Rkp:ssa kiehuu

 

                                                                                                     30.5.2023

Viime viikonloppuna Ruotsalaisesta kansanpuolueesta taisi tulla selkeästi yhden asian puolustaja. Puolueen liberaalit arvot unohdettiin ja kielipuolueesta tuli selkeästi yhden asian liike. Ruotsin kielen aseman edistäminen Suomessa. Sillä agendalla ei pitkälle pötkitä tulevaisuudessa. Ruotsinkielisten määrä vähenee tasaiseen tahtiin kuin teinien kiinnostus ruotsinkielen opiskeluun koulussa.

Perussuomalaiset painavat hallitusneuvotteluissa päälle kuin tupajäärä saunan hirttä. Selkeäasti suuremmalla puolueella on hallituksen muodostajaan nähden ote. Se voi sanella tahtonsa läpi. Pienempää viedään kölin alta. Puolueen hallitusneuvottelijat oireilevat ja pyyhkivät hikeä otsaltaan. Aatteellisemmat ovat poistuneet pöydistä.

Ihmettelen sitä, että Rkp lähti mukaan hallitusneuvottelujen jatkoon. Onhan se maailman seitsemäs ihme. Arvoliberaali Rkp suostuu perussuomalaisten ”Suomi-ensin”-politiikan myötäilijäksi. Mihin unohtui heidän painottamansa vapaus, ihmisoikeudet ja demokratia. Perussuomalaiset jakavat Suomea leireihin. Mitä enemmän he huutavat somessa suomalaisten erinomaisuutta, sitä enemmän he polarisoivat ja usuttavat kansalaisia toisiaan vastaan. Onko Rkp todella mustavalkoisen Suomen kannattaja?

Eniten olen huolestunut siitä, että perussuomalainen politiikka koettelee Euroopan ollessa sotatilassa demokraattista päätöksentekokykyämme. Ei suomalainen demokratia ole vaarassa, mutta kriisissä ei tarvita prosessien jarruttelijoitakaan. Päätöksenteon on oltava nopeaa ja oikea-aikaista. Demokratiassa on aina mahdollisuus asioitten viivyttämiseen ja omien etujen ajamiseen kiristämällä sopivassa paikassa. Minulla ei ole luottamusta perussuomalaisten aitoon haluun viedä eteenpäin ihmiskunnalle juuri nyt olemassaolon kannalta tärkeitten ilmastokysymysten eteenpäin viemiseen eikä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Ruotsalaisella kansanpuolueella näyttää olevan uskoa, koska se näki edellytyksien olevan olemassa jatkaa hallitusneuvotteluja.

Useat lehdet kirjoittivat viime viikon hallitusneuvottelujen jumiutumisesta siihen tyyliin, että viher-vasemmisto lipoi kieltään, josko hallitustunnustelut menisivät karille. Minulla ei ole ajatuksissani pahansuopaisuutta. Suomi tarvitsee päätöskylyisen hallituksen, olkoon se sitten kansan tahtoma punamusta väriltään. Sellaista hallitusohjelmaa en Suomeen tahdo, joka vie maan visiottomaan kansalliseen tyhjiöön ja Euroopan Unionin direktiivit ulkoapäin ohjaisivat Suomea oikealle tielle Unkarin tapaan. Toivon Rkp:lle voimia torjua jatkoneuvotteluissa tällaiset kirjaukset ihmisoikeuksiin ja maahanmuuttoon. Torjuntavoittoihin en usko, aina kuitenkin voi sanoa kiitos ei ja marssia ulos hallituksesta.

Esa Kanerva

Panen kaiken toivoni Rkp:een

                                                                                                                                       23.5.2023

Hallitusneuvottelut ovat viimeistelyä vaille valmiit. Saanen epäillä. Niin kaukana toisistaan ovat Rkp:n ja Perussuomalaisten kannat maahanmuutossa ja vihreässä siirtymässä. Ruotsalaisten mielestä työperäinen maahanmuutto on välttämättömyys, Perussuomalaisten mielestä kaikki on mennyt jo tähän astisessa maahanmuuttopolitiikassa pieleen. Rkp:n puheenjohtajan mielestä nyt on momentum vihreään siirtymään, Purran mielestä pitämällä kiinni nykyisistä ilmastotavoitteista, Suomen kansan elintaso laskee Pohjois-Korean tasolle. Miten näin erilaiset kannat on yhteensovitettavissa? Panen toivoni Rkp:n aatteellisuuteen ja halusta pitää kiinni omista arvoistaan.

Perussuomalaiset toteavat ohjelmassaan, että ”Maahanmuuttoa käsitellään useissa yhteyksissä vielä lapselliseen 1990-lukulaiseen tyyliin ”rikastuttavana” tai ”jännitystä” yhteiskuntaan tuovana elementtinä. Ne valtavat sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset haasteet, joita suomalainen maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa, jäävät edelleen pimentoon.” Puheenjohtaja Adlercreutz sitä vastoin toteaa, että ”Ellemme saa nettomaahanmuuttoa kasvatettua useilla kymmenillä tuhansilla ihmisillä vuositasolla, olemme pulassa. Nykyisellä tasolla pysyminen johtaisi siihen, että työikäinen väestö pienenisi 20% seuraavien 50 vuoden aikana. 44 000 henkilön nettomaahanmuutto on taso, joka stabilisoisi huoltosuhteen. Selvää on, ettemme pääse tuohon tavoitteeseen ilman määrätietoisia toimia.”

”Entä onko ilmastomuutoksen vastainen työ meille rasite ja ongelma? Kurittaako se suomalaisia ja ajaako se meidät kilpailukyvyttömäksi takapajulaksi? Ei. Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on välttämättömyys – kaikkien maiden osalta. Tähän asti tehdyt toimet ovat pienentäneet esimerkiksi sähkön hintaa Suomessa. Ei ole sattumaa, että sähkön hinta oli viime vuonna Suomessa Euroopan toiseksi halvinta”, toteaa Adlercreutz blogissaan. Tutkin Perusuomalaisten ilmastopoliittista ohjelmaa. Ensinnäkin he haluaisivat siirtää hiilineutraalisuustavoitetta vuodesta 2035 vuoteen 2050. He pitävät vihreää siirtymää ideologisena kysymyksenä ja vetoavat siihen, että Suomen päästöt ovat vain runsas promille maailman kokonaisluvuista. Puolue haluaisi mahdollistaa turpeen käytön ja kaikki muutkin mahdolliset fossiiliset polttoaineet niiden aiheuttamista päästöistä huolimatta. Tuulivoima sitä vastoin ajaa säävarmaa perusvoimaa pois markkinoilta ja aiheuttaa mittavia ongelmia ympäristölle, eläimille, ihmisille ja taloudelle.

Toivottavasti Rkp pitää kiinni järjen äänestä ja tavoitteistaan. Niin järjettömiltä kuulostavat Persujen meilipiteet varsinkin ilmastokysymyksissä. Puolue haluaa tehdä kaikki päinvastoin kuin yleinen käsitys ja tutkimukset osoittavat. Petteri Orpo viilaa jo kynsiään ja valmistautuu esittelemään hallitusohjelmaansa. Niinköhän tuo hänen hallituksensa syntyy, lieviä epäilyjä on lupa esittää. Tai sitten politiikassa kaikki on mahdollista, mahdotonkin!

Esa Kanerva



Hurraa, uusi valtuustoryhmä on syntynyt!

                                                                                             16.5.3023

Uusi valtuustoryhmä on syntynyt, ”Tamperelaisten puolesta”, hurraa! Aila Dundar-Järvinen on perustanut oman valtuustoryhmän. Nimikin on plagiaatti tai muunnos Pekka Paavolan aikoinaan johtamasta puolueista riippumattomasta ryhmästä ”Tampereen puolesta”. Jos nimeen on uskomista, tämähän on hieno asia. Aila laajentaa edunvalvontaansa koskemaan itsensä lisäksi myös tamperelaisia kuntalaisia.

Valtuustokauden luottamuspaikkojen puolivälitarkastelu ei mennyt demareilla aivan nappiin. Tuli niin sanottuja ennalta arvaamattomia muuttujia. Nämä paineet puuttua ennalta valmisteltuihin ratkaisuihin kuvaavat varsin hyvin avoimuuden kaipuuta päätöksenteossa. Eilisen edustajiston kokouksen perusteella kaivataan perusteellisempaa poliittista periaatekeskustelua ja osallisuutta ratkaisuihin. Edustajistoa voitaisiin kutsua koolle useammin ja osallistaa paremmin tamperelaiseen politiikan tekoon.

Konsernijaoston puheenjohtajaksi ei kunnallisjärjestön hallituksella ollut esittää kuin varavaltuutettu Anne Liimolaa. Ansioituneempiakin olisi ollut tarjolla, ei kuitenkaan ryhmälle ja sen johdolle "sopivaa" henkilöä.

Syksyn edustajiston kokouksessa on mielestäni otettava kantaa kansanedustajien asemaan jatkossa kaupungin korkeissa luottamusasemissa. Tampereella on pitkään noudatettu periaatetta, ettei kansanedustajia valita esimerkiksi kaupunginhallitukseen. Nyttemmin nämä periaatteet näyttävät haudatun. Kannatta muistaa maakuntahallinnon ja kaupungin päätöksenteon rajapinta. Toiminta molemmissa yhteisöissä poliittisissa johtotehtävissä ei ole lain mukaan esteellistä, mutta näyttää ulospäin pahalta. Osittain eri hallinnoissa päätetään samoista asioista, mutta eri intresseistä. Harmi, että lainsäädännöllisesti tätä ei maakuntahallinnon valmisteluvaiheessa huomioitu.

Vuoden 2025 kunnallisvaalit lähestyvät. Oikeastaan nyt on vakavan harkinnan paikka, osallistuuko niihin vai ei. Kummolan sanoin, en hyväksy ikärasismia. Päätöksenteossa tarvitaan kaiken ikäisiä ja eri sukupolvia. Jos pää pysyy kunnossa ja jalka nousee, miksi ei osallistuisi?

Esa Kanerva

Minustako monarkisti?

                                                                                                                                              8.5.2023


Olemme seuranneet viimeisen viikon suurta teatteria ja näytelmää. Pääosaa on näytellyt iäkäs mies, kuningas Charles III. Suureelliset monarkistiset draamat ovat eräänlaisia menneitten aikojen muinaisjäänteitä. Kuningas kruunattiin periaatteessa yksinvaltiaaksi ja Jumalan edustajaksi maan päälle.

Minulle tasavaltalaiselle on ollut tuskallista katsella kuninkaan kruunajaishömppää. Niiden katselulta ei ole voinut välttyä, koska tiedostusvälineet ovat käsitelleet kruunajaisia ja niiden suunnittelua jo kuukausia. On totta, että monarkia on hallinnut brittejä jo satoja vuosia. Ihmettelen sitä, että kuinka valistunut kansa sulattaa yksinvaltiutta. Suvussa kulkevaa oikeutta perimysjärjestyksen kautta nousta hallitsijaksi. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko valittava henkilö ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva.

Osa kansasta on pahasti syrjäytynyt ja elää köyhyydessä. Brittiläiset veronmaksajat ovat kuitenkin valmiit maksamaan kuninkaallisten palveluksista virallisen ilmoituksen mukaan 75 miljoonaa euroa vuodessa. Tosin vastustajien laskelmien mukaan todelliset kulut ovat 400 miljoonaa euroa. Mistä sitten kuninkaalle ja hänen perheenjäsenille maksetaan? He edustavat, käyvät pippaloimassa erilaisissa hyväntekeväisyysjärjestöissä, myöntävät arvonimiä, leikkaavat nauhoja ja käyvät ulkomaiden vieraina edustamassa Britanniaa. Kuningas allekirjoittelee linnassaan hallituksen lakiesityksiä pilkkuakaan muuttamatta. Ei ole vuosisatoihin korjaillut niistä mitään.

Kuninkaallisia suojellaan ja he nauttivat erityisoikeuksista lain edessä. Prinssit ovat syyllistyneet, jos johonkin laittomuuteen, tuomiota ei ole jaeltu. Moraalin tasokaan ei päätä huimaa. On avioliiton sivusuhteita, syrjähyppyjä ja pettämistä. En heitä ensimmäistä kiveä, totea heidän olevan tavallisia kansalaisia heikkouksineen ja harhapolkuineen. On tietysti selvää, miten Jumalan edustajan maanpäälliselle arvovallalle käy tällaisten tapausten tultua ilmi. Tai ainakin pitäisi käydä, koska tuntuu siltä, että engelsmannit ovat immuuneja kaikelle tälle. Kuninkaalliset ovat heidän yläpuolellaan eikä tavalliset moraalikäsitykset koske heitä.

On raskasta olla kuningas. Menee yksityiselämä ja muijaansakaan ei saa valita vapaasti. Pitää aina olla luupin alla ja yrittää hymyillä. Taakka on vapaaehtoinen, aina voi luopua kruunusta, harvoin sitä kuitenkin tapahtuu. Luontoisedut ovat sitä luokkaa, että heikompilahjainenkin suvun jäsen osaa laskea yksi ynnä yksi. Tosin Harryn esimerkki osoittaa, että kuninkaallisuus kiinnosta ja itsensä voi sen maineella elättää tavallista bisnestä tekemällä. Ei tarvitse kuin signeerata jokin, tuote, niin taaloja isketään pöytään 7 numeroinen summa.

Kuninkaallisten tulevaisuutta pohditaan ja veikkaukset ovat tänään vahvasti sitä mieltä, että tuskin 100 vuoden päästä monarkiaa Englannissakaan on olemassa. Miksi haluttaisiin pitää kansakunnan johtajana ihmistä, jolta on riisuttu valta. Siis keulakuvaa. Kannattaako maksaa arvojohtajuudesta, menneitten vuosisatojen menestyksen muistomerkistä ja tasavaltalaisten mielestä kokopäivätoimisesta loisimisesta sellaista hintaa. Minusta ei kannata.

Esa Kanerva

Uusia politiikan ilmöitä

                                                                                                                                     29.4.2023

Toveriseuran huhtikuun kuukausikokouksessa valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari keskustelutti ja alusti viime eduskuntavaalien lopputuloksesta ja viimeisten vuosikymmenten muutoksista suomalaisessa poliittisessa kentässä, etenkin demareitten osalta. Ruostetsaari on tutkinut ja erikoistunut yhteiskunnan eliittien tutkimukseen. Puolueitten voimasuhteet ja niitten sisäiset vallankäytön muutokset ovat suuria, puoluekoneisto on joutunut taka-alalle ja puolueen johtaja on yleensä pääministeri kulloinkin vallassa olevassa hallituksessa, edustaa Suomea EU:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla. Kaikki liittyy häneen ja valta on suuri. Referoin ja lainaan tässä alustuksen ja keskustelujen kulkua vapaamuotoisesti. Asiasisältö on professori Ruostetsaaren alustuksesta.

Valtaa on siis siirtynyt puolueorganisaatioilta hallitus- ja eduskuntaryhmille. Puolueiden saama julkinen rahoitus painottunut puoluetukea enemmän eduskuntaryhmien rahoitukseen. Puoluejohtajan tehtävä yhä raskaampi medioituneen ja henkilöityneen politiikan paineissa. Heillä on yleensä vaikeaa sovittaa yhteen työ ja perhe-elämä. Puoluejohtajuus näyttäytyy poliitikolle yhä harvemmin uran päätepisteenä. Esim. Jyrki Katainen, Alexander Stubb ja Mari Kiviniemi siirtyivät puoluejohtajuuden jälkeen kansainvälisiin tehtäviin.

Politiikka on henkilöitynyt. Yksittäiset henkilöt korostuvat puolueitten sijaan. Yleinen näkyvyys ja huomio kohdistuu ylipäänsä yksittäisin poliitikkoihin puolueiden tai instituutioiden sijaan. Keskittynyt näkyvyys: huomio keskittyy poliittisiin johtajiin (presidentillistyminen). Privatisoituminen on ilmiö, jossa poliitikosta kerrotaan yksityishenkilönä eikä pelkästään julkisessa roolissaan. Jopa henkilöpiirteiden korostaminen ja yksityiselämän paljastaminen ovat tuttuja iltapäivälehtien lööpeistä.

Valtasiirtymiä on tapahtunut puolueissa myös paikallisella tasolla. Puolueiden jäsenmäärät supistuneet (pl. PS ja Vihreät). Paikalliset puoluejärjestöt ovat rapautuneet ja politiikan teon painopiste siirtynyt puoluejärjestöistä kunnanvaltuusto- ja hallitusryhmiin. Puoluejärjestöjen toiminta painottuu vaaleihin. Vaaleissakin ehdokkaiden omilla tukiryhmillä on keskeinen rooli. Perinteisen vaalikampanjoinnin rooli on supistunut ja sosiaalisen median rooli kasvanut.

Medioituminen on kohtuullisen uusi käsite. Se tarkoittaa yhteiskunnallista muutosprosessia, jossa mediasta on tullut erityisen vaikutusvaltainen yhteiskunnan eri alueilla, esim. politiikassa. Mediasta on tullut tärkeä poliittisen informaation lähde sekä kansalaisille että päättäjille. Poliittiset päättäjät mukauttavat toimintaansa median toimintalogiikkaan. Hyvänä esimerkkinä toimii television puoli yhdeksän uutiset. Päätöksien on oltava purkissa niiden alkamiseen mennessä. Puolueet ja ehdokkaat tavoittavat äänestäjät kasvavassa määrin perinteisen median ja sosiaalisen median kautta. Journalistisen ja sosiaalisen median rooli yhteiskunnallisen keskusteluagendan ja –päätöksentekoagendan asettajana puhuttaa ja näiden medioiden agendat ovat kietoutumassa kasvamassa määrin yhteen. Esimerkkinä voi ottaa ennen viime eduskuntavaaleja tapahtunut valtionvarainministeriön kannanotot Suomen talouteen, säästövaatimukset ja – ehdotukset. Media tarrautui niihin voimakkaasti ja ohjasi keskustelua talouteen vaalien pääkysymyksenä.

Viime eduskuntavaalien lopputuloksesta ei ole tutkittua tietoa pariin vuoteen. Keskustelua kuitenkin asiasta käytiin. Miksi demarit jäivät kolmansiksi? Tärkein oli vaalien pääteeman ohjautuminen Kokoomuksen haluamaan suuntaan, talouteen, median avustuksella. Kritiikkiä esitettiin myös puolueelle siitä, ettei talouskysymyksiin oltu paneuduttu riittävällä vakavuudella tai ei uskottu sitä, että julkinen talous ylipäätään kiinnostaisi suomalaisia. Toinen suuri kysymys oli se, että olisiko Sanna Marinin pitänyt asettua ehdolle Uudellamaalla. Esitettiin veikkailuja, että hän olisi saattanut saada jopa 100 000 ääntä siellä. Tällöin vaalien lopputulosastelma olisi ollut aivan toinen. Todettiin myös se, että on harvinaista, että pääministeripuolue ylipäätään lisää kannatustaan. Kolmanneksi tuotiin isona asiana puolueen ehdokkaiden sosiaalisen median hallinnan osaamispuutteet. Se on vakava asia. Nykyään pitää osata tehdä kiinnostavia seitsemän sekunnin videoita kellon ympäri.

Illan yhteenvetona voi todeta muodikkaasti, että vasemmistopuolueille toimintaympäristön muutos tuo ongelmia. Hyvinvointivaltioidean ovat omineet kaikkiapuolueet. Hyvinvointivaltioille ominaiset käsitykset kansalaistensosiaalisista oikeuksista ovat saaneet kannatusta yli puoluerajojen. 2000-luvun arvo- ja asenneilmapiirissä yksilökeskeisyyden merkitys on korostunut kollektiivisten arvojen ja kollektiivisen toiminnan kustannuksella, mikä ilmenee mm. puolue- ja ammattiyhdistysjäsenyyden vähentymisenä. Laajan julkisen sektorin ei-toivottuja vaikutuksia koskevassa keskustelussa sos.dem. puolueet ovat olleet joko haluttomia arvioimaan tällaisia vaikutuksia tai sisäisesti hajanaisia tämän kysymyksen suhteen. Globalisaation hankalat, epävarmuutta lisäävät vaikutukset ovat kohdistuneet voimakkaimmin vasemmistopuolueiden ydinkannattajaryhmään.

Edellä mainittuihin kysymyksiin on demareitten löydettävä vastaukset. Puolueen on kyettävä luomaan uskottavat ratkaisut toimintaympäristön muutoksiin.

Lopuksi toivotan hyvää suomalaisen Työn juhlaa lukijoilleni!

Esa Kanerva















 

Haitarin soittoa

 

                                                                                                  21.4.2023

Ajattelin kertoa soittoharrastuksestani. Eläkeläisenä on aikaa harrastaakin. Mielikuva harmaasta harmonikkaa soittavasta eläkeläisestä on idyllinen ja stereotyyppinen. En mielestäni halua toteuttaa mitään mielikuvaa. Olen pikkupojasta lähtien soitellut elämässäni enemmän tai vähemmän haitaria. Aloitin tehoharjoittelun vuonna 2017. Kiitos tässä Tampereen konservatorion harmonikan soiton opettaja Kaisa Kujanpäälle. Hän on musiikin maisteri ja Kultaisen harmonikkakilpailun voittaja vuodelta 2006. Hän opasti vanhojen taitojen haltuun ottoon.

Ammattimuusikkojakaan ei ymmärretä työntekijöinä. ”Teettekö jotakin työtä vai soitatteko vain?” on aika yleinen kysymys. Muusikon ammatin edellytys on sitoutuminen ja motivaatio harjoitella, harjoitella. Halu oppia ja valmius tylsäänkin arkiduuniin on edellytys päästä eteenpäin. Kerron ammattimuusikoista siksi, ettei harrastelijallakaan ole oikotietä onneen. Pitää jaksaa päivittäin tehdä toistoja ja sormikuviota tunnista toiseen. Onneksi leipä ei ole kiinni näistä taidoista. Missä tahansa harrastuksessa tulee alkuinnostuksen jälkeen tunne, etten minä ”haluakaan” soittaa ja sitten tukku selittelyä.

Käyn nykyisin soittotunneilla yksityisesti, kerran parissa viikossa. Opastus riittää tässä aikataulussa, koska oppiminen on hitaampaa kuin nuorena. Kiitän opettajaani Tapani Luojusta kärsivällisyydestä. Käymme läpi noin puolentoista tunnin ohjelmistoani ja väliin verkkaisesti uusia kappaleita. Ajattelen, että minulle on tärkeintä aivojeni kunnossa pysyminen ja antaa niille töitä. Toki on mukavaa oppia uutta ja havaita sen mahdolliseksi.

Mitä repertuaariini sitten kuuluu? Lähtökohta on tietysti se, että sitä soitetaan, mitä toivotaan. En hyljeksi vanhoja viime vuosisadan alun kappaleita. Minulta sujuu niin Mantšurian kukkuloilla valssi kuin  Säkkijärven polkka. On upeaa havaita palvelutaloissa soittaessa, kuinka muorin jalka alkaa lyödä tahtia. Ne kappaleet ovat osa heidän nuoruuttaan ja elämäänsä.  Samalla tavalla joka maassa on omat suosikit, joita halutaan kuunnella. Ranskalainen kuuntelee mielellään musette-valsseja ja italialainen on tykästynyt vaikkapa ”O sole mio-kappaleeseen”. Ruotsissa pidetään merimiesvalsseista. Ne laulut ovat osa heidän kansallista identiteettiään.

Soitan mielelläni myös vaikeampia harmonikkaklassikkoja. Ohjelmistooni kuuluu Brahmsin Unkarilainen tanssi numero 5, Montin Chardas, Malandon tangoja, Pihlajamaan sävellyksiä ja muita. Ne ovat teknisesti aika vaativia. En halua olla robottisoittaja, vaan haluan panna itsestäni likoon jotakin omaa tulkintaa. Se on tämän itseilmaisun suola.

Teen soittokeikkoja palvelutaloihin ja mihin ikinä pyydetään. Yleensä ne ovat syntymäpäiviä tai eläkkeelle jääntitilaisuuksia. Kyllä nämä keikat motivoivat harjoittelua!

Esa Kanerva

 

Mikä ahdistaa?

                                                                                                                                        15.4.2923

Aamuyön hereillä olon tunteina oli aikaa miettiä, mitkä asiat minua ahdistavat tänään henkisesti kaikkein eniten. Nyt listausta kirjoittaessa yritän opetella myös uudenlaista kirjoittamistyyliä. Ajatukset pitää kuulemma sanoa twiittimäisen lyhyesti. Kukaan ei lue nykyään pitkiä jaarituksia. Muutama lause ja se on siinä.

Kyllä minua rassaa kovasti Kiinan nykyinen hyökkäävä ja maailmanpoliittiseen ylivaltaan perustuva politiikka. Taiwanin valtausyrityksestä alkaa 3. maailmansota. Pitää muistaa maailmaa jaetaan nyt uusiksi valtapiireiksi.

Olen peloissani nuorien sukupolvien tulevaisuudesta. Maailma on poliittisesti epävakaassa tilanteessa ja se horjuttaa nuorison elämänuskoa. Sota Euroopassa jäytää mielenterveyttä kuin rotta sisuskaluissa. Hoitoa ei saa mielenterveysongelmiin.

Olen tuskastunut suomalaisten nuorten perheiden arjen huolista. Ruoka kallistuu 17,7 prosenttia edellisestä vuodesta kuukaudessa. Laskut lankeavat, kulut nousevat ja Petteri lupaa lisää löylyä kiukaalle, nimenomaan tavallisen ihmisen arjen kustannuksiin.

Itsekkäästi ajattelen, kuka vaimoni ja minut hoitaa vanhuksina. Ei siihen ratkaisua ole tällä hetkellä kenelläkään. Nyt pitää tehdä hitaasti vaikuttavia, mutta tehokkaita ratkaisuja. Kannattaisi käydä opintomatkalla Japanissa.

Terveys on hyvän elämän ehto. Iäkkään elämä on katkolla joka päivänä. Uudenlainen elämäntilanne, antaa nöyryyttä ja syvyyttä elämään. Jokainen päivä on rakas. Pelko johtuu siitä, ettei ehdi huomioida ja kiittää lähimmäisiin riittävästi. Sopia, jos on jotakin sovittavaa.

Ai niin, piti kirjoittaa vain blogikirjoituksen intrigin pituinen tiivistelmä. Tuli vähä pidempi, sallittakoon se näin ekakerralla.

Esa Kanerva

Kenestä SDP:n puheenjohtaja?

                                                                                                                                  12.4.2023

Demareilla on edessään puheenjohtajan valinta. Tehtävä ei ole helppo, koska Marinin päätös vetäytyä oli nopea ja yhtäkkinen. Toisaalta valovoimaisen puheenjohtajan jättämä aukko on iso. SDP:llä on ammattitaitoisia ja puheenjohtajan mitat täyttäviä poliitikkoja useita. Nykyään ei kuitenkaan enää riitä, että osaa hommansa, pitää olla henkilökohtaista karismaa ja myyvää persoonallisuutta. Esillä on ollut monia nimiä alkaen Tytti Tuppuraisesta Mäkysen kautta Timo Harakkaan. Kehen päädytään?

Nimiä putkahtelee esiin tasaiseen tahtiin, ehdokkaiden omina ulostuloina ja lehdistön kaivamina. Järjestöväki käy kuumana. Tämä on juuri sitä vaihetta, että puolueväki arvioi ehdokkaita, hakee asemia ja kumppaneita ehdokkaansa taakse. Oikeastaan koko puheenjohtajan valintaprosessi perustuu tähän vaiheeseen. Demarikoneisto seuloo, jauhaa ja valikoi ehdokkaita. Kuka sieltä kiillotettuna ja valittuna putkahtaa esiin, on voittaja.

Viime valinnassa Antti Lindtman jäi kakkoseksi. Janottaisiko vanha suola nyt. Hän itse ei ole ilmoittautunut kisaan mukaan. Kertonut päätöksen kypsyvän parin viikon sisään. Demariryhmänjohtajaksi hänet jo valittiin. Luulen keksineeni puheenjohtajakilvan voittajan, se on hän. Monikymmenvuotinen järjestöväen tuntemus ja kokemus niin kunta- kuin valtionpolitiikassa takaa kannatusta monesta suunnasta. Pankkivaliokunnan jäsenyys tuo ymmärrystä julkisen talouden tilaan, on monesti toiminut puolueessa tasapainottavana tekijänä rauhallisen luonteensa vuoksi ja pitkäaikainen eduskuntaryhmän puheenjohtajuus ovat meriittejä, joita on vaikea ohittaa.

Puolueyhdistyksillä on mahdollisuus esittää puolueen puheenjohtajaehdokkaita. Arvelen, että Antti Lindtman on Toveriseuran ehdotus.

Esa Kanerva

Mitä sanoisi vaalituloksesta?

 

                                                                                                         5.4.2023

Vaaleista on kulunut muutama päivä ja lopputuloksen suhteen on ehtinyt vetää henkeä. Hetki sitten Sanna Marin ilmoitti luopuvansa puolueen puheenjohtajuudesta. Kirjoittelen muutaman rivin omia tuntojani.

Pia pääsi yli neljällä tuhannella äänellä eduskuntaan, kelpo tulos. Edellisiin vaaleihin verraten pudotusta tuli äänimäärässä. Paikka ei ollut kuitenkaan uhattuna missään vaiheessa, ero seuraavaan oli pari tuhatta ääntä. Niin putosi kaikkien muidenkin tunnettujen ehdokkaiden Sannan korjatessa potin. Kuusi eduskuntapaikkaa Pirkanmaalle on historiallinen. Pian työ eduskunnassa jatkuu, nyt jo kahdeksannella kaudella.

Politiikan kentällä tulee tapahtumaan muutos. Vaikka Sdp kasvatti kannatustaan ja sai valtakunnallisesti 3 lisäpaikkaa, se ei riittänyt. Kokoomus voitti vielä enemmän. Ja perussuomalaiset tulivat kakkoseksi. Orpo lähtee ensimmäiseksi hallitustunnustelijaksi. Veikkaan Sipilän vuoden 2015 hallituksen näköistä pohjaa.

Sdp lähti vaaleihin puhumaan hyvinvoinnista, osaamisesta, kestävästä kasvusta ja turvallisesta tulevaisuudesta. Tämä viesti sai kannatusta, muttei riittävän paljon. Kova talouslinja ja Kokoomuksen lupaama talousreformi sai kansalaisilta kovan kannatuksen. Mitä se sitten kunkin arkeen merkitsee, nähdään tulevan neljän vuoden aikana. Entisenä kaupunginvaltuutettuna ole erityisen huolestunut kunnista ja niitten valtionosuuksien indeksileikkauksista. Ne iskevät juuri kuntien peruspalveluihin, lasten varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen.

Oletan, että juuri maaliin saatu sote-uudistus muovataan uuteen uskoon. Keskusta on tuskin asioitten jarruna. Ensinnäkin puututaan maakuntien määrään, elinkelvottoman pienet lakkautetaan ja yhdistetään isompiin. Marinin veikkaamat henkilöstövähennykset voivat toteutua, ainakin maakuntien keskijohto saavat olla varpaillaan.

Sannan siirtyminen johdosta piirun verran syrjään, on kunniakas päätös! Arvostan, kukaan ei korvaamaton ja eikä itseään kannata työllä tappaa. Hänellä on tulevaisuus edessään, minkälainen, haluaisin sen ilolla nähdä.

Esa Kanerva

Kanervan teesit Venäjästä

 

                                                                                                       1.4.2023

Totuus lienee, että naapurimme Venäjä on täysin skitsofreeninen valtio?

Venäjän kansalla on uskomaton historia. Maaorjuus, stalinismi, kommunismi ja nyt putinismi. Se on muokannut Venäjän kansasta ja sotilaista asenteiltaan murhaajia ja vastuuttomia raiskaajia.

Kansaa on pakkosiirretty, pidetty leireillä, tapettu nälkään, tapettu, kidutettu ja kohdeltu epäinhimillisen julmasti. Tehty rikoksia ihmisyyttä vastaan. Millään ei ole ollut mitään väliä!

Oman maan kansalaisilla ei ole ollut ihmisarvoa. Sodissa voidaan tapattaa massoittain miehiä. Yksittäisellä sotilaalla ei ole arvoa. Sotilaita voidaan tapattaa, ellei vihollinen ammu, niin politrukki takaapäin.

Maassa ei ole ollut koskaan demokratiaa. Demokratiaa ei ole koettu, sitä ei voida ymmärtää.

Venäjä on aina hallitsijansa luomus, Pietari Suuri, Lenin, Stalin, Jeltsin ja Putin.

Johtava kansallinen voima on slaavilainen panslavismi, slaavilaisten kansojen ylivertaisuus, luottamus kansan nöyryyteen ja alistettavuuteen. Käytöstä voi verrata natsisaksan rotuoppiin arjalaisen rodun ylivertaisuudesta.

Venäjä ei muutu meidän elinaikanamme.

Liitymme Natoon, maailmapolitiikan palapeli voi mennä uusiksi vielä moneen kertaan, koen turvallisuutemme kuitenkin moninkertaistuneen!

Esa Kanerva

 

 

 

 

Kansanedustajaehdokkaan päivä

 

                                                                                                      22.3.2023

Eletään tiistaipäivää ennen ennakkoäänestystä. Aamu on valjennut puolipilvisenä ja sisältä silmäiltynä voisi olettaa ulkolämpötilan olevan lämpimämpikin kuin todellisuudessa. Pakkasella ei olla kuin miinus kaksi astetta. Kylmä puhuri kuitenkin iskee luihin ja ytimiin. Olen aamusta lähdössä Hervannasta kansanedustajaehdokkaan Pia Viitasen kanssa kohti Lielahden Prismaa. Nämä lähdöt alkavat olla jo rutiinia, niin monta lähtöä on maaliskuussa jo tehty. Ilman sydämen paloa ja vahvaa intoa ehdokas tuskin jaksaisi tällaista kierrostahtia pitää.

Aamu ensimmäiset kohtaamiset tapahtuvat Lielahden Prisman etuovien edustalla. Standit, vaalimateriaalit ja tarjottavat on rahdattu paikalle sitä aikaisemmin. Rekvisiittaa ja tarjottavaa on monen laista, namuja, tulitikkuja, poletteja, teepusseja, purkkaa ja käteen jaettavia esitteitä. Ohikulkijoiden huomio on kiinnitettävä alkuun jollakin tarjottavalla. Itse ehdokkaalla on niin paljon tunnettuutta, että moni haluaa jäädä juttusille kansanedustajan nähdessään. Avustajien pitää tarjoutua keskusteluun, vaikka tervehtimällä ja karkkia tarjoamalla. Yhdentoista maissa kaupassa kävijöitä on harvakseltaan. Yhden hauskan muiston saan yhdeltä herralta. Hän antaa minulle itsensä tekemän vaalimainoksen, jossa luki suurin piirtein näin:” Jos pääministeriksi haluat keski-ikäisen turkulaisen konservatiivisen setämiehen, äänestä Kokoomusta. Jos haluat nuoren, dynaamisen ja huipputaitavan pirkanmaalaisen naisen, äänestä demareita!”. Ilahdun suuresti käteen ojennetusta lapusta!

Käymme pikaisella lounaalla Tapolan mustamakkarabaarissa. Suosittelen, kuuma mustis maistui hyvältä ja on täyttävää. Kysyin tauolla ehdokkaalta, mistä hän on keskustellut ihmisten kanssa? Pia vastaa, että kyllä se arjen huolet, mistä halutaan kertoa. Kun eläke ei riitä lääkkeisiin, vuokraan ja maksuihin. Se on ihan ykkösjuttu, kakkosena tulee energian hinta ja ruoan hinnan nousu. Hallitus on tullut jo vastaan monin keinoin, se ei näköjään ole kyllin kaikille. Kauhistuttaa ajatus kokoomuslaisesta Kokoomuksen 6 miljardin euron leikkauslistasta tulevalla hallituskaudella. Miten näiden ihmisten käy?

Jatkamme matkaa Turtolan City-Marketille. Aurinkokin on alkanut välistä paistella eikä ole niin hirveän kylmän tuntuista kuin aamulla. Iloitsemme Pian hyvälle paikalle sijoitetusta valomainoksesta kaupan edustalla. Ehdokas ei itse pysty vaikuttamaan mainostensa sijoitteluun, tuuria sattui nyt olemaan. Turtolan City-Market  on oikein hyvä paikka asiakasmäärien suhteen näin keskipäivälläkin. Jutustelijoita riittää ja mainoksia menee kaupaksi. Moni kertoo tunteneensa ja äänestäneensä Piaa jo vuosia. Iloitsen näistä kommentista erityisesti. Tänä päivänä ei ole tullut vielä yhtään tylyä palautetta eikä sadattelua. Näihinkin täytyy tottua eikä ottaa henkilökohtaisesti. Jokaisella on joskus huono päivänsä. Tietysti aina toivoo hyviä käytöstapoja, ollaanhan tässä myös demokratian asialla. Kansalta sentään kysytään mielipidettä joka neljäs vuosi toisin kuin esimerkiksi itänaapurissa. Saan arkisia toiveita ehdokkaalle vietäväksi terveisinä. Esimerkiksi postilaatikoita vanhuksia varten Kelan toimistoihin. Tai parempaa jalkakäytävien hoitoa. Otan viestin vastaan, onhan Pia kaupunginvaltuutettukin.

Sitten siirrymme Linnainmaan Prismalle. Kaupan etuovien tienoo on jotenkin tuulelta suojainen paikka ja asiakkaiden kanssa seurustellessa ei tule kylmäkään. Vaatteita toki on päällä kuin michelinrengasukolla monta vaatekertaa. Koskaan vaatteita ei ole ollut liikaa. Tähän aikaan kello yhden ja viidentoista välillä asiakasvirrat on melko harvalukuisia. Joten on yllättävänkin hiljaista, ihmisiä menee toki kauppaan tasaisesti. Pia käy pitkiä keskusteluja ja moni on tullut ihan varta vasten huolineen kansanedustajan juttusille. Viitaska kertoo tykkäävänsä keskustella ihmisten kanssa ja se käy häneltä luonnostaan. Saa siitä myös motivaatiota ja eväitä hoitaa kansanedustajan hommaa hyvin ja sormi ihmisten arjessa. Olemme paikalla toista tuntia. Sitten silpasemme kahvit, vähän lämmittelemme ja matka jatkuu kohti Koiviston kylän Prismaa.

Sää alkaa mennä sateisempaan suuntaan ja alkaa satelemaan veden sekaista lunta. Mainostelineet taas pystyyn ja kaupan ovien edustalle passiin. Päivän viimeinen koitos alkaa ja ainakin minua alkaa jaloissa painaa. Tietysti koko päivän ulkona oleminen alkaa tuntua ”raitisilmamyrkytyksenä.” Neljän jälkeen ohikulkijoiden ilmeestä ja vauhdista voi päätellä, että kaikilla on kiire kotiin syömään ostosten jälkeen. Ei ehditä jäämään keskustelemaan ja ohi mennen otetaan kiireellä esite ja namu mukaan. Esitekauppa kuitenkin käy ja väkeä riittää. On tärkeätä näkyä ennen ennakkoäänestystä, joka alkaa huomenna. Tämäkin Prisma toimii seuraavana päivänä ennakkoäänestyspaikkana, joten vaalimainonta on tietysti äänestyspaikkojen lähellä kielletty.

Päivä päättyy ennen kello kahdeksaatoista. Ihmettelen ehdokkaan turnauskestävyyttä. Ja ymmärrän, ettei demokratiaa toteuteta helpolla, jos mielii päästä kansanedustajaksi. Se vaatii ainakin tahtoa, halua, henkistä kestävyyttä, vuorovaikutustaitoja, tietoa, osaamista, hyvää fysiikkaa ja jonkin verran rahaakin. Jos ehdokkaalla ei ole aikaisemmin mainittuja ominaisuuksia, pelkällä rahalla Arkadian mäen portit eivät aukea!

Terveisin Esa Kanerva

Vaalihommissa

                                                                                                                                                 7.3.2023

Vaaliasetelmat ja tulevan hallituksen kokoonpano näyttävät olevan palkkatyöläisille ja eläkeläisille kohtalon kysymyksiä. En halua maahan Sipilän hallituksen kaltaista Kokoomuksen Perussuomalaisten kokoamaa hallitusta. Vain demarien voitto takaa sen, että maahan voidaan saada oikeudenmukaisesti ja tasapuoleisesti kansalaisia kohteleva valtioneuvosto. Hallituksessa voi olla myös Kokoomus, hallitusohjelma ratkaisee.

Muistan elämäni loppuun Sipilän hallituksen lomarahaleikkaukset, työnantajamaksujen siirrot palkansaajien maksettaviksi, pakkolakiuhkaukset ja eläkeindeksien leikkaukset. Samoin kuntien valtionosuuksien vähennykset, jotka iskivät suoraan ydinpalveluihin. Sekä monet muut synnit.

Nyt on tehtävä töitä, vaalityötä paremman huomisen puolesta. Kukaan ei kiistä valtiontalouden säästötarpeita. Niiden pitää vain oikeudenmukaisesti koskea kaikkia kansalaisia tasapuoleisesti. Kehottaisin tutustumaan Kokoomuksen vaaliohjelmaan. Silloin tiedät, mitä on odotettavissa, jos Orpo on pääministeri.

Teen maaliskuun töitä Pia Viitasen vaalikampanjassa kuljettajana ja osaltani logistiikasta vastaavana.

Alku on lähtenyt liikkeelle innostuneesti ja väkeä on riittänyt tilaisuuksissa. Kansalaiset selvästi ymmärtävät tulevien vaalien tärkeyden. Tule kuulolle ja keskustelemaan. Seuraa lehti-ilmoituksia.

Kirjoitan tämän kuukauden ajan epäsäännöllisesti blogiani aikataulun antaessa myöten.

Äänesi on tärkeä, Pia on sen arvoinen nainen, osaava, kokenut ja luotettava!

Esa Kanerva


Viitasen Pian visiitti

                                                                                                                                         28.2.2023

Viitasen Pia kävi kylässä ja esittäytymässä eilen Toveriseuran kuukausikokouksessa. Pia on siitä harvinainen poliitikko, että hän ei profiloidu kehumalla koko ajan itseään, vaan osaa kuunnella ja on aidosti kiinnostunut ihmisten arjesta. Hän haluaa tietää, mitä kansalaisille kuuluu ja mikä heitä huolettaa. Ja Pia uskaltaa myös sanoa, ettei tiedä juuri tätä yksityiskohtaa ja laskettele vastaukseksi poliittista jargonia. Ei, hän sanoo ottavansa asiasta selvää ja kertoo huomenna viestillä tarkemmin. Tätä rehellisyyttä arvostan!                                                                                                                                    

En ole toimittaja ja tämä teksti on kirjoitettu muistin varaisesti. Aluksi Pia alusti muutamalla lauseella vaalien poliittista asetelmaa. Kokoomus haastaa varmasti demareita talouspolitiikalla. Se syyttää hallitusta rahan törsäämisestä. Perussuomaliset pitävät esillä ja kääntävät kaikki asiat maahanmuuttoon. Rajojen sulkeminen on persuille ehtymätön rahakaivo, joka ratkaisee talousongelmat. Itse asiassa se on valehtelua tai disinformaatiota kauniisti sanoen. Keskusta taistelee olemassa olostaan.                              

Sitten kyseltiin ja keskusteltiin.


Talouspoliittisessa keskustelussa on aiheellista esittää Kokoomukselle vastakysymys, olisiko pandemia pitänyt jättää hoitamatta ja vaihtoehtoisesti otettu korona vastaan raha edellä?

Entä onko Kokoomuksen mielestä puolustusmenojen lisääminen ollut tuhlausta? Puolustukseen on mennyt miljarditolkulla rahaa. Turvallisuuteen on ollut pakko satsata. Ja nyt on asemyyjien markkinat, hinnat ovat kallistuneet. Sillekään emme voi mitään. Tai eikö Ukrainan pakolaisia olisi saanut vastaan ottaa? Vuoden 2022 loppuun mennessä Suomeen on tullut n. 50000 ukrainalaista pakolaista ja tämän vuoden arvio heidän lukumäärästään on 30000-40000 ihmistä. Heidän ylläpitonsa ja asuttamisensa tietysti maksaa. Tähän hallitus on ottanut lisää velkaa ja asiasta on ollut kansallinen yksimielisyys.

Mistä menoista ollaan oltu jyrkästi erimielisiä Kokoomuksen kanssa, on ensinnäkin oppivelvollisuusuudistus. Uudistus jatkaa oppivelvollisuuden 18 ikävuoteen asti. Samalla toisen asteen koulutuksesta tulee laajennetun oppivelvollisuuden piiriin kuuluvalle opiskelijalle maksutonta. Tätä panostustako Kokoomus suree ja olisiko tämä pitänyt priorisoida hylkyyn? Toinen kivi Kokoomuksen kengässä on ollut ns. hoitotakuu-uudistus. 1.11.2024 alkaen hoitotakuu perusterveydenhuollossa on 7 vuorokautta ja suun terveydenhuollossa kolme kuukautta. Oliko tämä huono uudistus? Kolmas kivi on ollut vanhuspalvelulakiin kirjattu hoitajamitoitus 0,7 hoitajaa vanhusta kohden. Kokoomus ei ole henkisesti päässyt eroon viime vaalikaudella lanseeraamastaan käsityksestä, että mitoituksilla ei vanhuksia hoideta. Olisiko tämä vanhusten hoitoon panostus pitänyt hylätä ja eurot säästää?

Sitten puhuttiin ilmastonmuutoksesta. Asia on tärkeä ja muutos ilmastoystävällisempiin tuotantotapoihin voi olla Suomen teollisuudelle jopa kilpailuvaltti. EU:n päätöstä siitä, että vuonna 2035 kaikkien Euroopan unionin alueella myytävien uusien henkilö- ja pakettiautojen tulee olla päästöttömiä, kritisoitiin voimakkaasti. Yleisön mielestä myös polttomoottoriautoista voidaan saada päästöttömiä. Todennäköisesti näistä vaaleista ei tule ”ilmastovaaleja”. Kansalaisten arjessa on niin monia muita huolia, että huomio on päivästä toiseen selviämisessä.

Myös valtiontalouden menosäästöistä keskusteltiin. Esimerkiksi Kokoomuksen tulevan vaalikauden tavoitteet leikata hyvinvointialueilta miljardi euroa tarkoittaa väistämättä ainakin maakuntien määrän vähennystä ja palvelutason heikennyksiä. Indekseihin kajoaminen ei ole niin harmitonta kuin Kokoomus antaa ymmärtää. Kuntien valionosuuksien indeksileikkaukset osuvat suoraan kuntien palveluihin. Eli kansalaisten arjen ytimeen mukaan lukien koulut, päivähoito, kirjasto ym. Demarit eivät halua leikata kansalaisten ostovoimaa, koska se pyörittää kansantaloutta. Mutta ymmärtävät, että säästöjä on löydettävissä ja valtion tuloja lisättävissä tukkimalla esimerkiksi verotuksen porsaanreiät, listaamattomien yritysten osinkojen verohelpotuksista ja perkaamalla yritystukien viidakkoa. Yritystukiin ei ole voitu puuttua tällä vaalikaudella Kepun vastustuksesta johtuen. Verojärjestelmää voidaan uudistaa esimerkiksi elintarvikkeiden osalta perusteena terveyshaitat- tai hyödyt.

Edessä on mielenkiintoiset vaalit. Äänestämmekö valtaan porvarihallituksen, jolloin on suuri vaara Sipilän hallituksen kaltaisesta kiky-, pakkolaki ja leikkurijoukkueesta vai haluammeko pitää kaikki kansalaiset kyydissä. Minä valitsen jälkimmäisen ja Pian. Tule mukaan vaalityöhön!

Esa Kanerva

Putinin puhe kansakunnan tilasta

Venäjän presidentti Putin pitää tänään kansakunnantilaa koskevan puheen. Tämähän suorastaan pakottaa kirjoittamaan aiheesta. En lähde ennustelemaan puheen sisältöä, se kuullaan tänään klo 11. Pohdin sen sijaan niitä tosiasioita, jotka hän suurella todennäköisyydellä jättää kertomatta. Ajankohdassa on muutoinkin jotakin suurta ja synkkää, tuleehan Venäjän hyökkäyssodan alkamisesta 24.2. kuluneeksi yksi vuosi.

Putin ei kerro sitä totuutta, että Venäjällä parisen kymmentä vuotta sitten aloitettu propaganda ja historian vääristely on saavuttamassa kliimaksinsa. Maassa on natsihysteria, natseja lymyää joka puun ja pensaan takana. Paitsi että Ukraina on natsien miehittämä, niin jopa Suomen ja Viron pääministerit ovat natseja. Venäjä voitti yksin toisen maailmansodan ja natsit. Hän unohtaa kertoa koko muun maailman panoksen Hitlerin kukistamisessa. Hämmästyttävintä ja julminta on Stalin-kultin uudelleen herättäminen. Tyrannia nostetaan jalustalle suurena sotapäällikkönä ja unohdetaan hänen tappamat ainakin 20 miljoonaa ihmistä.

Puheessa ei takuulla kerrota Ukrainan sodassa menetetyistä ihmishengistä. Kysymys on sadoista tuhansista sotilaista ja kymmenistä tuhansista siviileistä. Puhumattakaan sotarikoksista. Kidutuksista ja lasten pakkosiirroista. Venäjän keräämässä sotakassassa nyt jäljellä olevat muutamat sadat miljardit, ehkä yli tuhannenkin, eivät riittäisi Ukrainan jälleen rakentamiseen. Nobelisti ja ihmisoikeustaistelija Andrei Saharovin museota ylläpitämä säätiö julistetaan ulkomaiseksi agentiksi ja laitos joudutaan lopettamaan. Museo saattaisi muistuttaa venäläisiä vankileirien saariston mustasta historiasta.

Sodan taloudellinen hinta menetettyinä vientituloina on valtava. Kansantalouden menetyksiä ei tiedä kukaan. Suomen pankin idän talouksien asiantuntijan mukaan puhutaan sadoista miljardeista. Venäjän budjettialijäämä näkyy kansalaisten elintasossa. Koska maan hallintorakenne on keskusjohtoinen ja rahat valuvat Moskovasta periferiaan, ovat maan laita-alueet Moskovan taloudellista valtaapitävien vankeja. Ruokaa on riittänyt tukkimaan venäläisten suut, mitä nyt nurinaa on ollut länsiautojen varaosien puutteesta.

Putin ei taatusti kerro suunnitelmastaan Valko-Venäjän suhteen. Maan hän aikoo liittää hallinnollisesti Venäjään viimeistään tämän vuosikymmenen loppuun. Valko-Venäjä aiotaan venäläistää, rupla tulee valuutaksi ja Venäjän kieli viralliseksi kieleksi. Venäläistäminen aloitetaan varovaisesti propagandalla ja ilmapiirin muokkauksella, sitten järjestetään yhteisiä sotaharjoituksia ja yhtenäistetään verotusta.

Tuskin Putin mainitsee sitä, että kuinka vahvan liittouman hän on saanut vastaansa. Maailmansodissa, jossa Amerikka on ollut mukana, vastustajille on aina käynyt huonosti. Maata, jolla on sellaiset taloudelliset mahdollisuudet ja maailman vahvin aseteollisuus uusine teknologioineen, on kyllä oikeastaan mahdoton voitettava. Mikäli Amerikan tuki jatkuu tulevien presidentin vaalien jälkeenkin.

Jäädään odottamaan Putinin puhetta kansakunnan tilasta vajaan puolen tunnin päästä. On mielenkiintoista nähdä, kuinka Venäjän presidentti käyttää retoriikassaan vastakohtaistamista. Kerrotaan kansalle juuri päinvastaista kuin mikä on totuus!

Esa Kanerva 

Pyöreitä vuosia!

 Hyvät lukijani!

Tämän viikon olen päättänyt viettää juhliessa seitsemää täyttä elettyä kymppiä. Kirjoitan taas ensi viikolla!

Samalla haluan kiittää lukijoitani 230 016 käynnistä sivuillani. Paras synttärilahja!

Terveisin Esa Kanerva

Viitasen Pian "porinat!

                                                                                                                 7.2.2023

Eilen pidettiin kansanedustaja Pia Viitasen ”Pian porinat” Kahvisalongissa Satakunnankadulla. Pia oli kutsunut kahveille kannattajiaan. Hän halusi kertoa eduskuntakuulumiset ja ottaa vastaan kampanjaterveisiä äänestäjiltään. Väkeä oli tupa täynnä, hienoa!

Ehdokas kertoi aluksi päällimmäiset uutiset eduskunnasta. Hän kiteytti tulevan vaalikauden suurimmat tavoitteensa teemoihin turvallinen arki, oikeudenmukaisuus, reilu työelämä ja työ paremman huomisen puolesta.

Viitanen konkretisoi arjen turvallisuudenuhkia. Käsillä oleva energiakriisi vaatii konkreettisia toimia ja tukitoimia. Syksyllä tehtiin mm. sähkön arvonlisäveron alennus, sähkövähennys ja sähkötuki. Sittemmin kun tilanne vaikeutui edelleen, päätettiin joukosta uusia toimia mm. kertakorvauksena toteutettu takautuva hintakatto, sekä asiakkaille annettava lisämaksuaika laskuille.

Ihmiset ovat viime aikoina puhuneet nimenomaan elämisen perusasioista – toimeentulosta, terveyspalveluiden toimivuudesta, lasten hyvästä koulusta, turvallisesta elinympäristöstä. Nämä terveiset on otettu vastaan. Tarvitsemme myös jatkossa hyviä ja turvallisia julkisia palveluita, sekä toimeentulon turvaverkkoja silloin kun paha päivä kohdalle sattuu.

Kaiken pohjana on tasapainoinen talous. Talouden kuntoon saattamisessa on oikeudenmukaisuus iso kysymys. Millaisin talousyhtälöin eri puolueet ovat valmiit tekemään tulevaisuutta. Eroja puolueen vaaliohjelmissa on. Esimerkiksi oikealta laidalta ollaan vaadittu jo tälle vuodelle isoja leikkauksia. Muutenkaan ei ole oikein, että vaikeiden aikojen maksajiksi laitetaan tavalliset pieni- ja keskituloiset ihmiset. Päinvastoin: on viisasta turvata ihmisten ostovoimaa. Talouden sopeutusta on tehtävä oikeudenmukaisesti, tässä tärkeä asia on verotus. Ei ole oikein nostaa tavallisten palkansaajien, eläkkeensaajien tai pienten yrittäjien verotusta. Veropohjan laajentamisella saadaan lisätuloja, samoin  torjumalla verovälttelyä ja tilkitsemällä verotuksen porsaanreikiä.

Lisäbudjettiin kovalla työllä saatu lisämääräraha on aivan ratkaisevan tärkeää hyvinvointialueiden palveluitten käynnistämiseksi. Oppositiolla on varmaan toisenlaisiakin ajatuksia, heitetään mieluummin kapuloita rattaisiin kuin iloittaisiin onnistumisista. Alueilla on käynnistysvaikeuksia, se myönnettäköön. Tämä oli kuitenkin odotettavissa, mutta ongelmat ovat ratkaistavissa.

Alkupuheenvuoron jälkeen siirryttiin keskusteluun ja kysymyksiin. Sähkön hintakysymyksellä aloitettiin. Kysymyksiä ja kommentteja sinkoili. Pia vastasi ja kertoi hallituksen vastaantuloista energian hinnassa uudestaan. Kysyttiin myös taksiuudistuksesta. Sellaiset terveiset lähtivät, että Sipilän hallituksen ja ministeri Bernerin uudistus joutaa Näsijärven pohjaan. Olisi pikimmiten palattava vanhaan systeemiin. Ehdotettiin ehdokkaalle sellaista verouudistusta, että nuorten harrastekulut voisi vähentää verotuksesta. Ei huono idea ollenkaan. Todettiin myös, että nuoret voivat huonosti. Paikalla oli maakuntavaltuutettu Anneli Kivistö ja hän otti viestin vastaan. Anneli kertoi hyviä esimerkkejä myös onnistumisista, kuten Tesoman hyvinvointikeskus nuorisotiloineen. Voitaisiin monistaa muuallekin. Ehdokasta ”velvoitettiin” pitämään yllä kampanjoidessaan toivoa tulevaisuuteen, etenkin lapsiperheet ovat huolissaan. Pia vastasi, että hyvä arki tuo toivoa ja uskoa parempaan. Se on kaiken lähtökohta epävarmoina aikoinakin. Terveyspalveluista riitti poristavaa, joillakin paikkakunnilla palvelut pelaavat, joillakin on ongelmia.

Seuraavan kerran voi tulla tapaamaan Piaa 13.2. klo 18 Satakunnankadun Kahvisalonkiin (Satakunnankadun ja Aleksis Kiven kadun kulmarakennus). Kaikki kiinnostuneet mukaan tukemaan Pian ehdokkuutta!

Esa Kanerva

Puheenjohtaja Esa Kanervan pääkirjoitus Toveriseuran Viestilehden tammikuun 2023 numeroon

Ihmisten sitoutuminen puolueisiin, ay-liikkeeseen ja jopa yhdistystoimintaan on jo vuosia hiipunut. Tästä seuraa paitsi puolueitten jäsenmäärien lasku, yleinen kansalaisaktiivisuden hiipuminen, ehdokashankinnan vaikeutuminen ja vapaaehtoisten vaalityöntekijöitten niukkuus. Mistä on kysymys?

Maailma on muuttunut, tietenkin. Maailma pyörii nykyään internetin ympärillä. Moderni yhteiskunta on entistä yksilöllisempi, itsekeskeisempi ja toisaalta perhekeskeisempi. Puoluetyössäkin keskeiset toimijat, perinteiset duunarityöyhteisöt, ovat hajonneet. Samoin ammattialojen puolueyhdistykset ovat menettäneet yhdistystoiminnassa merkitystään. Muuttoliike sekoittaa Suomen väestöä eikä kukaan kuvittele asuvansa esimerkiksi Tampereen Rantaperkiössä tai Teiskossa koko ikäänsä, kuuluvansa alueen työväenyhdistykseen 50 vuotta tai jonkun tehtaan yhdistykseen koko ikäänsä.

Demokraattinen yhteiskunta tarvitsee puolueita. Miten vastata maailman muutokseen siten, että puoluelaitos ja Suomi pysyy demokraattisena oikeusvaltiona tulevatkin sata vuotta? Persoonaton sosiaalinen media ei voi korvata puolueita, demokratiaa ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Pelkkä ehdokkaan sometus ei vaaleja ratkaise, aitojen kohtaamisten merkitys on tullut todistetuksi vaalikentillä ja toritapaamisissa.

Kun tarkastellaan demariyhdistysten aktiivien profiileja, keitä puoluetyöstä puuttuu ja keitä sinne tarvittaisiin? Kaikki vastaavat yhteen ääneen, nuoria ja etenkin nuoria naisia. No miten heitä saataisiin mukaan puoluetyöhän? Etsimällä keinoja mahdollistaa lapsiperheiässä olevien osallistuminen ja alkamalla kasvattaa poikiamme sellaiseen tasa-arvoon, että perheen nuori äitikin voi tasavertaisesti lähteä mukaan politiikkaan.

Kunnallisjärjestössä on tiedostettu yhdistystoiminnan tilanne ja sen hallitus on ryhtynyt toimiin. Perataan alkuun läpi koko yhdistyskenttä ja haetaan ratkaisumalleja hiipuvaan toimintaan. Yhteistyöstä löytyy alkuun ratkaisuja ja myöhemmin löydettäneen konkreettisia uusia toimintatapoja. Miltä kuulostaisi nuorten lapsiperheiden lapsille demarivaarien järjestämä lapsiparkki kokousten yhteydessä? Toveriseura on käynyt keskusteluja mahdollisesta yhteistyöstä Tampereen kirjatyöntekijöiden kerhon, Tahmelan TY:n ja Pispalan TY:n kanssa toiminnallisesta yhteistyöstä. Toveriseura kutsuu ko. yhdistysten edustajat toukokuussa keskustelemaan syksyn ohjelmasta ja ko. yhdistysten jäsenet tervetulleeksi keväällä järjestämiimme tilaisuuksiin. Ohjelma on tässä lehdessä.

Tänä keväänä käydään eduskuntavaalit. Toveriseuran ehdokas on kansanedustaja Pia Viitanen. Toveriseuran johtokunta päätyi häneen ennen kaikkea kokemuksen ja näyttöjen perusteella. Palon ja innostuksen kansanedustajan työn tekemiseen tunnistaa. Sitä ei voi bluffata!

Esa Kanerva

Maakunta leikkaa heti kärkeen vanhuksilta

                                                                                                                                            22.1.2023'

Uusi maakuntavaltuusto on vasta verrytellyt ja käynnistänyt päätöksentekokoneistoa ensimmäiset kuukautensa. Aktiiviseen ja räyhäkkään politiikan tekoon ei ole ollut tarvetta. Ratkottavat kysymykset ovat olleet siinä määrin rutiiniomaisia, ettei riitelyyn ole ollut tarvetta. Päättäjien haastattelujen pohjalta pelkoni maakuntauudistuksen riskeistä näyttävät toteutuvan. Valtuutetut eivät kuulemma edusta maakuntaa, vaan omaa kotipaikkakuntaansa. Suuri riitely ja kärhämä on odotettavissa maakunnan palveluverkosta päätettäessä. Kymmeniä miljoonia alijäämäinen talousarvio ei jätä mitään epäilystä siitä, etteikö sairaaloita, terveysasemia ja palvelupisteitä harvennettaisi. Tämä tulee tapahtumaan niin maakunnan sisällä kuin esimerkiksi Tampereen kaupungin alueella. Kuin huomaamatta maakuntahallinnossa on tehty kuin varkain ilman suurta julkista hälinää suuria arvovalintoja. Ensimmäisten joukossa ikäihmisten arkea on kurjistettu

Jonkin verran on lehdissä puitu aterioitten suuri hinnan nousu palvelukeskuksissa. Tampere on tukenut ikäihmisten ateriointia palvelukeskuksissa noin vitosella. Maakunnassa useissa kunnissa ei ole näin menetelty. Maakunta päätti jakaa kurjuutta ja olla tasapuolinen. Vedetään tuki kaikilta pois. Korotus on tamperelaisille ikäihmisille niin suuri, että käytännössä lounastaminen loppuu ja yksi, ehkä vanhuksen terveydelle ja mielelle ratkaiseva hyvinvointitekijä loppuu. Näinkö helpotetaan painetta kotoa palveluasumiseen?

Toinen vailla huomiota jäänyt leikkaus on palvelutalojen virkistysrajojen vetäminen yli punakynällä. Virkistysrahoilla on korvattu esiintyjien kuluja ja maksettu pientä korvausta. Nyt palvelutalojen viikko-ohjelmat ovat tyhjiä. Henkilökunta yrittää täyttää niitä tuolijumpilla ja yhteislaululla. Muusikot, laulajat ja tanssijat ovat poissa. He ovat olleet arjen kohokohtia muuten niin tasapaksussa päivärutiinissa.

Minulle kerrotun mukaan palvelukeskusten saunat eivät lämpene enää. Kylmä sauna oli katkera paikka eräällekin tuntemalleni palvelukeskuksen asukkaalle. Sähkön säästöllä tai kalliilla energialla ei tule vanhusten saunojen lämmittämättä jättämistä perustella. He ovat jo omat sotansa ja puutteensa kärsineet, ei laiteta heitä enää energiasodan maksumiehiksi.

Miksi ikäihmisten palvelut olivat heti kärkeen maakunnan päättäjien hampaissa? Edellä kerrotut leikkaukset tuntuvat pikkuriikkisiltä murusilta valtavassa kokonaisuudessa. Isoja, valtavan isoja asioita ne ovat vanhusten arkipäivässä ja kaikin puolin tasapaksussa ja tapahtumaköyhässä päivärutiinissa.

Esa Kanerva

Venäjän paradoksi

                                                                                                                                           15.1.2023
Ukrainan sodan alkamisesti 24.2. 2022 on kulunut kohta vuosi. Sokkivaiheen jälkeen on ollut aikaa miettiä ja yrittää ottaa selvää, miksi Eurooppa on joutunut tällaiseen tilanteeseen. Vaikka historia ei suostu aina toistamaan itseään, kyllä se kuitenkin jollakin tavalla selittää tilannetta. Venäjän historia on yhtä aaltoliikettä. Laajentumista, alueitten menetyksiä, sotia ja kaaosta. Heiluriliikkeestä lienee suuressa kuvassa nytkin kysymys. Olen lukenut kirjoja Suomen ja Venäjän historiasta ja kuunnellut luentoja. Kirjoista mainittakoon mm. Pekka Visurin ”Mannerheim ja Heinrichs”, Mauno Koiviston ”Venäjän idea”, Heikki Talvitien ”Suomi, konjunktuurien vanki” ja Arvo Tuomisen ”Vladimir Putin koko tarina”. Alustuksia olen kuunnellut Suomussalmen Raate-22 26.11.2022 tilaisuudessa teemalla ”Miksi Venäjä haluaa sotia?” ja erikoislähettiläs Heikki Talvitien alustuksen Wanhojen tovereitten tapaamisessa 9.1.2023. Hän esitteli kirjaansa ja nykyistä maailmanpoliittista tilannetta. Tässä hajahuomioita ja pohdintaa kirjojen ja alustusten pohjalta, miksi Ukrainan sota syttyi ja jatkuu yhä.

Venäjän historia on maan vahvuuden ja heikkouden tiloja. Rauhan tila on poikkeus, Se taas johtuu Venäjän valtavasta koosta. Aina jossakin päin maan rajoja taistellaan. En lähde avaamaan koko historiaa, pitäydyn lähimenneisyyteen. Putin aloitti kautensa Tšetšenian sodalla ja sai sen avulla maan otteeseensa. Käytännössä ei maan valloituksella Venäjälle ole suurtakaan hyötyä, pikemminkin se on suuri taloudellinen rasite. Putinille Tšetšenian presidentti Kadirovin klaani on uskollinen ja luotettava kumppani. Se riittää vastineeksi rahalle, jota on pumpattu sinne valtavat määrät maan jälleen rakentamiseksi ja yllä pitämiseksi. Japanin kanssa Putin on riidellyt ja uhitellut sen pohjoisten saarten hallinnasta koko kautensa ajan.

Vuonna 2008 alkoi Georgian sota. Tämän päivän Helsingin sanomissa kirjoitetaan Venäjän hyökänneen Georgiaan. Erikoislähettiläs Heikki Talvitie toteaa kuitenkin kirjassaan ”Suomi, konjunktuurien vanki” sivulla 45, että Georgian presidentti Mikheil Saakasvili pyrki yllätyshyökkäyksellä ottamaan haltuunsa alueita Etelä-Ossetiassa. Huonosti kävi, hän hävisi sodan kolmessa päivässä. Venäjä miehitti Etelä-Ossetian ja Abhasian sekä tunnusti nämä alueet itsenäisiksi valtioiksi. Syyllinen sotaan ei ollut siis Venäjä, vaikka esimerkiksi Suomen lehdistö toisin väittää.

Yksi rankka kivi Putinin kengässä on ollut entisen Jugoslavia hajoamissodat Balkanilla. Eri etnisten ryhmien välisiä julmia sotia käytiin koko 1990-luku. Tilanne laukesi lännen puututtua tilanteeseen sekä pommituksin että rauhanturvaajin. Länsi sulki Venäjän pois Jugoslavian alueiden uudelleen järjestelyistä ja varsinkin Kosovon kysymyksessä. Muistamme Martti Ahtisaaren panoksen välittäjänä ja Kosovon itsenäistymisen vastoin venäjämielisen Serbian ja Venäjän kantaa. Tämän rauhan jälkeen Putin on pyrkinyt varmistamaan tarvittaessa voimakeinoin, että Venäjä on osa neuvotteluprosessia Etelä-Kaukasiassa, Kaspianmerellä, Mustalla merellä Syyriassa, Lähi-idässä ja Ukrainassa.

Mistä johtuu niin rankka kulttuurien välinen erilaisuus lännen ja Venäjän välillä? Mielenkiintoista on esimerkiksi suomalaisten ja Venäjällä hajallaan olevien suomalais-ugrilaisten kansojen sama geenipohja. Slaavikulttuuri tuli etelästä ja yhtenäisti omalla kulttuurillaan toisistaan hajallaan ja erillään olevat muut kansat. Ensinnäkin yksi tärkeimpiä erottavia tekijöitä on uskonto. Venäläiset ovat ortodokseja ja suomalaiset luterilaisia protestantteja. Luterilaisuudessa on työ ja esivallan kunnioittaminen keskeisiä arvoja. Ortodoksisuus julistaa maanpällisen elämän olevan välivaihe syntymän ja iankaikkisen elämän välillä. Miksi siis ei pidettäisi hauskaa iankaikkista elämää odotellessa? Vaalimaalla vaihtuu aakkoset roomalaisista kyrillisiin kirjaimiin. Tämä vaikeuttaa tietysti ihmisten ja kansojen välistä vuorovaikutusta ja luo otollisen maaperän väärinkäsityksille sekä epäluuloa.

Suhteessa ongelmanratkaisuun on suuria eroja. Venäjällä on tapana kiertää ongelma, ei ratkaisulla ole niin väliä. Riittää syyllisen löytäminen. Tämä tuntuu tietysti meistä oudolta. Samoin ihmisten välinen luottamus on erilaista. Me luotamme, että toinen maksaa velkansa tai ihmisen puhuma on totta. Venäjällä ei ole niin väliä, vaikka ihminen puhuisi muunneltua totuutta. Kaikkihan valehtelevat. Työelämässä järjestelmä on hierarkkinen. Pomo on aina oikeassa. Eikä esimiehen tarvitse noudattaa yrityksen omia sääntöjä eikä aina lakiakaan. Se on normaalia.

Venäjän talous on perustunut raaka-aineiden vientiin. Niistä saaduilla tuloilla on pyöritetty kansantaloutta. Se ei perustu samalla tavalla verotuloihin kuin Suomessa. Verotulojen osuus taloudessa on pieni, käytössä on 13 prosentin suuruinen tasavero. Raha valuu siis ylhäältä alas toisin kuin meillä alhaalta verojen kautta ylös. Tämä järjestely ei kannusta venäläisiä esimerkiksi yrittäjyyteen samalla tavalla meillä toimitaan. Miksi rehkiä ja investoida, kun rahaa tulee valtiolta. Tosi asia on, että Venäjän talous pyrki 90-luvun kapitalismivaiheen aikana ja jälkeen kansainvälisille markkinoille sekä osaksi länsimaista taloutta. Mutta se hävisi globaalissa kilpailussa ja Putinin aikana on palattu raaka-ainekeskeiseen talouteen. Se, että mm. Saksa teki itsensä riippuvaiseksi venäläisestä energiasta ja Putinin strategiseksi energiasodan kohteeksi, on kysymysmerkki.

Oletteko kuulleet venäläisistä kännyköistä tai digitaalisista innovaatioista? Putinin tavoitteena oli saada toisella kaudellaan omaan edustuskäyttöönsä venäläinen auto. Toki Aurus senat-merkkinen auto kehitettiin, mutta se perustuu vahvasti länsimaiseen teknologiaan ja läntistä tietotaitoa on käytetty runsain mitoin myös auton suunnittelussa ja esimerkiksi auton 4,4-litrainen bensiinihybridimoottori ja voimalinjaratkaisut ovat pitkälti Porschen kanssa kehitettyjä. Pakotteista toimivimpia ovat juuri teknologiarajoitteet. Venäjä on riippuvainen länsiteknologiasta ja Kiinakin on varovainen pakotteiden alaisten tuotteiden viennistä Venäjälle.

Venäjän kansa ei ole kokenut hyvin vähän demokraattista järjestelmää historiansa aikana. Sitä ovat hallinneet enemmän ja vähemmän yksinvaltaisesti tsaarit ja aristokraatit. Missään ei ole niin paljon palatseja kuin esimerkiksi Pietarissa. Kukaan ei ihmettele ja kyseenalaista tällaista eriarvoisuutta. Meille on itsestään selvää demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio. Kun näistä arvoista ei ole kokemusta, ei niitten perään osaa haikaillakaan. Venäjälle ei ole tulossa sellaista demokratiaa kuin me lännessä sen ymmärrämme näköpiirissä olevassa tulevaisuudessakaan. Se nähdään Itä-Euroopan valtioissa, esimerkiksi Unkarissa, että demokratian vaateet ja oikeusvaltioperiaatteet koetaan vastakkaisina kansalliselle itsemääräämisoikeudelle. Unkarinkin sopeutumiseen kuluu aikaa, saati sitten Venäjän demokratisoitumiseen.

Naton laajeneminen itään on ollut Putinille jonkinlainen märkä rätti kasvoille. Sovittiinko Gorbatšovin kanssa jotakin itälaajenemisesta, ei ole yksiselitteisesti selvinnyt. Fakta on, että 2004 tapahtui suuri laajeneminen itään, mm. Baltian maat. Yhdeksänkymmentäluvulla Natoa varoiteltiin laajenemisesta ja ärsyttämästä Venäjää. Tällaisia puheenvuoroja käyttivät mm. Usan entinen ulkoministeri Kissinger ja Usan entinen Moskovan suurlähettiläs Jack Matlock. He olivat lukeneet historian oppikirjansa. Venäjä oli tuolloin heikkouden tilassa, tilanne voisi olla muutaman vuosikymmenen päästä toinen. Niin kuin nyt nähdään. Putin on koko vallassa oloaikansa hakenut roolia suurvallan johtajana. Länsimaat jättivät hänet poliittisesti yksin ja päätöksenteossa ulos tarkoituksella tai ilman. Venäjän alennustila tietysti rassasi häntä ja hänen venäläistä ylpeyttään. Kun esimerkiksi G20-maiden kokouksessa Australiassa v. 2014 hänet jätettiin osin kättelemättä ja valokuvassa takariviin ja äärimmäiseen laitaan, hän lienee kypsynyt läntisiin johtajiin ja päättänyt tulla huomatuksi tavalla tai toisella. Vuonna 2014 seurasikin Krimin niemimaan miehitys ja maailman katseet kääntyivät häneen.

Arvo Tuominen kuvaa kirjassaan hänestä mieheksi, joka tuli kuin tyhjästä ja heitti Venäjän judokan ottein kansainvälisen politiikan keskiöön. Mitä tekee vakoilun vainoharhaisen maailman kasvatti Kremlin kullatuissa saleissa seuraavaksi, emme tiedä. Emmekä tiedä sitäkään, mihin kaikkeen hän pyrkii, millainen hän todella on? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Venäjän kanssa on vaikeata sotia. Venäjä tekee kaiken vastoin järkeä ja logiikkaa. Näin taisi sanoa Bismarck.

Esa Kanerva

Höpötiitit keskuudessamme

 

                                                                                                         7.1.2023

Joulunpyhät ja uudet vuodet tulivat ja menivät. Näin härkäviikkojen alkajaisiksi voisi kirjoittaa vähän kepeämmästä aiheesta, jatkuvasti äänessä olevista lähimmäisistämme.

Keskuudessamme liihottelee siis immeisiä, joita kutsun ”höpötiiteiksi”. Tämä ihmislaji on aika yleinen ja näitä otuksia tapaa lähes päivittäin. Lajin tunnistus on helppoa. Kun tapaat ihmisen, jonka suu käy alituiseen eikä hänellä ole korvia, kysymyksessä on mitä todennäköisemmin höpötiitti. Näitä puhumoja voi tavata kauppareissulla, pihapiirissä ja varsinkin erilaisissa palveluissa. Hän on luonteeltaan itsekäs eikä juuri piittaa muista ihmisistä. Paitsi että hän tarvitsee uhrin tai kohteen, jolle vuodattaa omaa tarinaansa ja yleensä kielteisiä arvioita ympäristöstään tai muista lajitovereistaan. Erilaisissa palveluissa nämä ihmiset ovat kauhistus paitsi työntekijöille, niin samassa jonossa seisoville muille asiakkaille.

Nykyisin apteekeissakin palveluprosessit on viritetty äärimmilleen ja korkeasti koulutettuja farmaseutteja on yleensä tarpeeseen nähden vähän. Kun puhumo parkkeeraa tiskille, on vitsit vähissä. Kerron elävän esimerkin. Apteekkikäynnilläni tapaamani rouvashenkilö aloitti juttunsa asiointiin millään tavalla liittymättömästä miehensä dementiasta jatkaen omaishoitajan elämän kurjuudesta. ”Kun ei sitä raskitte panna laitokseenkaan”, hän lopetti sillä erää vuodatuksensa.  Sitten hän siirtyi omaan tautihistoriaansa. Ja sitähän piisasi sokeritaudista ummetukseen. Koko täysi tupa kuuli kovaan ääneen valitukset hänen ulosteummesta ja sen hoidosta. Farmaseutti hikoili ja yritti keskeyttää ajatuksenvirran. ”Odotas nyt, mun täytyy vielä kertoa sulle tämä…” Seuraavaksi mentiin jo lähemmäksi asiaa, ”kun noi verenpaineet ovat olleet koholla iltaisin pitemmän aikaan”, mitäs sille pitäisi tehdä? Lääkepalvelijan ehdotus mennä lääkäriin oli kuin bensaa liekkeihin. Lääkärit ja terveyskeskukset saivat oitis huutia, ei sinne kannata mennä eikä sieltä saa aikojakaan. Aikasyöppö jatkaa rupattelua muiden asiakkaiden kiltisti jonottaessa muihin palvelupisteisiin tai lähtemällä pois. Kai tämä höpötiitti sai lopulta ostetuksi lääkkeensäkin, en jäänyt seuraamaan.

Sitten toiseen esimerkkitapaukseen. Mieleeni on jäänyt pari tapahtumaa Tipotien terveysaseman bussipysäkillä. Erään kerran vanhempi nainen pysäyttää bussin. Oven avautuessa hän lataa täyssaavillisen moitteita kuskille. Edellinen bussi oli kuulemma ajanut ylinopeutta ja sinä päin punaisia! Kuljettaja kiitti kohteliaasti palautteesta, sulki oven ja lähti liikkeelle. Naisen ääni ei katkennut ja ikkunasta näki suun jauhavan karkeuksia karkuun lähtevälle kuskille. Kyseisessä ihmisessä yhdistyi täydellisesti höpötiitille kaksi tyypillistä ominaisuutta, tietynlainen rajattomuus ja kielteisyys. Sitten muistan samaisella pysäkillä poislähteneen miehen. Hän pyysi hyvissä ajoin saada lähteä etuovesta. Kuljettaja aukaisi kohteliaasti etuoven, herra poistui hitaasti oviaukkoon ja alkoi posottamaan kuljettajalle sairauksiaan. Eikä siitä meinannut tulla loppua, ei sitten millään. Kuskin täytyi lopulta sanoa näkemiin ja kertoa lähtevänsä liikkeelle, poistuisitteko! Vasta sitten herra suvaitsi mennä ulos. Tarinan kerronta näytti jatkuvan yksinpuheluna.

Aivan oma lukunsa on nämä kansanradiot ja kaupallisten radioitten interaktiiviset keskusteluohjelmat. Niitten tarkoituskin on tarjota höpötiiteille mahdollisuus laukoa kuolemattomia ajatuksiaan. Radiokanavat saavat ilmaista tuotantoa ja kuuntelijat viihdykettä. Onhan se joskus ihan mukavaa kuunnella kansanradion pöljyyksiä ja mitä erilaisempia valituksia. Olisi hauska joskus kysellä kaupallisten radiokanavien tuottajilta, kuinka paljon te saatte soittoja kuuntelijoilta ja miten te pystytte erottelemaan varttihullut soittelijat pois jokseenkin asiallisista höpöttäjistä. Sallittakoon nämä omat areenat näille leuan loksuttajille. Kenenkään ei ole pakko kuunnella radio Novaa eikä kansanradiota.

Jos asuu vähänkin isommassa pihapiirissä, kyllä naapurustoon osuu taatusti ainakin yksi aikasyöppö juoruilija. Tällä naapurihöpötiitillä on uskomaton vaisto osua aina kohdalle juuri kiireisen kauppareissun tai työpäivän jälkeen parkkipaikalle kertomaan tuoreet kuulumiset. Aihetta riittää huoltoyhtiön saamattomuudesta naapureitten laiskuuteen, ”Kun eivät kertaakaan lakaise edes lumia portaitten edestä”. Naapurit pyrkivät karttamaan tätä höpöttäjää ja pyrkivät katsomaan etukäteen ikkunasta, onko reitti selvä ja näkyykö höpötiittiä. Kuin tyhjästä hän kuitenkin ilmestyy eteesi ja taas on varttitunti menetetty. Unohda kiltisti kiireesi!

Terveydenhuollossa tämän kaltaiset ihmiset ovat arkipäivää ja heistä selviämiseen järjestetään oikein koulutuksia. En lähde tässä niiden sisältöä perkaamaan, vaan totean puhumojen olevan todellinen ongelma. En nyt pohdi myöskään syitä, miksi ihminen käyttäytyy siten kuin käyttäytyy, koko ajan itseään ilmaisten ja toisten ihmisten aikaa hyväksi käyttäen.

Sitten leikkimielinen ajatus. Pitäisikö kuntiin perustaa valitustoimisto tai kuunteluvastaanotto? Esimerkiksi lääkärit voisivat ohjata sopivia potilaitaan valitustoimiston vastaanotolle purkamaan alati patoutunutta, yksipuolista puhumisen tarvetta. Vastaanotolle täytyisi keksiä tietenkin muodikas nimi, joku terapia tietenkin. Toimiston vastaanottovirkailijoiden koulutuksenkaan ei tarvitsisi olla korkeakoulutasoa. Työntekijöillä pitäisi olla isot korvat kuunteluun, kovaksi keitetty mieli ja pitkä pinna!

Esa Kanerva