Työn juhlaa!

                                                                                                                                           30.4.2020

Hyvää Vappua!

Huomenna on kansainvälinen työväen juhlapäivä. Toki juhlaan liittyy uskontoakin ja pakanallista taustaa. Niistä on kautta aikojen löydetty syyt juhlinnalle. Vapun nimi on johdettu pyhimys Valburgin nimestä. Saksassa ovat Vappuna noidat lennelleet ja Suomessa on kokkoja poltettu pahojen henkien karkottamiseksi.

Vietän huomista juhlaa lämmittämällä saunan ja nauttimalla juhlajuomaa. Varmaan muistelen muun ohessa viime vuosisadan alkupuolen kriisiä ja työväestön kärsimyksiä sisällissodassa. Avaan kirjan. Kesken on filosofi Timo Airaksisen kirja ”Jäähyväiset uskoinnoille”. Teoksessaan hän kritisoi vahvasti kirkon ja papiston asemoitumista valtaeliitin puolelle, kuten kävi vuonna 1918. Odotettavissa olevat virtuaalivaput ovat nyt puolueille ja kellokkaille lähinnä lähestyvien kuntavaalien kampanjointia. Ne eivät kiinnosta.

Suosittelen lukijoilleni yksityistä Vapun viettoa, juhlatunnelmaa ja asiaankuuluvia hyviä tarjoiluja.

Terveisin Esa Kanerva

Vanhusten ikävä


                                                                                                                                                                                                                                     26.4.2020

Juttelin tänään 92-vuotiaan setäni kanssa. Hän asuu Taatalan palvelutalossa, siinä Koivistonkylän Prisman lähellä. Kyllä oli vitsit vähissä tilanteessa, missä pitäisi löytää jotakin myönteistä sävyä hänen elämäänsä. Päivät ovat kuulemma tappavan tylsiä ja hitaasti kuluvia. Tämän ymmärtää hyvin, yhteiset ruokailutkin ovat loppuneet ja kukin syö huoneessaan. Sosiaalista eristäytyneisyyttä lisää vielä hoitajien ”avaruuspukeutuminen”. Lievä toispuolinen halvaus ja käsien kankeus tekevät hänelle omatoimisen puhelimen käytön mahdottomaksi. Tarvitaan aina hoitohenkilökuntaa avustamaan. Tietokoneen käyttöä ei ole tullut opetelluksi. Vanhuksena hän on siis putkassa ominensa vuorokaudet ympäriinsä.

Mistä häntä jututtaisin ja löytäisin jonkinlaista kipinää hänen elämäänsä, sanoin puhelimessa? Ihmistä kiinnostaa tulevaisuus, vanhanakin. Kuvitteellisten satavuotispäivien järjestäminen saa hymyn hänen kasvoilleen, näin kuulen, vaikken näe. Suomalaiseen tyyliin Veikko on vaatimaton, ei hän niin vanhaksi elä. Ajatus siitä, että sellainen mahdollisuus on olemassa, herättää toivon, jos sittenkin elän ja aiheesta on mukava kuitenkin keskustella. Kun hän ei ole uskovainen, kuoleman rajan takaisesta elämästä on turha tarinoida ja yrittää sen avulla saada lohtua. Eikä tavallinen ihminen siitä mieluusti keskustelekaan. Parempi pistää kuolo ajatuksista sivuun ja pohtia sitä sitten itsekseen yön pimeinä tunteina.

On vaikea tehtävä löytää oikeita ratkaisuja vanhusten nykytilanteeseen. Tauti on tappava ja vaarallinen iäkkäille. Sosiaalisen kanssakäymisen puute tappaa myös. Mistä löytää vanhuksien elämään tarkoitusta ja viihdykettä? Isästäni näin ja koin sen, että kun ihminen menettää elämisen halunsa, se on sitten loppu. Millään konsteilla tai lääkkeillä ei voida auttaa. Kun ihminen antaa periksi, sairaudet ottavat vallan. Isäni lakkasi syömästä ja juomasta. Mikään ei hetkauttanut eikä kiinnostanut. Päätös lähteä elämästä oli tehty tietoisesti tai tiedostamatta. Kaksi viikkoa sairaalahoitoa ja sen päätteeksi elämä loppui. Nykyisessä tilanteessa on suuri vaara siltäkin kannalta, että moni ikäihminen pettyy, turhautuu ja kuolee ikävään. Paitsi tauti voi tappaa, niin myös eristys on tappava tila pitemmän päälle.

On tähänkin jonkinmoisia ratkaisuja keksittävissä. Jokaiseen palvelutaloon tulisi pestata palveluhenkilö erikseen kierrättämään kuvapuhelimia vanhuksen luota toiselle. Näin voitaisiin taata jonkinlainen yhteys omaisiin. Ei luulisi olevan mahdoton ajatus tai mahdottoman kallis. Nyt kunnillakin on vapaata kapasiteettia tarjolla. Moni lomautettu kuntatyöntekijä haluaisi tai osaisi tuota hommaa tehdä. Kyllä se minun puolestani voisi olla ostopalveluakin. Toinen ratkaisu voisi olla omaisten tapaamistilan järjestäminen. Brutaali vertaus, mutta vähän niin kuin vangeilla tapaamiset tapahtuvat. Lasi väliin ja tapaajille kuulokkeet korviin. Tai sitten omaisille sairaalatasoiset suojavarusteet päälle. Tosin niitä ei nyt vielä riitä tällaiseen käyttöön. Jos karanteeni jatkuu pitkälle syksyyn, ehkä kotimaiset tuottajat pääsevät vauhtiin mukaan.

Vanhusten oikeus läheistensä kohtaamiseen on järjestyttävä tavalla tai toisella. Vanhukselle kuolema on aivan sama, mistä syystä lähtö tulee, kun sen aika on. Luulisin, että moni kokee kuitenkin ikävään kuolemisen kidutuksena, toisin kuin nopean, mutta tappavan taudin.

Esa Kanerva

Mitä Ruotsissa oikein tapahtuu?

                                                                                                                                         21.4.2020

Suomessa ihmetellään Ruotsin korona-politiikkaa. Uhreja on tullut suhteessa väkilukuun nähden kymmenkertainen määrä kuin Suomessa. Kuolleista ainakin kolmasosa on vanhainkodeissa asuneita vanhuksia. Meillä on pidetty Ruotsia esikuvana ja mallimaana menneet vuosikymmenet. Sen on kuviteltu olevan meitä edellä sotaa käymättömänä maana yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa kehityksessä valovuosia. Nyttemmin ainakin varallisuuserot ovat maittemme välillä tasoittuneet. Onko Ruotsi tällä hetkellä  jollakin tavalla meitä edellä  kielteisessä mielessä yhteiskunnan tilassa ja arvovalinnoissa. Heillä näyttää olevan varaa kääntää selkänsä omille vanhuksilleen. Tiukkoja rajoituksia ei ole haluttu tehdä. Vanhusten luona vierailukäynnit kiellettiin vasta huhtikuun alussa. Tauti on levinnyt laajalti, 44 kunnassa ja 51 kunnan vanhainkodeissa epäillään koronavirustartuntoja. Yli 500 ikäihmistä on kuollut. Karmeita lukuja.

Ruotsin hallituksen valinnat ovat eettisesti kestämättömiä. Vanhukset ovat laitoksissaan hoitajiensa armoilla. He ovat fyysisesti hauraita, osa dementikkoja. Vanhainkodin asukkaat on sidottu palveluasuntoonsa ja pakoon ei pääse. Jos suojaustoimenpiteitä ei tehdä, on täysin varmaa, että tauti leviää laitokseen. Eihän tämä voi olla laskelmoitua, ei tietenkään? Kysyä voi, miksi mitään ei pandemian alkuvaiheessa tehty vanhusten suojelemiseksi? Tekojen laiminlyönti on yhtä tuomittavaa kuin itse teko. Sikäläisellä hallituksella on ollut tietoa kylliksi ja neuvojakin on varmaan saatu. Onko Ruotsin päätöksentekokulttuuri mennyt täysin mädäksi? Kansaa ei uskalleta käskeä, työpaikoillakin vain diskuteerataan, keskustellaan.

Vaikka Suomessakin on kuollut vanhuksia kymmenittäin tautiaaltoon, meillä näyttäisi kuitenkin olevan tahtoa ja halua suojella yhteiskuntamme heikompia. Kuitenkin on kauhistuttava luku, kun Ylä-Savossa kuolee 11 vanhusta 30 paikkaisessa palvelutalossa. Ylä-Savon sote-kuntayhtymä on tilannut kolme väliaikaiseen vainajien säilytykseen soveltuvaa kylmäkonttia. Miltähän tuntuu täysissä järjissään olevasta vaarista tai mummusta lukea lehdistä tällaisia uutisia? Meidän liikkumaan pääsevien ja vielä terveiden ihmisten murheet taitavat olla pieniä tähän ahdistukseen nähden.

Millähän Ruotsin hallitus tulee selittelemään koronan jälkeen kansalaisilleen vanhusten kohtaloa ja kohtelua? Amerikan tilanteesta ei nyt voi puhua samana päivänäkään kuin naapurimaamme, mutta eihän murhaakaan tee oikeutetuksi se, että joku muukin on tehnyt sellaisen teon. Pääministeri Löfven saa selitellä lepsua suhtautumistaan vielä moneen kertaan. Voi tietenkin olla, että hän suhtautuu jälkikäteen poliitikon klassisella asenteella, älä tunnusta, älä selitä, älä välitä.

Varmasti moni omainen pohtii jatkossa oman vanhuksensa sijoittamista laitokseen, niin Ruotsissa kuin meillä. Kyllä ikäihmisetkin tulevat panemaan hanttiin kotoa lähtöään ja yrittävät sinnitellä siellä mahdollisimman pitkään. Uusia vanhusten asumisratkaisuja on keksittävä. Tämä epidemia opettaa, että nykyiset ratkaisut eivät kriiseissä toimi. Meidän tulee suojata ja turvata vanhustemme elämä kaikissa tilanteissa!

Esa Kanerva

Virusoppia


                                                                                                                            16.4.2020

Ei uskoisi, että millimetrin miljoonasosien suuruinen hiukkanen saa maailman sekaisin. Ei ole aina koolla väliä, virus voi piskuisesta koostaan huolimatta olla äkäinen vieras. Vieläkään ei tiedetä, onko se elävä olento, vai proteiinimöykky. Perintötekijöitä sillä on, koska se lisääntyy. Virus on varsinainen loinen, koska se tarvitsee solun, jonka sisään tunkeutuessaan se voi lisääntyä. Aikamoinen parasiitti, sikiintyessään aiheuttaa isäntäsolun kuoleman. Bakteerit näyttävät olleen ihmiskunnalle suhteellisen helppo nakki. Ja tarpeellisia. Vahingollisiin pöpöihin on löydetty lääkkeet ja rokotteet. Suurin osa bakteereita on hyödyllisiä ihmiselle. Ne sulattavat mm. meidän syömämme ruuan imeytettävään muotoon. Bakteerimassaa ihmisessä piisaa. Muistan lukeneeni Tiede-lehdestä, että niitä olisi meissä n. 1,5 kiloa. Melkoisia kasvualustoja siis olemme. Mutta keskitytään nyt viruksiin, jollei ei tiedemiehetkään ole löytäneet ihmisen kannalta mitään hyödyllistä tehtävää.

Eihän tämä koronapandemia ole mikään ainutkertainen ilmiö. Toistuvasti ja säännöllisesti ihmiskunta kohtaa uusia viruksia. Latinaksi tuo nimitys tarkoittaa muuten myrkkyä. Muistan lukeneeni juttuja viimevuosisadan alun Espanjan taudista. Nimi johtaa harhaan. Syntyisin tauti on Amerikasta, josta 1. maailmansotaan sieltä lähteneet sotilaat toivat sen tullessaan Eurooppaan. Miksi taudin nimi on Espanjan tauti, on tarina sinänsä. Espanja oli ainoa maa, jossa ei ollut sotasensuuria ja maan lehdet kirjoittivat tietysti hirvittävästä sairaudesta, joka levisi kulovalkean tavoin. Kun Portugalissa alkoi ilmentyä sairautta, ”rakkaan” naapurimaan kansalaiset alkoivat nimittää tautia Espanjan taudiksi. Kaikki ikävät asiat olivat perinteisesti aina espanjalaisten syy. Virukseen kuoli eri arvioiden mukaan maailmassa jopa 100 miljoonaa ihmistä. Tosi asiassa moni kuoli mm. pneumokokki-bakteerin aiheuttamaan jälkitautiin, keuhkokuumeeseen. Antibiootteja ei ollut siihen aikaan käytettävissä.

Omia muistoja minulla vuosina 1957-1958 riehuneesta pandemiasta. Aasialaisesta influenssasta. Sairastuin siihen ja sain ilmeisesti jälkitautina bakteeriperäisen keuhkokuumeen. Muistan hyvin piikittäjätädit, jotka kylmästi käänsivät pikkupojan selälleen ja pistivät pakaralihakseen piikin. Sattui kamalasti. Olimme huoneessa, jossa oli ikkunalasit kauttaaltaan. Ruutujen takaa äidit kävivät heiluttelemassa pienokaisilleen. Huuto oli vierailuaikaan kamala. Toivuin ilmeisesti melko nopeasti. Mukaviakin muistikuvia on jumalaisista lihapullista ja muusista. Pyysin niitä lisää ja ruoka toipilaana maittoi. Kiitos Suomessakin käyttöön tulleesta penisilliinistä, tässä istutaan nyt vielä kirjoittelemassa.

Nuorempia vitsauksia on sitten ollut kuusikymmentäluvun lopussa ihmisiä kaikkialla maailmassa sairastuttanut ”Honkongilainen ”. Muistan siitä puhutun paljon. Alle parikymppinen nuorukainen oli kuolematon eikä joku flunssa-tauti paljon menoa hetkauttanut. Yleensä tautiaallot ovat peräisin Itä- ja Kaakkois-Aasiasta. Maiden suuri väkimäärä ja tiheä asuminen edesauttavat taudin leviämistä. Uusi tartuttava virushan syntyy esimerkiksi lintujen tai sikojen viruksen pomppaamisesta ihmiseen. Lisäksi uudella mutaatiolla täytyy olla kyky levitä ihmisestä toiseen. Ihminen kuuluu kiinteästi ekosysteemiin. Ainakin me kannamme samankaltaisia virusloisia kuin linnut, siat, ja hevoset, mahdollisesti luetteloon kuuluu muitakin eläimiä. Nythän väitetään koronan hypänneen ihmiseen kiinalaisilla toreilla myytävistä lepakoista.

Hyvää harjoitusta nykyiseen pandemiaan saimme vuoden 2009 sikainfluenssasta. Nykyiset varautumissunnitelmat ovat sieltä peräisin. Ennen sikalenssua oli vielä ollut maailmalla lintuinfluenssa ja sars 200-luvun alkuvuosina. Ne olivat laajoja paikallisia epidemioita. Mm. Hollannissa jouduttiin listimään melkein kaikki maan kanat. Mitä sikainfluenssaan tulee, sen syntysijana lienee ollut Meksiko, josta se levisi nopeasti Yhdysvaltoihin ja muualle maailmaan. Muistan hyvin tämän tautiaallon ja kaupungin varautumistoimet sen suhteen. On jäänyt mieleen, että sairauslomakäytäntöjäkin muutettiin siten, että omalla ilmoituksella sai olla pois 5 päivää. Maailma tärisi pelosta, koska alustavat luvut kuolleisuudesta Meksikosta olivat hurjia, ilmoitettiin, että n. 7 sadasta sairastuneesta kuolee. Pitää muistaa, että Espanjantaudin kuolleisuus oli ollut ”vain” parin prosentin luokkaa. Sikataudista meidät pelasti rokote, jolla rokotettiin kaikki suomalaiset. Muistona rokotuksista olivat kymmenien lasten sairastuminen sivuoireena uniapneaan. En tiedä, mikä rokotteessa oleva ainesosa sai syntymään nämä ikävät seuraukset. Yksikin tapaus on liikaa, valtaosalla kansaa kaikki meni hyvin ja virus saatiin hengiltä toistaiseksi. Ei uskalla sanoa, että lopullisesti, koska se voi putkahtaa kymmenen vuoden päästä muuntuneena taas keskuteemme.

Virukset ovat iloisia, kun pääsevät nenämme ihanaan kosteuteen. Sinne ne pääsevät käsitämme, koska kaivamme nenäämme. Yhtä vaarallista on hieroa silmiä, koska silmänurkassa olevaa kyynelkanavaa pitkin ne laskettelevat liukumäkeä pitkin nenänieluun. Seuratkaapa ihmisiä kaupassa tai liikenteessä. Tuon tuostakin joku hieraisee nenäänsä, joku jopa kaivelee nautinnollisesti. Jos virusta on liikkeellä pärskeinä tai käsissämme, peli on pelattu. Korona nautiskelee kaivuun jälkeen nenän limakalvon solujen vieraanvaraisuudesta. Muutaman päivän päästä voi alkaa kuume, lihassärky, kurkkukipu ja huono olo.

Talonpoikaisjärjellä ajatellen olisi hyödyllistä pitää millaista maskia tahansa estämään sormiemme pistämisen nenänkaivuuseen. Silmälasien pitäminen estää yleensä silmien hieromisen. Pitäkää itsestänne huolta!

Esa Kanerva

Johtajuus on karismaakin

                                                                                                                                          9.4.2020

Vaikeat ajat tarvitsevat poikkeukselliset johtajat. Vaikeuskerrointa poikkeusolojen johtamisessa lisää vielä edellytys demokratian pelisääntöjen noudattamista. Historiaa taakse päin kelatessa huomaa, että Suomella on ollut herraonnea. Tasavaltalaiset voittivat I maailmansodan jälkeen ukko Ståhlbergin johdolla ja hän kirjoitti myös ensimmäisen Suomen demokraattisen perustuslain. Se on voimassa suurelta osin vielä tänä päivänä. Toisen sodan aikana esiin nousivat voimahahmoina Ryti, Tanner ja Paasikivi. Kekkonen luotsasi seuraavat vuosikymmenet maamme itänaapurin rautahanskan otteesta selville vesille. Tänään valta on siirtynyt pääosin presidentiltä pääministerille. Elämme poikkeusoloja ja nuori pääministeri Marin johtaa Suomea. Ja hyvin on johtanutkin.

Jos siirrytään valtion johtamisesta miettimään johtamista ilmiönä, meille avautuu hyvin moniulotteinen asiakokonaisuus. Mitä se johtaminen ylipäätänsä on? Luonnollisena prosessina sitä tapahtuu miltei aina ja joka paikassa. Oletteko tarkkailleet pienten tai isojen ryhmien toimintaa? Spontaanisti kokoontuneesta ihmisten joukosta siivilöityy hetken kuluttua henkilö, joka vie ryhmän huomion muita osallistujia enemmän. Tämä epävirallinen johtaja joko onnistuu tehtävässään tai sitten joukko alkaa eriytyä pienempiin kuppikuntiin tai hajota. Esimiehiä ja johtajia nimetään myös virallisesti organisaatioissa. Silloin heillä on asemavaltaa. Toimitusjohtajaa tai everstiä harvoin kyseenalaistetaan, koska heidän asema hierarkiassa on sen verran korkea, että määräyksiä ja käskyjä totellaan. Tämä asemavalta ei vielä takaa sitä, että he onnistuisivat hyvin tehtävissään. Heiltä edellytetään lukuisia muita ominaisuuksia menestymiseen.

Minkälainen ihminen on ominaisuuksiltaan hyvä johtaja niin politiikassa kuin työelämässäkin. Usein toistetaan, että johtajaksi ei synnytä, vaan siihen täytyy kouluttautua ja kasvaa. Pitää paikkansa. Miksi toisista persoonista tulee samoilla edellytyksillä ”suuria” johtajia ja toisista keskinkertaisuuksia. Asiaa on paljon tutkittu, simppeleitä vastauksia ei ole. Mielestäni ratkaisu piilee sittenkin luontaisista taidoista ja kyvyistä, sanalla sanoen karismasta. Joku johtaja saa ihmiset tekemään yhteistyötä keskenään tavoitteen saavuttamiseksi. Toisen pitää käskyttää ja käyttää asemavaltaansa hyväkseen. Ihmisillä on sisäänrakennettu vaisto tehdä havaintoja ja päätelmiä. Johtajan käyttäytymisessä ja puheissa ei saa olla ristiriitaisuuksia. Pitää elää niin kuin opettaa. Luottamus johtajaan syntyy tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta.

Työntekijät haluavat, että heitä kohdellaan yksilöinä. Pomo johtaa lattiatasolta eikä kenenkään tarvitse katsoa ylöspäin. Seniori-alainen tarvitsee toisenlaista kohtaamista kuin noviisi. Ihmisten elämäntilanteetkin vaihtelevat ja joskus tarvitaan tiukkaa, joskus empaattista suhtautumista. Kukaan ei halua olla massaa, pikkuosanen isossa koneistossa. Ennen muuta ihmistä pitää kuunnella. Kysytään mielipidettä ja omaa halua osallistua päätöksentekoon.

Ettei menisi liian helpoksi tuo johtaminen, pitää johtajalla olla kaiken muun lisäksi yhteistyöverkot joka paikkaan. Esiintyminen ja viestintä ovat peruskauraa. Pääministerimme on saanut kehuja selkeästä ulosannistaan. Hän ei ole sortunut saarnaamaan tai opettamaan. On kertonut kansalle rautalankamallin, mitä tulee tapahtumaan ja mitä tullaan tekemään.

Johtajan pitää tykätä itsestään ja pitää itsestään huolta. Pitää osata arvioida itseään kriittisesti ja tunnistaa sekä vahvuudet että kehittymisalueet. Oman työn ajankäyttö ja töitten priorisointi on välttämätöntä. Jos esimies pyrkii aina täydellisyyteen, hän ei pärjää tehtävissään. Hän juuttuu yhteen asiaan ja muut työn tulevat laiminlyödyksi. Päälliköllä tulee olla asenteet kohdallaan ja myönteinen ihmiskuva. Ihmistä ja ihmisyyttä on arvostettava niin hyvässä kuin pahassa.

Jos valtion tasolla on onnistuttu johtamisessa, niin esimerkkejä löytyy läheltäkin, jossa on mennyt heikommin. Politiikan johtaminen on taitopeliä, siellä nimenomaan johtamisen arvot ja asenteet ratkaisevat. Monesti huono johtaja sortuu kasaamaan keskinkertaisuuksista ympärilleen eliitin, jonka päätehtävä on ylistää johtajaa. Ryhmän toimintakyky ja suoriutuminen eivät voi olla silloin parhaimmillaan. Porukka tekee parasta tulosta, mikäli siihen kuuluu kaikenlaista osaamista, kokemusta ja eri-ikäisiä ihmisiä.



Pääsiäiseen liittyy vahvaa surua ja suunnatonta iloa. Onnellinen on se ihminen, jolla on kyky luottaa tähän kirkon sanomaan! Muille lukijoille toivotan rauhallista ”Valon juhlaa”.

Esa Kanerva

Katse eteenpäin!

                                                                                                                                      5.4.2020

Tässä hetkessä kuulee kyllästymiseen asti taisteluhenkeä nostattavia iskulauseita tai lohduttavia kehotuksia. ”Kyllä me tästä selvitään”, ”pidetään huolta toisistamme” tai ”yhdessä eteenpäin”, toistuvat ihmisten keskusteluissa. Toki ne ovat tarpeen, vielä tärkeämpää meille kaikille on nyt rohkeus. Valtioitten pitää uskaltaa ottaa taloudellisia riskejä ja lisärahoitusta. Yhtiöitten ja yrittäjien pitää luottaa itseensä ja bisnekseensä eikä missään nimessä antaa periksi. Yksilöillä on sentään Suomessa turvaverkot, joihin uskaltaa toistaiseksi luottaa. Maailmalla on toisin, jenkeissä on periaate, että pitää pärjätä omillaan, ”on your own”. Kriisi tuo myös mahdollisuuksia. Hätä voi synnyttää uusia tapoja tehdä asioita ja avata ennen kokemattomia ovia. Mahdollisuuksien kääntöpuolena tapahtuu paljon ikäviä asioita, ennenaikaisia kuolemia, sairautta ja omaisten hätää.

Suomen hallitus on tehnyt oikeita ratkaisuja. Se on ottanut harkitusti lisää velkaa, rutkasti. Kaksikymmentätuhatta miljoonaa on iso summa. Tämä velka noin ensi hätään. Tällä summalla pidetään sosiaaliturvaverkko koossa ja lohkeaa siitä jokunen miljoona yrittäjillekin. Viime päivinä on Suomessakin alkanut kuulua äänenpainoja siitä, että pitää muistaa kansantalouskin. Pää jää vetävän käteen velanotossakin. THL neuvoo jo purkamaan rajoituksia ja muuttamaan strategiaa. Uudessa strategiassa virusta pyrittäisiin tukahduttamaan mahdollisimman tehokkaasti, jotta sen leviämistä voitaisiin estää. Tämä onnistuisi laajalla testaamisella, tartuntaketjujen nopealla jäljittämisellä ja altistuneiden tehokkaalla eristämisellä. Talouden realiteetithan sieltä alkavat nostaa päätään. Jos hallitus päätyy tällaiseen suunnitelmaan, sekin on riskinottoa. Varmasti muutama sata tai tuhat ihmistä kuolee enemmän kuin pitämällä kansaa tiukassa kontrollissa. Yhteiskuntaa ei ole kuitenkaan mahdollista pitää seisokissa montaa kuukautta.

Trump on sanonut saman asian jo paljon aikaisemmin. Talous on ykkösasia, ihmisten henki toissijainen. Maassa vallitsee sodan lait, ihmisten henki ei paljon paina, kunhan hallitseva eliitti säilyttää asemansa ja omaisuutensa. Pörssit pitää saada nousuun ja osingot jälleen maksuun. Saapas nähdä kuinka tässä käy? Maassa on kuollut jo noin kymmenentuhatta ihmistä ja tämä on vasta alkusoittoa. Puutteellinen koko kansan terveydenhuolto näyttää nyt oikeat kasvonsa. Luku voi olla hetken päästä satatuhatta kuollutta ja maan talous pahassa lamassa. Wall streetin ”musta torstai” vuonna 1929 saattaa kalveta sen rinnalla. Ei siitä iloita kannata. Laineet lyövät pahasti kaikkialle maailmaan. Myös Suomi saa osansa, puhumattakaan Euroopasta ja muusta maailmasta.

Suomalaisten yrittäjien täytyisi nyt jaksaa sinnitellä, varmaan he niin tekevätkin. Rahallista tukea ja vastaantuloa tarvitaan niin valtiolta kuin vuokranantajilta. Yrittäjien Pentikäisellä heittää aina yli, ei raha puussa kasva. Ei konkurssikypsiin yrityksiin kannata rahaa lapioida ja vastikkeellisuutta on yrityksiltäkin vaadittava. Sitähän he ovat aina ja kautta aikojen painottaneet työtä tekevien osalta. Velkaa annetaan, velka maksetaan pois sitten, kun pyyhkii hyvin. Isot yritykset Suomessa pärjäävät, niillä on vahvat taseet. Pitää nyt vain pitää hetken tauko osingon maksussa. Se tietysti kapitalisia harmittaa.

Miten on pullat uunissa sitten tavallisella Taavilla, Erkillä tai Kertulla? Ennustajan osa on ikävä, puheet voivat osua kohdalleen, sinne päin tai mennä päin honkia. Valtionvarainministeri Kulmuni alkoi jo valmistella kansaa tulevaan, ikävään tulevaisuuteen. Ei puhunut enää rahan jakamisesta kaikkeen hyvään, vaan sanoi suoraan, leikkauslistat ovat edessä. Ottaen huomioon velkamäärän nousun, n. kymmenen prosenttia, kuudestakymmenestä seitsemäänkymmeneen prosenttiin bruttokansantuotteesta, ei sen maksamisessa Kulmunin mainitsemilla koululaisten pyyhekumien puolittamisella pärjätä. Kaikkien taskuille mennään ja joka asiassa. Kansa maksaa, yritykset, palkansaajat ja eläkeläiset. Tulottomat tuntevat säästöt palveluissaan. Hirveätä, sanoi ukkeli Kiljusen herrasväki Satumaassa-kirjassa.

Vielä yksi asia oli unohtua. Korona on vasta saavuttamassa Afrikan mantereen. Mitä tulee siellä tapahtumaan? Tauti tekee pahaa jälkeä, jos se pääsee leviämään tiheästi asuttujen, isojen kaupunkien slummeissa. Toki on sielläkin valmiutta hoitaa pandemioita, on hyviä kokemuksia mm. ebola-viruksen hallitsemisesta. Voi kuitenkin olla, että sieltä lähtee tautia pakoon uusi kansainvaellus. Miten Eurooppa sen torjuu? Konekiväärein tai muuten väkivaltaisesti? Euroopassa on noussut ja nousemassa oikeistopopulistisia johtajia. Heiltä voi odottaa, mitä tahansa käyttäytymistä. Unionin rakenteet, solidaarisuus ja yhteiset arvot ovat kovilla ja kitisevät. Kaikki Euroopan valtiot ovat ahdingossa ja pinna kireällä. Yhteisen sävelen löytyminen on vaikeaa.

Luoja tekee maailmassa, mitä hyväksi katsoo. Ihminen elää ja kuolee. Maailma rullaa radallaan. Tämä pandemia ja aika kuitenkin kirjoitetaan maailman historiankirjoihin. Ainoastaan tämä asia on nyt tässä hetkessä varmaa.

Esa Kanerva

Romuskatautia odotellessa


                                                                                                                                         2.4.2020

Kyllähän tuolla päänupissa surraa ja pörrää. Jotakin tässä seisahtuneessa maailmassa ihminen odottaa. Onko se olojen normalisoitumista vai vaimon töistä kotiinpaluuta, ei osaa täsmällisesti kertoa edes itselleen. Elämme välitilassa, entisen ja nykyisen maailmanmenon puristuksessa. Onko se ahdistusta, henkistä levottomuutta tai jotakin muuta? Yksin kotona murjottaessa ja kuunnellessa radiosta, kuinka monta tuhatta ihmistä on jälleen kuollut, väkisinkin synkistyy. Kun töitäkin hoidellaan vain koneen välityksellä, niin mekaanistahan se vuorovaikutus on. Tunnepuoli, ilmeet, eleet ja huumorikin kuihtuvat.

Tänään pitäisi opiskella valtuuston sähköistä kokoustamista. Monimutkaisilta nuo kokousohjeet näyttävät. Pitää olla käytössä kaksi järjestelmää. Toinen on kokousjärjestelmä Selma. Siihen on puhelinsoittojen, käyttäjätunnuksien ja salasanojen avulla tunnistauduttava. Vähän niin kuin pankkiasioinnissa nykyään. Sitten tarvitaan kuva- ja puheyhteys erikseen Teams-järjestelmässä. Hankalaksi menee. Valtuustoon ei taida kannatta enää vanhuksien pyrkiä, heillä kun tuppaavat olemaan nuo digiasiat heikolla tolalla. Kyllä paikan päällekin voi ikäihminen mennä kokoustamaan, mutta omalla riskillä tietysti. Hallitus antoi oikein erikoisluvan kuntien valtuutetuille liikkua ikärajoista välittämättä.

Bussit sentään näyttävät liikkuvan Ne kiertävät tuttua reittiään tyhjillään. Pääsevät työikäiset töihin, tai ne, joilla vielä on töitä. Kuinka kauan yhteiskunta kestää tyhjäkäyntiä, on tullut moneen kertaan mietittyä. Euroopassa on viime vuosisadalla sodittu vuositolkulla, joten siitä päätellen kyllä tässä vuosikin saatetaan kitkutella. Ei raha maailmasta lopu. Eri juttu on sitten, jos amerikkalainen yhteiskunta simahtaa. Silloin on maailman asiat rempallaan. Maailman talousveturin pitäisi pysyä vauhdissa, muuten maailman talouspyörät eivät pyöri.

Kasvava huoli on myös läheisistä. Korona ei näytä välittävän ihmisen iästäkään, nuoriakin on kuollut. Yhteiskunta välttelee yleensä kuolemasta puhumistakin. Nyt siitä on ihmisten pakko keskustella. Kuolema on keskellämme ja meistä vanhuksista tai iäkkäistä useimmat ovat ihan konkreettisesti äkkilähdön äärellä. Jos tauti tarttuu, hengityskoneita varmaan löytyy, mutta kestävätkö sisäkalut, on jo toinen kysymys. Koneeseen laitto on niin suuri rasitus, että esimerkiksi munuaiset tai maksa saattavat pettää.

Kainuussa flunssaa kutsutaan ”romuskaksi”. Haluaisin antaa koronalle lempinimeksi tämän ilmaisun. Minusta se kuvaa paremmin tautia kuin sivistynyt covid19.

Esa Kanerva