7.11.2022
Kokoomusnuorten liittokokous oli sitä mieltä, että kaikkien huumeitten rangaistavuuden poistaminen olisi ratkaisu suomalaiseen päihdepolitiikkaan. Niinköhän? Ratkaisu olisi tietenkin kovin helppo toteuttaa. Mutta heidän esittämä toimiva päihdehuollon toteuttaminen sen rinnalla on enemmän kuin vaikea kokonaisuus ja siksi lähinnä poliittista jargonia ilman yksityiskohtia. Ensinnäkin, millaista on toimiva päihdehuolto ja hoito? Maailma on väärällään kaikenlaisia kokeiluja ja toteutuksia kiinalaisesta pakkohoidosta tanskalaiseen vuosia kestävään kuntoutukseen vaihtelevin ja enimmäkseen huonoin tuloksin. Miten herätetään asiakkaan tahto päästä irti päihteistä? Se lienee ensimmäinen kynnys irtautumisen onnistumiselle. Maailmassa on kokemusta alkoholista jo sukupolvia. Siitäkin irtautuminen ja korkin kiinni pistäminen on lähes mahdoton juttu, mikäli riippuvuus aineeseen on syntynyt. Vain 1-2 prosenttia onnistuu. Jos alkoholismi on tappava tauti ja luopuminen siitä on vaikeaa, lienee nykyisistä osin synteettisistäkin huumeista irrottautuminen melkein mahdotonta. Pitäisikö kansa siis päästää kahleistansa ja antaa kansalaisille vapaus aineitten vapaaseen käyttöön?
Keskityn aluksi viinaan. Juomaa voi käyttää ilon pitämiseen eikä oikeastaan määrillä tai käyttökerroilla ole alkuvaiheessa merkitystä. Kysymys viinan vaarallisuudessa on oikeastaan siinä, kuinka kauan yksilö tarvitsee synnyttääkseen itselleen riippuvuuden. Sitä ei kukaan itse etukäteen tiedä eikä se noudattele lainalaisuuksia. Jokaisella on mahdollisuus tulla riippuvaiseksi, kun juo tarpeeksi ja kyllin kauan. Altistavia tekijöitä on toki olemassa. Harva niitä aloittaessaan tulee pohtineeksi. Jos isällä tai äidillä on alkoholiongelma, kannattaisi olla varovainen. Perimä saattaa aiheuttaa moninkertaisen riskin sairastua. Alkaa tuntumaan kliseeltä, että lapsuuden kovat kokemukset ja kasvuympäristö aiheuttaa herkistymistä alkoholin väärinkäytölle, varhaisimmillaan jo teini-iässä. On vaikea kysymys, aiheuttaako alkoholi mielenterveysongelmia tai päinvastoin mielenterveysongelmat altistavat päihteitten käyttöön. Masentunut tarttuu pulloon herkemmin kuin elämänhaluinen ihminen. Miksi tämä alkoholikysymys odottaa yhä edelleen ratkaisuja? Miksi tämä on niin vaikeaa?
Riippuvuutta voi käsitellä yhtenä kokonaisuutena riippumatta käytetystä aineesta. Heroiiniriippuvuus syntyy nopeammin kuin viinariippuvuus, yhtä kaikki samassa koukussa ollaan. Päihde vie miestä eikä päinvastoin. Nykyään riippuvuuden hoidossa käytetään ns. kokemusasiantuntijoita vertaistukena. Miksi? Koska kukaan muu kuin koukussa ollut ei osaa tuntea ja käsitellä riippuvuutta samalla tapaa. Se on niin elämän täyttävä, kokonaisvaltainen kokemus, että sen ymmärtäminen vaatii omaa kokemuspohjaa. Kuinka ihminen voi sortua riippuvaisena omien arvojensa vastaiseen käytökseen ja toimii kuin mieltä vailla oleva? Riippuvuus jyrää oman tahdon niin totaalisesti, että rakkaus puolisoon, työn tai työpaikan unohtaminen ja omasta itsestä huolehtiminen unohtuvat. Valehtelu, varastaminen ja huijaaminen onnistuvat sujuvasti ja vaivatta. Riippuvuuden syntyminen ei katso syntyperää, asemaa yhteiskunnassa eikä taloudellista asemaa. Esimerkkejä löytyy laidasta laitaan, filmitähdistä raharuhtinaisiin. Yksilön kannalta surkeinta on se, että tauti johtaa aina kuolemaan. Alkoholistikin kuolee ennenaikaisesti riippuvuuden aiheuttamiin syihin, hirttäytymisestä maksan kovettumaan. Kuten opioidiriippuvaiset yleensä nopeammin, yliannostukseen tai paskaisista neuloista saatuun hiv:iin.
Seuraava kysymys on tietenkin se, että pitäisikö näitten aineitten tarjonta sallia laillistetusti ja valvoa päihteitten mm. laatua sekä vahvuutta. Minulla ei ole tilastoja eikä vaikuttavuusanalyysejä. Viinan kohdalla peli on jo menetetty, lievempien huumeitten osalta on kaiketi jotakin tehtävissä. Koska rahaa ei näytä olevan korjaaviin toimenpiteisiin mielenterveys- ja päihdepalveluitten osalta, olisiko järkevää kerätä verotulot esimerkiksi kannabiksen käytöstä valtion taskuun ja ohjata ne päihdetyöhön lyhentämättömästi? Tässäkin asiassa näyttää kortit jo jaetuilta, koska mm. Saksa ja Tsekki harkitsevat näitten huumeitten vapauttamista. Valtio toisensa perään on tekemässä tällaisen ratkaisun entisten lisäksi. Kovat huumeet pitäisi olla edelleen jyrkästi pannassa, koska mikään yhteiskunta ei pysyisi pystyssä niitten aiheuttaman epidemian ja ongelmien kanssa.
Päihdeongelmaa voi lähestyä käytännön läheisesti, mutta tämän lisäksi pitäisi pohtia asiaa moraalin kannalta. Onko oikein sallia huumeitten käyttö ja kokeilut? Meillä on tutkittua tietoa siitä, ettei turvallista huumeitten käyttöä ole. Pieni rangaistavuuden pelote voisi ehkäistä arempien ihmisten kokeiluja. Voiko yhteiskunta sallia jäsentensä tappavan itsensä? Puhtaasti yhteiskunnan edun kannalta vastaus on ei. Valtion sijoittaa jokaiseen kansalaiseen noin miljoonan ennen kuin hän tuottaa sille takaisin mitään. Yhteiskunta romahtaa, mikäli kansalaiset kuolevat huumeisiin alta kolmekymppisinä osallistumatta työelämään elinaikanaan. Miten pidettäisiin rikollisuus aisoissa, rahat huumeisiin olisi hankittava laittomin keinoin? Valtion tarjoamat ilmaiset huumeet ovat utopiaa.
Vastuullinen yhteiskunta kasvattaa, kouluttaa ja pitää huolta kansalaisistaan. Turvallinen lapsuus, lapsiperheköyhyyden estäminen, varhaiskasvatus, opetus, harrastukset ja valistus lienevät yhteiskunnan työkalupakissa tärkeimmät välineet päihteitten vastaisessa työssä. Meillä on esimerkkejä rappeutuvista yhteiskunnista tälläkin hetkellä osin huumeongelmien johdosta. Suurimpia ovat Venäjä ja Yhdysvallat. Yhteiskuntien romahtaminen ovat hitaita prosesseja ja vie kenties sukupolvia, mutta ne kuvaavat ongelmien mittaluokkaa. Ei ole olemassa helppoja ratkaisuja, ehkä huumeitten käyttö ja vaikutukset ovat osa ihmiskunnan evoluutiota.
Esa Kanerva
