Miten digitalisaatio muuttaa yhteiskuntaamme?

                                                                                                                                        29.5.2013


Juha Sipilän uuden hallitusohjelman yksi kohta käsittelee digitalisaation hyödyntämistä Suomessa. Lähtökohtana ovat käyttäjälähtöiset atk-pohjaiset julkiset palvelut yhden luukun periaatteella. Tavoitteena on ns. Viron malli, jossa eri virastot ja laitokset pystyvät keskustelemaan enemmän keskenään digitaalisesti ja vaihtamaan tietoa. Silloin samaa tietoa kansalaisilta ja yrityksiltä tarvitsee kysyä vain kerran.

Mitä digitalisaatio sitten on? Kaikki perustuu siihen, että tämän päivän älypuhelimen tietojen käsittelykapasiteetti on yhtä suuri kuin vuonna -95 12xkoko sen hetkisen maailman tietokonekapasiteetti. Eikä kehityksen vauhti ole hidastumassa, vaan päinvastoin. Pilvipalvelut, sosiaalinen media ja mobiilisuus sekä niitä yhteen punovat ratkaisut kiihdyttävät muutoksen vauhtia haastaen ja jopa tuhoten vanhaa, mutta samalla myös luoden mahdollisuuksia uudelle.

Erityisesti digitaalisuus muuttaa työn tekemistä On arvioitu, että 1/3 nykyisistä ammateista tulee häviämään ja 2/3 jää. Työpaikoilla on todellista ”hätää” ilmassa. Robotit vastaavat puhelinpalveluissa ja puhelinpalvelijoita ei enää tarvita siinä määrin kuin ennen. Pankeista häviää monia ammatteja. Tulevaisuudessa Ei tarvita laina-asiakaspalvelijoita, koska luoton voi hakea pankista sähköisesti, koska tietokoneohjelma laskee pankin riskit, asiakkaan tulot ja menot.

Ihmistyö on muuttunut ja muuttuu. Enää ei tarvita juurikaan metsätöissä kirvestä, vaan monitoimikone hoitaa puun kaadon ja sahauksen. Samanlaista kehitystä tulee tapahtumaan kaikkialla. Ihmisen kirjoitustaito ja kirjoituskoneet ovat vaihtuneet tietokoneiksi, jotka voivat seuloa tietoa uskomattomalla nopeudella monen miljoonan vaihtoehdon sekuntinopeudella.

Mitkä ammatit jäävät jäljelle? Karkeasti voidaan sanoa, että ihminen tekee sen, mihin kone ei pysty. Kaikkea ei siis voi ulkoistaa roboteille. Työ, joissa vaaditaan oppimista, opettamista, vuorovaikutusta ja luovuutta säilyvät. Taidot, jotka edellyttävät muistia, päättelykykyä, tarkkaavaisuutta ja tietojenkäsittelyä menevät koneille. Mutta rakennuksilla ihmiset tekevät työtä 20 vuoden päästä niin kuin tänään. Rakentaminen on luovaa työtä.

Koneet vapauttavat ihmistä käyttämään inhimillistä potentiaaliaan. Sairaanhoitaja voi keskittyä vuorovaikutukseen potilaan kanssa sillä aikaa kun robotti sekoittaa lääkkeet koneellisesti tunnistetulle potilaalle. Myös ihminen itse kehittyy, koska digitalisaatioon liittyy ihmisen ajattelun kehittyminen. Johtaminen muuttuu edestä johtamisesta takaa valvomiseksi. Etätyön ja työntekijän esimiestyön suorittavat tietokoneohjelmat ja raportoivat työn tuloksista työnantajalle. Kone voi säveltää musiikkia, mutta inhimillisiä tunteita se ei kykene musiikin avulla välittämään.

Digitalisaatioon liittyy kiinteästi myös 3D-tulostus. Kolmiulotteinen mallintaminen ja tulostaminen ovat jo laajasti käytössä prototyyppien valmistuksessa. Sitä voidaan soveltaa myös silloin, kun tarvitaan äkkiä hankalasti saatavia varaosia. Kiinalaiset ovat kohonneet kolmiulotteisen tulostamisen eturiviin. He ovat valmistaneet esimerkiksi yhtenä tulostuksena kuusimetrisen titaaniseoskappaleen lentokoneteollisuudelle. Osan hinta putosi kahdesta miljoonasta kymmenesosaansa, ja valmistusaika kahdesta vuodesta 55 päivään. Voi vain kuvitella, mitä kaikkea mahdollisuuksia tämä tuo tulevaisuudessa mukanaan. Kaupasta voit ehkä ostaa vain sinulle ”tuunatun” huonekalun tai keittiövälineen.

Luotan siihen, että tietokoneet ovat tulevaisuudessakin vain ihmisen apulaisia. Syvällisen ajattelun ja tunteiden tuottaminen tietokoneella on kenties mahdollista jollakin asteikolla, mutta ihmisen miljardien vuosien evoluution matkiminen lienee mahdotonta lähitulevaisuudessakin.

Esa Kanerva

 

Nyrkki kolmikannan silmään

                                                                                                                                  28.5.2015


Suomen hallitukset ovat kunnioittaneet kolmikantaperiaatetta. Sehän merkitsee sitä, että työelämään liittyvät suuret periaatteelliset linjaukset ovat tehneet työnantajat (EK), työntekijäjärjestöt ja hallitus yhdessä. Sipilän hallitus löi nyt pöytään sellaiset rätingit, että joko ay-liike sopii tai sopii ja itkee. Tästä kaikesta näkyy Sipilän noviisimainen ajattelu. Ei ay-liikkeen logiikka ja käsitys neuvottelemisesta kulje tällä tavalla. Eivät ammattiliitot mene polvilleen uhkauksia latelemalla, päinvastoin.

Ammattiyhdistysliike ei tietenkään voi hyväksyä ns. ehdollisia leikkauksia, jotka ilman yhteiskuntasopimusta pantaisiin toimeen. Ne on kohdennettu kansan kaikesta heikompiosaisiin. Uhkauksena on leikata mm. lapsilisiä, opintotukia, poistaa aikuiskoulutustuki, lopettaa vuorotteluvapaa, nostaa alkoholi-, tupakka- ja makeisveroa entisestään ja poistaa asuntolainojen korkovähennys kokonaan.

Hallitus siis kiristää ja uhkailee. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ay-liikkeen on lastattava vaaán toiseen päähän niin iso kuorma, että punnukset ovat tasan. Ja sitten aletaan neuvotella. Kolmikannassa on perinteisesti sovittu kokonaisuuksista. Ei ole tästä maailmasta, että palkansaajilta vaaditaan tavalla tai toisella palkkojen alentamista. Mielestäni voimassa olleen keskitetyn ratkaisun parin kympin palkankorotukset ovat olleet yliömaltillisia. Reaaliansiot ovat alentuneet.

Uskallan ennustaa, että tästä hallituksen politiikasta ei hyvä seuraa. Olen aivan varma, että ay-liike tuntee oman vastuunsa Suomen taloudesta niin kuin tehtiin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. Se edellyttää myös sitä, että työnantajat tulevat kirkon raittia puoleen väliin vastaan. Silloin syntyy neuvottelutulos. Liittojen vaatima työntekijän muutosturvan parantaminen irtisanomistilanteissa on hankalassa taloudellisessa tilanteessa sangen kohtuullinen vaatimus. Juha Sipilän ensimmäinen yritys neuvotella yhteiskuntasopimus oli teatteria. Pyrkimys oli ajaa nykyisellä hallitusohjelmalla ammattiyhdistysliike nurkkaan ja romuttaa kolmikanta.

Valitettavasti hallituksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton juoni ei tule onnistumaan.

Ennustan, että ammattiyhdistysliike lyö lavaan sellaiset kortit, että veret seisahtuvat Sipilälläkin. Perussuomalaisten kentältä kuuluu jo napinaa ja se tulee kiihtymään kapinaksi. Soini lupasi rokottaa suurituloisia, mutta nyt he eivät juuri talkoisiin osallistu. Eivät kapitalistit perussuomalaisia äänestäneet valtaan, vaan tavallinen kansa, joka nyt maksaa viulut. Syystäkin he ovat pettyneet Soinin lupauksiin ja tavallisen kansan vallankumouksen vesittymiseen.

Lopuksi totean, että poissuljettu vaihtoehto ei ole vuoden 1956 ja 90-luvun alkuvuosien tapahtumien uusiutuminen, yleislakko löytyy edelleen työmiehen pakkilaatikosta.

Esa Kanerva


 

Pikaiset terveiset tämän päivän Tampereen työmarkkinaseminaarista

                                                                                                                                  27.5.2015


KT Kuntatyönantajat järjestää yhdessä kunta-alan pääsopijajärjestöjen kanssa vuosittain työmarkkinaseminaarin. Tänä vuonna käsiteltiin erityisesti hallittua muutosta tulevaisuuden kunnassa työmarkkinoiden näkökulmasta.

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen, alivaltiosihteeri Timo Viherkenttä valtionvarainministeriöstä ja talousjohtaja Jukka Männikkö Tampereen kaupungilta pohtivat julkisen talouden haasteita ja tulevaisuudennäkymiä.

Timo Kietäväinen painotti, että suhteellinen kunnallisvero on pysynyt lähes samana viime vuodet johtuen valionosuusleikkauksista ja verotusmuutoksista. Vaikka edellinen hallitus lupasi leikata kuntien velvoitteita, todellisuudessa se lisäsi niitä. Valtionosuusleikkaukset olivat ankarat. Mikäli niitä ei olisi tehty, kuntatalous olisi pysynyt tasapainossa.

Kuntien henkilöstön määrä on laskenut vuodesta 2012 lähtien ottaen huomioon myös ostopalvelut ja ulkoistukset. Kietäväisen mukaan tarvittaisiin vielä yksi uusi laki, joka määrittelisi, missä järjestyksessä kunnat velvoitteitaan hoitaisivat, koska kaikkeen ei ole enää varaa. Ellei mitään tehdä, kuntien lainakanta nousee entisen 20 miljardin lisäksi 2012–2019 10 miljardia. Tälläkin hetkellä kuntien veronkorotuspaine on kaksi tuloveroprosenttia.

Tulevassa hallitusohjelmassa on kerrottu olevan edessä 2 miljardin sopeuttaminen kuntien taloudessa. Kietäväinen vaatii, että säästöt on tehtävä vähentämällä velvoitteita ja toimintaa ohjaavia normeja. Hänen mukaansa esimerkiksi Sote-uudistuksella saatavat säästöt näkyvät vasta 2020-luvulla. Myös veropohjan laajentaminen, yhteisövero-kuntaosuuden kasvattaminen ja kuntaveron tulovähennysoikeuden korvaaminen kunnille on toteutettava täysimääräisinä.

Kuntien velka ei ole syömävelkaa, vaan ne ovat 95 prosenttisesti menneet investointeihin.

Alivaltiosihteeri Timo Viherkenttä valtionvarainministeriöstä kertoi taloussuunnittelun muuttuneen ministeriössä valtiontalouskeskeisyydestä koko julkisen sektorin tarkasteluun.

Täytyy kuitenkin muistaa, että EU sanelee kriteerit valtiontalouteen, hän muistutti. Tosiasia on myös valtion kannalta se, että väestö vanhenee ja huoltosuhde heikkenee. Hyvinvointivaltiota luotaessa 70–80-luvulla huoltosuhde oli erinomainen. Huoltosuhteen heikkenemisestä johtuen valtion lainanottotarve kasvaa edelleen 2020-luvulla ja talous kiristyy.

Valtionvarainminieriössä aletaan tehdä taloussuunnitelmaa myös kuntataloudelle. Kuntataloudelle asetetaan rahoitusasematavoite, joka määritellään prosentteina bruttokansantuotteesta. Toimenpiteet sen saavuttamiseksi yksilöidään (verotus, valtionosuudet, maksut, tehtävät ja velvoitteet, tuottavuuden parantaminen ). Valtio rajoittaa menoja lisääviä toimenpiteitään. Suunnitelmaa seurataan vuosittain ja arviointia syvennetään, Viherkenttä painotti.

Hän heitti myös ”nyrkkeilyhanskat” kehään sanomalla, että kuntia on syystäkin pidettävä taloudellisesti kireällä. Muuten kaikki menee, mitä tulee!

Kunnat tekevät 75 % julkisista investoinneista. Ne pitäisi kuitenkin rahoittaa tulorahoituksella.

Talousjohtaja Männikkö totesi, että yksityinen palvelutuotanto ei ole välttämättä halvempaa tai laadukkaampaa kuin julkisesti tuotettu. Lähinnä ostopalveluihin on kuntia ajanut pakko. Jos ei ole tietyille aloille saatu työvoimaa, on palvelut ollut pakko ostaa ulkopuolisilta palvelun tuottajilta. Tarve ostopalveluihin on kuitenkin vähentynyt valtakunnallisestikin ja kunnat tuottavat palveluita itse. Vaikka palveluja yksityistettäisiin, jää kunnille siitä huolimatta eläkevelkaa 160 miljardia euroa, josta on katettuna vain n. 50 miljardia €.

 Esa Kanerva





 

 

Demareitten käsinkosketeltavaa itsesääliä!



                                                                                                                              26.5.2015


Miksi demarit heittävät nyt tuhkaa päälleen?

Haetaan syyllisiä, ollaan pettyneitä ja heitetään laskiämpäri toverin päälle. Kuulostaako tutulta. Tällaisena koen nyt puolueen tilan. Mitä tämä hyödyttää?

Puolue hävisi eduskuntavaaleissa ja selätyksen jälkeen ei voi tehdä muuta kuin nousta ylös, tunnustaa tappio ja kumartaa vastustajille. Mitä tekee urheilija? Psyykkaa itsensä ja sisuuntuu. On harjoiteltava enemmän ja tehokkaammin. Periksi ei anneta.

Puolueessa täytyisi perusyhdistyksestä puoluehallitukseen asti käydä railakasta keskustelua ja pohdintaa siitä, mikä on viime vuosina mennyt pieleen. Mitä on tehtävä tulevaisuuden parantamiseksi?

Toinen toistaan seuranneet epäonnistumiset ovat olleet joillekin aktiivitovereillekin liikaa ja on ikävää seurata turhautumisesta aiheutuneita reaktioita. Nihilistiset kirjoittelut ja puolueen mustaaminen tuottavat iloa ja käsien taputusta varsinkin Aamulehdessä ja Kokoomuksessa.

Persoonallisuudeltaan kielteiset ihmiset ja hyökkäävät ihmiset masentavat nekin toverit, jotka haluavat katsoa eteenpäin, tehdä enemmän töitä ja tuoda uusia vaihtoehtoja puolueeseen.

On liian helppoa todeta ja selittää vaalitappiot sillä, että on harjoitettu väärää politiikkaa. Se ei ole läheskään totuus. Totta on se, että kansalaiset ovat näin asiat kokeneet. Ei ole totta, että Sdp on vanhakantainen, ummehtunut ja oikeistolaistunut puolue. Mutta jos kansalaisilla on tällainen mielikuva, sitten se on niin. Jos Sdp:n viesti koetaan olevan menneestä maailmasta, onko syy viestinnässä, onko viestiä ollut lainkaan tai onko syy viestin kertojissa.

Mielestäni ns. väärän politiikan mielikuvaa voidaan muuttaa. Tarjotaan kansalaisille yksinkertaisesti kerrottuja ja selkeitä vaihtoehtoja. Seurataan kansalaiskeskustelua, sieltä löytää kansalaisten syvät tunnot ja mieltä askarruttavat tarinat.

Viestintä on tarkkuutta, herkkyyttä ja oikea-aikaisuutta vaativaa tiedon välittämistä. Politiikan puhujien sanoman pitää olla vahvaa ja yksinkertaista. Ydinviesteinä voisi olla se, että Sdp on aina ja ikuisesti heikomman puolella. Viestintä on aina kaksisuuntaista, viestin lähettäjä ja vastaanottaja. Sanan perille meneminen on politiikassa sen lähettäjän vastuulla. Viestin pitää herättää mielenkiintoa siten, että vastaanottaja avaa korvansa ja mielensä ottamaan se vastaan. Käytettäköön sitten vaikka räväkkää kuvakieltä tai markkinalauseita.

Pelkistetään puolueen ydinviestit ja toistetaan niitä. Miltä kuulostavat seuraavat teemat: Olemme kiinnostuneet köyhistä ja vähäosaisista, vanhuksista, nuorista ja lasten hyvinvoinnista, terveysasioista, syrjäytyneistä, työttömyydestä ja työllistämisestä. Emme unohda pienyrittäjiä emmekä jotenkuten toimeen tulevaa keskiluokkaa tai eläkeläisiä.

Politiikka toimii samalla mekanismilla kuin pörssikurssit markkinoilla. Se, mikä menee alas, jollakin aikavälillä nousee ylös. Muistelkaapa Keskustapuolueen edellisten eduskuntavaalien murskatappiota.

Esa Kanerva













 

Julkisen alan työntekijät petettiin-ammatilliset eläkeiät roskakoriin

                                                                                                                           25.5.2015


Kuntien, valtion, kirkon ja Kelan henkilöstöä koskevat neuvottelut on saatettu päätökseen. Tekisi mieli sanoa, että valitettavasti. Lopputulos on nimittäin se, että jo vuonna 1989 luvattu ja sovittu ammatillisen eläkeiän valinta ei toteudukaan. Vanha oikeusohje on ”pacta sund servenda” eli sopimukset on pidettävä. Ohje ei näköjään koske Kunnallista Eläkelaitosta, kirkkoa eikä valtiota työnantajina.

Ennen vuotta 1989 oli julkisilla aloilla käytössä erilaisia yleistä eläkeikää alempia eläkeikiä. Ne koskivat lähinnä julkisen sektorin naisvaltaisia aloja, joissa tehtiin raskasta ruumiillista ja – vuorotyötä. Nyt sovittu neuvottelutulos nostaa myös ammatillisen eläkeiän valinneiden eläkeikää vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneillä. Ammatillisen eläkeiän nosto koskettaa Suomessa noin 8500 työntekijää, joten mitään taloudellista merkitystä ratkaisulla ei ole. Ammatillinen eläkeikä voi nousta jopa kaksi vuotta.

Vuoden 2017 jälkeen jokainen vuosi ennen vanhuuseläkeikää nostaa eläkkeelle pääsyä kolmella kuukaudella. Julkisen puolen eläketurvan toimeenpanosta huolehtii jatkossa Kuntien Eläkevakuutus.

Vuonna 1962 syntyneet ovat ensimmäinen ikäluokka, jolla eläkeikä on 65 vuotta. Tämäkään ei riitä. Kun 65 vuoden ikä on saavutettu, eläkeiän alaraja sidottaisiin elinajan odotteeseen. Osa elinajan pitenemisestä käytettäisiin työssäoloon. Ratkaisu tehdään vuonna 2027, jolloin eläkeikää nostettaisiin enintään kahdella kuukaudella vuodessa. Työtä voi jatkaa 70- vuotiaaksi.

Kaikki työeläkeuudistukseen (lue heikennykseen) liittyvät hallituksen lakiesitykset on tarkoitus antaa eduskunnalle loppukesästä, voimaan uudistus tulee vuoden 2017 alusta. Uudistus koskee vain vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneitä.


Esa Kanerva

Nuorten työttömyydestä ja asemasta yhteiskunnassamme

                                                                                                                             25.5.2015


Vuoden 2013 alusta voimaan tulleesta nuorisotakuusta huolimatta 25-vuotiaiden työttömyysaste pysyttelee liki 30 prosentissa. Erityistä huolta kannan alle 25-vuotiaista nuorista ja heidän parissaan tukityötä tekevien viranomaisten yhteistyön puutteesta ja johtovastuusta.
Nuoret joutuvat tekemiseen Kansaneläkelaitoksen, työvoimaviranomaisten ja sosiaaliviranomaisten kanssa.

Ammattitaidottomalle nuorelle maksetaan työmarkkinatukea vasta odotusajan jälkeen. Odotusaika täyttyy, kun henkilö työ- ja elinkeinotoimistoon ilmoittauduttuaan tai ilmoittautumista edeltävän kahden vuoden aikana on ollut yhteensä 21 viikkoa työssäoloehtoon luettavassa työssä, yrittäjänä, työttömänä työnhakijana tai työllistymistä edistävässä palvelussa (esimerkiksi työvoimakoulutuksessa tai työkokeilussa). Alle 17-vuotiaalla henkilöllä ei ole oikeutta työmarkkinatukeen

Jos 17-vuotiaalla ei ole ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta, hänelle voidaan maksaa työmarkkinatukea vain siltä ajalta, kun hän on työllistymistä edistävässä palvelussa, esimerkiksi työvoimakoulutuksessa tai työkokeilussa. Työttömyyspäivärahaan voi olla oikeus myös passiiviselta työttömyysajalta. 18–24 –vuotiaalla on oikeus työmarkkinatukeen tai työttömyyspäivärahaan myös työttömyyden ajalta edellyttäen, että hän on hakeutunut soveltuvaan ammatillisia valmiuksia antavaan koulutukseen eikä hän ole kieltäytynyt, eronnut tai omasta syystä erotettu tällaisesta koulutuksesta.

Koulutusta vailla olevan nuoren tulee hakea syksyllä alkavaan tutkintoon johtavaan, ammatillisia valmiuksia antavaan koulutukseen. Velvollisuus hakeutua koulutukseen on voimassa myös työkokeilun tai muun toimenpiteen aikana. Nuoren tulee hakea vähintään kahta opiskelupaikkaa, joiden opiskelijaksi ottamisen edellytykset hän täyttää. Opiskelupaikka voi olla tutkintoon johtava, ammatillisia valmiuksia antava koulutus tai vain peruskoulun oppimäärän suorittaneella lukio. Haettavaa koulutusta ei ole rajattu sen mukaan kuuluuko se yhteishaun piiriin vai ei. Lisäksi Kela tarjoaa nuorille tukea asumiseen.

Nuorisotakuu tarkoittaa, että TE-palvelut tarjoavat nuorelle palvelua tai toimenpidettä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun työnhaku on alkanut. Palvelu parantaa nuoren mahdollisuuksia selviytyä työmarkkinoilla ja löytää työpaikka. Nuorisotakuu koskee nuoria riippumatta siitä, onko ammatillinen koulutus suoritettu vai ei. Nuorisotakuu toteutuu myös, jos nuori ohjataan muuhun kuin julkiseen työvoimapalveluun, mistä on sovittu työllistymissuunnitelmassa. Tarvittaessa nuori voidaan ohjata esimerkiksi kunnan sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Viime sijainen turvaverkko nuorelle on sosiaaliviranomaisten myöntämä toimeentulotuki. Ilman tuloja oleva nuori voi näin hakea toimeentulotukea kirjallisesti pitkiäkin aikoja ilman, että hänen tarvitsee koskaan tavata sosiaalityöntekijää tai -ohjaajaa kasvotusten. Toisaalta valtava byrokratia tulo- ja kuittiselvityksineen turhauttavat ja edistävät pahimmillaan nuoren syrjäytymistä.

Keskeisten kolmen viranomaisten yhteistyö ei toimi kunnolla. Kukaan ei ota johtovastuuta nuoren elämän tukemisessa. Viranomaisten neuvot ja päätökset saattavat olla ristiriitaisia. Kun toinen viranomainen myöntää tuen, toinen saattaa periä sen takaisin. Nuori ei koskaan voi olla varma taloudellisesta tilanteestaan ja riittääkö raha koko kuukaudeksi. Siirryttäessä työmarkkinatuelta opiskelemaan, nuori siirtyy opiskelijatukien piiriin ja Kelan työmarkkinatuen maksatus loppuu alle 25-vuotiailta. Tulot voivat tässä taitekohdassa loppua kuukausiksi. Moni nuori keskeyttää opinnot taloudellisten ongelmien vuoksi. Toimeentulolain säännökset eivät siis nykyisessä muodossaan edistä sellaista nuorten tukemista, jolla sosiaaliviranomaisen aktiivinen puuttuminen voisi toimia nuorten parhaaksi.

Meillä ei ole myöskään varaa antaa nuorten syrjäytyä väestön ikärakenteen jatkuvasti vanhentuessa. Koska nuorten työttömyyden takana on työ- ja koulutuspaikan saamisen vaikeuden lisäksi myös työllistymistä estäviä merkittäviä sosiaalisia tekijöitä, tarvitaan avuksi etenkin sosiaalityötä, jolla pitää olla johtovastuu nuoren asioissa. Pelkät työllistämispalvelut tai toimeentulotuki ilman siihen liittyvää sosiaalityötä eivät riitä ratkaisuksi siihen, että nuorisotakuun arvokkaat tavoitteet toteutuvat myös yhteiskunnan valtavirran ulkopuolella elävien nuorten elämässä. Kaikkien rekisterien ulkopuolella on tällä hetkellä Suomessa n. 60.000 nuorta, jotka eivät hae edes toimeentulotukea. Heistä olen erittäin huolestunut.

Kansaneläkelaitoksen, työvoimaviranomaisten ja sosiaaliviranomaisten yhteistyötä alle 25-vuotiaiden nuorten tuki- ja toimenpideasioissa on tiivistettävä ja johtovastuu on määrättävä sosiaaliviranomaisille.



Esa Kanerva








Päättäjä palveluasunnossa

                                                                                                                            21.5.2015


ENTISENÄ PÄÄTTÄJÄNÄ PALVELUTALOSSA

Käyn usein katsomassa omaistani yksityisessä palvelutalossa. Kaupunki ostaa tältä kolmannen sektorin yritykseltä vanhusten palveluasumista. Viimeksi vieraillessani omaiseni luona, minulle pälkähti pääovella mieleeni kansankoulun lukukirjassa ollut tarina pojasta, joka veisteli kotinsa edustalla puukappaletta. Isä kysyi, mitä siitä työstä syntyy? Poika vastasi, että hän veistää siitä samanlaista puukaukaloa teille kuin mistä vaarin pitää nykyisin syödä.

Mistähän tuo juttu juolahti mieleeni? Olen monesti omaiseni kanssa kahvitellessa joutunut kuuntelemaan entisen valtakunnantason päättäjän kovaäänistä jutustelua muille asukkaille. Tai pikemminkin valitusta kaikesta. Milloin hoitaja se ja se teki sitä ja tätä. Taas oli lääkkeet jaettu väärin. Suihkutus oli tänään niin ja niin monta minuuttia myöhässä. Mikään ei ole hyvin, ajattelee pyörätuolissa istuva entinen hallintoihminen ääneen. Hän jatkaa valitusvirttään: ”Tein valituksen johdolle. Ellei se auta, kirjoitan valtuutettu sille ja tälle.”

Väistämättä tulee miettineeksi, että osasikohan hän miehuusvuosinaan pitkäaikaisena päättäjänä, reservin kapteenina ja mitaleilla palkittuna ihmisenä ajatella tätä tämänhetkistä siunattua päivää toispuoleisesti halvaantuneena ja pyörätuolissa istuvana vanhuksena. Montako lakialoitetta tai puheenvuoroa hän piti eduskunnassa vanhusten elinolojen puolesta? Omaa vanhuutta kun ei yleensä ajatella silloin kun olisi mahdollista aidosti vaikuttaa. Aina ei olisi tarvittu edes rahaa, sillä hänen kaltainen tunnettu ihminen voi omalla esimerkillään parantaa yleistä asenneilmapiiriä ja ymmärrystä vanhuksien hyvästä hoidosta.

Tampereella ollaan nyt tekemässä suurta rakennemuutosta vanhusten hoivaan. Laitoksissa hoidetaan mahdollisimman vähän iäkkäitämme, suurin osa asuu niin pitkään kotona kuin sinne tuotettavien palveluiden avulla on mahdollista ja osa viettää elämänsä ehtoota palveluasunnoissa.

Nykyisen päättäjäsukupolven ja etenkin demareiden tulee muistaa, että ilman kaupungin rahaa eivät ne palvelut kävele vanhusten ovesta sisään. Joskus hoito saattaa olla jopa kalliimpaa kotona tehtynä kuin laitoksessa. Taloudellisesti ankeana aikana ovat riskit ja vaarat olemassa, että laitoshoidon alasajosta säästyneet eurot suunnataan jonnekin muualle kuin vanhusten hoitoon. Esimerkkejä riittää niin päihdehuollosta kuin mielenterveyspalveluista.

Nyt meidän pitäisi päätöksenteossa vallassa olevana sukupolvena muistaa se, että miten me kaupungissamme kohtelemme vanhuksiamme nyt, samalla mitalla ja asenteilla tulevat ikäluokat huolehtivat meistä.

Esa Kanerva

 

Henkilöstökassan kuulumisia


                                                                                                                     21.5.2015


Tampereen kaupungin henkilöstökassan kuulumisia                                                                       

Kaupunginvaltuusto päätti lopettaa Tampereen kaupungin henkilöstökassan vuonna 2013 äänestyksen jälkeen äänin 35–29. Miksi?

Henkilöstökassan talletuskanta oli päätöstä tehtäessä n. 40 miljoonaa, nyt noin 17 miljoonaa euroa. On luonnollista, että lopettamispäätös vähensi talletuskantaa heti 5 miljoonalla ja kierre on jatkunut. Henkilöstökassan rahat ovat olleet osana kaupungin kassavaroja. Kaupunki sijoittaa niitä kuin omiaan. Kaupunki on saanut sijoituksilleen hyvä tuoton. Kysymyksessä on kuitenkin henkilöstöltä otettu laina. Henkilöstökassan jäsenille maksama korko on aina ollut mitätön verrattuna pankkien maksamiin korkoihin. Tällä hetkellä esimerkiksi henkilöstökassan käyttötilin korko on 0.

Kassan toiminta-ajatus on aina ollut olla henkilöstöetuus. On tarjottu jotakin vastinetta pienelle palkalle. Miksei julkinen palvelutuotanto voi olla myös vertailukohteena markkinaehtoiselle, yksityiselle pankkitoiminnalle? Henkilöstökassa toimisi edelleen vertailukohteena liike- ym. pankkitoiminnalle. Henkilöstökassa on kunnostautunut ja haastanut pankit hyvällä, nopealla ja luottamuksellisella palvelulla. Maksupalvelu on ollut keskeisin tuote. Käyttötilien ja määräaikaistilien korkotuottoa ihmiset hakevat muualta. Hyvä palvelu on ollut pankkien silmätikkuna ja on näköjään yhä edelleen.

Henkilöstökassan uusi johtosääntö hyväksyttiin valtuustossa tänä keväänä. Se antaa mahdollisuuden tehdä esityksiä kassan kehittämisestä ja taloudesta. Johtokunnan työntekijäjäsenet ovat olleet koko ajan sitä mieltä, että tilinhoito- ja palvelumaksut ovat olleet virhe. Kassan taloutta olisi voitu oikaista sillä, että kaupunki maksaisi jonkinlaista korkoa saamalleen pääomalle. Yhden prosentin tuotto riittäisi jo kattamaan 170.000 euroa kassan menoista. Samoin pienlainaustoiminnan aloittamisella olisi mahdollista saada riskittömästi merkittäviä tuottoja. Johtokunta tulee ehdottamaan työnantajalle lainaustoiminnan aloittamista ensi vuoden alusta.

Johtokunta käy syksyllä tutustumassa antolainaukseen Helsingin henkilöstökassan vieraana. Korkokate lainaustoiminnalle voisi olla vaikka 5 prosentinluokkaa ja se olisi halpa pikavippitoimintaan verrattuna. Kaksituhatta euroa voisi olla antolainauksen katto, jolloin se olisi kassalle riskitöntä eikä vaatisi isoa byrokratiaa vakuuksista. Työntekijöillä on aina tuon verran palkkasaamisia työnantajalta.

Lainaustoiminta edellyttää uuden kassajärjestelmän hankkimista. Sen kustannus, n. 200.000 euroa ei henkilöstökassaa taloudellisesti kaada. Järjestelmä on ns. hyllytavaraa ja käyttökustannukset ovat kohtuulliset.

Näillä toimilla voitaisiin tilinhoito- ja palvelumaksut poistaa ja saada myös nuoret kaupungin työntekijät kiinnostumaan henkilöstökassasta. Reaaliaikainen kassajärjestelmä mahdollistaisi pankkiasioinnin digitaalisesti tietokoneella milloin vain. Ja tietysti hyvä palvelu tiskillä jatkuu!

Johtokunta tarvitsee uudistuksiin poliittista tukea, koska sympatiaa ei virkamiehiltä tule. Toivottavasti sitä saadaan, kassan ystäviä lienee valtuustossa!

Esa Kanerva, Henkilöstökassan johtokunnan puheenjohtaja






 

Hyökkäys homeen kimppuun

PÄIVÄKOTIEN JA KOULUJEN SISÄILMAONGELMASTA                         19.5.2015      

Päivähoitoa tarjotaan Tampereella yli sadassa eri toimipisteessä. Akuutimpia sisäilmaongelmia on havaittu n. 20 päiväkodissa.

Sisäilmaongelmathan ovat kansallinen ongelma ja se koskettaa kaikkia suuria kiinteistönomistajia. Tilakeskuksella on korjaussuunnitelma, mutta haaste on tarvittavien väistötilojen ja määrärahojen puute. Väistötilojen puutteeseen on tulossa korjaus ja tarvittavien väistötilojen hankkimiseksi on palvelun tuottajat kilpailutettu, mutta talousongelmaa ei ole ratkaistu.

Päiväkodeissa on väliaikaisilla toimenpiteillä, kuten esim. ilmanpuhdistimilla ja ilmanvaihdon säätötoimenpiteillä, pyritty saamaan käyttäjille terveelliset olosuhteet korjaustoimenpiteiden odotusajaksi.

Vuonna -15 on varattu määrärahaa sisäilmaongelmien korjaamiseen. Rahaa käytetään rakennusten sisäilma- ja kosteusongelmia aiheuttavien teknisten ja rakenteellisten investointien toteuttamiseen kohteissa, joissa ei tehdä muuta perusparannustöitä. Määräraha mahdollistaa toiminnan edellyttämien sisäilmaolosuhteiden parantamisen ja kiinteistöjen teknisten ja rakenteellisten ongelmien hoitamisen. Suunniteltu perusparannusaikataulu on 2-3 päiväkotia vuodessa.

Päiväkodin saneeraaminen vie melkein saman rahan kuin uudisrakennus, 3-3,5 miljoonaa euroa, uusi n. 5 miljoonaa. Ylläpidettäviä kouluja on n. viisikymmentä. Koulun kunnostaminen on paljon kalliimpaa ja silloin puhutaan n. 10 miljoonasta eurosta. Koulurakennukset ovat yksiköiltään niin isoja, että korjaukset tulevat vaatimaan poikkeuksetta erillisen kohdekohtaisen investointimäärärahan ja niiden korjaukset tulisi toteuttaa peruskorjaushankkeena.

Koulujen kunnostaminen ja osan mahdollinen purkaminen ovat tulevien vuosien investointiohjelmassa. Kaiken kaikkiaan sekä päiväkoti- että koulurakennukset, jotka on rakennettu 70–80-luvulla, ovat kohtalaisen huonossa kunnossa ja niitä on useita. Myös hätäaputoimet tulevat kalliiksi. Sisäilman hallitseminen voi vaatia toistakymmentä konetta ja kustannukset saattavat nousta 50.000 euroa vuodessa.

Jotta koko kaupungin korjausvelka ei kasvaisi, puhutaan n. 25 miljoonan euron panoksesta joka vuosi.

Tilakeskuksella on periaate, että kaikkiin ongelmiin tartutaan ja haetaan ratkaisua. Kaikkia ei voida tehdä heti, koska ei ole rahaa. Tärkeintä on se, että ongelmat käsitellään avoimesti tilojen käyttäjien sekä työ- ja työsuojelun edustajien kanssa.

Esa Kanerva


 

Mennäänkö henkilöstön irtisanomisiin Tampereella?




TAMPERELAISTEN PAVELUT AHTALLA                                                 17.5.2015


Valtion leikatessa valtionosuuksiaan kuntien taloudellinen liikkumatila käy ahtaaksi.

Tampereen taloussuunnittelujohtaja puhui kaupungin talous- ja strategiaseminaarissa jo päätetyn parin veroäyriprosentin leikkauksista nyt ja tulevina vuosina. Se merkitsee n. 60 miljoonan euron menetystä Tampereelle. Ja luvassa on uuden hallitusohjelman myötä lisää.

Oikeistossa on herännyt henkilöstön irtisanomisliike. Käydään huutokauppaa siitä, kuka uskaltaa lyödä kovemman luvun pöytään. Tampereen puolesta Schafeitelin Yrjö on ollut kärkinakittajia. Tuosta vaan 1500 ihmistä ulos kaupungin palveluksesta, ei tunnu missään.

Yrjö unohtaa yhden tärkeän asian. Hän ei kerro, miltä sektorilta ja mistä palveluista leikataan. Poliitikon jos minkä, tulisi kertoa, lopetettaanko liikunta tai kulttuuri, opetus, terveydenhoito, suurin osa kunnan palveluista on lakisääteisiä kansalaisten subjektiivisia oikeuksia.

Sitten se hallinto! Se on maksimissaan 4 prosenttia kunnan menoista. Vaikka koko työn johtaminen lopetettaisiin, sillä ei kunnan taloutta oikaistaisi. Tämä ei tarkoita sitä, ettei hallintoa tulisi kriittisesti arvioida.

Jos kaupungin palveluksessa on poliitikkojen mielestä liikaa ihmisiä, lähdetään liikkeelle palveluista. Mistä kohtaa palveluverkkoa supistetaan? Ovatko ne terveysasemat, päivähoitopaikat, koulut, siisteys, turvallisuus, tiet puhdas vesi, likainen vesi, Tampereen Filharmonia tai joku muu.                                                         

Tietty,voitaneen tietysti laskea investointitasoa. Investointien tasosta täytyisi vallita yksimielisyys. Turhaketunnelin jälkeen mielestäni kannattaisi vetää henkeä!

Johtopäätösvaltio valtion taloudellisesta tilasta on inhorealistinen. Joudumme palaamaan elintasossamme kymmenen vuotta taaksepäin. Jos SDP olisi ollut hallituksessa, taloudellisen taakan jako olisi oikeudenmukaisempaa ja reilumpaa.

Seuraavaksi ovat kuntavaalit vuonna -17. Työ vaalituloksen petraamiseksi eduskuntavaaleista on suuri. Meillä ovat suuret haasteet. Pirkanmaalle muuttavalle yli100.000 ihmiselle on tuotettava puhdasta vettä, asunnot ja vaikkapa jätteiden kuljetus. Heille pitää luoda inhimilliset olosuhteet asua ja tämä kaikki vaatii rahaa.                                                                                                                                                            

Kun seuraavaksi joku kirjoittaa yleisönosastossa, että kaupungin työntekijöitä on vähennettävä tuhannella, jätä hänet omaan arvoonsa. Kuntapalvelut ovat tarpeellisia ja inhimillisen elämän takaajia, varsinkin kun asukasmäärä kasvaa. Asiakaspalvelijoiden määrä ei lisäänny. Kuntapalvelujen tuottavuus nousee koko ajan. Kaikkea voidaan ostaa tietysti yksityisiltä palvelutuottajilta. Nyt on mielestäni riittävästi esimerkkejä kehitysvammahuollosta ja vanhustenhuollosta, ettei näitä palveluntuottajia ehditä valvoa riittävästi. On tapahtunut liikaa vahinkoja! Kriittisistä kuntapalveluista merkittävä osa on tuotettava kunnan omana työtä.




HELPPOA KUIN HEINÄNTEKO!

Helppoa kuin heinänteko!                                                                                  13.5.2015

Näyttää siltä, että kolmen ässän hallitusohjelman tekeminen onnistuu vaivatta ja viivytyksettä. Kansan kurittaminen näkyy onnistuvan porvarihallitukselta hymyssä suin ja vitsiä vääntäessä. Mitä tuo talouspuoli nyt saattaa pieniä ongelmia tuottaa, mutta keskiluokan ja köyhän kukkarolle on iät ja ajat menty. Kansa maksoi sotakorvaukset mukisematta, kantoi vastuun hyvinvointivaltion rakentamisesta ja kasvatti uusia sukupolvia siinä sivussa. Ja niin mennään nytkin ja tulevan hallituksen käsi on kansalaisten taskussa kyynärpäätä myöten.                                                            

Nyt puhuu omistava luokka ja Soinin työväenpuolue. Persujen mukaan edellisiä hallitusneuvotteluja häiritsivät demarit turhanaikaisilla vaatimuksillaan oikeudenmukaisuudesta, työllistämisestä ja vähäväkisten muistamisesta. Nyt kaikki sujuu kuin vettä vaan eikä soraääniä soittele edes Halla-aho. Kohta ollaan ohjelmatyössä ”hillotolpalla” ja kansalaisten karu arki voi alkaa.

Mitä me sitten voidaan odottaa tulevalta hallitukselta? Saa sitä nyt ainakin arvuutella.

No tulonsiirrot ainakin jäädytetään. Se tarkoittaa sitä, että lapsilisät, työmarkkinatuki, sairauspäiväraha, toimeentulotuki, huh! huh! enempää en jaksa luetella eivät neljään vuoteen nouse. Ja eläkeindeksit totta kai leikataan siinä sivussa!

Sitten hyökätään työttömien niskaan. Ansioturvaa lyhennetään, hakekoot työttömät töitä, jota valtakunnassa ei ole!

Opiskelijat saanevat myös maistaa valtionvarainministeri Soinin ruoskaa. Ottakoot lainaa ja saakoot vähemmän opintotukea!

Eihän hallituksen tarvitse kansalaisten yksityistä hammashoitoa tukea! Siitä voidaan helposti näpsäistä 100 miljoonaa. Koska julkinen hammashoito ei pärjää nykyistenkään asiakasmäärien kanssa, menkööt hampaat rappiolle, ostakoot tekohampaat!

Ne onnelliset, joilla vielä on työtä, tehkööt pitempää päivää, että saavat verot maksetuiksi. Heti tämän päätöksen perään hallituskolmikko skoolaa ja nauraa Soinin lohkaisemalle vitsille!

Ei ulkomaiden biafralaiset mitään tarvitse, siis leikattakoon kehitysapua. Soini sanoo 300 miljoonaa, mutta muut vähän hillitsevät ja päädytään 100 miljoonaan. Onhan se tuollainen kaunis tasasumma. Kaikki hymyilevät, Soini lohkaisee kaskun siitä, että onhan niillä melkein yhtä iso maha kuin minullakin. Kyllä tuo summa riittää!

Sosiaali- ja terveydenhuollon malliksi tulee Maakunta-malli. Sipilä on metrin jalat ilmassa ja iloitsee. Kaikki kunnat pysyvät Pohjanmaalla ja Kainuussa pystyssä, kun maakunta alkaa verottaa. Isot keskuskuntien asukkaat maksavat viulut!

Hipheijaa ja hellurei! Hauskaa tämä hallituksen teko ja ministeriauto. Eihän tämä ollut lainkaan hankalaa. Kolme ässää hakkaa toisiaan selkään ja taas skoolataan! Aika velikultia!

 

Miksi lääkäri ei enää kuuntele tai koputtele?


Hoitokäytännöistä!                                                                                                  12.5.2015

Lääkärit johtavat sairaaloita ja järjestelmää, joka ei ole vuosikymmeniin perusteiltaan olennaisesti muuttunut. Järjestelmä on kuitenkin erinäköinen, paisunut ja potilasvolyymit ovat aivan eri luokkaa kuin muutama vuosikymmen sitten.
Hoitotarpeiden, hoitotoimenpiteiden, lääkkeiden ja diagnostiikan monimutkaistuminen sekä tietotekninen byrokratia ovat heikentäneet ennakko-odotuksista poiketen järjestelmän tuottavuutta merkittävästi. Toisin piti käydä. Erityisesti kehittyneen diagnostiikan ja tietojärjestelmien piti tuoda säästöjä ja vaikuttavuutta. Ideana oli pistää potilas laitoksen toisesta ovesta nopeasti sisään ja toisesta yhtä kiireellä terveenä ulos.
Missä ovat nykyään etevät kliinikkolääkärit, jotka aiemmin kuuntelivat keuhkot ja sydänäänet, mittasivat paineet, koputtelivat elimet, koskettivat ja hypistelivät koko ruumiin. Katsoivat suuhun, arvioivat hengityksen hajua ja saattoivat koluta ruumiin muutkin aukot. Kasvojen kelmeys, hikoilu, hengityksen tiheys, verisuonten sykkiminen, ihon kuumotus, väri, lämpö ja kylmyys kertovat aina asiakkaan terveydentilasta jotakin. Silmän valkuaisten katsastaminen oli rutiinia. Taudinmääritys syntyi pikaisesti ja lähes aina oikein, mikäli oli kysymyksessä ns. tavallinen tauti. Näitä taitureita tuskin olette terveyskeskuksissamme tavanneet.

Perusterveydenhuoltoon tulisi palkata osaavimmat ja kokeneimmat lääkärit, jotka kokemuksellaan osaavat tehdä taudinmäärityksen ilman monimutkaisia teknisiä toimenpiteitä. En tarkoita, ettei terveyskeskuslääkäri voisi määrätä yksinkertaisia verikokeita ja kuvauksia. Mutta pitääkö lähes poikkeuksetta potilaan käydä massiivisen laboratoriolähetteen kanssa otattamassa kalliita verikokeita, joiden ottamisen perusteet ovat vähintäänkin kyseenalaiset. Jos polvi on sijoiltaan tai luu murtunut, kuvat täytyy ottaa. Mutta kun asiakasta maanantai-aamuna vähän köhittää, niin turha häntä keuhkokuviin on lähettää. Tai seurata veren rasva-arvoja, jos asiakas ei sitoudu millään tavalla elämäntapamuutoksiin.
Hakeutuuko nykyihminen turhan helposti vastaanotolle ja hoitaako sekä tutkiiko lääkäri turhan herkästi?

Nykyjärjestelmä toimii niin, että kaksi osapuolta, lääkäri ja potilas, sopivat ja kolmas maksaa suurimman osan edellisten sopimista kustannuksista. Nimittäin yhteiskunta. Onko lääkärillä tällä hetkellä mitään kannustavia palkka- ja kannustintekijöitä pitäytyä lääketieteellisesti ja joskus jopa eettisesti riittäviksi todetuissa hoidoissa ja tutkimuksissa? Vastauksena on, ettei ole! Millä palkittaisiin taitavaa ja osaavaa kliinikkoyleislääkäriä, joka ammattiosaamisellaan säästää joka työpäivä yhteiskunnalle rahaa ja tuottaa terveyttä.

Nyt tarvitsisi jollain leikata. Mielellään pääkopassa!

Esa Kanerva




Kolumni tilaaja-tuottaja-mallista


Tamperelaiset ja "Iitin Tiltu"                                                                                  8.5.2015

Tamperelaiset haikailevat talvella lumesta puhdistettuja Pispalan portaita ja kesällä siistejä, kävelykunnossa olevia jalkakäytäviä. Entisen Puiston, nykyisen Infran työtekijät ne ovat menneinä vuosina siistineet. Pienellä palkalla sekä kiitoksella he ovat eläneet ja tekivät ammattiylpeästi työtään. Nyt heitä ei juuri ole kaupungin palkkalistoilla.

Nykyinen tamperelainen tilaaja-tuottaja-malli ja markkinatalous eivät ole mielestäni itsessään tuoneet euroakaan lisää tamperelaisille tuotettuihin palveluihin, vaan se on toiminut rahansiirtovälineenä elinkeinoelämälle. Palveluiden käyttäjät huomaavat sen nyt esimerkiksi teiden huonona kuntona. Se näkyy palveluiden heikentyneenä laatuna, joka on yritysten katteen, kilpailutusten sekä laadunvalvonnan hinta. Tilaaja-tuottaja-malli joutaa siis mennä!

Yhtä järjetöntä ajattelua ovat suunnitelmat kunnallisista osakeyhtiöistä terveydenhuollossa. Suunnitelmien takana ei voi olla muuta kuin raadollisia tarkoitusperiä. Terveydenhuollosta ei saa tehdä rahantekovälinettä millekään ammatti- tai intressiryhmälle. Tavallisen tamperelaisen on turha kuvitella, että asiakas voittaisi palvelutuotannon yksityistämisessä. Julkisen palvelun ei tarvitse tuottaa voittoa, mikä taas on osakeyhtiölain mukainen yrityksen ainoa tehtävä.

Palvelusetelijärjestelmän avulla tehdään erikoissairaanhoitoon ja vallankin osakeyhtiömuodossa tavallisen kansalaisen ohituskaista.

Tämä tietysti jyrkästi kiistetään. Tamperelaisten mahdollisuudet ohjeistaa tai hallinnoida yksityistä osakeyhtiötä ovat hyvin rajalliset. Yhtiö tekee, mitä lystää. Puhuttakoon ns. omistajaohjauksesta, mitä tahdotaan. Omistajaohjaus on aina vallassa olevan poliittisen eliitin hallussa ja tavallisen tamperelaisen ulottumattomissa. Ja osakeyhtiön osakkaathan haluavat tehdä rahaa ja tuottaa palveluja niille asiakkaille, joilla on varaa maksaa.
Onhan meillä ns. hoitotakuu kaikille kansalaisille. Niin, on meillä myös tällä hetkellä perustuslain turva turvalliseen asuinympäristöön. Toteutuuko se?                         

Onko kansalaisten hyvinvointi alisteinen voitontavoittelulle?

Esa Kanerva

Lakkautetaanko johtokunnat?

Johtokuntia tarvitaan                                                                                                   8.5.2015

Jokin aika sitten esiteltiin Tampereen toimintamallin arvioinnin tuloksia valtuustolle järjestetyssä seminaarissa. Arvioinnissa keskityttiin kehittämiskohteisiin. Työssä tuotannon johtokuntien rooli koettiin epäselväksi. Aamulehti kertoi johtokuntien puolustavan liikaa johtamaansa tuotantoa. Ymmärrän kritiikin luonteen siten, että jotkut johtokunnat ovat saattaneet erehtyä toimimaan kaupungin organisaatiossa oman tuotantoalueen luottamusmiehinä. Se ei ole tietenkään johtokuntien toiminnan tarkoitus, vaan johtokunnan tehtävänä on vastata hallinnon ja organisaation tukena valtuuston ja kaupunginhallituksen liikelaitokselle tai tuotantoalueelle asettamien strategisten, toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden toteutumisesta.

Olen Tilakeskus Liikelaitoksen johtokunnan puheenjohtaja. En halua kieltää tutkimuksen arviointia ja johtopäätöksiä ehdotetusta johtokuntien lakkauttamisesta, mutta ehdotukselle tarvitaan kaikkia johtokuntia koskevat hyvät perustelut. Tilakeskuksen johtokunta on tehnyt yhteistyössä johdon ja organisaation kanssa strategian, missä on määritelty työyhteisön perustehtävä, tahtotila ja arvot. Yhdessä omistajaohjauksen kanssa on määritelty Tilakeskuksen toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet.

Tilakeskuksen johtokunta johtaa yhdessä toimitusjohtajan kanssa organisaatiota siten, että kaupungin tahtotila ja oma strategia toteutuu mahdollisimman hyvin. Liikelaitoksessa ostetaan ulkopuolisilta palvelun tuottajilta huomattava osa tuotannosta, esimerkiksi rakentamisessa. Vain ydintehtävät ja osa palvelutuotantoa tehdään omana tuotantona. Johtokunta ohjaa kaikkea tuotantoa, sopimusten ja valvonnan kautta. Johtokunta vastaa mm. kiinteistökehittämisen, rakentamisen ja kiinteistöpalvelutuotannon laadusta ja lopputuloksesta. Johtokunta hyväksyy osaltaan uudisrakentamisen koko prosessin aina rakentamisen tarveselvityksestä lopputilitykseen. Tässä mielessä johtokunta ottaa vastuun ja puolustaa työyhteisön kaikkea tekemistä tekipä työn ulkopuolinen palveluntuottaja tai oma tuotanto.

Jos tutkimuksessa viitataan henkilöstöpolitiikkaan ja henkilöstön puolustamiseen, totta kai johtokunta ylimpänä tuotannosta vastaavana elimenä puolustaa omaa henkilöstöään hyvän johtamisen periaatteiden mukaisesti. Mitä tulee esimerkiksi henkilöstön määrän vähentämiseen, siinä johtokunta on tehnyt päätöksiä oman strategiansa ja omistajaohjauksen (kaupungin) suunnitelmien mukaisesti.
Jatkossa johtokunnat voidaan lopettaa, mutta samalla perusteella kuin työsopimuslaki sanoo työnantajan oikeudesta erottaa työntekijä. Irtisanomiseen pitää olla asialliset perusteet.

 

Ajatuksia Tampereen toimintamallin uudistamisesta


TAMPEREEN TOIMINTAMALLIN UUDISTAMISESTA                         7.5.2015

 ¤ Kunnan roolin muuttuminen palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa sekä muutosten vaikutukset kuntatalouteen?

Päättäjät eivät voi seisahtua edes valtuustokaudeksi. On tehtävä koko ajan toimintaympäristön arviointia, koska se muuttuu koko ajan. Strategiakaudeksi 4 vuotta on liian pitkä. On turha odotella hetkeä, jolloin olisi tyyntä. Päättäjien asenteen muuttuminen voisi helpottaa tilannetta. Keskiössä on, että päätösten tekijät hyväksyvät asiantilan. Kunta>< kuntalainen asiakkuuden havainnointi, toimintaympäristön muutokset ja niihin reagoiminen, niin kuin liike-elämässä, on tehtävä ajantasaisesti.

Vastaus itse kysymykseen: Yhteiskunnassa on tapahtunut ja tapahtumassa kansalaisten käyttäytymisen muutos ja turbulenssi, josta tämän päivän päättäjät ovat ymmällään. Menneitten vuosikymmenten vahvojen sosiaalisten suhteiden ja yksilöitten kiinnittyminen yhteisöön on vaihtunut nykyiseen yksilökeskeiseen ajatteluun ja asenteisiin Siksi aiemmat kunnan toimintatavat eivät päde.  Kunnan palveluilta vaaditaan yhä korkeampaa laatua. Samalla rahavarat edellyttävät kustannustietoisuuden ja tehokkuuden lisäämistä. Myös lainsäädäntö edellyttää julkisten hankintojen kilpailuttamista. Useille kuntien palvelualoille onkin syntynyt merkittävää yksityistä tarjontaa oman tuotannon rinnalle. Päättämättömyys siitä, miten palvelut selkeästi järjestetään (julkinen sektori><yksityinen sektori><Kela), on ongelma. Paikallisesti kuntien valtuustoille tulisi lisätä harkintavaltaa siitä, miten palveluja voidaan tuottaa ja suhteuttaa kunnan voimavaroihin, antaa valtaa arvioida vaikuttavuudeltaan tehokkain tapa toimia ja valtakunnallisesti lainsäädännöllisesti purkaa vaikuttavuudeltaan kyseenalaisia tehtäviä. Kaupungin oma tuotanto kaikella todennäköisyydellä pärjää kilpailussa sekä taloudellisesti että laadullisesti.

¤ Sote-uudistus

On lähdettävä liikkeelle sokkelista eli ketkä työskentelevät perustasolla tehokkaasti ja tuottavasti Ammattikuntaiset privilegiot kuuluvat 1800-luvulle. Kun pappien ja apteekkarien asettaminen kansakunnan kaapin päälle on saatu järjellisiin mittoihin, olisi seuraavaksi saatava kuriin korkeasti koulutetut avainasemassa olevat ammattikunnat. Ei ole mitään järkeä siinä, että lääkäriksi koulutetaan ihmisiä niin vähän, että he voivat sanella omat työehtonsa. Lääkärin työ ei ole niin vaativaa, kuin kansa tällä hetkellä olettaa. Sairaanhoitajiksi koulutetaan ihmistä 4 vuotta. Hän kykenisi ottamaan monia lääkärille määriteltyjä töitä, mutta niitä ei anneta, koska lääkäri saa niistä toimenpidepalkkion. Järjetöntä johtamista tapahtuu koko ajan. Ei estä edes lainsäädäntö estä tehtävien siirtämistä lääkäreiltä sairaanhoitajille, mutta kun kallispalkkaiset lääkärit haluavat rahastaa. Samoin sairaanhoitajia tarvittaisiin vähemmän perustason hoitotyössä, jota voisivat tehdä perushoitajat.

Sitten itse asiaan. Minun mielipiteeni on se, että ainoa mahdollisuus tuottaa sote-palvelut järjellisen kustannustehokkaasti olisi peruskuntamalli. Taitaa vain olla niin, että se tulevaisuudessa Kepun johtamassa Suomessa se ei toteudu. Mutta seuraavassa johtamisjärjestelmässä olisi valmistauduttava ottamaan kuitenkin johtava rooli sosiaali- ja terveyspalveluiden muutoksessa, olkoon malli mikä tahansa. Meillä olisi jo valmiina toimintamalli, jossa Oriveden sosiaali- ja terveystoimi tuli mukaan Tampereen organisaatioon. Muiden kuntien mukaantuloon tarvittaisiin ainoastaan kloonausta.

¤ Digitalisaatio

Mitä se digitalisaatio sitten on? Se on pilvipalvelua, jossa ihmiset saavat/joutuvat palvelemaan itse itseään tietokonevälitteisesti. Se tarjoaa oikeastaan rajattomat mahdollisuudet, mutta myös omat vaaransa ihmisen yksityisyyden ja tietosuojan kannalta, mutta on hallittavissa suojattujen yhteyksien avulla. Terveys- ja sosiaalipalveluissa olisi otettava mallia läheltä eli Kelalta. Siellä on panostettu hallittuun itsepalveluun. Melkein kaikki etuudet on saatavilla kellon ympäri. Mutta tarjolla on myös henkilökohtaista palvelua. Väistämätöntä muutosta tulee edistää, koska se palvelun saajalle helppoa ja kustannustehokasta. Kunnan tulee kuitenkin huomioida väliinputoajat, älyllisesti heikkolahjaiset ja ikänsä puolesta asiaan kykenemättömät.

¤ Kansalaisyhteiskunnanmuutos: osallisuus ja yhteisöllisyys

Minä näen kansalaisyhteiskunnan yksilön itse itsestään ja lähiyhteisöstään vastuullisena ihmisenä. Koska tällä hetkellä mennään aivan päinvastaiseen suuntaan, on pyrittävä ja ainoana mahdollisuutena kasvattaa ihmisen omia elämisen valmiuksia. Myös kunnan rooli jatkossa tulee olemaan se, että vastuulliset ihmiset ja yksilöt sen jäseninä hoitavat itse omat asiansa melko pitkälle. Kunta luo edellytyksiä, esimerkiksi kompensoimalla kustannuksia, yhteisten asioitten hoitoon. Päätäntävaltaa on tuotava alemmaksi, koska kuten edellä mainitsin, kuntalaiset haluavat itse olla päättämässä. Kunta päättää, miten toimintaa järkevän suunnitelman mukaan tuetaan. Kansalaisyhteiskunta huolehtii myös vanhuksensa, lapset ja muut apua tarvitsevat. Ketään ei jätetä heitteille.

¤ Palvelutarpeiden eriytyminen ja muuttuminen

Ei kansalaisten palvelutarpeet sinänsä mihinkään muutu, tarvitaan puhdasta vettä, ajettavia teitä, hoivaa ja kulttuuria. Digitalisaaton myötä kunnalla on mahdollisuudet tarjota paljon enemmän vaihtoehtoja kuin nykymallissa. Yksilökeskeisyys lisääntyy ja solidaarisuus vähenee. Itsepalvelu lienee ainoa mahdollisuus vastata yksilöllisiin tarpeisiin.

¤ Globalisaatio

Tämä on suurempi haaste niin Tampereelle, Suomelle kuin koko Euroopalle. Miten taistella sellaisia yhteiskuntien kanssa, jossa tehdään 12 tuntia töitä 6 päivänä viikossa ja palkkakulut ovat murto-osa meikäläisestä palkkatasosta. Ainoa mahdollisuus on ”viisas yhteiskunta”, jossa koulutuksen ja tutkimuksen kautta hankitaan sellainen osaaminen, joka ei ole bulkkitavaraa. Toisaalta työn tekeminen on kansalaisvelvollisuus, josta ei voi laistaa, jos työtä on tarjolla.                                             

¤ Onko Tampereella pormestarimalli myös jatkossa?

En ala populistiksi ja ehdota kansan valitsemaa pormestaria. Valtuusto valitkoon ammattijohtajan eli kaupunginjohtajan, puoluepoliittinen sitoutuneisuus ei ole este, mutta lieneekö millään valtuustolla varaa valita epäpätevää! Itse asiassa Tampereella on tälläkin hetkellä kaupunginjohtaja, nimike on vain johtaja. Pormestari toimii hänen rinnallaan poliittisena johtajana. Samanlainen yhdistelmä voisi mielestäni jatkaa.

¤ Minusta tilaaja-tuottaja-mallissa on enemmän positiivista kuin kielteistä. Se on tuonut kustannustietoisuuden ja vertailtavuuden organisaatioon. Tuotantoalueiden erilaisuus olisi paremmin otettava huomioon. Jos ei ole toimivia markkinoida, ei niitä kunnan väkisin kannata luoda. Sote-palveluissa on otettava huomioon valtakunnalliset linjaukset tuottamisesta ja palveluiden järjestämisestä. Eli tilaaja-tuottajamallin riisuttu versio käy. Ja Sote-uudistus riisuu ja vähentää kaupungin organisaatiossa automaattisesti sekä tilaamista että tuotannon johtamista johtokuntien kautta.

¤ Miten asiakaslähtöisyyttä ja elämänkaariajattelua tulisi uudistaa?

Tilaaja-tuottaja-malli on oikeilla jäljillä. Siinä prosesseja on pyritty yhdistämään toimintoja eri tuotantoalueiden välillä. Parempaan lopputulokseen ehkä päästäisiin yhdistämällä prosessien hallintoa ja tilaajia. Elämänkaariajattelua voisi tuoda enemmänkin tilaamiseen, koko kuntalaisen elämän hallintaan liittyviin päätöksiin ja tuotantoa vahvistaa lisäämällä johtokuntien vastuita. Mutta mikä on sitten se omistajan rooli? Se on tällä hetkellä virkamiesvaltaa parhaimmillaan. Samat virkamiehet esittelevät asiat Lijalle ja esittävät tulostavoitteet johtokunnille, usein samasta esittelystä ja tilaaja istuu välissä rahasäkin päällä.  Toiminta näkyy sekavana johtamisena tuotannossa.

¤ Pormestari ja apulaispormestarimallista yleensä

Siirrytään takaisin ammattijohtajiin ja heidän rinnallaan voisi työskennellä isompien ryhmien johtajat palkattuina kokopäiväisesti ja pienempien ryhmien johtajat suhteessa edustettavuuteen. Olkoon heidän nimikkeensä sitten mikä tahansa. Poliittisten johtajien rooli asioitten valmistelussa ja päätöksenteossa sovittaisiin johtosäännöillä, kuten tähänkin asti. Tämä järjestely vahvistaisi kuntalaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon demokraattisesti valittujen päättäjien kautta. Kaupungin keulakuvana ja edustajana toimisi edelleen pormestari.

¤ Kuntalaisen rooli

Tulevan yhteiskunnan kansalaisen on pakko nykyistä aktiivisempi ja enemmän itsestään vastuuta ottava. Näen omassa työssäni täysin työhaluttomia ihmisiä, jotka ”sairastuttavat” itsensä välttelemällä tietoisesti niitä terveydenhuollon ohjeita, mitä annetaan. Uskallan väittää, että eläkehakuinen, noin alta nelikymppinen ihminen, joka kärsii liikuntaelinvaivoista, verenpaineesta ja sokeritaudista sekä painaa toista sataa kiloa, tekee tietoisesti valinnan, haluaako hän työskennellä ja elää terveenä vai heittäytyä harhaan onnellisesta elämästä eläkkeellä tai sosiaaliturvan varassa. Kuntalaisten on asumisyhteisössään ja kaupunginosissaan otettava enemmän vastuuta ympäristön siisteydestä, riitojen ratkaisusta ja turvallisuudesta. Turvallisuuteen liittyy myös vanhusten perään katsominen ja lasten kasvatus, rajojen opettaminen. Näihin kunta osoittaa tarvittavat taloudelliset mahdollisuudet. Ja varmaan on paikallaan isoista taloudellisista hankkeista käydä neuvoa antava äänestys. Se on puolueiden oma taidonnäyte kanavoida ihmisten mielipiteet tahtomalleen kannalle.
Esa Kanerva

Puheeni Näsilinnan harjannostajaisissa 12/2014

Arvoisat kutsuvieraat!                                                           7.5.2015

Merkittävänä tamperelaisena kulttuuritekona on Kauppahallin säilyttämisen ja Raatihuoneen kunnostamisen rinnalle nostettava Näsilinnan entisöinti.

Koska itse rakennus ei tietenkään voi kertoa omaa tarinaansa, yritän lähestyä asiaa niitten mielikuvien ja historiallisten faktojen perusteella, joitten avulla minulle on muodostunut osin aikalaisenakin jonkinlainen käsitys rakennuksen elämästä ja historiasta. Tällaisen tarinan itse rakennus kertoisi minulle.

Minun rakentamisen suunnittelun aloitti Tampereen teollisen historian merkittävimmän suvun jälkeläinen, Finlaysonin patruunan Wilhelm von Notbeckin poika, Peter von  Notbeck.  Pariskunta ei nuoresta iästään huolimatta koskaan nähnyt minua valmiina. Peter von Notbeck kuoli umpisuolen leikkaukseen puoli vuotta myöhemmin kuin vaimonsa Olga, joka menehtyi kaksosen synnytykseen Baden-Badenissa vuonna 1898. Arkkitehti Karl August Wreden suunnittelema rakennus jäi suremaan omistajiaan.

Tampereen kaupunki osti minut 1905 ja nimeni vaihtui Milavidasta Näsilinnaksi. Tiloihin muutti Hämeen museo 1908.

Kaupungin museon ensimmäinen johtaja asui myös linnassa ja oli perimätiedon mukaan innokas puutarhuri, joka viljeli katollani juureksia ja muita hyötykasveja.  Katollani olleesta noin 30 senttimetrin multakerroksesta johtuen kasvoi katollani viime vuodet muutama koivukin.

Seuraava tragedia kosketti minua vuonna -18. Veljet taistelivat toisiaan vastaan ja minusta tehtiin punaisten päämaja. Valkoiset valloittivat minut ja rakenteisiini osui mm. ainakin 4000 tykinammusta. Toipumiseni kesti vuosia ja sen jälkeen museotoiminta aloitti uudelleen toimintansa tiloissani.                                                   

Murheellisten laaksojen massa kun on asuttu, vuonna -39 sotilaat astuivat jälleen kynnysteni yli. Ilmatorjuntajoukot pitivät minua kasarminaan aina vuoteen – 45. Kuntoni oli sotavuosien jälkeen kehno. Vähitellen minua kunnostettiin siten, että museotoimi saattoi jälleen aloittaa toimintansa tiloissani. Täällä kuvattiin mm. Pirkkalaista muinaista elämää savupirtteineen ja karhunkaataja Martti Kitusen urotöitä.

Seuraavina vuosikymmeninä olivat suuret koululaisryhmät iloni.  Lähes jokainen tamperelainen koululainen tutustui Pirkanmaan historiaan käymällä meillä jossakin opiskelun vaiheessa.

Häpeän rappiotani vuodesta 1997, jolloin suuressa Nokia-huumassa päättäjät unohtivat ja heittivät kaupungin historian lähes roskakoriin. Jäin upeana rakennushistoriallisena muistomerkkinä suorastaan heitteille.

Monta kirjoitusta ja vetoomusta esitettiin puolestani toistakymmentä vuotta. Yhteiskuntamme oli tuolloin ehkä liian omnipotentti ja kaiken tietävä. Mentiin eteenpäin ja taakse ei vilkuiltu.

Kaksituhattaluvun ensimmäinen vuosikymmen ja ankara lama opettivat sitten ehkä kansakuntaa nöyrtymään ja katsomaan taaksepäin. Rakennuksesta löytyneet kranaatin sirpaleet ja kiväärin hylsyt puhuttelivat tamperelaisia.

Onneksi kuntalaisten taholta tulleet paineet Milavidan kunnostamiseksi ja historiani muistamiseksi voimistuivat. Hanke Näsilinnan korjaamiseksi päätettiin 2013 ja valmista pitäisi olla tammikuussa 2015. Milavida kiittää ja odottaa uusia loiston päiviä.

Seuraavaksi muutama huomio restauroinnin etenemisestä. Kustannusarviossa on lähes pysytty. Jos ei ensimmäinen museon johtaja olisi ollut vuosisataa edellä aikaansa ja pitänyt kattopuutarhaa, olisi urakka tullut noin 100.000 euroa halvemmaksi. Viljelmien ja mullan vuoksi katto oli korjattava pohjia myöten. Puistoyksikkö tekee parhaansa Näsilinnan ympäristön muokkaamiseksi. Tontilla oleva yleisölava kunnostetaan ensi kesänä. Sopimukset ravintolatoiminnan aloittamisesta on tehty ja museotoimi tehköön oman osuutensa.

Lopuksi on kiitoksen paikka. Ensimmäiseksi kiitän projektipäällikkö Jouko Toivosta lopputuloksesta. Kaikkien narujen kiinnipitäjällä on tuotteen onnistumisen kannalta ratkaiseva rooli.

Sitten annan kehut arkkitehtisuunnittelu Arkkitehdit A3:lle ja pääsuunnittelija arkkitehti Esa Nivalle. Korvaamatonta on ollut sisäpuolen restaurointiasiantuntijan Seija Hirvikallion työ sekä muiden suunnittelutoimijoiden panos.

Pääurakoitsijana on toiminut VRP Rakennuspalvelut Oy, jolle suuret kiitokset onnistuneesta työstä. Samalla esitän kiitokset muille urakoitsijoille.

 Museovirasto on toiminut asiantuntijana työn kaikissa vaiheissa. Suurkiitokset!

Tilakeskus on jälleen kerran osoittanut vahvuutensa erilaisten kohteiden kunnostajana. Olkaatte hyvät!

Kotihoitajan työstä entistä raskaampaa

Kotihoitajan arjesta entistä raskaampaa                                           6.5.2015

Tampereen kaupunki suunnittelee Kotihoidossa työskentelevien työsidonnaisuuden pidentämistä 2,5 tunnilla viikossa. Muutos perustuu työaikamuodon vaihtamisesta jaksotyöstä yleistyöaikaan.

Jaksotyö on mahdollistanut pikaisen aterioinnin tai eväsleipien puraisun työtehtävien ohessa tai lomassa. Yleistyöajassa joudutaan pitämään omalla ajalla kesken päivän 30 minuutin ruokatauko.

Välittömän hoitotyön osuus eli se, mitä tehdään vanhusten luona, on nyt n. 55 %. Muu työaika kuluu matkoihin siirtymiseen paikasta toiseen ja annetun hoidon dokumentointiin, palveluiden järjestelyihin, hakemusten tekoon ja jne. Kotihoitaja tekee työtä minuuttiaikataululla ja yhä useammin käynnit kestävät alle 15 minuuttia.

Suunniteltu työaikaheikennys on kokonaan kotihoidon asiakkailta pois.  Matka-aika kävellään viimeisen asiakkaan luota ennen ruokataukoa mahdolliseen sosiaalitilaan, puhelin kytketään pois päältä ja keskitytään syömiseen. Tuota työpäivän rytmin keskeyttävää edestakaista matka-aikaa, joka voi hyvinkin olla yhteensä 30 minuuttia, ei tultane korvaamaan kotihoidolle lisäresursseina. Näin ollen välittömän hoidon osuuden myönteinen kehitys taittuu ja asiakkaan luona vietetty aika vähenee entisestään.

Ruokatauko ei työntekijän näkökulmasta tarkoita lämmintä työpaikkalounasta. Työnantajan mielestä sillä ei ole merkitystä, onko työpaikan läheisyydessä työnantajan järjestämää ruokailumahdollisuutta tai työpaikkaruokailua, onko lähistöllä ruokailupaikkoja tai ehtiikö henkilö kotiin ruokailemaan. Tauko tulee vain pitää vaikka Teiskon perillä keskellä metsää.

Eri asia on sitten se, ehditäänkö näitä taukoja ylipäätään pitää. Kun kotihoitaja soittaa jollekin ambulanssin, se sotkee koko päivän aikataulun. Tällöin ruokatauko muuttuu päivittäiseksi ylityöksi. Se lisää kustannuksia.

Työajan muutos vaatii koko työajan uudelleen organisointia. Jaksotyössä työvuorojen väliin riitti 9 tunnin lepoaika, mutta nyt yleistyöajassa vuorojen väliin tulee jäädä 11 tuntia. Työaikalain kanssa tulee ongelmia, mikäli illassa oleva työntekijä tekee ylimääräistä ja aamulla odottaa kuuden vuoro.

Suunnitellut kotihoidon ja asumispalveluiden yhteistyöstä ja työntekijöiden joustavasta siirtymisestä sekä työkierrosta vaikeutuvat, koska työntekijät olisivat eri työaikajärjestelmissä.

Kotihoidossa työntekijän ruokailu tulisi edelleen sallia joustavasti työajan lomassa. Ruokailutauon pitäminen työajan ulkopuolella voitaisiin sallia työntekijän toiveesta. Yleistyöaika järjestelmänä ei aseta esteitä tällaiseen järjestelyyn.

Ihailtavasta markkinoinnista huolimatta työntekijät eivät ole vastaanottamassa muutosesitystä hienona henkilökohtaisen oikeutena, vaan käytännön toiminnan kannalta hankalasti toteutettavana asiana ja kustannuksia nostavana.

Alalle, josta valtakunnallisesti poistuu 20 työntekijää joka viikko eivätkä nuoret halua hakeutua kotihoitoon töihin, tarvittaisiin mieluiten motivaattoreita kuin kapuloita työntekijöitten rattaisiin.

Esa Kanerva