Mars Natoon!

                                                                                                                                                28.3.2022

Elämässäni on ollut synkkiä päiviä. Jos pitää valita joku synkimmistä, se oli tämän vuoden helmikuun 24. päivä. Vaimoni oli herännyt minua aikaisemmin, kuullut uutisia ja kertoi korvaani, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Se oli murskaava uutinen, koko maailmankuvani romahti. Olin utopistina kuvitellut säilyväni sukupolvena ilman sotaa. Minun lapsenlapseni, kaikki Kertut, Lotat ja Pepit olivat nyt sodan uhan alla. Uskomatonta! Miten rakennan turvallisen ja optimistisen maailmani uudestaan? Tienhaaralaisen Karjalan evakon lapsena ja sodan raunioittaman isäni mielen tuntien koen tietäväni ukrainalaisten sodan uhrien tilanteen jollakin tavalla. Sota ei tuhoa ainoastaan materiaa, se hävittää monta sukupolvea eteenpäin ihmisten mielenterveyttä. Tilanteesta seuraa looginen päättely, minkä Putin tekee naapurivaltiolle, sen se voi tehdä myös Suomelle. Agentti everstiluutnantille jäi paljon hampaan koloon Neuvostoliiton hajotessa ja Suomen käyttäytymisestä 90-luvulla. Kirjoitan tässä muutamia näkökulmia.

Harva huomasi 90- luvun hässäkässä sellaista merkittävää asiaa kuin YYA-sopimuksen irtisanomista. Presidentti Mauno Koivisto tulkitsi Pariisin rauhansopimusta ennen kuulumattomalla tavalla. Hän totesi, ettei Suomen puolustusvoimain rakennetta ja aseistusta säätelevät artiklat eivät ole enää voimassa Saksan yhdistyttyä. Tällöin ei myöskään konsultaatiot ja Neuvostoliiton avunannosta olleet voimassa. Koiviston rohkea veto oikea-aikaisesti ja diplomaattisesti oli erinomainen, joskin kansainvälistä oikeutta tiukasti tulkiten se saattaisi olla kestämätön. Neuvostoliittohan halusi pitää Suomen sotilaallisesti heikkona ja poliittisesti nöyränä. Tämä tapahtumaketju oli mahdollista ainoastaan Neuvostoliiton omista sisäisistä ongelmista johtuen.

Toinen irti repäisy Venäjän kahleista oli hävittäjähankinnat. Aluksi oli tarkoitus hankkia Neuvostoliitosta 20 MiG-29-hävittäjää korvaamaan vanhentuneet MiG-21bis-hävittäjät ja lännestä 40 konetta korvaamaan Saab 35 Drakenit. Toisen laatuiseen ratkaisuun kuitenkin päädyttiin. Ensimmäiset Hornetit saatiin vuonna -95 Yhdysvalloista ja niitä hankittiin 64 kappaletta. Kauppa oli Venäjälle suuri pettymys, se kuitenkin repi Suomen irti turvallisuuspoliittisesti toisen maailmansodan jätöksistä. Kylmä sota loppui lopullisesti Suomen osalta.

Kolmas on Suomen suuntautuminen vahvasti länteen. Euroopan Unionin jäsenyys vuoden -95 alusta oli vahva signaali Venäjälle, kenen joukoissa seisomme. Uskottavaa puolustuspoliittista armeijaa ei ole EU kyennyt luomaan. Suomella on nyt lyhyt aikaikkuna tehdä valintansa Naton kanssa. Venäjä on nyt kiinni Ukrainan suossa eikä todennäköisesti kykene meitä liiammilta häiritsemään.

En ole koskaan ollut Nato-intoilija, pikemminkin päinvastoin. En ole tykännyt purkkaa jauhavista jenkeistä sotilaskavereina. Realiteetit on hyväksyttävä, nyt on vaan pakko tehdä ratkaisu liittoutumisen puolesta. Samalla tavalla kuin Koivisto repi maamme irti YYA-kurjuudesta!

Esa Kanerva

Juttu toveri Putinista

                                                                                                                                            23.3.2022

Yleisön pyynnöstä uudelleen, edelleen ajankohtainen juttuni toveri Putinista, viime vuoden huhtikuulta.

Olen monen monta kertaa haukkunut entisen presidentin Donald Trumpin ja siinä sivussa tölväissyt jenkkiläistä meininkiä. Olisikohan aika tarkastella lähemmin toveri Putinia ja venäläistä yhteiskuntaa. Aluksi kertausta. Neuvostoliitto kaatui -90-luvun alussa ja valtaan nousi Boris Jeltsin. Hän oli koko kautensa vuodesta 2001 vuoteen 1999 sairas ja heikko johtaja. Hän aloitti lukuisia uudistuksia ja demokratisointia Venäjällä huonoin tuloksin. Uudistukset jäivät kesken ja silloisessa yhteiskunnassa vallitsi lähinnä anarkia, venäläisten kansallisomaisuuden ryöstö ja mafian valta. Jeltsin aloitti kaudellaan vielä onnettoman Tsetsenian sodan. Kansa janosi turvallisuutta ja kaihosi menneitä aikoja. Näyttämölle astui kansalle tuntematon entinen turvallisuuspalvelun everstiluutnantti ja Pietarin entinen apulaispormestari Vladimir Putin. Jeltsin kutsui hänet aluksi pääministeriksi ja kansa valitsi hänet presidentiksi vuonna 2000. Hän on siitä asti ollut Venäjän todellinen johtaja ja näillä näkymin vuoteen 2036 asti hänen ajamansa perustuslakimuutoksen hyväksynnällä.

Kansa on tukenut presidenttiään kaikissa vaaleissa. Vaalit tosin eivät ole olleet rehellisiä. Leninin totesi, että ei ole tärkeää, kuka äänestää ja kuinka moni, vaan se, kuka äänet laskee. Putin on noudattanut neuvoa. Toisaalta venäläiset äänestävät laiskasti ja varsinkin maaseudulla antavat tukensa hänelle siksi, että venäläisen kokemuksen mukaan vallan vaihtuminen on aina tuonut huonomman hallinnon. Putin alkoi valtansa alkumetreiltä alkaen ajaa alas demokratiaa. Jo toisella kaudellaan asia tuli läntisille optimisteillekin selväksi. Kansa oli jotenkuten tyytyväistä, koska talous öljymiljardien johdosta kasvoi tasaisesti.

Venäjä on arvaamaton valtio. Putin hyökkäsi 2008 Georgiaan ja valloitti sen alueita. Samana vuonna yllätti finanssikriisi. Venäläinen kulutusjuhla loppui kuin seinään. Kansalle se ei ollut uutta. Se oli nähnyt monenmoista, kuten 90-luvun alkuvuodet ja ruokapulan. Talouskriisistä selvittiin, mutta sitten 2014 Putin valloitti Krimin ja miehitti Itä-Ukrainan. Maa joutui talouspakotteiden kohteeksi. Vuonna 2021 maan talous on edelleen syöksykierteessä. Koronakriisi romahdutti öljyn hinnan ja Venäjä elää energiasta. Minkäänlaisia talouden rakenteellisia uudistuksia ei ole saatu aikaan. Sen sijaan Putin kaventanut sananvapautta, vainonnut vastustajiaan ja heittänyt vankilaan. Mistään rehellisestä oikeusjärjestelmästä ei voi puhuakaan. Tuomarit tekevät niin kuin hallinto sanoo ja sillä siisti. Aina löytyy syyllinen. Kun juna suistuu raiteiltaan ja kymmeniä ihmisiä kuolee, vangitaan veturin kuljettajia. Asia on ratkaistu eikä mietitä sitä, miten voitaisiin vastaavat onnettomuudet estää tulevaisuudessa. Tai miliisi kätkee huumepussin pidätetyn vaatteisiin, syyllinen oli löytynyt.

Sitten muutama sana korruptiosta. Olen turistina nähnyt voitelun mahdin. Melkein kaikki portit aukeavat ruplilla. Kävin Moskovassa 80-luvulla käsittääkseni turisteilta silloin kielletyssä televisiotornissa katselemassa maisemia. Maksoihan se tietysti jokusen ruplan. Koko venäläinen yhteiskunta rakentuu korruptiolle. Kaikki virkamiehet sidotaan nippuun alemmasta ylempään samaan sotkuun. Ketään ei voi käräyttää joutumatta itse syytettyjen penkille. Veikkaan kaikista korruptuneisimmaksi henkilöksi itse presidenttiä. Hän valehtelee tuloikseen vuositasolla runsaat satatuhatta euroa ja muuta vähäpätöistä omaisuutta. Todellisuudessa hänellä on tallessa eri tahojen mukaan valtava miljardiomaisuus kätköissä monimutkaisten omistusjärjestelyjen kautta eri länsimaiden pankeissa ja sijoituksissa. Jos Putin kaatuu, kaatuu eliittikin. Sen tietää jokainen hallintoalamainen. Valehtelu tai vaihtoehtoiset totuudet kuuluvat venäläiseen kulttuuriin. Venäläiset ovat sitä mieltä, että kaikki poliitikot valehtelevat, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Viimeisin Putinin vale on, että Navalnyi myrkytti itse itsensä. Lännelle selitetään, ettei Venäjällä ole mitään tekemistä Ukrainan pienien vihreitten miesten kanssa. Goebbels sanoi, mitä suurempi vale, sen parempi.

Kieltäminen ja salaaminen kuuluvat venäläiseen yhteiskuntaan. Muistan hyvin huhtikuun vuonna 1986. Oli kaunis lämmin säätila. Televisiosta kerrottiin säteilyarvojen kohonneen Suomessa. Vasta päivien kuluttua, Gorbatšov ilmestyi kuvaruutuun tiedottamaan onnettomuudesta. Tilanne oli yritetty salata viimeiseen asti. Vasta kun oli pakko todisteiden edessä lausua jotakin, kerrottiin. Hän aloitti sanomansa jotenkin siihen tyyliin, että niin kuin kaikki tietävät, Ukrainassa on tapahtunut ydinonnettomuus. Miten niin kaikki tietävät! Räjähdyshän oli yritetty pimittää kaikin voimin muulta maailmalta sensuurilla. Toinen esimerkki, ydinsukellusvene Kurskin uppoaminen Barentsin merellä lähellä Kuolaa. Tapaus salattiin aluksi ja Putin jatkoi lomailuaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Miehistö olisi saatettu voida pelastaa, jos olisi tohdittu asiasta kertoa ja pyytää maailmalta apua. Mitään ei tehty ja kaikki 118 merimiestä kuoli ruostuneen torpedon räjähdettyä. Venäläisurheilijoiden doping-käry Sotsin olympialaisten jälkeen oli skandaali. Doping oli ollut systemaattista. Tunnustettu ei ole vieläkään. Koko juttu on Putinin mielestä länsimaitten ajojahtia. No, venäläiset on suljettu olympialaisten ulkopuolelle tästä edes, kunnas toisin päätetään.

Politiikassaan Putin on tarvittaessa nopealiikkeinen. Pääministereitä tulee ja menee. Paitsi puudeli Medvedev, joka olla kököttää kulisseissa alati palvelualttiina pääministerikandidaattina. Olen ihmetellyt, että kautensa alkuaikoina Putin turvautui fiksuihin ja koulutettuihin hallintoihmisiin. Nyttemmin hän on alkanut vierastaa kelpo diktaattorin tavoin itseään kenties kyvykkäämpien ihmisten nostamista esille. Nyt hän kaivoi tuiki tuntemattoman verovirkailijan Mihail Misustinin pääministeriksi. Ehkä Misustinista ei ole uhkaa eikä seuraajaehdokasta Putinille. Kotimaan asevoimien päälliköksi hän nimitti kaikkien yllätykseksi entisen henkivartijansa. Ei sentään ole ammuttanut kenraaleitaan niin kuin Stalin. Mutta sivistyneemmin heidät on raivattu pois tieltä nimityspolitiikalla.

Suomalaisille on merkitystä Putinin halu sekoittaa pakkaa maailman politiikassa. Hän haluaa saada aikaan levottomuutta ja hämmennystä. Putin tukee Lännen oikeistopopulisteja ja antaa selvää rahallista apua. Presidentti ja venäläiset suhtautuvat yleensä myönteisesti entiseen presidentti Donald Trumpiin. Trump valehtelee, mutta niinhän tekevät kaikki poliitikot. Kremlin isäntä nauttii populistien menestyksestä Euroopassa. Populistit heikentävät Eurooppaa ja sillä tavalla hyödyntävät Venäjää. Länsimainen populismi on ihan kotikutoista eikä se ole Putinin ansiota. Mutta Putin voi asiasta rehennellä ja paisutella. Miksi venäläiset eivät halua matkustaa Orbanin Unkariin tai Puolaan, vaikka maiden johtajat omaavat samanlaista ideologiaa kuin Putin? Ei, venäläiset haluavat vanhaan Eurooppaan, Saksaan, Ranskaan ja Lontooseen.

Itänaapurin palvelukultturi on mielenkiintoinen. Tai pikemminkin sen puute. Olen turistina yrittänyt joskus tiedustella virkailijalta jotakin asiaa. Hän on katsonut minua ilmeellä, joka kertoo kaiken. Oletpa sinä tyhmä, kun et tuota tiedä. Pahimmillaan hän vastaa ei kuuntelematta kysymystä. Ravintoloissa ruokaa tarjoillaan sisääntulo järjestyksestä piittaamatta. Naiset ja turistit jäävät viimeisiksi. Venäläiset sukupuoliroolit ovat mielenkiintoisia. Perinteisesti mies elättää ja nainen on kodin kukkanen. Siksi venäläiset naiset vastustavat tasa-arvoa. He kuvittelevat menettävänsä etuoikeutensa miesten ns. elatusvelvollisuuteen.

Trumpin Jenkkilää ja Putinin Neukkulaa ei voitane asettaa rinnakkain. Yhdysvalloissa toki uhattiin demokratiaa. Siellä se kesti ja maassa pidetään reilut vaalit. Venäjällä ei. Vaalit ovat nykyään näytelmä, jonka lopputulos on selvillä ennen vaaleja. Amerikassa jokainen on oman onnensa seppä. Venäjälläkin kukin selviytyy itse verkostojensa, perheensä ja ystäviensä avulla. Kukaan välitä yhteisestä hyvästä niin kuin Amerikassakin verot ovat kirous. Samanlaisuutta löytyy siis näitten yhteiskuntien perustuksista. Kumpikin maa on imperialistinen. Siinä mielessä on yhtäläisyyksiä. Suomalaisten on syytä olla varuillaan. Äärioikeisto ja populistit hyväksyvät venäläisten tavat. Asioista voi valehdella (ilmastonmuutosta ei ole), syylliset löytyvät aina (maahanmuuttajat), vääristely ja yksinkertaistaminen (alennetaan vain hintoja, ratkaisu on siinä), kielletään faktat (maskipakon vastustaminen), vedotaan tunteisiin (kannetaan syvää näennäistä huolta köyhistä ja sorretuista) jne. Pidetään äänestämällä huoli näitten veijareitten valtaanpääsyn estämisestä!

Esa Kanerva

Demariyhdistyksen mielipide Ukrainan sotaan

16.3.2022

Tampereen Sosialidemokraattisen Toveriseura mielipide Ukrainan sotaan 10.3.2022

Suomi tuomitsi torstaina 24. helmikuuta jyrkästi Venäjän Ukrainassa aloittamat sotilaalliset toimet. Venäjän toimet kohdistuvat Ukrainaan, mutta ovat hyökkäys myös koko Euroopan turvallisuusjärjestystä vastaan. Venäjän hyökkäys on räikeä kansainvälisen oikeuden loukkaus. Venäjän tulee välittömästi pysäyttää sotatoimet ja palata neuvottelupöytään.

Suomi tukee vankasti Ukrainan itsenäisyyttä, suvereniteettia, itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta. Suomi selvittää tapoja, joilla vahvistetaan Suomen tukea Ukrainalle.

Suomi vastaa Venäjän toimiin osana Euroopan unionia.

Tasavallan presidentti totesi torstaina 3. maaliskuuta käynnissä olevan sodan vaikutuksista Suomen turvallisuuteen ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, että turvallisuusympäristömme on nyt nopeassa ja rajussa muutoksessa. Tässä tilanteessa on kuitenkin erityisen tärkeää pitää pää kylmänä ja arvioida jo tapahtuneiden ja mahdollisesti tulevien muutosten vaikutusta turvallisuuteemme huolella – ei viivytellen, mutta huolellisesti.

Toveriseuran on helppoa ja luonnollista yhtyä yllä oleviin virallisiin lausumiin. Harkittaessa perusteellisesti muuttuneen turvallisuusympäristömme vaikutuksia ulko- ja turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihimme ei kuitenkaan mitään vaihtoehtoa tule sulkea lähtökohtaisesti pois.

Toveriseura pitää tulevien turvallisuusratkaisujemme vähimmäistasona Yhdysvaltain kanssa solmittavaa sopimusta, jolla Suomesta tulee Yhdysvaltain ”merkittävä Natoon kuulumaton liittolainen” (major non-Nato ally, MNNA-status). Kyseessä ei ole siis Naton jäsenyys, vaan Yhdysvaltain kongressin yhdessä Yhdysvaltain presidentin kanssa hyväksymä liittolaissuhde. MNNA-status takaa sellaisia etuja yhteistyössä Yhdysvaltain asevoimien kanssa, joita ei ole Natoon kuulumattomilla valtioilla. Näitä ovat muun muassa etusija kaikkien puolustustarvikkeiden saamisessa, yhteistyö Yhdysvaltain puolustusministeriön kanssa puolustushankkeiden tutkimus- ja kehitystyössä sekä mahdollisuus käyttää Yhdysvaltain rahoitusta aseiden ja muiden puolustusvarusteiden hankinnassa tai lainaamisessa.

Suomen on helppoa ja joustavaa kehittää MNNA-statusta eteenpäin sillä tavoin, kun Euroopan tuleva turvallisuusjärjestys edellyttää. Suomen turvallisuus arvioinnissa kaiken keskiössä.

Toveriseuran johtokunta, puheenjohtaja Esa Kanerva

Hyvää naistenpäivää!

                                                                                                                                              8.3.2022

Hyvää naisten ja tasa-arvon juhlapäivää, olette naiset, juhlapäivänne ansainneet!

Esa Kanerva

"Oi, herää Suomi!"

                                                                                                                                                                                                                                                                                                          7.3.2022

Lueskelin kansanedustajien menneinä vuosina kirjoittamia blogeja ja puheenvuoroja. Hain aiheita, jotka käsittelivät vuoden 2014 jälkeistä aikaa ja koskivat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä puolustuspolitiikkaa. Hämmästelin ja poimin sieltä ”parhaita” paloja kommentoitavaksi.

Alkuun suora lainaus vasemmistoliiton kansanedustajan Annika Lapintien blogista vuonna 2014 Krimin niemimaan valtauksen jälkeen. ”Haglund ja muut hallituksen Nato-haukat tarvitsisivat nyt jäitä hattuun. Minkä viestin hallitus haluaa toiminnallaan maailmalle lähettää? Ajankohdalla on väliä, ja nyt ajankohta on väärä. Ukrainan ja Venäjän herkän tilanteen vuoksi nyt tarvittaisiin Suomeltakin nimenomaan sovittelevia tekoja, ei tällaista Nato-panikointia.” Tämä on yksi esimerkki lukuisten muitten kannanottojen joukosta silloisten päättäjiemme ”pihalla olosta” ja taidoista tulkita ympärillä oleva todellisuus. Eikä kansanedustajalle riitä ympärillä olevan sen hetkisen tilanteen analysointi, vaan pitäisi nähdä myös jonkin verran eteenpäin. Kukaan ei ole ennustaja. Riskianalyyseja voi kuitenkin tehdä ja niiden perusteella arvioida tulevaa. Analyysin perusteella valitaan sitten vähiten huono tai paras toimintatapamalli, jonka voi tuoda mukaan keskusteluun.

Sitten Annika Lapintie herätteli meitä nykyaikaan vuonna 2013 blogissaan, suora lainaus: ”Asevelvollisuuden remontti toisi suuria säästöjä Suo­mes­sa, ase­vel­vol­li­suut­ta ja so­dan mör­köä pi­tää hen­gis­sä tal­vi­so­dan trau­ma. Yli 70 vuot­ta myö­hem­min uh­ra­taan val­ta­vas­ti re­surs­se­ja yhä epä­to­den­nä­köi­sem­män suur­so­dan tor­jun­taan. Unoh­de­taan, et­tä tal­vi­so­ta oli osa maail­man­pa­loa, jo­ka syt­tyi vuo­sien vi­han ­liet­son­nan, vas­tak­kain­aset­te­lun ja ase­va­rus­te­lun jäl­keen. De­mo­kra­tia oli pu­ris­tuk­sis­sa, ja suu­rin osa Eu­roop­paa eli dik­ta­tuu­reis­sa. Oli­si­ko jo ai­ka he­rä­tä ny­kyai­kaan?” Onko arvoisalla kansanedustajalla ollut jokin onnellisuusharha sen hetken ja tulevaisuuden Euroopasta vai ideologinen pakko puhua tai kirjoittaa, koska on poliitikko. Ei pahemmin analyysi olisi voinut mennä pieleen! Onneksi meillä on nyt asevelvollisuus, vahvasti varustettu armeija ja luja maanpuolustustahto. Voidaan tietysti sanoa tämän blogin esiin nostamista jälkiviisaudeksi. Olkoon sitten jälkiviisautta, onneksi Lapintien neuvoja ei kuunneltu.

Jatketaan myös Vasemmistoliiton kansanedustaja Jyrki Yrttiahon viisauksilla. Hän laukoi blogissaan ”Puolustusvoimien kokonaisuudistuksen peruslinja on jo nähtävissä, ja se kytkeytyy elimellisesti tähän Nato-prosessiin. Materiaalihankinnoissa ei säästetä silloin, kun on kyse Natoyhteensopivien kärkien muodostamisesta ilma-, meri- ja maavoimiin.” (blogi: Hallitus ei ole haudannut NATO-haaveita, 6/2011). Pitää kysyä, minkälaiset mahdollisuudet meillä olisi nyt puolustautua, ellei Nato-yhteistyötä olisi harjoitettu niinkin pitkään? Vuonna 2014 Yrttiaho väitti Eduskunnassa, että Krimin valtaus oli Ukrainan syy. Yrttiahon mukaan kolme radikaalia oikeistopuoluetta olivat lähteneet väkivallan tielle ja olivat siten syypäitä eskaloitumiseen (Eduskunnan täysistunto 23/2014, 32). Olisi mukava kysyä tänä päivänä häneltä, onko Venäjän suorittamat Ukrainan pommitukset edelleen oikeistolaisten ukrainalaisten syy?

Oli myös toisenlaisia analyysejä. Kansanedustaja Erkki Tuomioja totesi Eduskunnassa syyskuussa vuonna 2014, että Venäjä oli aggressiivinen ja sota Ukrainassa näytti jatkuvan kaikista rauhanponnisteluista huolimatta. Suomessa oli kasvanut huoli Suomen ulkoisesta turvallisuudesta eikä Tuomioja nähnyt enää edellisten vuosien tapaan toiveikkuutta eurooppalaisesta, pysyvästä rauhasta. Voimapolitiikka oli palannut takaisin kansainvälisen politiikan välineistöön. Ehkä hänellä oli ulkoministerinä tarkempi tilannekuva kuin vasemmistoliiton edellä mainituilla edustajilla. Voiko sen tarkempaa tulevaisuuden visiota olla vuonna 2014 kuin hänellä oli. Pysyvää rauhaa ei ollut näköpiirissä eikä ole.

Sibeliuksen Finlandiassa lauletaan” Oi herää Suomi!” Toivottavasti jokainen suomalainen puolue ja kansanedustaja ovat liittyneet ”heränneisiin”. Tuntuuhan se kamalta, kun unelma ikuisesta rauhasta ja kansojen ystävyydestä pannaan tykillä pirstaleiksi. Joku asiantuntija sanoi kysyttäessä, miksei Nato mene väliin Ukrainassa? Emme halua ydinsotaa ja 3. maailmansotaa, maailma on vaan nyt niin raadollinen, että Ukrainan on pärjättävä yksin.

Esa Kanerva

Dosentti Timosen aluevaaliarvio

 

                                                                                                    2.2.2022

Valtio-opin dosentti Pertti Timonen piti alustuksen ja arvioinnin aluevaaleista Tampereen Sosialidemokraattisen Toveriseuran helmikuun kuukausikokouksessa. Vaalithan pidettiin ensimmäistä kertaa koskaan tammikuussa. Referoin vapaamuotoisesti hänen esitystään.

Timonen kertoi alkuun, ettei ollut ollenkaan innostunut koko vaaleista. Hänen mielestään valtio ja vahva kunta olisivat riittäneet palveluiden järjestämiseen. Puolueitten vaalitaistelu oli suoraan sanoen tympeää. Kaikki puhuivat lähipalveluista, mutta eivät sanoneet mitään konkretiaa. Todennäköisesti joudutaan tekemään priorisointia. Koko hallinto on tynkähallinto ilman verotusoikeutta.

Olisiko kansanedustajia pitänyt valita aluevaltuustoon? Hänellä oli selkeä mielipide, yksi henkilö, yksi paikka. Pirkanmaalla oli suhteellisen suoraselkäistä toimintaa, vain muutama osallistui vaaleihin.

Kysymys aluehallinnossa on vallanjaosta. Mikä on tämän uuden hallinnontason hyväksyttävyys. Äänestysprosentti oli vain 47,5. Presidentinvaaleissa se on ollut 70% ja yli.

Äänestysprosentin nostamiseksi on jatkossa kaikkien kolmen vaalin oltava yhdellä kertaa. Ns. äänestyspakkoa ja nettiäänestystä on syytä harkita. Hän totesi, ettei nyky-yhteiskunnassa pehmeät konstit auta. ”20 prosenttia kansalaisista ei välitä yhteiskunnasta. Puoluesihteerit istuivat 2 vuotta miettimässä vaaliuudistusta saamatta mitään aikaiseksi.

Vihreät ja perussuomalaiset eivät menestyneet. Ympäristökysymykset ja bensan hinta eivät vaaleissa kiinnostaneet äänestäjiä. Demarit saivat kannattajansa liikkeelle, samoin Kokoomus, Kepu jotenkuten.

Äänestysprosentilla on merkitystä. Kauniaisissa oli äänestysprosentti 65,4 ja vastaavasti Vantaalla 38,0. Eri kaupunginosissa on äänestyskäyttäytyminen erilaista. Sillä on merkitystä puolueiden kannatukselle. Hervannan äänestysprosentti oli 31 ja Keskustan kaupunginosan 62. Naiset ovat miehiä ahkerampia äänestäjiä, yli 5 % paremmin.

Kiitos Pertille vaaliyhteenvedosta!

Terveisin Esa Kanerva