Ehdokkuus maakuntavaaleissa on ongelmallista

                                                                                                                                        

                                                                                                                    25.3.2018

Suomen hallintorakenteeseen ollaan tekemässä suurinta muutosta sataan vuoteen. Kansalaiset ihmettelevät maakuntauudistuksesta käytävää keskustelua, soutamista ja huopaamista. Eivät edes asian päällä istuvat paikalliset muutoksentekijät oikein tiedä, miten maakunnassa sosiaali- ja terveydenhuollon palikat saadaan sovitettua yhteen. Se taas johtuu muutokseen liittyvän lainsäädännön puuttumisesta ja myöhästymisestä. Puolueet etsivät hämmentyneinä potentiaalisia ehdokkaita listoilleen. Kandidaatit taas kysyvät, mihin pitäisi sitoutua?

Ehdokkuutta suunnittelevalle tämä on hankala paikka. Kukaan ei tiedä oikein edellytyksiä, mitä työskentely uudessa hallintotasossa vaatii esimerkiksi ajankäytöllisesti. Alkaako jälleen keskustelu kaksois- tai kolmoisjäsenyyksistä, jos tehtävään valitaan kansanedustaja tai valtuutettu. Maakuntavaalit ovat joka tapauksessa erilaiset vaalit kuin kuntavaalit. Äänestysalueena on koko Pirkanmaa. Ehdokkuus vaatii sitoutumista hoitamaan koko maakunnan asioita. Se lisää valtuutetun työn vaikeusastetta ja vaatii entistä laajemman alueen asioiden tuntemista ja hallitsemista. Taloudelliset vastuut ovat kovat, maakunnassa hallitaan kahden miljardin pottia ja hallinnoidaan 20.000 työntekijän organisaatiota.

Kampanjointiin jää hyvin lyhyt aika. Vaalit ovat lokakuussa ja lopulliset päätökset valinnanvapaudesta tehtäneen kesäkuussa. Vaalikausi on vajaa kolme vuotta. Käytännössä aika menisi asioihin ja työskentelytapoihin hyvin perehtyessä, mikäli siihen olisi aikaa ja varaa. Suunniteltu valiokuntatyöskentely on uutta ja perintöä valtionhallinnosta. Maakunnan hallinnon sisällä on omat esteellisyyssäännökset ja jääviyksiä saattaa tulla myös peruskunnan tehtävien suhteen.

Kysymysmerkki on myös se, miten saada kansalaiset innostumaan vaaleista. Erään tietolähteen mukaan vain yksi viidestä kannattaa maakuntauudistusta ja kolme viidestä vastustaa. Ehdokkaan tehtävänä on kertoa, mitä hän aikoo tehdä maakunnan valtuustossa. Vastahakoiselle kuulijalle viestin kertominen on ongelmallista. Kuinka moni aikoo äänestää, jos jo periaatteesta vastustetaan hanketta?

Puolueille tuleva vaalisuma on taloudellisesti raskas. Maakuntavaaleihin ei olisi oikein rahaa. Jos vaalimarkkinointi jää torsoksi, todennäköisesti äänestysprosenttikin jää tästäkin syystä alhaiseksi. Tällä hetkellä puolueapparaatit ovat vasta suunnittelemassa lähtökuoppien kaivamista ja odottelevat eduskunnan kesäkuun äänestyksiä. Se ei lupaa hyvää lokakuun vaalipäivän äänestysvilkkaudelle.

Sekä ehdokkuutta suunnittelevien että kuntalaisen on hyväksyttävä se tosiasia, että maakuntavaalit- ja valtuusto ovat meidän kaikkien suomalaisten kannalta hyvin merkityksellinen ja taloudellisesti merkittävä uudistus. Ei ole samantekevää, kuinka se järjestää tulevaisuudessa sosiaali-ja terveydenhuoltopalvelut tai miten hoidetaan esimerkiksi kaikkien pirkanmaalaisten turvallisuusasiat, kuten pelastuslaitoksen toiminta.

Esa Kanerva

Talouden tasapainottamista ja liukkauden torjuntaa

                                                                                                                22.3.2018

Kävin eilen ETY:n vieraana ja johdin puhetta vuosikokouksessa. ETY on kaikille eläkeläisille vapaa yhdistys, joka järjestää monipuolista toimintaa ja harrasteita. Kerhotoiminta on keskiössä ja tarjonta runsasta kielten opiskelusta aina luovan ilmaisuun ja historian tutkimiseen. Minulle kirkastui edelleen se, että suomalainen yhteiskunta pyörii vahvasti eläkeläisten työpanoksella. ETY:ssäkin tehdään vuosittain tuhansia tunteja vapaaehtoistyötä. Nykyhetken ikäihmiset osallistuvat mm. lastensa perheen tukemiseen, lastenlasten kasvatukseen ja hoitoon, yhteiskunnallisten asioitten hoitamiseen, työllistävät ja pyörittävät aktiivisina kansalaisina talouden rattaita. Vuosikokouksen lopussa keskusteltiin. Suurena huolena olivat kaupungin talouden tasapainottamisohjelma ja katujen liukkauden torjunnan puute.

Ymmärrän hyvin ikääntyneitten huolen katujen kunnosta. Tämähän ei ole tietenkään ainoastaan iällä olevien ongelma, vaan kyllä se työssäkäyväkin pyllähtää siloisella jäällä. Fysiikan lait koskevat jokaista. Suoraan sanoen etenkin keskustan kadut ovat törkeän huonosti hoidetut. Tulee ikävä aikoja, jotka minäkin muistan hyvin. Piirilakaisijat huolehtivat omista osuuksistaan ja tienpätkistään tunnollisesti, katujen kunto oli tiptop. Lumet kolattiin saman tein ja hiekkaa levitettiin lapiosta riittävästi. Maailma ei aina kehity parempaan päin. Jos johonkin paikkaan ei koneella päästä, se jätetään oman onnensa nojaan. Hervannasta on tullut minullekin paljon valituksia ja olen ottanut yhteyttä Infran kunnossapitoon. Miehiä ei kuulemma riitä joka paikkaan ja määrärahat ovat tiukalla. Varmasti rahaa on riittämättömästi. Yhteiskunnan asenneilmastossakin saattaa olla vikaa. Katujen kunnossapitoa ei arvosteta ja koko asia koetaan toissijaisena. Kaupunki on osaltaan syyllinen, mutta myös taloyhtiöt ja laitokset hoitavat oman osuutensa luvattoman heikosti. Tämän asian hyvin hoitamisella voisi rakentaa yritysimagoa kohtuullisen halvalla.

Paljonko maksaa kaatuneitten luitten ja kipsausten hoitaminen puhumattakaan leikkaushoitoa tarvitsevien vammojen korjaaminen? Välittömät kustannukset nousevat helposti kymppitonniin per hoitokerta. Yhteiskunnallisesti menetetään ihmisen työpanos ja inhimilliset kärsimykset päälle. Yritän välttää keskustelua siitä, että ainakaan tästä ei saa säästää, koska se keskustelu ei pääty koskaan. Puhuisin pikemminkin rahojen ohjaamisesta vahinkojen korjaamisen sijaan ehkäiseviin toimenpiteisiin. Tulisi varmasti jopa halvemmaksi kuin nykyinen käytäntö, joka on suorastaan perustuslain vastaista. Estetään ihmisten vapaa liikkuminen.

Toinen esiin noussut kipeä asia oli suunniteltu kaupungin talousohjelma. Kuten tiedetään ja arvaillaan, se tulee kohdistumaan myös kaupungin myöntämiin avustuksiin. Lautakunnilla ja viime kädessä valtuustolla on tiukka paikka ohjata rahat niin, ettei tehdä korvaamatonta vahinkoa. Siis sellaisia päätöksiä, joita ei voi paikata tulevaisuudessa rahallakaan. Talouden tasapainottaminen on pakko tehdä, koska kahdeksatta miinusmerkkistä tilinpäätöstä ei voida tehdä. Siinä tulee pää vetävän käteen. Jos ei ole rahaa, niin ei ole rahaa. Hoidettu talous on kaiken perusta. Investointeihinkin on jatkossa puututtava. Jo päätetyt suuret hankkeet on vietävä loppuun, koska ratikan raiteita ei voi kääriä rullalle eikä rakennusnostureita purkaa rakennustyömailta. Mutta uusia isoja hankkeita ei tule tehdä ja muistakin on päätettävä siinä laajuudessa, että omarahoitusosuus on riittävän korkea. Investointien omarahoitusosuus saisi olla suurempi ja vuosikatteen 70 prosentin luokkaa.

Talouden tasapainottaminen on tehtävä noususuhdanteessa, jos se aiotaan tehdä. Lisäksi kaupunkia johtaa poliittisesti laaja koalitio, jolla pitäisi olla jo pormestarisopimuksessa allekirjoitettu tahtotila hoitaa talousasiat kuntoon valtuustokauden aikana. Tämä on myös koetinkivi, jolla punnitaan valtuuston sitoutuneisuus pormestariohjelmaan.

Kiitän yhdistyksen puheenjohtajaa Reino Seesvuorta, taloudenhoitaja Riitta Aaltoa ja paikalla olleita jäseniä mahdollisuudesta poiketa kylässä ja miellyttävästä keskusteluhetkestä!

Esa Kanerva

Pelottaa!

                                                                                                                                  

                                                                                                                        16.3.2018

Tällä viikolla oli tv-uutisissa juttu Turun Yliopistollisesta sairaalasta. Siellä kerrottiin ongelmista, mitä seuraa potilaspaikkojen rajallisesta määrästä johtuvasta potilaiden valikoinnista. Joittenkin ihmisten kohdalla ensisijaistaminen merkitsee tehohoidon lopettamista, jotta hoidosta kenties paremmin hyötyvä potilas pääsisi tilalle. Näissä tilanteissa syntyy joskus myös riitoja omaisten kanssa. Toisen elämä on toisen kuolema. Itse asiassa hoidettavien arvottamista on tapahtunut aina. Siitä ei vain ole julkisesti puhuttu. Eräänlaista valikointia on myös lääkärin tai hoitotiimin päätökset, yleensä yhteistyössä omaisten kanssa, ettei potilasta elvytetä. Joskus tehohoidosta kieltäytyminen on ihmisen omassa hoitotestamentissa tai hänen ilmaisema senhetkinen tahto. Tosinaan hoidon keskeyttäminen ihmisen loppuvaiheessa tai toivottomissa tilanteissa on omaisten tahto. Omaisten mielipidettä kuunnellaan tarkasti, jos potilas itse ei asiaa kykene ilmaisemaan. Tuleeko valikointia tapahtumaan tulevaisuudessa yhä enemmän hoidon hinnan kallistuessa, väestön ikääntyessä ja yhteiskunnan rahojen huvetessa?

Eduskunta päättää, kuinka paljon verovaroista ohjataan terveydenhuoltoon ja miten rahavarat jaetaan terveydenhuollon sisällä. Suomessa julkisen vallan on perustuslain mukaan turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Kysymys riittävistä terveydenhuollon resursseista ja riittävistä terveydenhuollon palveluista on haastava. Se on olennaisesti poliittinen kysymys, jota ei nykyisellä lainsäädännöllä ole kovin selkeästi määritetty. Päätökset voimavarojen jaosta yhteiskunnan eri lohkoille tehdään valtion ja kuntien budjeteissa. Terveydenhuollon sisäisestä voimavarojen jaosta eri toimintoihin päätetään kuntien, kuntayhtymien ja sairaaloiden tasolla. Valtakunnallisesti päätetään hoitotakuuseen kuuluvista hoidoista. Terveydenhuollon henkilöstö tekee siis priorisointiratkaisuja yksittäisten potilaiden hoidosta. Nämä ratkaisut ovat aina vaikeita ja varsinkin silloin, jos talous sanelee tiukat ehdot. Silloin lääkärin tai hoitotyön etiikka ei paljon paina. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt, niin raadollista kuin se on.

Jatkossa aika ratkaisevaa terveyden- ja sosiaalihuollon päätöksentekoa tehdään maakunnissa. Edellyttäen, että maakuntauudistus syntyy ja eduskunnassa saadaan valinnanvapauslaki läpi. Sote- ja maakuntauudistuksessa kaikki suomalaiset ovat tiukan paikan edessä. Jos uudistus on läpimätä jo lähtiessään käyntiin, silloin ei kunnian kukko laula kenellekään. Toisaalta uhkaillaan, että ellei uudistusta tehdä, rahat loppuvat. Ota tässä nyt asioista selvää, kun asiantuntijatkin riitelevät, poliitikoista puhumattakaan. Soten kohtalo nähdään kesäkuussa, jolloin valinnanvapauslaki on eduskuntakäsittelyssä. Jos laki kaatuu, Sipilän mukaan kaatuu hallituskin. Kaikesta voi kuitenkin vetää sen johtopäätöksen, että tehtiin sitä taikka tätä, hoidon saamisen kriteerit tulevat tiukkenemaan tulevaisuudessa. Rahat ehtyvät.

Hoidon saatavuus ei ole nytkään ongelma rikkaille, rahalla saa ja hevosella pääsee. Terveyspalvelumarkkinat puhkeavat kukkaan ja yksityiset terveyspalveluyritykset kiittävät kiristyneistä hoitopriorisoinneista. Nykyisinkin hyvätuloiset käyttävät yksityisiä palveluita. Sote-uudistus antaa heille oikeastaan tulonsiirron järjestelmästä, koska todennäköisesti he jatkavat entisiä käytäntöjään, mutta nyt yhteiskunnan tuella, esimerkiksi käyttäen palveluseteleitä. Meillä on ollut Suomessa periaate, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja heillä on samat oikeudet riippumatta heidän ominaisuuksistaan tai asemastaan yhteiskunnassa? Hyvästit siis tasa-arvoisen ihmisarvon periaatteelle!

Pitää vakavasti harkita ehdokkuutta maakuntavaaleissa. Siellä olisi oltava paikalla, missä tehdään ratkaisuja meidän, minun ja sinun terveyttä sekä hyvinvointia koskien. On pidettävä kynsin hampain kiinni tavallisen ihmisen oikeudesta saada hoitoa niin kuin laissa määrätään. Laki potilaan oikeuksista sanoo yksiselitteisesti:” Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä”.

Esa Kanerva

Rantamakuuta ja puhemies Maon tarinaa

10.3.2018

Palaan tauon jälkeen kirjoittamaan. Lomalla pitää myös lukea, tietysti. Urakoitavana oli Maon elämänkerta. Kirjan ovat kirjoittaneet Jung Chang ja Jon Halliday. Mandariinin kiinan kielellä Mao Zedong ei ollut historiassamme kuka tahansa henkilö, vaan hän käytti vuosikymmeniä absoluuttista valtaa neljäsosaan maailman väestöstä ja joka oli vastuussa reilusti yli 70 miljoonan ihmisen kuolemasta. Hän oli siis kaikkien diktaattoreitten ”äiti”. Erityisesti hämmästyin hänen moraalikäsityksistään. Maon omaan tuntoon ei kuulunut minkäänlaista toisista ihmisistä välittämistä. Hän sanoi, että omatunto saa painua matkohinsa, jos se oli ristiriidssa hänen mielihalujensa kanssa. Kuoleman jälkeinen hyvä maine ei tuota minulle iloa, koska se kuuluu tulevaisuuteen eikä minun omaan tuodellisuuteeeni. Tällainen mies johti Kiinan kansan ja sen tuon aikaisen väestön, miljardin ihmisen kohtaloa. Hän hallitsi heidän elämäänsä ja sananmukaisesti myös kuolemaa.

Maosta tuli kommunisti 1920-luvulla. Hän oli vastentahtoinen käännynäinen. Hän kuitenkin näki aatteessa mahdollisuutensa. Kiinan kommunismia rakennettiin tuolloin Neuvostoliiton vahvalla tuella. Mao pääsi puolueen sisäpiiriin. Kaapattuaan kirjavien vaiheiden jälkeen puolueen ja Stalinin aseistaman armeijan johdon, Mao kukisti Japanin hyökkäysodan heikentämän Tsiang Kai Zekin armeijan. Tie Kiinan diktaattoriksi oli auki. Mao purki Kiinan feodaalisen järjestelmän ja nosti sen suurvallaksi vuosisadan alun ooppiumsodan jälkeisistä rauniosta ja rappiosta. Mao Zedong rahoitti valtiota ja armeijaansa myös 1930-luvulla ”vallankumoukselleisella” ooppium-sodalla ryhtymällä huumeparoniksi. Huumerahojen avulla hänen varustamansa sotajoukkot ajoivat Tsiangin joukot Taiwanin saarelle.

Kuten Stalin, Mao aloitti toisen maailman sodan jälkeen oman kansallisen terrorin vastustajiensa tappamiseksi. Näillä terroriaalloilla on omia nimiänkin kuten ”Kulttuurivallankumous”, ”Suuri puhdistus” ja ”Suloton kosto”. Maon valtakauden aikana pakkotyössä, nälänhädissä ja ”puhdistuksissa” kuoli arviolta yhteensä noin 40–70 miljoonaa kiinalaista, mikä tekee Maosta suuremman murhaajan kuin esimerkiksi Adolf Hitler ja Josif Stalin.

Mao oli siis täysin vailla omaatuntoa oleva murhaaja. Toinen luonteenpiirre oli ilo, jota hänessä synnyttivät mullistukset ja tuhoaminen.”Jättimäisiä” sotia käydään yhtä kauan kuin maa ja taivas ovat olemassa, Mao kirjoitti. Ihanne suuresta tasa-arvon ja harmonian maailmasta on virheellinen. Tämä ei ollut hänen ennustuksensa, vaan toive! Mao väitti, että tämä oli suorastaan kansan tahto. Pitkään jatkuva rauha käy lopulta hmisille sietämättömäksi, hän totesi. Jos ei muuten, tähän rauhatilaan on synnytettävä levottomuuksien vuorovesiaaltoja. Historiassa ihailemme sotien aikaa ja niistä lukeminen on hauskaa. Ihmisluonto rakastaa nopeita ja yllättäviä muutoksia.

Mao jätti nuomioimatta sen tosiseikan, että ylivoimaiselle enemmistölle sota merkitsi kurjuutta. Hän pohti myös kuoleman olemusta. ”Ihmiset on varustettu uteliaisuuden olemuksella. Miksi suhtautuisimme kuolemaan ei tavalla? Emmekö hauakin kokea outoja asioita? Kuolema on mitä oudoin asia, eikä sitä koe, jos jatkaa elämäänsä. Kuolema on ihanteellinen asia, mistä muualta tässä maailmassa voimme löytää yhtä mahtavan ja äkillisen muutoksen? Kun myöhemmin kymmenet miljoonat kiinalaiset näännytettiin nälkään, puhemies totesi hallintonsa sisäpiirille, ettei ollut väliä sillä, vaikka ihmiset kuolivat, koska kuolema on ihana asia ja sitä pitää jopa juhlia. Omassa elämässään hän pyrki pakkomielteenomaisesti löytämään keinoja estää kuolema ja teki kaiken voitavansa turvallisuutensa takkamiseksi ja terveydenhoitonsa tehostamiseksi.

Kun keskusteltiin Kiinan uudistamisesta, hän toisti äärimmäisyyksiin asti tuhoamista, ”maa on tuhottava ja sitten muokattava uudestaan”. Hän ulotti saman ajatuksen koskemaan myös koko maailmaa ja jopa maailmakaikkeutta.

Teen kysymyksen. Onko tällä hetkellä valassa jossakin päin maailmaa Mao Zedongin kaltainen ihminen ja ”ajattelija”? Olen hämmästynyt, en osaa vastata omaan kysymykseeni. Osaatko sinä?

Esa Kanerva