Maakuntavaalit ovat ovella

                                                                                                                                           25.8.2021

Palautteen perusteella tämän hetken sote-palvelut ovat kenties saavuttaneet laadultaan pohjakosketuksen, terveyskeskuksia suljetaan ja asiakkaat jonottavat hoitoon pääsyä etenkin perusterveydenhuollossa. Sote-uudistusta odotellessa kunnat ovat vain raapineet päätään ja palvelut ovat päässeet rapistumaan. Uusia aloituksia ei ole tehty, koska osin valtio on jarruttanut investointeja, osin sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat olleet seurannassa. Uhka valtionosuuksien menetyksistä jatkossa on ollut todellista. Moni pähkii ja syö kynsiään lukiessaan lehdistä tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluista ja perustettavista hyvinvointialueista.

Kyynisemmät ajattelevat, että eihän tässä enää voida näitten palveluitten osalta kovin korkealta pudota, korkeintaan kynnysmatolta. Toiveet soteuudistukselta ovat odottavat ja toisaalta pelottavat. Toinen kansalaisen huoli on oman kotikunnan asema ja tilanne itsenäisyydenajan suurimmassa hallinnon uudistuksessa. Puolet kunnan menoista ja tuloista lähtee maakuntaan. Tampereellakin viitisen tuhatta henkilöä siirretään maakuntaan, kuka meitä sitten palvelee? Pitäisikö taas vaivautua vaaliuurnille, juurihan sitä käytiin äänestämässä uusi kaupunginvaltuusto. Ja uutta veroakin pohtivat, entisissäkin on enemmän kuin kylliksi maksamista. Nyt se on kuitenkin päätetty ja hyvinvointialueet aloittavat parin vuoden päästä. Valtuustoja päästään valitsemaan ensi tammikuussa ja siitä se sitten alkaa. Puolueet ovat höräyttämässä käyntiin järjestöapparaattejaan ja hakevat ehdokkaita. Onneksi oli hetki sitten kuntavaalit, moni niissä menestynyt tai rannalle jäänyt pohtii ehdokkaaksi ryhtymistä. Harkintaa soisi olevan ainakin kansanedustajilla ajankäytön ja esteellisyysongelmien suhteen. Kyllä monella päivätyössä käyvällä valtuutetullakin on miettimisen paikka, mihin kaikkeen jaksaa ja pystyy keskittymään.

Moni asia on vielä pohtimatta ja päättämättä. Esimerkiksi mikä on valtuustojen rooli strategisena elimenä? Millä tavoin valtuusto ohjaa palveluyksiköitä vai tyydytäänkö hallinnoimaan isompia palvelukokonaisuuksia eli palvelualueita. Valtuuston ohjauskeinohan on taloudellinen ohjaus budjetin kautta. Voidaan myös miettiä, minkälainen autonomia ja itseohjautuvuus palvelualueille annetaan. Järkevin minun mielestäni olisi malli, jossa tuottajille kerrotaan, minkälaisia ja minkä laatuisia palveluita millekin asiakasryhmille halutaan ja tarjotaan annetulla rahalla. Valtuuston päätökset pitää olla perusteltavissa hyvin kuntalaisille, mitä, kenelle ja miksi tarjotaan sekä millä resurssilla.

Mielenkiintoista on seurata, millä teemoilla ja avauksilla maakuntavaaleja käydään? Käydäänkö keskustelua akselilla yksityinen vai julkinen tarjonta ja mitä ylipäätään luvataan. Keskustelua voidaan käydä lähipalveluiden puolesta keskittämistä vastaan. Meneekö vaalit taisteluksi oman kunnan edustajan läpisaamiseksi valtuustoon ja minkälaisia alliansseja pikkupaikkakunnat muodostavat ryhmittyäkseen jonkun tai joidenkin ehdokkaiden taakse. Sitten tulee tietysti mukaan puoluepolitiikka. Jos menneen kuntavaalin tulosta peilaisi tuleviin maakuntavaaleihin, Keskusta selviäisi valtakunnallisesti selvänä voittajana. Kuitenkin on selvää, että pelkästään tamperelaisten äänillä harva ehdokas menee läpi. Ääniä tarvitaan koko maakunnan alueelta. Tarvitsee olla tunnettu nimi ja aktiivipoliitikko koko Pirkanmaalla päästäkseen läpi. Vaalikampanjointi on suunniteltava eduskuntavaalien tapaan maakunnalliseksi. Se taas lisää vaalityön tarvetta ja vaatii rahaa. Jos nyt meni kuntavaaliehdokkaalta esimerkiksi 25 euroa per ääni, rahan lisärahantarve maakuntavaaleissa on ainakin 1,5 kertainen eli likemmäksi 40 euroa joka äänestä.

Puolueet ovat olleet ihmeteltävän hiljaa maakuntavaalien suhteen. Aikaa niiden käymiseen on muutama kuukausi ja ehdokkaiden kalastus on kai meneillään. Helsingissä puoluetoimistot ovat keskittyneet muihin aiheisiin tällä hetkellä ja maakuntavaalit elävät omaa elämäänsä jossakin taustalla. Kilpaa omien mielipiteitten julkaisemisessa ovat kunnostautuneet lähinnä edunvalvontajärjestöt ja kolmas sektori eli järjestöt. Niitten elämän tulevaisuus on tällä hetkellä paljolti sumussa. Niin taitavat olla myös äänestäjät ja vaalit saattavat jäädä demokratian kannalta torsovaaleiksi. Harmi, suuri uudistus vaatisi toteuttajikseen valtakunnan parhaat voimat sen toimeenpanemiseksi.

Jospa se vaalitunnelma ja -kuume saataisiin vielä aikaiseksi. Päästäisiin vetämään punainen viiva hyväksi havaitun ehdokkaan puolesta ja toivotaan parasta uudistuksen onnistumisen puolesta. Pohjalta on hyvä ponnistaa!

Esa Kanerva

Suomalaisten tehtävä kaikkensa!

 

                                                                                                      18.8.2021

Kesä oli kaunis ja nautittava! Piti kirjoittaa Tampereen päivän politiikasta, jääköön nyt myöhempään. Nyt pitää kirjoittaa maailman tilanteesta. Afganistanissa on syntymässä koko Eurooppaa ja maailmaa koskettava ennennäkemätön sodan lopputulos  ja kauheus.                                                                            

Suurvalta teki sen taas. Aikaisempia kokemuksia joukkopaoista on mm. Saigonista Vietnamista. Kun amerikkalaiset saivat kostettua vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskut omalla maaperällään, afganistanilaiset jätettiin nyt vuonna 2021 oman onnensa nojaan. Jenkkien oli tehtävä toki tuolloin sisäpoliittisista syistä jotakin hyvin näyttävää kansan kostonhalun tyydyttämiseksi ja antaakseen heille sikäläisen käsityksen mukaista oikeutta. Kukaan vuonna 2001 voinut käsittää, että Georg Bushin aloittama terrorismin vastainen taistelu al-Qaidaa vastaan kestää parikymmentä vuotta ja amerikkalaisia omiakin ruumiita tulisi n. 2000 tuhatta.

Nyt maailmalla on käsissään täysimittainen inhimillinen kriisi. Maan sisäisiä pakolaisia ei todennäköisesti pystytä laskemaan, mutta joiden arvioiden mukaan heitä olisi 5 miljoonaa. Eliitin pakenemisesta amerikkalaisen sotilaslentokoneen ruumassa on julkaistu kuvia. Voiko Amerikka jättää Euroopan siivoamaan jäljet vastaanottamaan miljoonien pakolaisten vyöryn? Nyt pitäisi olla jo askeleen edellä ja suunnitelmat valmiit, muuten Euroopan mantereella syntyy koronan keskellä piirileikki, jolle ei vertaa sitten II maailmansodan. Katseleeko Amerikka vierestä humanitaarista kriisiä ja jätetäänkö Eurooppa maailman ainoaksi ihmisarvon puolustajaksi? Ihmisten hädästähän tässä on viime kädessä kysymys.

Pakolaiskysymys ei ole maailman ainoa ongelma Afganistaniin liittyen. Talibanit hallitsivat maata muutaman vuoden -90-luvun lopulla vuoteen 2001. Kysymyksessä on uskonnollinen äärijärjestö. Tämä järjestö suojelee al-Qaidaa, joka on puhdas terroristijärjestö. No mitäs sitten? On varmaa, etteivät nämä ikänsä asetta heiluttamaan tottuneet pitkäparrat ryhdy kilteiksi perheenisiksi. Amerikkalaiset eivät erotelleet talibaneja eikä al-Qaidaan kuuluvia, kumpiakin lähetettiin Guantánamoon Kuubaan. On siis yhteistä historiaa ja koston halua. Jossakin päin jysähtää, ei ihan huomenna, mutta sitten kotiasioiden tultua hoidetuksi, on aikaa miettiä hyökkäyskohteita ja kostettavaa.

Rahaakin on käyttää. Rikollista rahaa kylläkin. Afganistanista alkaa virrata rappeutuneeseen länteen unikkoa paaleittain. Todennäköisesti maasta maailman tulee heroiinin tuotannon keskus. Viljelijät ovat kehittäneet tuotantomenetelmiään ja käyttävät pohjavettä viljelykseen aurinkoenergian avulla. Miten maailma aikoo reagoida tähän uhkaan? Tarvitaanko uusi heroiinivastainen sota? Eurooppa voi tietysti tehostaa rajavalvontaansa huumeiden torjumiseksi. Kuten tunnettua, se on aika toivotonta puuhaa.

Pääministeri oli tänään haastatteluissa varovainen koskien pakolaispolitiikkaa, Orpo pyrkisi auttamaan paikan väestöä päällä. Kyllä asiat ovat nyt niin, että hurskaat toiveet tai poliittisen jargonin ajat ovat loppu. Ruumiita on Kabulissa alkanut tulla ja päitä pudota. Suomalaisten on tehtävä kaikkensa ihmisen ja ihmisarvon puolustamisessa!

Esa Kanerva

Seuraava juttu ensi viikolla!

                                                                                                                                          15.8.2021

Seuraava blogini ilmestyy ensi viikolla, kesä on ilmoistakin päätellen vietetty ja palataan auran taakse kyntämään. Poliittista kommentoitavaakin on kesän aikana kertynyt kiitettävästi. 

Esa Kanerva