HYVÄÄ TYÖN JUHLAA!

                                                                                                                                      30.4.2026

      TOIVOTAN LUKIJOILLENI OIKEIN REIPASTA JA ILOISTA VAPPUA!

       PIDETÄÄN LIPPU KORKEALLA JA JUHLISTETAAN TYÖN TÄRKEYTTÄ.

        KEVÄT VOITTAKOON TALVEN!

  Terveisin Esa Kanerva

Vihatkoot, kunhan pelkäävät!

 

                                                                                                 

                                                                                                  

                                                                                                                          26.4.2026

Olette varmaan ihastelleetkin ministeri Purran järkkymättömän itsevarmaa esiintymistä hänen puolustaessaan ”kansalle” epämiellyttäviä leikkauslistoja. Fyysinen kunto näyttää ulospäin hyvältä eikä väsymystä  näy kasvoilta. Turhautuminen näkyy ulospäin harvoin ja intoa näyttää riittävän. Johtopäätös on se, että hän on epätyypillinen poliitikko. Seuraava kysymys on, miksi hän poliitikkona haluaa tehdä tällaista imagopolitiikkaa? Kaksikolmasosaa suomalaisista on sitä mieltä, että hallitus on epäonnistunut lähes kaikissa tavoitteissaan. Mutta Purra lisää höyryä koneeseen ja julistaa talouden madonlukuja, mistä on kysymys?

Purran täytyy ymmärtää ja huomata, että työttömyys kasvaa, talous sakkaa ja nuorten pahoinvointi syvenee. Oletan, että hänen ajattelunsa lähtökohta ja oma kuvitelmasa on se, että se ei suinkaan voi johtua hänen virheistään tai harjoitetusta politiikasta, vaan että säästötoimia ei ole tehty riittävästi. Edelliset hallitukset ovat päästäneet ja mädättäneet Suomen talouden niin huonoon kuntoon, että hänen mielestään oikeita lääkkeitä pitäisi antaa vielä lisää. Talous ei ole kuitenkaan suoraviivaista matematiikkaa, pitäisi seurata myös toimenpiteiden vaikuttavuutta. Jos jokin hänen mielestään järkevä muutaman kymmenen miljoonan leikkaus on oikea, hän väittää sen olevan oikea välittämättä siitä, että se aiheuttaa suuremmat kulut toisella momentilla. Tämähän on lyhytnäköistä kirjanpitopolitiikkaa ilman käsitystä syy- ja seuraussuhteista. SOSTEn, THL:n ja tilastokeskuksen lukujen perustella hallitus säästää vain paperilla, valtion talouden kokonaiskuvaa arvioitaessa todelliset nettosäästöt tällä hallituskaudella ovat nolla. Säästöjen seuraukset köyhille ovat kuitenkin katastrofaaliset.

Sitten niitten vaikeimpien Purran persoonaan liittyvien syiden pohdinta. Miksi Purra haluaa tehdä tällaista masokistista talouspolitiikkaa, yhteiskunnan heikommilta otetaan miljardi, mutta valtion velkalaiva vuotaa edelleen kovempaa kuin sitä yritetään tyhjentää. Kyllä motiivien täytyy liittyä ideologiaan. Hänellä on vakaa usko kansallisvaltioon ja valtioitten pitää olla kansallisesti itsekkäitä. Hänestä vihervasemmisto on pettänyt kansallisvaltion ja Suomi on muuttunut ”kaikkien maailman ihmisten koti- ja sosiaalitoimistoksi”. Vähän samaa kaikupohjaa kuin amerikan persuilla. Tehdään Suomesta suuri ja rajataan valtion tehtävät vain oman maan kansalaisille. Suomessa pitää tehdä samankaltainen puhdistus kuin jenkeissä. Aikaisemmin huudettiin rajoja Uralille, nyt samat piirit haluavat rajat umpeen.

Kyllä Purralla täytyy olla myös henkilökohtaisia motiiveja. Halu olla Suomen Thatcher tai rautarouva, joka ei tunteile eikä empatiseeraa. Hän haluaa jäädä historiankirjoihin ministerinä, joka uskalsi ja rohkeni tehdä rajuja toimenpiteitä arvostelusta välittämättä ja saada Suomen talous kuntoon. Suosio on toissijaista. Ilmeisesti hän on luonteeltaan kova, talous on tärkeämpi kuin kansalaisten kärsimys. Vanhana latinistina tuli mieleen keisari Galigula, joka lienee hänen idolinsa. Roomalaisen keisarin suosikkilause oli ”Oderint dum metuant” eli kansan suosio on merkityksetöntä, kunhan alamaiset ovat tarpeeksi peloissaan ja tottelevat. Tällöin hänen tavoitteenaan ei tietenkään ole yhteiskuntarauha, vaan muiden pakottaminen minun vallankäyttööni. Tämä lienee hänen tietoinen valinta. Köyhien viha on vain todiste hänelle hänen rohkeudestaan.

Riikka Purra käyttää valtaa, tarjoaa kansalle verta, hikeä ja kyyneleitä. Kansaa on koulutettava nöyryyteen ja yhteiskunnan on kärsittävä parantuakseen. Jokin sisäinen viha toimii käyttövoimana ja sopimisen kulttuurin hän on korvannut ideologialla. Muutama päivä sitten hän vakuutti eduskunnassa olevansa oikeassa silloinkin, kun tulokset, esimerkiksi 110 000 uutta köyhää ja talouden polkeminen paikallaan puhuvat häntä vastaan. Purrasta tulee tuskin tulevaisuudessakaan Suomen diktaattoria, mutta suurin riski hänen politiikassaan on kaiken luottamuspääoman halvaannuttaminen niin pahasti, että sen korjaaminen kestää sukupolvia.

Esa Kanerva

Juusoa itketti, Rydmania nauratti

                                                                                                                                 

                                                                                        

                                                                                              

                                                                                                                22.4.2026

Menneellä viikolla tehtiin sosiaali- ja terveysministeriössä päätös kerätä vanhuksilta hakusessa olleet sosiaalipuolen 100 miljoonan euron säästöt. Yllättävän vähällä keskustelulla asia ohitettiin. Muutos nostaa hoivamaksut 85 prosentista 87,5 prosenttiin nettokuukausituloista, on merkittävä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että lähes koko eläke menee hoivapalvelun maksamiseen. Paitsi taloudellisesti muutos on merkittävä, on se sitä myös henkisesti. Sinulta viedään käytännössä oikeus omaan eläkkeeseesi ns. vähimmäiskäyttövaraa lukuun ottamatta, vajaa paria sataa euroa. Ennen maksun korottamista on ikäihmiselle saattanut jäädä eläkkeestä käyttörahaa ylimääräistä satanen pari. Omavaraisesta ihmisestä tulee elätettävä. Armorahalla on pystyttävä kattamaan kaikki henkilökohtainen kulutus vessapaperista puhelinlaskuun sekä lääkkeisiin. Eihän se mihinkään riitä!

Palveluasumisessa vanhus ei enää jatkossa ”omista” eikä päätä rahoistaan. Tähän asti sosiaalitoimi on menetellyt samalla tavalla puliukkojen kanssa, sosiaalitäti on antanut viikoittain taskurahaa Penalta kuun alussa takavarikoimastaan eläkkeestä. Miltä mahtaa tuntua vanhuksesta, joka on koko ikänsä hallinnut talousasioitaan, joutua yhteiskunnan armopalojen varaan. Ei siitä parista sadasta riitä edes pienen lahjan ostamista lapsenlapselle eikä kahvin tarjoamista vieraille.

Rydmanin poliittinen valinta hakea hallituksen säästöt juuri vanhustenhuollosta tuntuu erityisen kovalta ja julmalta. Siinä missä ministeri Juuson kasvoilta oli nähtävissä inhimillinen pilkahdus, Rydman näytti hymyilevän ministeriaitiossa. Rydman on talousteknokraatti ja tuskin tällaisen leikkauspäätöksen tekeminen vei häneltä yöunia. Se on hänelle laskuharjoitus. Mutta vanhusten käytännön elämästä hän on vieraantunut. Hän tuli tuskin ajatelleeksi, että 87,5 prosentin maksuosuus iskee juuri ikäihmisen itsekunnioitukseen ja oikeuteen olla oma itsensä. Onko raha parturikäyntiin kerran kuukaudessa tai kahvipullan ostaminen silloin tällöin liikaa vaadittu.

Onhan tämä hallituksen päätös tietysti strateginenkin. Se ohjaa ikäihmisiä yrittämään asua kotona mahdollisimman pitkään, koska vaihtoehtona on huutolaisen osa. Mahdollisuus väärinkäytöksiin on varteenotettava. Omaiset antavat lupauksia hoivasta, vaikka todellisuudessa vain vanhuksen eläkepäivä kiinnostaa. Etenkin tapauksissa, joissa lapsilla on edunvalvontavaltakirja. Vanhusta ei tarpeesta huolimatta haluta ohjata palveluasumisen piiriin, koska se vie vanhuksen koko eläkkeen.

”Kiittämättömyys on maailman palkka”, sanoi äitivainaa. Nuorten ikäpolvien kiittämättömyys elämänsä ehtoopuolella oleville karahtaa vielä omille nilkoille. Tässä maksuasiassa käy kuin eläkekeskustelussa. Kun nuori polvi vaatii eläkkeiden leikkaamista, tosi asiassa he leikkaavat mitä suuremmassa määrin omia eläke-etuisuuksiaan.

Suomi on siirtymässä vanhustenhoidossa huolenpidon kulttuurista säilytyksen kulttuuriin. Kunnioitus iäkkäitä kohtaan on tarkoittanut sitä, että vanhemmalle polvelle annetaan mahdollisuus elää taloudellisesti loppuun asti tasapainoista elämää. Eivät ikäihmiset ole tähänkään asti eläneet pröystäillen, mutta säällisen elämän he ansaitsevat. Nyt järjestelmä muuttuu ja tekee vain minimin, perhesuhteet ratkaisevat ja auttavat pärjäämään paremmin. Palataan aikaan ennen hyvinvointivaltiota, vanhuuden laatu riippui lapsista ja suvusta.

Vieläkö joku poliitikko kehtaa vakuuttaa edelleen luottamaan hyvään vanhuuteen. Ikääntyvät katsovat tulevaisuuteensa pelolla, ei luottamuksella. Eurot ovat ohittaneet ihmisarvon.

Esa Kanerva

Paskapuheen hinta

                                                                                                                                      

                                                                                                                           

                                                                                                  

                                                                                                                 13.4.2026

Minkälainen maailma meitä odottaisi, jos kaikki ihmiset valehtelisivat, kuten presidentti Trump tai hänen hallintonsa? Mitä yhteiskunnista ja maailmasta jäisi jäljelle? Kehenkään ei voi luottaa, suurimmat huijarit ja voimakkaimmat koijarit hallitsisivat. Olisimme anarkiassa. Suomi valtiona saattaa luottaa kenties liikaa sopimusperusteiseen maailmajärjestykseen, mutta suomalaisten vahvuus yhteiskuntana on luottamusyhteiskunta. ”Miehen sanaan voi luottaa” on lapsia opetettu. Kokemus siitä, että viranomaiset puhuvat totta ja kauppias punnaa kalaa kaupassa oikein, hitsaa meidät yhteen. Maito on maitoa ja pankkikortti toimii. Miksi amerikkalaiset eivät ymmärrä, etteivät he tule toimeen ilman inhimillistä sopimusperustaa ja muun maailman luottamusta. Maga-liike vie heidät turmioon tai johdattaa meidät kolmanteen maailmansotaan. Synkkää puhetta, mutta pohtimisen arvoista.

En tiedä, olemmeko hiljaisesti hyväksyneet siirtymän totuuden jälkeiseen maailmaan. Maailmaan, jossa Amerikan puolustusministeri Hegseth julistaa, että Raamatun määräykset tulisi olla etusijaisia maalliseen lakiin verraten. Toissijaista olisi tietenkin se, kenellä olisi oikeus tulkita Raamatun määräyksiä, ilmeisesti Petellä, kysyttyään neuvoa suomalaiselta uskonsisareltaan Päivi Räsäseltä. Toivottavasti ymmärrämme, että kaikki yhteiskunnan rakenteet ja hyvä perustuvat sopimuksiin. Olipa kysymys työsopimuksesta tai etelänmatkan ostamisesta, siihen liittyy tieto siitä, että toinen osapuoli tietää ja aikoo noudattaa sopimuksen ehtoja. Miksi allekirjoittaa mitään sopimuksia, jos etukäteen tietäisi toisen valehtelevan ehdoista.

Karmeaa olisi tietoisuus, että lääkäri voi puhua puuta heinää ja tulkita tiedettä mielensä mukaan. Todellisuudessa Amerikassa tätä tapahtuu jo nyt. Terveysministeri Kennedy puhuu joutavia rokotteista ja tuhkarokko leviää. Oikeuslaitos menettäisi merkityksensä. Jutun voittaisi se osapuoli, joka valehtelisi härskimmin tai pystyisi esittämään vakuuttavimman tarinan, vaikkakin valheellisen, koska valalla ei olisi merkitystä.

Kun totuutta ei ole, ihmiset tietysti liittoutuisivat sellaisten ihmisten kanssa, jotka kertovat mieluisampia valheita. Ihan niin kuin nyt tapahtuu somessa algoritmien ajamina. Toisaalta valehtelun rinnalla kulkisi parhaimmat kalavaleet, minun tarinani on suurin ja mahtavin. Näköjään tätä tapahtuu joka päivä Trumpin tarinoissa. Iranin hyökkäys on historiallinen voitto ja mahtavin taistelu maailmanhistoriassa. Kaukana totuudesta!

Kaupankäynnille valehtelu on myrkkyä. Kun Trump puhuu paskaa, maailmantalous on itse asiassa sakkaamassa. Öljyn hinta on pilvissä ja inflaatio kiihtyy. Trumpin voitto merkitsee Hormuzin salmen sulkeutumista pitkäksi aikaa ja nyt koetut taloudelliset vaikutukset etenkin Euroopalle ovat vasta alkusoittoa. Toivottavasti amerikkalaiset tuntevat lompakoissaan tämän sodan vaikutukset. Bensan hinta ohjaa toivottavasti äänestämään oikein välivaaleissa ja tyhmimpäänkin päähän menee opetus erottaa huijari ja totuudenpuhujat. Ihan en usko, koska maga-liike ei ole enää politiikkaa, vaan uskontoa tai kulttia. Tunteisiin on vaikea vaikuttaa, tyttären rakastuessa naistennaurattajaan, isän varoitukset ovat taustakohinaa.

On pakko kuitenkin uskoa, että Trumpin politiikassa on järkeä ja logiikkaa, mutta ilman mitään moraalia. Sillä tehdään rahaa ja paljon. Heilutellaan markkinoita, vuodetaan sisäpiiritietoa ja valehdellaan. Sen tien päässä on kuitenkin jonkinlainen romahdus. Maailman taloudellinen kuihtuminen on jo alkanut, mutta se on hidas prosessi. Väitti Trumpin hallinto, mitä tahansa. Epävarmuus ja valehtelu ovat taloudelle pahasta, puhumattakaan maailman ymmärrystä entisen suurvallan henkisestä rappiosta. Onko Trump onnellinen luonnehäiriöinen miljardiensa keskellä ja toisiko muutama raha lisää sisältöä hänen elämäänsä? Tuskin, puistattaa ajatella Adolfin päässä liikkuneita ajatuksia maailmavalloituksesta, olisiko sama ajattelu Trumpin seuraava siirto?

Olemme siirtyneet ydinaseiden uuteen aikakauteen. Trumpin hallinto on heittänyt roskikseen perinteiset maailmalaajuiset sopimukset, hylännyt YK:n, ehkä pian Naton. Trump uhkaa hävittää Iranin sivilisaation ja toimittaa valtion kivikauteen. Olemme aika lailla kuilun partaalla. Houkutus käyttää pieniä ydinaseita Iranin vuoriston sisällä sijaitsevien ydinaseluolien tuhoamiseen kasvaa. Kiina ja Venäjä tuskin katselisivat hiljaa vierestä. Samaa pikkupaukkua voisi kokeilla Ukrainassakin. Ja Kiina Taiwanissa. Suurin este ydinaseen käyttämiselle lienee enää se, että se tietää helvetillisiä olosuhteita itsellekin. Ydinasetalvi ei kohtele sen paremmin Valkoisen talon alla bunkkerissa asustavaa Trumpia kuin muitakaan.

Unkarin vaalit toivat iloa elämään. Kansa ymmärsi ajoissa väärän suunnan. Eurooppa ymmärsi Unkaria liikaa ja Orban sai kusta muroihin tolkuttoman pitkään. Se antoi kuitenkin uskoa siihen, että epäreilu hallinto voidaan muuttaa. Sen täytyy tapahtua sisältäpäin. Pitää löytyä uudet kasvot ja uskottava linja. Mikään valta ei ole ikuista. Amerikassa soisi lakipisteen tuleen vastaan tämän vuoden välivaaleissa, joissa on mahdollisuus saada enemmistö kongressiin. Yksinvaltaa voitaisiin paremmin suitsia. Ano Turtiaisen sanoin, valta on kansalla.

Esa Kanerva

 

Droonimystiikkaa

                                                                                                 

                                                                                                   

                                                                                                    3.4.2026

Ihmisten sielut ovat jatkuvassa epävarmuuden tilassa. Mihinkään ei voi luottaa, Amerikan presidentti puhuu paskaa ja Venäjän vastaava ei puhu totta senkään vertaa. Tuntuu siltä, että Suomen demokraattinen hallinto olisi aina etäällä tapahtumien keskipisteestä ja pihalla kaikesta. Elämän epävarmuutta on enemmän kuin jaksaa sietää ja rauhallista päivää näyttää olevan turha odotella. Historia ei toista itseään sellaisenaan, yhtäläisyyksiä viime vuosisadan kolmekymmentäkuvun levottomuuteen on yllin kyllin. On vähemmistöjen vainoa, ääriliikkeiden uhoa ja sotaisuutta. Suomikin on militarisoitunut, mitä muuta tästä viime päivien droonihullutuksesta voisi todeta. Hekumoidaan, uhotaan ja ylenmääräisesti tiedotetaan muutaman lennokin harhautumisesta Suomeen. Tässä näytelmässä pääsevät kaikki esiintymään, paikallinen asukki pellon laidassa, upseeri, kaikki mahdolliset poliitikot, valiokunnat ja presidentti.

Kun joka uutisissa jauhetaan päivästä toiseen tällaisesta sinänsä valitettavasta Ukrainan sodan seurannaisilmiöstä, voi tehdä johtopäätöksiä. Tapahtuma koetaan mediassa suurena uutisena, jota on työstettävä, vaikka väkisin. Ollaan ikään kuin osallisia suurissa maailman tapahtumissa. Lehdistön ansaintalogiikka perustuu huomioon, yksi kun julkaisee, toiset seuraavat perässä. Poliitikot tarvitsevat julkisuutta, mikrofonin tarjoaminen on lottovoitto kansanedustajalle. Ei ole väliä mitä sanoo, pääasia on, että sanoo monisanaisesti jotakin. Ministerin tai poliitikon spekulointi on röyhkeyttä, ihminen puhuu vastoin parempaa tietoa, ikään kuin omistaisi kristallipallon ennustaessaan tulevia tapahtumia.

Puolustusministeri Häkkänen tekee imagotyötä ja rakentaa omaa valtiomiespersoonaansa. Ilmeet ja eleet ovat aina vakavia ja hän on vaatimassa aina  virkamiehiltä välittömiä toimia. Toki rajavartiolaitos ja poliisi tekisivät omat proseduurinsa ilman hänen kehotuksiaankin, mutta mielikuva syntyy, että ilman häntä ei toimisi mikään. Vaitonaisuus on yksi vallan käytön välinen. Kansallinen turvallisuus on usein muuri, jonka taakse mennään. Minulla on kyllä tietoa, mutta en voi sitä jakaa. Häkkänen on hierarkiassa tavallisen kansan yläpuolella. Hän on avainpelaaja, kansallisen turvallisuuden takaaja. Kyllä tällaisella esiintymisellä saa näkyvyyttä ja ehkä joskus Kokoomuksen puheenjohtajan paikan.

Mitä minulle on jäänyt käteen tästä droonishouwsta? Tuttujen poliitikkojen paistattelua tv-ruudussa, Elina Valtosen aina huolestuneet kasvot ja ympäripyöreät poliittiset jargonit. Muistutus siitä, että sota on lähellä ja kauhistuttava. Muistan elävästi 2. maailman sodan seuraukset Suomessa ja kivuliaan toipumisen. Nyt ollaan jälleen selvästi jakamassa maailmaa etupiireihin ja röyhkeimmät ottavat ensin parhaat palat. Voimapolitiikka puhuu, valtiot ja kansalaiset muuttuvat pelinappuloiksi suuressa trumpilaisessa maailmakatsomuksessa. Putin seuraa kyynisenä nyt sivussa, miehet eivät riitä, koska 1000 miestä tapatetaan Ukrainassa joka päivä. Mutta kyllä kirkiisi sieltä vielä pyrkii osansa ottamaan, älkää huoliko. Tällainen drooneilla mässäily saattaa kalveta sen rinnalla, puolustusministerikin voi joutua suojautumaan eduskunnan avariin ministeritason väestönsuojiin. Maailman totuus alkaa valjeta.

Esa Kanerva