16.9.2016
Puin asiaa, mikä synnyttää huonon itsetunnon ja kansallisestikaan se ei ole pelkkä myytti. Syyllistämisellä on pitkät perinteet Suomessa ja sitä tapahtuu läpi koko ihmisen elämän kaaren. Se alkaa kodista ja lapsuudesta, päiväkodista ja koulusta aina aikuisuuteen ja työelämään sekä jatkuu eri elämän tilanteissa ja ikääntyessä. Syyllistämistä tekevät koko yhteiskunta, erilaiset yhteiskunnalliset yksiköt ja tietenkin yksilöt.
Lasta syyllistetään ja latistetaan milloin mistäkin ja torutaan, sen sijaan että kehuttaisiin ja kannustettaisiin, kuten monissa muissa maissa tehdään. Mitä enemmän vanhemmat käyttävät syyllistävää kasvatusta, sitä enemmän lapsilla on havaittavissa ahdistuneisuutta ja vaikeuksia oppimisessa. Lapsia ymmärtämättömät naapurit syyttävät meluamisesta ja kuinka teidän lapsenne käyttäytyy väärin. Lapsivihaajia on maailma täynnä. Sama jatkuu läpi peruskoulun. Meno jatkuu ammatillisessa peruskoulutuksessa, vähemmän lukiossa, mutta runsaasti yliopistotason koulutuksessa.
Kun ihminen jää työttömäksi, hän joutuu työvoimaviranomaisten kynsiin. Yksi esimerkki luokkasorrosta on kuntouttava työtoiminta. Syrjäytyneitä ihmisiä siis laitetaan tekemään töitä sosiaaliturvan eteen vastikkeetta. Suomalainen sosiaalihuolto on rakentunut köyhien kontrollin ympärille. Hänet pyritään mitätöimään ihmisenä, kyykyttämään ja polkemaan jalkoihin aina kun hän asioi eri virastoissa. Häntä syyllistetään ja vähätellään. Hän on vain ihmisenä yksi tilastonumero. Kaikin tavoin siis luodaan ihmisille heikkoa itsetuntoa. Köyhät ovat jatkuvan nöyryytyksen armoilla. Eilen ”Nalle” Wahlroos öykkäröi ja huusi kansalaispalkkaa yhteiskuntaamme, ei hyvän hyvyyttään, vaan että saataisiin luokkayhteiskunta takaisin. Käyhän olisi pakko elantonsa ja kansalaispalkkansa jatkeeksi nöyrtyä herrasväen palvelijoiksi ja rengeiksi. Matalat palkat kun ovat ”välttämättömyys Nallen ihanneyhteiskunnassa.
Mitä sitten tapahtuu parisuhteessa? On luvattu rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä Kokemukseni mukaan perheiden ongelmatilanteiden ratkaisutilanteissa on tapana aloittaa syyllisten jahti. Se on yksi pahimmanlaatuisista tavoista syyllistää toista. Jos rakastaa toista ihmistä, niin tulisi ymmärtää ja kunnioittaa häntä, eikä vaatia täydellisyyttä ja erehtymättömyyttä. Ei toista pidä syyllistää jonkin erehdyksen takia. Silloin vain herättää epävarmuutta ja muita negatiivisia tunteita kumppanissa. Jatkuva syyllistäminen parisuhteessa saa toisen osapuolen helposti etsimään hyväksyntää jonkun toisen sylistä. Se onkin yksi suurimpia, välillisiä syitä parisuhteen rikkoutumiseen.
Yhteiskunnassamme etsitään syntipukkeja. Milloin he ovat sosiaalipummeja, milloin maahanmuuttajia. Toisaalta Perussuomalaisilla on ollut tehtävä suomalaisessa yhteiskunnassa ”paineenpurkajina”, mutta nyt ollaan huolissaan heidän kannatuksensa laskusta ja pelätään radikalismin pään nousua. Eri rotuihin on suhtauduttu aina epäilevästi. Erilaiset ihmiset ovat nuo ja me olemme me.
Lopetetaan toisten ihmisten syyttely ja vähätteleminen. Kehutaan ja kannustetaan lähellämme olevia ihmisiä niitten sijaan. Murskataan syyllistämisen perinne ja huonon itsetunnon omaavien ihmisten tuotanto. Ja muistetaan, että itse kelläkään ei ole lupaa syytää omaa pahanolon tunnetaan toisen ihmisen niskaan, puhua ja juoruilla hänestä potaskaa.
Esa Kanerva
Kun ihminen jää työttömäksi, hän joutuu työvoimaviranomaisten kynsiin. Yksi esimerkki luokkasorrosta on kuntouttava työtoiminta. Syrjäytyneitä ihmisiä siis laitetaan tekemään töitä sosiaaliturvan eteen vastikkeetta. Suomalainen sosiaalihuolto on rakentunut köyhien kontrollin ympärille. Hänet pyritään mitätöimään ihmisenä, kyykyttämään ja polkemaan jalkoihin aina kun hän asioi eri virastoissa. Häntä syyllistetään ja vähätellään. Hän on vain ihmisenä yksi tilastonumero. Kaikin tavoin siis luodaan ihmisille heikkoa itsetuntoa. Köyhät ovat jatkuvan nöyryytyksen armoilla. Eilen ”Nalle” Wahlroos öykkäröi ja huusi kansalaispalkkaa yhteiskuntaamme, ei hyvän hyvyyttään, vaan että saataisiin luokkayhteiskunta takaisin. Käyhän olisi pakko elantonsa ja kansalaispalkkansa jatkeeksi nöyrtyä herrasväen palvelijoiksi ja rengeiksi. Matalat palkat kun ovat ”välttämättömyys Nallen ihanneyhteiskunnassa.
Mitä sitten tapahtuu parisuhteessa? On luvattu rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä Kokemukseni mukaan perheiden ongelmatilanteiden ratkaisutilanteissa on tapana aloittaa syyllisten jahti. Se on yksi pahimmanlaatuisista tavoista syyllistää toista. Jos rakastaa toista ihmistä, niin tulisi ymmärtää ja kunnioittaa häntä, eikä vaatia täydellisyyttä ja erehtymättömyyttä. Ei toista pidä syyllistää jonkin erehdyksen takia. Silloin vain herättää epävarmuutta ja muita negatiivisia tunteita kumppanissa. Jatkuva syyllistäminen parisuhteessa saa toisen osapuolen helposti etsimään hyväksyntää jonkun toisen sylistä. Se onkin yksi suurimpia, välillisiä syitä parisuhteen rikkoutumiseen.
Yhteiskunnassamme etsitään syntipukkeja. Milloin he ovat sosiaalipummeja, milloin maahanmuuttajia. Toisaalta Perussuomalaisilla on ollut tehtävä suomalaisessa yhteiskunnassa ”paineenpurkajina”, mutta nyt ollaan huolissaan heidän kannatuksensa laskusta ja pelätään radikalismin pään nousua. Eri rotuihin on suhtauduttu aina epäilevästi. Erilaiset ihmiset ovat nuo ja me olemme me.
Lopetetaan toisten ihmisten syyttely ja vähätteleminen. Kehutaan ja kannustetaan lähellämme olevia ihmisiä niitten sijaan. Murskataan syyllistämisen perinne ja huonon itsetunnon omaavien ihmisten tuotanto. Ja muistetaan, että itse kelläkään ei ole lupaa syytää omaa pahanolon tunnetaan toisen ihmisen niskaan, puhua ja juoruilla hänestä potaskaa.
Esa Kanerva
