Keskikesän jälkeen

                                                                                                                                   29.7.2020

Kesä siintyy pikkuhiljaa kohti syksyisempiä kelejä. Elokuu on monesti ollut kesän lämpimin kuukausi, nyt näyttää kosteammalta ja viileämmältä. Mitä tästä kesästä jäi mieleen? Ehdottomasti mieleen painuvin oli Euroopan sisäinen taistelu rahasta. Pari viikkoa väännettiin teatraalisesti, kuka saa mitäkin. Velkaa tai namusia oli tarjolla, tietenkin ilmaisia karkkeja haluttiin eniten. Jokaisen valtion pääministeri halusi säilyttää kotimaassaan kasvonsa ja tuoda tuliaisiksi kultakääreisiin paketoidun neuvottelutuloksen. Paketissa oli tuliaisena ilmaista tai lahjotettua rahaa. Pitää miettiä, mitä ne pääministerit ihan oikeasti toivat kansoilleen.

Raha on nykyisin bittijonoja servereissä. Jo paljon aikaisemmin on luovuttu ns. kultakannasta, jossa rahan vakuutena oli kultaa keskuspankin holveissa. Dollarissa on teksti ”Jumalaan me luotamme” ja valtionvarainministerin allekirjoitus. Rahassa ja taloudessa on siis luottamuksesta rahajärjestelmään, ei muusta konkreettisesta. Eli valtiot neuvottelivat luottamuspääomasta ja sen jakamisesta.

Tuliaisten jakamisen jälkeen alkoi Suomessakin ns. liittovaltiokeskustelu. Väitettiin, että jos Unioni ottaa yhteistä velkaa ja asettaa yhteisiä veroja, se johtaa syvempään yhteistyöhön valtioiden kesken. En olisi kovin huolissani syventyvästä yhteistyöstä, koska ”liittovaltioita” ja imperiumeja on ollut kautta koko ihmiskunnan historian. Tässä saatetaan vain toistaa luonnollista maailman järjestystä ja yhteiskunnallista kehitystä.

Jos asiaa katsoo pitemmästä historiallisesta perspektiivistä, yhteiskunnat ovat olleet koko ajan liikkeessä joko imperiumin suuntaan tai niiden pirstaloitumiseen. Hajoamisen jälkeen tyhjiön on täyttänyt toinen syntynyt valtakeskittymä. Lähimenneisyydestä löydämme brittiläisen, hollantilaisen portugalilaisen, kiinalaisen, neuvostoliittolaisen ja amerikkalaisen imperiumin. Tulevaisuutta rakennetaan ehkä Suur-Kiinan imperiumin synnyttämiseksi. Kiinalla on ainakin suunnitelmat ja halut rakentaa koko maailman kattava kiinalainen valtakeskittymä. Euroopan Unioni saattaa olla välivaihe tässä historiallisessa jatkumossa.

Jos kuitenkin tarkastellaan eurooppalaisia valtioita lähempää ja yritetään keksiä kansallisvaltioille yhteisiä nimittäjiä, niitä on ainakin raha, uskonto ja usko markkinatalouteen. Vahvin on kuitenkin raha, joka yhdistää. Raha toimii välikätenä ja kiihokkeena, joka saa ylipäätään ihmiset tekemään yhteistyötä. Yhteistyö kuulostaa korvissa hyvältä ja tavoiteltavalta tilanteelta. Siihenkin liittyy pimeä puoli. Unionissakin on huomattu, että kaikkea ei voi kuitenkaan mitata rahassa. Esimerkiksi oikeusvaltioperiaatetta ja vapaata tiedonvälitystä ei voi ostaa eikä myydä. On hyvä, että rahan jakamiseen edes yritettiin kytkeä vaatimus oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta.

Tuntuu pahalta, että Italiassa perustettiin heti neuvottelujen jälkeen uusi puolue ajamaan Italian eroa unionista. Italia oli rahallisesti mitattuna suurin voittaja ja saa satoja miljardeja ”paikkamaan” korona-tuhoja kansantaloudelle. Tosin nyt ei taida olla kysymys paikkaamisesta, vaan yrityksestä lääkitä kroonista tautia. Italia on hoitanut talouttaan kauniisti sanottuna suuripiirteisesti. Hetki sitten maata johti koomikko Peppe Grillo, jolla oli aivan hulvattomia ajatuksia maansa talouspolitiikasta. Se sattuu, kun vanhan suomalisen sanonnan mukaan ”syöttävää kättä purraan”.

Ei ollut kaunista luettavaa Suomenkaan sisäinen keskustelu. Perusuomalaiset syyttivät pääministeriä perustuslain rikkomisesta ja suuren valiokunnan ohjeiden noudattamatta jättämisestä. Oikeusoppineet ja eduskunnan puhemies eivät heränneet toimimaan suuresta huudosta huolimatta. Eduskunnan lomaa ei keskeytetty ja oikeusasiamies kertoi asiaan ehdittävän palata lomien jälkeenkin. No, eivät suuret sanat suuta halkaise ja ryhmänjohtaja Tavion puheet voi jättää omaan arvoonsa.

Pistän mielikuvituksen töihin. Olisi kivaa tietää ja hinnoitella luottamuksen hinta. Kahdella yksiköllä luottamusta saa jotakin. Miksei abstraktiollakin voisi olla jokin konkreettinen arvo? Kaikki haluavat rahaa, koska kaikki muutkin haluavat saada aina rahaa. Jospa maailmassa haluttaisiinkin ostaa luottamuspääomaa, jota kaikki muutkin haluaisivat. Nykyinen kaupankäynti ja vaihdanta perustuvat kuitenkin ihan konkreettisesti uskoon ja luottamukseen. Eli siihen, että rahalla on jokin arvo ja se toimii universaalina vaihdon välineenä.

Esa Kanerva



Toteutuuko tasa-arvo?

                                                                                                                                          6.7.2020

Sadepäivänä on aikaa mietiskellä. Ajatukseni ja pohdintani sivuavat yleensä maailmanjärjestystä, yhteiskuntia ja onko maailmassa kaikki sitä, miltä sen halutaan näyttävän. Mitä tarkoitettiin Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen sanomalla vapaudesta, tasa-arvosta ja oikeudesta onnellisuuteen. Yli kaksisataa vuotta on kulunut eikä Trumpin yhteiskunta näytä edelleenkään ulospäin onnelalta. Vai mitä julistuksella alun perinkään tarkoitettiin?

Tarkoitettiinko vapaudella vapautta omistaa ja hallita omistuksiaan tai jotakin muuta? Julistuksen antajilla useimmilla oli kuitenkin orjia taloudessaan. Ihmiset eivät olleet tasa-arvoisia sillä tavalla kuin me vapauden ymmärrämme. Oliko ihmisten välinen tasa-arvo vain myytti, jota haluttiin vaalia? Objektiivisesti tarkastellen emme ole elämässämme missään vaiheessa tasa-arvoisia. Geeniperimämme on kullakin yksilöllä erilainen. Sosiaaliset lähtökohtamme, älylliset valmiutemme ja taloudelliset mahdollisuutemme ovat erilaisia. Toisin sanoen olemme pikemminkin erilaisia kuin tasa-arvoisia. Mitä sinä ymmärrät onnellisuudella? Se voi tarkoittaa omien mieltymysten tyydyttämisen mahdollisuutta. Mitä lienevät vuonna 1776 julistuksen laatijat, sillä ymmärtäneet, en tiedä? Kullakin on omat halunsa ja viehtymyksensä. Sitä tai tätä, amerikkalaiset koululaiset ovat opetelleet ulkoa itsenäisyysjulistusta nyt satoja vuosia. Sen tarkoitus lieneekin rakentaa yhteiskuntaa epäuskottavan mytologian ja perinnön ympärille. Kansakunta tarvitsee tarinan.

Yhteiskunnat rakentuvat erilaisten uskomusten, lakien, sääntöjen ja uskonnon ympärille. Tarvitaan tämä kova ydin, jota siirretään sukupolvelta toiselle. Muutoin järjestäytynyt yhteiskunta ei pysyisi koossa. Vaikka siirretyt asiat olisivat myyttejä ja ihmisten mielikuvitusta, niiden kyseenalaistamista ei katsota hyvällä. Yhteiskunta ylläpitää väkivaltakoneistoja, jotka turvaavat sen traditiota. Ajatellaanpa uskontoja, jotka ovat kautta aikojen olleet aina vallan ja vallanpitäjien seurassa. Yksi pappi vastaa aina sataa sotilasta. Minkään uskonnon opinkappaleille ei löydy järkiperäistä tai objektiivista tieteellistä tarkastelua kestävää perustetta. Mutta ihmisen mielikuvitus on rajaton. Oli kysymys sitten hindulaisuudesta tai kristinuskosta. Molemmissa uskonnoissa papit ovat olleet aina yhteiskunnan ravintoketjun huipulla. Ei voi olla sattumaa.

Meillä suomalaisilla on ollut monia tarinoita itsestämme. Niitä on tarvittu pitämään kansakunta yhdessä. Olemme sitkeä ja rohkea soturikansa, jolle Jumalan valittuna kansana on annettu tehtävä toimia vapauden ja sivistyksen sanansaattajana. Talonpojat ja rohkeat naiset taistelivat maallemme itsenäisyyden pahaa bolsevismia vastaan. Sodan jälkeen myytit muuttuivat rauhaarakastavaksi YYA-Suomeksi. Onko Suomi niin tasa-arvoinen kuin mainostetaan? Jenkkeihin nähden kyllä, kuitenkin rikas on rikas meilläkin ja köyhiäkin on maassamme omiksi tarpeiksi asti. Lakejamme tarkastellen varakkaalla on oikeudenmukaisempi lainsäädäntö kuin köyhällä. Tai sellaiselta se ainakin tuntuu. Talousrikollisuuteen on paneuduttu vasta viime aikoina vakavammin. Varkaat, köyhät ja kurjat ovat aina saaneet ansionsa mukaan.

Lapsi ei voi valita vanhempiaan. Varallisuus kulkee suvuissa. Oppineisuuskin on periytyvää. Olemmeko sittenkin vain biologisesti tasa-arvoisia, kuulumme ihmislajiin. Ihmisinä olemme erilaisia ominaisuuksiltamme ja sosiaalisilta lähtökohdiltamme. Olisiko aika ravistella ajatuksistamme sellaiset perusteettomat käsitykset ja arvot kuin ihmisten välinen tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja tasavertaiset mahdollisuudet? Ainahan niitä voi ja pitää tavoitella, onnistumisen mahdollisuudet niiden toteuttamiseen tuntuvat huonoilta. Demarilta tämä on kovaa puhetta, enemmän kuitenkin filosofointia kuin arkipäivän politiikkaa.

Esa Kanerva

Pieni tilkka etiikkaa

                                                                                                                                         30.6.2020

Kyllä se totta on, ihmisen elämän ja elinvuoden hintakin on laskettu euroissa. Terveys-taloustiede pohtii tieteenalana kyseistä kysymystä. Lääketieteen kehittyessä ja hoitomenetelmien monimutkaistuessa on pystyttävä laskemaan, onko meillä varaa hoitaa kaikkia kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kun Suomi ottaa tänä vuonna lisävelkaa suunnitellun velan päälle karkeasti ottaen 15 miljardia euroa, voidaan laskea korona-epidemiassa saavutetun lisäelinvuoden hinta aika yksinkertaisella laskutoimituksella. Onko oikein pohtia tällaisia kysymyksiä? Mietin nyt kysymystä muutamasta näkökulmasta.

Koska elämällä ei ole markkinoita perinteisellä tavalla, kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Toisaalta jotakin käsitystä elämän hinnasta voidaan saada selvittämällä yksilön maksuhalukkuutta kuoleman riskin muutoksen välisen suhteen mittaamiseen. Haluaako rikas maksan siirron ulkomailla vai jättää ison perinnön? Entäpä onko nuorehkon professorin elämä arvokkaampi kuin työttömän keski-ikäisen. Näiden kahden henkilön hintaa voidaan arvioida inhimillisen pääoman käsitteellä. Yhteiskunta on panostanut professoriin miljoonia, työtön ei tuota mitään kansantalouteen juuri sillä hetkellä. Arviointiylilääkäri Miia Turpeinen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä sanoo, että ”terveen elinvuoden hinnan kipuraja kulkee Suomessa sadassa tuhannessa eurossa.” Summa ei ole kiveen hakattu, ylityksiäkin tapahtuu.

Yksi mittatikuista on laatupainotettu elinvuosi. Sen avulla voidaan laskea hoidon avulla saavutetulle terveelle lisäelinvuodelle hinta. Kun hinta on tiedossa, voidaan vertailla tarjolla olevista hoitokeinoista saatua hyötyä. Munuaisensiirtoleikkaus saattaa olla järkevämpi vaihtoehto kuin pitkä dialyysihoito. Uusi munuainen parantaa elämän laatua ja käy jo parissa vuodessa edullisemmaksi.

Ikääntyvien on syytä ottaa huomioon, että kyllä Suomessa saa hoitoa, mutta ei mitä tahansa hoitoa. Jos haluaa ja tarvitsee elinsiirron, mietitään sen hintaa kaksi kertaa esimerkiksi 70-vuotiaalle. Paljon riippuu siitä, millaisen panoksen kykenet mahdollisesti vielä antamaan yhteiskunnalle ja montako laadullisesti hyvää ja omatoimista elinvuotta sinulla on odotettavissa. Yhteiskunta todisti koronakriisissä, että iäkkään elämä arvioitiin yhtä arvokkaaksi kuin nuorempien. Kansakunta teki valtavavan taloudellisen panostuksen viruksen leviämisen estämiseksi. Se oli suuri priorisointipäätös vanhustemme hyväksi. Muu kiireetön kansanterveys ajettiin alas. Mutta vain tämän ainoan ja viimeisen kerran. Tulevaisuudessa tällaiseen ei ole enää varaa!

Palataan sitten siihen Korona-epidemiaan ja kysymykseen, mitä maksoi kaikki nykyiset toimenpiteet huomioiden yksi lisäelinvuosi. Professori emerit. Martti Kekomäki on tehnyt laskelmia ja arvioinut rajoitustoimilla ostetun elinvuoden hinnaksi 150.000 euroa. Kuinka hän tähän lukuun pääsi? Jos oletetaan, että rajoitustoimilla vältettiin 10.000 koronakuolemaa, ja että kuolleiden keski-ikä olisi ollut 70-vuotta, ja että jokaisen elämää saatiin pitkitettyä kymmenen vuotta, toimilla säästettiin 100.000 elinvuotta. Se tekee yllä mainitun 150.000 euroa per henkilö.

Yhteiskunnassamme on kipeä eettinen kysymys. Se liittyy rahaan ja terveyteen. Korkeammalla tulotasolla ollaan valmiita ja heillä on mahdollisuuksia satsata enemmän rahallisesti terveyteen ja näin elämälle muodostuu eri hinta eri tulotasoille. Suomi eriarvoistuu ja on ollut aina eriarvoistava. Mitä enemmän julkinen talous ja julkiset terveyspalvelut rapautuvat, sitä enemmän terveyserot lisääntyvät. Onko tehtävä kahdet tilastot.? Yksinkertaistaen rikkaiden odotettavissa oleva eliniänodote ja köyhien vastaava. Kehitykseen voidaan vaikuttaa ja pitää muistaa, että tasapainoinen talous on köyhän paras ystävä. Hallitukselle soisi voimia viedä nyt tämä lainsäädäntötyössä oleva sosiaali- ja terveysuudistus läpi.

Esa Kanerva

Koronajuhannusta!

                                                                                                                                     18.6.2020

Suomalaiset huokaisevat helpotuksesta. Ajattelullinen itsepetos tapahtuu siinä, että poikkeuslain kumoutuessa ja rajoitusten helpottuessa elämä palautuisi ennalleen. Tauti on piilossa, elää ja voi hyvin. Se taitaa olla faktaa. Elämä ei ole enää koskaan sellaista kuin se oli vuoden alussa. Osa pakosta tehdyistä muutoksista jää pysyviksi ilmiöiksi, tahdomme sitä tai ei. Ihminen ei muuta tapojaan kovin nopeasti, toimintaympäristö sen sijaan tekee korjausliikkeitä suuntaan, jos toiseen. Ihmisen on pakko taas mukautua niihin. Siinä mielessä maailma on nyt aikaamyöten erilainen kuin aiemmin. Kesän sää juhannuksen alla on hyvin kaunis ja kesäinen. Se luo perinteistä ja turvallista mielikuvaa elinympäristöstämme. Jotakin pysyy ennallaan, saunat lämpiät ja grillit kuumenevat. Juhannuksen jälkeen alkavat monilla lomat ja syksyyn on vielä aikaa. Syksyllä joudutaan palaamaan arkeen ja keväästä pitää tehdä arviointia monesta eri horisontista.

Nyt pitää olla viisaana. Historiasta voi nyt oppia paljon. Puoli vuotta sitten epidemia alkoi Kiinan Wuhanista. Toinen aalto koettelee nyt Pekingiä. Mitä me suomalaiset ajattelimme vuoden vaihteessa. Tauti on kiinalaisten ongelma, ei se meitä koska, se on niin kaukanakin. Ja hupsista, ei mennyt kuin muutama kuukausi ja korona oli täällä. Tästä kakkosvaiheesta pitää nyt ajatella toisin. Se uusi aalto on täällä muutaman kuukauden päästä. Nyt elätellään toivoa, ettei sitä tulisi lainkaan. Kukaan ei tiedä varmasti, historia on toista mieltä.

Varmasti suunnitelmia on tarkennettu ja toiseen aaltoon on varauduttu paremmin jo kokemuksen tuoman valmiuden myötä. Tämä koskee viranomaisia. Ihmiset ovat aika lailla unohtaneet koko ongelman, siltä tuntuu kaupoissa ja kapakoissa. Maskia pitävälle naureskellaan ja harva vaivautuu käsidesipullolle käsiä pesemään. Huolettomuus kostautuu ja itku lyhyestä ilosta.

Rahaa on pumpattu kansantalouteen valtavat määrät. Kovaa narinaa puutteesta tai köyhyydestä kuuluu harvoin. Sosiaaliturvaa on nostettu tilapäisesti ja yritystukia on jaettu. Kulutus pitää yllä talouden rattaita. Syksyllä on pakko tuoda talouden totuuksia kehiin. Euroopan keskuspankkikaan ei voi pyörittää loputtomasti setelikoneita katteettomasti, muuten se tuhoaa rahoitusjärjestelmän uskottavuuden ja syöksee Euroopan jätti-inflaatioon. Vakausmekanismista annettavat avustukset ovat velkojen anteeksiantoa eikä se kannusta Etelää laittamaan talouksiaan kuntoon. Vaihtoehdot ovat vähissä, veloista jäisi kuitenkin muistutus ja luvut tilastoihin muistutuksena miinussaldosta.

Kuten jo aiemmin on tullut todettua, syksyllä hallitus on kovan paikan edessä. Tiekartta velkojen lyhentämiseen on uskottavasti tehtävä. Kunnat eivät tule pääsemään helpolla suunnitellessaan ensi vuoden talousarvioitaan. Tampereelle on ennustettu miinusta tälle vuodelle vajaata viittäkymmentä miljoonaa. Se voi tuplaantua ensi vuonna. Ei tule olemaan helppoa ja säästölaaria kuurnitaan vielä monen kertaan.

Paikallisesti Sdp:llä on haasteita. Pitää järjestää puoluekokous elokuussa ja harmillisesti valtuustoryhmän yhteistyö takkuaa. Olisi kiire sovitella riidat siihen mennessä, koska se nostetaan esiin takuuvarmasti puoluekokousta uutisoitaessa. Eikä hallitusyhteistyökään tule jatkossa sujumaan kuin kesäpäivä mummolassa. Keskustalla ei ole mitään hävittävää kymmenen prosentin kannatuksella ja lähteä hallituksesta ovet paukkuen. Kannatus ei oikeastaan tämän alemmaksi voi laskea, tehtiin mitä tahansa.

Syksy on kaukana. Nyt juhlitaan juhannusta ja otetaan siitä kaikki ilo irti. Kelit ovat kohdallaan ja kaupassa riittää ruokaa sekä juomaa. Älkää pudotko veneestä tai uiko liian kauas. Siinä voi tulla hapenpuutosta!

Hyvää juhannusta lukijoille, kiitos tähän mennessä 65 tuhannesta käynnistä sivuillani!

Terveisin Esa Kanerva

.

Kesäkuulumisia

                                                                                                                               10.6.2020

Kohta on juhannus. Aika kuluu ja sen mukana myös me ihmiset, sanotaan. Naapurin pihalta kuuluu noin kymppisen tytön iloiset äänet. Havahdun. Muistan hyvin hänen ensimmäisen vierailunsa meillä. Käärö äidin sylissä. Silmät ja nenä näkyivät paketista. Onko siitä jo kymmenkunta vuotta? Miten tämä elämä menee eteenpäin näin vinhaa vauhtia? Omasta tiimalasistani on taas valunut kosolti hiekkaa, tulevat päivät vähenevät samassa suhteessa. Jokainen päivä jatkossa tulisi elää hyvin ja hyödyksi. Taakse päin, kun katselee, harkitumminkin olisi voinut elellä. Aika muuttaa tavoitteita ja arvostuksia. Konkreettisen elämän puitteiden rakentaminen muuttuu elämän laatuun. Voi ihmetellä itsekseen, mitä maailmassa tapahtuu ja olla vain hiljaa. Kaikkea merkillistä on menossakin. Suomessa ja maailmalla on monenlaisia poliittisia episodeja käynnissä. Kummastellaan nyt tässä jutussa kotimaan politiikkaa.

Kun Marinin hallitus tupsahti maailmaan, epäilin sen elinpäivien pituutta. Oli nähtävissä Keskustan sekava tilanne jo tuolloin. Eikä istuvan pääministerin, Rinteen, savustaminen voinut tapahtua jälkiä jättämättä. Kulmuni vaikutti jo tuolloin esiintymiseltään epävarmalta ja ohjailtavalta. Sitten tuli korona. Hallitus vakuutti yksimielisyyttään kaikessa. Taustalla kuitenkin kupli. Demarit kaappasivat julkisuuden ja Kulmuni jäi taustalle. Kepun kannatuskäyrälle kävi niin kuin entisen miehen erektiolle. Marin paistatteli gallupeissa ykkösenä. Keskustan kannalta ei näin voinut jatkua ja jotakin oli tehtävä. Voi ehkä pitää onnenpotkuna tätä viestintäkoulutusjupakkaa. Sen varjolla voitiin tehdä aikaisemmin peliliikkeitä, joita oli suunniteltu syksyyn. Puoluejohtajan sivuun siirtämistä hallituksesta ei varmaan oltu suunnittelemassa, kaikkea muuta kylläkin. Nyt sekin onnistui. Kulmuni oli ollut Keskustan kenttäväelle pettymys.

On turha väittää, että Katri ihan itse teki poliittiset siirrot. Kaikki Keskustan parhaat voimat oli kasattu suunnittelemaan manööverit. Eikä tässä vielä ole kaikkea nähty. Syksyllä tulee tilaisuus kaataa hallitus. Eläkeiännostotäky oli koepallo. Se ainakin toimi ja upposi. Koronalaskun maksamista on pakko miettiä syksyllä. Heti syksyllä ei pelästytetä kansaa, seuraavan vuoden alusta alkaa tapahtua. Vanhalla hallitusohjelmalla pyyhitään pöytää ja kansalaisilta aletaan kerätä saldoa valtion verokertymään. Uskottavaa ohjelmaa vaativat niin sijoittajat kuin lainoittajat. Oppositiokin teroittaa kieltään, jollakin tapaa on senkin suu suljettava. Uskallan toivottaa meille maksajille kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä ja säästäväisyyttä. Lasku tulee olemaan iso ja sen maksurasituksen jakamisesta eri tahoille tulee puolueille riita.

Kauhistuttaa tämä Tampereenkin tilanne. Valtio ei maksa tappioita ja kassaan ei tule rahaa. Sata miljoonaa miinusta on pieni raha ensi vuoden talousarvioon. Vaihtoehtoja paikkaamiseen on, kaikki kuitenkin huonoja. Riisutaan palvelut minimiin, karsitaan investoinnit, nostetaan veroja tai syödään jäljellä olevia säästöjä. Mikään näistä ei maistu hyvältä. Kuntalaiset tarvitsevat ainakin nykyisen palvelutason. Kouluja ja päiväkoteja on pakko remontteerata, vuosittain niihinkin kuluu 60-80 miljoonaa euroa. Verot alkavat olla tapissa. Juuri nostettiin veroprosenttia 20,5: een. Samoin kiinteistöveroa. Säästössä olevat varat on pian loppuun syöty. Mitä sitten tulisi tehdä, en minä tiedä? Mauno Koiviston sanoin, ellei varmasti tiedetä, mitä tapahtuu, olettakaamme, että kaikki menee hyvin.

Kunnallisvaalit ovat ensi vuoden huhtikuussa ja demareitten kaaderit ovat ojennuksessa kuin punakaartissa rivit. Politiikkaan on hiipinyt uudenlaiset aatteet. Nuoruus on ylivertainen ihmisen ominaisuus. Sitä ei paikkaa kokemus eikä näytöt. Yksilökeskeisyys on vienyt voiton yhdessä tekemisestä. Poliitikko puhuu aina omista teoistaan, ei meidän saavutuksista.

Minä tein aloitteen, minä käytin puheenvuoron, minä ehdotin, minä olin päättämässä, minä suosittelin häntä ja minä olen maailmankaikkeuden keskus sekä aurinko. Ja minä haluan valtuustossa kiittää kaikkia hyvästä keskustelusta ja olen kaikkien kanssa samaa mieltä, olen niin hyvä ihminen, että minulla on varaa kiitellä kaikkia poliittisia puolueita ja kaikkia ympärilläni olevia. Mutta solidaarinen en halua olla ryhmässäni, paitsi nimityksistä vastaaville johtajille. Ryhmäkokouksissa en kuuntele ketään, paitsi pormestaria ja ryhmänjohtajaa. Heidän nimensä, tekemisensä ja arvostukseni muistan lausua joka käänteessä, tietysti myös kiittää. En uskalla olla heidän kanssaan mistään eri mieltä, voisi vaikka seuraavassa rotaatiossa joku paikka mennä sivu suun. Minä olen minä, Tampereen kaupunki romahtaisi, jos minä en olisi mukana päättämässä!

Maailmassa käy niin kuin hyvin. Ensi vaalit putsaavat ja korjaavat nykyisen ryhmädynamiikan valuvirheet. Aamulehti muuten kirjoitti väärin ryhmästä eronneiden tilanteesta. Tietääkseni kukaan ei ole hinkumassa takaisin. Muun ryhmän ei siis tarvitse päättää mitään meidän puolesta, saatikka kohtalosta. Kohtalo on aivan omissa ja äänestäjien käsissä. Puolueeni SDP:n asioita pääsen seuraamaan läheltä puoluekokouksessa elokuussa. SDP on puolueeni ja pysyy, jo vuodesta 1980.

Esa Kanerva

Lämpö hellii


                                                                                                     26.5.2020

Tämän vuoden ensimmäinen, todellinen kesäpäivä hellii. Kesä on minun vuodenaikani. Syksy masentaa, jos kuolinajankohdan saisi itse määrätä, se olisi kohdallani marraskuu. Ihmisen ja kaiken muun elollisen luonnon elinehto on auringonvalo- ja energia. Kasvit yhteyttävät valon avulla hiilidioksidista ja vedestä happea ja sokereita. Eläinkunta käyttää kasveja ravinnokseen. Jollei tällaista kemiallista prosessia olisi, elämä maapallolta kuihtuisi nopeasti. Ei minun tästä pitänyt kertoa, vaan miten valo vaikuttaa elämääni.

Ensinnäkin päiviin tulee pituutta ja unen tarve vähenee. Ei malta illalla painua pehkuihin iltauutisten jälkeen niin kuin talvella. Kai siinä hormonitoiminnallakin on osuutensa. ”Unihormooni” melatoniinin eritys vähenee ja nukkumisen tarve lyhenee, ainakin jonkin verran.

Liikkuminenkin houkuttelee kesäisin. Shortsit jalkaan ja menoksi. Talvella täytyy pynttäytyä moneen vaatekertaan. Pyöräily se vasta mukavaa onkin. Maisemat vaihtuvat ja nykyiset menopelit ovat kevyitä polkea. Pyöräväylätkin alkavat olla kohtuullisessa kunnossa, on jopa pyöräbaanoja lasketella.

Kesällä oman kokemukseni mukaan syöminen vähenee. Lämpimällä ei ruoka maita, paremminkin jano yllättää. Kasviksissa on paljon vitamiineja ja kyllä ne piristävät, ainakin jos niihin uskoo. Jätskiä lukuun ottamatta makeaa ei tee niin mieli kuin kylmällä.

Kyllä tätä kesää on odotettukin! Monta kuukautta on kärvistelty kotona ja seurattu sääennusteita. Ensimmäiset leskenlehdet on tiirailtu maastosta ja ne herättävät aina toivoa. Merkittävä muutos aikaisempiin kesiin on matkasuunnitelmien tekeminen, pikemminkin niitten puuttuminen. Yleensä on hyvissä ajoin ennen kesäkuun alkua kartat käyty läpi ja kohteet isketty kiinni. Nyt ei ole yhtä ainutta matkakohdetta tiedossa.

Jos jotakin tässä mukavassa kelissä odottaa, niin se ensimmäinen saunavihta. Koivun lehdet suurenee päivä päivältä ja kyllä jo ennen Jussia kylvetään oikein vastan kanssa. Se hetkellinen raukeuden tunne kylvyn ja saunan jälkeen on muistissa ja mielikuvissa.

Oikein mukavia ja helteisiä kesäpäiviä lukijoilleni! Kesällä kirjoittelen silloin kun siltä tuntuu ja on jotakin kirjattavaa.

Terveisin Esa Kanerva

Väkivallan ihannointia

                                                                                                                                     19.5.2020

Murhien ja tappojen määrä vähenee vuosi vuodelta yhteiskunnassamme. Väkivalta asuu kuitenkin keskuudessamme kaikkialla. Väkivallan äärimmäinen muoto, sota milloin missäkin päin maailmaa, tunkeutuu tajuntaamme. Yhteiskuntamme pyrkii säätelemään väkivaltaa, rankaisemalla siihen syyllistyneitä ihmisiä. Mutta kulttuurimme palvoo suorastaan julmuuksia ja aggressioita. Mitä muuta väkivaltapelit, elokuvat ja romaanit edustavat kuin väkivallan ihannointia. Niin muodikkaat tatuoinnit ja lävistykset ovat symbolista väkivaltaa. Urheilussa taistellaan, torjutaan hyökkäykset ja ”poltetaan” pelaaja. Nyrkkeilykään ei ole nykyään riittävän väkivaltaista urheilua, vaan tarvitaan vapaapainia - tai nyrkkeilyä. Tässä lajissa saa vapaasti hakata ja potkia vastustajaansa.

Armeija palvelee ja vaikuttaa yhteiskunnan väkivaltakoneistona varmaan niin kauan, kun ihmisiä on olemassa. Sankarivainajia surraan ja kunnioitetaan. Niin pitääkin olla. Täytyy vain muistaa, kuinka raakaa on lähettää nuoria miehiä ratkomaan asein valtioitten välisiä kiistoja. Sotia ja sen uhreja muistellaan. Nuorisoa opetetaan kunnioittamaan uhrautumista, koulujen seinillä on muistolaatoissa pitkät rivit sotiemme vainajia. Suomalaisia kuolleita sotilaita tulee muistella miehinä, jotka menivät sinne, minne käskettiin.

Poliisi, vartija tai tullihenkilö ovat suosikkiammattien kärkisijoilla. Ne ovat ns. väkivalta-ammatteja, joista on pesty väkivalta pois ja kiillotettu sankarikuvilla television suosiollisella avustuksella. Tietääkseni vanginvartija kuuluisi samaan kastiin, mutta tosikonnien kanssa saattaa olla ikävää työskennellä. Vankilan arki on enemmänkin rutiinia kuin toimintaa.

Vaikka arkemme pursuaa väkivallan symboliikkaa mainonnan kautta, nykyihminen ei itse siedä edes vainajan näkemistä. Tarvitaan monenlaista auttajaa ja terapeuttia asian käsittelemiseksi. Pienikin fyysinen aggression on heti poliisiasia. Tuntuu käsittämättömältä tämä vastakohtaisuus. Videopelissä voi räiskiä sata ihmistä tantereeseen, mutta oman koskemattomuuden suhteen on nollatoleranssi.

Mikä kumma viettelee ihmistä väkivaltaiseen kuolemaan tai ainakin sen suureen uhkaan. Jonkun on kiivettävä kuolemaa uhmaten jyrkälle vuorelle ohuessa ilmanalassa ja pakkasessa. Joskus on jopa todennäköisempää, että kiipeilijä kuolee hapenpuutteeseen tai hautautuu lumeen kuin saavuttaa tavoitteensa. Kuka tai mikä pakottaa ajamaan autolla ympyrää kapeaa rataa pitkin. Pienikin ajovirhe johtaa kuolemaan, joko omaan tai kaverin. Joku sanoo, että se on raha. Kyllä se on raha ja maine kuljettajalle, mutta mikä meitä katsojia kiehtoo tässä kuoleman takaa-ajossa. Tähän samaan kategoriaan voi laskea kaiken maailman houdinit, jotka leikkivät elämällään ja me haluamme sitä katsella sekä kokea masokistista tyydytystä, syleillä kuolemaa läheltä, ei kuitenkaan liian läheltä niin, että omat näpit palaisivat.

Sanotaan, että elämä on arvokas. Toisaalta eikös se ole niin, että mikä meillä jo on, muuttuu itsestään selvyydeksi. Elämä on tylsää. Rahankin arvon ymmärtää vasta sen menettäessään. Rikas haluaa sitä, mitä rahalla ei voi ostaa. Eläessään haikailee kuolemaa ja etsiytyy tilanteisiin, missä elämän saattaisi menettää. Kontrastin lain mukaan ei voi kokea täydellistä hyvää, ellei ole joskus kokenut kovia.

Vaaroilla leikkiminen on mukavaa. Kun kaahaa moottoripyörällä järjettömästi, pääsee sopivan lähelle kuolemaa, jotta voisi taas tuntea elämänsä elämisen arvoiseksi. Samaa mekanismia hyödyntää viihde kautta linjan. Kuolema ja väkivalta myyvät erinomaisesti.

Tähän on tultu ja tästä jatketaan.

Esa Kanerva

Atson kunnianpalautus valtuustossa

                                                                                                                                          14.5.2020

Valtuutettu Aleksovskin hovioikeusratkaisu on ensi viikon maanantain valtuuston kokouksen esityslistalla. Päätösesitys on, että asia merkitään tiedoksi. Käsittämättömän paljon yhteiskunnan rahaa, paperia ja inhimillistä kärsimystä on asian käsittelyssä kulunut. Loppujen lopuksi todistetaan, että Suomi on oikeusvaltio. Sekin on tärkeätä huomata.

Atson ajojahti alkoi puolueen sisältä. Minusta ei ole oikein, että omat alkavat joidenkin valintakysymysten perusteella rasittaa oikeuslaitosta. Kuntalain vastaisin perusten mm. toveri Tarja Jokinen valitti Atanaksen valinnasta kaupunginhallitukseen. Asia oli jo aiemmin käsitelty kunnallisneuvos Salmisen tapauksessa. Hänestä oli Kotilinnasäätiön toiminnanjohtajana tehty vastaavanlainen kantelu. Hallinto-oikeus oli todennut valinnan olleen kuntalain mukainen eikä esteellisyyttä ollut. Valittajat veivät Atson asian Korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti ja hävisivät.

Sitten masinoitiin valtalehti Aamulehti ennenkuulumattomaan ajojahtiin. Uutisoitiin, että Aleksovskin epäiltiin ottaneen parkkiyhtiö Finnparkin hallituksen puheenjohtajana vastaan oikeudettoman taloudellisen etuuden.

Aleksovski oli tiedustellut etukäteen tietämältään rakennusyhtiön johtajalta, voisiko tämä toimia hänen kotinsa sauna- ja kylpyhuoneremontin valvojana. Johtaja oli lupautunut tähän tehtävään ja pyytänyt alaistaan piirtämään puhtaaksi remontin kuvia.

Myöhemmin tämä johtaja valittiin Finnparkin uudeksi toimitusjohtajaksi Atanas Aleksovskin esityksestä. Henkilö ei ole enää Finnparkin toimitusjohtajana. Syyttäjänviraston mukaan ei ole näyttöä, että Atso olisi syyllistynyt mihinkään rikokseen tässä tapauksessa.

Sitten alkoi keskustelu Finnparkin hallituksen puheenjohtanimityksestä. Syyttäjän mukaan ei ole olemassa todennäköisiä syitä syyllisyyden tueksi, että Atanas olisi harhauttanut kaupungin johtavia virkamiehiä. Asiassa on tutkittu sitä, onko Aleksovski rikkonut lakia, kun hän ei ole kertonut ennen nimitystä olevansa rikoksesta epäiltynä.

Tämän jälkeen nostettiin esiin Muotialan tonttikaupat. Käsittääkseni asiassa ei ollut mitään epäselvää aikaisempiin käytäntöihin verrattuna, mutta kun syyttämään on alettu, niin jahti jatkukoon. Käräjäoikeus lätkäisi väärin perusten 7 kuukauden ehdollisen tuomion. Hovioikeus kumosi päätöksen ja hylkäsi syytteet. Aleksovski vapautetaan rangaistuksesta ja kaikista korvausvelvollisuuksista.

”Kansanoikeudessa” ja poliittisessa toverituomioistuimessa ei ole logiikkaa. Kansa tuomitsee julkisuuden perusteella ja kilpailevat toverit tarkoituksenmukaisuuperiaatteella. Kun Aamulehti kertoo, että Aleksovski on rötöstelijä, niin se sitten on. Vaikeata on jälkikäteen mainettaan puhdistaa. Toverien vallanhalun ymmärrän, aina kun on mahdollista iskeä vastustajaa, se tehdään.

Omat ratkaisuni olen tehnyt yllä mainituin perustein.

Esa Kanerva

Läppäri sanoi sopimuksen irti

                                                                                                                               12.5.2020

Tietokoneeni on jumissa ja korjattavana. Palaan kirjoittamisen pariin tällä viikolla.

Esa Kanerva

Pormestarin paikka kiinnostaa

4.5.2020

Saimme lukea Aamulehdestä, että Tampereen kuntapolitiikkaan ilmestyy uusi haastaja. Hän on toisen kauden valtiopäivämies Ilmari Nurminen. Olen tuntenut hänet pitkään ja hän on ollut tuttu vieras Toveriseuran alustajana. Olemme myös valinneet hänet Toveriseuran ehdokkaaksi eduskuntaan. Ilmari haluaa vastuuta ja kertoo valmiuttaan isoihin saappaisiin. Apulaispormestarin homma ei kelpaa. Jäljelle jää siten vain pormestarin pesti. ”Haluan kuulua puolueen merkittäviin päätöksentekijöihin Tampereella, olen valmis vaativiin tehtäviin”, kertoo Ilmari. Ei riitä se, että äänestäjät antavat valtakirjan, pitää vakuuttaa myös puolue-eliitti. Vaikka taustalla pelottaa haastaa suoraan nykyinen pormestari Lyly, politiikka toimii niin, että ensiksi annetaan iso haastattelu lehdistöön, jossa kerrotaan oma pyrkimys ja tahtotila. Sen jälkeen asia etenee omalla painollaan eteenpäin. Kansa tietää silloin, että on muitakin vaihtoehtoja kuin nykyiset toimijat.

Pormestari Lylyllä on osaamista ja kuntalaisten vahva mandaatti tukenaan. Hän on hoitanut työnsä ahkerasti ja hyvin. Seuraavissa kuntavaaleissa hänellä alkaa olla ikää. Vaalikauden loppuessa jo 72 vuotta. Eihän se ole ikä eikä mikään valtakunnan politiikassa ja maailmalla. Kuinka halu ja tahto riittävät tuossa iässä tehdä ympyriäistä päivää, on vielä kysymysmerkki. Ainakin Lylyn tuntien hän harkitsee hyvin tarkkaan jatkoaan. Myös puolueen täytyy menestyä Tampereella. Lähtökohdat ja luottamus menestykseen on vankka. Sdp:llä on tulevissa vaaleissa hyvin näkyviä ja vetovoimaisia ehdokkaita nykyisestä pormestarista, pääministeristä ja Ilmarista alkaen. On muillakin puolueilla julkkiskansanedustajia ehdokkaina ja he tulevat saamaan paljon ääniä. Anna-Kaisa Ikonen, Iiris Suomela, Olli-Poika Parviainen, Sakari Puisto ja Sari Tanus tulevat ensiksi mieleen. Oras Tynkkysellä on aina vakiintuneet kannattajat Veikko Vallinista puhumattakaan.

Sdp:n kunnallisjärjestöllä on hankala tilanne miettiä omaa pormestariehdokastaan vaalien jälkeen. Pyrkyä kun tehtävään riittää. Valtuutettu Pekka Salmi kertoi haluistaan jo ennen viime vaaleja. Vaalimenestys jäi heikohkoksi ja mahdollisuudet menivät sen siliän tein. Ehkä hänellä on mielessä, että toinen kerta toden sanoo. Hänellä on vahvasti näpeissä nykyinen valtuustoryhmä ja avainpaikat kaupungin hallinnossa. Kunnallisjärjestön puheenjohtaja Koskinen tekee, mitä Pekka käskee. Varsinkin Salmen mahdollisuuksia lisää, jos hänellä on tiedossa Lylyn suunnitelmat.

Ainahan on mustilla hevosilla edessään vankkurit. Miten vaaleissa pärjää Atanas ”Atso” Aleksovski? Onko hän sanonut viimeisen sanansa Tampereen kuntapolitiikkassa. Nykyinen valtaporukka mäiskii ja tuomitsee häntä kuin kilpailijat vapaaottelussa, ilman sääntöjä ja säälimättä. Äänestäjät ratkaisevat tämänkin ottelun voittajat ja häviäjät. Phoenix-lintu saattaa kuin saattaakin nousta tuhkasta.

Tulevien kuntavaalien suurin yllättäjä saattaa kuitenkin olla kuningas Korona. Kun tilanne alkaa helpottua, alkaa taloudellinen tilinpäätös. Nyt vallassa olevat joutuvat suunnittelemaan ulospääsyn poikkeusoloista myös kuntatalouden kannalta. Arvelen, että äänestäjät eivät yhtään pidä niistä tulevista päätöksistä, joissa kerrotaan koko lystin maksajat. Yhdeksänkymmentä-luvun lamassa puhuttiin Sailaksen saatanallisista säkeistä tai Sailaksen listoista. Muistaakseni hänen leikkauslistallaan oli parisen kymmentä kohtaa toinen toistaan karvaampia leikkauksia tai heikennyksiä. Kemin kaupunki ennakoi jo tilannetta ja kokosi noin sadan kohdan ohjelman tuleville vuosille. Jotakin tällaista voidaan odottaa täälläkin. Maistuvat pahalta äänestäjien suussa.

Esa Kanerva

Työn juhlaa!

                                                                                                                                           30.4.2020

Hyvää Vappua!

Huomenna on kansainvälinen työväen juhlapäivä. Toki juhlaan liittyy uskontoakin ja pakanallista taustaa. Niistä on kautta aikojen löydetty syyt juhlinnalle. Vapun nimi on johdettu pyhimys Valburgin nimestä. Saksassa ovat Vappuna noidat lennelleet ja Suomessa on kokkoja poltettu pahojen henkien karkottamiseksi.

Vietän huomista juhlaa lämmittämällä saunan ja nauttimalla juhlajuomaa. Varmaan muistelen muun ohessa viime vuosisadan alkupuolen kriisiä ja työväestön kärsimyksiä sisällissodassa. Avaan kirjan. Kesken on filosofi Timo Airaksisen kirja ”Jäähyväiset uskoinnoille”. Teoksessaan hän kritisoi vahvasti kirkon ja papiston asemoitumista valtaeliitin puolelle, kuten kävi vuonna 1918. Odotettavissa olevat virtuaalivaput ovat nyt puolueille ja kellokkaille lähinnä lähestyvien kuntavaalien kampanjointia. Ne eivät kiinnosta.

Suosittelen lukijoilleni yksityistä Vapun viettoa, juhlatunnelmaa ja asiaankuuluvia hyviä tarjoiluja.

Terveisin Esa Kanerva

Vanhusten ikävä


                                                                                                                                                                                                                                     26.4.2020

Juttelin tänään 92-vuotiaan setäni kanssa. Hän asuu Taatalan palvelutalossa, siinä Koivistonkylän Prisman lähellä. Kyllä oli vitsit vähissä tilanteessa, missä pitäisi löytää jotakin myönteistä sävyä hänen elämäänsä. Päivät ovat kuulemma tappavan tylsiä ja hitaasti kuluvia. Tämän ymmärtää hyvin, yhteiset ruokailutkin ovat loppuneet ja kukin syö huoneessaan. Sosiaalista eristäytyneisyyttä lisää vielä hoitajien ”avaruuspukeutuminen”. Lievä toispuolinen halvaus ja käsien kankeus tekevät hänelle omatoimisen puhelimen käytön mahdottomaksi. Tarvitaan aina hoitohenkilökuntaa avustamaan. Tietokoneen käyttöä ei ole tullut opetelluksi. Vanhuksena hän on siis putkassa ominensa vuorokaudet ympäriinsä.

Mistä häntä jututtaisin ja löytäisin jonkinlaista kipinää hänen elämäänsä, sanoin puhelimessa? Ihmistä kiinnostaa tulevaisuus, vanhanakin. Kuvitteellisten satavuotispäivien järjestäminen saa hymyn hänen kasvoilleen, näin kuulen, vaikken näe. Suomalaiseen tyyliin Veikko on vaatimaton, ei hän niin vanhaksi elä. Ajatus siitä, että sellainen mahdollisuus on olemassa, herättää toivon, jos sittenkin elän ja aiheesta on mukava kuitenkin keskustella. Kun hän ei ole uskovainen, kuoleman rajan takaisesta elämästä on turha tarinoida ja yrittää sen avulla saada lohtua. Eikä tavallinen ihminen siitä mieluusti keskustelekaan. Parempi pistää kuolo ajatuksista sivuun ja pohtia sitä sitten itsekseen yön pimeinä tunteina.

On vaikea tehtävä löytää oikeita ratkaisuja vanhusten nykytilanteeseen. Tauti on tappava ja vaarallinen iäkkäille. Sosiaalisen kanssakäymisen puute tappaa myös. Mistä löytää vanhuksien elämään tarkoitusta ja viihdykettä? Isästäni näin ja koin sen, että kun ihminen menettää elämisen halunsa, se on sitten loppu. Millään konsteilla tai lääkkeillä ei voida auttaa. Kun ihminen antaa periksi, sairaudet ottavat vallan. Isäni lakkasi syömästä ja juomasta. Mikään ei hetkauttanut eikä kiinnostanut. Päätös lähteä elämästä oli tehty tietoisesti tai tiedostamatta. Kaksi viikkoa sairaalahoitoa ja sen päätteeksi elämä loppui. Nykyisessä tilanteessa on suuri vaara siltäkin kannalta, että moni ikäihminen pettyy, turhautuu ja kuolee ikävään. Paitsi tauti voi tappaa, niin myös eristys on tappava tila pitemmän päälle.

On tähänkin jonkinmoisia ratkaisuja keksittävissä. Jokaiseen palvelutaloon tulisi pestata palveluhenkilö erikseen kierrättämään kuvapuhelimia vanhuksen luota toiselle. Näin voitaisiin taata jonkinlainen yhteys omaisiin. Ei luulisi olevan mahdoton ajatus tai mahdottoman kallis. Nyt kunnillakin on vapaata kapasiteettia tarjolla. Moni lomautettu kuntatyöntekijä haluaisi tai osaisi tuota hommaa tehdä. Kyllä se minun puolestani voisi olla ostopalveluakin. Toinen ratkaisu voisi olla omaisten tapaamistilan järjestäminen. Brutaali vertaus, mutta vähän niin kuin vangeilla tapaamiset tapahtuvat. Lasi väliin ja tapaajille kuulokkeet korviin. Tai sitten omaisille sairaalatasoiset suojavarusteet päälle. Tosin niitä ei nyt vielä riitä tällaiseen käyttöön. Jos karanteeni jatkuu pitkälle syksyyn, ehkä kotimaiset tuottajat pääsevät vauhtiin mukaan.

Vanhusten oikeus läheistensä kohtaamiseen on järjestyttävä tavalla tai toisella. Vanhukselle kuolema on aivan sama, mistä syystä lähtö tulee, kun sen aika on. Luulisin, että moni kokee kuitenkin ikävään kuolemisen kidutuksena, toisin kuin nopean, mutta tappavan taudin.

Esa Kanerva

Mitä Ruotsissa oikein tapahtuu?

                                                                                                                                         21.4.2020

Suomessa ihmetellään Ruotsin korona-politiikkaa. Uhreja on tullut suhteessa väkilukuun nähden kymmenkertainen määrä kuin Suomessa. Kuolleista ainakin kolmasosa on vanhainkodeissa asuneita vanhuksia. Meillä on pidetty Ruotsia esikuvana ja mallimaana menneet vuosikymmenet. Sen on kuviteltu olevan meitä edellä sotaa käymättömänä maana yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa kehityksessä valovuosia. Nyttemmin ainakin varallisuuserot ovat maittemme välillä tasoittuneet. Onko Ruotsi tällä hetkellä  jollakin tavalla meitä edellä  kielteisessä mielessä yhteiskunnan tilassa ja arvovalinnoissa. Heillä näyttää olevan varaa kääntää selkänsä omille vanhuksilleen. Tiukkoja rajoituksia ei ole haluttu tehdä. Vanhusten luona vierailukäynnit kiellettiin vasta huhtikuun alussa. Tauti on levinnyt laajalti, 44 kunnassa ja 51 kunnan vanhainkodeissa epäillään koronavirustartuntoja. Yli 500 ikäihmistä on kuollut. Karmeita lukuja.

Ruotsin hallituksen valinnat ovat eettisesti kestämättömiä. Vanhukset ovat laitoksissaan hoitajiensa armoilla. He ovat fyysisesti hauraita, osa dementikkoja. Vanhainkodin asukkaat on sidottu palveluasuntoonsa ja pakoon ei pääse. Jos suojaustoimenpiteitä ei tehdä, on täysin varmaa, että tauti leviää laitokseen. Eihän tämä voi olla laskelmoitua, ei tietenkään? Kysyä voi, miksi mitään ei pandemian alkuvaiheessa tehty vanhusten suojelemiseksi? Tekojen laiminlyönti on yhtä tuomittavaa kuin itse teko. Sikäläisellä hallituksella on ollut tietoa kylliksi ja neuvojakin on varmaan saatu. Onko Ruotsin päätöksentekokulttuuri mennyt täysin mädäksi? Kansaa ei uskalleta käskeä, työpaikoillakin vain diskuteerataan, keskustellaan.

Vaikka Suomessakin on kuollut vanhuksia kymmenittäin tautiaaltoon, meillä näyttäisi kuitenkin olevan tahtoa ja halua suojella yhteiskuntamme heikompia. Kuitenkin on kauhistuttava luku, kun Ylä-Savossa kuolee 11 vanhusta 30 paikkaisessa palvelutalossa. Ylä-Savon sote-kuntayhtymä on tilannut kolme väliaikaiseen vainajien säilytykseen soveltuvaa kylmäkonttia. Miltähän tuntuu täysissä järjissään olevasta vaarista tai mummusta lukea lehdistä tällaisia uutisia? Meidän liikkumaan pääsevien ja vielä terveiden ihmisten murheet taitavat olla pieniä tähän ahdistukseen nähden.

Millähän Ruotsin hallitus tulee selittelemään koronan jälkeen kansalaisilleen vanhusten kohtaloa ja kohtelua? Amerikan tilanteesta ei nyt voi puhua samana päivänäkään kuin naapurimaamme, mutta eihän murhaakaan tee oikeutetuksi se, että joku muukin on tehnyt sellaisen teon. Pääministeri Löfven saa selitellä lepsua suhtautumistaan vielä moneen kertaan. Voi tietenkin olla, että hän suhtautuu jälkikäteen poliitikon klassisella asenteella, älä tunnusta, älä selitä, älä välitä.

Varmasti moni omainen pohtii jatkossa oman vanhuksensa sijoittamista laitokseen, niin Ruotsissa kuin meillä. Kyllä ikäihmisetkin tulevat panemaan hanttiin kotoa lähtöään ja yrittävät sinnitellä siellä mahdollisimman pitkään. Uusia vanhusten asumisratkaisuja on keksittävä. Tämä epidemia opettaa, että nykyiset ratkaisut eivät kriiseissä toimi. Meidän tulee suojata ja turvata vanhustemme elämä kaikissa tilanteissa!

Esa Kanerva

Virusoppia


                                                                                                                            16.4.2020

Ei uskoisi, että millimetrin miljoonasosien suuruinen hiukkanen saa maailman sekaisin. Ei ole aina koolla väliä, virus voi piskuisesta koostaan huolimatta olla äkäinen vieras. Vieläkään ei tiedetä, onko se elävä olento, vai proteiinimöykky. Perintötekijöitä sillä on, koska se lisääntyy. Virus on varsinainen loinen, koska se tarvitsee solun, jonka sisään tunkeutuessaan se voi lisääntyä. Aikamoinen parasiitti, sikiintyessään aiheuttaa isäntäsolun kuoleman. Bakteerit näyttävät olleen ihmiskunnalle suhteellisen helppo nakki. Ja tarpeellisia. Vahingollisiin pöpöihin on löydetty lääkkeet ja rokotteet. Suurin osa bakteereita on hyödyllisiä ihmiselle. Ne sulattavat mm. meidän syömämme ruuan imeytettävään muotoon. Bakteerimassaa ihmisessä piisaa. Muistan lukeneeni Tiede-lehdestä, että niitä olisi meissä n. 1,5 kiloa. Melkoisia kasvualustoja siis olemme. Mutta keskitytään nyt viruksiin, jollei ei tiedemiehetkään ole löytäneet ihmisen kannalta mitään hyödyllistä tehtävää.

Eihän tämä koronapandemia ole mikään ainutkertainen ilmiö. Toistuvasti ja säännöllisesti ihmiskunta kohtaa uusia viruksia. Latinaksi tuo nimitys tarkoittaa muuten myrkkyä. Muistan lukeneeni juttuja viimevuosisadan alun Espanjan taudista. Nimi johtaa harhaan. Syntyisin tauti on Amerikasta, josta 1. maailmansotaan sieltä lähteneet sotilaat toivat sen tullessaan Eurooppaan. Miksi taudin nimi on Espanjan tauti, on tarina sinänsä. Espanja oli ainoa maa, jossa ei ollut sotasensuuria ja maan lehdet kirjoittivat tietysti hirvittävästä sairaudesta, joka levisi kulovalkean tavoin. Kun Portugalissa alkoi ilmentyä sairautta, ”rakkaan” naapurimaan kansalaiset alkoivat nimittää tautia Espanjan taudiksi. Kaikki ikävät asiat olivat perinteisesti aina espanjalaisten syy. Virukseen kuoli eri arvioiden mukaan maailmassa jopa 100 miljoonaa ihmistä. Tosi asiassa moni kuoli mm. pneumokokki-bakteerin aiheuttamaan jälkitautiin, keuhkokuumeeseen. Antibiootteja ei ollut siihen aikaan käytettävissä.

Omia muistoja minulla vuosina 1957-1958 riehuneesta pandemiasta. Aasialaisesta influenssasta. Sairastuin siihen ja sain ilmeisesti jälkitautina bakteeriperäisen keuhkokuumeen. Muistan hyvin piikittäjätädit, jotka kylmästi käänsivät pikkupojan selälleen ja pistivät pakaralihakseen piikin. Sattui kamalasti. Olimme huoneessa, jossa oli ikkunalasit kauttaaltaan. Ruutujen takaa äidit kävivät heiluttelemassa pienokaisilleen. Huuto oli vierailuaikaan kamala. Toivuin ilmeisesti melko nopeasti. Mukaviakin muistikuvia on jumalaisista lihapullista ja muusista. Pyysin niitä lisää ja ruoka toipilaana maittoi. Kiitos Suomessakin käyttöön tulleesta penisilliinistä, tässä istutaan nyt vielä kirjoittelemassa.

Nuorempia vitsauksia on sitten ollut kuusikymmentäluvun lopussa ihmisiä kaikkialla maailmassa sairastuttanut ”Honkongilainen ”. Muistan siitä puhutun paljon. Alle parikymppinen nuorukainen oli kuolematon eikä joku flunssa-tauti paljon menoa hetkauttanut. Yleensä tautiaallot ovat peräisin Itä- ja Kaakkois-Aasiasta. Maiden suuri väkimäärä ja tiheä asuminen edesauttavat taudin leviämistä. Uusi tartuttava virushan syntyy esimerkiksi lintujen tai sikojen viruksen pomppaamisesta ihmiseen. Lisäksi uudella mutaatiolla täytyy olla kyky levitä ihmisestä toiseen. Ihminen kuuluu kiinteästi ekosysteemiin. Ainakin me kannamme samankaltaisia virusloisia kuin linnut, siat, ja hevoset, mahdollisesti luetteloon kuuluu muitakin eläimiä. Nythän väitetään koronan hypänneen ihmiseen kiinalaisilla toreilla myytävistä lepakoista.

Hyvää harjoitusta nykyiseen pandemiaan saimme vuoden 2009 sikainfluenssasta. Nykyiset varautumissunnitelmat ovat sieltä peräisin. Ennen sikalenssua oli vielä ollut maailmalla lintuinfluenssa ja sars 200-luvun alkuvuosina. Ne olivat laajoja paikallisia epidemioita. Mm. Hollannissa jouduttiin listimään melkein kaikki maan kanat. Mitä sikainfluenssaan tulee, sen syntysijana lienee ollut Meksiko, josta se levisi nopeasti Yhdysvaltoihin ja muualle maailmaan. Muistan hyvin tämän tautiaallon ja kaupungin varautumistoimet sen suhteen. On jäänyt mieleen, että sairauslomakäytäntöjäkin muutettiin siten, että omalla ilmoituksella sai olla pois 5 päivää. Maailma tärisi pelosta, koska alustavat luvut kuolleisuudesta Meksikosta olivat hurjia, ilmoitettiin, että n. 7 sadasta sairastuneesta kuolee. Pitää muistaa, että Espanjantaudin kuolleisuus oli ollut ”vain” parin prosentin luokkaa. Sikataudista meidät pelasti rokote, jolla rokotettiin kaikki suomalaiset. Muistona rokotuksista olivat kymmenien lasten sairastuminen sivuoireena uniapneaan. En tiedä, mikä rokotteessa oleva ainesosa sai syntymään nämä ikävät seuraukset. Yksikin tapaus on liikaa, valtaosalla kansaa kaikki meni hyvin ja virus saatiin hengiltä toistaiseksi. Ei uskalla sanoa, että lopullisesti, koska se voi putkahtaa kymmenen vuoden päästä muuntuneena taas keskuteemme.

Virukset ovat iloisia, kun pääsevät nenämme ihanaan kosteuteen. Sinne ne pääsevät käsitämme, koska kaivamme nenäämme. Yhtä vaarallista on hieroa silmiä, koska silmänurkassa olevaa kyynelkanavaa pitkin ne laskettelevat liukumäkeä pitkin nenänieluun. Seuratkaapa ihmisiä kaupassa tai liikenteessä. Tuon tuostakin joku hieraisee nenäänsä, joku jopa kaivelee nautinnollisesti. Jos virusta on liikkeellä pärskeinä tai käsissämme, peli on pelattu. Korona nautiskelee kaivuun jälkeen nenän limakalvon solujen vieraanvaraisuudesta. Muutaman päivän päästä voi alkaa kuume, lihassärky, kurkkukipu ja huono olo.

Talonpoikaisjärjellä ajatellen olisi hyödyllistä pitää millaista maskia tahansa estämään sormiemme pistämisen nenänkaivuuseen. Silmälasien pitäminen estää yleensä silmien hieromisen. Pitäkää itsestänne huolta!

Esa Kanerva

Johtajuus on karismaakin

                                                                                                                                          9.4.2020

Vaikeat ajat tarvitsevat poikkeukselliset johtajat. Vaikeuskerrointa poikkeusolojen johtamisessa lisää vielä edellytys demokratian pelisääntöjen noudattamista. Historiaa taakse päin kelatessa huomaa, että Suomella on ollut herraonnea. Tasavaltalaiset voittivat I maailmansodan jälkeen ukko Ståhlbergin johdolla ja hän kirjoitti myös ensimmäisen Suomen demokraattisen perustuslain. Se on voimassa suurelta osin vielä tänä päivänä. Toisen sodan aikana esiin nousivat voimahahmoina Ryti, Tanner ja Paasikivi. Kekkonen luotsasi seuraavat vuosikymmenet maamme itänaapurin rautahanskan otteesta selville vesille. Tänään valta on siirtynyt pääosin presidentiltä pääministerille. Elämme poikkeusoloja ja nuori pääministeri Marin johtaa Suomea. Ja hyvin on johtanutkin.

Jos siirrytään valtion johtamisesta miettimään johtamista ilmiönä, meille avautuu hyvin moniulotteinen asiakokonaisuus. Mitä se johtaminen ylipäätänsä on? Luonnollisena prosessina sitä tapahtuu miltei aina ja joka paikassa. Oletteko tarkkailleet pienten tai isojen ryhmien toimintaa? Spontaanisti kokoontuneesta ihmisten joukosta siivilöityy hetken kuluttua henkilö, joka vie ryhmän huomion muita osallistujia enemmän. Tämä epävirallinen johtaja joko onnistuu tehtävässään tai sitten joukko alkaa eriytyä pienempiin kuppikuntiin tai hajota. Esimiehiä ja johtajia nimetään myös virallisesti organisaatioissa. Silloin heillä on asemavaltaa. Toimitusjohtajaa tai everstiä harvoin kyseenalaistetaan, koska heidän asema hierarkiassa on sen verran korkea, että määräyksiä ja käskyjä totellaan. Tämä asemavalta ei vielä takaa sitä, että he onnistuisivat hyvin tehtävissään. Heiltä edellytetään lukuisia muita ominaisuuksia menestymiseen.

Minkälainen ihminen on ominaisuuksiltaan hyvä johtaja niin politiikassa kuin työelämässäkin. Usein toistetaan, että johtajaksi ei synnytä, vaan siihen täytyy kouluttautua ja kasvaa. Pitää paikkansa. Miksi toisista persoonista tulee samoilla edellytyksillä ”suuria” johtajia ja toisista keskinkertaisuuksia. Asiaa on paljon tutkittu, simppeleitä vastauksia ei ole. Mielestäni ratkaisu piilee sittenkin luontaisista taidoista ja kyvyistä, sanalla sanoen karismasta. Joku johtaja saa ihmiset tekemään yhteistyötä keskenään tavoitteen saavuttamiseksi. Toisen pitää käskyttää ja käyttää asemavaltaansa hyväkseen. Ihmisillä on sisäänrakennettu vaisto tehdä havaintoja ja päätelmiä. Johtajan käyttäytymisessä ja puheissa ei saa olla ristiriitaisuuksia. Pitää elää niin kuin opettaa. Luottamus johtajaan syntyy tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta.

Työntekijät haluavat, että heitä kohdellaan yksilöinä. Pomo johtaa lattiatasolta eikä kenenkään tarvitse katsoa ylöspäin. Seniori-alainen tarvitsee toisenlaista kohtaamista kuin noviisi. Ihmisten elämäntilanteetkin vaihtelevat ja joskus tarvitaan tiukkaa, joskus empaattista suhtautumista. Kukaan ei halua olla massaa, pikkuosanen isossa koneistossa. Ennen muuta ihmistä pitää kuunnella. Kysytään mielipidettä ja omaa halua osallistua päätöksentekoon.

Ettei menisi liian helpoksi tuo johtaminen, pitää johtajalla olla kaiken muun lisäksi yhteistyöverkot joka paikkaan. Esiintyminen ja viestintä ovat peruskauraa. Pääministerimme on saanut kehuja selkeästä ulosannistaan. Hän ei ole sortunut saarnaamaan tai opettamaan. On kertonut kansalle rautalankamallin, mitä tulee tapahtumaan ja mitä tullaan tekemään.

Johtajan pitää tykätä itsestään ja pitää itsestään huolta. Pitää osata arvioida itseään kriittisesti ja tunnistaa sekä vahvuudet että kehittymisalueet. Oman työn ajankäyttö ja töitten priorisointi on välttämätöntä. Jos esimies pyrkii aina täydellisyyteen, hän ei pärjää tehtävissään. Hän juuttuu yhteen asiaan ja muut työn tulevat laiminlyödyksi. Päälliköllä tulee olla asenteet kohdallaan ja myönteinen ihmiskuva. Ihmistä ja ihmisyyttä on arvostettava niin hyvässä kuin pahassa.

Jos valtion tasolla on onnistuttu johtamisessa, niin esimerkkejä löytyy läheltäkin, jossa on mennyt heikommin. Politiikan johtaminen on taitopeliä, siellä nimenomaan johtamisen arvot ja asenteet ratkaisevat. Monesti huono johtaja sortuu kasaamaan keskinkertaisuuksista ympärilleen eliitin, jonka päätehtävä on ylistää johtajaa. Ryhmän toimintakyky ja suoriutuminen eivät voi olla silloin parhaimmillaan. Porukka tekee parasta tulosta, mikäli siihen kuuluu kaikenlaista osaamista, kokemusta ja eri-ikäisiä ihmisiä.



Pääsiäiseen liittyy vahvaa surua ja suunnatonta iloa. Onnellinen on se ihminen, jolla on kyky luottaa tähän kirkon sanomaan! Muille lukijoille toivotan rauhallista ”Valon juhlaa”.

Esa Kanerva

Katse eteenpäin!

                                                                                                                                      5.4.2020

Tässä hetkessä kuulee kyllästymiseen asti taisteluhenkeä nostattavia iskulauseita tai lohduttavia kehotuksia. ”Kyllä me tästä selvitään”, ”pidetään huolta toisistamme” tai ”yhdessä eteenpäin”, toistuvat ihmisten keskusteluissa. Toki ne ovat tarpeen, vielä tärkeämpää meille kaikille on nyt rohkeus. Valtioitten pitää uskaltaa ottaa taloudellisia riskejä ja lisärahoitusta. Yhtiöitten ja yrittäjien pitää luottaa itseensä ja bisnekseensä eikä missään nimessä antaa periksi. Yksilöillä on sentään Suomessa turvaverkot, joihin uskaltaa toistaiseksi luottaa. Maailmalla on toisin, jenkeissä on periaate, että pitää pärjätä omillaan, ”on your own”. Kriisi tuo myös mahdollisuuksia. Hätä voi synnyttää uusia tapoja tehdä asioita ja avata ennen kokemattomia ovia. Mahdollisuuksien kääntöpuolena tapahtuu paljon ikäviä asioita, ennenaikaisia kuolemia, sairautta ja omaisten hätää.

Suomen hallitus on tehnyt oikeita ratkaisuja. Se on ottanut harkitusti lisää velkaa, rutkasti. Kaksikymmentätuhatta miljoonaa on iso summa. Tämä velka noin ensi hätään. Tällä summalla pidetään sosiaaliturvaverkko koossa ja lohkeaa siitä jokunen miljoona yrittäjillekin. Viime päivinä on Suomessakin alkanut kuulua äänenpainoja siitä, että pitää muistaa kansantalouskin. Pää jää vetävän käteen velanotossakin. THL neuvoo jo purkamaan rajoituksia ja muuttamaan strategiaa. Uudessa strategiassa virusta pyrittäisiin tukahduttamaan mahdollisimman tehokkaasti, jotta sen leviämistä voitaisiin estää. Tämä onnistuisi laajalla testaamisella, tartuntaketjujen nopealla jäljittämisellä ja altistuneiden tehokkaalla eristämisellä. Talouden realiteetithan sieltä alkavat nostaa päätään. Jos hallitus päätyy tällaiseen suunnitelmaan, sekin on riskinottoa. Varmasti muutama sata tai tuhat ihmistä kuolee enemmän kuin pitämällä kansaa tiukassa kontrollissa. Yhteiskuntaa ei ole kuitenkaan mahdollista pitää seisokissa montaa kuukautta.

Trump on sanonut saman asian jo paljon aikaisemmin. Talous on ykkösasia, ihmisten henki toissijainen. Maassa vallitsee sodan lait, ihmisten henki ei paljon paina, kunhan hallitseva eliitti säilyttää asemansa ja omaisuutensa. Pörssit pitää saada nousuun ja osingot jälleen maksuun. Saapas nähdä kuinka tässä käy? Maassa on kuollut jo noin kymmenentuhatta ihmistä ja tämä on vasta alkusoittoa. Puutteellinen koko kansan terveydenhuolto näyttää nyt oikeat kasvonsa. Luku voi olla hetken päästä satatuhatta kuollutta ja maan talous pahassa lamassa. Wall streetin ”musta torstai” vuonna 1929 saattaa kalveta sen rinnalla. Ei siitä iloita kannata. Laineet lyövät pahasti kaikkialle maailmaan. Myös Suomi saa osansa, puhumattakaan Euroopasta ja muusta maailmasta.

Suomalaisten yrittäjien täytyisi nyt jaksaa sinnitellä, varmaan he niin tekevätkin. Rahallista tukea ja vastaantuloa tarvitaan niin valtiolta kuin vuokranantajilta. Yrittäjien Pentikäisellä heittää aina yli, ei raha puussa kasva. Ei konkurssikypsiin yrityksiin kannata rahaa lapioida ja vastikkeellisuutta on yrityksiltäkin vaadittava. Sitähän he ovat aina ja kautta aikojen painottaneet työtä tekevien osalta. Velkaa annetaan, velka maksetaan pois sitten, kun pyyhkii hyvin. Isot yritykset Suomessa pärjäävät, niillä on vahvat taseet. Pitää nyt vain pitää hetken tauko osingon maksussa. Se tietysti kapitalisia harmittaa.

Miten on pullat uunissa sitten tavallisella Taavilla, Erkillä tai Kertulla? Ennustajan osa on ikävä, puheet voivat osua kohdalleen, sinne päin tai mennä päin honkia. Valtionvarainministeri Kulmuni alkoi jo valmistella kansaa tulevaan, ikävään tulevaisuuteen. Ei puhunut enää rahan jakamisesta kaikkeen hyvään, vaan sanoi suoraan, leikkauslistat ovat edessä. Ottaen huomioon velkamäärän nousun, n. kymmenen prosenttia, kuudestakymmenestä seitsemäänkymmeneen prosenttiin bruttokansantuotteesta, ei sen maksamisessa Kulmunin mainitsemilla koululaisten pyyhekumien puolittamisella pärjätä. Kaikkien taskuille mennään ja joka asiassa. Kansa maksaa, yritykset, palkansaajat ja eläkeläiset. Tulottomat tuntevat säästöt palveluissaan. Hirveätä, sanoi ukkeli Kiljusen herrasväki Satumaassa-kirjassa.

Vielä yksi asia oli unohtua. Korona on vasta saavuttamassa Afrikan mantereen. Mitä tulee siellä tapahtumaan? Tauti tekee pahaa jälkeä, jos se pääsee leviämään tiheästi asuttujen, isojen kaupunkien slummeissa. Toki on sielläkin valmiutta hoitaa pandemioita, on hyviä kokemuksia mm. ebola-viruksen hallitsemisesta. Voi kuitenkin olla, että sieltä lähtee tautia pakoon uusi kansainvaellus. Miten Eurooppa sen torjuu? Konekiväärein tai muuten väkivaltaisesti? Euroopassa on noussut ja nousemassa oikeistopopulistisia johtajia. Heiltä voi odottaa, mitä tahansa käyttäytymistä. Unionin rakenteet, solidaarisuus ja yhteiset arvot ovat kovilla ja kitisevät. Kaikki Euroopan valtiot ovat ahdingossa ja pinna kireällä. Yhteisen sävelen löytyminen on vaikeaa.

Luoja tekee maailmassa, mitä hyväksi katsoo. Ihminen elää ja kuolee. Maailma rullaa radallaan. Tämä pandemia ja aika kuitenkin kirjoitetaan maailman historiankirjoihin. Ainoastaan tämä asia on nyt tässä hetkessä varmaa.

Esa Kanerva

Romuskatautia odotellessa


                                                                                                                                         2.4.2020

Kyllähän tuolla päänupissa surraa ja pörrää. Jotakin tässä seisahtuneessa maailmassa ihminen odottaa. Onko se olojen normalisoitumista vai vaimon töistä kotiinpaluuta, ei osaa täsmällisesti kertoa edes itselleen. Elämme välitilassa, entisen ja nykyisen maailmanmenon puristuksessa. Onko se ahdistusta, henkistä levottomuutta tai jotakin muuta? Yksin kotona murjottaessa ja kuunnellessa radiosta, kuinka monta tuhatta ihmistä on jälleen kuollut, väkisinkin synkistyy. Kun töitäkin hoidellaan vain koneen välityksellä, niin mekaanistahan se vuorovaikutus on. Tunnepuoli, ilmeet, eleet ja huumorikin kuihtuvat.

Tänään pitäisi opiskella valtuuston sähköistä kokoustamista. Monimutkaisilta nuo kokousohjeet näyttävät. Pitää olla käytössä kaksi järjestelmää. Toinen on kokousjärjestelmä Selma. Siihen on puhelinsoittojen, käyttäjätunnuksien ja salasanojen avulla tunnistauduttava. Vähän niin kuin pankkiasioinnissa nykyään. Sitten tarvitaan kuva- ja puheyhteys erikseen Teams-järjestelmässä. Hankalaksi menee. Valtuustoon ei taida kannatta enää vanhuksien pyrkiä, heillä kun tuppaavat olemaan nuo digiasiat heikolla tolalla. Kyllä paikan päällekin voi ikäihminen mennä kokoustamaan, mutta omalla riskillä tietysti. Hallitus antoi oikein erikoisluvan kuntien valtuutetuille liikkua ikärajoista välittämättä.

Bussit sentään näyttävät liikkuvan Ne kiertävät tuttua reittiään tyhjillään. Pääsevät työikäiset töihin, tai ne, joilla vielä on töitä. Kuinka kauan yhteiskunta kestää tyhjäkäyntiä, on tullut moneen kertaan mietittyä. Euroopassa on viime vuosisadalla sodittu vuositolkulla, joten siitä päätellen kyllä tässä vuosikin saatetaan kitkutella. Ei raha maailmasta lopu. Eri juttu on sitten, jos amerikkalainen yhteiskunta simahtaa. Silloin on maailman asiat rempallaan. Maailman talousveturin pitäisi pysyä vauhdissa, muuten maailman talouspyörät eivät pyöri.

Kasvava huoli on myös läheisistä. Korona ei näytä välittävän ihmisen iästäkään, nuoriakin on kuollut. Yhteiskunta välttelee yleensä kuolemasta puhumistakin. Nyt siitä on ihmisten pakko keskustella. Kuolema on keskellämme ja meistä vanhuksista tai iäkkäistä useimmat ovat ihan konkreettisesti äkkilähdön äärellä. Jos tauti tarttuu, hengityskoneita varmaan löytyy, mutta kestävätkö sisäkalut, on jo toinen kysymys. Koneeseen laitto on niin suuri rasitus, että esimerkiksi munuaiset tai maksa saattavat pettää.

Kainuussa flunssaa kutsutaan ”romuskaksi”. Haluaisin antaa koronalle lempinimeksi tämän ilmaisun. Minusta se kuvaa paremmin tautia kuin sivistynyt covid19.

Esa Kanerva

Uusi espanjantauti



                                                                                                                                            28.3.2020

Espanjantautiin kuoli 100 vuotta sitten noin 60 miljoonaa ihmistä. Ollaanko nyt saman äärellä? Tauti levisi ensimmäisen maailman sodan jälkeen. Vakavimmillaan tauti korjasi myös hyväkuntoisia nuoria. Alkulähde oli Yhdysvalloista. Satamien työläisten ahtaissa oloissa tauti levisi räjähdysmäisesti. Nykyisen taudin lähtökohta lienee Aasiassa. Siellä rotat, lepakot ja muut toreilla myytävät eläimet tartuttavat loisensa ja viruksensa ihmiseen.

Miten me selviämme? Valtion tasoinen johtaminen on etukäteen organisoitua ja mietittyä kansan johtamista. Sitä säätelee perustuslaki. Ukko Ståhlbergin kirjoittama hallintolaki syventää lainkäyttöä. Johtamiseen liittyvät määräykset tulee aina perustua lakiin. Viranomaisilla ei ole tarkoituksenmukaisuusharkintavaltaa. Tämä on erittäin vakava asia. On hyvä, että käytännön työtä tekevä poliisi esimerkiksi tekee päätöksensä ainoastaan lakiin pohjautuen. Poliisin antamien sakkojen tulee perustua esimerkiksi poliisilakiin tai muihin lakeihin.

Sitten tämä tavanomainen ihmisten johtaminen. Ennen vanhaan järjestely oli sen tyyppinen, että paras työpaikan ammattimies nostettiin kympiksi. Varsinkin hoitoalalla se kiltein ja ahkerin nimettiin johtajaksi. Ei se kuitenkaan toimi. Esimiehen luontaisetuihin kuuluu hankalien ja ikävien asioiden hoitaminen. Johtamiseen kuuluu arviointi ja työnantajanäkökulma. On uskallettava ottaa työntekijöitten laiminlyönteihin kantaa ja omaksua ns. työnantajarooli.

Johtaminen on ratkaisevaa ryhmän suoriutumisen kannalta. Johtaja voi epäonnistua monessa. Lähtökohta on, että kaikkia on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja tasapuoleisesti. Johtajalla ei voi olla kabinettia. Moni sortuu tähän. Kärjistäen voi sanoa, että pomo on se, joka uskaltaa valita ympärilleen itseään fiksumpia tyyppejä ja eri osaamisalueilta hyviä ihmisiä.

Tuntuu siltä, että valtionjohdossa ja armeijassa on nyt sen kaltaista osaamista, että voimme turvallisesti luottaa heidän johtamiskykyisinsä. Aurinkoista päivää!

Esa Kanerva



Luvassa ankeita aikoja


                                                                                                                                                                                                                                   22.3.2020

Kansalaisilla on tänään monta huolen aihetta. Paitsi se, että varjeltuu itse sairastumasta koronaan, niin etenkin vanhemmalla ikäpolvella on murhe taudin aiheuttamista massiivisista taloudellisista tappioista. Heillä kun on kokemusta useista lamoista ja talouden notkahduksista. Terveys ensin, maksoi, mitä maksoi, hallitus tekee oikeita päätöksiä. Tulee kuitenkin päivä, jolloin valtioiden pitää alkaa miettiä, kuka nykytilanteen velanoton kuittaa? Jokaisen maan kansalaiset ovat tietenkin velkavastuussa. Kyllä se on suomalainen veronmaksaja, työikäisestä eläkeläiseen, joka tulevien vuosien velkojen maksut hoitelee. Hallitusohjelmassa oli sovittu yhden miljardin puskurista, jos Suomi sattuisi hallituskaudella oikein pahaan taantumaan joutumaan. Nyt hallituksen on pitänyt ottaa vastuulleen n. 15 miljardia takauksia, suhdannelainoja ja verohelpotuksia. Velkaa oli jo ennestään yli oman tarpeen, yli 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Miten suomalaiset selviävät velkataakastaan?

Valtion lainoja ei varmaan ole tarkoituskaan maksaa kokonaan pois. Yhteiskunta on siinä mielessä ”ikiliikkuja”, että sillä on oikeus verottaa kansalaisiaan hamaan tulevaisuuteen toisin kuin yksityisen ihmisen pitää miettiä elämän rajallisuutta ja maksukykyään vanhuudessa. Valtiolle riittää se, että saadaan rahoituskulut maksettua säntillisesti ja pidettyä luotottajat tyytyväisenä. Suomen olisi kuitenkin myös varauduttava tulevaisuudessa siihen, että veronmaksajia on jatkossa entistä vähemmän. Koronavelka iskee pahan lommon tähän strategiaan. Tulevina aikoina velkojen kulut saattavat nousta, nykyiset negatiiviset korot eivät pysy maailman tappiin, jos talouden lait pitävät ylipäätään kutinsa.

Paljonko on paljon. EU:n perustamissopimuksessa on määritetty jäsenmaiden julkisen talouden alijäämän rajaksi 3 prosenttia ja velka-asteen 60 prosentiksi bruttokansantuotteesta. Nämä luvut ovat jääneet pelkiksi numeroiksi ja esimerkiksi Kreikan velka lähentelee paria sataa prosenttia. Tähän tilanteeseen ei tietenkään mikään maa tietoisesti pyri, koska rahoituskulut nousevat valtaviksi. Edessä on konkurssi lainausmerkeissä niin kuin Kreikalle kävi. Muut tahot, esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto alkavat johtaa maan taloutta ja ottavat maan holhoukseen. Se on kylmää kyytiä kansalle.

Korona-kriisi koskee kaikkia eurooppalaisiakin maita ja jokainen niistä joutuu taloudellisesti panostamaan isoja summia kansantalouteen, jotta sen rattaat pyörisivät eikä jouduttaisi samanlaiseen tilanteeseen kuin vaikkapa Saksassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Työttömyys kasvoi siellä silloin massiiviseksi, maassa oli nälänhätä ja rahan arvo katosi korkean inflaation vuoksi.

Jollakin tavalla globaali talous tasapainotetaan tulevina vuosikymmeninä ja velat tulevat maksuun. Annetaanko joillekin maille velkahelpotuksia, jää nähtäväksi. Suomi ei kuitenkaan ole ensimmäisten maiden joukossa saamassa velka-armahduksia. Meidän kansallisvarallisuutemme on kuitenkin huomattava, puhutaan likemmäksi tuhatta miljardia olevasta summasta ja bruttokansantuotteemme hipoo n. 250 miljardia euroa. Tuskin Suomi alkaa velkojen hoitamiseksi myymään omaisuuttaan jatkossakaan, vaan kansalaiset tulevat hoitamaan velkavastuut tavalla tai toisella.

On povattu, että viimeistään koronaan kaatuu suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. Palvelutasoa ja sosiaaliturvaa on leikattava raskaalla kädellä. Jotta velkaa pystyttäisiin lyhentämään tai ainakin korot maksamaan, niin palkansaajat maksavat entistä enemmän veroja ja eläkeläiset saavat varautua olemassa olevien eläkkeiden leikkauksiin. Keskiluokka maksaa eniten, koska se heissä on eniten maksukykyisiä kansalaisia. Yhteiskunta seisoo tai kaatuu heidän kanssaan. Pienituloisilta ei ole, mistä ottaa ja suurituloiset eivät ole koskaan maksaneet suhteellista osuuttaan yhteiskunnan menoista. Syitä on monia, mutta ne jääkööt toiseen juttuun.

Köyhät joutuvat kyllä osallistumaan talkoisiin, sillä yhteiskunnan tukipolitiikkaa on karsittava ja sosiaalipalveluja leikattava. Yhteiskunta osallistuu nyt huomattavalla osuudella myös meidän terveydenhuoltoon sekä vanhusten- ja lastenhoitoon, puhumattakaan opetuksesta. Sellaiseen ei ehkä ole tulevaisuudessa varaa.

Toivon, että maailmassa nämä pahan ilman ennusteet tai pohdinnat eivät toteutuisi! Maailma voi yllättää uudenlaisilla päätöksillä tai suhdanteilla. Ratkaisumalli voisi olla yleismaailmallinen sovittu velkojen nollaus parilta viime vuodelta. Tai meidät yllättää valtavan jyrkkä talouden nousu laman jälkeen vuosikymmeneksi. Siis poikkeuksellinen ja pitkä nousukausi. Valtiot voisivat toipua koronasta myös taloudellisesti.

Toisaalta kun ajattelee toisen maailmansodan jälkeistä aikaa, eihän tämä ole mitään siihen verrattuna. Eurooppa oli pirstaleina ja tuhkana. Siitä huolimatta noustiin tämän päivän vaurauteen. Niin varmaan käy maailmalle koronan jälkeenkin. Samanlainen se ei kuitenkaan ole kuin nyt.

Esa Kanerva



Kulunut viikko

                                                                                                                                    19.3.2020

Kuluvalla viikolla on tapahtunut paljon. Suomi on julistettu poikkeustilaan ja Tampereen demariryhmäkin on hajonnut. Jälkimmäiseen olen itsekin osallinen. Maanantaina julkistettu päätös oli pitkän harkinnan tulos. Neljä muuta valtuutettua tuli samaan johtopäätökseen. Syyt on kerrottu jo julkisuuteen, ryhmän sisäiseen toimintaan ja johtamiseen ne liittyivät. Valtuustotyö perustuu vapaaehtoisuuteen ja haluun tehdä yhteiskunnallista vaikuttamista. Jos ryhmän kokouksiin osallistuminen aiheuttaa tympeyden ja vastenmielisyyden tunnetta, täytyy tehdä ratkaisuja. Olen ollut demari- puolueen jäsen vuodesta 1980 alkaen ja jäsenenä pysyn. Tätä on nimittäin paljon kyselty, en tiedä miksi. Eihän valtuustoryhmästä eroaminen liity aatteeseen millään tavalla. Jonkin verran on siis vapaaehtoistyötä puolueen eteen tullut tehdyksi. Ratkaisu oli omani enkä hae syyllisiä muualta kuin omasta itsestäni. Mottoni on, että elämässä käy niin kuin hyvin on.

Miten viikko on sitten noin muuten kulunut. Maanantain jälkeen alkoi kalenterin putsaus ja kokouksien peruuttaminen. Monet kokoukset, alustajat ja tilavaraukset tuli peruutetuksi. Tänään osallistuin ensimmäiseen etäkokoukseen. Se onnistui mielestäni ihan hyvin. On nuo nykyajan vehkeet ja ohjelmistot ihmeellisiä. Turha asioitten jaanaaminen jää näköjään vähemmälle, mutta asialliset pykälät saadaan päätetyksi. Toimittajatkin ovat muistaneet soitella. Lyhyeksi ovat jääneet haastattelut, koska ei tästä eroasiasta nyt mitään jymyuutista saa tekemälläkään.

Vaimo muistaa kotiin jäävää somasti aina tehtävälistalla seuraavalle päivälle. Sekin on ihan hyvä asia, pysyy arjessa kiinni. Kyllä kotona aina ruuanlaittoa ja siivoamista riittää. Tai on ainakin tähän asti riittänyt. Tiedä sitten, jos tämä kriisi kestää kuukausia, voi nekin työt loppua. Kirjoja ja askartelua maailmassa riittää. Ja musisointia. Haitari syliin ja antaa sen laulaa. Ammattimuusikot harjoittelevat kuulemma kahdeksan tuntia päivässä. Puuhaa piisaa, jos harrastaa haluaa.

Nyt on oiva hetki liikkua ja kuntoilla. Tätä ideologiaa olen yrittänyt toteuttaa. Eikä pahitteeksi olisi muutaman kilon painonpudotus. On aikaa sinnitellä ja seurustella näläntunteen kanssa. Voi tuntea masokistista tyydytystä mahan möyrinnästä. Kun yrittää värkätä laihdutusruokaa, se on yllättävän aikaa vievää. Kunnon salaattiin tarvitaan hyvät aineet. Tänään perkasin parin euron kilohintaiset kananjalat luuttomiksi ja paistoin ne salaattiin. Hyvinkin reipas tunti kului valmistukseen. Kohta alkaa kesälaidunkausi ja maalle mieli halajaa jo viikonloppuna. Sinappiahan sinnekin piti tehdä, että saa maustetta suolaisen päälle.

Vaikeita päätöksiä on tullut tehdyksi! Tehty päätös on aina hyvä päätös toisin kuin epämääräinen välitila, ollako vai eikö olla. Ainakin mieli tuntuu kepeältä ja unikin maittaa. Se on jo elämässä paljon se.

Esa Kanerva

Henkistä taantumista ja taloudellista lamaa


                                                                                                          15.3.2020

Haavoittuva on ihminen ja usko maailman mahtavuuteen horjuu. Lääkäri sanoi vitsissä mummolle, että se on viirus. Ei viirussa ole mitään vikaa, vastasi mummo. Maailma on nyt samalla tavalla ymmällään kuin entinen mummo ja täynnä joko tahallisia tai tahattomia väärinymmärryksiä. Joka tapauksessa tämä poikkeuksellinen tilanne muuttaa kenties pysyvästi maailmaa ja jopa ihmisten käyttäytymistä. En ole vielä kertaakaan maininnut sanaa korona, koska siitähän tietysti on kysymys.

Mikä sitten voisi muuttua? Taantuma taloudessa lienee tosiasia, mutta maailmankaupassakin voi tulla rakenteellisia muutoksia. Kättelykulttuuri saattaa vähentyä pysyväsi. Sillä ei liene sinänsä suurta merkitystä. Kuvastaa se kuitenkin ihmisten välisen kanssakäymisen käyttäytymismallin muutosta. Yhteiskunnat voivat käpertyä entistä enemmän itseensä, koska usko globalisaation kaikkivoipasuuteen horjuu. Jos jotakin positiivista tästä kriisistä hakee, niin se voisi olla pakollinen valmiusharjoitus ihmisille sille, että tulevaisuudessa voi olla tulossa jotakin vieläkin pahempaa. Tauti, joka tappaa heti eikä hoitoa ole olemassa.

Katselemalla ympärilleen voi nähdä autioituvat kauppakeskukset ja vessapaperitoppaa kaupasta raahaavat vanhukset. Talous perustuu tietysti tavaroiden ja palvelusten vaihdannasta. Ja kun kauppa ei käy, taloudelle käy huonosti. Artisti ei laula eikä kapakka myy viinaa, ainakaan entiseen malliin. Tavara ei valmistu Kiinassa ja tehtaat eivät pyöri ilman kiinalaisia osia Euroopassakaan. Länsi tietysti hermostuu ja alkaa miettiä muita ratkaisuja. Olisiko sittenkin viisasta tehdä tuotteet lähellä, joskin kalliimmalla. Bulkkituotanto saattaa siirtyä Aasiasta pysyväsi ainakin osin takaisin sinne, mistä työ on viety. Se on hyvä uutinen ja suomalaisillakin yrityksillä on haluja tuoda alihankintaa takaisin kotimaahan. Muutos voi olla pysyvää, sillä parempi hieman kalliimpi tuotantokustannus kuin ei mitään bisnestä. Muistan hyvin -90-luvun laman. Se oli kovaa aikaa duunareille ja miksei myös pienyrittäjille ja velkaisille. Samanlaista tilannetta povataan nyt. Kansakunnat vetävät rajojaan kiinni Ja kauppa ei käy.

Yksi tuleva muutos voi olla matkustamisen vähentyminen. Huomataan, ettei se ole ihmiselle välttämättömyys. Mukavaa se tietenkin on, mutta riskialtista. Hyvää on se, että huomataan kotimaassakin olevan paljon nähtävää. Oikein Kiinasta asti ovat tulleet pällistelemään tänne revontulia. Kesämökkikauppa saattaa tehdä comebackkin ja uuden renessanssin. Meillä on puhdasta luontoa ja järvenrantaa.

Jos korona synnyttää pysyvämminkin ihmisen päässä ajattelua siitä, että vähän yksinkertaisempikin ja hidastempoisempi elämä voi olla onnellista, onhan se hyvä asia kulutuksen vähentämisen ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Nyt sitä voi harjoitella. Pulaakaan ei ole nähty muutamaan sukupolveen. Vaikka nyt se tuskin meitä yllättää, pelko jonkun hyödykkeen puuttumisesta arjesta kasvattaa. Tuntuu siltä, että joku vessapaperinhamstraus kuvastaa ihmisen henkistä taantumista. Aletaan miettiä kakka-asioita kuin pikkulapsi. No se sallittakoon, mikäli se tuo turvallisuudentunnetta.

Levoton tai pikemminkin halvaantunut maailmantilanne normalisoituu jokusen kuukauden päästä, kun tauti talttuu. Tilinpäätöstä ei voida ihan lähitulevaisuudessa tehdä. Mitä kellekin ihmiselle jäi käteen tai mikä yhteiskunta hävisi tai voitti, selviää sitten. On sekä voittajia että häviäjiä, se on varmaa. Lukuisat ihmiset menettivät jopa elämänsä.

Esa Kanerva







Onnistumisia

                                                                                                                                 13.3.2020

Vietämme tänään Talvisodan loppumisen 80-vuotismuistopäivää. Taistelukentille jäi kaatuneina runsas 25 tuhatta suomalaista miestä ja naista. Suuri kunnia ja kunnioitus heille!

¤¤¤¤¤¤

Demareilla oli ennen viime kunnallisvaaleja viiden kohdan tavoiteohjelma. Nyt on välitarkastelun aika. Alla on arviota siitä, miten olemme onnistuneet.

1. TYÖLLISYYS ON YKKÖSASIA

SDP:n tärkein tavoite on ollut työttömyyden alentaminen. Työttömyys onkin laskenut vajaassa kolmessa vuodessa 13 prosentista 10 prosenttiin, eli työttömiä on 6 000 henkeä vähemmän. Työvoimapolitiikkaan ja uusiin työllistämistoimiin on budjetoitu 5 miljoonaa euroa lisää rahaa vuodessa. Kaupungin suurten rakennushankkeiden työllistävä vaikutus on ollut merkittävä.
2. KOULUTUS JA SIVISTYS OVAT TAMPEREEN MENESTYSTEKIJÄ

Olemme vaikuttaneet siihen, ettei perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja ole nostettu. Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta on pidetty kiinni. Yhteensä 12 homekoulua tai -päiväkotia on korjattu tai korjataan. Yli 2500 uudelle oppilaalle ja lapselle on järjestetty koulu- tai hoitopaikka. Tampere tavoittelee Euroopan kulttuuripääkaupungin asemaa.

3. TURVAA JA HUOLENPITOA

Ikäihmisten palveluiden rahoitusta on nostettu 27 miljoonalla eurolla. Ympärivuorokautisia hoitopaikkoja on lisätty 260, ja kotihoitoon on palkattu 100 hoitajaa lisää. Yhä useampi ikäihminen saa tarvitsemansa hoidon. Mielenterveys- ja päihdepalveluihin on laitettu lisää voimavaroja. Lastensuojeluun on saatu palkattua uusia sosiaalityöntekijöitä.

4. KÖYHYYDEN JA ERIARVOISUUDEN EHKÄISY
Olemme saaneet aikaan köyhyysohjelman, jonka toimenpiteitä on viety eteenpäin. Vähävaraisten lasten harrastusmahdollisuuksia on lisätty. Alueellisia oppimiseroja on ryhdytty vähentämään 0,7 miljoonan euron määrärahalla. Maksuton ehkäisy on ulotettu alle 22-vuotiaisiin. Päihtyneiden päivätoimintakeskuksen Huoltsun aukioloaikoja on lisätty.

5. KOHTI HIILINEUTRAALIA TAMPERETTA 2030

Raitiotien 1. vaihe valmistuu 2021. Nopeiden junayhteyksien kehittäminen on edennyt ja hankeyhtiö on perusteilla. Kansallista kaupunkipuistohanketta on viety eteenpäin ja uusia luonnonsuojelualueita on perustettu mm. Kintulammille ja Hervantaan. Sähkölaitoksen Naistenlahden voimalaitoksen remontti valmistuu 2023, joka vaikuttaa merkittävällä tavalla CO2 päästöjen vähenemiseen.

Esa Kanerva


Lapsenlapsestaniko narkkari?


                                                                                                                              
                                                                                                                                              6.3.2020

Kun isovanhempi kokee uuden elämän ja ihmisen syntymän, herää hänessä myös huoli. Mitkä kaikki maailman vaarat on selätettävä ennen kuin aikuiseksi selviää. Päällimmäisenä tulee heti mieleen, viime päivinäkin lehdissä ollut kirjoittelu, lisääntyneestä huumeongelmasta ihan kotipaikkakunnallakin.

Tiedän satoja nuoria olevan vaarassa päätyä narkkariksi ja vähintäänkin 5000 olevan jo kroonikkoja. Syyllisiä ei kannata hakea, niitä on liikaa. Ongelman hoidoksi tarjotaan Tampereella toista huumetta, merkistä viis, subua tai metadonia. Korvaushoidon jälkeen aamuisin nuoret yhdessä päättävät, minne mennään ”jatkoille” kaljakuppilaan. Elämä on yleistä pörinää.

Huumeeton ja terapeuttinen hoito on kiven alla, koska se on kallista. Tampere on luonut ”palomuurin” hoitoon pääsemiseksi, vaikka se on lakisääteistä kunnan tehtäväaluetta. Hoitoon olisi päästävä! Asiakasohjaus seuloo hoitoon pääsevät nuoret, vaikka päätösvalta pitäisi olla hoidon tarpeen toteavalla sosiaalityöntekijällä.

Ainoa oikea ratkaisu mielestäni on ottaa tilanne ”haltuun” ja tuottaa itse huumehoitoon tarvittavat palvelut. Huumehoidon ratkaisun on oltava päihteetön kuntoutus.

Ratkaisut odottavat, miksi valtuusto ei tee mitään, kysyy kaupunginvaltuutettu? Otan vastuun 1/67 osalta. Olen ollut huolissani ja tuonut asiaa julki järjestämällä huumeongelmaa käsitteleviä tilaisuuksia. Muutaman sadan tuhannen lisärahat budjettiin ovat kosmetiikkaa. Muutamalla miljoonalla voitaisiin asiaa laastaroida ja ottaa tilannetta haltuun. Muutoin ollaan Amerikan tilanteessa, narkkarit ampuvat toisiaan ja viattomia kansalaisia rahaa hankkiakseen.

Esa Kanerva

Tyttö tuli taloon


                                                                                                                                             3.3.2029  

Keskimmäisen pojan vaimolle syntyi tyttö taloon tai sukuun viime yönä vähän yli kello yhden. Lapsen syntymä tuo vanhat muistot mieliin. Omien lasten syntymästä on kulunut vuosikymmeniä, lapset ovat maailmalla ja luoneet oman elämänsä. Paljon onnea syntyneelle lapselle ja onnea vanhemmille!

Esa ja Kaarina  

Kolme muoti-ilmiötä

                                                                                                                                            24.2.2020

Ihmiset oireilevat ja sairastuvatkin nykyisin muoti-ilmiöitten mukaisesti. Mitä enemmin lehdissä tai somessa paukutetaan jotakin vaivaa, sitä todennäköisemmin se tarttuu ja rantautuu työpaikkakeskusteluihin sekä kehittää keskusteluihin tositarinoita. Olen seurannut näitä valtavat mittasuhteet saaneita tapahtumia jo työni kautta. Kun työuupumuksesta alettiin puhua julkkisten kautta ja oireesta tuli iltapäivälehdissä arkipäivää, uupuneita alkoi ilmaantua työpaikoille kiusaksi asti. Kun joku jollakin työpaikalla masinoi uupumuskierteen, sen pysäyttäminen oli vaikeaa. Samoin on homehysterian laita. Keskuudessamme elää sellaisia sairastuneita, että heidän oireensa jatkuvat, siirrettiin heidän työpisteensä, minne tahansa. Kolmas prosessi näyttäisi olevan tämä ilmastoahdistus ja -ähky. Keskuudessamme elää sellaisia provokaattoreita, että väistämättä heidän jutuistaan ahdistutaan. Ilmastonsuojelulla politikoidaan surutta ja pelotellaan ihmiset kuuliaisiksi uskovaisiksi.

Harvemmin olen tavannut työntekijöitä, joilla on niin suuri työnimu, että heitä voisi kutsua työnarkomaaneiksi. Ei tavallisella työläisellä ole vaikeutta irrottautua työstään ja painaa työpaikan ovea kiinni työpäivän päätyttyä. Päinvastoin olen nähnyt ihmisiä, joiden päätavoite on kuitata palkkansa mahdollisimman vähäisellä työsuorituksella. Ymmärrän, että tallainen helppouden kalastelu on pitemmän päälle raskasta ja uuvuttavaa. Eihän työn tekemisen näytteleminen tuo tyydytystä ja motivaatiota. Laiskottelija uupuu omaan näppäryyteensä ja alkaa keksiä syitä omaan huonoon jaksamiseensa. Syntipukkeja löytyy työyhteisöstä, työkavereista ja esimiehistä. Suorastaan raivostuttavaa on tällaisen ihmisen parinmuodostus saman mielisten kanssa ja uupumuksen tartunnan levittäminen. Todellinen työuupuminen on kiistatta sairaustila. Aika monissa tapauksissa kysymys on yksilön kertakaikkisesta turhautumisesta. Se ei liity välttämättä työhön lainkaan, vaan syyllinen saattaa löytyä elämäntilanteesta tai vaikkapa juopottelevasta puolisosta.

Jos joku työyhteisössä haistaa hometta, yleensä hetken perästä monet kokevat altistusta. Se on sellainen työpaikan itsesuggestio, mikä vetää piiriinsä fiksummatkin. Työpaikalle löytyy yhteinen vihollinen, jota vastaan kaikkien on taisteltava. Se yhdistää ja alkaa tuntumaan hyvältä. Viime päivät on lehdissä keskusteltu siitä, ovatko sisäilmaoireet jollakin tapaa aivoperäisiä. Sisäilmaongelmien selitykseksi on alettu tarjota uutena asiana niin sanottua "huoliteoriaa". Omasta kokemuksestani voin mielelläni tukea tätä näkemystä. Olen ollut mukana monissa tapauksissa, joissa homeongelma on lähtenyt lapasesta. Vaikka sisäilmatyöryhmä perustelisi asiaa millä tahansa, seurauksena on voimakas aggressio ja vihan tunne. Kaikki maailman siihen asti koetut vääryydet nähdään ja puretaan sisäilmaongelmaan, todelliseen tai kuviteltuun. Työntekijät kokevat olevansa niskan päällä ja silloin annetaan palaa sanallisesti ja käytöksellä. Huoliteorian mekanismi on yksinkertainen, kun ihminen huolestuu sisäilmaongelmista, hänelle voi kehittyä aidon tuntuisia fyysisiä oireita, tai jo koetut oireet voivat voimistua tai jäädä päälle.

Minä pelkäsin 60-luvulla ydinsotaa. Se aiheutti valtavaa hätää. Nyt ollaan samassa tilanteessa ilmaston saastumisen uhassa. Se aiheuttaa nuoressa ja vielä kypsymättömässä ajattelussa ahdistusta. Julkinen keskustelu ja maailmanlopun ennustaminen ovat ajattelematonta toimintaa ja osin vallan käyttöä. Ilmastotuskan avulla tavoitellaan poliittisia päämääriä ja tehdään bisnestä. Ruotsalainen Greta on tuote, jota myydään valtavilla rahasummilla. Hänen takapirunaan on valtava koneisto myyntimiehiä ja markkinoijia. Ilmastohuoli tarttuu ja leviää kuin tauti. Uskon professori Esko Valtaojaan. Ensiksi pitää tutkia faktat ja sitten vasta tehdä johtopäätökset. Pessimistisin vaihtoehto ei ilmastonmuutoksessakaan ole totuus, tarvitaan vain parempaa ja puhtaampaa teknologiaa. Tästäkin kriisistä selvitään. Ihmiskunta on aina selvinnyt ja keksinyt ratkaisut silloin, kun on ihan pakko.

Esa Kanerva





Miksi ihminen tekee itsemurhan?


                                                                                                                                                                    

                                                                                                                                             17.2.2020

Otsikko tuli mieleen siitä, kun luin hiljattain jutun kaksikymmentävuotiaasta jalkapalloilijasta. Häntä etsittiin jonkun aikaa ja iltapäivälehdet taustoittivat hänen elämäänsä. Minkään asian ei pitänyt olla hakauksessa ja urheilu-urakin oli nousujohteinen. Hänet löydettiin rannalta veneestä kuolleena ja poliisi kertoi jatkavansa asian selvittämistä kuoleman syyn tutkintana. Toisin sanoen henkilö oli tehnyt itsemurhan. Ikääkin oli vasta kaksikymmentä vuotta. Jokainen meistä varmaan tuntee lähipiiristään tai suvustaan itsemurhan tehneitä. Suomessa tehdään n. 800 itsaria vuosittain. luvut ovat vähentyneet parhaista päivistä, mutta nyt hyvä kehitys on lakannut. Mikä ajaa ihmisen sellaiseen epätoivoon, ettei hän näe muuta ulospääsyä kuin tappaa itsensä?

Itsemurhia on tehty aina. Tästä voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että aivan ratkaisevaa eivät ole ympäristötekijät. Keskitysleireissä jotkut saattoivat pitää yllä elämän tarkoitusta, toisaalta yltäkylläisyyteen kyllästytään niin totaalisesti, että päädytään riistämään itseltä henki. Mikä tai mitkä tekijät laukaisevat sellaisen epätoivon ja toivottomuuden, että ihminen kokee, että kukaan ei häntä voi auttaa? Olen miettinyt, että liittyvätkö itsemurhat jollakin tapaa evoluutioon. Ihmisen perimään on rakentunut tällainen sisäsyntyinen aikapommi, joka laukeaa jossakin vaiheessa.

Ulkoisia syitä löytyy, vaikka millä mitalla. Nykyisin monet kuolevat huumeiden yliannostukseen. Kysymysmerkiksi jää usein, otettiinko huumeita liikaa vahingossa tai tahallaan. Asia on vaikeasti selvitettävissä, ellei jäähyväiskirjeitä tai aikaisempia itsemurhayrityksiä ole olemassa. Alkoholi aiheuttaa pitkään käytettynä masennusta. Se on tiedetty jo kauan ja se tavallinen tarina on, että ihminen juo itsensä ”pohjille”, kaikki on menetetty eikä muuta ratkaisua tunnu olevan kuin ampua itsensä. Ampuminen ei ole yleisin itsemurhan tekotapa, vaan se on hirttäytyminen. Yksityiskohtana voisi mainita, että lääkärit tekevät akateemisesti koulutetuista eniten itsemurhia. Tämän ymmärtää siltä kantilta, että ammatissa näkee elämän rajallisuuden ja haavoittuvuuden. Tämä saattaa aiheuttaa ahdistusta, tuskaa ja epätoivoa, joka kasvaa mielessä niin suureksi möykyksi, ettei sen ylitse pääse.

Nuoret tekevät itsemurhayrityksiä paljon. Tarkoitus ei ole kuolla, vaan kiinnittää ympäristön huomiota. Syyt liittyvät nuoren ihmisen elämään ja henkiseen kypsymättömyyteen. Ei kyetä suhteellistamaan elämän kokemuksen puutteessa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Tunnemyrskyssä mielen valtaavat kaikki tunteet, myös negatiiviset, kosto, viha ja aggressio. Itsemurhalla halutaan aiheuttaa pahaa oloa esimerkiksi poikaystävälle tai vanhemmille. Joskus yritykset valitettavasti onnistuvat.

Mielenterveysongelmat ovat usein syynä itsemurhaan ajautumisessa. Nykyään diagnostisoidaan niitä tehokkaammin kuin aikaisemmin. Ne ovat myös merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Erilaiset pelot, masennus, skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat yleisimmät sairaudet. Kun on lähellä tekovälineitä, riski itsetuhoiseen käyttäytymiseen lisääntyy. Mielen ongelmien hoitoon liittyy keskeisesti lääkitys ja niitä voidaan käyttää myös itsemurhan tekemiseen. Naisilla myrkyttäytyminen on yleisin itsemurhan kuolinsyy, lähes 40 prosenttia naisista tekee itsemurhan lääkkeillä.

Itsemurhien Käypäsuositus-suositus valmistui viime vuonna. Se on hyvä askel itsemurhien ehkäisyssä. Itsemurhaa yrittänyttä ei kotiuteta sairaalasta ilman suunnitelmaa ja hoitopolkua, kuten useasti aiemmin tehtiin. Sama ihminen saattoi palata sairaalaan seuraavana päivänä uudestaan vatsanhuuhteluun. Eihän tässä ollut mitään järkeä!

Esa Kanerva