Rkp:ssa kiehuu

 

                                                                                                     30.5.2023

Viime viikonloppuna Ruotsalaisesta kansanpuolueesta taisi tulla selkeästi yhden asian puolustaja. Puolueen liberaalit arvot unohdettiin ja kielipuolueesta tuli selkeästi yhden asian liike. Ruotsin kielen aseman edistäminen Suomessa. Sillä agendalla ei pitkälle pötkitä tulevaisuudessa. Ruotsinkielisten määrä vähenee tasaiseen tahtiin kuin teinien kiinnostus ruotsinkielen opiskeluun koulussa.

Perussuomalaiset painavat hallitusneuvotteluissa päälle kuin tupajäärä saunan hirttä. Selkeäasti suuremmalla puolueella on hallituksen muodostajaan nähden ote. Se voi sanella tahtonsa läpi. Pienempää viedään kölin alta. Puolueen hallitusneuvottelijat oireilevat ja pyyhkivät hikeä otsaltaan. Aatteellisemmat ovat poistuneet pöydistä.

Ihmettelen sitä, että Rkp lähti mukaan hallitusneuvottelujen jatkoon. Onhan se maailman seitsemäs ihme. Arvoliberaali Rkp suostuu perussuomalaisten ”Suomi-ensin”-politiikan myötäilijäksi. Mihin unohtui heidän painottamansa vapaus, ihmisoikeudet ja demokratia. Perussuomalaiset jakavat Suomea leireihin. Mitä enemmän he huutavat somessa suomalaisten erinomaisuutta, sitä enemmän he polarisoivat ja usuttavat kansalaisia toisiaan vastaan. Onko Rkp todella mustavalkoisen Suomen kannattaja?

Eniten olen huolestunut siitä, että perussuomalainen politiikka koettelee Euroopan ollessa sotatilassa demokraattista päätöksentekokykyämme. Ei suomalainen demokratia ole vaarassa, mutta kriisissä ei tarvita prosessien jarruttelijoitakaan. Päätöksenteon on oltava nopeaa ja oikea-aikaista. Demokratiassa on aina mahdollisuus asioitten viivyttämiseen ja omien etujen ajamiseen kiristämällä sopivassa paikassa. Minulla ei ole luottamusta perussuomalaisten aitoon haluun viedä eteenpäin ihmiskunnalle juuri nyt olemassaolon kannalta tärkeitten ilmastokysymysten eteenpäin viemiseen eikä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Ruotsalaisella kansanpuolueella näyttää olevan uskoa, koska se näki edellytyksien olevan olemassa jatkaa hallitusneuvotteluja.

Useat lehdet kirjoittivat viime viikon hallitusneuvottelujen jumiutumisesta siihen tyyliin, että viher-vasemmisto lipoi kieltään, josko hallitustunnustelut menisivät karille. Minulla ei ole ajatuksissani pahansuopaisuutta. Suomi tarvitsee päätöskylyisen hallituksen, olkoon se sitten kansan tahtoma punamusta väriltään. Sellaista hallitusohjelmaa en Suomeen tahdo, joka vie maan visiottomaan kansalliseen tyhjiöön ja Euroopan Unionin direktiivit ulkoapäin ohjaisivat Suomea oikealle tielle Unkarin tapaan. Toivon Rkp:lle voimia torjua jatkoneuvotteluissa tällaiset kirjaukset ihmisoikeuksiin ja maahanmuuttoon. Torjuntavoittoihin en usko, aina kuitenkin voi sanoa kiitos ei ja marssia ulos hallituksesta.

Esa Kanerva