Hybridivaikuttamista




                                                                                                                                       30.12.2016

Näin vuoden vaihteessa käynee vähän kevyempikin teksti.



Tässä on viime aikoina lehdissä ollut juttua siitä, että Venäjä harjoittaa aktiivista vaikuttamista ja käy hybridisotaa mm. Suomea kohtaan. Suomeksi se tarkoittaa valheellisen propagandan levittämistä sosiaalisen median palstoille ja ns. trollit käyvät siellä vilkasta keskustelua väärin argumentein. Suomeksi sanottuna puhuvat ”paskaa”. Ajattelin tässä vähän vasta vaikuttaa ja kertoa neuvostoaikaisia sekä Venäjää koskevia vitsejä.

Yksi tunnetuimpia klassikoita on se, jossa juna myöhästyi, kun venäläinen kenraali oli seissyt kädet pystyssä radalla ja puolalainen veturinkuljettaja yritti koukata hänen peräänsä metsään.

Kävin Gorbatshovin ajan Venäjällä ja vitsien laadusta saattoi päätellä, että ajat ovat vapautumassa. Tulkki jopa suostui suomentamaan tämän vitsin, jonka tulen muistamaan ainiaan. Se kuului jotenkin tähän tapaan: ”Mistä johtui, että Andropov otti valtiovieraat vastaan lentokentällä, mutta Brezhnev ja Tsernenko Kremlissä? No se johtui siitä, että Andropov kävi akulla ja Brezhnev ja Tsernenko verkkovirralla.

Kerrottiin tuolloin myös juttua, että Leonid Brezhnevin vanha äiti tuli kylään Moskovaan.
Poika esitteli menestyksensä tunnusmerkkejä muorille. Katsottiin konttori ja kaupunkiasunto. Ajettiin hienolle datshalle ja tarkastettiin loistoautoja ja autotalleja. Muori tirkisteli kaikkia pää kallellaan, ei puhunut mitään eikä näyttänyt edes ilahtuneelta. Leonid kaipasi äitinsä tunnustusta, kuten kaikki isot pojat. Hän oli ihmeissään, kun ei saanut äitiä innostumaan. Viimein hän kysyi hieman ärtyneenä, ”Etkö ole ilahtunut poikasi menestyksestä?” Äiti vastasi, ”että kyllähän minä olen iloinen, pikku Leonid. ”Mutta eikö sinua pelota, että kommunistit pääsevät uudelleen valtaan Moskovassa?”

Sitten tässä tulee juttu Stalinista. Josif Stalin heräsi henkiin ja ilmestyi nyky-Venäjälle. Hän katseli aikansa maan meininkiä ja päätti palauttaa maahan kurin. Oikopäätä hän käveli Venäjän parlamentin istuntoon. Kaikki valahtivat valkoisiksi, hiljenivät ja alkoivat kuunnella mitä Stalinilla olisi sanottavanaan.
– Aivan ensimmäiseksi kaikki kansanedustajat on ammuttava, sanoi Stalin. Sen jälkeen maalaamme Kremlin vihreäksi…
– Mutta miksi vihreäksi, kyselivät kansanedustajat.
– Arvasinhan minä että täällä on toisinajattelijoita!!

Lauri Viita vertasi runoa meren painon alla simpukan kuolemasta syntyneeseen helmeen, joka lopulta päätyy niin turhanpäiväiseen tehtävään kuin korvakoruksi. Vitsi voi olla samaa juurta ja syntymekanismia. Neuvostovastaiset vitsit loppuivat silloin, kun olot Venäjällä vapautuivat. Uhka pieneni. Ei tuntunut meren puristusta enää.

Mutta nyt ovat herra Putinista vaikka minkälaista juttua ja vitsiä. Ja oikein härskistä jutusta voivat häkin ovet heilua. Vielä kertomus Putinin järjestämistä vaaleista. Sen sijaan että äänestäjä olisi pudottanut äänestyslipun vaaliuurnaan sitä lukematta, hän alkoi tavailla ainoan ehdokkaan sukunimeä. Mitä ihmettä te oikein teette, vaalivalvoja kysyy. Haluan tietää, kenelle annan ääneni. Ei saa, ei saa! Rikotte vaalisalaisuuden!

Esa Kanerva

Ministeri Berner keksi ikiliikkujan




                                                                                                                                    29.12.2016

Kaikki me muistamme Soneran kohukaupan saksalaisella ilmalla. Ns. Umts-kaupassa suomalaiset miljardimunarit menettivät Sonera-seikkailuissa 4,3 miljardia euroa eli miljardi euroa enemmän kuin raskaat sotakorvaukset olivat Neuvostoliitolle ja lisäksi menetettiin 1,3 miljardia euroa verotuloja. Elämme taas ihmeiden aikaa. Hallitus koki suurena onnistumisena sijoittaa lähinnä jätevettä tuottavaan Terrafame-yhtiöön sata miljoonaa ja ministeri Berner miettii omaa hokkuspokkus-temppuaan rahoittaa valtion teitten rakentaminen ja ylläpito sekä tienata tällä bisneksellä vielä hyvin. Ihmeen taustalla on se, että auto- ja polttoaineverot alenisivat saman verran kuin tienkäyttöoikeuden myyminen tuottaisi valtiolle, mutta investointeihin käytettävät rahat kaksin- tai kolminkertaistuisivat.

Ministeri jakelee julkisuuteen tällaisia julistuksia, ” Tarkoitus on, että liikennekaari luo kasvua synnyttämällä uusia innovaatioita, panee vauhtia tuotekehitykseen ja luo uusia työpaikkoja jo olemassa oleville toimialoille – mutta myös kokonaan uutta toimintaa. Voimme valinnoillamme vaikuttaa tulevaisuuteemme ja ympäristöömme.” Skiinafuuliaa, sanon minä!

Ajatushan on se, että valtio perustaa liikenneverkkoyhtiön. Nyt suunnitellaan, voisiko todellakin valtion liikenneverkon ylläpidosta ja kehittämisestä vastata valtionyhtiö. Valmistelun tavoite on, että valtionyhtiö voisi aloittaa toimintansa jo vuoden 2018 alussa. Valtion liikenneverkkoyhtiö rahoittaisi toimintansa pääasiassa liikenneverkon käyttöön perustuvilla asiakasmaksuilla, joilla korvattaisiin osa liikenteen nykyisistä veroista ja maksuista. Yksityiset palveluntarjoajat siis ostaisivat tienkäyttöoikeutta liikenneverkkoyhtiöltä ja myisivät sen eteenpäin autoilijoille, joiden on pakko ostaa sitä päästäkseen liikkumaan teillä. Nämä käyttöoikeuksia myyvät palveluntuottajat eivät vastaisi teiden rakennus- tai kunnossapitokustannuksista, mutta rahastaisivat joka ikisestä ajetusta kilometristä oman siivunsa.

Autoilijoiden ei kannata taputtaa, sillä kyllä tiellä liikkujat maksavat kuten ennenkin koko lystin. Vaikka auto-, käyttövoima- tai polttoaineveroja voitaisiin ehkä alentaa, maksaa autoilija joka kilometristä liikenneverkkoyhtiön operaattoreille. Auton kilometrit voitaisiin tarkastaa katsastusten yhteydessä tai jopa asentaa siru auton rakenteisiin autoilua seuraamaan. Eivätkä operaattorit autoilijoita ilman rahastele ja hoida bisneksiään. Katetta ne tahtovat ja mitä enemmän, sen parempi.

Kokeilun kylkiäisenä liikennekaarihanketta markkinoidaan kansalaisille sillä, että toimivat liikennemarkkinat sekä liikenteen uudet palvelut lisäävät koko liikennejärjestelmän tehokkuutta ja siten pitkällä tähtäimellä vähentävät liikennettä ja päästöjä. Liikennepalveluiden kehittäminen antaa yksittäiselle kansalaiselle lisää valinnanmahdollisuuksia oman auton käytön ja olemassa olevien liikennepalvelujen rinnalle. Tutkimusten mukaan yksi yhteiskäyttöauto saattaisi korvata jopa 8-25 yksityisomisteista autoa. Uskokoon, kuka haluaa!

Kun katselee Tampereen liikennepolitiikkaa ja sisäisen liikenteen vaikeuksia, onko tässä tarkoitus palata ”hevosaikakauteen”. Valtio tekee omilla päätöksillään ja ratkaisuillaan autoilun todella hankalaksi. Nopeuksia ollaan pudottamassa ja autoilijoilta kielletään useiden teiden käyttö. Toisihan se tietenkin töitä, jos palattaisiin 1800-luvun englantilaiseen käytäntöön, että auton edellä tuli juosta ihminen punaisen lipun kanssa ja huutaa, että auto tulee.

Esa Kanerva