Onnistunut Tanner-ilta


                                                                                                                                  

                                                                                                                   27.1.2018

Kirjailija Lasse Lehtinen poikkesi Tampereella ja Werstaalla esitelmöimässä Väinö Tannerista. Mies on hänelle läheinen, hän julkaisi kirjan Tannerista viime vuoden lopulla. Väkeä oli hyvin, lisääkin olisi mahtunut. Alustaja on tunnettu siitä, että hän osaa esittää asiansa kiinnostavasti ja värikkäästi. Niin nytkin. Väinö Tannerin elämäntyön ja henkilön esille kaivaminen kirjaksi Suomen itsenäisyyden historiasta sopi hyvin koko kansakunnan 100-vuotisjuhlavuoteen.                                                                                       

Tannerista tuli sotien jälkeen epähenkilö. Tosiasiallisesti hän ihmisenä ja poliitikkona teki vuosisadan vaihteessa yhdessä mm. Svinhufvudin, Ståhlberin, Mannerheimin, Rytin ja Relanderin kanssa mahdolliseksi Suomen itsenäistymisen työstämällä valtiolliset rakenteet ja johtamalla maamme irti Venäjän tsaarivaltakunnasta. Työ ei ollut helppo varsinkin kun kansa jakaantui ja ajautui sisällissotaan. Ihmisenä Tanner oli poikkeavan suuri persoonallisuus. Itsekurilla ja vaatimalla itseltään enemmän kuin muilta hän kouluttautui kaupallisesti ja lakimieheksi. Saavutus ei ollut köyhistä oloista tulleelta nuorukaiselta vähäinen. Minkäläinen ihminen Tanner oli ja kuinka hän raivasi tiensä nuoren kansakunnan huipulle?

Tanner voi olla kiitollinen kotinsa perinnöstä. Lukutaidoton isä Gustaf nousi rautateillä jarrumieheksi. Äiti Maria oli tullut piikomaan Kuopiosta Helsinkiin. Kasvatus oli tiukkaa ja uskonnollista. Äiti oli harras kristitty. Heidän neljästä lapsestaan jäi eloon kaksi, Väinö ja Laura. Huolimatta köyhyydestä, perhe oli onnekas isän työpaikan ansiosta. Isä Gustaf sai vapaalippuja rautateillä, pystyi matkoilla Suomessa ja jopa Pietarissa avartamaan lasten maailmankuvaa. Nämä kokemukset olivat tärkeitä herätteitä Väinön aikuisuudessa ja osaltaan vaikutti siihen, että Väinöstä tuli maailmankansalainen. Vanhemmat halusivat myös kouluttaa lapsensa. Tosin Väinö joutui hankkimaan lukiossa opiskelurahat itse töitä tehden tsupparina ja myöhemmin rakennuksilla. Se kasvatti fysiikkaa ja mielentahtoa. Lopulta mies pääsi ylioppilaaksi priimuksena.

Tanner hakeutui varhain ulkomaille, Saksaan, Ruotsiin ja Englantiin tutustuen osuustoimintaan ja –liikkeeseen. Hän loi kansainväliset verkostot ja suhteet. Niistä oli myöhemmin verrattomasti hyötyä. Työuran hän teki osuuskauppa Elannon toimitusjohtajana kooten liiketoiminnalla ns. punaisen pääoman, joka hukattiin lopulta 1990-luvulla. Paitsi työuraltaan Tanner oli harvinaisen persoonallinen myös ihmisenä. Hän oli Suomen ensimmäisiä kehonrakentajia ja musikantti. Viinan suhteen hän oli absolutisti koko ikänsä. Tupakasta hän ei päässyt koskaan irti opeteltuaan polton melko myöhään Englannissa. Naimisiin hän meni iällä, kolmikymppisenä ja sai vaimonsa Lindan kanssa kahdeksan lasta. Sinänsä ihme, ettei kukaan heistä kuollut nuorena. Lopulta kaikilla lapsilla oli akateeminen loppututkinto. Kerrotaan Väinön olleen yksiavioinen koko elämänsä ajan.

Poliittinen ura oli huikea. Lasse kertoi Tannerin taktiikkana olleen poliittisella urallaan pyrkiä aina ensiksi sihteeriksi. Kun seuraavaa puheenjohtajaa haettiin, katse osui usein Väinöön. 1900-luvun alkupuolella hänestä tuli ensiksi kansanedustaja ja sitten pääministeri ja moninkertainen ministeri. Yksi ihmeteko oli se, että verisen sisällisodan jälkeen vuonna 1926 hän muodosti sodan hävinneen osapuolen muodostaman vähemmistöhallituksen. Se eli jopa vuoden, mikä siihen aikaan oli ikäharvinaisuus. Yksi erikoislaatuisuus oli kiihkeällä oikeistoradikalismin vuosikymmenellä 1930-luvulla se, että tehtailija Rafael Haarla pyysi häntä Suomen diktaattoriksi Mäntsälän kapinan jälkeen. Myöhemmin nuoruudentuttavuus Paasikiveen vei hänet Moskovan rauhanneuvottelijaksi yhdessä hänen kanssaan. Ne epäonnistuivat ja Suomi joutui Talvisotaan. Jatkosodan lopussa Tanner ei kuulnut ns. rauhanoppositioon. Hän ei kääntänyt takkiaan sodan jälkeisessäkään politiikassa. Häntä houkuteltiin SKDL:ään. Hän kieltäytyi kunniasta.Vankilavuosien jälkeen hän palaa eduskuntaan 1951 vaaleissa ja luopuu polittisista tehtävistään vasta 1962.

Tannerilla todettiin 1936 peräsuolen syöpä. Hänet leikattiin Tukholmassa ja hänelle luvattiin kolme vuotta elinaikaa. Hän eli kuitenkin syöpäpotilaana kolmisenkymmentävuotta. Hän siis kärsi vankilatuomionsa avannepotilaana. Nuorena myös panijana kunnostautuneella miehellä oli rautainen fysiikka ja luja henkinen kunto.

Eihän tässä ollut tarkoitus kirjoittaa elämänkertaa uusiksi. Helpoiten Väinö Tannerin elämään pääseen tutustumaan Lasse Lehtisen kirjan, Väinö Tanner, avulla. Se on lähes 900 sivuinen järkele on kirjoitettu historiantutkijan ammattitaidolla, mutta myös kirjailijan sujuvalla kynällä. Suosittelen!

Esa Kanerva

Puoskarilakia tarvittaisiin




                                                                                                                                             23.1.2018                                                                                                                                                                                                                                                 

Vanhemmat kieltäytyvät rokotuksista ja juottavat lapsilleen terveellisyyden nimissä jopa myrkyllisiä aineita. Kuuluuko tällainen menettely, yltiöyksilöllisyys ja kaikkivoipaisuus tähän päivään? Lääkärien ja tieteen asiantuntemus kyseenalaistetaan ja "kyllä minä tiedän"-periaate jyllää. Omalta uraltani en muista tunnistaneeni tällaista ilmiötä, uskonnon ja uskonnolliset rituaalit parantamiskeinona kylläkin. Mistä tässä voi olla kysymys?

Naapurissamme Ruotsissa syöpäsairaita, raskaana olevia ja alle 8-vuotiaita lapsia ei voi hoitaa kuin henkilö, jolla on lainmukainen terveydenhuollon koulutus. Pitäisikö meilläkin lainsäädäntöä uudistaa tähän suuntaan? Mielestäni yhteiskunnan tulisi voida puuttua ainakin siinä vaiheessa tilanteeseen, kun lapsen edun unohtuminen on ilmiselvää. Tai kun lapsen terveyttä suorastaan vahingoitetaan. Rokotuskattavuus on vakava asia. Yhdeksänkymmenenviiden prosentin kattavuus antaa suojan väestölle. Pohjanmaalla on alueita, jossa se on 70 prosentin luokkaa. Kysymyksessä on huomattava riski, koska paitsi lapset altistetaan tarttuville taudeille, niin väestössä on myös ihmisiä, joilla on heikko vastutuskyky. Tällaisia ovat vanhukset ja syöpäsairaat. Tuhkarokko lienee taudeista vakavin. Se saattaa aiheuttaa vakavia jälkitauteja, mm. aivokalvontulehdusta.

Kaikenlaisten "terveystuotteiden" ja hopeavesien juottaminen imeväisikäisille on edesvastuutonta. Pitää muistaa, että yhteiskunta kantaa viimesijaisen vastuun. Kun lapsi sairastuu myrkytykseen, julkinen terveydenhoito hoitaa ja kuittaa laskun hoidosta. Tuotteiden markkinointia tehdään internetissä ja somessa. Hopeaveden hyödyllisyydestä ei ole tieteellistä näyttöä, vahingollisuudesta sen sijaan on. Poliisi on aloittanut esitutkinnan eräästä tapauksesta. Myös Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen lausuntoa odotellaan.

Ikävää on myös uskonnon avulla parantaminen silloin kun mukaan kuvioihin tulevat esirukouksia järeämmät keinot. Olen nähnyt potilaan ympärillä transsitilassa tapahtuneita "tansseja" ja taputteluja. Taustalla on soinut kiihkeä uskonnollinen musiikki ja jytkytys. Yleensä toimijat ovat kuuluneet ns. vapaisiin uskontokuntiin. Sairaalahenkilökunnalla ei ole juuri mahdollisuuksia puuttua näihin tilanteisiin.

Puoskarilakia on aikaisemminkin yritetty saada lainsäädäntöömme huonolla menestyksellä Yheiskunnalliseksi asiaksi vaihtoehtohoidot muuttuvat silloin, kun julkinen terveydenhoito joutuu paikkaamaan näistä hoidoista tai hoitamatta jättämisestä aiheutuneita sairauksia. Lainsäädännön tulee suojata lapsia vanhempien arveluttavilta päätöksiltä. Puoskarilaki tulisi säätää nyt, ettei mitään vakavampaa tilannetta pääsisi syntymään. Lisäksi terveydenhuollon ja uskomushoidot tulisi selkeästi erotella markkinoinnissa ja terveysneuvonnassa sekä hoitoon hakeutumisessa. Sosiaalinen media ja mainonta lienee sekoittanut muutamien vanhempien todellisuudentajun, netissähän eletään virtuaalimaailmaa, jossa elävää yksilöä ei saisi häiritä maallisen maailman tosiasioilla!

Esa Kanerva

Mielipidettä pressanvaalista ja maanantain valtuustosta


                                                                                                                                                                             

                                                                                                                                     21.1.2018

Pressanvaalien ennakkoäänestys sujuu kohtuullisen vilkkaana. Korkea äänestysaktiivisuus sataa yleensä politiikan alueella oikealle rinteelle. Vaikkei haluaisi, joskus radiomainoksia on pakko kuunnella. Korviini on kantautunut myös Laura Gradu Huhtasaaren mainos. Kuinka vastenmielistä ja röyhkeätä puhetta. Miten presidentinvaaleihin liittyy uskonnon solvaaminen? Oltakoon islamista mitä mieltä tahansa, ei tunnu presidentillisisestä näkökulmasta kovin viisaalta ottaa jyrkän tuomitseva kanta islamiin ja väittää naisten asemaa luokattoman huonoksi huntujen vuoksi. Näitä viisuksia on Laura varmaan opiskellut rukousaamiaisilla ja vaihto-oppiilaana. Nämä näytöt riittävät kuulemma hänen mielestään ulkopoliittiseksi kokemukseksi. Jumala meitä Huhtasaarelta varjelkoon, aamen!

¤¤¤¤

Talouden tasapainottamista tarvitaan. Johtaja Yli-Rajala on lyönyt rätingit pöytään. Häntä säestää talousjohtaja Jukka Männikkö. Ensi maanantaina valtuusto käsittelee vuoden 2017 tilinpäätösennustetta. Kysymyksessä on todella ennuste, koska se annetaan jo nyt näin varhain. Yleensätoukokuussa tilinpäätös ja tulosennuste on ollut perättäisissä kokouksissa ja tätä on haluttu välttää.

Huolestuttavaa on se, että tulorahoituksella ei ole kyetä rahoittamaan investointeja kuin neljälläkymmentäprosenttisesti. Kaikki loput otetaan velkaa. Vuoden lopussa asukaskohtainen lainamärä nousee jo 2482 euroon. Talouden tasapainottamistoimenpiteet kuluvana vuonna ovat tarpeellisia. Positiivistakin viime vuonna tapahtui, verotulot nousivat ja työllisyys koheni. Investoinnit toteutuivat ennustettua n. 27 miljoonaa vähemmän. Marraskuussa valtuusto myönsi 31,5 miljoonan lisärahoituksen sosiaali- terveysmenoihin. Lisärahoituksen jälkeenkin menot ovat ylittymässä 8,9 miljoonaa euroa. Jotakin on tehtävä!

Valtuuston esityslistalla on kolme asemakaava-asiaa. Hämeenkatu 3 rakennuksen korottaminen, Normaalikoulun laajennus ja Koukkuniemen alueen kehittäminen. Kannatan tiivistämisrakentamista, joten Hämeenkadun hankkeeseen ei minulla ole huomauttamista. Kuokkamaantien kaava mahdollistaa koulun laajentamisen, päiväkodin ja virkistysalueen. Siitä ei ole kommentoitavaa. Koukkuniemen alueelle halutaan saada myös tavallista asuntorakentamista. Kuntalaisten mahdollisuus käyttää aluetta viher- ja virkitysalueena on otettu hyvin huomioon.

Mitä tulee tuohon varmasti riitelyä aiheuttavaan tulevaan tasapainottamisohjelmaan, siinä on koalition koossapysyminen koetuksella. Valtuutetuilta vaaditaan ahdistuksen sietokykyä ja malttia olla kumartamatta joka suuntaan. Toimintaa voidaan tehostaa monella eri tapaa. Palveluista on pidettävä huolta. Ne voidaan tuottaa kuitenkin tehokkaasti ja vaikuttavasti monella eri tapaa nykyistä paremmin. Vähiten tässä tarvitaan henkilöstön syyllistämistä. Parantamisen varaa on ja monta tietä vie Roomaan. Olen käsitellyt asiaa jo aiemmin kirjoituksissani.

Esa Kanerva

Miten kaupungin tulopohjaa voitaisiin vahvistaa?


                                                                                                                                  


                                                                                                                                          16.1.2018

Kaupungin käyttötalouden tasapainottamisessa on tietenkin kaksi vaihtoehtoa, lisää tuloja tai vähemmän menoja.Tulopuolen ja palvelujen vaikuttavuuden tehostamisessa on noudatettava tasa-puolisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Kaikkia toimialueita on kohdeltava suhteellisesti yhdenvertaisesti. Sosiaali- ja terveys- sekä opetustoimen yhteinen budjetti on 2/3 koko kaupungin taloudesta, joten niiden tehostamistoimien vaikuttavuus on oltava 2/3 kokonaisuudesta. Kaikki muu on näpertelyä. Kunnallisessa palvelutoiminnassa on mielestäni vaikeata arvottaa eri osa-alueita, puhdas vesi on ihmisen kannalta yhtä tärkeää kuin ihmisen hoitaminen. Toiminnan tehostaminen ei saa näkyä palveluiden laadussa, vaan ne tehdään ”älykkäästi” siten, että asiakas ei sitä juuri huomaa.

Mennään sitten konkreettisiin toimenpide-ehdotuksiin. Aloitetaan tiloista. Kaikki kaupungin omistamat ja itselleen vuokraamat toimitilat, niiden koko, soveltuvuus ja tarkoituksenmukaisuus on arvioitava tila-asiantuntijoiden toimesta nyt heti ja tästä eteenpäin kolmen vuoden välein. Virkamiehet ja politiikka tekevät arvioinnin pohjalta johtopäätökset ja toimenpiteet. Luotan, että näin vapautuu huomattava määrä epätarkoituksenmukaista tilaa ja kustannukset vähenevät. Talous kiittää. Julkisten tilojen rakentamisessa on käytettävä standardointia mahdollisimman paljon hyödyksi ja tilojen monistaminen olisi hyväksyttävä. Tilojen ja kapasiteetin käyttöasteiden on noustava.

Henkilöstöpoliittisten päätösten oltava sitovia, henkilöstömäärän tason arvioi kaupunginhallitus ja valtuusto, asetetut tavoitteet ja päätökset ovat ehdottomia. Onnistuminen edellyttää henkilöstöpolitiikasta vastaavilta virkamiehiltä osaamista, näkemystä ja lujuutta. Vakanssien siirrot, täytöt ja yhdistämiset on oltava toiminnan kannalta perusteltuja, ne on tehtävä kannustaviksi sekä esimiehille ja työntekijöille.

Maksupolitiikkaa on tehtävä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, maksuasetukset rajoittavat, mutta skaalaa on rohjettava käyttää, ne maksavat, joilla on varaa. Työllistämiseen kannattaa panostaa, koska se vähentää menoja. Tällä hetkellä ollaan oikealla tiellä.

Koulutuksessa ei tingitä laadusta, ainostaan seinistä pormestariohjelman mukaan. Pienimmät käyvät lähikoulua, isommat kulkevat pitemmän matkan, yhtenäiskoulut ovat hyvä ratkaisu. Terveydenhuollon lääkäri-hoitajavastaanottojen vaje on poistettavissa jo olemassa olevilla malleilla, esimerkiksi jakamalla potilaat erilaisiin kohderyhmiin heidän palvelutarpeensa mukaan. Opetuksessa ja terveydenhoito- sekä sosiaalipalveluissa voidaan käyttää kohderyhmä huomioiden nykyistä tietotekniikkaa paremmin hyödyksi.

Kaupungin hankintojen edelleen tehostaminen ja logististen palvelujen keskittäminen Logistiikkayhtiöön on taloudellisesti kannattavaa. Itse asiassa koko kaupungin palveluverkon vaikuttavuuden arviointi tekeminen on välttämätöntä. Työn jälkeen tehdään tarvittavat päätökset.

Esa Kanerva





Voiko raha loppua maailmasta?




                                                                                                                    13.1.2018

Voidaan aiheellisesti kysyä, kumpi loppuu maailmasta ensiksi, pilvissä pyörivä digitaalinen raha vai sen tallennustila? Arjessamme olemme konkretisoineet rahan seteleiksi tai pankkikortin saldoksi. Pankit eivät enää lainaa varsinaista rahaa, vaan velkasuhteita ja –sopimuksia. Ne pyörivät ykkösinä ja nollina palvelimissa. Niitä taas voidaan esimerkiksi kaupitella eteenpäin tai pitää vakuutena. Jos kaikki maailman velat maksettaisiin, maailmassa ei voisi olla enää rahaa. Maailmantalouden lumetodellisuus johtaa monenlaisiin ongelmiin. Rahaa käytetään spekulointiin ja ”pelaamiseen”. Pörssikurssien ja reaalitalouden välissä on eri tilanteissa ilmaa ja ristiriitaa. Tätä osakkeiden väärää arvostusta hevosmiehet käyttävät hyväkseen ja tekevät rahaa tyhjästä. Rahaa käytetään edelleen mielettömään velkaantumiseen ja loputtomaan talouskasvun tavoitteluun. Voisko maailmassa syntyä tilanne, jossa bitteinä liikkuu suurin osa ihmiskunnan kuviteltavissa olevasta varallisuudesta, jossa kaikki lisäävät panoksia, mitä heillä ei oikeasti ole olemassa? Voiko rahajärjestelmä seota sukkiinsa, vaikka pelin pitäisi olla nollasummapeliä, jossa toinen myy ja toinen ostaa?

Yllä olevaan tuskin kenelläkään on vastausta. Huolestuttavaa on kuitenkin pörssien kaupankäynnin välineet, mm. johdannaiset, optiot ja futuurit. Johdannaisissa on kysymys ”lotosta”. Johdannaisen ostaja veikkaa esimerkiksi öljyn miljoonan barrelin hinnan kahden vuoden päästä. Johdannaissopimuksen perusteella hän saa öljyerän joko voittaen tai häviten, riippuen öljyn hintakehityksestä. Johdannaista voi käyttää riskien hallintaan mm. lainan korkojen suojaamiseksi niiden nousulta. Luottolaitos sitoutuu pitämään koron sovitussa tasossa laina-ajan, kun asiakas suostuu maksamaan preemion eli korvauksen siitä. Optiossa sen myyjä tai antaja sitoutuu toteuttamaan sopimusehdot. Osto-option ostaja taas uskoo kohde-etuuden hinnan nousevan tulevaisuudessa. Kun toimitusjohtaja saa option yhtiön osakkeita päivän kurssiin ja luvan myydä ne kahden vuoden päästä, yhtiön pörssikurssin noustessa johtaja kuittaa potin. Futuureilla käydään kauppaa tulevaisuuden hintatasosta. Kiinalaisten riisikaupasta alkanut ”veikkaaminen” on yleistä. Esimerkiksi ostaja arvaa vehnän hinnan kolmen vuoden päästä ja saa ostaa sopimaansa hintaan viljaerän. Johdannaiset ja muut mainitsemani tuotteet ovat siis pelimerkkejä ja arpalippuja. Raha- ja reaalitaloudessa ne ovat mätiä omenoita, jotka tuhoavat työtä ja sen merkitystä. Kauppaa käydään tyhjillä tynnyreillä.

Aivan oma aikapomminsa on nykyinen pörssikaupankäynnin robotisaatio ja tekoälyn käyttö sijoittamisessa. Ihmisen osaksi tulee järjestelmien käyttämisessä määritellä riskitasot ja kaupankäynnin taso. Kone pitää huolen lopusta. Ohjelmistot seuraavat globaalisti markkinoiden liikkeitä, käyttävät hyväkseen maailmanajan mikrosekuntien viiveitä ja käyvät kauppaa miljoonilla ostoilla sekä biljoonien summilla. Kyllä siinä tilin tekee päivässä vähäisimmilläkin voitoilla. Joku nörtti odottelee päivää, jolloin paisuvasta markkinasta voisi pyöräyttää niin ison siivun, että yhtenä päivänä ehtisi tehdä vuoden tilin. Mitä tapahtuu silloin, kun robotit oppivat oppimaan itse? Tyhjästä ei synny mitään paitsi alkemiassa. Tällöin tapahtuu jotakin sellaista, mitä me emme tällä hetkellä tiedä.

Nykyinen korkojen nollaprosentti-ilmiö on osaltaan syntynyt tästä holtittomasta virtuaalirahamaailmasta, jossa kukaan ei luota toiseen eikä mihinkään. Rahaan liittyvät käsittämättömät määrät katteetonta velkaa, jolloin voidaan vain odotella markkinakuplan puhkeamista. Rahamarkkinat ovat virtuaalista lumemaailmaa, joka saa vapaasti kulkea yksisuuntaista tietään kohti seuraavaa finanssikatastrofia. Kukaan ei vain tiedä milloin ja missä laajuudessa. Tällöin käteinen raha saattaa jäädä ainoana vaihtovälineenä jäljelle. Sitä voidaan toki painaa lisää, mutta onko sillä sitten mitään arvoa, on jo toinen kysymys. Käypä raha voi todellakin loppua maailmasta!

Esa Kanerva

Huoltovarmuus koetuksella




                                                                                                                                     9.1.2018

Kyläilin Kainuun Taipaleen kylässä lähellä Suomussalmea Loppiaisena. Sain omakohtaisesti kokea, kuinka vahvasti nyky-yhteiskunta toimii sähkön varassa. Sähkövirran puuttuminen jopa viikoksi halvaannuttaa arkielämän. Syrjäselkosilla on onneksi varuduttu helloilla ja leivinuuneilla kylmyyteen. Kaikki muut nykyiseen elämänmenoon liittyvät laitteet lakkaavat toimimasta. Vesiklosetin huuhtelukin tuottaa päänvaivaa, koska kaivon vesipumput toimivat sähköllä puhumattakaan pyykinpesusta. Sähköhellan ja mikroaaltouunin puutteeen huomaa varmasti. Tenulla ja retkikeittimellä kokkailusta on eksotiikka kaukana. Kynttilän valo luo tunnelmaa. Rajansa siinäkin, koska valoa tarvitaan pimeydessä joka paikaan. Nämä murheet ovat tavallisen kotitalouden ongemia. Entä mitä tekevät karjatilalliset ja yrittäjät. Lypsykoneet ja muut masiinat käyvät verkkovirralla, jota ei saada. Armeijalta haalitaan agregaatteja, jotta eläimet saataisiin lypsettyä. Yrittäjä joutuu kävelemään kädet taskussa ja liiketoiminta on pysähdyksissä. Mikä on Suomen huoltovarmuuden tila tällä hetkellä?

Tilanne taitaa olla se, että arvosanaksi tulee korkeintaan tyydyttävä. Sodista on liian kauan aikaa ja hyvät ajat ovat kestäneet kymmeniä vuosia. On tuudittauduttu siihen, että tällainen maailman meno jatkuisi hamaan tappiin. On monia muitakin syitä olla huolissaan kuin luonnon aiheuttamat ongelmat ja sähkön puutte. Perinteisesti yhteiskunta on tukeutunut valtion omiin laitoksiin ja puolustusvoimiin. Huoltovarmuuskeskus on huolehtinut järjestelmän organisoinnista ja ollut toimijana. Nyt on pakko kuitenkin huoltovarmuutta tehdä yhteistyössä markkinoitten ja liikeyritysten kanssa. Valtiolla ei ole enää kaikkea sellaista osaamista tai tuotantoa hallussa, joilla yhteiskunta saataisiin pyörimään. Liikeyritysten riskien hallintaan ei taas kuulu huoltovarmuuden ylläpito, joillon tasapainoileminen yritysten ja valtion intressien välillä on välttämätöntä.

Meidän arki pyörii tietojärjestelmien varassa. Kainuussakin huomattiin kännykköitten ja tietokoneiden hyytyminen. Linkkitornien varasähköjärjestelmät toimivat vain muutaman tunnin akkujen varassa. Hätäkeskuspuhelut eivät paikoin toimineet ja silloin on jo aika huonosti asiat. Rakas televisiomme vaikeni ja radiohin piti muistaa ostaa paristot. Nämä ovat vain yksittäisen ihmisen ongelmia. Isossa laajuudessa tietoverkkokatkokset suorastaan horjuttavat yhteiskuntaa. Ajatellaan vaikka teollisuuden toiminnanohjausjärjestelmiä, kunnallista infrastruktuuria ja pankkijärjestelmää. Toisin sanoen vakavissa vikatilanteissa on mahdollista yhteiskunnan pyörien seisahtuminen. Kunnallisten palvelujen stoppaaminen sähkön puutteesta tai tietojärjestelmien halvaantumisesta ei ole pieni juttu. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei hanasta tule vettä, likavesi ei kulje eivätkä kiinteistöt lämpiä.

Mikä olisi avuksi nykyiseen tilanteeseen? Kainuussa varmasti opittiin tästä shokista, että kannattaan luottaa omaan apuun. Varavoimalaitteet myytiin hetkessä loppuun ja jokainen kynnelle kykenevä sen jatkossa hankkii. Pysyy edes pakasteet syötävinä sähkäkatkosten aikana. Rinnakkaislämmitysjärjestelmät nousivat arvoon arvaamattomaan. Teleyhtiöt varmasti pannaan miettimään, millä keinoin varasähkövoima riittää katkosten ajaksi. Sähköyhtiöitten maakaapelointiin varmaan tullaan satsaamaan enemmän, kun lasku tästä katastrofista niille selviää.

Valtion ja kuntien toiminnassa pitäisi huoltovarmuuteen pistää uusi vaihde päälle. Kaikkeen ei voi varautua, mutta parhaansa voi tehdä etukäteen. Halpaa varautumista on harjoittelu, johtovastuitten ja kokonaisuuksien hallinnan varmistaminen etukäteen. Pelastuslaitos otti johtovastuun Kainuussa ja Puolustusvoimat paikkasi siellä pahimmat riskit.

Kuntien pitää nyt heti tehdä oma osuutensa ja varmistaa kansalaisten turvallisuus joka tilanteessa.

Esa Kanerva
 

 

Turvattomuuden tunnetta lietsotaan




                                                                                                                     3.1.2018

Nykyisessä maailmassa ja kotiympäristössäkin koetaan lisääntynyttä turvattomuuden tunnetta. Tätä kaupallistetaan ja käytetään hyväksi. Jotkut puolueetkin ovat sortuneet ikivanhaan kikkaan ja nostavat erilaisuuden uhkana tikun nokkaan. Elinympäristömme nopea muuttuminen koettelevat henkistä kanttiamme. Kaiken kattava muutos ”äly-yhteiskuntaan” tekee rattailta pudokkaita. Loppuvarmistuksen turvallisten ympyröittemme sekoittamiseen toteuttaa ihmisen rajoittamaton ahdistuksen purkuväline, some, jossa on luettavissa kaikenkarvaisten ilmiöitten estotonta jakamista. Eikä tiedonvälityksen nopeus, onnettomuuksien globaali jakaminen ja valtioitten kalasnikovien kalistelu ainakaan helpota ihmisten rauhaa.

Tuotteita myydään mielikuvilla. Nostetaan esille todellisia tai kuviteltuja uhkia, joita tulet kohtaamaan. Kotiisi tunkeudutaan ja omaisuutesi varastetaan. Kamera sinne ja liiketunnistin tänne takaavat elämäsi koskemattomuuden. Ei se näin mene. Suurimmaksi osaksi turvajärjestelmät ovat kosmetiikkaa, jota myydään turvattomuuden tunteen lietsonnalla. Yhteiskunnan vakaus ja koulutus ovat parhaita turvatekijöitä.

Tieto välittyy toiselta puolelta maailmaa nopeudella, jossa sekuntikin on pitkä aika. Nykyään olemme sopeutuneet ja turtuneet siihen tilanteeseen, että vain uutinen lukuisten ihmisten kuolemasta tai onnettomuudesta jossakin päin maailmaa, pistää tarkentamaan aistejamme. Toisaalta jonkun missin rakastuminen on tiedotustapahtuma. Olisiko aika oppia lukemaan ja tajuamaan viestinnän suhteellisuutta ja sisältöjä. Some-viestintä ja tapojen opetus tulee ottaa peruskouluun yhä tiiviimmin.

Politiikassa ei enää kaivattaisi eri väestönosien syyllistämistä kaikenlaiseen ihmisten ahdinkoon. Juutalaisuudessa on edelleen jotakin mystistä. Juutalaiset ovat olleet historiassa myös syntipukkeja ja samaa toisintoa yritään edelleen, syyllistämisen kohde on vain muuttunut vaikkapa maahanmuuttajiin.

Miljoona ihmistä Suomessa katselevät ympärilleen avuttomina digitaalisten palvelujen maailmaa. Onko nyt niin, että kylmästi viidesosa suomalaisista jätetään yhteiskunnan palvelujen ulkopuolelle. En enää usko vakuutteluihin, että kyllä heistäkin huolehditaan. Ei näköjään huolehdita. Syrjinnälle on tehtävä stoppi ja uutta, kaikki ihmiset huomioivaa, ajattelua on tuotava kehiin.

Hyvää Loppiaista!

Esa Kanerva