Kuntalaisaloitteeni vety-alan tutkintoon johtavan koulutuksen saamisesta Tampereelle

                                                                        

                                                                                                          

                                                                                                                                             7.12.2024

Tein kuntalaisloitteen vetyalan koulutuksen saamiseksi Tampereelle

"Suomella on kaikki mahdollisuudet nousta vety-alan suurvallaksi ja maamme tarjoaa erinomaiset edellytykset vety-talouden kasvulle, kuten runsaat uusiutuvat energialähteet ja vahva teollisuuspohja. Vety on polttoaineena tärkeä energialähde ilmastonmuutoksen torjunnassa. Sen avulla voidaan kehittää joutavia ratkaisuja energian varastointiin ja jakeluun. Vetyä voidaan käyttää monissa teollisuuden prosesseissa, kuten teräksen valmistuksessa. Liikenteessä vetyä voidaan hyödyntää polttokennoautoissa.

Mm. Tampereen Tarastenjärvelle ollaan rakentamassa e-metaania tuottava laitoskokonaisuus.

Vetyalan kasvu luo lukuisia työpaikkoja eri alueilla, kuten suunnittelussa, tuotannossa, tutkimuksessa ja kehityksessä. Meillä on kuitenkin maassamme huutava pula vetyosaajista. Ihmettelen, miksi Tampere merkittävänä koulutuskaupunkina ei ole havahtunut asiaan. Vedyn hallittavuus laajasti käytettynä polttoaineena vaatii oman osaajakuntansa. Nykyään koulutusta annetaan vain osana prosessitekniikan perustutkintokokonaisuutta tai vetyalaan liittyviä moduuleja osana muita energiatekniikan tai kemian tekniikan koulutusta

Tampereella olisi käsittääkseni valmiudet tarjota koulutusta vetyalan perustutkinnosta aina korkeakoulututkintoon asti.

Suomella on kaikki mahdollisuudet ja edellytykset vedyn vientimaaksi. On tuulivoimaa, aurinkoenergiaa, vesivoimaa ja ydinvoimaa. Vihreää siirtymää kohti ollaan menossa. Missä meillä on vetyalan tarvitsemat ammattilaiset?"

Esa Kanerva

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

                                                                                                                              6.12.2024

Tänään on juhlan aika. Suomi on itsenäinen ja me kaikki ymmärrämme, mitä kaikkea se merkitsee. Samme elää itsenäisenä kansakuntana ja eduskunta tekee meitä kaikkia koskevat päätökset. Voimme toki olla ylpeitäkin saavutuksistamme ja meillä kaikilla voi olla toivo paremmasta tulevaisuudesta.

Malja Suomelle!

Esa Kanerva

Haudataan ideologiset sotakirveet

                                                                                             

                                                                                                           

                                                                                                                                    30.11.2024

Eri hallitukset riepottelevat suomalaista terveydenhuoltoa strategisesti eri, jopa vastakkaisiin suuntiin. Orpon hallitus painottaa asiakkaan valinnan vapautta, yksityisiä palvelutuottajia ja on nostanut esimerkiksi yksityislääkärikäynneistä maksettavien Kela-korvausten tasoa huomattavasti vuodesta 2024 alkaen. Vuonna 2023 Kela-korvaus oli 8 euroa, nyt se on 30 euroa. Marinin hallitus vahvisti julkisen sektorin asemaa säätämällä mm. kahden viikon hoitotakuun lääkärille pääsyyn terveyskeskuksessa. Edellinen hallitus halusi siis vahvistaa julkisen sektorin asemaa. Eri hallitusten hyvin erilaisista linjauksista ja ja kissan hännän vedosta kärsii sosiaali- ja terveyssektorin järkevä toiminta. Olisiko jo aika luottaa vaikuttavuusperusteiseen päätöksentekoon ilman ideologisia painolasteja.

Puolueetonta tietoa alasta tuottaa Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Se raportoi tämän vuoden kesäkuussa, että hoitotakuun tiukentuminen on nopeuttanut tilastojen mukaan etenkin lääkäriin pääsyä. Potilaat pääsivät maaliskuussa 2024 perusterveydenhuollon avosairaanhoidon kiireettömään lääkärin hoitoon tai tutkimukseen kahdessa viikossa – ja jopa viikossa selvästi useammin kuin 2023 maaliskuussa. Hyvinvointialueet ovat kirineet ja kehittäneet toimintaansa mm. digitaalisin palveluin ja hyödyntämällä omalääkärimalleja. Mitä teki Orpon hallitus? Se perui hoitotakuun ja pidensi sen 3 kuukauteen. Sama hallitus unohti kokonaan julkisen sektorin perusterveydenhuollon, nosti keskiöön yksityislääkärien Kela-korvaukset ja nosti niitä puolella miljardilla. Julkilausuttuna motiivina oli purkaa perusterveydenhuollon hoitojonoja.

Puoli miljardia euroa ohjattiin siis yksityisille terveysjäteille ja julkisen sektorin perusterveydenhuolto jäi nuolemaan näppejään. Vaikka perusterveydenhuollon vahvistamisesta oli kirjaus hallitusohjelmassa. Siitäkin huolimatta, että hyvinvointialueen olivat todistetusti pääsemässä kahden viikon määräaikatavoitteeseen. Marinin hallitus olisi halunnut kiristää vielä hoitotakuuta yhteen viikkoon, mutta laki viikon hoitotakuusta ei tullut koskaan voimaan, koska Orpon hallitus perui sen muitta mutkitta.

Viidensadan miljoonan Kela-korvauspotin vaikuttavuudesta me tiedämme jo jotakin. Kelan erikoistutkija Heta Moustgaard sanoo, että ”suhteessa julkilausuttuihin tavoitteisiin, muutoksella korvaustasoihin ei todennäköisesti ole ollut suurta vaikutusta hoitojonoihin.” Yksityiset lääkärikäynnit kasvoivat vain pari prosenttia vuotta aiemmasta. Kelan selvitysten mukaan yksityisesti itseään hoidattavat ovat pääasiassa hyvätuloisia. Toisin sanoen tuo puoli miljardia euroa ohjautui samoille ihmisille kuin aiemmin ja kaiken lisäksi hyvätuloisille. Yllä mainitsemani erikoistutkija pohtii, meneekö korvausten nosto hukkaan eli nämä varakkaat ihmiset eivät olisi olleet alun perinkään julkisen palvelun hoitojonoissa. Hyvinvointialueiden rahoituksesta tuo puoli miljardia kyllä muistettiin vähentää, joten jonot julkisella sektorilla pitenivät entisestään.

Terveyspalveluyhtiöitten tuloksissa hallituksen rahallinen kädenojennus näkyi. Esimerkiksi Pihlajalinna kasvatti tämän vuoden heinä-syyskuussa tulostaan roimasti. Oikaistu liikevoitto ennen poistoja ja arvonalennukisa oli 41 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten eli 13,5 miljoonaa euroa. Huonosti ei ole mennyt Terveystalollakaan. Terveydenhuollon palveluiden liikevaihto kasvoi 11,4 prosenttia ja oikaistu liikevoitto 49,1 prosenttia 42,5 miljoonaan euroon. Mehiläinen takoi hyvää tulosta, mutta sijoitti voittonsa uusiin toimitiloihin, lukuisiin yritysostoihin kokonaisinvestointien ollessa yli 200 miljoonaa euroa. Samalla hoidettiin tulos negatiiviseksi, millä on merkitystä verotuksellisesti.

Tällä hallituskaudella suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää muokataan kohti amerikkalaista vakuutuspohjaista mallia. Hallitus ajaa määrätietoisesti hyvinvointialueet saneeraamaan taloudellisella ohjauksellaan palvelut niin saatavuudeltaan kuin laadultaan sellaisiksi, että kansalaiset eivät järjestelmään luota. Maksukykyiset ja rahoituksen jostakin muusta kulutuksestaan pihistävät kansalaiset alkavat haalimaan terveysvakuutuksia. Niitä myydään aluksi kohtuu halvalla. Rahastus tapahtuu muutaman vuoden kuluttua ja hinnat tulevat nousemaan rajusti.

Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kriisi olisi ratkaistava yli vaalikausien kestävällä ohjelmalla. Demarit, mikäli ovat seuraavassa hallituksessa, pyrkivät oikaisemaan nykyistä tilannetta ja korjaamaan hyvinvointialueitten asemaa ja rahoitusta. Pohdinnassa lienee mm. alueitten verotusoikeus. Jos demarit ja Kokoomus ovat seuraavassa hallituksessa, hallitusohjelmassa voitaisiin ehkä päästä jonkinlaiseen yksimielisyyteen siitä, että annetaan hyvinvointialueille jonkinlainen työrauha ja odotettaisiin kehittämistyön tuloksia. Huolehdittaisiin kohtuullisesta rahoituksesta ja höllennettäisiin tiukkaa valtion ohjusta. Ideologiset sotakirveet voitaisiin haudata siksi ajaksi Olkiluodon ydinjätteen loppusijoituspaikan eteiseen. Lopullisesti ne eivät katoa koskaan!

Esa Kanerva

Saa istua

                                                                                     

                                                                                                                

                                                                                                                                                                                                                                                          24.11.2024

Selkäleikkauksestani on kulunut nyt reilu viikko. On lupa istua puoli tuntia kerrallaan. En kerro tässä jutussani omasta sairaudestani, tiedän, ettei sairaudet yleensä ketään kiinnosta. Toisin kuin luullaan ja kuinka usein niistä jutustellaan. Laajennan näkökulmaa ja kerron, mitä ajatuksia ja pohdiskelua sairastaminen yleensä herätti.

Tuntui aivan ihmeelliseltä, kuinka paljon selkäkipu kavensi ajatusmaailmaa. Koko elämä keskittyi selviämään kivusta ja liikkumisvaikeuksista. Unohtui harrastukset, ei pystynyt keskittymään oikein mihinkään. Kirjasta saattoi lukea kappaleen, sivun kahlaaminen oli jo ylivoimainen urakka. Tällainen käyttäytyminen on varmasti evoluution ja yksilön näkökulmasta ihan järkevää. Elämää uhkaava vika tai vamma kannattaa sulkea mahdollisimman paljon tietoisuuden ulkopuolelle. Henkiset voimavarat kannattaa keskittää suojelemaan kehoa lisävammoilta tai vamman pahentumiselta. Kun miettii jokaisen askeleen erikseen, todennäköisesti ei kaadu ainakaan niin helposti kuin huolettomasti askellellen. Normaalit arkiaskareet tehdään ikään kuin luupin tai mikroskoopin alla, keskittyen.

Sairastellessa joutuu makoilemaan aika paljon ajatustensa kanssa. Näin pitkiä seisahtumisia ei normielämässä tapahdu, ei ainakaan minulla. Kyllä se on totta, että tuo menneisyys alkaa kiehtoa ja vetää ajatuksia puoleensa. Samalla hahmottuu elämän langan pituus ja se, että narun pää lähestyy vääjäämättä. Se tietoisuus ei herättänyt pelkoa, pikemminkin tuli surkuteltua ihmisen elämän lyhyyttä ja ihmisen osaa yleensä.

Sairaus aiheuttaa yleensä luopumista itselle tärkeistä asioista. Samalla tulee pannuksi tärkeysjärjestykseen itselle merkitykselliset asiat. Vedin oikeata jalkaa perässäni viimeiset kolme kuukautta ja liikkuminen oli vaikeaa. Kyllä liikuntakyky on ihmisen tärkeimpiä aarteita. Elämä neljän seinän sisällä on tylsää, ihminen on sosiaalinen eläin, joka tarvitsee kavereiden ja ympäristönsä näkemistä ja kohtaamisia. Ja että terveys on ihmiselle tärkeintä, ilman sitä ei ihmisellä ole mitään. Rahasta ja mammonasta huolimatta.

Kipeänä tulee punnittua ihmissuhteitaan. Kyllä ihminen on maailmassa todella yksin, varsinkin sairastellessaan, ellei hänellä ole läheisiä. Rakastava ja välittävä omainen on kultakimpale, jonka arvoa ei osaa kyllin arjessa kiittää. Sairastaessa ihminen on yksin, niin yksin. Vielä karmeampi kohtalo on lähteä täältä maailmasta ilman saattajaa. Voi kun ihminen nuorempana tajuaisi tämän asian, oman kohtalonsa moni petaisi varmaan toisin.

Ammatti-ihmisenä sairaalasängyn pohjalla tulee seurattua myös sitä, kuinka järjestelmä ja palvelu ympärillä pelaa. Sitten minun aikojeni 30 vuotta sitten, on tapahtunut sairaanhoidossa teknologinen murros. Jokaiseen asiaan on olemassa jokin laite tai piippari. Leikkaussali muistutti jumbojetin ohjaamoa. Jopa lentokoneen tarkistuslista ennen lentoon lähtöä oli kopioitu käytäntöihin. Mieleeni jäi moneen kertaan toistettu sana, valmis, valmis, tarkistettu. Mikä on teknisellä ylivoimaisuudella voitettu, siitä on ehkä jotakin vuorovaikutuksessa menetetty. Sairaalavuoteen sijaus ei ole enää prioriteetti lainkaan. Hoitajia ja lääkäreitä ei paljon ympärillä näe.

Yritän kipristellä ja laskea päiviä, koska saan ottaa rakkaan haitarini syliini. Vielä kaksi viikkoa tulisi jaksaa odottaa. Ennen sitä käyn hyväilemässä näppäimiäsi ja ajatuksissani kuulen ihania sävelkulkuja. Joululaulujakin voisi tavoitella sisältäsi. Vielä pari viikkoa ja …..Onneksi kokoukset voi nykyään hoitaa myös etänä, ensi viikolla valitaan edustajistossa Tampereen demareitten ehdokas pormestariksi. Oma yhdistykseni, Toveriseura, ehdottaa kansanedustaja Ilmari Nurmista. Saas kattoo, kuinka äijän käy!

Esa Kanerva

                              

 

Sattuu ja tapahtuu

                                                                                                                     17.11.2024

Hyvät lukijani!

Elämässä sattuu ja tapahtuu. Minulta "nuorelta" nieheltä petti selkä taakkaa nostaessani. Tarvittava korjaava operaatio tehtiin Tays:ssa muutama pävä sitten. Leikkaus kesti 4 tuntia, siis huolella on työtä tehty. Onnistuneesta lopputuloksesta nautin  nyt kotona vaimon hellässä hoivassa. Koska nyt saa istua vain hetken, tämäkin juttu jää siksi näin lyhyeksi. Kirjoitan taas voinnin kohentuessa ja istumalupien salliessa viikon päästä.    

Esa Kanerva

                                                                                                                                                                                                                     

Tällaiselta näyttää viiden nikaman korjausleikkauksen haava, 14 hakasta pitää haavaa kiinni.

Pitkää ikää

 

                                                                                          

                                                     

                                                                                         

                                                                                                                  

                                                                      

                                                                             9.1.2024

Jos minulla olisi kaikki valta ja voima korjata suomalaisessa yhteiskunnassa jotakin, niin ensimmäiseksi korottaisin iäkkäät kunniakansalaisiksi. Vanhuuden pitäisi olla arvostettava osa ihmisen elämää. Tarvitaan kunnioittavaa suhtautumista vanhuuteen, mutta myös läheisten käytöksellä ja elinympäristöllä on suuri merkitys iäkkäiden hyvinvointiin. Asenteita voisi jokainen korjata ja elinympäristökysymyksissä voisimme ottaa oppia niistä maista, joissa ihmiset elävät pitkään. Ihmiset esimerkiksi elävät Japanissa, Välimeren maissa ja Sveitsissä hyvin iäkkäiksi. Tietysti ruokavaliolla on merkitystä pitkään ikään, mutta vielä tärkeämpää on yhteisöllisyys ja valtion vauraus. Näissä esimerkkimaissa myös vaurauden jakaantuminen väestön keskuudessa on pientä. Kun valtio on taloudellisesti hyvinvoiva, myös terveydenhuolto pelaa. Suomi on kaikilla mittareilla mitattuna vauras maa. Meillä on yhteiskuntana kaikki mahdollisuudet lukeutua niihin maihin, joissa väestö elää pitkään hyvinvoivina ja aktiivisina. Korjattavaa riittää, välttämättä kaikki korjaukset eivät edellytä edes rahaa, vaan muutosta tarvittaisiin enemmänkin suhtautumisessa ikääntymiseen, asenteissa ja vuovaikutuksessa. Kyllä meidän terveydenhuoltojärjestelmäkin kaipaisi remonttia.

Iäkkäiden näkökulmasta Orpon hallitus tekee säästöinnossaan niin sanottuja uudistuksia, jotka tulevat muutaman vuoden sisällä kalliimmaksi kuin saavutettu taloudellinen hetkellinen hyöty. Vanhusten kannalta hoitotakuun palauttaminen kolmeksi kuukaudeksi on käsittämätön. Iäkkäiden kannalta hoitoon pääsyn pitkittäminen aiheuttaa paitsi inhimillistä kärsimystä, myös suurempia kuluja. Monisairaan ihmisen terveydentila voi heiketä nopeasti, jolloin saatetaan tarvita akuutti- tai sairaalahoitoa. Tilannetta voitaisiin parantaa huomattavasti siirtymällä omalääkärijärjestelmään. Pitkät hoitosuhteet tuovat turvallisuutta ja säästävät kustannuksia, koska lääkärin ei tarvitse joka käyntikerran jälkeen aloittaa alusta selvittämään taustoja ja elämäntilannetta. Omalääkärisysteemin rinnalle pitäisi mielestäni luoda omahoitajajärjestelmä, joka parhaimmillaan korvaisi lääkärin vastaanotot.

”Hyvänä haltijakana” korjaisin omaishoitajien asemaa, On kohtuutonta, että nykyisin iäkkään aviopuolison pitää sairastuttuaan ensisijaisesti itse hankkia itselleen sijainen. Tai käyttää sairasteluun omia lomapäiviään. Tällaisen sitoumuksen jokaisen omahoitajan pitää allekirjoittaa saadakseen vaatimattoman korvauksen hyvinvointialueelta. Sopimus käsittää yhdeksäntoista sivua, jotka sisältävät vaatimukset hoidon laadusta ja ”työsuhteesta”. Teksti on juristien laatima pykäläviidakko, jonka omaishoitajan tulisi ymmärtää ilman omaa lakimiehen apua. Poistaisin omaishoitajan korvauksen määrärahasidonnaisuudesta. Tuen tulee olla subjektiivinen oikeus eikä olla riippuvainen hyvinvointialueen määrärahoista.

Palauttaisin kotipalvelun, jota ei ole ollut olemassa vuosiin. Järjestelmässä kodinhoitaja kävi vanhuksen kotona tekemässä kodin vaatimat kotiaskareet ja samalla toimi asiakkaan seurana. Kyseli kuulumiset ja antoi inhimillistä lämpöä ja turvaa. Tällä ehkäistäisiin monet käynnit Acutassa tai soitot hätänumeroihin.

On turhaa puhua vanhustenhoivan laadusta, jos ei palvelua ole satavissa. Meillä on olemassa niin sanottuja näennäispalveluita, jotka ovat olemassa vain paperilla. Tampereella on jonossa noin kaksisataa vanhusta, jotka tarvitsisivat ympärivuorokautista hoivaa. Hoidon tarve on todettu ammattilaisen tekemässä arvioinnissa, hoitosuunnitelmassa. Miksi keskustelua käydään lehdissä ja kilpailutuksien yhteydessä hoivan laadusta, jos palvelua ei saa. Huonointa palvelua on toteutumaton hoiva.

Seuraavaksi puuttuisin määrärahoihin valtion budjettitaloudessa. Valtion talousarviossa poliitikot tekevät arvovalintoja yhteiskunnan eri sektorien välillä. Iäkkäät ovat olleet aina alakynnessä. Samalla kun vanhusten määrä kasvaa, Orpon hallitus vähentää hoitajamitoitusta vanhusten palveluissa. Mitä se merkitsee? Entistä vähäisempi henkilöstö tekee priorisoiden vain välttämättömät työt. Vanhus kokee ns. sänkykuoleman. Ei ole ihmisiä nostamaan aamuisin vanhuksia istumaan ja syömään pystyasennossa. Esimerkiksi Pirha vähensi ensi vuoden vanhuksiin kohdistettuja määrärahoja viidellä miljoonalla. Tämä on epäinhimillistä, toivon omalta kohdaltani eutanasialain pikaista hyväksymistä eduskunnassa.

Tampere on vetäytymässä niin sanotuista iäkkäiden ”pehmeistä” palveluista. Näitä ovat esimerkiksi kotitori-toiminta, jota ollaan ajamassa alas. Kotitorilla kohtasivat keskitetysti julkisen sektorin, yksityiset palvelun tuottajat ja sotealan järjestöt. Systeemi koettiin toimivaksi ja järkeväksi. Osaltaan se lievitti myös vanhusten yksinäisyyttä.

Kaikkivoivalla olisi paljon töitä. En kuitenkaan usko ihmeisiin. Vaikutetaan. Valtuustossa ja eduskunnassa ne päätökset tehdään. Pyrin kaupunginvaltuustoon, siellä tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat iäkkäiden elämään ja palveluihin. Liikkuminen, kulttuuripalvelut ja kaupunkiympäristö ovat tärkeitä iäkkään hyvinvointia edistäviä palveluita sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäksi. Niihinkin voin valtuustossa vaikuttaa.

Esa Kanerva

Ympyrä sulkeutuu

                                                                                                                              

                                                                            

                                                                                                                             2.11.2024

Otsikko viittaa vanhustenhuollon- ja hoidon kehitykseen Suomessa. En perkaa tässä jutussa kovin tarkasti viime vuosisadan kehityskulkuihin, vaan keskityn aikaan 1970-luvulta 2020-luvulle, joilta vuosilta minulla omakohtaista kokemusta työskennellessäni vanhusten parissa tai seuratessani läheltä vanhusten palveluita. Maailmassa erilaiset trendit ja kehityskulut näyttävät olevan graafisesti ympyröitä. Lähtöpisteestä palataan yleensä takaisin samaan pisteeseen, tosin aikaan ja toimintaympäristöön paremmin soveltuvin käsittein ja termein. Vanhusten hoiva lähtee maatalousyhteiskunnan perhehoivasta, jossa vanhus työskenteli voimiensa mukaan monen sukupolven yhteisössä ja palataan nykypäivän ylistettyyn perhehoitoon.

Aloitin hoitajan urani apuhoitajana seitsemänkymmentäluvun lopulla. Työskentelin koulusta päästyäni Helsingin Yliopistollisessa sairaalassa toista vuotta seitsemänkymmentäluvun lopulla. Sairaala palveli osaksi koko maata vaativissa erikoissairaanhoitoa vaativissa tilanteissa. Ongelma oli jo silloin vanhusten jatkohoitopaikkojen vähyys. Ei ollut mikään ihme, että vanhus odotti kotikuntaansa pääsyä puolisen vuotta. Iäkkäät eivät halunneet millään luopua sairaanhoitopaikastaan, johon he olivat jo laitostuneet. Monen itkun jälkeen ambulanssi otti muorin kyytiin ja vei kotikuntaan. Siellä odotti joko vanhainkoti tai terveyskeskuksen vuodeosasto. Yleisemmin terveyskeskus oli hoidon päätepiste, jossa sairaalamaisissa olosuhteissa vietettiin elämän loppuvuodet. Ei tämäkään ollut inhimillistä, koska sairaala on aina sairaala, kysymys oli pikemmin laitospakosta ja ihmisen sulkemisesta muun yhteiskunnan ulkopuolelle.

Aloitin urani Tampereella Koukkuniemen vanhainkodista, jossa työskentelin apuhoitajana noin vuoden verran. Sitten siirryin Marjatan sairaalaan, joka oli erikoislääkärijohtoinen vanhusten ja pitkäaikaissairaiden hoitoon erikoistunut yksikkö. Apuhoitajana en ehtinyt olla kauaa, koska siirryin jatko-opiskelemaan sairaanhoitajaksi Hämeenlinnaan. Valmistuttuani sairaanhoitajaksi ja sitten erikoissairaanhoitakasi, seurasin läheltä vanhusten hoivaa työntekijän perspektiivistä. Pisimmillään Kaupissa vanhus saattoi viettää jopa viitisentoista viimeistä elinvuottaan. Ikäihmisten kotihoitoa kyllä oli, mutta se palveli lähinnä hyväkuntoisia, lähes omatoimisia vanhuksia. Oli harvinaista, että kotihoito kävi samaa henkilöä katsomassa useamman kerran päivässä niin kuin nykyisin tapahtuu. Fysiatrista kuntoutusta kyllä annettiin, mutta sitä toteutettiin yleensä hoidon alkuvaiheessa ja ellei edistystä tapahtunut melko nopeasti, se lopetettiin. Ikäihmisten asuminen järjestettiin tuolloin siis sairaalassa. Omaiset yleensä vastustivat ”potilaan” siirtämistä kotiin ja laitostunut vanhus oli yleensä samaa mieltä.

Varsinainen mullistus tapahtui 1990-luvun lamassa. Valtion rahapulassa laitoshoito ajettiin alas ja mm. mielisairaalat lopetettiin lähestulkoon joka puolella. Potilaat siirrettiin ns. ”avohoitoon”. Vanhuksille perustettiin kiireen vilkkaa tuettua palveluasumista ja tehostettua palveluasumista. Mielestäni kysymyksessä oli puhtaasti kustannusten jakamisesta siten että ikäihminen otti suurimman osan hoitonsa taloudellisista kustannuksista. Ikäihminen joutui vuokraamaan oman asuntonsa palvelutalosta ja maksoi ruokansa, lääkkeensä ja kaiken muun ylläpitonsa toisin kuin sairaalassa. Muutoksen tavoitteet olivat ylevät. Lopetetaan ikääntyneitten epäinhimillinen asuminen sairaaloissa ja siirrytään kotihoitoon ja palveluasumiseen kodinomaisissa olosuhteissa.

Suurin piirtein tällä mallilla mentiin pitkälle 2000-lukua eri painotuksin. Kotihoito tuli entistä enemmän keskiöön ja alettiin henkilöstöpoliittisesti ottaa työntekijöistä kaikki irti. Digitalisointi otettiin avuksi toiminnan ja henkilöstön käytön optimoimiseksi. Hoidon hinnoittelua kiristettiin säännöllisesti ja kunnat rahastivat vanhuksen tuloista kaiken mahdollisen pientä käyttörahaa lukuun ottamatta. Omaisuutta ei tarvinnut realisoida, mutta oma tyhjä asunto piti vuokrata, koska siitä saatava tulo laskettiin ikäihmisen tuloiksi kaikesta huolimatta. Jos ei halunnut myydä, vaadittiin myymään huoneisto.

Soteuudistus toi 90-luvun kaltaisen murroksen ikäihmisten hoivaan. Hyvinvointialueet huomasivat, että lisääntyvän vanhusten määrän hoitamiseksi on tehtävä jotakin, koska rahat ja valtion rahoitus eivät riitä. Henkilöstöpula oli tekosyy ja viestinnällinen apukeino perustella asiaa. Kaikkiin tehtäviin on tulossa koulutettua työvoimaa, jos siitä maksetaan kohtuullinen ja oikeudenmukainen palkka. Hyvinvointialueet tekivät kiireessä lähes paniikkiratkaisuja. Hyvinvointialueet ajoivat tehostetun palveluasumisen ja vanhainkodit alas. Ollaan siirtymässä yhteisölliseen asumiseen ja perhehoitoon. Ajatuksellisesti vanhusten yhteisöasuminen, kolhoosiasuminen, tuntuu realistisesti ajatellen hyvin vieraalta. Dementit iäkkäät pannaan hoitamaan toisiaan ja perheasumista on tarjolla hyvin vähän. Perhehoidon paikat saavat vain hyväkuntoiset ja kävelevät vanhukset, mikäli niitä on tarjolla markkinoilla.

Veikkaan, että jatkossa omaiset pakotetaan yhä enemmän ottamaan vastuuta vanhempiensa hoidosta. Yhteiskunnassa, jossa kymmenet tuhannet perhekunnat elävät toimeentulotuella, tehtävä on ongelmallinen. Kelan ilmoituksen mukaan viime vuonna sai toimeentulotukea 387.000 ihmistä. On arvoitus, liikenee heiltä voimia omien vaikeuksiensa lisäksi huolehtimaan omista vanhuksistaan. Palataan lähtöruutuun eli ydinperheen vastuuta lisätään ja kun se onnistu, hoidon järjestämiskysymys on mielestäni avoin. Sanotaan, että maailma menee koko ajan eteenpäin ja ihmisten elämän olosuhteet paranevat. Tämä ei näytä koskevan yhteiskunnan haavoittuvampia ihmisiä, ikääntyneitä jäseniä. Meidän arvomme ikäihmisiä kohtaan näyttävät olevan aina ja iäisesti vinksallaan!

Esa Kanerva

Iäkkäitä syrjitään

                                                                                

                                                                                           26.10.2024

Poimin muutamia sanomalehtien otsikoita viime päiviltä, ” Isoja muutoksia ikäihmisten asumispalveluihin”, ” Pirha aikoo lakkauttaa kaikki ikäihmisten laitospaikat”, ”Ikääntyminen ja eläkeläinen ovat arvolataukseltaan kielteisiä käsitteitä”, Vanhuspalveluiden kehittämissuunnitelma ei pohjaudu tietoon”. Poliitikot kunnissa onnittelivat toisiaan soten siirryttyä alueille. Nyt voidaan keskittyä lapsiin, nuoriin ja työssäkäyviin. Kuitenkin suurin osa ikäihmisten käyttämistä palveluista on muita kuin sosiaali- ja terveyspalveluita.

Eikö näistä otsikoista voisi vetää johtopäätöksen yhteiskunnan iäkkäiden jonkin sortin syrjinnästä. Nyt keskitytään ja keskustellaan vain sukupuoli-identiteetti-kysymyksistä. Eläkeläisiä puolustavia kommentteja en ole juuri nähnyt. Yhteiskunnassamme on vallalla yhteinen käsitys ja ennakkoluulo, että vanhuus on halveksuttavaa ja ajatuksista pois torjuttavaa. Monissa kulttuureissa vanhukset ovat arvostettuja yhteisön jäseniä ja perhe huolehtii heistä pieteetillä.

Tampereen kaupungilla on hyvinvointisuunnitelma, jossa ikäihmisten palvelut käsitellään osana isoa kokonaisuutta. Ikä-HYTE on hanke, jossa pohditaan ikäihmisten terveyden- ja hyvinvoinnin edistämistä, isolta osin keskitytään liikuntapalveluiden tarjontaan. Mutta se on vasta tekeillä. Oma ikääntyvän väestön hyvinvointisuunnitelma huomioisi paremmin iäkkäät osana palveluiden suunnittelua.

Ihmettelen, mistä ikäihmisten asenteellinen vähättely kumpuaa? Tosi asiassa nykyajan iäkkäät osallistuvat aktiivisesti yhteiskuntaan kuluttajina, yhä enemmän jatketaan työelämässä pitempään ja isovanhempien lastenhoitoapua ei kannata unohtaa. Puhutaan miljardiluokan työpanoksesta. Vasta elämän viimeiset vuodet ovat yhteiskunnan palvelujärjestelmälle kalliita. Ja juuri näistä palveluista ollaan leikkaamassa ja laatua heikentämässä. Ihmisryhmät, joita yleisesti halveksutaan ja vähätellään, joutuvat helposti syrjityksi. Soten jälkeen kunnan päättäjät pesivät kätensä ja ajattelivat hoitaa vanhusten asiat vasemmalla kädellä. Harva edes ymmärsi, mitä palveluita kunnan tulisi iäkkäille tarjota. Kunnissa voidaan vaikuttaa paitsi palveluvalikkoon, myös kuinka helposti palveluita on saatavilla esimerkiksi liikuntaesteisille ja huonosti käveleville.

Kokoomusnuorten puheenjohtaja Binga Tupamäki vaatii ulostulossaan, että eläke tulisi sitoa työkykyyn. Tämän merkitsisi sitä, että nykyinen vanhuuseläke lopetettaisiin ja tilalle tarjottaisiin työkyvyttömyyseläkettä. Tämä on vain esimerkki ärhäkkäästä sukupolvikeskustelusta. Tylyä tekstiä ja ajatuspieru. Kyllä pitkän työuran jälkeen eläke on ansaittu. Tuo ehdotus veisi todellisuudessa meidät vanhaan maailmaan, maatalousyhteiskunnan käytäntöihin.

Maailman parantaminen kannattaa aina aloitta itsestä. Kukin meistä voisi omalta osaltaan iäkkäänä yrittää lievittää sukupolvien välistä kitkaa ja lasten vanhempina kasvattaa lapset asenteiltaan vanhuutta ymmärtäviksi kansalaisiksi.

Esa Kanerva

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                            

Tampereen Trump

                                                                                                                                                                                                                                                                                 

                                                                                                                             19.10.2024

” Mitä ilmiöitä amerikkalaisessa yhteiskunnassa tapahtuukaan, Suomi seuraa viipeellä perässä, tavalla tai toisella. Tämä väite pitää paikkansa niin taloudessa kuin poliittisissa virtauksissa, markkinoinnissa, ruokatrendeissä ja puhumattakaan esimerkiksi tekoälyn käytössä. Amerikasta tulee hyödyllisen esimerkin lisäksi paljon kuraa ja kelvotonta. Tampereen Trump, Veikko Vallin, ei asetu enää kuntavaaleissa ehdolle. Lempinimensä hän on saanut kertoessaan ihailevansa Trumpia ja hänen politiikkaansa. Hän ei ole ainoa perusuomalaisten valtuustoryhmässä, joka sympatisoi ex-presidentin naisvihamielistä, rasistista, konservatiivista ja tilaisuutta aina hyväksi käyttävää persoonaa. Siksi haluan osaltani olla mukana estämässä perussuomalaisten, äärioikeiston ja tällaisten ilmiöitten pesiytymistä Tampereen kunnallispolitiikkaan.”



_______________



Amerikkalaisen kristillisen äärioikeiston ote maan politiikkaan on huolestuttavaa. Näiden uskonnollisten ryhmien tavoitteena on ei enempää eikä vähempää kuin tehdä Yhdysvalloista teokratia. Se on valtiomuoto, jossa hallitsija käyttää valtaa, Jumalan edustajana, koska Jumalalla katsotaan olevan ylin hallintovalta. Yhteistä näille ryhmille on myös Trumpin rakastaminen, pitäminen messiaana ja ylimpänä auktoriteettina, tekipä hän mitä tahansa. Kristittyjen haltuun halutaan kaikki, hallinto, perhe-elämä, taide, koulutus, kasvatus ja media. Kuulostaako pelottavalta?

Ei Suomi ole lintukoto globaalissa maailmassa. Vallin on älykäs mies ja seuraa maailmaa ympärillään. Hän on varmasti perehtynyt amerikkalaiseen politiikan tekoon. Hänen puheenvuoroissaan voi kuulla varakkaan ihmisen itsevarmuutta, suomalaista nationalismia, eliitin vastustamista, vähemmistöjen vihaamista, erityisesti maahanmuuttajien halveksuntaa ja salaliittoteorioiden ihannoimista. Perussuomalaiset valtuutetut käyttävät härskisti somen tarjoamia mahdollisuuksia pilkata muiden puolueiden poliitikkoja julkaisemalla heistä asiayhteydestä irrotettuja videopätkiä ja yrittämällä tehdä heistä naurunalaisia.

Kaikuja jenkeistä on nähtävissä myös valtakunnan politiikassa kristillisten ja perusuomalaisten puheenvuoroissa. Esimerkkinä eheytyshoitojen kieltämisestä, josta on skismaa hallituspuolueitten välillä. Nämä kaksi puoluetta perustelevat lailla kieltämisen estämistä uskonnonvapaudella. Valtiovallan ei tulisi puuttua homoudesta parantamiseen eheytyshoidoilla. Kristilliset hakevat perusteluita raamatusta, perussuomalaiset vastustavat valtiota ihan periaatteellisestikin. Vastaavanlaista esivallan vastustusta oli korona-aikaan, valtion tiukkaa linjaa ja rajoituksia vastustettiin kiivaasti. Salaliittoteoriat kukoistivat.

Palataan taas valtameren taakse. Trumpin voittaessa, kristillisellä äärioikeistolla on taas pääsy Valkoiseen taloon. Tai Trumpin hävitessä vaalit, voi edessä olla vielä verisempi selkkaus kuin 2021. Vallin käytti valtuustossa sellaistakin termiä kuin ilmastouskonto ja vähätteli Tampereen pyrkimyksiä tulla hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä näpertelyksi ja hyttysen paskaksi Itämeressä. Niin Trumpkin tekee, hän haluaa porata lisää öljyä ja ilmastosopimuksista pitää päästä irti. Kristillisille ja osalle perussuomalaisia on periaatteellista vastustaa homoja, lesboja ja aborttioikeutta. Samat teemat kuin Trumpilla. Poliittisten päätösten perusteleminen raamatulla äklöttää minua. Tietääkseni raamatussa ei ole näistä vähemmistöistä mainittu sanaakaan, vaan ne mielipiteet ovat raamatun tulkintaa. Siinä missä ex-presidentti vaatii lisää kuolemantuomioita, perussuomalaiset haluavat meillä kiristää lakeja ja rikoksista annettuja tuomioita.

Amerikan vaaleissa on kysymys paitsi demokratiasta, niin myös monesta muusta asiasta. Onko oikein valehdella ja puhua totuuden vastaisesti? Saako olla häikäilemätön joutumatta siitä vastuuseen? Voiko raamattuja myydä kartuttaakseen vaalikassaa? Onko hyväksyttävää halveksua naissukupuolta ja saalistaa heitä seksuaalisesti? Vaarassa on demokratia ja myös maapallo. Tiede on todistanut ilmastonmuutoksen, kristillinen oikeisto kyseenalaistaa tieteen ja on tiedevastainen.

Me emme ole suojassa näiltä vaikutteilta, uskontoa ja politiikkaa halutaan sekoittaa. Samaa tehdään pienemmässä mittakaavassa kunnallispolitiikassa. Poliitikkoa ohjaavat arvot. Naisvihaajasta ei tule tasa-arvon kannattajaa eikä rasisti halua edistää yhdenvertaisuutta. Emme tarvitse tällaisia poliitikkoja yhteisten asioidemme hoitajiksi, minun mielestäni se porukka vie politiikan täysin hakoteille. Tampereen strategiassa todetaan, että Tampereella on jokaisella yhdenvertaiset mahdollisuudet toteuttaa itseään. Pidetään huoli siitä, että näin tapahtuu tulevaisuudessakin.

Esa Kanerva

Realismia vai vaalipopulismia?

                                                                                                                          

                                                                                                                                         12.10.2024

Ikäihmiset halutaan ohjata yksityiselle lääkärille julkisen hinnalla. Saattaa kuulostaa aluksi hienolta idealta. Tosi asiassa tässä esityksessä ei ole päätä eikä häntää. Mallista ei ole ikääntyneille käytännössä hyötyä jonkun räkätaudin hoitoa lukuun ottamatta. Kysymyksessä on julkea ideologinen silmänkääntötemppu.

Hyvinvointialueet ovat henkitoreissaan. Rahahanat ovat kiinni. Valtionvarainministeriö uhkaa holhouksella. Hoitotakuu puretaan, mutta Kelakorvauksia nostetaan satoja miljoonia. Vahvistaako tai edes helpottaako tämä hallituksen esitys, yli 65-vuotiaille  tarkoitettu lääkärikäynti julkisen hinnalla, julkisen puolen perusterveydenhuoltoa. Katin kontit! Perustelen miksei.

Ensinnäkin meidän ikäisillä on yleensä vaivoja, joiden hoito ei ratkea juttutuokiolla. Nykylääkärit ovat aivan kädettömiä ilman labroja ja kuvantamista, puhumattakaan monimutkaisemmasta tutkimusten tarpeesta. Entiset kunnanlääkärit toki selvisivät diagnoosinteosta kuuntelemalla, koputtelemalla, painelemalla ja vaikkapa haistelemalla. Mutta nykyään lääkäri pysyy kyllä loitolla potilaasta, tietokone on tärkein työkalu. Kuka ne tutkimukset sitten maksaa? Todennäköisesti potilas itse. Vielä todennäköisemmin hän varaa aikaa lähete kädessään julkiseen terveydenhuoltoon. Mitä hyötyä oli tällaisesta pistokäynnistä?

Onko mieltä tällaisia päällekkäisiä työvoimasta kilpailevia malleja? On suuri riski siitä, että julkinen sektori menettää edelleen työvoimaansa yksityiselle puolelle. Miten Kela valikoi palveluntuottajat? Tehdäänkö taas sopimukset suurten terveysjättien kanssa, jotka osaavat rahastamisen taidon maksukatoista huolimatta. Minulle on koulutukseni alkuajoista lähtien painotettu, että potilaan kokonaishoito on tärkein. Kuka tässä hallituksen esityksessä hoitaa kokonaisuuden? Ennemminkin tässä pirstaloidaan hoitokokonaisuutta. Ei tällaisilla tempuilla paranneta perusterveydenhuollon kriisiä.

Tällainen valinnan vapaus ja mahdollisuus yksityiseen lääkärikäyntiin ei tasoita terveyseroja. Yksityinen puoli todennäköisesti rahastaa omavastuun ennen lääkärikäyntiä, koska se ei halua luottotappioita. Se tiedetään, että julkisen puolen asialasmaksuja on perinnässä 440.000 kappaletta. Julkisen puolen on hoidettava sairaat rahattomuudesta huolimatta. Näin on oikeusasiamies ohjeistanut. Ylipäätään irtokäynnit eivät kohdistu siihen väestön osaan, joka tarvitsisi eniten peruspalveluita.

Kerrataan vielä, että ikääntyessä vaivat lisääntyvät ja monia sairauksia on päällekkäin. Ei selkävaivaista diabeetikkoa tai syöpäsairasta auta yksi vaivainen lääkärissäkäynti. Kyillä siinä tarvitaan perusterveydenhuollollista moniammatillista osaamista ja tutkimuksia. Ei Suomen julkisen terveydenhuollon kriisiä ratkaista yksittäisillä tempuilla. Vaalipopulismia, sanon minä!

Esa Kanerva

Ehdolle kuntavaaleihin 2025

                                                                                                                          
                                                                                                                 7.11.2024
Tiivistelmä:

¤ kunta tuottaa merkittävän osan ikäihmisille tarjottavista palveluista. ¤ kulkuväylät tulee olla esteettömiä, lumettomia ja hiekoitettuja. ¤ vanhusneuvoston mielipiteet huomioon. ¤ ikäihmisten asuinympäristöt turvallisiksi, huomioidaan myös valaistus. ¤ kaupunkisuunnittelussa huomioidaan ikääntyneitten tarpeet. ¤ eläkeläisille tuntuvat alennukset kulttuuripalveluihin. ¤ maksuttomat käynnit liikuntapaikkoihin ja uimahalleihin. ¤ joukkoliikenteen käyttöaikojen laajennuksia, tuntuvat alennukset eläkeläisille.

Asiasta lisää alla olevassa artikkelissa:

Päätös kuntavaaleihin osallistumisesta on tehty ja nyt edetään vaalityötä tehden. Ensiksi täytyy perustella, miksi osallistun vain kuntavaaleihin, en hyvinvointialueen vaaleihin. Alueille on nähdäkseni lähdössä kasapäin hyviä ehdokkaita, ellei ihan tungokseksi asti. Toisaalta hyvinvointialueen valtuuston toimintamahdollisuudet ovat hyvin rajatut. Valtio ohjaa talouden kautta keskitetysti päätöksentekoa. Liikkumavaraa ei juuri ole. Toisaalta kunnissa on kosolti, osin täysin unohdettuja mahdollisuuksia edistää ikäihmisten hyvinvointia. Tätä asiaa pohtiessani minulle tulee aina mieleen huvittavakin yksityiskohta. Talvella soraa ja hiekkaa jalkakäytäville, että ihmiset pääsevät kulkemaan! Monet vanhukset pelkäävät talvea ja syystä. Huonosti auratut tiet vaikeuttavat kulkemista apuvälineiden kanssa ja liukkaus vie loputkin halut mennä ulos. Kerron oman ”vaaliohjelmani” tässä lyhyesti pääkohdittain.

Turvallisuuden tunne korostuu iän karttuessa ja fyysisten voimien heiketessä. Kehon haurastuminen ei tarkoita kyvyttömyyttä toimia yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä. Toisaalta ikäihmiset luovat turvallisuutta yhteiskuntaan osallistuvina kansalaisina, isovanhempina ja äänestäjinä.

Kaupungin palvelujärjestelmien on yhdessä mietittävä kokonaisuutena ikääntyneiden turvallisuuden tunteen ylläpitämistä, koska se korostuu ihmisen ikääntyessä. Kunnan palvelut ovat usein monimutkaisesti järjestettyjä ja palautteen anto digitalosoitua. Vanhusneuvosto on kunnan yksi avainasemassa oleva asiantuntijaelin, jonka sanan tulisi painaa ja sitä olisi kuunneltava herkällä korvalla.

Mistä ikäihmisten palveluista kunnan olisi erityisesti huolehdittava ja parannettava. Yksi tärkeimmistä vanhuksen hyvinvointiin vaikuttavista asioista on asuinympäristön turvallisuus. Kun asuinympäristö koetaan turvalliseksi, uskalletaan lähteä ulos, kauppaan ja harrastamaan. Joukkoliikenteen pysäkkien on palveltava lyhyin etäisyyksin niillä alueilla, joissa asuu paljon iäkkäitä. Asuntojen sisäänkäynnit, portaat, luiskat ja kulkureitit on oltava esteettömiä, valaistuja ja hiekoitettuja. Samoin kaupunkisuunnittelussa on kiinnitettävä huomiota risteyksiin, jalkakäytäviin ja pysäkkialueisiin.

Kaupungin on pystyttävä järjestämään enemmän ikääntyneille sopivia asuntoja ja asuinympäristöjä. Hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla ja liikennejärjestelyillä voidaan ennakoida ja tukea vanhusten kotona asumista. Koska palveluasuntojen määrää ollaan radikaalisti vähentämässä, olisi iäkkäiden mahdollisimman pitkään kotona asumisen mahdollistavaan asumiseen ja asuinympäristöön kiinnitettävä erityistä huomiota. Esimerkiksi vain alle neljäsosa maamme asunnoista on esteettömiä.

Ihminen ei elä ainoastaan leivästä. Kulttuuri ja liikunta kuuluvat kaiken ikäisille. Taiteen ja kulttuurin kokemisella tiedetään edistettävän ikäihmisen terveyttä ja toimintakykyä. Tähän terveyttä edistävään toimintaan on kunnalla lakisääteinen velvollisuus. Tämä vanhustyön kokonaisuuden edistäminen on syvällä minun sydämessäni, ehkä soittoharrastukseni kautta. Olen vuosikausia käynyt soittamassa haitaria vanhusten palvelutaloissa. Tutut äänimaisemat vuosikymmenten takaa ilahduttavat aina. Meidän kaikkien asenteissakin olisi parantamisen varaa. Kulttuuripalveluihin tulisi ikääntyneillä olla varaa. Kaupunki voisi myöntää kulttuuripalveluihin eläkeläisille tuntuvat alennukset.

Kaupungin liikuntapaikkojen ja uimahallien on oltava ikäihmisille maksuttomia. Maksuttomuus on terveyden edistämistä parhaimmillaan. Hyvinvointialue näyttää tekevän juuri päinvastoin ja sulkee palvelutalojen yhteydessä olevat kuntosalit. Tähän olisi kaupungin puututtava. Kaupunki voisi ottaa sen omaksi toiminnakseen niin kuin palvelubussien avustajienkin kanssa meneteltiin. Joukkoliikentaan alennuksia ja mahdollisuuksia olisi laajennettava.

Yhdessä jutussa ei voi mennä kovin syvälle asioitten äärelle. Yritän todistaa, että kaupungilla on yllin kyllin, hyvinvointialueen antamista terveys- ja sosiaalipalveluista huolimatta, tehtävää ikäihmisille tarjottavissa palveluissa. Ja valtuutetulla ajaa näiden palveluiden parantamista!

Esa Kanerva

Puheeni Pertti Alasen haudalla

                                                                                                                                             25.9.2024

PERTILLE!

Hyvä ystävämme on kuollut. Tässä hetkessä meillä on muistot yhteisestä elämäntaipaleestamme. Monia sattumuksia ja tapahtumia tulee mieleen.

Oikeastaan Pertin elämässä kohtaavat Suomen lähihistoriaa kannatelleet voimat. Toveriseuran perustivat sodasta palaavat miehet vuonna 1947 torjumaan kommunismin uhkaa. Kannaksen juoksuhaudoissa ei kysytty kenenkään poliittista taustaa tai jäsenkirjaa, oltiin aseveljiä väristä riippumatta. Rintamamiesten poliittinen yhteistyö jatkui sodan jälkeen esimerkiksi Tampereella Kokoomuksen ja sosialidemokraattien kesken ns. aseveliyhteistyönä. Rintamilla syntynyt ystävyys ja sotaveljeys piti myös rauhan aikana. Tamperetta rakennettiin akselin voimin aina seuraavalle vuosituhannelle asti. Sotilaan pragmaattisella ajattelulla ja sotilassosiologina Pertti ymmärsi yhteiskunnassa yhteistyön tärkeyden mielipiteiltään ja arvoiltaan erilaisten intressiryhmien välillä. Niinpä hän kykeni yhdistämään kadettiupseerin uran ja sosialidemokraattisen puolueen jäsenyyden kuten sodan jälkeen Kokoomus ja asevelisosialistit.

Pertti Alanen hakeutui 70-luvun alussa upseerin uralle Hämeen Ratsujääkäripataljoonan väreissä. Kadettikoulussa hänestä kasvatettiin ilmatorjuntaupseeri ja venäjän kielen taitaja. Palveltuaan Syyriassa YK:n sotilastarkkailijana Alanen hakeutui Tampereen Yliopistoon, jossa suoritti maisterin tutkinnon historia pääaineenaan.

Pertti Alanen jatkoi työtään puolustushallinnon parissa toimimalla Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan pääsihteerinä 1988-1995 ja sen jälkeen tutkijana Puolustusvoimien koulutuksen kehittämiskeskuksessa. Hän käsitteli maanpuolustustahtoa ja sen mittaamista useissa artikkeleissa ja kirjoituksissa sekä toimi luennoitsijana valtakunnallisella maanpuolustuskurssilla.

Tampereen Sosialidemokraattiseen Toveriseuraan hän liittyi 1990-luvulla. Hän toimi yhdistyksen monissa eri tehtävissä, mm. johtokunnan jäsenenä ja sihteerinä. Johtokunnan sihteerinä hän toimi kuolemaansa asti. Pertti vaikutti usealla vuosikymmenellä erilaisissa Tampereen kaupungin luottamustoimissa sosialidemokraattien edustajana. Terävänä kynäilijänä ja mielipidekirjoittajana hän tuli tunnetuksi tamperelaisille.

Minkälainen ihminen Pertti oli karriäärinsä ulkopuolella. Hän oli monipuolisesti sivistynyt ja älykäs ihminen. Maailmasta ei oikeastaan löytynyt aihetta, mistä ei olisi voinut hänen kanssaan keskustella. Historia oli tietysti hänen leipälajinsa. Monia legendaarisia tokaisuja on jäänyt mieleen. Hän lainasi Leniniä aina eri sortin vaalien edellä, ”Ei ole tärkeää, kuinka moni äänestää, vaan se kuka äänet laskee.” Sotilaan ja intelligentin ihmisen kuoren alla oli herkkä, hyvin tunteellinen ja salattu persoonallisuuden puoli. Siitä hän avautui vain joillekin uskotuille. Ne salaisuudet Pertti vieköön mennessään.

Pertti toisti usein saksaksi pohtiessaan elämää ja kuolemaa, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen: ”Nach dem leben alles is kaputt! Olkoon sitten niin!

Hyvää matkaa, kadettiveli ja toveri!

Esa Kanerva

Turvaverkon narut katkeilevat

                                                                                                         

                                                                                                                         

                                                                                                                                       19.9.2024

Lupaan, etten arvostele hallituksen toimia tai niiden seurauksia tässä jutussa. Havainnoin tässä jutussani ainoastaan ympärilläni tapahtuvaa elämän meininkiä. Minkälaisia ilmiöitä, käyttäytymistä tai muutoksia voi nähdä ihmisten kanssa jutellessa, kadulla kävellessä tai lehtijuttuja selatessa. Ilmassa väreilee kuitenkin kaikenlaista. Teollisuudelta ja yrittäjiltä saadusta palautteesta ja barometreistä ilmenee yleinen näköalattomuus ja sumu. Sama tulevaisuuden uskon puute vaivaa kuluttavaa kansaa. Kieliikö hirvittävä terapioiden tarve nuorten kokemasta turvattomuudesta ja epätoivosta? Mistä tällainen puukkojen heilunta ja väkivallanteot johtuvat? Turvakodit joutuvat myymään ”eioota”, seinät kun tulevat vastaan. Vanhat avioparit tappavat elämän loppusuoralla toisiaan. Kertooko natsiaatteeseen innostuneiden rikokset ja poikkeuksellinen julkisuus olojen epävarmuudesta, syrjäytymisestä tai vaikkapa työttömyyden noususta. Joku kirjoittaa uupuneiden vanhempien olevan jopa kansanterveysongelma. Ohhoh!

Talouden alakulo heijastuu suurten suomalaisten yritysten suunnitelmiin laajentaa ja kehittää toimintaansa Suomessa. Jos ne investoivat, ne suuntautuvat ulkomaille kertoo OP:n tekemä selvitys. Yritysten laajentamisaikeet ovat olleet yhtä alavireisiä viimeksi vuonna 2015. Suomalaisten kannalta tilanne on huolestuttava. Tavallinen kansa ei kuluta. Se näkyy selvimmin elektronikkakaupassa. Isojakin toimijoita on mennyt konkurssiin. Kuluttajat eivät luota tulevaisuuteen.

Nuoret ovat stressaantuneita ja ahdistuneita. Miksi? Syistä on vain oletuksia. Sosiaalisen median markkinoima glitterelämä, tekemättä töitä, onnistuu vain hyvin harvoille. Ei kaikki maailman nuoret voi toimia some-vaikuttajina. Tienaaminen paljaan takapuolen näyttämisellä vanhoille herroille onlyfansissa toimii vain hetken. Nuorten elämän todellisuuden ja makean elämän välinen ristiriita on suuri. Ihmekös tuo, että sellaisen, tavoitteiden ja mahdollisuuksien välisen ristiriidan alla, masentuu. Sitten vielä tämä nuorten identiteettikysymykset. Nuorten identiteetti kehittyy likemmäksi kolmeakymmentä ikävuotta. Täysi-ikäinen 18-vuotias voi kuitenkin ilmoituksella digivirastoon päättää esimerkiksi, mitä sukupuolta hän haluaa olla. Onko parikymppinen nuori kypsä päättämään näin valtavan raskaasta elämän peruskysymyksestä? Pettymyksiä elämässä tulee ja tylsyyttä on siedettävä, toimit sitten miehenä, naisena tai jonain siltä väliltä. Arkea ei pääse pakoon sukupuolta vaihtamalla.

Tutkijat väittävät kiven kovaan, että yleisesti väkivalta maassamme on vähentynyt. Johtuuko käsitys järjettömien väkivallantekojen lisääntymisestä median aktiivisuudesta tai näiden uutisten markkinoinnista, en tiedä. Kyllä näitä nuorten puukkohippoja on ollut nyt lyhyessä hetkessä liikaa. Yleensä se, että teini kantaa mukanaan puukkoa tai muuta astaloa, on ihan käsittämätöntä. Tähän ilmiöön täytyy liittyä yhä nuorempana alkaneet huumekokeilut. Väkivalta on oleellinen osa huumekauppaa.

Viimeksi eilen Suomen turvakodit tulivat medioissa julkisuuteen tiedotteella, etteivät heidän tilansa riitä nykyiselle määrälle asiakkaita. Lieneekö tilanteeseen jotakin osuutta köyhempien perheiden talousahdingolla. Raha tai pikemminkin sen puute saa pinnan kiristymään ja riitahan siitä tulee. Lapset ovat näissä tilanteissa sijaiskärsijöitä. Lapsia lyödään laimin ja lasten sijoitukset lisääntyvät.

Yllättäviä uutisia on kuultu siitä, että omaishoitaja väsyy ja jopa tappaa hoidettavansa. Jostakin kauheasta elämäntilanteesta näiden tapausten on pakko kertoa. Vanhukset ovat tällä hetkellä ihan käsi päässä pohtiessaan omaa tulevaisuuttaan. Ei ole olemassa yhteiskunnan hoivalupausta ja varmuutta avusta elämäntilanteen niin vaatiessa. Terveydenhuollossa tehdään uusia priorisointilistoja siitä, ketä hoidetaan aktiivisesti ja kuka saa vain perushoitoa. Ikäihmiset eivät ainakaan ole etusijaisjärjestyksessä ensimmäisiä.

Ääriliikkeet ovat kautta historian nostaneet päätään yhteiskunnan ollessa jonkinlaisessa murrostilanteessa. Olemme saaneet lukea useista ääriliikkeisiin liittyvistä pidätyksistä. Äärioikeistolainen puukottaa kauppakeskuksessa lapsia, kankaanpääläiset nuoret miehet suunnittelivat terroritekoa maahanmuuttokeskukseen. Nämä julkisuuteen tulleet teot ovat jäävuoren huippu. Pinnan alla kuplii. Ei tätä ilmiötä voi panna työttömyydenkään syyksi. Kyllä tässä taustalla täytyy olla irrallisuutta, syrjäytymistä ja jonkinlaisessa kuplassa elämistä. Ihminen pystyy nykyään vetäytymään somen kautta omaan virtuaalitodellisuuteensa. Kaupassakaan ei tarvitse käydä ruokaa hankkimassa, sitähän varten on olemassa Wolt-kuskit.

Uusi uutinen oli minulle se, että vanhemmuus olisi terveydellinen ongelma. Myös suomalaiset professori Kaisa Aunola ja dosentti Matilda Sorkkila ovat samaa mieltä yhdysvaltalaisten tutkijoiden kanssa, että näin on. Vanhemmuudesta on tullut suoritus, jossa kilpaillaan ja vertaillaan itseä muihin. Ihannevanhempi on varakas, urasuuntautunut, aikaansaapa ja kaikkivoipa. Somen luoma harha, jonka tuloksena on nuorille äideille jatkuva riittämättömyys. Tätä kilpailua ja vertailua käydään hiekkalaatikoiden reunoilla, joissa vanhempi muka leikkii lapsen kanssa hiekkakakkuleikkejä tuijottaen tylsän näköisenä kännykkäänsä. Toki suomalaisia vanhempia uuvuttavat yhtä lailla työttömyys ja vähävaraisuus.

Kuin pisteeksi i:n päälle tätä blogia kirjoittaessani kuulen radiouutisista isosta poliisioperaatiota Helsingin Kontulassa, kukahan nyt on menettämässä henkeään!

Esa Kanerva

Lähden kuntavaaleihin ehdokkaaksi

                                                                                                                   

                                                                                                       

                                                                                            

                                                                                          3.9.2024

Olen päättänyt ryhtyä ehdolle kuntavaaleissa. Lähden edustamaan tamperelaisia ikäihmisiä.

Katson, että voin vaikuttaa parhaiten kaupunginvaltuutettuna ikäihmistemme asioihin. Koen, että hyvinvointialueen valtuutettuna minulla olisi hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tamperelaisten vanhusten elämän laatuun. Siksi en lähde mukaan näihin vaaleihin, koska hyvinvointialueilla valtio määrää rahoituksen kautta hoivan puitteet, vanhusten hoidon palveluverkosta ja hoitomahdollisuuksista.   

Soteuudistuksesta huolimatta kunnissa tehdään merkittäviä vanhusten elämään vaikuttavia päätöksiä. Huomattava osa terveydenhuollon ennaltaehkäisevistä päätöksistä kuuluu kunnille.

Kunta huolehtii kaavoituksesta. On varmistettava, että vanhusten asuminen sijoittuu hyvien liikenneyhteyksien varrella ja palveluiden äärelle. Asuntojen ympäristön tulee olla viihtyisää ja kuljettavissa kaikkien apuvälineiden avulla. Kaavoituksella varmistetaan, että asuinalueet ovat kohtuuetäisyydellä keskustan palveluista.

Liikenneväylien tulee olla turvallisia ja talvisin hiekoitettuja. Julkinen liikenne kulkee läheltä ja väylät pysäkeille ovat valaistuja. Kaupungin on mahdollistettava kuljetusapu ja muu liikkuminen kaupungin palveluihin.

Vanhuksille on tarjottava palvelusetelein mahdollisuus osallistua liikuntapalveluihin ja uimahallikäynteihin. Liikunta, jumppa ja ulkoilu on taattava jokaiselle.

Kulttuuripalvelut edistävät vanhusten terveyttä todistetusti joissakin tapauksissa paremmin kuin lääkkeet. Teatteripalvelut ja konsertit on taattava jokaiselle tamperelaiselle vanhukselle vähintään kerran kuukaudessa.

Tampereen kaupunki tukee avustuksilla ikäihmisten hyväksi vapaaehtoistyötä tekeviä järjestöjä. Järjestöjen työ on monin tavoin arvokasta ja julkisen palvelusektorin työtä täydentävää.

Kaupunki järjestää vanhusneuvolatyön omana tehtävänään. Vanhusten neuvolatyössä keskitytään mm. vanhuksen elämän seurantaan, muistin aktivoimiseen ja tutkimiseen, palveluiden käyttöön, ravitsemukseen ja mahdollisiin elämänhallinnan ongelmiin.

Vanhusneuvoston työtä tuetaan ja varmistetaan sen päätösten kuuluminen päätöksenteossa.

Vaalityö on aloitettu ja vaalihousut ovat jalassa. Kirjoitan tässä blogissani edelleen muistakin aiheita kuin kuntavaaleista,

Terveisin Esa Kanerva, erikoissairaanhoitaja, entinen kuntavaltuutettu, työnohjaaja, KHO, entinen pääluottamusmies, Tehyn kunniajäsen

 

 

 

Hyvästit sopimusyhteiskunnalle

                                                                                                 

                                                                                                          

                                                                                                                                6.9.2024

Hallitus vie eduskuntaan paikallisen sopimisen laajentamisen koskemaan myös järjestäytymättömiä työnantajia. Käytännössä tällä lakimuutoksella halutaan romuttaa yleissitovat työehtosopimukset ja sopimusten yleissitovuus yleisesti. Henkilöstöä voi edustaa periaatteessa kuka vain henkilöstön "valitsema" henkilöstönedustaja. Täytyy muistaa, että työpaikoilla ei edes ole mitään vakiintuneita vaaliprosesseja tuon henkilöstönedustajan valitsemiseksi. Kättennostolla tai nyökyttelyllä tapahtuva "vaali" ei ole reilu tilanteessa, jossa esimiehet tai toimitusjohtaja todennäköisesti ovat läsnä. Väki on altis painostukselle. Neuvottelutilanne ei ole tasapainoinen, työnantaja käyttää vahvemman oikeutta. Työntekijöitten edustajalla ei ole mitään irtisanomissuojaa ja ihmettelen, kuka edes suostuu tällaisessa tilanteessa ottamaan homman vastaan. Tähän tilanteeseen on nyt tultu. Julkaisen poikkeuksellisesti blogini vuodelta 2016, jossa fiktiivisesti kerron pienen työpaikan paikallisesta sopimisesta ilman luottamusmiestä. Melkein vuosikymmen ehti mennä siihen, että pahimmissa painajaisissani näkemäni uni on toteutumassa suomalaisessa työelämässä. Blogissa työntekijät käyvät "neuvottelemassa" yksitellen. Tämäkin taktiikka on uuden lainsäädännön mukaan mahdollista, vaikka lakiesityksessä edellytetään henkilöstönedustajan valitsemista. Ja minkälaiseen myllytykseen tämä neuvotteleva henkilö joutuu ja pakotetaan kuittaamaan minkä tahansa paperin. Koulutettua luottamusmiestä ei enää tarvitse valita suojamaan työntekijöitä mielivallalta. Orpo on tehnyt työntekijöistä lainsuojattomia!
 

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤                                                                                                                                            

                                                                                                                                28.4.2016

"Olen ollut jäsenistön valitsemana pääluottamusmiehenä 26 vuotta. Alkuvuosina vaalit olivat kahden vuoden välein, nyttemmin luottamusm ieskausi on pidentynyt 4 vuoteen. En ole koskaan kokenut olleeni ns. jarrumies. Paikallista sopimista on tehty koko urani ajan. Oikeudenmukaisuudesta ja työntekijän eduista olen pitänyt kiinni. Asialliset win-win-kysymykset on neuvoteltu ja neuvotellaan. On oikeus ja kohtuus, että sopimisessa juridisessa mielessä heikomman osapuolen asemassa olevalla työntekijällä on oikeus luottamusmiehen tukeen. Suomalaisessa työelämässä työnantajilla ja heidän edustajillaan on laaja ns. direktio-oikeus eli työnjohto-oikeus, jonka nojalla työnantajalla on ensisijainen oikeus tulkita työehtosopimusta ja työelämän lakeja. Työntekijä voi riitauttaa toki asiansa. Käytännössä prosessi on kuitenkin niin hankala, että tavallisella työntekijällä ei itse ole mahdollisuutta sitä tehdä.

Eilen Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto tulivat ulos julkisuuteen toteamalla, että jos yrityksillä on pakko antaa työntekijöille oikeus valita luottamusmies, paikallinen sopiminen romuttuu ja uudet työpaikat jäävät syntymättä. Mitä, häh! Tämä on ihan mieletön ja perätön väite.

Tai sitten työnantajilla eivät ole puhtaat jauhot pussissaan. Osaan kyllä kuvitella, minkälaiseksi yrittäjät kuvittelevat paikallisen sopimisen olevan. Minulla on kokemukseni perusteella kohtuullisen hyvä näköala ja mielikuva siitä, miten kuviteltu ”Janhusen metallin” neuvotteluprosessi menisi yrittäjirn mallin mukaan.

Lähdetään liikkeelle yrityksen vanhoista työntekijöistä. Työntekijät kutsutaan yksitellen joko toimitusjohtajan, hallintojohtajan tai henkilöstöpäällikön huoneeseen. Neuvottelun ilmapiiri luodaan heti kireäksi jättämällä tervehtimättä työntekijää. Huoneen kalustus järjestellään niin, että yleensä useat työnantajan edustajat istuvat fyysisestikin korkeammalla kuin yksin tuolillaan nököttävä työntekijä. Duunari kokee olevansa todella pieni. Työntekijän silmäiltäväksi annetaan pari A4-paperia tai heitetään ”tykillä” kankaalle yrityksen tuloslaskelma ja tase. Sitten kerrotaan, kuinka huono yrityksen taloudellinen tilanne on.

Valitettavasti työntekijä ei yleensä osaa lukea esimerkiksi tilinpäätöslukuja, saati sitten tehdä siitä joitakin johtopäätöksiä. Toimitusjohtaja kertoo tilauskannan olevan huono eikä parempaa ole näköpiirissä. Meidän on pakko tehdä jotakin, että selviämme tästä ahdingosta. Sitten seuraa ”lipaisu”, yhdessä sinun kanssasi voimme kuitenkin parantaa yrityksemme kilpailukykyasemaa. Se edellyttää kyllä valitettavasti lomarahojen vaihtamista esimerkiksi muutaman päivän vapaaseen tai ja palkkojen leikkaamista 2 euroa tunnilta. Ellei näin menetellä on sinunkin työpaikkasi vaarassa ja joudumme aloittamaan yt-neuvottelut. Mitä mieltä olet asiasta? Asialla on kiire, joten voinet vastata kysymykseeni heti ja allekirjoitat tämän paperin. Mitä luulette, allekirjoittaako työntekijä paperin vai lyö nyrkkiä pöytään? Hän poissa tolaltaan eikä kykene kirkkaaseen ajatteluun. Todennäköisesti hän itku kurkussa menee ja raapaisee nimensä paperiin. Kun työntekijä sulkee oven, hallintoväki purskahtaa nauruun. Meni täydestä! Kierrosta jatketaan, kunnes kaikki työntekijät ovat saaneet ”käsittelyn”. Loistavaa, exelent, tämä paikallinen sopiminen, tätähän on kyllä kaivattu jo liian kauan aikaa. Onneksi Sipilä on pannut toimeksi ja saanut vihdoin jotakin aikaan. Uudet rekrytoitavat työntekijät eivät edes rohkenisi kysyä työsuhteensa ehdoista. Palkan suuruutta tai pikemminkin pienuutta tiedustelevat raakataan automaattisesti pois. Että kehtaakin mokomakin kysyä, mitä tästä työstä maksetaan? Hyi helvetti!

Työpaikoilla ammattijärjestöjen koulutetut ”ammattiluottamusmiehet” hoitavat järjestäytyneen työväen edunvalvonnan. Neuvotteluosapuolten välillä on edes jonkinlainen tasapaino. Luottamusmiehellä on taito riitauttaa asia ja viedä sitä keskustason neuvotteluihin. Viime kädessä sopimustulkintaerimielisyydet ratkaistaan Työtuomioistuimessa. Tasavertaisuutta neuvotteluihin tuo myös luottamusmiehen irtisanomissuoja luottamusmieskaudellaan.

Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto ottivat toissa päivänä kantaa paikallisen sopimisen laajentamisen puolesta. Järjestöt väittivät kannanotossaan, että työmarkkinajärjestöjen tulkinnan olevan, että järjestäytymättömissä yrityksissä vain ammattiliittoon kuuluva luottamusmies voisi tehdä paikallisen sopimuksen, jos työehtosopimuksessa paikallisen sopimisen osapuoleksi on määrätty luottamusmies. Yrittäjäjärjestöt vastustavat kiivaasti luottamusmiespakkoa. Heidän mukaansa se rajoittaa yhdistymisvapautta ja tuhoaa tavoitteen työpaikkasopimisen lisäämisestä ja sitä kautta työllisyyden parantamisesta. Yrittäjäliitot ovat tempaisseet hihastaan vielä yhden olevinaan valttikortin tai viimeisen oljenkorren, nimittäin perustuslain.

Ns. luottamusmiehen valintapakko on muka räikeässä ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslaki takaa ihmisille yhdistymisvapauden. Ei ammattiliittoon kuuluminen ole mikään pakko, se on täysin vapaaehtoista. Tiedän yrityksiä, jotka eivät rekrytoi ammattiliittoon kuuluvia työntekijöitä. Asia kysytään kahden kesken työpaikkahaastattelussa. Tämä on varmasti perustuslain vastaista syrjintää. Suomessa on järjestäytymisvapaus. Mikä tässä työnantajia oikein pelottaa, jos aikomukset ovat rehelliset. Työnantajien mielivaltaa en halua suomalaisille työpaikoille, sitä esiintyy jo nyt aivan riittävästi järjestäytyneilläkin työpaikoilla. Mikäli paikallinen sopiminen on ” palkat alas, säännöllistä työaikaa ei ole, ylitöitä ei tunneta, lomarahoja ei makseta, haittatyö- ja sunnuntaityölisiä ei korvata, vuosiloma pätkitään, sairauslomia ei saa palkallisena pitää, töihin tullaan silloin kun työnantaja määrää ja ollaan pois kun ei tarvita-henkilöstöpolitiikkaa”, en kuuna päivänä tule sitä hyväksymään. Enkä ymmärrä sitäkään, että järjestäytymättömät yritykset vaativat samoja oikeuksia kuin järjestäytyneet yritykset, mutta velvollisuuksista ollaan sanomassa, että ei käy. Kysymys ei ole mistään muusta kuin samoista säännöistä liittoon kuuluville ja kuulumattomille. Pohjimmiltaan kyseessä saattaa yrittäjäjärjestöjen puolelta yritys murtaa yleissitovuusjärjestelmä ja sen tuoma minimiehtojen turva. Yrittäjäjärjestöt valehtelevat kannanotossaan, kun he väittävät paikallisen sopimisen vaativan järjestäytymistä.

Paikallinen sopinen ei saa olla tulevaisuudessakaan yksittäisen työntekijän pakottamista isännän- valtaan ja saneluun. Työntekijällä ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä yksin yhden tai useamman sopimiseen koulutetun työnantajan edustajan kanssa. Siinä paneelissa työntekijän takapuoli kastuu ”merivedessä” ja sanelun jälkeen ei mieli mettä keitä. Duunarin kuitenkin pitäisi edelleen hankkia työllään perheelle ruoka pöytään. Siksi tilanteeseen tarvitaan luottamusmiestä takuumieheksi."

Esa Kanerva

Muistopuhe sedälleni Veikolle

                                                                                                                                         

                                                                                                                                       

                                                                                                                                   

                                                                                                

                                                                                                                                          31.8.2024

  

Setäni Veikko on kuollut. Tulevaisuudesta emme tiedä mitään. Menneisyyttä ja Veikon elämää voimme kiitollisina muistella. Karjalan evakon pitkä taival kotiseudultaan Viipurin Tienhaarasta on päättynyt.

En tiedä tarkalleen, minkä ikäinen olin viisikymmentäluvulla Hyvinkään Nopossa jouluna. Sellainen välähdys minulla on kuitenkin siitä joulusta, että muistan Veikon tulleen hymyilevän ja arvoituksellisen ilmeen kanssa. Hän kertoi joulupukin olevan tulossa ja vanha on, ainakin sata vuotta. Jälkeen päin kuulin pukin olleen joku Räikkönen naapurista. Täydestä meni!

Ajallisesti edeten muistan Veikon joskus vuonna 1959 tuoneen puukuorman vanhempieni omakotityömaalle. Auton merkki oli varmaan muistikuvieni mukaan venäläinen Katz. Jotenkin tapahtuma vain jäi mieleeni.

Lukuisat olivat kesälomaretket, jotka perheemme vietti keskenään. Jälkeenpäin ajatellen jotenkin huvittavaakin. Vanhoilla Mossen-rämillä piti ahnehtia mahdollisimman kauas, ei Eurooppaan tietenkään, vaan Norjaan ja Ruotsiin. Tiet olivat tekeillä olevia huonoja ja stromboolia. Renkaita paikattiin ja pinna oli kireällä. Aina mentiin eteenpäin.

Haluan kertoa seuraavan kokemuksen. Veikko oli Tampellan johtajien autokuski, varmaan kuusikymmentäluvulla. Kerran otti minut mukaan valmistelemaan herrojen juhlia Tampellan edustushuvilalle. Olin polleata poikaa istuessani dollarihymyn kyydissä ja hän esitteli saunaa lämmitelleessään paikkoja. Tarjosi limsaa.

Seuraava lämmin kokemus oli yhteistyömme Tarjanne-laivalla. Olin siellä töissä ja tarjosin toimitusjohtajalle Veikkoa timpurina korjaamaan vanhan rouvan vaikeita ovien asennuksia. Homma meni hienosti maaliin.

Veikko oli aktiivinen eläkeläinen vaimonsa Martan aikaisen poismenon jälkeen v. 2005. Hän toimi niin Karjala-seurassa kuin Eläkkeensaajissa. Ja matkusteli. Myös yhteiset sosialidemokraattiset arvot yhdistivät meitä.

Veikon siirryttyä Taatalan palvelutaloon, yhteydenpitomme oli tiivistä. Soitto oli yhteinen harrastuksemme. Veikko oli itseoppinut taitava hanuristi. Muistan Veikon soittaneen minulle joskus 60-luvulla marssin ”Muistoja pohjolasta”, hän soitti sen erinomaisen hyvin korvakuuosta. Se oli hänelle aina pakollinen ohjelmanumero ja toivomus tavatessamme. Iloinen ja tyytyväinen hymy palkitsi joka kerta sen soittaessani.

Veikko sai elää pitkän elämän. Kiitollinen pitää olla siitä, vaikka halvauksia ja kaikkea muuta kremppaa oli vanhemmiten, järki kulta toimi lähes loppuun asti, vaikka puheen tuottaminen oli vaikeata.

Muistan Veikkoa kiitollisena isällisenä hahmona ja suvun vanhimpana! Kiitos Veikko elämästäsi!

Esa Kanerva