Toipilaana


                                                                                                                                  

                                                                                                                     28.8.2018

Pääsin eilen kotiin keuhkosairauksien osastolta Tays:sta. Eväänä pilleripussit ja ohjeet ottaa rauhallisesti. En aio tässä kirjoittaa sairauskertomustani. Ei se ketään kiinnosta. Se on ihmisen harhaa, että muut haluavat kuulla juuri minun sairauksista Kuljetan tätä omaa sairastumistani vain esimerkkinä peilatakseni nykyistä hoitosysteemiä ja sairaanhoidon tilaa.
Olin ollut väsynyt ja voimaton jo kuukauden päivät. Panin oireet helteen piikkiin. Tosiasiallisesti taudinaiheuttaja oli muhinut elimistössäni jo 6-8 viikkoa. Sitten pamahtivat lopulta huippukuumeet ja hengenahdistus. Pakko oli hakeutua hoitoon. Ei tullut pyhäpäivänä muuta mieleen kuin Villilän Pihlajalinna. Vastaanotolle pääsi nopeasti ja lääkärin palvelu asiantuntevaa. Kymmenen minuuttia ja lähete Acutaan oli kourassa. Kassan kautta ulos ja maksu oli 117 euroa.

Onneksi meillä on erikoissairaanhoito. Tällä hetkellä se on terveydenhuollon ainoa toimiva osa. Miksi perusterveydenhuolto on päässyt rapautumaan? Siksi, että iso osa rahoista on ohjautunut erikoissairaanhoidon ylläpitämiseen ja sen investointeihin. Rahaa ei ole riittänyt lukuisista vaaliohjelmista ja lupauksista huolimatta perusterveydenhuollon kuntoon saattamiseen. Miksi erikoissairaanhoito on pärjännyt rahanjaossa näin hyvin? Tampereen kaupungillakaan ei ole sen päätöksenteossa monopolia, vaikka se omistaa ja maksaa noin 45 % Sairaanhoitopiirin kuluista. Äänileikkurit ja muut mekanismit estävät isointa sanelemasta sitä, mitä tehdään. Tampere on itkenyt ja maksanut sen, mitä demokraattisesti PSHP:n valtuusto ja hallitus ovat päättäneet. Sopimusneuvotteluissa ja kaupungin tilauksessa on voinut vähän kiukutella, mutta siihen se sitten on jäänyt.

Luoja meitä säästäköön amerikkalaiselta systeemiltä, jossa ovella kysytään luottokorttia tai vakuutusta. Jokainen saa meillä onneksi (vielä) erikoissairaanhoidosta tarpeellisen hoidon, oli rahaa tai ei. Kirous sen hallituksen ylle, joka romuttaa nykyisen systeemin ja toimivan erikoissairaanhoidon.                                                                                                        

Tarvitaan kuitenkin myös toimiva perusterveydenhuolto. On järjetöntä, että asiakkaat puskevat Acutaan joukolla, koska eivät koe saavansa palvelua terveysasemilta. Käsittääkseni kyllä niitä aikoja sinne saa, mutta palvelu ei ilmeisesti vastaa asiakkaitten vaatimuksia. Onko laatuongelmassa kysymys organisaation asennevammasta tai motivaation puutteesta? Tai johtamisongelmasta? Hyvä terveyskeskuslääkäri ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto hallintotehtäviin. Sotea odotellessa, kenties turhaan, olisi paljon tehtävissä. Olisi pureuduttava ihan perustason kysymyksiin. Miten henkilöstö voi, onko työmäärä liian suuri, miten on työn kannustavuuden ja arvostuksen laita? On vanha totuus, että jos ihminen ei itse arvosta omaa työtään, ei sitä tee kukaan muukaan. Mistä johtuu, etteivät lääkärit itse arvosta tavallisen terveyskeskuslääkärin työtä? Rahastakaan se ei voi olla kiinni, koska lääkäreitten palkka hyvinvointiasemilla on ihan kohtuullinen.

Palvelu osastolla Tays:ssa oli ystävällistä ja tehokasta. Selvästi näki, että prosessit olivat hiotut ja toimivat. Eihän siinä paljon yksilöllisyydelle jäänyt tilaa, mutta ei tarvitsekaan. Pääasia on, että terveys palautuu ja hoito puree. Kun makaa letkuissa avuttomana, on kiitollinen kaikesta avusta. Jos nykyistä lääketiedettä ei hoitoineen olisi olemassa, en olisi tässä tätä kirjoittamassa. Mykoplasma-pöpö kaikkien muiden lisäksi keuhkoistani löydettiin, joku päivä kuitenkin kului ”hukkaan” ennen kuin se löydettiin. Sitten alkoi tehostettu lääkitys ja tauti talttua. Voi sitä onnen tunnetta, kun ymmärsi edistystä tapahtuvan. Kuinka hauras ja yllätyksekäs on ihmisen elämä? Kun suorilta jaloilta kaatuu sairaalasänkyyn, vasta sitten tajuaa terveyden merkityksen elämässä. Ilman terveyttä ei ihmisellä ole mitään!

Haluan kiittää kaikkia minua hoitaneita ammattilaisia. Toivon voimia ja jaksamista teille. On raskasta työskennellä keskellä kurjuutta ja sairautta päivästä toiseen.

Esa kanerva







 

Hospitaalissa

                                                                                                                                        26.8.2018

Olen ollut keuhkokuumeessa ja hoidettavana Tays:ssa toista viikkoa. Kerron kuulumiset jahka täältä kotiuduin, mahdollisesti huomenna ja pikkaisen kuntoudun.

Terveisin Esa


Ryhmäpähkäilyä




                                                                                                                                       15.8.2018

Valtuustoryhmä kokoontui maanantaina ja kävi runsaan kolmen tunnin keskustelun talouden tasapainottamisesta. Kaksikymmentämiljoonaa olisi saatava kasaan ja valittavana on vain toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja. Hallitus on vakuuttanut, että se ei leikkaa kunnilta. Mutta jos valtionosuudet tippuvat ensi vuonna 300 miljoonasta 285 miljoonaan ja samalla väestö kasvaa 3000 asukkaalla joka vuosi, niin mikä sitten on leikkaus. Vuodesta 2012 valtionosuudet ovat tippuneet niin kuin usein on toistettu 100 miljoonaa euroa. Siihen kun vielä lisätään työttömien suhteellisen korkea määrä valtakunnalliseen keskiarvoon verrattuna, budjettiepätasapainon syitä alkaa löytyä. Verotulojen, sekä tuloveron että yhteisöveron heikko kehitys, lisää ahdinkoa. Terveydenhuoltosysteemi ei toimi niin kuin sen pitäisi ja erikoissairaanhoidon kulut kasvavat roimasti. Ensi vuoden talouden kehikko on käytännössä sama kuin tämän vuoden.

Kaiken kaikkiaan aukko on siis n. 60 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa 2 veroprosenttia. Jokainen ymmärtää, että tätä surkeutta ei korjata vain nostamalla veroja. Muutakin on tehtävä käyttömenojen hillitsemiseksi. Nykyistä valtuustoa rasittaa edellisten koalitioiden holtiton talouden pito. Kukaan ei ole osannut ennalta arvata, kuinka kurjassa kunnossa talous on tällä hetkellä. Eli nyt niitetään menneitten vuosien satoa. Isot investoinnit on tehty silmät kiinni ja on luotettu siihen, että kyllä kansa maksaa ja palvelut voidaan vetää minimiin, rikkaille niitä on aina tarjolla rahalla. Mitähän olisi tapahtunut siinä tapauksessa, että vaalivoitto viime kunnallisvaaleissa olisi mennyt Kokoomukselle. Olisiko palvelut ajettu alas ja talous korjattu sillä. Kyllä taloudellisesti hyvinvoiva kunta on kuitenkin kaiken kaikkiaan kaikkien heikompiosaisten paras turva. Siksi on talous oikaistava ajatellen kokonaisuutta siten, että demareille tärkeisiin palveluihin ei kajota.

Kyllä investoinnit maksavat joka vuosi, vaikka varsinainen lainan kuoletus tapahtuukin 30 vuodessa. Ratikan rakentaminen maksaa 10 miljoonaa euroa kilometri ja ylläpito 1 miljoonan. Kun ensimmäinen vaihe on valmis, maksaa radan ylläpito 15 miljoonaa joka vuosi. Joka hankkeella on omat korkokulut, josta on katettava käyttökuluista. Nyt ei saa tehdä tai ei kyllä pystytäkään pistämään alulle yhtäkään jättihanketta. Rakennuskantaa on hoidettava. Tampereella on hallussaan 800 omaa kiinteistöä. Niiden myyntiin olisi saatava liikettä, koska aika iso osa on sellaisia, joita välttämättä ei tarvita. Kukahan ostaisi esimerkiksi Ylioppilastalon. Se on ollut myynnissä jo vuosia. Talouden tulisi olla kuitenkin tasapainossa 2020, se on tavoite. Siinä se temppu kuitenkin seisoo, miten?

Ryhmä päätyi viiteen isoon kokonaisuuteen, josta ei saa leikata. Ne ovat subjektiivinen päivähoito-oikeus, päiväkotihenkilöstön suhdelukuun kajoaminen, opetusryhmiä ei isonneta, järjestöjen avustuksia ei leikata ja omaishoidon tuki on pyhä. Tämän kokonaisuuden rahoittaminen voitaisiin tehdä esimerkiksi kiinteistöveroa korottamalla 1,5 prosentilla. Tuloveroprosentin nostamisesta käytiin kiivas keskustelu. Eräät olivat sitä mieltä, että veroa voitaisiin nostaa jo ensi vuonna. Ryhmä päätyi kuitenkin vuoteen -20, koska aikaisempi nosto jättäisi jalkoihinsa muut tehostamistoimet.

On sitä ollut makoisat paikat viime kauden valtuutetuilla. On saatu päättää tunnelista, ratikasta ja areenasta. Tämä valtuusto tekee inhottavaa kulukarsintaa. Hampaita pitää purra yhteen, kun niin kovasti sattuu. Ei auta itku markkinoilla, totuutta on uskallettava katsoa silmiin ja saatava talous edes jonkinnäköiseen kuosiin.

Esa Kanerva 

Lomalta arkeen


                                                                                                                                                                             

                                                                                                                   10.8.2018

Kyllä tämä kesä tulee jäämään mieleen kuumuudesta ja trooppisista keleistä. Helteiden vastapainona hallitus on jatkanut kylmän oikeistolaista politiikkaansa, jahtaa työttömiä ja suunnittelee veronalennuksia.

Kyllä kylmää myös paikalliset taloussuunnitelmat. Luin kaupunginhallituksen esityslistaa ja vilun väreet menivät pitkin selkäpiitä. Kaksikymmentä miljoonaa pitäisi säästää vielä entisten päälle. Ehdotuksissa kajotaan jo peruspalvelujen ytimeen. Turha niitä on tässä luetella, jokainen voi lukea niistä Aamulehdestä. Pitäisin jo kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluja pohjanoteerauksena, varhaiskasvatukseen ja opetukseen en kajoaisi sekä kyllä järjestöjen avustusten leikkaaminen on vaarallista. Euron säästöllä tehdään kapallinen vahinkoa. Nämä asiat tulivat tässä nyt päällimmäisenä mieleen. Kyllä nyt on tulojen lisäämisen paikka! Veronkorotus on pakko ottaa keskusteluun ja valintoihin.

Demariryhmä pui säästökohteita ensi maanantain kokouksessa. Kokouksesta tullee pitkä ja puhuttava.

Yksi asia ilahduttaa. Demarit ovat gallup-johdossa. Pitkästä aikaa kaula on reilu kakkoseen, Kokoomukseen. Nyt töitten pitäisi sitten toden teolla alkaa, jotta kannatus kestäisi ensi vuoden eduskuntavaaleihin. Halla-aho ei ole pystynyt innostamaan Brysselistä käsin suomalaisia duunareita. Maahanmuutosta on vaikea innostaa keskustelua, koska se on Suomeen ollut vaatimatonta. Yhdestä asiasta haluaisin lyödä vetoa. Jos sinisten Jari Lindström valitaan uudelleen Eduskuntaan, osoittaa se Kymen vaalipiirin äänestäjiltä suurta masokismia. Lupaan itkeä onnen kyyneleitä, jos hän putoaa.

Kokoomuslähteistä on innokkaasti tiedotettu Helsingin ja Tampereen välisen radan hallituksen päättämästä tahtotilasta kehittää kolmatta raideparia, joka nopeuttaisi Suomen valtasuonta niin tavara- kuin henkilöliikenteessä. Mitähän tuo tahtotila sitten merkitsee, jää nähtäväksi. Tarpeellinen se joka tapauksessa olisi koko Suomen kannalta.

Palaan paikalliseen taloustilanteeseen ensi maanantain ryhmäkokouksen jälkeen. Nautitaan vielä näistä muutamista kauniista päivistä ja kääritään ensi viikolla hihat.

Esa Kanerva