Pirkanmaan Jätehuollossa tapahtuu

                                                                                                                             20.2.2018

Koukkujärven biokaasulaitos on valtion energiakärkihanke

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on myöntänyt Pirkanmaan Jätehuollon biokaasulaitokselle 4,55 miljoonaa euroa energiakärkihanketukea. Biokaasulaitos rakennetaan 2019-2020 Nokian Koukkujärven jätekeskukseen. Laitoksessa tullaan käsittelemään 17 kunnan biojätteet sekä Nokian jätevedenpuhdistamolla syntyvät lietteet.

- Saatu tuki mahdollistaa hankkeen läpiviennin suunnitellulla tavalla siten, että varmistetaan biojätteille aito ravinnekierto ja biokaasulle laaja liikennekäyttö, kertoo Pirkanmaan Jätehuollon kehityspäällikkö Esa Nummela.

Laitoksessa syntyvä biokaasu jalostetaan vähäpäästöiseksi liikennepolttoaineeksi esimerkiksi jäteautoihin. Prosessi tuottaa myös kierrätyslannoitteita ja maanparannusainetta.

- Biojäte ja lietteet käsitellään laitoksella omilla linjoillaan, mikä mahdollistaa biojätteiden jatkojalostamisen luomulannoitteeksi, ja typen ja fosforin korkeatasoisen ravinnekierron, kertoo Esa Nummela.

Laitos kytkeytyy osaksi Kolmenkulman alueelle kehittyvää ECO3 -kiertotalouskeskusta.

- Kiertotalouskeskus on hyvä esimerkki siitä, mitä julkiset toimijat ja yksityiset yritykset saavat yhdessä aikaan. Julkinen toimija luo alueelle alustan ja infrastruktuurin, jonka puitteissa yksityiset yritykset voivat kehittää uusia kiertotalouden ratkaisuja ja mahdollisuuksia, kertoo Pirkanmaan Jätehuollon toimitusjohtaja Harri Kallio.

Tällä hetkellä biojätteet käsitellään Tarastenjärven jätekeskuksen kompostointilaitoksessa ja lietteet kompostoidaan Koukkujärvellä. Nykyiseen kompostointikäsittelyyn verrattuna uusi ratkaisu tuo merkittäviä etuja, koska laitoksessa pystytään hyödyntämään myös biojätteen ja lietteiden energia.

Ministeriön energiakärkihankeohjelman avulla edistetään tulevaisuuden energiaratkaisuja vuodelle 2030 asetettujen kansallisten ja EU:n asettamien energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Bloggari viettää mamman kainalossa hänen pyöreitä vuosiaan vähän kauempana. Palaan kirjoitusten pariin 7.3. alkean. Kiitos seurasta, tähän päivään mennessä sivuillani on ollut käyntejä 20.177 kertaa. Toivottavasti olette vihtyneet juttujen parissa!

Esa Kanerva

Kunta-alan palkka-ahneus on harhaa!




                                                                                                                                        16.2.2018


Yrjö Schafeitel kauhisteli mielipidekirjoituksessaan Tamperelaisessa kunta-alan palkkaratkaisun kalleutta ja piti sitä ahneutena. Minun on vaikea nähdä tätä pientä moneen vuoteen tehtyä ostovoiman korjausta kuolemansyntinä, joka ajaa julkisen sektorin irtisanomisiin ja leikkaa talouden kasvua. 

Väittämällä julkista sektoria palkkajohtajaksi, Yrjö Schafeitel tekee viestinnällisen vilpistelyn. Esimerkiksi raskaaseen metalli- ja eloktroniikkateollisuuteen solimittiin yksivuotinen sopimus, jonka kustannusvaikutus on 3,1 prosenttia. Palkankorotukset ovat siis vuodessa keskimäärin tuon suuruisia. Kunta-alan sopimus on pitkä, kaksi vuotta kaksi kuukautta. Sen kustannusvaikutus on siis tuo mainittu 3,45 prosenttia rusaassa kahdessa vuodessa. En parhaammalla tahdollani pysty todistamaan ja julistamaan kuntasektoria palkkajohtajaksi, sillä tuskin Metalliliitto tyytyy sopimuksen toisena vuotena 0-linjaan.

En näen sairaanhoitajien ja julkisen sektorin palkankorotuksia syynä valtion velan hillittömään kasvuun toisin kuin Schafeitel väittää. Syynä on hyvätuloisia suosiva veropolitiikka ja veropohjan rapauttaminen. Kikyn jälkimainigeissa luvattuja veronkevennyksiä ei olisi tullut levittää kaikkiin tuloluokkiin, ei ainakaan ylimpiin.

Yrjön tulisi lähettää terveisiä hallitukselle ja potkia sitä norminpurkuun. Ei kunnassa tehdä kuin 10 prosenttia muita kuin lakisääteisiä tehtäviä. Kulttuurissa ja liikunnassa ei liene kovin paljon rönsyjä tälläkään hetkellä. Vai kirjastopalvelujako lähdetään heikentämään? Löytyisikö näiltä aloilta ne 10 prosenttia ”turhia” työntekijöitä?

Esa Kanerva











Oopperamatkalla




                                                                                                                                    11.2.2018

Pitihän sitä lähteä mukaan kun vaimon teatteriporukan matkaan pääsi. Helsingissä oli tarjolla Kansallisoopperan madame Butterfly-ooppera. Jo lähtiessäni olin katkeralla ja kademielellä, koska kaikki kansallinen kulttuuri aiotaan keskittää Helsinkiin. Muu Suomi matkustakoon elämysten perässä pääkaupunkiin. Mielessä oli tietenkin Tampereen Työväenteatteriin aiotut valtionosuusleikkaukset. Mainittakoon tässäkin yhteydessä, että kulttuuri on meidän yhteinen asiamme ja sitä tulee vaalia myös kehäkolmosen ulkopuolella. Ei tästä sen enempää tässä yhteydessä. Oopperaa pidetään korkeakulttuurina, jonka ymmärtäminen saattaa olla vaikeata. Muutamia esityksiä olen elämäni aikana katsellut, mieleen on jäänyt Tampereen oopperan hienot esitykset. On ollut pettymyksiäkin, kuten Kansallisessa näkemäni Verdin La Traviata. Se oli mielestäni päätöntä sekoilua ja huutamista. Taidetta se toki oli, minä kuuntelijana ja katselijana en sitä kuitenkaan ymmärtänyt. Olen taiteelle ja teatterille avoin, kaikkea pitää katsella ja kokeilla, ennakkoluulot pitää heittää kenkälaatikkoon. Nyt siis Wuolteen bussiin köröttämään kohti Helsinkiä ja Madame Butterflytä katsomaan.

Koko Kansallisoopperan rakennus on upea. Rakennus vihittiin käyttöön lamavuonna 1993. Muistan hyvin sen keskustelun, jota siitä käytiin. Kansakunta kärvisteli ja seisoi soppajonoissa. Suomen kermalle rakennettiinn oopperapalatseja. Hyvä, ettei vallankumousta syntynyt! No rahaa ei ole pytingissä säästelty, on marmoria ja klumeluuria. Oopperaväki vaikutti kovin aristokraattiselta ja juhlavalta. Pikkaisen tuli vaivaantunut olo siitä, ollaanko tässä oikeassa seurassa.

Olin lukenut kriitikkojen arviointeja esityksestä etukäteen, joten tiesin oopperasta juonen noin suurin piirtein. Juoni sijoittuu 1800-luvun lopun Japaniin ja kertoo rakkaudesta. Tietenkin siitä ja siihen liittyvästä pettymyksestä. Japani oli avautunut 1850-luvun jälkeen ja amerikkalaiset laivastoviereilut olivat alkaneet. Koko maa oli kiinnostunut länsimaisesta kulttuurista, olihan maa ollut sulkeutunut täysin edelliset kaksisataa vuotta. Ja missä merimiehiä, siellä on myös naisia ja suhteita. Ooppera kertoo amerikkalaisesta luutnantti Pinkertonista ja hänen naimastaan nagasakilaisesta tytöstä Cio-Cio-Sanista. Nykykatsonnossa luutnantti Pinkerton oli pedofiili ja hyväksikäyttäjä raukka, joka hylkää 15-vuotiaan vaimonsa ja lapsensa. Pinkerton lähtee takaisin Amerikkaan, menee siellä uudestaan naimisiin valkoisen naisen kanssa. Hän palaa kuitenkin takaisin hakemaan lastaan uuden vaimonsa kanssa ja kohtaaminen päättyy tragediaan. Cio-Cio-San tekee harakirin.

Liekkö säveltäjä Puccinilla juoneen omakohtaisia kokemuksia, koska kerrotaan tuolla vuonna 1924 kurkkusyöpään kuolleella miehellä olleen kova naistenmiehen maine ja kuului pitäneen lukuisia rakastajattaria ympärillään. Erään tytön kerrotaan kolmiodraamassa myrkyttäneen itsensä. Säveltäjä oli maailmankuulu, ihailtu ja kuuluisa. Kuuluisin hänen teoksistaa on La Boheme, mutta sävellyksiä hän teki kymmeniä.

Oopperan musiikki soi korville kauniina ja huumaavana. Kansiksen oma 111 miehinen orkesteri soittaa upeasti. Cio-Cio-Sanin roolin laulaa uskomattomalla taidolla japanilainen Hiromi Omura. Sopraanon ääniala on huikea ja äänen sointi jumalainen. Kuinka niin pienestä ihmisestä voi lähteä niin voimakas ääni, pohtii tämän kirjoittaja. Oopperan oma solisti Mika Pohjonen laulaa Pinkertonin osan. Takuuvarmaa tenorityötä. Mies on laulajana kehittynyt sitten Tangomarkkinoitten. Musiikillisesti vaikuttava kokonaisuus, kieliäkin saattoi opiskella tekstityksestä, joka oli mielestäni loistava, tiiviisti ilmaistuna haluttu ajatus ja kielellisesti näppärästi..

Nopeasti vilahti kolmisen tuntia. Esitys oli jaettu perinteisesti kahteen osaan. Väliajalla sai laskiaispullaa, hävyttämään hintaan toki. Elämyshän tämä, taas on tuliaisena jotakin kotiin vietävää. Sittenkin vielä pari sanaa ihan vertailuna, kyllä Työviksen ”Tytöt” ei esitysenä yhtään häpeä tälle produktiolle. Kannattaa toki katsoa aidan toisellekin puolelle, mutta kyllä se nurmi kotonakin vihertää!

Esa Kanerva

Hoitajilla on muitakin murheita kuin palkkaus




                                                                                                                                      6.2.2018

Palkkatavoitteilla on helppo profiloitua hetkeksi ja samalla siirtää syrjään isot nurkan takana odottavat ongelmat. Palkankorotus lämmittää hetken. Nillä ei kuitenkaan ratkaista vajaan kahden vuoden päästä edessä olevia työvoimaan kohdistuvia uhkia. Edessä on ennen kokematon henkilöstön siirto ja marssisulkeiset maakuntaan ja yksityisille työnantajille. On arvioitu noin 60.000 kuntien tai kuntayhtymien työntekijöiden siirtymisestä yksityissektorille valinnanvapausjärjestelmän toteutuessa. Pakkoyhtiöittämisen kaaduttua on koko paletti auki eikä kukaan pysty arvioimaan, kuinka paljon tarkasti ihmisiä siirtyy.

Yksittäisen työntekijän näkökulmasta on kysymys ”karjamarkkinoista”. Voidaan kuitenkin ennakoida, että työpaikat tulevat vähenemään. Hallituksen säästötavoitteet edellyttävät palvelutuotannon tehostamista ja yksityiset työnantajat toimivat markkinatalouden ytimessä. Yksityinen ja kolmas sektori kilpailevat työvoimasta ja asiakkaista julkisen sektorin kanssa. Tästä seuraa myös se, että julkisen sektorin työntekijän irtisanomisriski kasvaa.

Liikenteestä tuttu työvoiman kierrätys kilpailutusten jälkeen työnantajalta toiselle tulee isääntymään. Asiakkaiden valinnanvapaus ja hyvinvointikeskuksen vaihtohalukkuus ovat vaikeasti ennustettavia. Jos asiakkaat siirtyvät, siirtyy myös työvoima. Vaeltaminen työpaikojen perässä on tosiasia.

Tällä hetkellä yksityisen puolen palkat ovat hieman matalammat kuin julkisella puolella. Työnantajien työsopimusshoppailu tulee lisääntymään kilpailun kiristyessä. Valitaan sopivin ja halvin työehtosopimus.

Valitettavasti myös vuosia kestävä sotehallinnon uudistus syö rahaa ja voimavaroja jatkossakin ja ne ovat poissa suorittavasta työstä. Organisaatioitten rakentaminen, henkilöstön siirrot, omaisuuksista sopiminen ja päällekkäisyyksien purkaminen ovat välttämättömiä tehtäviä.

 Työehtosopimusneuvotteluissa kannattaisi näin ollen nostaa keskiöön myös tekstikysymykset, esimerkiksi lainsäädäntöä täydentävät selvät pykälät työntekijöitten turvaksi muutostilanteissa. Tällainen voisi olla esimerkiksi velvoite siirtosopimusten tekemisestä muutostilanteissa.

Esa Kanerva

Kokonaisuuksien hallintaa ja vastuunottoa




                                                                                                                                      1.2.2018

Minulla oli aikoinaan hammaslääkäri, jolle oli kunnia-asia pistää aina yhdellä käynnillä ja kerralla purukalusto kuntoon. Oli reikiä miten monta tahansa. Ei juoksutusta eikä jonotusta. Asiakkaalla oli tunne hyvästä ja toimivasta palvelusta. Jotenkin tämmöinen tapa toimia täytyisi ujuttaa meidän sote-uudistukseenkin. Olisi ovi hyvinvointikeskukseen, siellä vastuulääkäri ja hänellä käytössään moniammatiliinen tiimi. Asiakaan ongelmat todettaisiin samana päivänä ja hoidettaisiin mahdollisimman nopeasti. Tämä ei ole tieteistarinaa. Hallituksen ehdottama valinnan vapaus ei kuitenkaan ole oikeata asiakkaan valintaa. Asiakkaan valinta ja ratkaisuvalta liittyy kysymykseen: ”Haluanko yksityisen vai julkisen palvelun?”. Perusterveydenhuollon jakaantuessa useisiin yksityisiin ja julkisiin hyvinvointikeskuksiin, ydinongelma on, kuka oikeasti kantaa vastuun väestön terveydestä ja sosiaalipalveluista? Ei maakunta yksilön terveydestä eikä hoitoketjuistakaan voi oikeasti vastata.

Ehdotettu malli antaa niin paljon kermankuorintamahdollisuuksia yrityksille, että ne eivät jätä niitä käyttämättä. En mene yksityiskohtiin, mutta palveluntuottajilla on miljoona eri mahdollisuutta vaikuttaa palvelun laatuun ja asiakkaan haluun ottaa hatkat ko. yrittäjän ylläpitämästä keskuksesta ja siirtyä toiseen. Samalla kun asiakas jatkaa matkaa, hänen vaivansa tai hätänsä eivät todennäköisesti korjaannu tai parane seuraavassakaan puljussa. Yksilön rampatessa tiskiltä toiselle, ongelma ei tule ratkaistuksi. Se edellyttäisi jonkun ammattilaisen ottavan kopin hänestä. Jos kysymyksessä on työtön, diabetesta sairastava alkoholisti, mielenkiinto hänen vaivoihinsa saattaa olla vähäistä. Tämän asiakkaan yritykselle tuottama taloudellinen riski on suuri, koska se saa hinnan ”per nuppi”-periaatteella.

”Mettiäinen-yhtiöitä” kiinnostaa toki toimitusjohtaja, joka on jo nykyisin ollut heidän asiakkaanaan. Hänellä on hyvät vakuutukset ja omaa rahaa lisäpalveluihin, joita hänelle auliisti tarjotaan julkisella rahalla tarjottavien peruspakettien lisäksi. Asiakkaan pitkän ryyppyputken aiheuttama kohmelo hoidetaan tarvittaessa VIP-tasoisesti. Oma yksityishuone ja serviisit viereisestä ravintolasta. Lääkäri käy pitämässä kädestä kiinni ja lohduttamassa. "Kyllä tästä selvitään ja kohta olet kunnossa". Niin, jatkamaan entistä elämäntapaa, eihän sitä toimitusjohtajaa pidä mennä näin yksityisluontoisissa asioissa neuvomaan. Saattaisi seuraava hoitokerta ja delirium jäädä meiltä hoitamatta. Kilpailija saattaisi saada uuden asiakkaan.

Jotta palveluiden tasa-arvo edes tulevassa sote-uudistuksessa jotenkin säilyisi, pitäisi maa jakaa 50.000 asukkaan tai sen yli meneviin väestöpohjiin. Kilpailutettaisiin näitten alueitten koko terveyden- ja sosiaalihuolto. Alusta lopuun, mutta pitäen kiinni kokonaisvastuunottajan ja riskin haltijan vastuista, velvoitteistä, laatukriteereistä, vaikuttavuudesta ja asaikkaitten tyytyväisyydestä. Alueen sisällä ei sillä olisi enää merkitystä, onko palveluntuottaja yksityinen tai julkinen. Alueen hallintotaho kantaa vastuun ja riskin kaikesta. Asiakas olisi tässä mallissa kuningas. Hän voisi halutessa puolen vuoden välein vaihtaa toisen alueen palveluitten piiriin. Alueet eivät noudattaisi välttämättä tarkkaa maantieteellistä logiikkaa. Terveys- ja sosiaalipalvelualueet olisivat riittävän suuria. Yritykset tai julkinen sektori kykenisivät hallitsemaan ihmisten keskimääräisiä sairastumis- tai loukkaantumisriskejä paremmin. Nykyisinkin yksittäisen asukkaan loukkaantuminen pienessä kunnassa saattaa johtaa kunnan talouden katastrofiin.

Tuleva soteuudistus ei missään tapauksessa saa johtaa tilanteeseen, jossa moniongelmainen väestönosa jää julkisen puolen vastuulle ja vain raha kelpaa kaupallisille toimijoille, vastuu ei.

Esa Kanerva