyrittäjä. Hän on Itä-Suomen ehdokas puolueen johtoon.

Joskus uskaltaa täytyy, muuten kivettyy, rohkeat kuolevat kerran, raukat useampaan kertaan. Mitä sanomme niille, joita vastaan kävelee kadulla pelko tai maahanmuuttaja. Meidän ei tarvitse kivettyjä. Vastata voimme perusarvoillamme. Ei katteettomilla lupauksilla. Keskeinen arvo on ihmisarvo. Tulevissa vaaleissa on meidän annettava vastauksia avoimesti ja rehellisesti. Vaalivoiton jälkeen, onko meillä demareilla rohkeutta muutoksiin työelämässä. Vai onko työ lahja? Pienyrittäjät on otettava mukaan liikkeeseen. 150.000 yrittäjää elää alle 1200 euroa kuukaudessa. Aluepoliittinen ohjelmamme on, koko Suomi on meille tärkeä. Meidän kannattaa kuulla nuoria. Yleisterveydenhuolto on kannatettava asia. Rohkeat kuolevat vain kerran!

Ville Skinnari on kotoisin Lahdesta. Hän on edesmenneen Jouko Skinnarin poika ja juristi.

80-lla uskallettiin unelmoida. Lähdin maailmalle 1995. 2008 maailma muuttui. Investoinnit puuttuivat ja johtajien palkat nousivat. Yrityksiä myytiin ulkomaille, puuttui kunnianhimo. Useiden tappioiden jälkeen me uskomme vaalivoittoihin. Tarvitsemme aitoa välittämistä ihmisistä. Se syntyy meidän jokapäiväisestä toiminnasta. Olemme tehnee hyvää oppositiopolitiikkaa. Pitää osata sanoa, mitä ja miten uudistukset tehdään. Puoluehallituksen roolia tulee kehittää. Te rakennatte nyt tulevan pääministerin joukkueen.

Neljän puoluesihteerikandidaatin esittelypuheenvuorot lyhyesti kommentoituna olivat seuraavat. Kaikki ovat voineet tutustua heidän taustoihinsa lehdistä, joten en niitä toista.

Kierroksen aloitti Hanna Kuntsi. Hän työskentelee Palvelualojen ammattiliiton viestinnässä.

Sdp on vastavoima. Haluamme uudistaa yhteiskuntaa, hoidamme pakolaiskriisiin, ilmastomuutokseen. Saatava 550.000 ääntä lisää, tavoite on oltava korkealla. Pyrkimyksenä on oltava arjen oikeudenmukaisuus. Poliittiset linjaukset on saatava toteutetuksi kampanjoiksi ja menestykseksi. Niihin tarvitaan johtajaa ja kannustajaa. Nykyinen osaaminen on saatava näkyväksi. Luottamus on tärkeä, vahvuutemme ovat arvot.

Tuomas Kurttila on Suomen ensimmäinen lapsiasianvaltuutettu.

Huoli ei ole tästä puolueesta, vaan Suomesta. Olemme huolestuneita lasten lukutaidosta ja eriarvoistumisesta. Toivo on tässä liikkeessä. Helppoihin kysymyksiin on nykyään helppoja vastauksia. Tämä puolue ei anna helppoja vastauksia. Nöyrä työ tässä liikkeessä on muuttaa tätä Suomea. Se mikä meille on tärkeää tänään, sen me näemme huomenna.

Anton Rönnholm työskentelee Euroopassa viestintäasiantuntijana.

Muisteli lapsena tavanneensa Kalevi Sorsan. Olen ollut puolueessa pitkään. Lupaukset on pidettävä. Avain muutokseen on Sosialidemokraattinen puolue. Nykyinen tilanne ei riitä, täytyy tietää, mitä väki salin ulkopuolella ajattelee. On kysymys kuuntelemisesta. Suomi toimii valmentajana nuorille kohti heidän osaamisen kehittämistä. Haastetaan nykyinen talouspolitiikka. Tahdon politiikkaa, toivolla muutoksesta. Sdp tuo toivon muutoksesta ja on itse muutos parempaan.

Mikko Salmi on Demarin päätoimittaja ja teologi Oulusta.

Tämä on SDP:n uuden alun päivä. Se on löytänyt uuden sävelen. Annamme äänen niille, joiden huulet ovat jäätyneet kiinni. Nuorena jaoin aamun lehteä. Työkaverini Sirpa teki työtä jakajana, myyjänä ja hoiti lapset. Haaveili kielikursseista ja saada nukkua tarpeeksi. Kaverini Kaisa pelkäsi kertoa homoseksuaalisuudestaan ja perhe hylkäsi hänet. Tarvitaan hyväksyntää ja rakkautta. Kukin pelastakoon itsensä. Sdp on empatiapuolue. Puolue ei pelkää katsoa ongelmia silmästä silmään. SDP varjelee inhimillisyyttä. Uskallamme puhua rakkaudesta. Maailma ei aina ole reilu, me olemme sitä varten, että teemme sen paremmaksi. Liikkeen johtoon tarvitaan ihmisiä, jotka tekevät työtään sydämellä. Hyvää SDP:n uuden alun päivää!

Kirjasi Esa Kanerva

Huomenna kirjoitan Kalevan maauimalahankkeesta.




Puheenjohtajaehdokkaiden esittäytymispuheenvuorot ja Rinteen linjapuhe


                                                                                                                                   7.2.2017

 Kansanedustaja ja haastaja Timo Harakka piti oman esittäytymispuheenvuoronsa aakkosjärjestyksessä ensimmäisenä. Hän aloitti vapaasti muisteltuna puheen seuraavasti.


Puolueen puheenjohtaja valitaan tässä kokouksessa, sinä päätät! Onko vanha valinta riskitön. Tyytyväisyys on riski. Sinä päätät.Tarvitsemme seuraavissa vaaleissa reilusti yli 100.000 uutta äänestäjää. Riskittömyys on riski. Olkaamme rohkeita, tarvitsemme ruuhkavuosia elävien äänet. Äärioikeisto nousee. Sosialidemokratia on turva. Olen saanut peruskoulun, siksi olen tässä. Politiikkaa tehdään kasvaville sukupolville ja aina parempaa yhteiskuntaa varten SDP:n pitää olla Suomen tärkein puolue, jolla on tulevaisuuden vaihtoehto. Koko liike luo linjan. Jäsenten tahto näkyy puheenjohtajan teoissa. Nuoria on innostettava tulevaisuuspuolueen rakentamiseen. Sitoutuminen tämän puolueen arvoihin ei estä tulevaisuuden tekoja. Voitamme vaalit yhdistämällä rohkeuden ja toivon. Suomalaiset toivovat rakentavaa ja rauhantekijäpääministeriä. Täytyy nähdä kauas, jotta näemme lähelle. Voimme muuttaa maailmaa.

Seuraavaksi istuva puheenjohtaja piti oman puheenvuoronsa. Hän otti rennosti ja jutusteli seuraavan muistelman. Kerron tarinan. Kävin Hakaniemen torilla Hurstin leipäjonoissa. Siellä oli satoja metrejä ihmisiä. Jaossa oli 2000 pussia ruokaa. Tarina oli aika lohduton. Yli sata ihmistä jäi ilman. Jonossa oli asunnottomia ja nöyryytettynä ihmisiä. Pohjoismaista hyvinvointivaltiota rakentaneet ihmiset ovat itse nyt vailla toivoa. Tarvitaan Sdp:ta, joka auttaa näitä ihmisiä pois köyhyydestä. Olen AINA HEIKOMMAN PUOLELLA, se on tämän liikkeen ydin.

Kolmantena aakkosjärjestyksessä esiintyi Tytti Tuppurainen. Hän aloitti, ”maailma on muuttunut”. Olemmeko työmme tehneet, tänään meitä tarvitaan rauhan, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolustamiseksi. Äärioikeisto vahvistuu ja rajoja vaaditaan kiinni. Ihmisyyden ääni uhkaa hukkua. Sääntöihin ja sopimuksiin perustuva maailmankauppa muuttuu protektionismiksi. Pääministerin tärkeä tehtävä on johtaa Eurooppapolitiikaa. Maahan on syntynyt uusi hiljainen enemmistö. Maksavat veronsa ja koettavat selviytyä arjesta. Ovat huolissaan, saavatko terveydenhuoltoa. Huomisen eteen on puolueella työtä. Hiljaisen enemmistön eteen on tehtävä töitä. Populistien kanssa emme voi tehdä huutokauppaa. Politiikka tehdään tosiasioihin perustuen. Kehityksessä voi olla hitaan kasvun aika, joka on sanottava rehellisesti. Huolehdimme, että pienelläkin palkalla tulee toimeen. SDP on feministinen puolue. Sdp on valittu huolehtimaan pienten ihmisten asioista. Huolehdimme sosiaaliturvasta ja työttömyysongelman. Olen ollut 20 vuotta puolueen toiminnassa. Sosialidemokratia on vastaus aikamme haasteisiin. Puolueen historiallinen tehtävä on suurempi kuin yhden ihmisen valinta. Nyt tarvitaan johtajuutta. Tarvitaan pimeyteen valo.

Valittu puheenjohtaja Antti Rinne piti kokouksessa myös linjapuheen. Kirjoitan sen sisällön muistiinpanojeni pohjalta. Suomen tasavallan alku on ollut kova. Jälleenrakennusaikana johti teollistumisen ja hyvivointivaltiovaltion luomiseen. Sdp on luonut mahdollisuuksia oman polun löytämiseen. Arvot kestävät aikaa. Hyvinvointivaltio ei ole valmis, tuleekohan? Sdp suojelee heikkoja. Työ jakaa ihmiset. Puute synnyttää ongelmia ja hajottaa perheitä. Työ kiinnittää ihmisen yhteiskuntaan. Työelämään liittyy entistä enemmän epävarmuutta. Suurelle enemmistöllä työn silppuuntuminen on vastenmielistä, ei oma valinta. Teknologian kehitystä ei pysäytä mikään. Sitä pitää hallita. Sdp yhdistää hyödyt ihmisten turvaan ja tulevaisuuteen. Olemme ehkä päässeet kurkistamaan innovaatioiden maailmaan. Hyvinvointivaltio tarjoaa turvaa murrosta vastaa. Tarvitsemme vahvaa hyvinvointivaltiota. Tarvitsemme sopimisen kulttuuria. Tulevaisuuden työmarkkinoille tarvitaan pelisäännöt. Ne takaavat reilun kohtelun ja suojan esimerkiksi nuorille. Tarvitaan yleissitovia työehtosopimuksia. Osaamista pitää päivittää ja rakentaa siltaa työstä työhön. Maailma muuttuu nopeasti. Tarvitsemme työelämään laajan turvaverkot. Pidetään lakikin mukana. Turvaverkot luovat suojaa työttömyyden ja sairauden varalle. Julkisen vallan on luotava sosiaali- ja terveyspalvelut. Hiipivä työttömyys tulee yhteiskuntaan. Leipäpusseilla ei täytetä sosiaaliturvan aukkoja. Käytämme demarinuorten yleisturvamallia. Sdp on feministinen puolue. Poistamme kaikki tasa-arvon esteet. Toteutamme perhevapaajärjestelmän uudistuksen ja maksuttoman subjektiivisen päivähoidon. Pahinta on lasten yksinäisyys. Työn ja perhe-elämän yhdistämiseen on paneuduttava tosissaan.

Uuden toimintamallin rakentaminen tehdään yhteistyössä kunnan ja kolmannen sektorin kanssa. Homeongelma on vakava. Laaditaan korjausrakentamisen ohjelma.
Rahoituspohja rakentuu työllisyydelle. Tarvitaan 200.000 uutta työpaikkaa. Ne syntyvät pienissä- ja keskisuurissa yhtiöissä. Pääkaupunkiseudun kehittäminen on jäänyt poliittisen pelin uhriksi. Tarvitaan metropolialue osaamis- ja kehittämisohjelmaa. Huolestuttaa Lappi ja Pohjoi-Karjala. Kuihtuvat kunnat eivät tarjoa säällisiä elämän olosuhteita. Ne luovat maaperää populismille.


Sitoudumme siihen, että alueitten vahvuudet otetaan huomioon. Säilytetään koulutuspaikat. Sdp on kaikkialla Suomessa asuvien puolue. Me takaamme kaikille kansalaisille säälliset elinolot kaikkialla.
Tarvitaan kasvupanostuksia kasvatukseen, koulutukseen ja digitalisointiin. Tarvitaan tekoälystrategia.


Oikeistovetoinen Eurooppa harjoittaa toisenlaista politiikkaa Leikataan turvaverkkoja ja sosiaaliturvaa. Ruotsissa on panostettu 8 miljardia infraan. Kasvupainotteinen strategia ja finanssipolitiikan keventäminen on paikallaan. Tällä lisäämme kasvua. Talouspolitiikan suunnan muuttaminen on tehtävä. Leikkauspolitiikka on tiensä päässä. Tarvitaan kansalaisten Eurooppa. Sdp aloittaa Eu-puheenjohtajakauden valmistautumisen nyt.
Trumpin päätökset ovat johtaneet maailman viheliäiseen tilanteeseen. Vapaakauppa tarvitsee puolustajansa. Ilmastonmuutos on ollut myös kohteena. Tuhlaileva talous on tiensä päässä.


Suomen pitää saada suunsa auki. Suomen pitää ryhtyä aktiiviseksi maailmanpolitiikan toimijaksi. Venäjä on naapurimaa, jonka kanssa on pidettävä suhteita yllä. Itämeri on rauhan meremme. Sen puoleista on työskenneltävä ja turvallisuutta lisättävä.
Globaali oikeudenmukaisuus edellyttää, mm. verokilpailun lopettamista ja politiikan avulla köyhyyden poistamista. Puolustakaamme hyvinvointivaltiotamme. Yhdessä onnistumme, pidetään kaikki mukana.

Huomenna kirjoitan referaatit puoluesihteerikandidaattien ja varapuheenjohtaehdokkaiden puheenvuoroista ja esittäytymisestä.

Esa Kanerva

Matkalla Lahteen puoluekokoukseen




                                                                                                                                        6.2.2017

Linja-automatka Lahteen on takana. Matkaan meni parisen tuntia. Puikoissa oli entinen kansanedustaja Tero Rönni, joka on ryhtynyt liikennöitsijäksi. On vielä pimeätä, kun auto lähtee Tampereen Vanhalta kirkolta. Mukana kuljettajan laskujen mukaan oli 35 henkeä, osa tulee matkan varrelta. Aluksi puhuttiin politiikka, mutta sitten keskityttiin kortinpeluuseen. Kumppaneina olivat Anttilan Pekka ja Sirniön Ilpo. Korttia lätkiessä aika kului joutuisasti ja sitten oltiinkin Lahdessa. Aluksi käytiin ilmoittautumassa ja sitten saimme lounaan. Maittavaa lasagnea oli. Nyt istun Vesijärvi-salissa, joka tuntuu olevan täpö täysi. Taustalla iso näyttö kertoo salin tapahtumat edessä.

Kokous alkaa klo 12. Avaus tehtiin komeasti Sibeliuksen Finlandian säestämällä akrobatia- ja voimisteluesityksellä. Puolueen puheenjohtaja Antti Rinne avasi kokouksen. Antti kertoi Lipposeen Paavon lähetelleen terveisiä ja toivoi kokoukselta hyvää henkeä. Sitten hoidettiin muodollisuudet, kokouksen päätösvaltaisuus ym. Valtakirjat tarkastettiin ja todettiin asianmukaisiksi. Tiedotusvälineiden edustajille myönnettiin läsnäolo-oikeus. Hyväksyttiin esityslista. Valittiin kokouksen 5 puheenjohtaja ja sihteeriä. Ääntenlaskijoita valittiin 6 henkeä. Kolme pöytäkirjan tarkastaa tuli valituksi. Järjestystäkin pidettiin yllä järjestyssäännöllä.

Seuraavaksi oli listalla valiokuntien asettaminen ja valinta. Valiokuntia oli kaikkiaan 13 kappaletta. Tärkeimpinä ovat periaateohjelma-, laki-, vaali- ja järjestövaliokunta. Kokous äänesti puheenjohtajaehdokkaiden esittelypuheenvuoron pituudesta. Päätettiin, että ne saavat kestää 10 minuuttia. Kannattajapuheenvuorojen määräksi päätettiin 5 kappaletta kaikissa äänestyksissä.

Poliittisen tilannekatsauksen piti puheenjohtaja Antti Rinne. Kerron omin sanoin hänen puheensa sisällön. Hän totesi, että ”Häme on eräänlainen SDP:n linnake. Kannatus on vahvaa. Kannatus on ollut laskeva. Trendi on ollut yleiseurooppalainen. Tarvetta on siis ollut linjan reivaamiseen. Kansalaisten luottamus on tällä hetkellä palaamassa. Kannatus on nostettava Lipposen hallituksen lukuihin. Seinäjoen puoluekokouksen jälkeen on pyritty työttömyyden ja lapsiperheiden olosuhteiden parantamiseen. Perusta talousnousulle on luotu jo ennen nykyhallitusta. Jos SDP olisi päässyt hallitukseen viime vaalien jälkeen, olisi yhteistyö Kokoomuksen kanssa ollut vaikeata. Nykyinen hallitus on kilpailuhallitus. Sipilän hallitus on tehnyt vain leikkauksia. Sosiaaliset seuraukset ovat olleet vakavat. Leikkaukset ovat heikentäneet tulevaa kasvua. Koulutusleikkaukset ovat kaikkein pahimpia. Sivistys on totuuden kumppani ja valheen vihollinen. Sivistyksen alkuaskeleet otetaan varhaiskasvatuksessa.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen on ollut virhe. Sote-uudistuksessa avattiin ylikansallisten yhtiöitten rahastus ja kansalaisten kuppaaminen. Pakkolait olivat oikeusvaltiolle suuri uhka. Kyky on jopa vahingollinen kansantaloudelle. Kokoomus ajaa työnantajavallan lisäämistä työpaikoilla paikallisen sopimisen kaavussa. SDP esittää kaikille nuorille kesätyötä. Sopimusyhteiskunnan puolustaminen on vahvassa SDP:n perimässä. Työ on meille tärkeää.

Perinteiset työn muodot haastavat perinteisen käsityksen työstämme. Se aiheuttaa
turvattomuutta. Näihin on haettava ratkaisuja. SDP tulee aina olemaan työn liike ja tulemme hakemaan ratkaisuja. Hallituksen linjalle on vaihtoehto. Se on puolueemme inhimillinen vaihtoehto. SDP tarjoaa yhteistyön kättä myös hallitukselle. Puheenjohtaja esittää seuraavalla kierroksella puheenjohtajan valitsemista jäsenäänestyksellä. Eläkekysymyksessä puheenjohtaja toivoi edustajilta malttia.

Euroopassa puhaltaa oikeistopuolueiden. Maakuntavaaleihin osallistuvat lähtevät eturintamassa eduskuntavaaleihin. Maailmassa on tällä hetkellä monia kriisejä, jotka vaativat ratkaisuja. Suomen pitäisi olla aloitteellinen Eurooppa-politiikassaan. Kansainvälisessä yhteisössä Suomi on ollut kokoaan suurempi toimija ja siihen tulee pyrkiä. SDP asettaa oman presidenttiehdokkaana. Seuraavissa vaaleissa kelpaa ainoastaan voitto.

Tavalliset ihmiset odottavat meiltä eriarvoisuuden vähentämistä ja meidän on pidettävä kaikki mukana. Me teemme inhimillistä politiikkaa ja kunnioitamme ihmistä yksilönä. Me annamme rehellisiä vastauksia kansalaisten huoliin. Rehellisyydellä voitamme varmasti!”

Kerron huomenna muista puoluekokouksen tapahtumista, mm. puheenjohtaja Antti Rinteen linjapuheen sisällön paikan päältä kirjattuna.

Esa Kanerva