Kolme muoti-ilmiötä

                                                                                                                                            24.2.2020

Ihmiset oireilevat ja sairastuvatkin nykyisin muoti-ilmiöitten mukaisesti. Mitä enemmin lehdissä tai somessa paukutetaan jotakin vaivaa, sitä todennäköisemmin se tarttuu ja rantautuu työpaikkakeskusteluihin sekä kehittää keskusteluihin tositarinoita. Olen seurannut näitä valtavat mittasuhteet saaneita tapahtumia jo työni kautta. Kun työuupumuksesta alettiin puhua julkkisten kautta ja oireesta tuli iltapäivälehdissä arkipäivää, uupuneita alkoi ilmaantua työpaikoille kiusaksi asti. Kun joku jollakin työpaikalla masinoi uupumuskierteen, sen pysäyttäminen oli vaikeaa. Samoin on homehysterian laita. Keskuudessamme elää sellaisia sairastuneita, että heidän oireensa jatkuvat, siirrettiin heidän työpisteensä, minne tahansa. Kolmas prosessi näyttäisi olevan tämä ilmastoahdistus ja -ähky. Keskuudessamme elää sellaisia provokaattoreita, että väistämättä heidän jutuistaan ahdistutaan. Ilmastonsuojelulla politikoidaan surutta ja pelotellaan ihmiset kuuliaisiksi uskovaisiksi.

Harvemmin olen tavannut työntekijöitä, joilla on niin suuri työnimu, että heitä voisi kutsua työnarkomaaneiksi. Ei tavallisella työläisellä ole vaikeutta irrottautua työstään ja painaa työpaikan ovea kiinni työpäivän päätyttyä. Päinvastoin olen nähnyt ihmisiä, joiden päätavoite on kuitata palkkansa mahdollisimman vähäisellä työsuorituksella. Ymmärrän, että tallainen helppouden kalastelu on pitemmän päälle raskasta ja uuvuttavaa. Eihän työn tekemisen näytteleminen tuo tyydytystä ja motivaatiota. Laiskottelija uupuu omaan näppäryyteensä ja alkaa keksiä syitä omaan huonoon jaksamiseensa. Syntipukkeja löytyy työyhteisöstä, työkavereista ja esimiehistä. Suorastaan raivostuttavaa on tällaisen ihmisen parinmuodostus saman mielisten kanssa ja uupumuksen tartunnan levittäminen. Todellinen työuupuminen on kiistatta sairaustila. Aika monissa tapauksissa kysymys on yksilön kertakaikkisesta turhautumisesta. Se ei liity välttämättä työhön lainkaan, vaan syyllinen saattaa löytyä elämäntilanteesta tai vaikkapa juopottelevasta puolisosta.

Jos joku työyhteisössä haistaa hometta, yleensä hetken perästä monet kokevat altistusta. Se on sellainen työpaikan itsesuggestio, mikä vetää piiriinsä fiksummatkin. Työpaikalle löytyy yhteinen vihollinen, jota vastaan kaikkien on taisteltava. Se yhdistää ja alkaa tuntumaan hyvältä. Viime päivät on lehdissä keskusteltu siitä, ovatko sisäilmaoireet jollakin tapaa aivoperäisiä. Sisäilmaongelmien selitykseksi on alettu tarjota uutena asiana niin sanottua "huoliteoriaa". Omasta kokemuksestani voin mielelläni tukea tätä näkemystä. Olen ollut mukana monissa tapauksissa, joissa homeongelma on lähtenyt lapasesta. Vaikka sisäilmatyöryhmä perustelisi asiaa millä tahansa, seurauksena on voimakas aggressio ja vihan tunne. Kaikki maailman siihen asti koetut vääryydet nähdään ja puretaan sisäilmaongelmaan, todelliseen tai kuviteltuun. Työntekijät kokevat olevansa niskan päällä ja silloin annetaan palaa sanallisesti ja käytöksellä. Huoliteorian mekanismi on yksinkertainen, kun ihminen huolestuu sisäilmaongelmista, hänelle voi kehittyä aidon tuntuisia fyysisiä oireita, tai jo koetut oireet voivat voimistua tai jäädä päälle.

Minä pelkäsin 60-luvulla ydinsotaa. Se aiheutti valtavaa hätää. Nyt ollaan samassa tilanteessa ilmaston saastumisen uhassa. Se aiheuttaa nuoressa ja vielä kypsymättömässä ajattelussa ahdistusta. Julkinen keskustelu ja maailmanlopun ennustaminen ovat ajattelematonta toimintaa ja osin vallan käyttöä. Ilmastotuskan avulla tavoitellaan poliittisia päämääriä ja tehdään bisnestä. Ruotsalainen Greta on tuote, jota myydään valtavilla rahasummilla. Hänen takapirunaan on valtava koneisto myyntimiehiä ja markkinoijia. Ilmastohuoli tarttuu ja leviää kuin tauti. Uskon professori Esko Valtaojaan. Ensiksi pitää tutkia faktat ja sitten vasta tehdä johtopäätökset. Pessimistisin vaihtoehto ei ilmastonmuutoksessakaan ole totuus, tarvitaan vain parempaa ja puhtaampaa teknologiaa. Tästäkin kriisistä selvitään. Ihmiskunta on aina selvinnyt ja keksinyt ratkaisut silloin, kun on ihan pakko.

Esa Kanerva





Miksi ihminen tekee itsemurhan?


                                                                                                                                                                    

                                                                                                                                             17.2.2020

Otsikko tuli mieleen siitä, kun luin hiljattain jutun kaksikymmentävuotiaasta jalkapalloilijasta. Häntä etsittiin jonkun aikaa ja iltapäivälehdet taustoittivat hänen elämäänsä. Minkään asian ei pitänyt olla hakauksessa ja urheilu-urakin oli nousujohteinen. Hänet löydettiin rannalta veneestä kuolleena ja poliisi kertoi jatkavansa asian selvittämistä kuoleman syyn tutkintana. Toisin sanoen henkilö oli tehnyt itsemurhan. Ikääkin oli vasta kaksikymmentä vuotta. Jokainen meistä varmaan tuntee lähipiiristään tai suvustaan itsemurhan tehneitä. Suomessa tehdään n. 800 itsaria vuosittain. luvut ovat vähentyneet parhaista päivistä, mutta nyt hyvä kehitys on lakannut. Mikä ajaa ihmisen sellaiseen epätoivoon, ettei hän näe muuta ulospääsyä kuin tappaa itsensä?

Itsemurhia on tehty aina. Tästä voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että aivan ratkaisevaa eivät ole ympäristötekijät. Keskitysleireissä jotkut saattoivat pitää yllä elämän tarkoitusta, toisaalta yltäkylläisyyteen kyllästytään niin totaalisesti, että päädytään riistämään itseltä henki. Mikä tai mitkä tekijät laukaisevat sellaisen epätoivon ja toivottomuuden, että ihminen kokee, että kukaan ei häntä voi auttaa? Olen miettinyt, että liittyvätkö itsemurhat jollakin tapaa evoluutioon. Ihmisen perimään on rakentunut tällainen sisäsyntyinen aikapommi, joka laukeaa jossakin vaiheessa.

Ulkoisia syitä löytyy, vaikka millä mitalla. Nykyisin monet kuolevat huumeiden yliannostukseen. Kysymysmerkiksi jää usein, otettiinko huumeita liikaa vahingossa tai tahallaan. Asia on vaikeasti selvitettävissä, ellei jäähyväiskirjeitä tai aikaisempia itsemurhayrityksiä ole olemassa. Alkoholi aiheuttaa pitkään käytettynä masennusta. Se on tiedetty jo kauan ja se tavallinen tarina on, että ihminen juo itsensä ”pohjille”, kaikki on menetetty eikä muuta ratkaisua tunnu olevan kuin ampua itsensä. Ampuminen ei ole yleisin itsemurhan tekotapa, vaan se on hirttäytyminen. Yksityiskohtana voisi mainita, että lääkärit tekevät akateemisesti koulutetuista eniten itsemurhia. Tämän ymmärtää siltä kantilta, että ammatissa näkee elämän rajallisuuden ja haavoittuvuuden. Tämä saattaa aiheuttaa ahdistusta, tuskaa ja epätoivoa, joka kasvaa mielessä niin suureksi möykyksi, ettei sen ylitse pääse.

Nuoret tekevät itsemurhayrityksiä paljon. Tarkoitus ei ole kuolla, vaan kiinnittää ympäristön huomiota. Syyt liittyvät nuoren ihmisen elämään ja henkiseen kypsymättömyyteen. Ei kyetä suhteellistamaan elämän kokemuksen puutteessa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Tunnemyrskyssä mielen valtaavat kaikki tunteet, myös negatiiviset, kosto, viha ja aggressio. Itsemurhalla halutaan aiheuttaa pahaa oloa esimerkiksi poikaystävälle tai vanhemmille. Joskus yritykset valitettavasti onnistuvat.

Mielenterveysongelmat ovat usein syynä itsemurhaan ajautumisessa. Nykyään diagnostisoidaan niitä tehokkaammin kuin aikaisemmin. Ne ovat myös merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Erilaiset pelot, masennus, skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat yleisimmät sairaudet. Kun on lähellä tekovälineitä, riski itsetuhoiseen käyttäytymiseen lisääntyy. Mielen ongelmien hoitoon liittyy keskeisesti lääkitys ja niitä voidaan käyttää myös itsemurhan tekemiseen. Naisilla myrkyttäytyminen on yleisin itsemurhan kuolinsyy, lähes 40 prosenttia naisista tekee itsemurhan lääkkeillä.

Itsemurhien Käypäsuositus-suositus valmistui viime vuonna. Se on hyvä askel itsemurhien ehkäisyssä. Itsemurhaa yrittänyttä ei kotiuteta sairaalasta ilman suunnitelmaa ja hoitopolkua, kuten useasti aiemmin tehtiin. Sama ihminen saattoi palata sairaalaan seuraavana päivänä uudestaan vatsanhuuhteluun. Eihän tässä ollut mitään järkeä!

Esa Kanerva

Vanhuksiamme hoidetaan kuin tamagotcheja



                                                                                                                                          12.2.2020

Suorastaan vihastuttaa tämä nykyinen vanhustenhoidon laatu. Puutteita on niin kotihoidossa kuin tehostetussa palveluasumisessa, yksityisellä ja julkisella puolella. Muistan omalta sairaanhoitajauraltani, että menneinä vuosikymmeninä pidettiin kotona asumisen kriittisenä rajana, jos vanhus tarvitsi apua viikon jokaisena päivänä. Nyt kuulemma kotipalvelukäyntejä saattaa olla 4-5 kertaa päivässä. Tästä voidaan hyvin päätellä, että kotona hoidetaan jo muunlaista hoivaa kuin kotihoitoa tarvitsevia ikäihmisiä. Varttitunnin pyrähdykset monisairaan ihmisen luona ovat lumehoitoa. Sillä pystytään korkeintaan tarkastamaan, että vanhus on hengissä eikä joudu kovin kauaa olemaan kotona kuolleena tai kaatuneena.

Mitään ihmisen elämän laatua kohottavia asioita ei kyetä tarjoamaan tuossa tarjotussa ajassa, kuten ulkoilua tai seurustelua. Vanhus on asuntonsa vanki, jota ruokitaan, kuten Japanissa mekaanisia leluja, tamagotcheja. Tai yritetään käytännössä pitää hengissä. Onko tällainen inhimillistä? Kun ikäihminen sitten pääsee tiheän seulan läpi tehostetun palveluasumisen yksikköön, elämä ei ehkä muutu laadukkaammaksi, vaan joiltakin osin vielä karummaksi ja kontrolloiduimmaksi. Vanhusta on vastassa 25 neliötä omaa tilaa, siis neljä karua seinää ja odotus, että joku kävisi katsomassa.

Monelle ”viranomaisen” eli hoitajan piipahdus on ainoa kontakti ulkomaailmaan. Turvattomuuden tunnetta lisää se, että hälytyskelloihin ei vastata ja tullaan hätiin, milloin tullaan. Puoli tuntiakaan ei ole mikään poikkeuksellinen odotus. Suurin osa vanhuksista ymmärtää, että hoitajaa kutsutaan ainoastaan todellisessa avuntarpeessa. Kun kukaan ei tule, voi vain kuvitella, miten vanhukset sen kokevat. Minun tahdollani ei enää ole mitään merkitystä, minä en saa päättää mistään, en edes sitä, milloin haluan vessaan. Ei tällainen kohtelu ole ihmisarvoista. Moni vanhus masentuu ja haluaa kuolla, pois toisten taakkana olemisesta.

Dementikoiden osa on vielä karumpi. Heidät pistetään suljetulle osastolle. Ovet kiinni loppuelämäksi. Osastot ovat suuria kolhooseja, joissa kaikki tapahtuu koneiston ehdoilla. Herätys on ajallaan, silloin kun se järjestelmälle sopii, parhaimmillaan joku ehtii auttamaan puoleen päivään mennessä. Sitten syödään, vaikka ei ole nälkä. Nukkumaan saatetaan laittaa kuudelta illalla ja unipillerit suuhun saman tein.

Hoitajamitoitusta on päätetty kohottaa, voimmeko nyt olla hyvällä omalla tunnolla, että kaikki on kunnossa. Kissan viikset! Käytännössä mikään ei muutu, kotihoidon taso saattaa laskea nykyisestäkin, koska työntekijät eivät halua siellä työskennellä. Mitä meillä olisi tehtävissä? Jos yhteiskuntaan ei saada ymmärrystä siitä, että jokaisen ihmisen oma paras on tehdä juuri nyt voitavansa vanhustenhoidon tason nostamiseksi. Pitäisi ajatella elämäänsä etukäteen. Nykymenolla jokaisen ihmisen kohtalo on sama, ellet ole poikkeus. Sinut tuomitaan lusimaan elämän viimeiset vuodet laiminlyötynä joko kotona tai vieläkin yksinäisemmin ankeassa laitoksessa. Tämä on faktaa, koska ihmisen elinikä nousee ja harvan toimintakyky ja terveys riittävät itsenäiseen pärjäämiseen loppuun asti. Muutoksen tarpeen voisi todeta tosinkin. Tarvitaan asenneremontti. Aasiassa, arabimaissa ja Idässä yleensäkin ymmärretään kunnioittaa omia vanhuksia. Heidän elämänkokemus ja tieto on toiminut ja toimii siltana tulevaisuuteen. Oikeastaan se on mahdollistanut elämän ja pärjäämisen seuraaville sukupolville. Kannattaako tämä ymmärrys hylätä vai hyötykäyttää?

Mitä voin itse tehdä vanhusteni hyväksi? Käy edes katsomassa heitä ja kysele kuulumiset. Tee yhteistyötä hoitohenkilöstön kanssa. Asenteet ja arvot saattavat olla hukassa hoitotyötäkin tekevillä niin kuin on nähty viime aikoina. Työpaikan vastuuhenkilö on esimies. Kohdista rakentava palaute hänelle, älä syytä heti kärkeen tavallista duunaria. Tai sitten suoraan laitoksen johdolle. Johtaminen, arvot ja pelisäännöt luodaan huipulla.

Ota vastuu oman elämäsi tulevaisuudesta huolehtimalla omista läheisistäsi, voit sitten odottaa, että sinuakin kohdellaan vastaavasti!

Esa Kanerva

Tv-hömppää



                                                                                                                                              8.2.2020

Televisio-ohjelmat ovat mielenkiintoinen puheenaihe ja keskusteluissa useimmiten ne todetaan kelvottomiksi. Kysymyshän on kovin subjektiivisesta käsityksestä. Mikä miellyttää toista, toisen mielestä se on roskaa. Nyt kirjoittamani arvioinnit ovat siis minun mielipiteitäni eikä sillä välttämättä ole yleisen mielipiteen kanssa mitään tekemistä. Mitä ikääntyneemmäksi tulen, olen sitä kriittisempi. Maksuttomilta lukuisilta kanavilta tulee mielestäni enemmän kelvotonta viihdettä kuin vakavasti otettavaa katseltavaa. Ja mainosten syöttäminen on todella ärsyttävää. Teen yleensä mainoskatkon viidennellä minuutilla päätöksen, että tuota tyrkytettävää tuotetta en ainakaan osta. Tutkaillaanpa nyt sitä tv-sisältöä, mitä meille ilta toisensa jälkeen tarjoillaan.

Kanava 1 toimii valtakunnan virallisena tiedottajana. Siellä lähetetään ohjelmaa kaikille kieliryhmille viittomakielisistä saamelaisiin. Uutiset ja säätiedotukset tehdään kalliisti ja kustannuksia säästämättä. Meteorologit ovat sen palkkalistoilla ja tienaavat ihan mukavasti. Myös uutistenlukijat ovat vakituisia työntekijöitä. Tv-kattaus on perusperheohjelmaa Strömsöstä avaraan luontoon. Katseleehan niitä, ellei keksi mitään muuta tekemistä. Plussaa on elävät kuuluttajat ja mainoksettomuus.

Kakkonen on pilattu. Se on annettu urheiluhullujen temmellyskentäksi. Tuutista pukkaa ns. auto”urheilusta” amerikkalaiseen jalkapalloon ja siltä väliltä. Katsokoon ken haluaa, minua ei ammattilaisurheilu kiinnosta, sitähän se nykyään on. Kaikki juoksevat numerolappu rinnassa kehää rahan perässä. Tai saastuttavat ”urheiluautoillaan” ilmakehää ja kuolemaa uhmaten päästelevät tuhatta ja sataa metsäteillä tai formulasirkuksissa.

Maikkarin ohjelmia kolmoselta katselen. Arvostan sen seitsemän uutisia. Kanava pyrkii tarjonnassaan yleensä asiallisuuteen ja tarjoaa hyviä dekkareita, kuten esimerkiksi Beck ja Wallander. Pitkänä miinuksena ovat mainokset joka välissä. Ne häiritsevät paljon katselunautintoa.

Teema on annettu osin ruotsinkieliselle toimitukselle. Se karsii katseltavaa. Kulttuuria käsittelevät ohjelmat ovat joskus kiintoisaa katseltavaa. Samoin matkaohjelmat ovat hyvin tehtyjä. Eikä tule reklaameja ohjelmien väliin!

Sitten tulevat nämä minun mielestäni täysin toivottomat kaupalliset kanavat Subista, Jimistä Foxiin. Kuka ihme jaksaa tuijottaa illasta toiseen jotakin Simpsoneja. En ymmärrä. Tai nauraa räkyttäviä julkkiksia kilpailemassa ja leikkimässä, milloin missäkin. Näillä julkimoilla on varmaan joku diili. Kutsu sinä minut omaan ohjelmaasi, minä kutsun sitten sinut. Samat naamat pyörivät illasta toiseen. Ovat muuten samoja ärsyttäviä tyyppejä, jotka täyttävät iltapäivälehtien lööpit. En kerta kaikkiaan jaksa ymmärtää tällaista tv-katsojien aliarviointia. Keille näitä ohjelmia tehdään? Ketä kiinnostaa ”Tahdon morsiuspuvun” tai ”Temptation Island”. Tai nyyhkytarinat ”Hengenvaarallisesti lihava”-ohjelmissa. Lentoturmatutkintojakin on uusintoina esitytetty vuosikausia. Eikö Trumpin Foxilla ole todellakaan varaa tehdä uusia ohjelmia?

Aikaisemmin saattoi protestoida sanomalla tv-lupansa irti. Nyt verotetaan, katsoitpa töllötintä tai et. Eduskunta ja valtiovalta tarvitsevat oman viestintäkanavansa ja toimintaan tarvitaan rahaa. Verorahoitus on mielestäni perusteltava tällä syyllä ja nimenomaisesti vain tällä tavalla. Laatu ei näy Ylen toiminnassa sillä tavalla kuin voisi toivoa. Tarjontaa on keksimällä keksitty, jotta toiminnan tarpeellisuus pystytään perustelemaan ja saadaan rahat kulutettua. Halvemmallakin voitaisiin saada katsojille laatua, aina se ei ole rahasta kiinni. Tietenkin pitää muistaa, että tarjonnasta on 5,5 miljoonaa mielipidettä. Kaikkia suomalaisia ei voi saada tyytyväisiksi!

Esa Kanerva

Marinin hallituksen ilmastoviesti



                                                                                                                                               5.2.2020

Hallitus laati tiekartan hiilineutraaliin Suomeen - edelläkävijyys ilmastotoimissa luo mahdollisuuksia koko Suomeen

Hallitus julkisti tiistaina 3. helmikuuta ilmastokokouksessaan tiekartan, joka määrittelee ilmastotoimien valmistelun aikataulun ja tavoitteet sekä linjaa uusista hiilineutraaliutta tukevista toimista.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen tavoitteena on nostaa Suomi maailman ensimmäiseksi hiilineutraaliksi hyvinvointiyhteiskunnaksi vuoteen 2035 mennessä. SDP:lle on tärkeää, että toimet tehdään oikeudenmukaisella tavalla.

- Hallitus on sitoutunut toimiin, joilla luodaan polku hiilineutraaliin Suomeen vuoteen 2035 mennessä. Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin uhka. Ilmastonmuutoksen torjuminen sen sijaan on Suomelle mahdollisuus luoda elinvoimaisuutta, kasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia. Siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan tehdään sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla, pääministeri Sanna Marin sanoo.

Hallitus perustaa ilmastorahaston, joka keskittyy ilmastonmuutoksen torjuntaan, digitalisaation edistämiseen sekä teollisuuden vähähiilisyyden vauhdittamiseen.

- Ilmastorahaston toiminnan ja talouden tarkemmat linjaukset valmistellaan kehysriiheen mennessä. Toiminnassa tullaan keskittymään ilmastonmuutoksen torjuntaan ja digitalisaatioon, mutta välttäen päällekkäisyydet muiden toimijoiden kanssa sekä käyttäen oikein mitoitettuja ja vaikuttavia välineitä, toteaa eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen.

Puhtaiden investointien vauhdittamiseksi hallitus alentaa teollisuuden sähköveron EU:n minimiin asteittain 2021 alkaen.

Ilmastopaneelin arvion mukaan ilmastotavoitteen saavuttamiseksi päästöjä on vähennettävä noin 35 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Hallitus tavoittelee ilmastotyöllään 17–24,6 Mt päästövähennyksiä jo käynnissä olevien 16Mt päästövähennysten lisäksi. Hallitus jatkaa päästövähennystoimien valmistelua sovitulla aikataululla käynnissä olevassa ohjelmatyössä. Hallitus on päättänyt arvion päästövähennystavoitteista eri sektoreille, jotta hiilineutraaliuteen tarvittavat päästövähennykset saadaan kokoon.

Tiedotti Esa Kanerva

"Liikenteessä on monta vaaraa eessä"



                                                                                                                                            31.1.2020

En haluaisi olla pääministeri Marinin housuissa tai hameessa. Hallituksella näyttää olevan sisäisiä ristiriitoja ja ulkoisia uhkia riittämiin. Ministereillä on kovin eri käsitykset työttömyysturvan uudistamisesta tai perhevapaauudistuksesta. Ja monesta muustakin asiasta alkaen Al-Holista energiakysymyksiin. Ulkoisia karikoita on kasapäin. Ajankohtaisin lienee Suomen työmarkkinatilanne, joka ei näytä olevan kenenkään hallinnassa. Valtakunnan sovittelijan työ ei vakuuta. Työmarkkinajärjestöistä ei ollut apua työllisyyden parantamisessa, ehdotuksia tilanteen kohentamiseksi ei tullut. Talouspolitiikan arviointineuvosto haukkuu lepsua talouspolitiikkaa. Sen mielestä rahaa poltetaan etupainotteisesti ennen kuin sitä on tienattu. Syksyllä on hallituksen elontaipaleen suuri kysymys. Silloin pitäisi saada maaliin kestävän kehityksen verouudistus. Suomeksi tämä tarkoittaa, kuinka paljon bensan tai dieselin hintaa nostetaan ilmastokysymyksen vedoten. Jos kuluttajat huomaavat korotukset hiuksia nostattaviksi ja epäoikeudenmukaisiksi, perussuomalaisten kannatus ponnahtaa 30 prosenttiin.

Ensiksikin Suomen työmarkkinatilanne ei ratkea nykyisen sovittelijan johdolla. Sovittelijan pitää näyttäytyä sovittelijantoimiston kinginä eikä anteeksipyytävänä hiirulaisena. Reinin kaltaista kovanaamaa jää ikävä. Ellei sopua alkanut syntyä, hän jätti riitapukarit keskenään odottamaan ja lähti itse kaljalle viereiseen huoneeseen. Kun porukka oli kypsytelty aamuyön tunteihin asti, hän alkoi painaa päälle ja ehdotuksia sateli. Tuli myös tuloksia ja nopeasti. Jorma on haudassa ja nyt eletään tätä hetkeä. Sähkömiehet, puunjalostusteollisuus ja Pron toimihenkilöt lakkoilevat muiden muassa.

Edessä on vielä kunta-alan neuvottelut. Joka pöydällä on Kikyn 24 tuntia. Onko meillä varaa tuhlata moisen asian takia miljardeja? Näköjään on, koska se molemmille osapuolille periaatekysymys. Valtakunnan sovittelija on riippumaton toimielin neuvotteluparttien kummastakaan osapuolesta. Nyt myötäillään työnantajien näkemystä. Kaikki työmarkkinaongelmat ovat aina ratkaistavissa rahalla. Nyt esityksiä pöytään ja pikkuisen luovuutta kehiin!

Kunta-alan liittojen neuvottelijat odottavat hallitukselta rahaa mm. tasa-arvokysyksen nimissä. Ei tule Tehylle palkkaohjelmaa seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Jotakin poliitikotkin ovat oppineet. Työmarkkinaneuvotteluihin ei kannata sorkkia, siitä ei hyvää seuraa. Tuo sairaanhoitajien vaatimus lieneekin suunniteltu ammattijärjestön sisäisiin tarkoituksiin. Neuvottelujen jälkeen on helpompi sanoa, että kyllä me yritettiin, mutta nyt ei hallitus lähtenyt talkoisiin. Ei vaikka se on demarivetoinen. Hallitukselle työmarkkinoiden rauhoittuminen olisi pikku pakko, tätä sekasortoa nyt vähiten kaivataan. Tilanne on vaikea, monen ammattijärjestön puheenjohtajan paikka on katkolla ja omien luokse ei ole menemistä, ellei kiky-tunnit poistu työehtosopimuksesta. Työnantajat saattavat petata paperitehtaitten lakkautuksia tai siirtoja muihin maihin hakemalla perusteet ja syylliset etukäteen lakkoilevista työmiehistä ja liitoista. Tilanne on nyt vähän saman kaltainen kuin shakin pelaajalla, kun uhataan Matilla. Kyllä hallituskin voisi olla aktiivinen yleisellä tasolla ja ottaa jonkin roolin suman purkamisessa.

Jätän suosiolla perhevapaa-, sote-uudistuksen ja talouden haasteet seuraavaan kertaan. Keskityn energiaverouudistukseen. Nykyisilläkin päätöksillä polttoaine kallistuu elokuussa. Tarkoitus on kerätä liikenteeltä n. 250 miljoonaa euroa. Mitä sitten tämän jälkeen. Taustalla kummittelee hallituksen tavoite hiilineutraliudesta vuonna 2035. Jotakin on tehtävä ko. tavoitteen saavuttamiseksi, mutta suuri kysymys on miten ja milloin? Syksyllä on liikenteen ja verotuksen ongelmat ratkaistava myös persumersun kuljettajien kannalta oikeudenmukaisesti, avainkysymys on polttoaineen hinta, muut autoverot sekä mahdolliset rajoitukset autojen käytölle mukaan lukien tietullit.

Ei ole olemassa helppoja ratkaisuja ja siinä hallituksen sisäinen yksimielisyys koetellaan. Kepu haluaa suojella maanviljelijöitten traktoreita ja kuorma-autoyrittäjiä, pienet kuljetusyritykset ovat myös demareitten suojeluksessa. Vasemmistoliitto tietää, että kaikki auto- ja energiaverot ovat pienituloisilta pois. Vihreille on kynnyskysymys yksityisautoilun tappaminen. Demarit joutuvat sovittelemaan. Se on kuitenkin varmaa, että jos dieseliin lyödään 30 senttiä lisää suolaa entisten lisäksi, kansa nousee kapinaan ja äänestää persut valtaan. Ei siinä rytäkässä auta työmatkojen verovähennysoikeuksien lisääminen eikä muutkaan helpotukset valituille kohteille.

Hallitukselle voisi laulaa varoitukseksi lasten liikennelaulun. ”Muista aina liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä”.

Esa Kanerva







Papit Hennalan vankileirillä



                                                                                                                                             25.1.2020

Luin hetki sitten kirjan Tuija Wettenstrandin kirjan ”Hennalan helvetti”. Se kertoo vuoden 1918 jälkiselvittelyistä ja vangittujen punaisten kidutuksista Hennalan sotavankileirillä. Kyllähän meillä nyt elävillä  on suurin piirtein ollut tiedossa summittaiset kenttäoikeuksien langettamat kuolemantuomiot ja vankileirihelvetti. Vankikysymystä oli perustettu hoitamaan Sotavankilaitos. Kirjoittaja tuo asiaan uutta näkökulmaa eri leireillä perustettujen kasvatusosastojen työn kautta. Kasvatusasian päälliköiksi valittiin pappeja. Vankilan ensimmäinen kasvatusjohtaja oli pastori Yrjö Alanen. Touko-kesäkuun vaihteessa 1918 oli kasarmialueella vielä lähes 11 000 vankia, joista naisia oli 330. Minkälainen maailma Alaselle avautui ja kuinka hän reagoi näkemäänsä?’

Kirja kuvailee oloja leirillä. ”Kurjat ovat manalan päivät. Ei ollut vuoteita, puulavereilla tai sementtilattioilla levättiin. Ruokaa oli vähän ja huonoa, turskasoppaa ja silliä vain. Silli oli suolaista ja turvotti. Leipä piikkistä, ulostus sen mukaista, tikulla kaivettiin tulemaan. Ulkohuoneen alta kokoilimme sinne heitettyjä kalannahkoja, nokkosten ja ruohojen kanssa keittelimme niistä soppaa”. Vankilan ensimmäinen kasvatusjohtaja menetti pikaisesti hermonsa ja lähti. Tunnontuskissaan oli ainoa kaltaisensa, joka yritti vaikuttaa siihen, ettei sotavankikatastrofi olisi riistäytynyt valloilleen. Alasen seuraaja lähetyssaarnaaja oli pappi Hannes Sjöblom. Hänen mukaansa vangit on opetettava kunnioittamaan Jumalaa, rakastamaan kotia ja isänmaata. Kasvatustyön tuli olla luonteeltaan sekä uskonnollista että isänmaallista, mutta etusija oli uskonnollisella toiminnalla. ’

Postin hoito lienee ainoita järkeviä toimenpiteitä vankien hyväksi. Vankikohtaisesti kasvatusosastot lahjoittivat postikortteja. Kun tiedettiin pitkään vallinnut jyrkkä vastakohtaisuus kirkon ja sosialismin välillä, oli selvää, että kaikille vangeille jumalanpalvelukseen meno oli vastenmielistä, suorastaan kidutusta. Pistinten uhalla oli saarnoja kuunneltava. Erityisen suurta katkeruutta herätti se, että nälkäkuoleman partaalla oleville ihmisille saarnattiin Jumalan armosta, sekä vähintäänkin arvostelua syntyi pappien sanomisista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Vankien kanssa tehtävä käytännön toiminta perustui valkoisen armeijan kenttäpappien ohjesääntöön. Rippikouluja aloitettiin ja ehtoollista jaettiin. Miehiä tosin ei ehtoollinen sinänsä kiinnostanut, vaan jaettava viinitilkka. Käsittämätöntä oli vangeille järjestetty voimisteluohjelma, johon pappi Sjöholm kehotti kiinnittämään erityistä huomiota. Uskonnolliset laulut olivat omiaan ”huojentamaan huolia ja virkistämään mieltä”. Myös Lauri Pihkalalta kysyttiin neuvoa vangeille vangeille järjestettävästä voimistelu- ja urheiluharjoituksista. Hän suositteli niitä. Siis puolikuolleille, tuskin jaloillaan pysyville ihmisille.

Ensimmäinen askel vankileirikatastrofin torjumiseksi otettiin kesäkuussa, kun tynkäeduskunta hyväksyi lain ehdollisesta vankeustuomiosta. Niin muodoin 60 prosenttia vangeista pääsi ehdonalaiseen vapauteen. Valtiorikosoikeudet tuomitsivat lopuista osan kuolemaan, osa sai pitkiä vankeusrangaistuksia ja osa vapautettiin. Vapautuneet vangit olivat luurangonlaihoja, vaatteet syöpäläisiä täynnä, rikkinäisiä ja likaisia. Kenkiä ei ollut monellakaan. Jalat olivat suurimmalla osalla niin muodottomaksi pöhöttyneet, ettei niihin voinut kuin riepuja kääriä. Väki oli usein niin huonossa kunnossa, etteivät jaksaneet kävellä. Heidät kärrättiin Hennalan seisakkeelle.

Kirja pohditutti minua suuresti. Mikä oli kirkon asema ja vastuu sotavankien kiduttamisessa. Eikö pappien olisi tullut olla eturintamassa tuomitsemassa inhimillistä katastrofia? Miksi he sulkivat silmänsä julmuuksilta ja nälkään tappamiselta? Eikö Suomen evankelisluterilaisen kirkon sanoma ole päinvastainen, rakasta lähimmäistäsi. Onko Kirkko pyytänyt anteeksi menettelyään vuonna 1918 vankimurhenäytelmässä? Olisiko nämä asiat käytävä kansallisesti vielä kerran läpi?

Vähintä, mitä Kirkko voisi tehdä, olisi avoimesti tunnustaa virheensä ja pyytää ”uhreiltaan” anteeksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Esa Kanerva





Velkaa, velkaa, lisää velkaa


                                                                                                                              

                                                                                                                                             19.1.2020

Arvaatteko, paljonko maailman velkapotti tällä hetkellä on? Vähän tietolähteestä riippuen 200 000 miljardista eurosta ylöspäin 250 000 miljardiin euroon. Siis aivan käsittämättömiä lukuja. Maailman globaaliin bruttokansantuotteeseen verrattuna se on kolminkertainen. Keskuspankit ovat lääkinneet taloutta lainarahalla ja lääkityksen pettäminen johtaisi talouskatastrofiin. Maailma elää siis raskaasti yli varojensa. Talouskasvua on kiihdytetty pumppaamalla markkinoille rahaa ja löysällä rahapolitiikalla. Talouspolitiikan dilemma on se, että tuottava työ ei lyö leiville, päinvastoin on tyhmää olla ottamatta velkaa 0-korolla. Velkaa ottavat yksityiset ja julkiset toimijat ja velkaa annetaan niillekin, joille ei pitäisi sitä antaa. Velat hoidetaan lisävelanotolla. Markkinoilla toimii elinkelvottomia haamuyrityksiä ja yksityisiä toimijoita. Tässä markkinahurluheissä on suuria vaaroja ja riskejä. Mitähän tapahtuu seuraavaksi?

Kaikki riippuu tietenkin maailmantalouden kasvusta. Myös Suomen vientivetoinen talous nojaa kasvun varaan. Uskomatonta, kuinka nopeasti pienikin notkahdus esimerkiksi Saksassa, heijastuu vientiimme. Entäpä jos Kiinan talous alkaa kompuroida pahemmin kuin nykyisin. Kiistely Jenkkien kanssa tulleista on syönyt Kiinan voimavaroja. Silläkin on velkaa hurjasti, se on kolmikertainen bruttokansantuotteeseen verrattuna. Tätä tietoa ei saada julkisista lähteistä, vaan se on enemmänkin arvailua kuin tietoa. Joka tapauksessa velan määrä on suurempi kuin mitä Kiina itse ilmoittaa.

Jos korot lähtevät globaalisti nousemaan, kuten todennäköisesti tulee tapahtumaan, korttitalo saattaa romahtaa. Yhdysvaltion keskuspankki FED on laskenut viime vuonna ohjauskorkoa, mutta sen oletetaan tänä vuonna nostavan sitä kiihtyvän inflaation vuoksi. EKP:n oletetaan nostavan ohjauskorkoa tämän vuoden syksyllä. Yritykset, jotka ovat toimineet toimintansa kannattavuuden riskirajoilla, menevät todennäköisesti konkurssiin korkojen noustessa. Ja niitä yrityksiä on paljon.

Euroopan taloudessa on mustia pilviä mm. brexitin ansiosta ja Italian uuden hallituksen taloudenhoidon johdosta. Maa elää raskaasti velaksi. Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous, jolla on yli 130 prosenttia bkt:stä käsittävä julkinen velka. Brexit toteutuu ja sen seuraukset euroalueen talouteen ovat hämärän peitossa. Se lienee selvää, että maa pissaa taloudellisesti omille kintuilleen.

Yhdysvaltain ja Kiinan välirauha kauppasodassa on vähäinen alku, varsinaiset neuvottelut ovat vasta alkamassa. Kuinka niissä käy, riippuu paljon siitä, tuleeko Trump valituksi toiselle kaudelle. Varsinainen maailmatalouden murhe on Kiinan oma talous. Paitsi velkaa, sillä on monimutkainen varjotalous, jonka suuruudesta kenelläkään ei ole varmaa tietoa. Kavereille ja alihankkijoille lainataan yuaneja auliisti, mutta järjestelmä on kuin peli tai malli, joka loppuu, kun talous hidastuu ja raha loppuu.

Velalla yritetään tehdä myös ilmastopolitiikkaa. Kaiken lisäksi ympäristösuojelu maksaa ja on kallista, toimenpiteisiin tarvitaan lisää velkaa. Vähiten rahaa on siellä, missä sitä kipeimmin tarvittaisiin, esimerkiksi Intiassa. New Delhi tukehtuu ja heidän on pakko tehdä jotakin. Todennäköisesti otetaan lisää velkaa ja kierre alkaa alusta, maailman velka jatkaa kasvuaan, kunnes kupla puhkeaa väkivaltaisesti, ennustan.

Esa Kanerva

Vaihtoehtoinen totuus ilmastonmuutoksesta



                                                                                                                                           15.1.2020

Perussuomalaiset ovat yleistä käsitystä poikkeavasti ilmastonmuutoksen suhteen epäileviä. Ilmaston lämpiäminen saattaa olla totta, mutta se johtuu väestöräjähdyksestä ja ihmisen toiminnasta. Australian metsäpalot eivät johdu niinkään ilmastonmuutoksesta, vaan ihmisen muusta toiminnasta. Lämpimät kelit edesauttavat paloja ja vaikeuttavat niiden sammuttamista. Vedotaan Australian hallitukseen, joka myös olisi tätä mieltä. Ihmisen vaikutus ympäristöön on päivänselvää, kun sademetsää hakataan maatalouden käyttöön. Puhutaan ympäristön muuttumisesta mieluummin kuin ilmastonmuutoksesta.

Maastopalot Afrikassa ja Amazonissa ovat ihmisen aikaansaamia. Leena Meri antaa blogissaan esimerkin: ” Hyvä esimerkki ihmisen aikaansaamasta ympäristönmuutoksesta on Indonesiassa sijaitseva Jaavan saari, jolla sijaitsee maan pääkaupunki Jakarta. Indonesia on päättänyt siirtää maan pääkaupungin, koska saari vajoaa kovaa vauhtia. Uutistietojen mukaan vajoaminen johtuu pääosin liiallisesta pohjaveden käytöstä. Jakartassa asuu noin 10 miljoonaa ihmistä.” Ihminen muuttaa siis luontoa, eikä ilmastonmuutos ole ratkaiseva tekijä. Uskotaan ihmisen vaikutukseen ympäristöön, mutta ilmastomuutokseen suhtaudutaan kriittisesti.

Suomalaisen lihansyönnillä tai autoilulla ei pystytä vaikuttamaan väestön kasvuun eikä korjaamaan saastuttajamaiden jäte- ja vesihuoltoa. Eikö tämä johdattelu vie kuitenkin lukijaa harhaan puhuttaessa ilmaston muutoksesta. Toinen puhuu aidasta ja toinen sen seipäistä. Puhutaan metsien suojelun heikkoudesta ja huoltoteiden puutteesta, kun pitäisi keskustella hiilidioksidipäästöistä. Leena Meri ei kiistä, etteikö ilmasto olisi lämmennyt ja muuttunut, mutta selitys ei kuulemma ole niin yksinkertainen kuin nyt selitetään. Kyse ei ole ilmastosta, vaan siitä, että alueella on liikaa ihmisiä ympäristön kestokykyyn nähden.

Päättelyn lopputulos on se, että suomalaisten tekemisillä ei ole mitään merkitystä. Hallitus vain haluaa kurjistaa suomalaisten elämää. Ympäristömuutoksen aiheuttajat ovat muualla. Huomatkaa, siis ympäristönmuutoksen, ei ilmastonmuutoksen. Jos muutosta halutaan, se pitää perussuomalaisten mukaan, se pitää keskittää sinne missä ongelmatkin ovat.

Ilmaston muutoksen vähättely on perussuomalaisten yksi kärkiteemoja. Muutosta on vaikea tieteellisesti väittää virheelliseksi. Putkonen ymmärtää, ettei siitä voi vaietakaan. Siksi puolue tuottaa asiasta tekstiä, jossa tarkoituksellisesti puhutaan ohi aiheen, harhautetaan ja vääristellään. Ilmeisesti puolueen kannattajille ei ole niin nokon nuukaa, puhutaanko faktaa vai vaihtoehtoista totuutta. Pääasia, että puhutaan. Kun halutaan kuulla, että dieselin hintaa pitää alentaa ja liha saa maistua, äänestäjä saa sitä, mitä tilaa.

Esa Kanerva



Pikkukukkosia

                                                                                                                                      11.1.2020

En ole tässä blogissani ruokareseptejä jakanut, vaikka olen intohimoinen kokkaaja

Nyt ajattelin jakaa ohjeet yhdestä bravuuristani. Ihan yksinkertainen ja talvinen tukeva aamupala tai retkieväs on kysymyksessä. Pikkukukkoset maistuvat niin avannon reunalla kuin viikonlopun kiireettömällä aamupalalla.

Yleisin annoskoko, jonka teen, on 6 kappaletta kukkosia. Tarvitset siihen 12 kappaletta pehmeätä ruisleipää. Muikkua tai silakkaa voi käyttää kalana. Niitä tarvitset parisenkymmentä kalaa. Sian maustamattomat kylkisiivut ovat parasta, mutta voit käyttää myös valmista pekonia. Yksi sipuli tarvitaan, voi jättää myös pois, ellei sipuli maistu. Ketsuppia, suolaa ja pippuria käytetään maun mukaan.

Kuusi ruisleipäpalaa laitetetaan leikkuulaudalle. Niille ladotaan pekonia kerros alimmaiseksi, sitten muikut tai silakat riviin sen päälle. Sen jälkeen sirotellaan suola ja pippuri. Ylimmäiseksi pannaan luraus ketsuppia ja sipulisilppukerros. Komeus viimeistellään peittämällä rakennelma toisella ruisleipäpalalla.

Sitten pikkukukkoset kääritään tiukkaan alumiinifoliopakettiin laitetaan uunivuokaan.
Uuni lämmitetään 175 asteeseen ja vuoka sisään. Paistos saa muhia uunissa kaksi tuntia.

Jessus kun voi olla hyvää kylmänäkin tai pilkillä nuotiolla lämmitettynä. Kokeilkaapa!

Esa Kanerva


Olen lööpissä, olen elossa!

                                                                                                                                          7.1.2020

Tietyt julkimot elävät julkisuudesta. Otsikoihin on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Tiettävästi iltapäivälehdet eivät maksa jutuista heille mitään. Kysymys täytyy olla siis henkisestä riippuvuussuhteesta. Haluan olla ns. julkisuudenhenkilö ja maailman ”ihailema” tyyppi. Huvittavinta on nyt uusi ilmiö, että tavalliset ihmisetkin avautuvat lehdille, milloin sairauksistaan tai perhehelvetistään. Millä keinoin pääsee julkisuuteen, ei ole mitään väliä eikä häpyä. En voi olla nauramatta jokin aika sitten julkaistua juttua geriatri Jaakko Valvanteesta. Vanha 69-vuotias äijä halusi päästä otsikoihin ja kertoi siitä, kuinka hän oli juovuspäissään kiivennyt katolle ja haukkunut sieltä kaikki vieraansa. Olisi ollut hiljaa. Seuraavan päivän Hesarissa hän taas esiintyi Terveystalon ulkopuolisena asiantuntijana vanhusten hoidossa. Olisikohan lööpistä pikkuisen kärsinyt uskottavuus?

Enää ei ole uutinen, että joku tulee ulos kaapista ja kertoo olevansa homo tai lesbo. Aina näitäkin uutisten kertojia yrittää päästä kaiken kansan tietoisuuteen. Uudet suhteet ja erot täytyy ehdottomasti käsitellä otsikoissa. Taas on erottu ja heti löydetty uusi entistä ihanampi kumppani. Erossa ei tietenkään ollut kolmatta osapuolta.

Lehdet itse nostavat uutisten puutteessa, milloin minkäkin ammattiryhmän sankariksi. Viimeksi taisin lukea hätäkeskuspäivystäjien uroteoista. Poliisi ja pelastajat ovat ihan jokapäiväistä kauraa. Sairaanhoitajat taitavat olla menneen talven lumia. Otsikoissa ei taida olla enää muuta kuin seuraavan neuvottelukierroksen utopistiset palkkapyynnöt ja uhoaminen omasta sopimuksesta.

Syöpäsairaudet ja Adhd-diagnoosit ovat arkipäiväistyneet. Myös kiusaamista taitaa olla kokenut lähes jokainen missi tai tissi. Yksi oljenkorsi on vielä käyttämättä. Se on hyväksikäyttö. Sillä saattaa juuri ja juuri päästä Iltasanomiin, jos uskaltaa vielä nimetä hyväksikäyttäjän.

Minua on petetty. Se täytyy heti kertoa koko kansalle. Että joku on uskaltanut loukata minua niin törkeällä tavalla. Ei nyt torpata aihetta, mutta kyllä tämäkin on aika loppuun kaluttu aihe.

Millä keinoin vielä voisi päästä Iltalehteen? Vedetään hihasta yksi aihe. Se on kauneusleikkaukset. Milloin kenenkin perää tai tissiä on nostettu tai isonnettu. Ja komea kuva heti mukaan, saattaisi tärpätä.

Harvempi julkisuudenhenkilö on saanut viettää turvallista lapsuutta. Milloin on isä hakannut tai äiti solvannut. Ja ankeasta lapsuudesta huolimatta minusta on kasvanut näin suurenmoinen ihminen. Kauniskin vielä ja muodoiltaan täyteläinen. Olen minä suurenmoinen ihminen!

Voisihan tätä aihetta repostella lisääkin, aiheet eivät loppuisi kesken. Käsittelemättä on vielä ainakin läheisriippuvuus, syömishäiriöt, velkavankeus ja jääköön kertomatta. Lukekaa iltapäivälehtiä, niin pysytte ajan hermolla!

Esa Kanerva