Tampereen kaupunginvaltuutetut kauhistelivat jopa valtakunnan tv-uutisissa sähkön hintaa. Kuluttajan kannalta ei tässä nyt ihmettelyt auta. Tarvitsisi tehdä tilanteelle jotakin. Avaimet asian ratkaisemiseksi ovat viime kädessä valtuustolla. Tampereen kaupungin Sähkölaitos on kaupungin 100 prosenttisesti omistama yhtiö. Olisi se nyt aivan ainutlaatuisen erikoinen tilanne, että omistaja ei voisi vaikuttaa mitenkään omistamansa yhtiön hinnoitteluun ja toimintapolitiikkaan. Totta kai voi! Omistaja antaa ohjeet hallitukselle ja jos hallitus ei tottele, hallituksen voi vaihtaa. Yhtiökokous vain koolle ja omistaja nimeää uudet hallituksen jäsenet. Jos valtuusto haluaa, että tamperelaiset saisivat sähkönsä halvemmalla, se onnistuu kyllä.
Asia ei tietenkään ole näin mustavalkoinen, myös budjettitalous on otettava huomioon. Kaupunki voisi kuitenkin luopua tai pienentää osinkovaatimusta. Osinko on ollut viime vuosina 20 miljoonan tasolla. Seuraava kysymys on, miten osinko korvataan budjetissa. Se vastaa puolta veroprosenttia. Ensi vuonna hintakehitys todennäköisesti laskee ja sähkömarkkinat rauhoittuvat. Rahoitusaukon voisi valtuusto tukkia esimerkiksi lykkäämällä paria pientä rakennushanketta vuodella. Nyt olisi tarpeen alentaa sähkön hintaa ensi talven pahimman kriisin yli
Sähkölaitos ostaa sähkön markkinoilta seitsemänkymmentäprosenttisesti. Loppu on omaa tuotantoa. Jätteenpolttolaitos tuottaa sähköä 70 GWh. Tammerkosken vesivoima on merkittävä sähköntuotantotapa Sähkölaitokselle. Kaikilla voimalaitoksilla pystytään tuottamaan kesäkuorman verran sähköä. Osin yllä mainituista syistä, Sähkölaitos on hyvin kannattava yritys. Kohonneet sähkön hinnat lisäävät liikevaihtoa ja tuottoja. Laitoksen suuriin investointihankkeisiin vetoaminen esteenä hintojen alentamiselle ei ole katetta. Euroopasta tuleva säätely tulee, jos on tullakseen. Se kohtelee kuitenkin kaikkia sähköyhtiöitä tasapuolisesti ja koskee ylisuuria voittoja asiakkaitten kustannuksella.
Tarvittaisiin enää poliittinen päätös. Ei hintakauhistelua! Epäilen, että poliittista tahtoa ja yksimielisyyttä hinta-alelle ei löydy. Seuraaviin kuntavaaleihinkin on aikaa ja poliitikko ajattelee kansan unohtavan tällaiset teot. Sähkön hintojen alennuksesta ei jää jäljelle pysyvää monumenttia muualle kuin korkeintaan köyhän kuluttajan sydämeen. Se muisto kuitenkin saattaisi säilyä siellä, jopa vuoden 2025 kevääseen.
Esa Kanerva
