Synkkää aikaa


                                                                                                                                                                                 

                                                                                                                               7.9.2016

Elämme ajassa, jossa meillä on ympärillämme vaurautta, häikäiseviä teknisiä saavutuksia, koneita ja laitteita. Taloudellista hyvää syntyy vain työstä. Monesta ihmisestä tuntuu kuitenkin siltä, että yhteiskunnan ja kansalaisen yhteiset näkemykset hyvinvointiyhteiskunnasta, työstä ja työttömyydestä ovat hukassa. Tästä taas johtuu se, että monen ihmisen elämän suunta on työttömyydestä johtuen hämärän peitossa.

Monet asiat näyttäytyvät riistäytyneen ihmisen hallinnasta ja ihmispolo on hämmennyksen vallassa. Kun joku iso jättipankki toisella mantereella menee konkurssiin, se heijastuu miltei heti yksittäisen ihmisen elämään jollakin tavalla heti tai viipeellä. Työpaikka saattaa mennä alta, vaikka duunari on ahkerasti ja moitteetta tehnyt työnsä. Työntekijä on neuvoton, kokee suurta epävarmuutta ja ahdistusta elämässään. Hän kysyy, olenko minä ollut jotenkin osallinen suuren amerikkalaispankin tekemään asuntokuplaan tai maailmantaloudessa jatkuneeseen sekasortoon?

Todennäköisesti hän ei saa vastausta läheisiltään eikä työvoimaviranomaisilta. Hän kuitenkin miettii, mistä löytää uuden työn, mihin ankkuroi elämänsä ja mistä hakee turvaa? 

Ikävintä on tunne siitä, että mikään elämän tulevaisuuden näkymä ei ole omassa hallinnassa eikä pitkäjänteisiä suunnitelmia pysty edes miettimään. Pelko siitä, että jää loppuelämäkseen marginaaliin ja yhteiskunnan normaalien rutiinien ulkopuolelle, on valtava.

Toisaalta työpaikkansa säilyttäneetkin sinnittelevät ja kokevat elämän uhkaavaksi. Samalla työelämä tuntuu entistä kuluttavammalta. Vaatimukset lisääntyvät ja moni palaa loppuun. Ihmisen hädästä ja vaikeuksista on tutkittua tietoa riittämiin.

Tämän päivän lehdet ovat kirjoittaneet Kilpailukykysopimuksen hyväksymisestä ja hallituksen haluamasta työttömyyspaketista. Julkisen vallan rahat ovat vähissä ja työttömiin kohdistetut vaatimukset kovia.

Keskusjärjestöt neuvottelevat seuraavan kuukauden ajan työttömyysturvasta. Yksi toivomus on neuvottelijoille. Teettäkää riittävä päätöstenne vaikutusten arviointi ja politiikkanne tavoitteiden sekä keinojen järkiperäinen arviointi. Olette sen työttömille velkaa!

Esa Kanerva