Hyvää Vappua!

                                                                                                                          28.4.2022

Toivotan lukijoilleni hyvää Vappua ja suomalaisen Työn juhlaa 1.5. 

Terveisin Esa Kanerva

Papit sotajalalla

                                                                                                                                         20.4.2022

Maailmassa on kymmenittäin kilpailevia eri uskonnollisia suuntauksia. Niihin kuuluu yli 7 miljardia ihmistä. Ukrainan sota on pannut väkisinkin miettimään uskontojen sotaisuutta ja aseiden kalistelua vallanpitäjien selän takana. Tiedän, että papit siunasivat suomalaiset sotilaat toisessa maailmansodassa käymään oikeutettua puolustussotaa. Tänään Moskovan patriarkka Kirill suoltaa presidentti Putinin hyökkäystä tukevaa propagandaa saarnoissaan. Eikö kirkon pitäisi olla puolueeton ja pasifistinen?

On hyvin vastenmielistä tietää Kirillin mielipiteen olevan se, että Venäjä pyrkii pelastamaan tukemiensa alueiden asukkaat kansanmurhalta ja että sen sotilaat ovat Ukrainassa rauhaa turvaamassa. Miten kirkonmies voi olla näin korruptoitavissa. Hän ei puhu sanakaan ukrainalaisten uhreista, niille ei liikene myötätuntoa. Eikö ortodoksisen kirkon arvot ota mitään kantaa tällaiseen mielettömyyteen? Toki Suomen ortodoksikirkon piispa Leo on tuominnut Kirillin kannat harhaoppisuutena, mutta kyllä tässä luottamus eri kirkkoihin ihmisten hengellisen elämän johtajina rapautuu. Filosofi Timo Airaksinen on todennut uskonnoista sen, että miksi kukaan ottaisi mielikuvituksen villeimpiä luomuksia vakavasti? Uskonnot ovat valtapolitiikkaa ja täynnä maallisia pyrkimyksiä.

Paavi on tuominnut Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja toivoo hurskaasti rauhaa sinne. Toivoahan aina saa ja rukoilla voi. Paavin kirkon omat sisäiset törkeydet ja pedofiliaskandaalit himmentävät paavin imagoa rauhanmiehenä. Muistissa on vielä toisen maailmansodan aikaiset veljeilyt natsien kanssa ja passien jakamiset sotarikollisille.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispa arkkipiispa Luoma otti kantaa Ukrainan tilanteeseen. Ukrainalaisten sota on oikeutettu ja aseen kantaminen on hyväksyttyä. Kirkon arvojen mukaan, jotka se itse määrittelee, toisessa tilanteessa väkivalta on sallittua ja toisessa ei. Mihinkä tässä pieni ihminen oikein uskoo? Kaikenlaisen väkivallan pitäisi olla tuomittavaa, ei papit voi määrittää, mikä sota on oikeutettu, mikä ei. Kysymys on vallan käytöstä, maallisen vallan käytöstä ja vallan käyttöön liittyy aina väärinkäytöksen mahdollisuus. Jumalan olemassaoloa ei ole kukaan todistanut ja jumaluuden todisteena on vain ihmisten usko, että hän on olemassa. Toisin sanoen Jumala on riippuvainen ihmisten uskosta, ellemme usko, ei Jumalaakaan ole olemassa. Menikö monimutkaiseksi? Kaikki kirkon näkyvät rituaalit ja pappien tulkinnat ovat ihmisten selitystä ja vallankäyttöä. Ja ihmisten uskonnollisten tunteiden tulkitsemisessa on olemassa kilpailevat markkinat.

Islamia ei saa arvostella tai siitä voi seurata hengen menetys. Lähi-Idässä luvataan itsemurhapommittajille paratiisia ja tusinaa neitsyttä kaveriksi. Tämä uskonnollinen suuntaus on kasvamassa ja Iran on oikein islamilainen diktatuuri. Valitettavasti tässäkin uskonnossa on erilaisia suuntauksia, siis ihmisten tulkintoja, jotka taistelevat verisesti keskenään. Muistettakoon Iranin ja Irakin välinen 10-vuotinen julma sota.

Juutalaisuus on oma tapauksensa. Juutalaiset kokevat olevansa Jumalan valittu kansa. Se oikeuttaa mihin tahansa rabbin siunaamaan tekoon. Luterilaisuus ja mm. islamin katsotaan pohjautuvan tähän uskontoon. Juutalaiset uskovat Jumalan tehneen liiton heidän kanssaan. Tähän pohjautuu arabien sorto ja sodat heidän kanssaan.                                                                                                                    

Maailmassa on miljardi hindua. Hesarissa oli uutinen, että hindut ja muslimit tappavat toisiaan Delhin kaduilla. Hindunationalismi kukoistaa. On ennustettu, että tilanne räjähtää käsiin. Povataan muslimien kansanmurhaa. Kansanmurhan varoitusmerkit ovat selvästi ilmassa Intiassa, varoittaa Ruandan kansanmurhan aikoinaan ennustanut Genocide Watch -järjestön johtaja, tohtori Gregory H. Stanton. Siis uskovaiset tappavat toisiaan uskonnon ja nationalismin vuoksi.

Mihin lopputulokseen tässä tulisi päätyä uskonnon ja ihmisen rajattoman aggressiivisuuden suhteessa? Oma ratkaisuni on ottaa etäisyyttä kirkkoon ja sen oppeihin. Läpivalaisun kautta voi ymmärtää uskonnon viehätyksen. Rakkauden sanoma kiinnostaa ja lupaus taivasosuudesta on ihan houkutteleva. Toisaalta faktaa on se, että kirkot eivät ole puolueettomia ja rauhan asialla. Ne yleensä myötäilevät vallanpitäjien mielipiteitä ja jakelevat heille oikeutusta väkivaltaan surutta ja omaksi edukseen. Tästä moraaliristiriidasta johtuen en lyö vetoa Jumalan olemassaolon ja oman taivasosuuteni puolesta hyväksymällä pappien tarinat ja lupaukset.

Esa Kanerva

Putinismin taustoja

 

                                                                                                                13.4.2022

Putinismi on vääristeltyä historian tulkintaa ja keksittyä ideologiaa. Muuten on mahdotonta ymmärtää Venäjän järjenvastaista ja epäloogista käytöstä. Venäjän hyökkäys on Putinin ja pienen eliitin hanke, jota ohjaa stalinistinen, jopa jossakin määrin fasistinen ajattelu. Mistä kumpuavat Putinin imperialistiset mielihalut?

Presidentti Putin on pesunkestävä Neuvostoliiton kasvatti. Hänen elämänsä katastrofi ajoittuu vuoteen 1989. Berliinin muuri murtui marraskuussa 1989. Pari kuukautta myöhemmin Putin joutui raivostuneen väkijoukon piirittämäksi ja mielenosoittajat rynnäköivät KGB:n Dresdenin-toimistoon. Putin oli ovella vastaanottamassa riehujia aseen kanssa ja uhkasi sotilaiden ampuvan. Hän varmasti koki tilanteessa avuttomuutta ja kuoleman pelkoa. Hän yritti saada sotilaita avuksi rähinöitsijöiden taltuttamiseksi. Moskavasta ei tullut lupaa ampua eikä sotilaita hätiin. Aikansa residenssi poltti asiapapereitaan ja pakkasi sitten matkalaukkunsa väkijoukon hajaannuttua. Länsi-Saksan ja Harppi-Saksan yhdistyminen pirstaloi hänen maailmakuvansa. Hän on todennut myöhemmin, että Neuvostoliiton hajoaminen oli suuri maailmanhistoriallinen onnettomuus, pikemminkin katastrofi.

Neuvostoliiton rauniolla alettiin rakentaa Venäjän ympärille uutta poliittista demagogiaa. Neuvostoperintöä alettiin muokata uuteen kuosiin, sovellettavaksi siihen hetkeen ja Venäjän tarpeisiin. Vaikka Neuvostoliitto kuoli, suurvenäläinen ajattelu ei hävinnyt mihinkään. Neuvostososialismin sijaan Venäjälle alettiin sepittää sen suurta menneisyyttä natsien voittajana ja se on maailmassa luontainen johtava kansa. Tämän filosofian tunnetuimpia edustajia oli tuolloin, äskettäin kuollut poliitikko, Vladimir Zhirinovski, joka uhkaili mm. Suomea. Toinen merkittävä vaikuttaja oli Moskovan yliopiston professori Aleksandr Dugin. Hän jalosti Neuvostoliiton imperialistisia arvoja ja käsityksiä nykyaikaan. Hän oli vihainen isänmaansa alennustilasta ja hajaannuksesta. Hän halusi Venäjän imperiumin, joka ulottuisi Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan asti mukaan lukien Afganistanin, Mongolian ja osia Kiinasta.                           

Duginin filosofiaan kuului myös ajatus, että Venäjän on holhottava vaikutuspiirissään olevia kansoja. Tässä suhteessa Ukrainan sota voidaan nähdä tämän ideologian ilmentymänä. Putinin puhe, jossa hän historiallisesti kyseenalaisti Ukrainan olemassaolon itsenäisenä valtiona noudattaa tätä kaavaa. Putinin logiikka noudattaa sellaista ajatuksenjuoksua, että koska Ukrainan holhottavan kansan mielipide poikkeaa Venäjän käsityksestä, täytyy se olla ulkomaisten voimien vaikutuspiirissä.

Dugin halusi vapauttaa yhdistyneen Saksan Yhdysvaltain ja Naton ikeen alta. Siksi Venäjän tulee tukea yhteistyösuhdetta Saksaan. Dugin jakoi maailman etupiireihin. Suomi ja siihen liitetty Karjala kuuluivat Venäjälle. Jeltsin ja Putin ovat politiikassaan noudattaneet Duginin linjauksia. Jos Putin noudattaisi pilkulleen Duginin ajattelua, Baltian maat voisivat olla turvassa, koska filosofi laski niiden kuuluvan Saksalle.

Vladimir Putin haluaa siis oikaista historialliset vääryydet. Venäjän kehitys tullee menemään yhä enemmän yksilökeskeisempään suuntaan. Putin ei voi löysätä ohjaksia lainkaan, muuten hän riskeeraa kaiken vallan menettämisen. Suomen on syytä olla hyvin varpaillaan. Siihen on olemassa historialliset syyt. Venäjän ulkopolitiikan johto puhui jo 2000-luvulla, että sillä on laillisia oikeuksia ja intressejä ulkomailla. Suomi sai itsenäisyytensä Leninin bolsevikeilta heidän hävittyään sodan Saksalle. Putin on jo arvostellut Ukrainan tilanteessa Leninin päätöksiä ja todennut Ukrainan itsenäisyyden olleen Leninin virheratkaisu. Onko Suomen kohdalla tapahtunut samanlainen erehdys, joka vaatii oikaisua?

Meidän on paljosta kiittäminen presidentti Koiviston oivallusta ja oikeaa ajoitusta 1990 Suomen yksipuolisesta irtisanoutumisesta yya-sopimuksesta. Koska Saksa yhdistyi, sen viittaukset Saksaan ja sieltä tulevaan hyökkäysuhkaan, olivat vanhentuneet. Neuvostoliitto halusi Pariisin rauhansopimukseen v. -47 Suomen kanssa kirjaukset Saksasta hyökkääjänä, jota vastaan suomalaisten olisi taisteltava suojatakseen Neuvostoliittoa, tarvittaessa sen tuella. Myöhempinä vuosina oli ongelmana se, että paitsi Saksan hyökkäysuhasta Suomen olisi neuvoteltava Neuvostoliiton kanssa, niin Saksan kysymyksen asiasisältö laajeni moneen muuhun asiaan. Idässä tulkittiin myös Suomen sisäpolitiikan kuuluvan neuvostokonsultaatioiden piiriin. Koiviston johdolla irtisanottiin yya-sopimus Venäjän protesteista huolimatta. Suomi piti päänsä.

Mikähän Suomen tilanne olisi nyt, jos yya-sopimusta ei olisi oivallettu irtautua juuri sopivalla hetkellä. Sopimuksen puolustusvoimia koskevat rajoitukset purkautuivat näet samalla kertaa. Suomi voisi jatkossa rakentaa omaa puolustustaan omilla ratkaisuillaan eikä sillä ollut velvollisuutta Neuvostoliiton puolustukseen. Suomi on pystynyt hankkimaan -90-luvulla mm. Hornetit Yhdysvalloista ja muokkaamaan puolustusvoimansa kaluston ja järjestelmät Nato-yhteensopiviksi. Myös yhteistyö Naton kanssa on ollut tiivistä.

Historiallisten syiden vuoksi Suomen tulee hakea turvaa ja liittoutumista. Venäjän aikeista ei kenelläkään ole käsitystä eikä niitä voi rationaalisesti ennustaa. Suuren riskin joutumisesta sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi voi tunnistaa historiallisia taustoja vasten. Tällä hetkellä me olemme jo Nato-riippuvaisia. Kriisitilanteissa me tarvitsemme välttämättä uusien asejärjestelmien täydennystä huolto, -varaosa ja materiaalitäydennystä Nato-maista. Kriiseissä Nato huolehtii ensiksi jäsentensä materiaali- ja ammustäydennykset, sitten vasta Suomen tilauksen. Siis edellyttäen, että tuotteita on tuotantolinjalla tai varastossa.

Esa Kanerva

 

 

Päättäjät opintomatkalle

 

                                                                                                      5.4.2022

Olen kirjoitellut viimeisimmät juttuni maailmatilanteesta. Ei näytä Ukrainan tilanne ja Putinin sotatoimet mihinkään laantuneet, päinvastoin. Ajattelin hieman keventää aihepiiriä ja palata kotimaahan. Aiheeni on tänään, toteutuuko kansalaisten perusoikeus liikkumiseen, eritoten kotikaupungissani Tampereella?

Olen ollut kuukauden päivät vaimoni kotiseudulla Pohjois-Kainuussa Suomussalmella. Meillä on täällä vaatimaton tukikohta ja asunto, jossa viettää eläkeläisen ”lomaa”. Suomussalmi on 7500 asukkaan muuttotappiokunta, jonka suurina huolina on nuorten muuttaminen etelään, suuri työttömyys ja elinkeinorakenne. Kunta on siis nykyisen väestöllisen rakennemuutoksen uhri. Toisaalta kaikki tarpeelliset palvelut ovat saatavilla kaupoista kulttuuriin.

Mutta nyt sitten itse asiaan. Tänä talvena olen seurannut Tampereen ja Suomussalmen katuverkoston hoitoa ja kuntoa. Ensiksi tarkastelen Tampereen tilannetta. Koko alkuvuosi on ollut lumisateinen ja sää on ollut vaihtelevaa. Lämpötila on vaihdellut plussasta pakkaseen. Kulkuväylien surkea kunto on sulkenut varsinkin iäkkäät ihmiset koteihinsa. Sekä autoilijoiden että kävelijöiden näkökulmasta liikkuminen on ollut vaarallista auraamattomilla ja puutteellisella hoidolla olevilla kulkuväylillä. Vanhukset joutuivat eristäytymään koteihinsa koronan vuoksi edelliset pari vuotta, nyt sitä aiheuttaa tiestön kelvoton hoito.

En ymmärrä tätä ollenkaan. Selitykseksi ei kelpaa poikkeuksellinen talvi. Talvia tulee ja menee. Toistaiseksi Suomessa sataa lunta, ei se ole ihmeellistä. Se, että joka talvi määrärahat eivät riitä katujen ja jalkakäytävien kunnolliseen hoitoon on ihmeellistä! En usko myöskään selitykseen, ettei aurauskalusto ole saatavilla laajan katuverkon tarpeisiin. Kyllä auraajia Suomessa riittää, jos on tahtoa tehdä etukäteen sopimuksia. Totta kai tällainen varautuminen maksaa, menee rahaa turhempaankin.

Omasta kokemusta tiedän ahkerana kävelijänä, että jalkakäytävät ovat olleet tämän vuoden kokemuksen perusteella putsaamatta seuraavaan päivään. Kun uusi lumi sataa jään päälle, ansa on valmis jalankulkijalle nastakengistä huolimatta. Sen parempaa ei voi sanoa kaupungin keskustan katujen kunnosta. Niiden pitäisi kaupungilta kerrotun mukaan olla ykkössijalla kunnossapidossa. Muutamana päivänä kävin autolla Keskustorin läheisyydessä hallissa puolen päivän jälkeen. Katuihin oli saatu aikaan pieni ura, jalankulkutiet olivat täysin ummessa.

Viime vuoden taloudellinen tulos oli erinomainen, muistaakseni 70 miljoonan luokkaa. Olisiko siitä liiennyt muutama satatuhatta teiden kunnossapitoon? Valtuutetut, olkaa hereillä seuraavassa talousarviokokouksessa! Pitäkää kuntalaisten puolia ja riittävästi rahaa väylien kunnossa pitoon. Se on kuntalaisten näkökulmasta ihan perustarve. Iäkkäänäkin pitää päästä liikkumaan vaarantamatta terveyttään tai henkeään.

Sitten vertailua. Suomussalmen kunnan väylien hoito on Tampereen vastakohta. Joka kolkka on nuohottu jo kuuteen mennessä aamulla. Ulkoilureitit ovat rankankin pyryn jälkeen auki ja hiekoitettu. On ilo liikkua turvallisesti. Erityisen vastuullisia ovat myös yksityiset huoltoyhtiöt. Tampereella jäin muutaman kerran omassa pihassani autolla jumiin. Lumityöt tehtiin joskus seuraavana päivänä. Piha-alueet saattoivat olla peilikirkkaan jään peitossa ilman sepelin murustakaan. Huoltoyhtiöön soittamalla sai ylimielisiä vastauksia ja vasta isännöitsijää painostamalla hän sai huoltomiehet liikkeelle. Toista on täällä. Pihaa aletaan kuuraamaan lumesta jo neljän jälkeen ja piha on kunnossa töihin lähtijöille heti varhaisesta aamusta alkaen. Taitaa olla etelän miehillä ja päättäjillä olla pikkuisen asenteesta kiinni, miten talvikatujen hoidon laatuun suhtaudutaan.

Turvallinen liikkuminen on kansalaisen perusoikeus!

Esa Kanerva