Onko vaalien jälkeen neljä suurta puoluetta?

                                                                                                                                         27.11.2020

Valtakunnalliset puoluekannatusennusteet kertovat selkeää sanomaa kolmen suuren puolueen kärkiasemasta. Vihreät ovat olleet keskikastia. Miten tämä asetelma realisoituu Tampereen seuraavissa kunnallisvaaleissa? Perussuomalaisilta menivät vuoden 2017 vaalit penkin alle ja kannatus oli vähän yli 6 prosenttia. Nyt minulla on sellainen kutina, että Lassi Kalevan kaaderit ovat vakiinnuttaneet paikkansa paikallisina populisteina ja tulevat nostamaan paikkalukuaan. Suuri kysymys on, keneltä heille tulevat paikat ovat pois. Tilanne saattaa olla ensi vuoden huhtikuun vaalien jälkeen, että Tampereella on neljä suurta vallanpitäjäpuoluetta.

Valtuustossa persut ovat ottaneet mukavasti tilaa, vallankin kun valtuuston puheenjohtaja Ikonen on sitä iloisesti hymyillen antanut. Valtuuston talousarviokokouksessa he saivat mainostaa ponsillaan ja muutosesityksillään koko kuntavaaliohjelmansa suorassa tv-lähetyksessä. Lähinnä Lassi Kalevan jatkuvaa jorinaa olisi kyllä ollut syytä suitsia, ohi aiheen mentiin paikoin niin, että metsähallituksen puolella oltiin. Mitä satamamestarin irtisanominen kuului talousarviokokoukseen? Lassi on taitava poliitikko ja peluri. Oopperaa harrastanut sanan käyttäjä hallitsee esiintymisen. Taitaa jopa rakastaa esillä oloa. Persujen ongelma on kärkiporukan kapeus. Ei sieltä juuri ketään muuta pompsahda esiin kuin ehkä kansanedustaja Vallin. Puheenjohtaja Kirsi-Maaret Asplund ei ole valtuutettu, mutta istuu valtuustossa kaupunginhallituksen jäsenen roolissa. Enimmäkseen hiljaa. Heikki Luoto murahtaa joskus jotakin maahanmuuttajista. Vallin on varma läpimenijä Kalevan ja Luodon lisäksi, ihmettelen kyllä miksi. Ehdokaslista ratkaisee perusuomalaisten vaalivoiton.

Kokoomuksella on paljon kyvykkäitä valtuutettuja jo nykyisessä ryhmässä. Osaamisen ja ehdokkaiden puolesta ryhmä tulee pärjäämään vaaleissa hyvin. Puolueen rasitteena on valtakunnallinen laskeva kannatus. Kokoomus ei nyt ole valtakunnassa in. Oppositiopolitiikka ei ole luonnistunut toivotusti, vaikka kokemusta siitä lienee Kekkosen ajoilta riittävästi. Pandemia vie kansan huomion ja sen hoitamisen arvostelemiseen ei ole oppositiolla varaa. Eduskunnassa Kokoomus ei ole löytänyt yhteistä säveltä Halla-ahon kanssa eikä myöskään johtavan oppositiopuolueen asemaa. Tapahtuuko paikallisesti kunnallisvaaleissa äänikatoa perussuomalaisten suuntaan, on mahdollista. Kuntavaaleissa äänestäneiden määrä on pysynyt suhteellisen vakiona, n. 60 prosentin kummallakin puolella. Joltakin äänet ovat pois, jos joku puolue lisää kannatustaan, näin yksinkertaistaen. Valtakunnalliset kannatusluvut antavat hyvin suuntaa puolueitten kannatuksesta myös kuntavaaleissa. Siitä voisin viskipullon lyödä vetoa, että nimet Kummola, Löfberg, Karintausta, Rajala ja Markkanen istuvat tulevassakin valtuustossa Kokoomuksen ja ruotsalaisten ryhmässä.

Demareilla pyyhkii hyvin ja itseluottamusta riittää. Vaalivoittoa kohti ollaan menossa, se on selvää. Mikä on vaalitulos, se riippuu myös tovereitten vaalilistasta. Jos siellä on, niin kuin oletan, myös valtuustoryhmästä lähteneitten nimet, vaalien lopputulos optimoidaan. Jos taas lähdetään riitelyn tielle, saattaa haaveet kolmesta lisäpaikasta karata käsistä. Pienenä vaarana on myös demareilla äänestäjien lipsuminen perussuomalaisten pakolaisleiriin. Demarit pelastaa suurelta muuttoliikkeeltä äänestäjien ikärakenne ja puolueuskollisuus. Nuorten sieluista käydään kovaa taistoa Vihreitten kanssa, Sanna Marin on profiloitunut hyvin Vihreitten tontille. Ilmastonmuutoksen torjumisen vetovoima ei ole enää Vihreitten yksioikeutta. Muutkin puolueet ymmärtävät sen, että ilmastonmuutoksen uhka nuorille on samankaltainen pelko kuin ikäpolvelleni kylmän sodan ajan atomiase ja maailman täystuho.

Vihreitten agenda on jotenkin uponnut koronaan. Konkreettinen välitön uhka omalle terveydelle vie nyt huomion pitemmän ajan vaaroista. Hiilineutraalisuutavoite on yes, mutta kuka nyt aina jaksaa olla kiinnostunut ilmastotoimista ja saasteista. Vegaaniruokaa saa jo kouluista ja kirsikkapuistokin saadaan nähtävästi kaupunkiin. Ratikka alkaa olla ensimmäisen vaiheen osalta pulkassa ja sähköpyöriäkin saa lainata. Uusia kiinnostavia ja nuoreen äänestäjäkuntaan vetoavia uusia teemoja alkaa olla perin vaikea keksiä. Valtakunnan vihreästä politiikasta ei ole paikallispolitiikan tukijaksi, aika kehnosti Vihreillä menee ja suosikki Haavistokin saattaa joutua syytteeseen. Tiukkaa Vihreillä tekee säilyttää nykyiset asemansa.

Miten ns. pikkupuolueitten käy? Tampereen puolesta taitaa jo ehdokkaiden iän puolesta kuihtua. Scafeitel ja Oksanen ovat yrittäneet parhaansa mukaan olla äänessä. Yrjö on ainoa, jolla on mahdollisuuksia. Joskin vaalijärjestelmä ei suosi pieniä listoja, vaikeuksia on hänelläkin uusia paikkaansa. Vaihtoehto Tampereelle Raevaaran olisi syytä jäädä eläkkeelle. Samaa laulua soittavaa posetiivia ei valtuusto tarvitse. Kepulle lisäpaikat ovat hento, himmenevä kajastus taivaanrannassa. Neljä paikkaa ovat tiukassa. Kiili ja Ovaska uusinevat paikkansa. Kristilliset tavoittelevat kahta paikkaa. Tanuksen lisäksi Sirpa Pusiainen saattaa yllättää. Hän on kunnostautunut teiskolaisten puolestapuhujana. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on tällä vaalikaudella kutistunut kahdella. Valumaa on ollut demareihin päin. Ilkka Porttikivi on vakiinnuttanut paikkansa demariryhmässä ja varavaltuutettu Machaal pääsee koettamaan ehdokkuutta demarina. Seitsemän paikkaa taitaa jäädä haaveeksi seuraavissa vaaleissa. Minkkinen ja Torkkola puskevat itsensä sisään ja Mikko Aaltosella on vanhat kannattajansa. Nuorten, Hanhelan ja Tapion on syytä tehdä vaalityönsä huolella, edustajan paikkaa on kyselty.

Huhtikuussa vaalitulos sitten selviää. Sitä ennen me äänestäjät saamme lukuisia mainospaloja ja yleistä kehumista puolueitten ehdokkailta. Kestetään se kuin miehet. Elämä jatkuu, vaaleista huolimatta!

Esa Kanerva