Päivän tauko

                                                                                                                                     29.9.2016

Hyvät lukijat!

Olen loppuviikon työmatkalla ja kirjoitan seuraavan kerran ensi maanantaina. Ja muuten kiitos kaikille lukijoilleni, 8000 käynnin raja pamahti tänään rikki. Hyvää loppuviikkoa, terveisin Esa Kanerva

Työttömyysturvan uudistaminen takkuaa


                                                                                                                                  

                                                                                                                              29.9.2016

Olisin halunnut kirjoittaa tuon otsikon työttömyysturvan heikentämisestä, mutta nykyään se korvataan sanalla uudistaminen. Itse asia häivytetään ja luodaan keisarille uudet vaatteet. Minusta hallituksen sopimat leikkaukset työttömien turvaan ovat vastenmielisiä ja röyhkeitä. Työttömyysturvaan kohdistettavissa leikkauksissa on mahdoton nähdä mitään myönteistä. Hallituksen pitäisi ponnistella uusien työpaikkojen luomiseksi ja työllisyyden parantamiseksi eikä keskittyä kurittamaan työttömiä.

Onko leikkauksille vaihtoehtoa? Kesällä neuvotellun työllisyys- ja kasvusopimuksen yhteydessä sovittiin työttömyysvakuutusmaksujen korottamisesta, mikä helpottaa työttömyysvakuutusrahaston tilannetta, joten akuuttia rahapulaa ei ole näköpiirissä työttömyysturvan rahoituksessa. Työttömyyden alkaessa on nopeasti panostettava aktiivitoimiin, jotta uudelleen työllistyminen vauhdittuisi. Mitä pidempään työttömyys kestää, sen heikommiksi työllistymisen mahdollisuudet käyvät. Työttömyysturvan taso on säilytettävä ennallaan, sillä tason madaltaminen nykyisestä suistaisi työttömän nopeasti köyhyyteen. Hallituksen tulisikin paneutua työllistämistä parantaviin toimiin.

Työttömyyttä voidaan alentaa työttömien osaamista vahvistamalla esimerkiksi lisäämällä aikuisten oppisopimuspaikkoja ja parantamalla mahdollisuuksia opiskella työttömyysturvalla. Työn perässä liikkumiseen voidaan kannustaa parantamalla työmatkakulujen verovähennysoikeutta työttömän työllistyessä. Yritysten työllistämisedellytyksiä voidaan puolestaan vahvistaa alentamalla sivukuluja määräaikaisesti yrittäjän palkatessa ensimmäinen vieras työntekijä

Hallitus päätti siis siirtää osan työllisyystoimista kolmikantaiseen työryhmään. Ryhmän tehtävänä on uudistaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa ”nopeampaan työllistymiseen kannustavaksi niin, että se lisää työllisten määrää 8 000 henkilöllä ja että sen vaikutukset valtiontaloudelle ovat neutraalit”. Perjantaina pitäisi olla valmista, mutta pahalta näyttää. Asiat ovat ”juntturassa”. SAK oli jo jossakin vaiheessa lähdössä pois neuvottelupöydästä.

Sipilä ja kumppanit ovat itse päättäneet TE-toimistojen toiminnan uudistamisesta niin, että työttömät haastatellaan kolmen kuukauden välien. TE-toimistojen pitää valvoa työttömien työllistymissuunnitelman toteutumista ”tehostetusti” ja panna täysimääräisesti ”rikkomuksista säädetyt sanktiot”. ”Haastattelut” ovat kuitenkin vielä auki ja on myös esitetty, että niistä luovuttaisiin kokonaan.

Toivon hartaasti, etteivät keskusjärjestöjohtajat suostuisi kiristykseen. Ei ole olemassa tutkimuksia siitä, että työttömyysturvakauden lopulla ihmiset erityisesti aktivoituisivat työn hakuun. Se sijaan voi olla perustuslaillisia ongelmia, jos ei työhalukkaalle löydy työtä, koulutusta tai muita aktivointikeinoja. Mistä työtön saisi toimeentulonsa?

Voisiko hallitus leikkausten sijaan harkita lisäpanostuksia suomalaiseen infraan? Hankkeet tuovat sijoitetut rahat julkiseen talouteen takaisin korkojen kanssa. Viennin edistämiseksi julkista rahaa, vaikka velkaa, olisi panostettava enemmän vientitakauksiin ja -luototukseen. Kilpailukykysopimus tarvitsee tuekseen kasvun edellytyksiä ja työvoiman kysyntää tukevaa politiikkaa.

Lopuksi toivoisin tähän maahan ripauksen myötäelämisen kykyä. Kokeilkaapa itse astua työttömän saappaisiin. Elämä on henkisesti rankaa ja täynnä epävarmuutta tulevaisuudesta. Ei siinä tarvita enää taloudellista huolta päivän leivästä!

Esa Kanerva







Tampereen kaupungin Tilakeskusta myllätään sisäisesti ja ulkoisesti


                                                                                                                                  

                                                                                                                             28.9.2016

Tampereen Tilakeskus on palveluorganisaatio, joka tiloilla ja kiinteistöpalveluilla luo edellytykset hyville kunnallisille palveluille. Tilakeskus toimii kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti vastaten kestävästä ja elinkaareltaan tarkoituksenmukaisesta rakentamisesta ja kiinteistönpidosta. Tilakeskus huolehtii tilojen ja rakennuskannan monikäyttöisyydestä, tarkoituksenmukaisesta käytöstä ja arvon säilyttämisestä ennakoivalla ja kestävällä tavalla. Tilakeskus järjestää joko itse investoiden tai vuokraten tarkoituksenmukaiset tilat kaupungin palvelutuotannolle ja huolehtii tilojen käyttökelpoisuudesta. Nämä tehtävät Tilakeskus hoitaa joko omana työnä tai ulkopuolisten kumppanien avulla. Edelliset lauseet kertovat Tilakeskuksen toiminta-ajatuksen.

Tilakeskuksen toimintaa ollaan sisäisesti virtaviivaistamassa. Organisaatiossa on käynnistetty muutos, jonka tarkoitus on selkeyttää toimintaa purkamalla Tilakeskuksen sisäinen tilaaja-tuottaja -malli sekä yhdistämällä ylläpito- ja tilapalvelut kiinteistönpitoyksiköksi vuoden 2017 alusta.

Tämän lisäksi Tampereen kaupunginhallituksen liiketoimintajaosto teetti konsulttityön Tilakeskuksen mahdollisesta uudesta organisoitumistavasta. Selvitys päätyi linjaukseen, jonka myös liiketoimintajaosto hyväksyi. Tilakeskuksen kiinteistöt pysyisivät Tampereen kaupungin taseessa. Sen sijaan nykyisen Tilakeskuksen palvelutuotannosta tulisi osakeyhtiö, jonka palvelukseen henkilöstö siirtyisi entisin palvelussuhteen ehdoin.

Tehdyn selvityksen mukaan yhtiöitettävä palvelutuotanto pitäisi sisällään käytännössä lähes koko nykyisen Tilakeskuksen henkilökunnan ja toimintaan liittyvät tuotantovälineet, mutta ei kiinteistöjä. Uudistus tarkoittaisi käytännössä sitä, että kaupungin tila-asioita hoitaneen liikelaitoksen palvelutuotannon yhtiöityessä muodostettaisiin kaupunkiorganisaatioon strateginen tilatoimija. Sen tehtävänä olisi kehittää pitkäjänteisesti kaupungin tilaomaisuutta perustuen kaupungin ja kaupunkilaisten nykyisiin sekä tuleviin tilatarpeisiin.

Yhtiön tehtävänä olisi tuottaa tilapalveluja ja muun muassa vastata kiinteistöjen päivittäisestä toimivuudesta. Yhtiöstä tulisi in-house mallin mukainen oma yhtiö, josta kaupunki voi jatkossakin ostaa palvelut kilpailuttamatta.

Strateginen tilatoimija olisi organisatorisesti konsulttityön mukaan tarkoituksenmukaista yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi nykyisen kiinteistötoimen ja maapolitiikan kanssa. Muutoksessa kaupungin tila- ja kiinteistöasiat saataisiin yhden johdon ja strategisen ohjauksen alle. Tämä malli sopisi yhteen kaupungin toimintamallin uudistuksen kanssa, jossa uusi asunto- ja kiinteistölautakunta voisi ottaa vastatakseen myös tilaomaisuudesta.

Muutosta ja linjauksia on varmasti vauhdittanut taustalla tehtävä maakuntauudistus ja tilaomaisuuteen liittyvät ongelmat ja riskit maakuntahallinnon kanssa. Henkilöstö ei saa kantaa yhtiöittämismuutoksessa minkäänlaista ylimääräistä taakkaa, vaan perustettavan, mahdollisen tulevan yhtiön, on kannettava vastuunsa työntekijöistään. In-house-yhtiöittämismalli ei henkilöstön kannalta ole sellainen riski kuin markkinoilla toimiva yhtiö kilpailuttamisineen.

Esa Kanerva



Ratikkahanke vastatuulessa


                                                                                                                                  

                                                                                                                                       27.9.2016

Tampereelle on suunniteltu raitiotietä jo vähintäänkin kymmenen vuotta. Suunnittelun tekemiseen on kulunut n. 10 miljoonaa euroa. Olen yrittänyt perustella itselleni raitiotien tarvetta vastaamalla kysymyksiin, miksi me tarvitsemme ratikan.

Kaupunki kehittyy ja laajenee, se on totta. Asukasmäärä lisääntyy ja joukkoliikenteen tarve lisääntyy. Mutta tarvitaanko siihen raitiotietä, on jo toinen kysymys. Olin viime viikolla Serbiassa ISWA:n kansainvälisessä kongressissa. Osanottajia oli 72 maasta yhteensä 1300 henkeä. ISWA on kansainvälinen jätteiden käsittelyn kehittämisen järjestö. Siellä tuotiin monessa esityksessä esiin uusia prosessointimahdollisuuksia muuttaa yhdyskuntajäte biokaasuksi. Metaanikaasu on tulevaisuuden yhteiskunnan liikenteen käyttövoima. Varustaen bussit myös akuilla, voidaan niissä käyttää tuuli-, aurinko tai biokaasulla valmistettua sähköä yhdessä kaasun kanssa.

Ratikan esteettömyyden ja turvallisuuden korostaminen on ollut koko ajan hankkeen perusteluissa mukana. En usko, että nykyisellä tekniikalla se olisi ylivoimainen kysymys ratkaistavaksi kumipyöräliikenteessäkin. Kumipyöräratikkakin kulkee omia reittejään erillään muusta liikenteestä.

Myös seuraavat sloganit paistattelevat lehtien sivuilla, ympäristöystävällinen, vähäpäästöinen, energiatehokas, hiljainen. Niin ovat muuten biokaasuhybridibussitkin. Uskokoon, ken haluaa, että väite, kaupunkiraitiotie on taloudellisesti kannattava, edullinen käytöltään ja elinkaarikustannuksiltaan, pitää paikkansa. Taloudellisesti se saattaa olla kannattavaa ratikan vaikutusalueella asuville sijoitusasuntojen omistajille, koska asuntojen hinnat nousevat takuuvarmasti. Vuokrat nousevat ja se tietää yhteiskunnalle lisämenoja myös asumistukimenojen lisääntymisenä. Kaupunki nostaa kiinteistöveroa jossakin vaiheessa arvonnousua vastaavasti, mikä ei ole vuokralaisten kannalta hyvä asia, koska kiinteistövero siirtyy suoraan vuokriin. Kun kaupunkirakennetta näillä alueilla tiivistetään, grynderit iloitsevat.

Liiketoimintajaoston puheenjohtaja Kummolan esitys aikalisästä ratikkahankkeessa, on kannatettava. Jo senkin takia, että valtuuston aiemmin asettamat kolme kriteeriä eivät täyty. Hinta on noussut 33 miljoonaa rajaksi asetetusta 250 miljoonasta. Kummolalla on myös oma lehmä ojassa, koska hän haluaa muuttaa ratikkalinjauksia kulkemaan areenan kautta. Enkä olisi niin varma, etteikö myös Kokoomuksen ryhmässä olisi jonkinnäköistä oppositiohenkeä. Kaupunginhallituksen ratikkaesityksen pöydällepano viikoksi saattaa merkitä, että hankkeen eteenpäin meno ei ole kirkossa kuulutettu.

Muistaakseni Aila Dundar-Järvinen toi mielipidekirjoituksessaan esiin kytkennän Sähkölaitoksen myynnistä ja raitiotiestä. Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että kaupunkiraitiotie ajaa kaupungin talouden sellaiseen jamaan, että muuta vaihtoehtoa ei jää kuin porvareitten iloksi ja halusta myydä lypsävä lehmä, hyvin tuottoisa kaupungin Sähkölaitos.

Esa Kanerva




 

 

Olen robottihoitajanne, päivää!




                                                                                                                                         26.9.2016

Valmistuttuani erikoissairaanhoitajaksi vuonna 1985, sairaaloiden ainoita sähköisiä apuvälineitä olivat ”piiparit”, joilla hoitaja saattoi lankapuhelimen välityksellä saada yhteyden esimerkiksi päivystävään sairaanhoitajaan. Oli toki sähköisiä kirjoituskoneita, muttei päätteitä. Laboratorioissa ja röntgenissä oli monimutkaisia analysaattoreita ja koneita. Kaikki tehtiin käsin paperille ja lääkärin määräykset kirjattiin useampaan paikkaan useaan kertaan. Potilasasiakirjat olivat kiertokärryssä muovikansiossa. Emme voineet kuvitellakaan sitä, että koneet voisivat jakaa lääkkeitä annoksiin.

Sairaanhoitajan keskeinen työ on havainnoida potilaan tilaa, siinä tapahtuvia muutoksia, lääkkeiden sivuvaikutuksia ja elintoimintoja. Kone ei edelleenkään voi korvata inhimillistä arviointia. Monia tehtäviä kuitenkin se pystyy tekemään. Laite voisi mitata potilaan verenpainetta ja tehdä siitä tulkinnan. Samoin on sähköisen sydämen EKG-seurannan. Robotti kykenee tavallansa ihmistä moniulotteisempaan ajatteluun, mutta sen tekemä tulkinta on aina kaavamainen arvio tilanteesta. Kyllä ihmistä tarvitaan tekemään edelleen kokonaisarvio hoidon tarpeesta ja päätöksestä, mihin suuntaan edetään.                             

Hoitajan työssä olevia yksilöllisiä toimenpiteitä ei aina voida siirtää roboteille, vaikka ne olisivatkin rutiinia. Esimerkkinä voisi antaa suonen sisäisen kanyylin asentamisen tai virtsarakon katetroinnin.

Näkisin digitalisaation suurimmat hyödyt massatietojen käsittelyssä ja niiden sovelluksissa. Poti­las­tie­to­jär­jes­telmiä uudistetaan koko maassa, sosiaali- ja tervey­den­huollon palveluiden yhdistäminen mahdollistaa tietojen entistä laajemman hyödyntämisen yli organisaatio- ja sekto­ri­ra­jojen, ja etäpal­ve­luiden ja tele­lää­ke­tie­teen käyttö lisääntyy.

Pitkiä leikkauksia videoidaan, ja potilaita monitoroidaan jatkossa yhä enemmän myös kotona. Ihmiset haluavat ja voivat lisääntyvästi olla itse mukana hoidon eri vaiheissa ja tuottaa tietoja tervey­den­huollon ammat­ti­laisten käyttöön. Teknisistä edellytyksistä ei ole enää kiinni se, että lääkärin tarvitsee tulkita röntgen-kuvat Suomessa ja samoin on erilaisten veri-, kudos ja solunäytteiden tutkiminen.

Missä töissä robotit sitten olisivat omimmillaan? Tällä hetkellä teollisuudessa kolmivuorotyössä jo yksi vuoro tehdään roboteilla. Todennäköisesti ns. rutiinityöt, raskaat ja yksitoikkoiset siirtyisivät koneille. Näitä olisivat lääkkeiden jakaminen, tavarakuljetuksen, potilassiirrot ja esimerkiksi sänkyjen puhdistus ja petaaminen. Monia hygieniaan ja siivoamiseen liittyviä tehtäviä todennäköisesti siirretään koneille.

Minulle tulee paha olla, kun näen robotteja vanhusten lemmikkeinä ja jumppaamassa heitä. Jossakin pitää kulkea ihmisyyden raja ja minulla se on tässä. Vanhukset ovat ajattelevia ja tunteita omaavia ihmisiä, ei heitä saa kohdella tällä tavalla.

Hoitajien työpaikat ovat suuressa vaarassa automaation vuoksi. On laskettu, että 2-3- vuoden kuluttua viidennes hoitajien työstä voitaisiin siirtää roboteille. Se tekee lähes 30.000 työpaikkaa. Työtä tulee kuitenkin lisää väestön ikääntymisen johdosta. Kotiapurobotit tekevät tuloaan ja niitten avulla voitaisiin pidentää vanhusten mahdollisuutta asua kotona niin pitkään kuin haluttaa.

Kehitystä voi yrittää jarruttaa, mutta se on kaiken kokemuksen valossa turhaa. Vanhusten hoidossa pitää olla johtotähtenä ihmisyys, inhimillisyys ja ihmisarvon kunnioittaminen. Ainostaan työntekijät ja koneet yhdessä voivat saavuttaa tämän tavoitteen. Tekniikka on kylmää, mutta ihminen on lämmin!

Esa Kanerva

Blogistin pieni tauko






                                                                                                                                       16.9.2016

Olen työmatkalla ensi viikon. Seuraavat kirjoitukset julkaisen viikolla 39 eli 26.9. alkavalla viikolla.

Hyvää viikonvaihdetta, terveisin Esa Kanerva


Pirkanmaalla maan halvimmat jätetaksat


                                                                                                     





Jätehuolto maan edullisinta Pirkanmaalla, Jätehuollon tiedote/16.9.2016

Tampereella, Nokialla, Lempäälässä, Pirkkalassa ja Kangasalla kerrostalokiinteistöjen jätemaksut ovat maan edullisimmat. Toiseksi edullisimpaan joukkoon pääsee Ylöjärvi. Tiedot selviävät Suomen Kiinteistöliiton julkistamasta valtakunnallisesta Indeksitalo 2016 -asumiskustannusvertailusta. Jätehuollossa kaupunkien väliset hintaerot ovat suuret. Kun Tampereella ja ympäryskunnissa jätehuoltoon menee 10 senttiä asuinneliöltä kuukaudessa, maksavat esimerkiksi turkulaiset 21 senttiä neliöltä. Ylöjärvellä maksetaan 12 senttiä neliöltä. Kalleimmillaan jätehuoltoon menee vertailun mukaan jopa 32 senttiä neliöltä.

Edullisimmat hinnat löytyvät kuntien omistaman Pirkanmaan Jätehuollon alueelta. Kuntalaisten kukkarossa näkyy nyt 17 kunnan välinen yhteistyö ja onnistuneet jätteenkäsittelyn investoinnit. Pirkanmaalla jätekuljetuksiin on saatu keskitetyllä kilpailutuksella tehokas logistiikka ja sen tuoma kustannushyöty on siirtynyt suoraan asukkaille.

- Kilpailutamme kuljetukset, hoidamme reitityksen, asiakaspalvelun ja laskutuksen. Omia jäteautoja meillä ei ole, vaan jätteiden kuljetukset hoitavat yksityiset, tarjouskilpailun perusteella valitut yritykset, kertoo logistiikkapäällikkö Timo Varsala. Hyvä logistiikka vähentää myös kuljetuspäästöjä ja säästää ympäristöä, jatkaa Varsala.

Myös jätteenkäsittelyn investoinnit on toteutettu pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Vuoden vaihteessa kokonaisuuteen liittyi jätteiden energiahyödyntäminen, kun Tammervoiman hyötyvoimala valmistui. Energiahyödyntäminen pitää jätteiden käsittelykustannukset kohtuullisina.

- Vaikka hintamme ovat maan edullisimmat, olemme pysyneet tarjoamaan asukkaille myös hyvät lajittelupalvelut kuten maksuttomat Repe&Romu-kierrokset ja metallin ja lasipakkausten keräyksen kiinteistöille, kertoo Timo Varsala.


Tiedotti: Esa Kanerva, Pirkanmaan Jätehuollon hallituksen jäsen




Mitäs me syyllistäjät!


                                                                                                                                  

                                                                                                                                 16.9.2016

Puin asiaa, mikä synnyttää huonon itsetunnon ja kansallisestikaan se ei ole pelkkä myytti. Syyllistämisellä on pitkät perinteet Suomessa ja sitä tapahtuu läpi koko ihmisen elämän kaaren. Se alkaa kodista ja lapsuudesta, päiväkodista ja koulusta aina aikuisuuteen ja työelämään sekä jatkuu eri elämän tilanteissa ja ikääntyessä. Syyllistämistä tekevät koko yhteiskunta, erilaiset yhteiskunnalliset yksiköt ja tietenkin yksilöt.

Lasta syyllistetään ja latistetaan milloin mistäkin ja torutaan, sen sijaan että kehuttaisiin ja kannustettaisiin, kuten monissa muissa maissa tehdään. Mitä enemmän vanhemmat käyttävät syyllistävää kasvatusta, sitä enemmän lapsilla on havaittavissa ahdistuneisuutta ja vaikeuksia oppimisessa. Lapsia ymmärtämättömät naapurit syyttävät meluamisesta ja kuinka teidän lapsenne käyttäytyy väärin. Lapsivihaajia on maailma täynnä. Sama jatkuu läpi peruskoulun. Meno jatkuu ammatillisessa peruskoulutuksessa, vähemmän lukiossa, mutta runsaasti yliopistotason koulutuksessa.

Kun ihminen jää työttömäksi, hän joutuu työvoimaviranomaisten kynsiin. Yksi esimerkki luokkasorrosta on kuntouttava työtoiminta. Syrjäytyneitä ihmisiä siis laitetaan tekemään töitä sosiaaliturvan eteen vastikkeetta. Suomalainen sosiaalihuolto on rakentunut köyhien kontrollin ympärille. Hänet pyritään mitätöimään ihmisenä, kyykyttämään ja polkemaan jalkoihin aina kun hän asioi eri virastoissa. Häntä syyllistetään ja vähätellään. Hän on vain ihmisenä yksi tilastonumero. Kaikin tavoin siis luodaan ihmisille heikkoa itsetuntoa. Köyhät ovat jatkuvan nöyryytyksen armoilla. Eilen ”Nalle” Wahlroos öykkäröi ja huusi kansalaispalkkaa yhteiskuntaamme, ei hyvän hyvyyttään, vaan että saataisiin luokkayhteiskunta takaisin. Käyhän olisi pakko elantonsa ja kansalaispalkkansa jatkeeksi nöyrtyä herrasväen palvelijoiksi ja rengeiksi. Matalat palkat kun ovat ”välttämättömyys Nallen ihanneyhteiskunnassa.

Mitä sitten tapahtuu parisuhteessa? On luvattu rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä Kokemukseni mukaan perheiden ongelmatilanteiden ratkaisutilanteissa on tapana aloittaa syyllisten jahti. Se on yksi pahimmanlaatuisista tavoista syyllistää toista. Jos rakastaa toista ihmistä, niin tulisi ymmärtää ja kunnioittaa häntä, eikä vaatia täydellisyyttä ja erehtymättömyyttä. Ei toista pidä syyllistää jonkin erehdyksen takia. Silloin vain herättää epävarmuutta ja muita negatiivisia tunteita kumppanissa. Jatkuva syyllistäminen parisuhteessa saa toisen osapuolen helposti etsimään hyväksyntää jonkun toisen sylistä. Se onkin yksi suurimpia, välillisiä syitä parisuhteen rikkoutumiseen.

Yhteiskunnassamme etsitään syntipukkeja. Milloin he ovat sosiaalipummeja, milloin maahanmuuttajia. Toisaalta Perussuomalaisilla on ollut tehtävä suomalaisessa yhteiskunnassa ”paineenpurkajina”, mutta nyt ollaan huolissaan heidän kannatuksensa laskusta ja pelätään radikalismin pään nousua. Eri rotuihin on suhtauduttu aina epäilevästi. Erilaiset ihmiset ovat nuo ja me olemme me.

Lopetetaan toisten ihmisten syyttely ja vähätteleminen. Kehutaan ja kannustetaan lähellämme olevia ihmisiä niitten sijaan. Murskataan syyllistämisen perinne ja huonon itsetunnon omaavien ihmisten tuotanto. Ja muistetaan, että itse kelläkään ei ole lupaa syytää omaa pahanolon tunnetaan toisen ihmisen niskaan, puhua ja juoruilla hänestä potaskaa.

Esa Kanerva

Onko tilanne vakaa pohjoisen raja-asemilla?


  

                                                                                                                                     14.9.2016

Norja puuhaa teräsaitaa Venäjän vastaiselle rajalleen Storskogin rajanylityspisteelle. Aita on tarkoitus pystyttää ennen talven routia. Tuleva aita on 200 metriä pitkä ja 3,5 metriä korkea. Norjan hallituksen mukaan aitaa tarvitaan rajaturvallisuuden tiukentamiseksi. Uusi aita estää hallituksen mukaan turvapaikanhakijoiden hallitsematonta maahantuloa Norjaan. Kysymyksessä on siis hallitsemattomasta maahanmuutosta ja sen edellyttämistä turvatoimista. Norja ei ole siis vetämässä porttia kiinni maahanmuuttajien nokan edestä. Ei ole kuitenkaan kenenkään etu, jos massat alkavat vyöryä rajan yli epävirallisten reittien kautta, mahdollisesti ihmiskauppiaitten tukemana. Massojen sekaan voi soluttautua sekä rikolliset että terroristit. Norjalla on 196 kilometrin mittainen yhteinen raja Venäjän kanssa. Silti se ryhtyy varotoimenpiteenä tällaiseen rakennusurakkaan. Norja ei ole saanut Venäjältä riittävän hyvää selitystä siihen, miksi Venäjä lähetti viime vuonna niin paljon enemmän pakolaisia Norjaan kuin Suomeen. Norja vastaanotti yli 5000 maahanmuuttajaa Venäjältä.

Mitä tekee Suomi, jolla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa yli 1300 kilometriä? Suomi ei ole uusimassa väliaikaista rajasopimustaan Venäjän kanssa, kertoi sisäministeri Paula Risikko muutama päivä sitten. Syynä on ministerin mukaan se, että tilanne rajalla on vakaa. Jos asiat ovat kunnossa tällä hetkellä, kuka takaa niitten olevan järjestyksessä huomenna. Venäjä on arvaamaton poliittisissa liikkeissään. Perusteet sopimuksen jatkamiselle ovat yhä edelleen voimassa. Maailman pakolaiskriisi jatkuu eikä nyt pitäisi tuudittautua mihinkään.

Poliitikon muisti on lyhyt. Viime vuonna heidät yllätettiin housut kintuissa. Maahanmuuttajia tuli rajan yli nopeassa tahdissa yli 1700 henkeä. Venäjä ei tehnyt mitään rajanylittäjien estämiseksi tulemasta Suomeen. Kuka takaa sen, etteikö sama voisi toistua. Tarvitaan vain yksi Venäjä miellyttämätön EU:n päätös, johon Suomi on sidottu. Vielä on aikaa lokakuuhun, jolloin määräaikainen sopimus päättyy, ottaa lusikka kauniiseen käteen.

En halua itärajalle rautaa enkä aitaa. Siitäkään huolimatta, että Keski-Euroopassa jo useat maat ovat tiivistäneet rajojaan maahanmuuttovirran takia. Perjantaina Unkari ilmoitti vahvistavansa Serbian vastaiselle rajalle rakennettua aitaa siltä varalta, että EU:n ja Turkin pakolaissopimus kaatuu ja uudet pakolaisvirrat yrittävät Balkanin läpi pohjoiseen. Balkanin reitin sulkeuduttua, paineen purkautuminen Venäjän kautta on ilmeistä. Turvapaikkaa hakevien tulee saada asianmukainen kohtelu. Hallitsematon maahanmuutto ei ole kenenkään etu.

Sisäministeri Risikon mukaan rajaviranomaiset ovat todenneet tilanteen pohjoisilla rajanylityspaikoilla vakaaksi. Ei ole mitään merkkejä siitä, että tämä vakaa tilanne olisi myöskään muuttumassa, Risikko on kertonut. Näinköhän on asioiden laita? Ihmettelen!

Suomella on teknisesti itärajalla yksi rajavartija kilometriä kohti. Kuitenkin jopa rajavartiolaitoksen johto pitää mahdollisena koko raja-alueen laajaa repeämistä. Siinä tilanteessa on pakko pyytää Puolustusvoimia apuun ja se on jo aika iso ulkopoliittinen juttu. Hallitus voi ja saa olla optimistinen maahanmuttokysymyksen suhteen, muttei sinisilmäinen tai jopa naiivi.

Esa Kanerva

Valtuuston kinkkinen ratikkapäätös


                                                                                                                                  

                                                                                                                                    13.9.2013

Tampereen valtuuston on määrä tehdä 24.10. ratikan investointipäätös. Hanketta on valmisteltu vuosia ja rahaa on palanut jo yli kymmenen miljoonaa. Olen tutkinut asiaa eri lähteistä (pääasiassa biokaasuasiantuntija Ari Lampisen materiaalista) ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että Tampere on hankkimassa vanhaa teknologiaa. Ruotsi on edelläkävijämaa biopolttoaineiden käytössä ja se on valovuosia Suomea edellä. Siirtyminen käyttämään fossiilisten polttoaineiden sijaan biopolttoaineita kaupunkien joukkoliikenteessä, tavarakuljetuksissa ja henkilöautoilussa on tapahtunut kuntavetoisesti. Kunnat ovat edellyttäneet kilpailun voittaneilta yrityksiltä biokaasun tai maakaasun käyttöä. Esimerkiksi Malmössä biokaasu-järjestelmä on otettu käyttöön 1.6.2014. Käytännössä joukkoliikenne hoidetaan ”kakkakaasulla”. Kalustona siellä on 15 kpl biokaasuhybridibussia (kaasu+sähkö). Ne ovat 24 metrisiä, kaksi-nivelisiä ja 4-akselisia busseja.

Ulospäin ne näyttävät ratikalta, mutta ne kulkevat kumipyörillä. Esimerkiksi Malmöexpressen-linja on 17 kilometriä pitkä. Reitillä on 20 asemaa ja bussien vuoroväli on 5 minuuttia. Kapasiteetti on 2200 matkustajaa tunnissa. Aikataulut pitävät, koska liikenne ei niitä häiritse eivätkä ne joudu ruuhkiin. Tämä johtuu siitä, että busseilla on omat, punaisiksi värjätyt kaistat ja etuajo-oikeus risteyksissä. Ne pystyvät ohjaamaan etukäteen liikennevalot vihreiksi. Käyttövoimana niillä on siis kunnallisesta biojätteestä valmistettu biokaasu, kuten kaikilla Malmön kaupunkibusseilla.

Mikä tärkeintä, toteutuneet kokonaisinvestoinnit, kalusto mukaan lukien, olivat 20 miljoonaa euroa (vrt. Tampereen alustava arvio 400 M€). Reitistöä ollaan laajentamassa. Samalla 33 miljoonalla eurolla, mikä tarvitaan suunnitellun 250 miljoonan euron päälle, he rakentavat tällä järjestelmällä isomman liikennejärjestelmän kuin Tampereen kaupunkiratikka. 

Malmössä suunnitellaan myös ratikkaliikennettä. Heidän mielestään sen täytyy tuottaa jotakin lisäarvoa nykyiseen joukkoliikenteen hoitoon verrattuna. Siksi he suunnittelevat ratikkaa, joka kulkisi katutason yläpuolella, pilarien varassa. Tällöin maataso jäisi vapaaksi jalankulkijoiden ja muun kevyen liikenteen käyttöön. Mikä oivallus! Jos Tampereella päädytään maan pinnalla olevaan kiskotukseen, onko se jo ajattelumallina vanhentunut?

Skånen maakunnan kaupunkibussikannasta toimii 98,9 prosenttia paikallisella jäteperäisellä biokaasulla. Busseja on yhteensä 445 kappaletta. Kaikki kulkevat polttoaineenaan kaasu. Kaasun rinnalla on käytössä sähköbusseja 5 kappaletta, joiden energianlähteenä on paikallinen uusiutuva sähkö, pääasiassa tuulivoima. Diesel-busseja ei ole lainkaan. Ruotsin bussitilaston vuodelta 2015 diesel-busseja oli koko maassa 5347 kappaletta, sähkö/lisäksi jokin muu polttoaine 4489 bussia, kaasu/lisäksi jokin muu polttoaine, esimerkiksi sähkö, 7149, biodieselillä kulkee 5270 autoa ja etanolilla 6211 linja-autoa. Valtaosa bussiliikenteestä siis hoidetaan uusiutuvalla energialla. 

Biokaasua voidaan valmistaa myös tuulivoiman ja aurinkosähkön avulla. Tekniikka on jo 1900-luvun alusta tunnettua. Sähkön avulla tuotetaan vetyä ja se sekoitetaan biokaasuun.
Käytännössä tämä on ehtymätön energiavaranto. Sähkön avulla tavallisesta vedestä H2O ”irrotetaan” vetymolekyylit. Moottoriteknisesti biokaasu on ylivertainen. Sen oktaaniluku on 130–150, kun käyttämämme bensiinin oktaaniluku on 95. Samasta moottorista saadaan kaasulla enemmän tehoja kuin bensiinistä. Tähän asti on ollut ongelmana jakeluverkosto. EU on asettanut jokaiselle jäsenmaalle kattavan metaanin tankkausasemaverkoston rakentamisen. Pitää pystyä ajamaan maanteitse läpi EU:n. Paineistetun metaanin tankkausasemien etäisyys saa olla korkeintaan 150 kilometriä kaikkialla EU:ssa. Käytännössä tilanne on jo se, että tankkausasemia on taajamissa jo tiheämmin. Toimintamatka kaasuautolla on nykyään n. 1400 kilometriä eli käytännössä sama kuin muilla polttoaineilla kulkevilla henkilöautoilla. Hankintahintakaan ei ole ongelma, vaan kaasuauto on halvempi ratkaisu kuin esimerkiksi diesel-auto. Tulevaisuuden ratkaisuna on ehdottomasti kaasuauto päästöttömyyden ja taloudellisuuden näkökulmasta.

Miksi emme siis rakentaisi ja ostaisi Tampereelle ”biokaasuratikkaa”? Useat faktat puhuvat sen puolesta ja hintakin on parikymmentäkertaa halvempi kuin ratikan rakentaminen. Ja järjestelmästä ja toimivuudesta on kokemusta jo usealta vuodelta. Meidän ei siis tarvitse olla ”koekaniineja” tai pioneereja, koska läntinen naapurimaamme on jo aurannut tien. Niin kuin Ari Lampinen sanoo, mikään järkisyy ei pakota meitä käyttämään fossiilisia polttoaineita, jos ei sitten ”rakkaus” venäläiseen maaöljyyn.

Esa Kanerva



Sain ministeritason palautetta


                                                                                                                                  

                                                                                                                                    12.9.2016

Sähköpostiini tulla tupsahti viesti Oikeusministeriöstä lauantaiaamuna klo 4.52. Mitä minä nyt olen tehnyt? Eihän minulla pitäisi olla tällä iällä ruokkojakaan maksamatta eikä toisekseen kai niitä ministeriötasolla käsitellä. Mutta eihän sitä nykyisestä oikeusministeristä tiedä, vaikka olisi ottanut itselleen vaativuudeltaan ja osaamiseltaan sopivammat tehtävät.

No oikeus- ja työministeri Jari Lindströmhän se siellä halusi antaa palautetta blogistani 9.9.2016 ”Lindströminpihviä”. Hän oli todella suivaantunut ja ärtyinen. Suora lainaus, ” Mielikuvitus ja pahansuopaisuus loistaa läpi kilometrien päähän”. Se, että kirjoitin blogiini niin kuin kirjoitin, ei ollut omasta päästäni tai edes mielikuvitusta.

Vastasin hänelle, että on syytäkin olla närkästynyt, ” Mitä pahansuopaisuuteen ja ärhäkkyyteen tulee, ei ole ollut helppoa olla viime vuosina pääluottamusmiehenä julkisella sektorilla ja syyn tietänette.”

Hän syyttää minua tietojenvääristelystä ja virheiden viljelystä, ” Se on niin täynnä virheitä, väärinymmärrystä ja perehtymättömyyttä asiaan, että on ihan pakko antaa palautetta.” Mitä virheisiin tulee, tekstini on perustunut arvostettujen lehtien (Alma-median lehdet, Helsingin sanomat, Kauppalehti, Iltalehti, Iltasanomat, Demokraatti) tiedonvälitykseen ja muitten medioitten uutisiin. Ne ovat tunnettuja medioita kaikki. Oletan, että niiden on pakko kirjoittaa suurin piirtein niin kuin asiat ovat.

Tikunnokkaan hän nosti ehdotuksensa yli kuusikymmentävuotiaitten päästämisestä eläkkeelle. Hän ei ole esittänyt kahden vuoden työttömyyttä ehdoksi eläkkeelle pääsemiseksi milloinkaan. Nyt sitten tiedätte sen. Hän kertoo näin, ” Itse asiassa esimerkkilaskelma perustui alun perin 10 vuotta työttömänä olleisiin, siis 10 vuotta, ei kaksi. Laskelmien jälkeen päädyttiin 5 vuoteen. Miksi siis esität aivan väärää todistusta, joka ei perustu mihinkään faktaan?” Minä puolestani perustin tekstini MTV:n ja Lännen median uutisointiin 29.8. Suomen Tietotoimiston Työ- ja elinkeinoministeriön teettämästä tutkimuksesta. Jari Lindströmin ehdotuksen jälkeen uutisoitiin näin:

"Työministeri Jari Lindströmin (ps.) ehdotus yli 60-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien päästämisestä kertarysäyksellä eläkkeelle aiheuttaisi valtiolle vajaan 60 miljoonan euron nettokustannukset, jos oletuksena on yli kahden vuoden työttömyys, ilmenee työ- ja elinkeinoministeriön STT:lle tekemästä laskelmasta. ”

Miksi STT teettää Lindströmin omassa ministeriössä tutkimuksen, jos se ei ehdotuksena olisi ollut millään tavalla pöydällä? Viimeistään tuossa vaiheessa olisi ministeriön virkamiesten tullut korjata toimeksiantajalle tutkimuksen oletukset vääriksi. Eivätkö virkamiehet ministeriössä tiedä, mitä ministeri on ehdottanut? Mitä tulee tuohon alkuperäiseen ajatukseen kymmenen vuoden työttömyydestä edellytyksenä kuusikymmenvuotiaan eläkkeelle pääsyyn, eihän heitä ole Suomessa niin pitkän työttömyyden jälkeen elossa kuin kourallinen.

Toivon Suomelle ja ministeri Lindströmille, tehtäviensä hoidossa, menestystä!

Esa Kanerva








 
 

Lindströmin pihviä


   

                                                                                                                                  9.9.2016

Lieneekö Jari sekoittanut pihvitaikinaansa purua tai pahvia, mutta hänen tarjoilemansa eväät työttömille maistuvat karvailta. Moraalisesti ajatellen kaikista kyseenalaisinta kansalaisen kannalta on työttömyyden hoidon tekemistä bisnekseksi.
Aikomus on se, että lähivuosina työttömyyden hoito siirtyy todennäköisesti entistä enemmän yksityisten yritysten bisnekseksi. Totta kai tämä istuu hyvin nykyisen hallituksen ideologiaan. Työttömyydellä, terveydellä ja sosiaalipalveluilla on tehtävä rahaa yksityisille yrityksille. Veromarkat on ohjattava markkinoille ja sitä kautta omistajien osinkoihin.

Yksikään firma ei näitä töitä tee ilman katetta. Yksityiskohdat siitä, mitä niillä tähän palveluun kohdennetuilla 17 miljoonalla eurolla on tarkoitus tehdä, ovat vielä auki. Ainakin rahoilla on määrä ostaa yksityisiltä yrityksiltä palveluita työttömien haastattelujen ja työllistymissuunnitelmien tekemiseen. Määräaikaisten haastattelujen väli tihenee kolmeen kuukauteen. Idealla ei ole mitään tekemistä pitkäaikaistyöttömien työllistämisen kanssa. Sen sijaan sillä varmistetaan haastattelijatyövoiman verran lisää äänestäjiä Kokoomukselle. Kukaan ei tiedä Sipilän sijoituksista mitään, koska ne ovat ”kuoressa”. Voihan salkussa olla myös Baronan tai Opteamiin osakkeita?

Alun perin Jari Lindström esitti, pitkään työttömänä olleille yli 60-vuotiaille myönnettäisiin eläke jo kahden vuoden työttömyyden jälkeen. Sitten alettiin laskea toimenpiteen hintaa ja kas kummaa, esitys vesitettiin lähes kokonaan. Yli 2 vuotta työttömänä olleita yli kuusikymppisiä olisi ollut 28.300 henkeä. Pääministeri Sipilä sanoi, että tulee liian kalliiksi. Jari joutui pakittamaan ja nyt hän esittää, että vain yli 5 vuotta työttöminä olleille yli kuusikymppisille myönnettäisiin kertaluonteisena toimenpiteenä eläke. Heitä on vain n. 5000 henkeä. Nyt Lindström hehkuttaa, että tämä vaalimainokseksi tyrehtynyt hallituksen saavutus on ennen muuta oikeudenmukaisuuteen liittyvä toimenpide. Pitkään työttöminä olleille työllistämistoimet päättyvät todella harvoin työllistymiseen, hän tunnustaa. Vain prosentti 60 vuotta täyttäneistä, vähintään 5 vuotta työttömänä olleista pääsee työelämään takaisin. Harmittaa, että veteraanipoliitikko Ilkka Taipaleen nimi on sekoitettu tähän soppaan.

Olisiko tullut mieluummin keskittyä eläkekriteerien selvittämiseen ja muuttamiseen. Työeläkelakien mukaiset eläkekriteerit ovat 30 vuoden takaa, ja työelämä on siinä ajassa muuttunut hurjasti. Maatalous- ja teollisuusvaltaisen yhteiskunnan tarpeisiin luodut eläkekriteerit eivät enää sovellu työelämään, jossa vaaditaan entistä enemmän it-taitoja ja muita henkisiä valmiuksia.

Sipilän hallitus on sopinut, että ansiosidonnaista työttömyysturvaa lyhennetään sadalla päivällä 500:sta 400 päivään vuoden 2017 alusta alkaen. Alle kolmen vuoden työhistorialla ansiosidonnaisen kesto lyhenisi 400:sta 300 päivään, vain yli 58-vuotiailla se säilyisi 500 päivässä. Montako työpaikkaa syntyy, herra Lindström siitä, että työttömältä viedään turvaverkko alta ja sysätään sossun luukulle toimeentulotukea kerjäämään? Ansiosidonnaisen lyhentäminen ei toimi edes työllistymisen kannusteena vaikeilla työttömyysalueilla.

Koska hallitus itse ei kyennyt työttömyysturvan uudistamiseen, pantiin ay-liike hommiin. Toimeksianto on vaikea. Keväällä Jari Lindström esitteli hallituksen linjauksia. Työn vastaanottamista kiristetään ja työtä pitäisi ottaa vastaan, jos matkoihin kuluu enintään 3 tuntia. Osa-aikatyössä raja on kaksi tuntia. Työtön ei enää voisi kieltäytyä kokoaikatyöstä sen vuoksi, että työttömyysturva on suurempi kuin palkka ja työn vastaanottamisesta aiheutuvat kulut. Palkan olisi oltava työehtosopimuksen mukainen. Jos oman alan työtä ei ole tarjolla, voidaan TE-toimistossa jo työttömyyden alussa tarjota muun alan työtä. Kieltäytyminen työstä nostaisi työttömyysturvan karenssin 60 päivästä 90 päivään. Karenssi olisi sama, jos työntekijä irtisanoutuu.

Hallitus tuntuu ajattelevan, että järkevin vaihtoehto työttömälle on pakkotyö tai kaikki tuet poikki. Ongelmana on vain se, että mistä tätä asiallista pakkotyötäkään löydetään, ellei palata 50-luvun lapiolinjalle teitä rakentamaan tai kuokalla suota kuokkimaan. Kysymyksessä on selvästi aatteellinen linjaus ja poliittinen linjanveto. Duunareista tulee nöyriä, kun tietää minkälaista elämä on työttömänä!

Esa Kanerva



Synkkää aikaa


                                                                                                                                                                                 

                                                                                                                               7.9.2016

Elämme ajassa, jossa meillä on ympärillämme vaurautta, häikäiseviä teknisiä saavutuksia, koneita ja laitteita. Taloudellista hyvää syntyy vain työstä. Monesta ihmisestä tuntuu kuitenkin siltä, että yhteiskunnan ja kansalaisen yhteiset näkemykset hyvinvointiyhteiskunnasta, työstä ja työttömyydestä ovat hukassa. Tästä taas johtuu se, että monen ihmisen elämän suunta on työttömyydestä johtuen hämärän peitossa.

Monet asiat näyttäytyvät riistäytyneen ihmisen hallinnasta ja ihmispolo on hämmennyksen vallassa. Kun joku iso jättipankki toisella mantereella menee konkurssiin, se heijastuu miltei heti yksittäisen ihmisen elämään jollakin tavalla heti tai viipeellä. Työpaikka saattaa mennä alta, vaikka duunari on ahkerasti ja moitteetta tehnyt työnsä. Työntekijä on neuvoton, kokee suurta epävarmuutta ja ahdistusta elämässään. Hän kysyy, olenko minä ollut jotenkin osallinen suuren amerikkalaispankin tekemään asuntokuplaan tai maailmantaloudessa jatkuneeseen sekasortoon?

Todennäköisesti hän ei saa vastausta läheisiltään eikä työvoimaviranomaisilta. Hän kuitenkin miettii, mistä löytää uuden työn, mihin ankkuroi elämänsä ja mistä hakee turvaa? 

Ikävintä on tunne siitä, että mikään elämän tulevaisuuden näkymä ei ole omassa hallinnassa eikä pitkäjänteisiä suunnitelmia pysty edes miettimään. Pelko siitä, että jää loppuelämäkseen marginaaliin ja yhteiskunnan normaalien rutiinien ulkopuolelle, on valtava.

Toisaalta työpaikkansa säilyttäneetkin sinnittelevät ja kokevat elämän uhkaavaksi. Samalla työelämä tuntuu entistä kuluttavammalta. Vaatimukset lisääntyvät ja moni palaa loppuun. Ihmisen hädästä ja vaikeuksista on tutkittua tietoa riittämiin.

Tämän päivän lehdet ovat kirjoittaneet Kilpailukykysopimuksen hyväksymisestä ja hallituksen haluamasta työttömyyspaketista. Julkisen vallan rahat ovat vähissä ja työttömiin kohdistetut vaatimukset kovia.

Keskusjärjestöt neuvottelevat seuraavan kuukauden ajan työttömyysturvasta. Yksi toivomus on neuvottelijoille. Teettäkää riittävä päätöstenne vaikutusten arviointi ja politiikkanne tavoitteiden sekä keinojen järkiperäinen arviointi. Olette sen työttömille velkaa!

Esa Kanerva 











Laskelmia kilpailukykysopimuksesta


   

                                                                                                                                   6.9.2016

Tein heti tuoreeltaan joitakin laskelmia kilpailukykysopimuksen työllisyysvaikutuksista. Päädyin julkisella sektorilla negatiiviseen lopputulokseen. Hallitus ei käsittääkseni tehnyt minkäänlaisia vaikuttavuusanalyyseja Kikyn työllisyyttä heikentävistä elementeistä. Se pui mieluummin sopimusta ratkaisuna nostaa työllisyysastetta 72 prosenttiin työvoimasta. Sipilä toi mieluusti julkisuuteen kilpailukykysopimuksen dynaamiset vaikutukset tulevina vuosina. Uskokoon, ken haluaa. 

Kun työaikaa vähennetään ja palkansaajan käteen jäävää nettotulo pienentyy, saa myös kunta vähemmän verotuloja. Tästä ja lomarahaleikkauksen aiheuttamasta tuloveron menetyksestä ei seuraa talousihmisten mukaan mitään uutta positiivista kassavirtaa kunnille. Toinen käsi antaa, toinen ottaa valtionosuuksien leikkausten kautta pois. SuPerin puheenjohtaja oli kyllä oikeassa siinä, että kilpailukykysopimus on työttömyyssopimus eikä työllisyyttä lisäävä paperi. Hallituksen kehysriihessä tekemän linjauksen mukaan kilpailukykysopimuksen pitäisi kattaa lähes puolet sen 110 000 uuden työpaikan tavoitteesta. Työajan pidennyksen takia työpaikat voivat kuitenkin vähentyä.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Eero Lehto on hiljan pyöritellyt kilpailukykysopimuksen tuottamia lukuja kansantalouden näkökulmasta. Hän ennustaa, että työllisten määrä kasvaa 17 260 henkilöllä, jos ei oteta huomioon työajan pidentymisen vaikutusta työpaikkoihin. Jos työn tuottavuus ei heikkene väliaikaisesti, työajan pidennys vähentää 26 800 työpaikkaa, joten nettomääräisesti työpaikat voivat vähentyä jopa vajaalla 10 000 henkilöllä. Jos hallitus toteuttaa suunnittelemansa leikkaukset 60 miljoonaa euroa vanhustenhoidosta, puheenjohtaja Paavolan huoli työpaikoista on enemmänkin kuin aiheellinen.

Tiukassa on hallituksen tavoitteet saavuttaa vaalikaudessa 110.000 uutta työpaikkaa. Kilpailukykysopimuksen avulla niitä ei ainakaan synny. Eero Lehdon mainitsemissa luvuissa ei ole mukana hallituksen jo aiemmin tekemiä ratkaisuja, joilla heikennetään julkisen alan työllisyyttä. Päivähoidon ryhmäkokojen kasvattaminen ja hoitajamitoituksen laskeminen 20 prosentilla, vie tuhansia hoitopuolen työpaikkoja. Tämän on Lehtikin huomannut laskiessaan työvoimakuluja. ”Julkiset tulot palkkasummasta vähenevät näin 1. vaiheessa 0,573 kertaa 1,7 miljardia euroa eli 998 miljoonaa euroa. Yritysten toimintaylijäämä kasvaa vastaavasti.”                                               

Lisäksi Eero Lehti toteaa, että työpaikkojen vaihdantaa ja nollasummapeliä tapahtuu. ”Työssä olevien työpäivän pidentymisen vastapainoksi jotkut joutuvat työttömiksi, kun työn tuottavuus pysyy ennallaan."

Kilpailukykysopimus on allekirjoitettu, seuraavaksi hallitus alkaa pohtia työmarkkinajärjestöjen kanssa, miten kurittaa kilpailukykysopimuksenkin avulla lisää synnytettyjä työttömiä.

Esa Kanerva




 

Konsensus-Suomesta kohti yksilökeskeisyyden ihannointia




                                                                                                                             5.9.2016

Miten tähän on tultu 1970- ja 80-lukujen suomalaisten suhteellisen yksimielisestä käsityksestä talouspolitiikasta, arvoista, edustuksellisesta demokratiasta ja kuntien roolista? Voisi olettaa, että Suomen monipuoluejärjestelmä olisi haastanut yhteiskuntaa ja sen vakautta olennaisesti. Mutta ei, se on korostanut Suomen kulttuurillista yhtenäisyyttä ja vakiintunutta ulkopolitiikkaa. Talouden eliitti ja työntekijät ovat voineet yhdessä kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa yksimielisellä tulopolitiikalla, johon valtio osallistui lupauksilla yhteiskuntaa kehittävistä toimenpiteistä. Yksi seikka, josta myös vallitsi kansallisesti kohtuullisen suuri yksimielisyys, oli suhtautuminen muun maalaisiin ja vähemmistöihin. Pohjoismaiden kansalaiset eivät tarvinneet passia toiseen Pohjoismaahan matkustaessaan ja vuonna 1983 heidät oli vapautettu myös työluvasta. Muiden ulkomaalaisten asema ja oikeusturva oli kuitenkin monella tapaa rajoitettu.

Yksilökeskeinen suomalainen luotiin 1990-luvun laman jälkeen. Kansa jakautui menestyjiin ja työttömyyden kautta syrjäytyneiden yhteiskuntaan. Nuo vuodet tuottivat kokonaisen sukupolven huonosti menestyviä kansalaisia, jotka yrittivät vain selviytyä tästä päivästä. Sosiaaliset turvaverkot rapautuivat ja etuisuuksia karsittiin. Samalla syntyi toisen polven jälkeläisiä, jotka eivät olleet nähneet muuta kuin toimeentulomaksatuspäivän odotuksen.

Suomi toki toipui taloudellisesti kohti 2000-lukua mentäessä. Varsinainen hyvinvointiyhteiskunta ja sen suhteellisen tasa-arvoinen kansalaisten asema olivat kuitenkin mennyttä. Kaikennäköistä bisnesnikkaria ja huijaria pulpahti pintaan. Heitä ja heidän menestystään ihannoitiin. Heistä tehtiin oman elämänsä sankareita, joka ei yhteiskunnan turvaa kaipaa. 2000-vuoden pörssikupla poksahti ja taas Suomi oli lamassa. Toivuttiin kohtuullisen nopeasti teknologiateollisuuden avulla, mutta taas osa kansasta syrjäytyi. Poliittiselle kentälle tuli jo aiemmin uusia, vakavasti otettavia toimijoita, mm. vihreät. Suhtautuminen poliittisiin puolueisiin muuttui. Syntyi asetelma kansa vastaan puolueet. Asenne ei ollut uusi, sillä kyllähän me muistamme SMP:n ja Veikko Vennamon 1970-luvulta. Tutkimusten mukaan puolueita pidettiin yleisesti tavallisen ihmisen arjesta ja ongelmista vieraantuneina. Yli puolet suomalaisista osoitti jonkinasteista vahvan johtajan kaipuuta, mutta vain pieni vähemmistö suhtautui myönteisesti uusoikeistolaisiin tai äärikansallisiin liikkeisiin.

Talous kuumeni jälleen 2000-luvun alun vuosina ja seuraava taantuma koettiin 2008 USA:n kiinteistökupan puhjettua. Tästä taantumasta ei ole toivuttu vieläkään. Yhteiskunnallinen ilmapiiri on kärjistynyt entisestään viime aikoina. Kielenkäyttö on koventunut, protestimieliala on vahvaa ja laillisuuden rajoja haetaan. Yhteiskunnallinen voimattomuus ja heikko tulevaisuudenusko yhdistetään usein maahanmuutto-vastaisuuteen, asenteiden kovenemiseen, pelkoihin ja turvattomuuteen. Lakeja rikkovaan suoraan toimintaan voisi osallistua joka viides suomalainen.

Tähän pisteeseen on siis tultu ja ollaanko menossa kohti levotonta yhteiskuntaa? Myös laajempi poliittinen toimintaympäristö on muutoksessa. Kansainvälinen politiikka on jännitteistä ja maahanmuutto kasvaa. Epävarmuudet aiheuttavat levottomuutta eikä ole odotettavissa, että mielipiteiden kahtia jakautuneisuus, puolesta ja vastaan, maahanmuuttoon poistuisi helposti. Hallituksen eriarvoistava politiikka ei ainakaan helpota tilannetta. Jos tyytymättömyys muuttuu näköalattomuudeksi, toivottomuudeksi ja turvattomuudeksi, voi yhteiskunnan potentiaalinen epävakaus kasvaa odottamattomalla tavalla.

Esa Kanerva




Tampereen talousarvion tekeminen on tuskaista




                                                                                                                                      2.9.2016

Tampereella on niskassaan valtava investointiohjelma tuleville vuosille. Vuoteen 2024 mennessä uusien investointien arvo nousee yli miljardin ja konsernitasolla yli kahden miljardin. On kantta ja areenaa, ratikkaa ja maauimalaa, uusia kaupunginosia mm. Hiedan ja Niemen rantaan. Investointien määrärahat on kuitenkin pidettävä erillään ns. käyttötalousmenoista eli kaupungin palvelutoiminnan arjen pyörittämisestä. Kaupungin palvelut ovat kuitenkin vetovoimatekijä, johon pitäisi löytyä kapitaalia. Investoinnit rahoitetaan pääosin velalla ja myyntituloilla. Päivittäisiin menoihin ei saa ottaa velkaa, muuten hukka perii. Perhe, joka rahoittaa elämänsä pikavipeillä, on vähän päästä bankrotissa. Näin käy kuntataloudessakin. Jos ei viiden viimeisen vuoden aikana yhtenä olisi tullut onnenkantamoinen ja kaupungin talous saatu myyntituloilla ylijäämäiseksi, olisimme ”kriisikunta” ja mahdollisesti valtion holhouksessa. Kyllä siinä yhden vuoden positiivisessa tuloksessa talousjohdonkin näpit ovat olleet pelissä, koska tällaiseen tilanteeseen ei ole haluttu joutua. Strategisesti talousarvioitten pitäminen alijäämäisenä on varmaan viisasta ja jarruttaa poliitikkojen intohimoja rahan jakamiseen äänestäjien toivomiin kohteisiin, varsinkin vaalivuonna.

Kaupungin talousarvion perusasetelma vuodelle 2017 on se, että tulot ovat romahtaneet ja menot kasvaneet, joskin hyvin maltillisesti. Tulot ovat laskeneet kolmen vuoden takaiselle tasolle tuloveron, valtionosuuksien leikkauksen ja yhteisöveron tuottojen laskun myötä. Jos verotuloja tuli vielä 2016 883 miljoonaa euroa, ensi vuonna niiden oletetaan olevan n. 879 miljoonaa €. Vuodesta 2012 vuoteen 2017 valtio leikkaa valtionosuuksiaan 111 miljoonalla eurolla. Ensi vuonna menot eivät saisi kasvaa, vaan talousarviota valmistellaan - 0,8 prosentin menojen kasvulle.

Lautakunnittain arvioiden suurimmat säästöpaineet kohdistuvat Terveyttä- ja toimintakykyä edistävälle ja Ikäihmisten lautakunnalle. Sosiaali- ja terveyspalveluissa olisi tehtävä 8,6 miljoonan euron säästöt. Tuloja pyritään lisäämään sairaalapaikkoja vähentämällä ja sairaansijoja myymällä ulkokunnille. Toimeentulotuen siirtyminen Kelalle tuottaa jonkin verran. Kotihoidossa pyritään hyödyntämään digitalisaatiota. Menoja olisi karsittava kiristämällä henkilöstömenoja ja nostamalla taksoja. Näitten leikkausten päälle karsittavaa riittää vielä n. 1,5 miljoonaa. Tämän säästäminen on vielä ”musta aukko”.

Lasten ja nuorten osalta säästöä haetaan yhteensä n. 400.00 euroa. Isoin säästö tulisi Järvensivun koulun lakkauttamisesta, 290.000 euroa. Oppilaat siirrettäisiin lähikouluihin.

Osaamisen- ja elinvoiman puolella panostetaan Tampereen markkinointiin ja matkailuun puoli miljoonaa euroa. Ammatillisen koulutuksen määrärahat vähenevät suurelta osin valtion toimenpiteiden johdosta. Koulutukseen ei kuitenkaan kajota, sillä leikkaukset kompensoidaan Tredun edellisten vuosien ylijäämällä.

Sivistys- ja liikuntapuolella on säästövelvoite 1,3 miljoonaa euroa. Rahat kuurnitaan vähän joka puolelta. Asiakasmaksuja korotetaan ja kulttuurilaitosten pääsymaksuja nostetaan. Toisen kirjastoauton poistamista käytöstä harkitaan.

Ympäristölautakunta aikoo nostaa erilaisia lupamaksuja ja ilmeisesti joukkoliikenteen asiakasmaksut nousevat.

Henkilöstön lomauttaminen on aina poliittinen päätös. Virkamiehissä sille ei liene kovin suurta kannatusta. Kokemukset muualta Suomesta eivät ole olleet rohkaisevia. Taloudellista säästöä ei ole syntynyt, mutta työntekoilmapiiri on heikentynyt ja organisaatio on aina henkisesti ”rikki” jopa vuosia lomautuksen jälkeen.

Ei ole helppoa kansalaisen elämä kunnan ja valtion purkaessa pikkuhiljaa hyvinvointivaltiota. Lastenlaulun sanoin, ” se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.”

Esa Kanerva