Pieni breikki

Hyvät lukijani!

Vaihdan hetkeksi kulttuuria ja kerään elämänkokemuksia. Kirjoitan palattuani ja jospa kevään kuntavaalit -25 alkaisivat kiinnostaa, terveisin Esa Kanerva

Tarvitaan toimivat digipalvelut

                                                                                                                                      21.10.2023

Olen tyytyväinen sisällöllisesti Pirhalta saamiini digitaalisiin palveluihin. Digipalveluitten käytettävyys on vain tällä hetkellä kehitysvaiheen lähtökupissa. Päästäkseni käsiksi viesteihini, joudun klikkaamaan konettani peräti kahdeksan kertaa, en laskenut mukaan tunnistautumista. On todistettu, että kaksi kolme kertaa on kaupallisissa palveluissa maksimi. Samaan tulisi aika nopeasti pyrkiä Pirhan digipalveluissa. Muuten ei hyvää seuraa!

Maakuntavaltuusto viime kädessä johtaa myös sähköisiä palveluita. Onko käytettävyysongelma tiedostettu riittävällä vakavuudella. Pirhan strategia on tehty, miten kauan kestää toimeenpano? On syytä kiirehtiä, sosiaali- ja terveyspalvelut ovat nyt suurissa vaikeuksissa. Ilman toimivia ja sujuvia digipalveluita järjestelmä tukehtuu.

Pirha suunnittelee jatkossa tuottavansa yli puolet palveluista verkossa. Se edellyttää aivan uudenlaisia sovelluksia, vuorovaikutteisia ja monikanavaisia toimintamalleja. Monikanavaisuudella tarkoitan vuorovaikutteisuutta puhelimen, sähköpostin, chatin ja sosiaalisen median kautta. Digipalveluitten asiakaskokemuksen tulee olla nykyistä paljon parempi. Digipalveluissa on samat ongelmat kuin tavanomaisissa palveluissa. Monikanavaisuudesta huolimatta palvelut pitää saada yhden luukun periaatteella. Muuten asiakas turhautuu ja etsii toiset palvelut. Oma lukunsa on sitten ns. häiriökysyntä myös digipalveluissa. Jos asiakas ei saa heti asianmukaista ratkaisua ongelmaansa, hän jatkaa seuraavaan ja sitten seuraavaan palveluun. Tästä seuraa aivan turhaa palvelujärjestelmän kuormitusta.

On hyvä muistaa, että asiakkaat äänestävät jaloillaan myös digitaalisissa palveluissa. Turhautuneen asiakkaan kynnys siirtyä terveysasemalle tai Acutan jonoon on matala. Tämä tilanne ei ole kenenkään kannalta toivottavaa.

Esa Kanerva

"Rahalla saa hevosella pääsee"

 

                                                                                                     10.10.2023

Lehdissä on käyty keskustelua siitä, miten juuri perustetut hyvinvointialueet eivät houkuttele työnantajina ja henkilöstöstä on pulaa. Työ nähdään kuormittavana ja se aiheuttaa uupumista. Työntekijöitä kuluttaa myös huono johtaminen ja joustamattomuus. Olen pohtinut sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ongelmallista tilannetta yhteiskunnassa tapahtuneitten ja käynnissä olevien ilmiöitten kautta.                                                             

Hoitotyö on raskasta oman fyysisen ja henkisenkin persoonansa antamista hetkeksi hetkellisesti toisen ihmisen käyttöön. Yhteiskunnallinen muutos yksilöllistymisen suuntaan on edelleen ajankohtainen. Tämä kehityssuunta on ristiriidassa sellaisen työn kanssa, jossa onnistuneen ammatillisen vuorovaikutussuhteen edellytys on asiakkaan tarpeiden paneminen etusijalle suhteessa omiin. Tarkemman koulutusvalinnan tulisi jollakin tapaa poimia hakijan kykyä ja halua tähän työssä menestymisen vaatimukseen.

Työllä pitää tulla toimeen, mutta onko ammatinvalinta oikea, jos ajattelee vain rahaa. Mikäli terveydenhuollon ammatin harjoittamisen perusteena on vain oman taloudellisen toimeentulon turvaaminen, johtaa se ihmisen työuran jossakin vaiheessa todennäköisesti täydelliseen turhautumiseen. Ammatin sisällöllinen palkitsevuus ja hienous eivät ole jostakin syystä koulutuksessa tai työssä auenneet. Työssä annettava työnohjaus voisi ehkä auttaa näkemään työn merkityksellisyyden ja avata hoitotyön yhteiskunnallisestikin suurta merkitystä

Johtaminen nostetaan yleensä syynä hoitoyön ongelmiin.  Pelkkä rahan lisäbudjetointi ei tuo tyytyväisyyttä työyhteisöön, voi se hetkellisesti auttaa. Yksilöllisyyden korostumista yhteiskunnallisena ilmiönä emme voi peruuttaa. Yksilöitä on autettava löytämään parhaat puolensa. Johtajan haaste on koota yksilöiden voimavarat työyhteisön tavoitteiden mukaisiksi. Pitää tuntea ja tietää perusteellisesti jokaisen osaaminen, heikkoudet ja vahvuudet.  

Paitsi yksilöllistä johtamista nykyihminen tarvitsee työelämäänsä urakehitysmahdollisuudet, joustavuutta ja itselle merkityksellisiä tavoitteita. Sanonta ”Rahalla saa ja hevosella pääsee” kuvaa hyvin nykytilannetta. Tämän päivän ongelmiin vastataan menneen maailman välineillä.

Esa Kanerva

Duunarit ovat hyvin, hyvin vihaisia

                                                                                                                                     2.10.2023

Ymmärrän, kuinka pahalta tuntuu tällä hetkellä palkansaajasta. Petteri Orpon hallitus testaa ja koettelee elämänuskoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Suomalainen kiipeää, vaikka puuhun käpyjä keräämään, jos hänelle pystytään perustelemaan teko isänmaan ja elämän kannalta oikeudenmukaiseksi ja tarpeelliseksi. Hallitus tekee kuitenkin toimenpiteitä ja säästöjä, joille ei edes valtionvarainministeriö pysty laskemaan työllisyys- tai säästövaikutusta.

Mitä tulee näihin niin sanottuihin ”työelämäuudistuksiin”, teen muutaman noston hallituksen esitysten räikeimmistä ylilyönneistä. Orpon hallitus haluaa lakko-oikeutta koskevat muutokset eteenpäin nopealla aikataululla, koska se haluaa juuri nyt työpaikoilla tapahtuvien mielenosoitusten kaltaiset ”rettelöt” kuriin. Itse asiassa hallitus haluaa huomattavasti laajemmin kajota työntekijöitten lakko-oikeuteen kuin tämän viikon ulosmarssien kieltämisen. Orpoa ja hänen hengenheimolaisiaan korpeaa erityisesti kuljetusalojen harrastamat tukilakot ja poliittiset lakot ylipäätään. Ne halutaan suitsia erityissäännöksillä ja arviointimenettelyllä. Käytännössä vaatimus tukilakon vaikutusten kohdistumisesta vain riidan osapuoliin, rajaa se, esimerkiksi osan ahtaajien tukitoimista, laittomiksi. Työntekijöitten sakottaminen osallistumisesta "laittomiin" lakkoihin on kärpäseen tykillä ampumista. On ainakin perustuslain hengen vastainen.

Työelämä vaatii tietojen päivittämistä ja täydentämistä koko työuran ajan. Miten aikuiskoulutustuen lopettaminen palvelee tätä tavoitetta? Valtion rahoitusta vähennetään myös vapaasta kansan sivistystyöstä kansalaisopistoilta, kansanopistoilta ja kesäyliopistoilta. Elinikäinen oppiminen on tätä päivää. Moni vuorottelulla oleva on ottanut tauon työelämästä päivittääkseen osaamistaan esimerkiksi kesäyliopistossa. Vuorotteluvapaan lopettaminen sotii tätä tavoitetta vastaan.

Määräaikaisten työsopimusten tekemistä helpotetaan. Tämä tulee olemaan etenkin julkisella sektorilla iso ongelma. Tähänkin asti työntekijää on saatettu roikottaa jopa kymmenen vuotta määräaikaisissa työsuhteissa nykylainsäädännön ollessa voimassa. Työsuhteen pätkimiselle on tarvittu laillinen peruste, esimerkiksi vakituisen työntekijän kesäloma. Hallituksen esityksen mukaan alle vuoden määräaikaisissa työsuhteissa ei jatkossa tarvita mitään perustetta. Tämä johtaa naisvaltaisilla aloilla naisten oikeuksien polkemiseen. Äitiys- ja hoitovapaat kierretään työsuhteita sopivasti katkaisemalla ennen vapaita. Tasa-arvolaki ei enää anna turvaa syrjinnältä esimerkiksi raskauden vuoksi. Määräaikaisuudetkin saatetaan pätkiä moneen osaan. Paljon sairaita lapsia hoitavaa työntekijää ei tarvitse kovin kauaa katsella.

Suomen Yrittäjien hellimä tavoite irtisanomisten perusteiden helpottamisesta on käymässä toteen. Tuntuu vaatimattomalta uudistukselta lainsäädäntötekstissä muuttaa kahta sanaa, irtisanomisen perusteeksi vaaditaan ”painava syy” tai perusteeksi vaaditaan ”asiallinen syy”. Ne ovat juridisesti kuitenkin kaksi eri asiaa. Painavan syyn perusteet tiedetään tällä hetkellä koko lailla tarkkaan, koska siitä on muodostunut oikeuden päätöksien perusteella vakiintunut käytäntö. Asiallisen perusteen osalta olemme uudenlaisen tilanteen edessä. Me emme tiedä, mitä asiallinen irtisanomisperuste tarkoittaa käytännössä. Se voi olla esimerkiksi mikä tahansa työntekijän persoonaan liittyvät tekijä.  Vasta oikeuskäytäntö ja esimerkkitapaukset ratkaisevat, mikä irtisanomisperuste on asiallinen ja mikä ei. Ainakin aluksi työnantajan kanta ratkaisee, koska Suomessa työnantajalla on tulkintaetuoikeus, toisin kuin Ruotsissa se on työntekijöillä.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikennykset ovat osa hallituksen suunnittelemaa sosiaaliturvan leikkauspakettia. Tätä perusteellaan valtion heikolla taloudella ja muitten pohjoismaitten käytännöillä. Kun Suomeen ehdotettua työttömyysturvan mallia verrataan Ruotsin, Tanskan ja Norjan järjestelmiin, on sama kuin vertaisi omenaa päärynään. Esimerkiksi työttömyysturvan taso on aivan eriluokkaa näissä maissa kuin Suomessa, jossa sitä aiotaan edelleen heikentää. Työttömyysturvan leikkaukset vaatisivat ehdottomasti rinnalleen panostamista työntekijäin osaamisen päivittämiseen ja työnvälitykseen, mitä ei ole suunnitteilla.

Esa Kanerva