Haluatko tietää tulevasta eläkkeestäsi, työeläkemuutoksen pääperiaatteet v. 2017


                                                                                                                                 30.9.2017
Vaikka kirjoitan tätä Kunnallisen Eläkelaitoksen tiedotusinformaation pohjalta, tietoa on sovellettavissa myös muitten eläkelakien piirissä oleviin eläkkeisiin.

Suomen työeläkejärjestelmän keskeisinä periaatteina ovat olleet lakisääteisyys ja pakollisuus, jotka takaavat hyvän kattavuuden. Toisena pääperiaatteena on ollut ansaintaperiaate eli oikeus eläkkeeseen ansaitaan työllä. Kolmas periaate on ollut ansiosidonnaisuus, eläke on suhteutettu ansaittuun palkkaan ja katottomuus. Neljäs piirre on ollut oikeus tulevaan aikaan. Toisin sanoen 
tuleva aika on työkyvyttömäksi tulon ja vanhuuseläkeiän välinen laskennallinen aika. Viiden tunnusmerkistö toteutuu koskemattomuusperiaatella eli ansaittu eläkeoikeus säilyy myös työsuhteen päätyttyä. Viimeisenä ominaisuutena on indeksisidonnaisuus, eläkkeen arvo säilyy, koska se on sidottu työeläkeindeksiin, jonka arvo määräytyy hintojen ja palkkojen muutosten mukaan.

V a n h u u s e l ä k e l a s k u r i s s a 1953 ja sitä ennen syntyneille laskuri näytetään.
1954 ja sen jälkeen syntyneille ei laskuria näytetä ellei henkilöllä ole 63 vuotta alempaa henkilökohtaista eläkeikää (julkisella sektorilla). Laskennantuloksille viimeisin näytettävä ajankohta voi olla 1.1.2017 alkaen. Laskurissa näytetään tämänhetkinen eläkeikätieto. Se sisältää kuitenkin huomautustekstin siitä, että eläkeikään saattaa tulla muutoksia nykyisestä v. 2017 eläkeuudistuksen myötä.

O s a - a i k a – e l ä k e l a s k u r i s s a 58–67-vuotiaille laskuri näkyy palvelussa. Tulevan eläkeuudistuksen vuoksi tietoa oikeudesta osa-aikaeläkkeeseen ei laskurissa tällä hetkellä näy. Laskuri näytetään asiakkaalle, mikäli hänellä on oikeus osa-aikaeläkkeeseen 1.12.2016 tai aikaisemmin. Osa-aikaeläkkeen viimeinen mahdollinen alkamispäivä on rajattu ajankohtaan 1.12.2016. Arviota osa-aikaeläkkeen jälkeisestä vanhuuseläkkeestä ei tulevan eläkeuudistuksen vuoksi laskurissa näytetä.

T y ö k y v y t t ö m y y s e l ä k e l a s k u r i s s a laskuri on käytettävissä, kuten aikaisemminkin. Palvelussa näkyvä työeläkeote sisältää tiedon karttuneesta eläkkeestä 31.12.2014 loppuun mennessä. Tämä edellyttää, että työnantaja on ilmoittanut edellisen vuoden ansiotiedot rekisteriin 22.9.2015.

E l i n a i ka k e r r o i n tarkoittaa sitä, että eläketurva sopeutetaan eliniän odotteen muutokseen. 2010 ja sen jälkeen alkavat eläkkeet kerrotaan elinaikakertoimella. Laskennassa käytetään sen vuoden kerrointa, jonka aikana henkilö on täyttänyt 62 vuotta. Jos eläkeikä on alle 62 vuotta, käytetään eläkkeen alkamisvuodelle vahvistettua kerrointa. Eläkkeen tasoa voi parantaa jatkamalla työntekoa.

T y ö u r a e l ä k k e e s s ä työkyky arvioidaan työterveyshuollossa, jos työkyky on sairauden, vian tai vamman vuoksi heikentynyt ja mahdollisuus jatkaa työssä on pysyvästi huonontunut. Edellytyksenä on, että työ jatkuu tai sen päättymisestä on enintään vuosi. Saantiedellytykset ovat työkyvyttömyyseläkettä lievemmät. Eläkkeen taso on työkyvyttömyyseläkettä matalampi. Eläkkeen määrä on eläkkeen alkamiseen mennessä karttunut eläke – ei tulevaa aikaa. Alaikärajaksi on määritelty 63 vuotta. Työura edellyttää 38 vuoden työuraa, joka on tehty rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavassa työssä ja kriteerit kirjataan tulevaan eläkelakiin.

A m m a t i l l i s i a e l ä k e i k i ä voi olla julkisella sektorilla tietyissä ammateissa (esim. sairaanhoitajat, opettajat, palomiehet) ennen vuotta 1989 toimineilla (koskee noin 8500 ihmistä).
Ammatillisia eläkeikiä esitetään nostettaviksi vastaavalla periaatteella kuin yleisen eläkeiän ikärajoja. Tällöin henkilön ammatillista eläkeikää nostettaisiin vuodesta 2018 alkaen kolme kuukautta vuodessa sen mukaan, mikä hänen nykyinen ammatillisen eläkeiän täyttämisvuotensa on (ikäraja ei kuitenkaan voisi nousta yli yleisen vanhuuseläkeiän alarajan). Ammattiliitot yrittävät vielä vedota eduskuntaryhmiin, ettei muutosta tehtäisi.

Eläkeuudistus ei vaikuta ennen vuotta 2017 eläkkeelle siirtyviin, esimerkiksi jo myönnetyt osa-aikaeläkkeet jatkuvat. Alin yleinen vanhuuseläkeikä 63 vuotta ei nouse ennen vuotta 1955 syntyneillä. Valittavissa oleva eläkkeelle jäänti 63–68 vuotta päivittyy uudessa lainsäädännössä, eläkkeelle jääntiajankohta on jatkossakin joustava. Julkisella puolella lasketut henkilökohtaiset eläkeiät säilyvät, mutta alempiin ammatillisiin eläkeikiin on esitetty korotuksia. 1965 ja sen jälkeen syntyneillä eläkeikä sidotaan elinikään: Eläkeikäraja kytketään elinajan keskimääräiseen kehitykseen vuodesta 2027 alkaen.

Esa Kanerva

Erkki Liikasen ja Hannu Salosen pohdintaa ja arviointia eilisessä yleisötilaisuudessa




                                                                                                                                  29.9.2015

Esitän kiitokset kuulijoille ja alustajille innostuneesta keskustelusta ja kysymyksistä eilen Werstaalla. Yli 80 kuulijaa oli saapunut paikalle. Illassa alustivat Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ja HH-kiinteistöt Oy:n hallituksen puheenjohtaja Hannu Salonen. Aiheena oli ”Työ, talous ja yhteiskunta sekä yrittäjyys Suomessa.”

Kirjoitan vapaasti muistellen Erkin ja Hannun kertomaa. Erkki Liikanen ei aloittanut perinteisellä luennolla tai alustuksella, vaan hän pyysi yleisöltä kysymyksiä, joihin sitten vastasi. Esille kysymyksissä nousivat mm. pakolaiset, Suomen kilpailukyky, Suomen pankin rooli, Venäjän kauppa, Englannin työväenpuolueen muuttunut suunta ja Suomen talous yleensä.

Liikanen toi esille kolme Suomen vakavinta ongelmaa. Ne ovat kustannuskilpailukyvyn heikkous suhteessa kilpailijamaihin, teollisuuden rakennemuutos ja väestön ikääntyminen.

Kustannuskilpailukyvyn heikkous juontaa juurensa vuoteen 2007, jolloin palkat julkisella sektorilla nousivat rajusti. Työnantajaliittojen ja ammattiliittojen olisi syytä katsoa peiliin, koska palkankorotukset valuivat joka sektorille. Tämä osaltaan rapautti Suomen vientimahdollisuuksia.

 Vuonna 2009 iskenyt talouskriisi iski pahaan saumaan. Tyrehtynyt vienti ja kohenneet palkat olivat huono yhdistelmä. Teollisuutta pakeni yli rajojen ja työttömyys lisääntyi uhkaavasti. Tämän ongelman ratkaisemiseen ei tarvita syyllisiä, vaan syitä ja ongelmanratkaisua, miten tästä tilanteesta päästään ulos. Sekä työnantajaliitot että ammattiliitot ovat tietoisia talouden realiteeteista hyvin.

Teollisuuden rakennemuutos on tosiasia. Toimistopaperia ja sanomalehtipaperia ei enää kulu entiseen malliin. Kännykkäteollisuus on vain muisto. Mitään uutta ei ole tullut tilalle. Korot ovat itse asiassa negatiivisia. Pankit antavat rahaa Suomen pankkiin ja maksavat siitä tällä hetkellä -0,2 prosentin korkoa. Öljyn hinta on matala ja korot ovat alhaalla, mutta uusia investointeja ei tehdä. Missä syy? Kysymys on pitkälti luottamuksesta siihen, että Suomeen kannattaa investoida ja ongelmat ratkaistaan.

Suomen Pankki ei juuri voi tehdä tässä tilanteessa enempää. Korot ovat niin alhaisia kuin ne voivat olla ja devalvointi ei ole mahdollista.

Venäjän taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne on hankala. Venäjän vienti rakentuu öljyn ja energian varaan. Polttoaineitten hinta on tällä hetkellä huono. Venäjän yhteiskunnallinen vakaus on kysymysmerkki, jos keskiluokkakin joutuu ahtaalle. Toivoa soisi, että yhteiskunnalliset muutokset ja sananvapaus toteutuisivat. Talouden pitäisi perustua aitoon markkinatalouteen. Aikaa saattaa kulua pitkäänkin.

Pakolaisvirrat ovat ennen kokemattomia sitten toisen maailman sodan. Kukaan ei ole ennalta osannut arvata, millaiseen tilanteeseen Eurooppa ja koko maailma joutuvat. Meidän tulee kantaa oma vastuumme, mutta jossakin tulee vastaan kestokykymme raja. Vie paljon voimavaroja ja aikaa kotouttaa pakolaiset suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään.

Pääjohtajan arviointi Englannin työväenpuolueen suunnasta oli varovainen. On jokaisen puolueen oma asia tietysti valita suuntansa. Kysymykseen taloustieteilijöiden pätevyydestä arvioida maailman taloustrendejä, hän vastasi kertomalla Kreikan tilanteesta. Pääministeri Tsiprasille oli neuvottu heti ensimmäisen valinnan jälkeen elvytystä ja lainan maksun lopettamista. Tämä johti kuitenkin Kreikan talouden umpikujaan. Kukaan ei halunnut enää rahoittaa maata ja oltiin katastrofin partaalla. Pääministeri Tsipras teki uudelleen arvioinnin ja suostui lopulta lainaehtoihin. Ja tuli uudelleen valituksi, mikä on pienoinen ihme.

Yrittäjä Hannu Salonen toi esille tuottavuutta isona tekijänä työntekijöitten poissaolojen suuret kustannukset ja tuotannon keskeytykset. Yhden miehen firmalle on valtava riski palkata ensimmäinen työntekijä, koska työntekijän sairastuttua pitempiaikaisesti, yrittäjälle ei jää muuta mahdollisuutta kuin tehdä pitempää päivää tai palkata sijainen, mikä on taloudellisesti kannattamatonta. Työtapaturmien määrä on suuri. Niihin tulisi jokaisen yrityksen tarttua ja yrittää löytää keinot niiden vähentämiseksi.

Yrittäjät, nimenomaan alle 50 henkeä työllistävät yritykset, ovat Suomen työllistämisen veturit. 98 prosenttia näistä työllistävistä yrityksistä on pienyrityksiä. Hannu toivoi byrokratian purkamista lyhytaikaisessa työllistämisessä. Pitäisi olla valmiita ohjelmat, jotka laskisivat työllistäjän puolesta palkan sivukulut.

Ilman yrittäjyyttä suomalaisen yhteiskunnan mahdollisuudet pitää yllä työmahdollisuuksia olisivat paljon huonommat. Siksi on tärkeää luoda otolliset yhteiskunnalliset olosuhteet yrittäjyydelle. Yrittäjyydessä on paljon riskejä ja huomattava osa yrittäjistä ansaitsee kohtuullisen heikon palkan työstään.

Esa Kanerva












Työ, talous ja yhteiskunta sekä yrittäjyys Suomessa

                                                                                                                                       28.9.2015


Tampereen Sosialidemokraattinen Toveriseura tilaisuuden pääjärjestäjänä toivottaa kaikki asiasta kiinnostuneet tervetulleeksi avoimeen yleisötilaisuuteen Työväenmuseo Werstaalle osoite Väinö Linnanaukio 2 tänään 28.9.2015 klo 18. Kahvitella voi ennen tilaisuuden alkua 17.30 alkaen.


Illan teeman voisi kiteyttää mielestäni yhteen sanaan ja se on TYÖ. Tai pikemminkin sen puute. Työttömyys uhkaa julkista taloutta ja jopa yhteiskunnallista vakautta. Rahaa palaa työttömyyden hoitoon eikä sitä riitä kyllin järkeviinkään investointeihin. Investointilama ja suomalaisten tuotteiden kysynnän heikkous pahentavat taantumaa ja työttömyyttä.

Hallitus tosin heikentää kotimaista kulutuskysyntää leikkaamalla sosiaaliturvaa ja palkansaajien ostovoimaa. En kehota hallitusta holtittomaan velanottoon, vaikka rahan hinta on halpaa. Olisi kuitenkin järkevää helpottaa työttömyyttä jonkinasteisesti oikein kohdennetuilla panostuksilla esimerkiksi tie-, liikenne- ja tietoliikenneinfrastruktuurin kehittämiseen, korjausrakentamiseen sekä kasvualojen tutkimus- ja tuotekehityshankkeisiin.

Ilman yrittäjyyttä yhteiskunnan työllistämismahdollisuudet heikkenevät ratkaisevasti. Yrittämisessä on riskinsä ja monet yritykset elävät vain muutaman vuoden. Onko Suomi hyvää maa yrittäjälle ja mitä yhteiskunta voisi tehdä yrittäjän elämän helpottamiseksi? Tämä on tärkeää tietää, jotta yrittäjät voisivat hyvin ja kykenisivät työllistämään. Siksi pohdimme tänään työtä, taloutta ja yhteiskuntaa yrittäjän näkökulmasta.

Alustukset aloittaa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ja hänen jälkeensä HH-kiinteistöt Oy:n hallituksen puheenjohtaja Hannu Salonen jatkaa. Esitysten jälkeen käydään keskustelu.


Esa Kanerva












Tilakeskuksella eri käsitys vertailtavista luvuista




                                                                                                                                           25.9.2015

Aamulehti uutisoi eilen Tilakeskuksen ”erehdyksestä”, joka toimittajan väittämän mukaan olisi tullut maksamaan 9,5 miljoonaa euroa tamperelaisille veronmaksajille neljässä vuodessa.

Toimittaja syyttäessään Tilakeskusta tuomitsee samalla koko Tampereen kaupungin organisaation toimintatavat. Loogisen päättelyn mukaan kaupunginvaltuusto ylimpänä päättävänä elimenä ei ole ollut tehtäviensä tasalla hyväksyessään Tilakeskukselle tili- ja vastuuvapauden kyseisille vuosille. Riippumaton Tarkastuslautakunta on ollut huolimaton. Se ei ole puuttunut moiseen ”huolettomuuteen taloudenpidossa”. Sisäinen tarkastus ei osaa valvontatyötään. Omistajaohjaus on työssään leväperäinen, koska se ei ole ohjannut Tilakeskusta ja sen toimintaa oikeille raiteille. Ja sokerina pohjalla, Tilakeskuksen johtokunta on täysi nolla, joka ei valvo taloutta eikä virkamiesten toimintaa.

Mistä on kysymys? Aamulehden uutisoimat ylitykset on laskettu virheellisesti. Laskelmat eivät perustu hankkeiden kustannusarvioihin, jotka lasketaan tarkasti toteutettavan hankkeen sisällön perusteella. Aamulehden toimittaja vertailee alustavaa ja karkeaa hankkeeseen varattavaa, arvioitua määrärahaa, jota tarvitaan suunnittelun työkaluna ja apuna. Tämä määräraha-arviointi tehdään hankkeen toteuttamista edeltävänä vuonna. Kun hanke etenee suunnittelu- ja toteutusvaiheeseen, siitä tehdään hankkeen tarkemmin määriteltyyn sisältöön perustuva kustannusarvio. Tätä kustannusarviota tai rahamäärää tulisi verrata toteutuneisiin kustannuksiin eikä määrärahavaraukseen, joka on osittain valistunut arvaus ja olemassa olevilla tiedoilla tehty tarkin mahdollinen ennuste kustannuksista. Aamulehden taloustoimittaja vertailee virheellisiä lukuja keskenään, koska muuten jutun juurta ei ehkä syntyisi. Suunnitelmiin perustuva kustannusarvio voi poiketa merkittävästikin määrärahavarauksesta johtuen lähtötietojen, hankkeen todellisen laajuuden, hankkeen sisällön tai tilojen käyttäjien tarpeiden tarkentuessa tai muuttuessa.

Tämän yksinkertaisemmin en osaa Tilakeskuksen taloudenhoitoa ja investointien toteuttamisen periaatteita kuvata. Kuntalaki ohjaa kaupungin toimintaa, useat eri tahot ohjaavat, seuraavat ja valvovat Tilakeskuksen prosesseja, rahankäyttöä sekä olemme tilivelvollisia määrärahoista toimialakohtaisesti kaupungin valtuustolle. Tilakeskuksessa ei eletä kuin pellossa.

 Esa Kanerva, Tilakeskuksen johtokunnan puheenjohtaja









 

Hallitukselta täystyrmäys lastenhoitajille

 
  

                                                                                                                                         23.9.2015
Hallituksen esitys varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen suurentamiseksi ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiseksi vie alalta JHL:n laskelmien mukaan 5000 työpaikkaa. Työpaikkojen lisääntymisen sijaan niitä vähenee rajusti. SSS-miehet ovat lupailleet kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja, jos hallituksen työmarkkinaesitykset toteutuvat. Pojilla on tosi huonot matikkapäät ja kansantaloudellinen osaaminen. Koska myös asiakkaiden palvelumaksut kohoavat, moni kutsuisi menettelyä huijaukseksi, puhutaan toista ja tehdään toisin. Varhaiskasvatuksen leikkauksilla ja hallituksen muilla toimenpiteillä on kauaskantoisia vaikutuksia lapsiimme ja alan työntekijöihin.

Keskityn nyt Leena Lastenhoitajan tulevaan alalla työskentelyyn, jos lainsäädännöllinen työelämän heikentäminen jää voimaan. Ensinnäkin vuoropäiväkodissa työskentelevän lastenhoitajan vuosipalkka pienenee yhden kuukausipalkan verran vuodessa. Se on paljon 2000 euron kuukausipalkalla toimeen tuleville lastenhoitajille. Menetys johtuu sunnuntaikorvausten pienentämisestä, ylityökorvausten puolittamisesta, sairausajan ensimmäisen päivän karenssista ja seuraavien päivien palkan heikennyksestä ja työajan pidennyksestä. 

Leena Lastenhoitajan menetykset eivät jää tähän. Kun varhaiskasvatusalalla on työntekijöitten ylitarjontaa ja kunnat ohjaavat palvelutuotantoa kilpailuttamisen kautta yksityiselle sektorille, on hyvinkin mahdollista, että Sari on jossakin vaiheessa työtön. Työttömien oikeuksien ja toimeentulon heikentäminen on myös hallituksen työlistalla. Vuorotteluvapaasta hän voi esitettyjen heikennysten jälkeen vain unelmoida, niin vaikeaksi systeemin toteuttaminen työntekijän näkökulmasta suunnitellaan.

Koska eläkepalkka on sidoksissa koko työuran ansioihin, lastenhoitajan eläke tulee olemaan pienempi, koska vuosiansiot alenevat hallituksen leikkausten vuoksi. Ja sokerina pohjalla eläkeikäkin tulee nousemaan.

Samalla Teemu Toimitusjohtaja pääsee leikkauksista kuin koira veräjästä. Häntä ne koskevat vain  korkeintaan alle tuhat euroa vuodessa. Yhteiskunnassa syntyy pahaa jälkeä tällaisesta työntekijöitä eriarvoistavasta kohtelusta.

Suomalaisen yhteiskunnan suunta on viime vuosina johtanut hyvinvoinnin kahtiajakoon. Toisaalta suuri osa ihmisiä saa toimeentulonsa ja voi hyvin, mutta toisaalta huono-osaisuus on kasvussa.
Varhaiskasvatus pitäisi nähdä jatkumona elinikäiselle hyvinvoinnille. Säästöt lapsuudesta voivat maksaa myöhemmin hyvinkin paljon. Subjektiivisesta päivähoito-oikeudessa on ennen kaikkea kyse oikeudesta varhaiskasvatukseen, ei pelkästään lapsen säilyttämisestä jossakin. Lastenhoitajien arvopohjaa ja suhtautumista omaan työhönsä ollaan näin murentamassa. Alalla tulee olemaan henkisesti erittäin raskasta, kun näkee työssä ympärillään yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudet joka päivä.

Lapsiin ja lastenhoitoalaan liittyvässä päätöksenteossa ollaan nyt valmiita äärimmäisiin uhrauksiin. Vastaavasti vanhuksiin kohdistuvassa päätösten teossa ollaan valmiita äärimmäiseen itsepetokseen. Resurssien kohdentaminen ei kohtaa inhimillisyyttä näiden kahden asian suhteen.

Esa Kanerva





 


 

Yhteiskuntasopimuksesta ja Yhteisen vastuun sopimuksesta


                                                                                                                                   22.9.2019


Aamulehti uutisoi tänään SDP:n hanketta Suomen selviytymiseksi poikkeuksellisen huomion- arvoisesti. Se ei nimittäin maininnut asiasta halaistua sanaa. Näinkin merkittävän asian ohittaminen kuvastaa lehden toimituksellista linjaa, tasapuolista sisältöä ja objektiivista tiedonvälitystä. Ainakin teoriassa. Yhteisen vastuun sopimuksen ohittaminen on lehden kannanotto opposition ehdotusten painoarvosta ja toimituksellisen moniarvoisuuden unohtamisesta.           

SDP on kutsunut laajan joukon esimerkiksi kansalaisjärjestöjä, työmarkkinajärjestöjä ja muita puolueita omaa ehdotustaan valmistelemaan. Tarkoitus on synnyttää tiekartta parempaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja saada vakautta työmarkkinoille. Pöydällä ei siis ole valmista sapluunaa ja tavoitteita.

SDP:n hanketta vetävät kansanedustaja Lauri Ihalainen, joka on toiminut työministerinä ja SAK:n puheenjohtajana sekä yrittäjä Salla Saarinen, joka on SDP:n jäsen. SDP käynnisti eilen yhteisen vastuun sopimuksensa avaustilaisuudella. Ihalainen kertoi, että työmarkkinajärjestöt ovat halukkaita osallistumaan ja myös EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies on tulossa paikalle. Ihalaisen mukaan Suomi tarvitsee kolmikantaa eli hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteisiä päätöksiä jatkossakin.                                      

 Miksi Suomi tarvitsee Yhteisen vastuun sopimusta. Suomen nykyinen taloudellinen tilanne on poikkeuksellisen vakava ja hallitus ei ole kyennyt yhdistämään kansalaisia tavoitteidensa taakse. Vienti on hiipunut ja investoinnit kotimaahan ovat olleet vähäisiä. Talouskasvu on jumissa. Kaikesta tästä seuraa työttömyyden kasvu, hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituspohja murenee ja turvattomuus kasvaa, ellei työllisyysastetta saada nostettua.

Yli 60 tahoa oli vastannut myöntävästi SDP:n kutsuun lähteä rakentamaan käsikirjoitusta tai tiekarttaa Suomen selviytymiseksi. Kyllä vastanneiden joukossa oli esimerkiksi kansalaisjärjestöjä, työmarkkinajärjestöjä ja muita puolueita. Jokainen taho saa arvioida, kuinka haluaa osallistua valmisteluun. Hanke ei ole suunnattu hallitusta vastaan, mutta lopputulosta on lupa lainata tai varastaa jopa koko ehdotus. Valmista pitäisi olla ensi vuoden helmikuussa, jolloin julkaistaan yhteenveto.

SAK vastasi eilen kierrellen yhteiskuntasopimuksen toteutumismahdollisuuksiin. Järjestö haluaa laajemman ja enemmän tulevaisuuteen vaikuttavan kokonaisuuden. Lauri Lyly totesi näin: ”Yhteiskuntasopimusta ei synny, jos sitä tehdään ainoastaan palkansaajien kustannuksella tai työaikaa pidentämällä ja jos yritykset ja niiden omistajat eivät sitoudu sopimukseen omilla toimillaan riittävästi." Ensi syksyn palkkaratkaisun yhdistäminen pakettiin voisi viedä neuvotteluita eteenpäin.

Myös presidentti Tarja Halonen otti eilen kantaa yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Hänen mielestään Suomesta puuttuu tärkein eli luottamus. ”Se ja luottamus ovat hyvinvointiyhteiskunnan sielu”. Ilman luottamusta ei synnyt yhteiskuntasopimusta eikä mitään muutakaan paperia työmarkkinoilla.

SDP tukee työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen välistä yhteisymmärryksen löytymistä. SDP:n aloitteesta käynnistyvä keskustelu yhteisen vastuun sopimuksesta tarjoaa rakentavan panoksen myös järjestöjen ja hallituksen välisiin neuvotteluihin.

 Esa Kanerva




Aikahyppy sadan vuoden taakse


  

                                                                                                                                          21.9.201

Päätimme vaimon kanssa ilmojenkin suosiessa lähteä käymään Amurin työläiskorttelimuseossa. Ajatuksena oli  kierroksen päätteeksi poiketa ravitsemassa itseämme ravintola Amurin Helmessä joka alkaa olla jo kansallinen kuuluisuus.

Alkupaloiksi tutkin netistä taustatietoja. Amurin työläismuseokorttelissa pääsee tutustumaan tamperelaisen työväen koteihin ja niiden kuvitteellisten asukkaiden elämäntarinoihin lähes sadan vuoden ajalta 1880-luvulta 1970-luvulle.

Amurin puutalokortteleiden rakentaminen alkoi 1860-luvulla Tampereen kasvavan työväestön tarpeisiin. Ainoassa jäljellä olevassa korttelissa on viisi alkuperäisillä paikoillaan olevaa asuinrakennusta sekä neljä piharakennusta.

Asuinrakennuksiin on sisustettu asuntoja, jotka ajoittuvat vuosien 1882 ja 1973 välille. Perusamurilaiseen keittiökuntaan kuului yhteiskeittiö ja useampi huone, joissa kussakin asui tavallisesti yksi runsaslapsinen perhe. Joukkoon mahtuivat lisäksi hyyryläiset eli alivuokralaiset.

Museoalueella on myös yhteissauna, leipomo, suutarinverstas, osuuskauppa sekä paperi- ja lyhyttavarakauppa. Yhteissaunan löylyihin on mahdollista päästä yhä!

Alueella henkii asukkaiden tiivis yhteisöllisyys, muuten ei voisi kuvitella asuttavan niin ahtaasti. Yhteinen hella viidellekin ruokakunnalle on pitänyt riittää. Voisi kuvitella, että perheenemäntien on täytynyt olla sosiaalisesti hyvin lahjakkaita ja luovia, jotta ruokaa on saatu tehtyä kaikille katraille. 

Yle-areenan 70-lla Amurista tehdyn filminpätkän selostaja tuumii lopuksi, että puutteelliset asunnot kelpasivat enää vanhuksille ja siksi puutalojen oli väistyttävä uusien rakennusten tieltä. Lausuma on sen hetkisen arvomaailman mukainen. Vanhukset ovat yhteiskunnalle taakka ja kaikki vanha joutaa pois. Olisipa silloin ollut yhteiskunnassa järkeä, että olisi runsaammallakin kädellä säästetty Amuria ja kulttuurihistoriaa kuten esimerkiksi Raumalla ja Porvoossa.

Sinänsä kukaan ei varmaan kaipaa sen aikuista asumista. Vesi pääasiassa kannettiin ja laskit kerättiin ämpäriin. Tarpeet tehtiin ulkohuusseissa, joitten ruumissa vilisivät rotat. Syöpäläiset olivat ainaisena vaivana. Pakkanen tuli pirtteihin sisään ja monella oli useat matot lattialla päällekkäin lämmittämässä. Puhtaudesta huolehdittiin yleisissä ja yhteiskäytössä olleissa saunoissa. Pukutilat olivat erilliset naisille ja miehille, löylyissä ja pesuhuoneissa oltiin yhdessä. Joskus kuulemma sattui vahinkoja, että emäntä pesi väärän miehen selän.

Alue oli palveluiltaan monipuolinen. Oli kauppoja, suutareita, viinanmyyjiä, leipomo ja paperitavaraliike. Sosiaalisesti alueella asusti lähinnä Finlaysonin tehtaan työläiset ja käsityöntekijät. Olipa jokunen kirvesmieskin asettunut asumaan itse tekemäänsä ja omistamaansa taloon. Alue viehätti taitelijoita ja kirjailijoita. Kerrotaan Väinö Linnan kirjoittaneen teoksensa ”Ihmisiä telineillä” nimenomaan peilaten Amurin kaupunginosaa ja asuntoja. Lauri Viidan runoissa elää Amurin henki ja monet kuvataitelijat ovat ikuistaneet maalauksin korttelia.

Voin ehdottomasti suositella museossa käyntiä. Se on vavisuttava kokemus ihmisten elämästä ja asumisesta sata vuotta sitten. Amurin kohtalon sinetöi uusi asemakaava. Tampereen kehittyessä modernimmaksi päätettiin Amurin puutaloalue purkaa lukuun ottamatta yhtä korttelia, joka jätettäisiin muistoksi jälkipolville sellaisenaan. Puutalojen pyyhkiminen kaupungin kartalta uusien kerrostalojen tieltä vahvistettiin asemakaavassa vuonna 1965. Varsinaiset saneeraustoimet alkoivat muutamia vuosia myöhemmin.

Kuten tuossa aiemmin totesin, on vahinko, ettei Amuria säästetty enempää. Ikävä ei sen sijaan tule työläisten asumisen laatua, mutta sen sijaan alueelta henkivää ja aistittavaa yhteisöllisyyttä kyllä.

Esa Kanerva












 

Onko poliitikko ihminen?




                                                                                                                                     16.9.2015

Moni on viime päivinä pohtinut, minkälainen ihminen on poliitikko Sipilän ulkokuoren takana. Sitähän me ei tarkkaan ottaen tiedetä. Voimme vain arvailla jotakin taustatiedoista. Sipilän johtaminen on kuin suoraan Fordin tehtailta. Suomen työtätekeviltä vaaditaan tehokkuutta ja tuottavuutta. Tieteellinen johtaminen on kova sana Sipilän johtamistyylissä. Jos on eri mieltä hänen kanssaan, siitä seuraa Sipilän päässä johtopäätös, että työntekijät ovat vätysteleviä vetelehtijöitä, jotka eivät suostu sopimaan tehokkuuden parantamisesta. Ammattijärjestöt eivät ymmärrä Suomen taloudesta mitään, koska eivät lähteneet mukaan tähän yhteiskuntasopimukseen. Sipilän ajattelu on siis hyvin mustavalkoista ja vanhakantaista. Ei vastakkainen näkemys ole röyhkeyttä eikä tunnelman pilaamista. Turha on Sipilän vedota tunteisiin silloin, kun on kysymys leivästä.

Yleensä asian tiimoilta käydään keskustelua silloin, kun joku poliitikko luopuu vapaaehtoisesti jostakin merkittävästä asemasta. Selitykseksi riittäisi yleensä, että olen tehnyt arvion, etten tule valituksi seuraavalla kerralla. Kevein kengin ei poliitikon hommista luovuteta. Silloin vedetään julkisuuteen normitapauksessa kaikki ihmisen elämään liittyvät kuviot, halu olla enemmän perheen kanssa, lapset tarvitsevat tukeani ja haluan palata erittäin haastavaan ja mielenkiintoiseen entiseen työhöni. Turhautumista ja äänestäjien suosion laskua ei juurikaan näissä yhteyksissä mainita. Poliitikot haluavat olla imagoltaan puhtaita ja perin inhimillisiä kasvoja.

Joku on arvioinut, että poliitikon homma ei ole ihan terveitten ihmisten hommaa. Poliitikon pitää olla vähän kaista, hyvällä tavalla kajahtanut, ei sitä muuten jaksa. Töitä pitää tehdä ihan hirveästi, ja koko ajan on pinnisteltävä, että tulee uudelleen valituksi. Sama homma niin eduskunnassa kuin kunnallispuolella. Julkisuus on äärimmäisen rasittavaa. Ihmiset tietävät, koska poliitikko on käynyt vieraissa ja koska hän päättää työpäivänsä.

Politiikka on kovaa peliä. Tässä ilmaisussa ei ole negatiivista latausta, vaan niissä piireissä ei pehmo pärjää. Pitää hallita isoja kokonaisuuksia, oltava sanallisesti sujuva ja nokkela, esiintymisessä pitää olla karismaa ja kielitaitoakin tulee olla. Viikonloput on kierrettävä kenttää kun muut viettävät siestaa. Miltä poliitikon elämä sinusta tuntuisi? Kuinka moni meistä sietäisi semmoista elämää? Poliitikon on pakko.

Varmaa ei meissä herätä ihmetystä ja kateutta se, että kun poliitikko tekee johtopäätökset ja vetäytyy kunnialliseen palkintovirkaan. Miksi he vetäytyvät? Koska he ovat saaneet politiikalta ja puolueelta kaiken, mitä ovat tavoitelleet. On koettu vaalivoiton huumaa ja paljon myös pettymyksiä. Niitä ei yhteisten asioiden hoidossa voi välttää. Taustalla piillee poliitikon ainainen tyytymättömyys olemassa olevaan ja siihen hetkeen. On pyrittävä johonkin, pyrkiminen on verissä. Kun politiikka ei anna enää mitään, tavoitellaan omassa elämässä jotakin uutta.

Moni tietysti katuu päätöstään pitkään. Mustan auton takapenkki viehättää. Toisaalta elämässä voisi tehdä monia asioita toisinkin. Ei tarvitsisi jatkuvasti miellyttää äänestäjiä tai vaikkapa aloittaa uusi harrastus.

Työpaikoilla on tällä hetkellä nurinkuriset tunnelmat. Pomo vaatii sipilämäisesti tehokkuutta, mutta samalla työntekijän vaikutusmahdollisuudet kapenevat. Palkataan konsultteja opettamaan duunareita soputumaan muutokseen ja löytämään itsestä sisäinen työntekemisen palo. Kuitenkin tunne oman työn hallinnasta, vaikuttamismahdollisuuksista omaan työhönsä ja työn jatkuvuudesta on työntekijälle paras palkinto. Tämän pitäisi myös Sipilän ymmärtää. Ei Suomen kansa ole Suomi-nimisen yrityksen pelkkiä tuotannon tekijöitä, vaan viisaita, syvällisesti ajattelevia ja maansa parasta haluavia kansalaisia. Politiikan tekeminen on paljon muutakin kuin insinöörityötä ja järkeistämistä. Kansan ja työläisten kanssa on käytävä vuoropuhelua ja myös kuunneltava, mitä heillä on sanottavaa.

Esa Kanerva

 

 

Tämän viikon pitkäperjantai




                                                                                                                                           15.9.2015

Tampereelta lähtee perjantaina kohti Helsinkiä kaksi bussilastillista tehyläisiä sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, kätilöitä, lastenhoitajia, hammashoitajia ja muita erikoisalojen hoitajia. He ovat turhautuneita hallituksen leikkauksiin ja komenteluun. Vaikka töitä on piisannut, niin palkka on ollut pieni, ainakin tehtävien vaativuuteen ja koulutukseen nähden. Tampereen kaupunki maksaa sairaanhoitajalle pikkaisen yli 2300 euron peruspalkkaa kuukaudessa. Lähihoitaja joutuu tyytymään vajaan kahdentuhannen euron korvaukseen. Haittatyökorvaukset eli ns. epänormaalina työaikana tehty työ, ovat olleet merkittävä lisä korvaamaan peruspalkan pienuutta. Nyt niitäkin siis ollaan pienentämässä. Menetys on keskimäärin yhden kuukauden peruspalkkaa vastaava määrä euroja vuodessa.

Terveydenhoitoalalla ensimmäisen sairaspäivän palkattomuus on ongelma. Synnytys, -syöpä, - sädehoito- ja lastenosastoilla työntekijä voi olla vielä työkykyinen, mutta hän voi olla lievästi flunssainen. Silloin ei ole työpaikalle menemistä. Onko oikein, että tämä potilasturvallisuuteen liittyvä riski infektion saamisesta ja ansionmenetyksestä kaadetaan työntekijän harteille. Kyllä maailmassa pitäisi olla joku kohtuus kerjätessäkin.

Tyytymättömyys näihin ratkaisuihin ei näytä olevan päättäjissäkään täydellisen puoluesidonnaista ja soraäänetöntä. Tehyn entinen puheenjohtaja Jaana Laitinen - Pesola (kok) ja nykyinen kansanedustaja arvostelee jyrkästi Demarin haastattelussa porvarihallituksen kovia toimia. Laitinen - Pesolan mukaan ei ole koskaan hyvä, että tällaiset ratkaisut tehdään tavalla, jossa joku osapuoli kokee olevansa polvillaan.

Poliisien niskaan kaatuvat paitsi haittatyölisien leikkaaminen, niin myös pahasti ylityökorvausten puolittaminen. Poliisin työssä on usein tilanteita, josta ei voi poistua kesken työajan loputtua. Tällöin syntyy paljon ylityötä. Aiheesta poliisit ovat tyrmistyneitä. Oikeastaan nopeimmat ja jyrkimmät kannanotot olemme saaneet kuulla Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtajalta Yrjö Suhoselta.

Samanlaisia ongelmia on ns. kovan teollisuuden prosessiteollisuudessa, paperissa ja metallissa. Työssä tehdään keskeytymätöntä 5-vuorotyötä. Samoin kuljetus, - kauppa, - liikennetyöntekijöille lisät ovat keskeinen palkkatekijä.

Julkisuus on ollut hyvin kiinnostunut perjantain mielenilmaisusta. Tehyläiset eivät siis ole lakossa, vaan osoittavat mieltään omalla vapaa-ajallaan. Terveydenhuoltoalalla on huolehdittava potilasturvallisuudesta ja toiminnan keskeyttäminen on oltava suunnitelmallista. Aamulehti on ilmoittanut tulevansa tekemään tehyläisten matkasta Helsinkiin reportaasin ja kysellyt haastateltavia tunnelmien kertojiksi. Pettymyksestään ja tuohtumuksestaan on helppo kertoa.

Perjantain mielenilmaus on niin massiivinen tahdonilmaus, että uskon viestin menevän hallitukselle perille. Käsitykseni mukaan jokainen tehyläinen tietää Suomen talouden ongelmat ja riskit joutua maksumieheksi. Työmarkkinoitten toimivuus edellyttää yhteistoimintaa ja neuvottelua. Ei Sipilälläkään on varaa jäädä Messias- kompleksinsa vangiksi, vaan kyllä nyt on nöyrryttävä sopimaan. Mitään sen kummempaa ei ole vaadittu. Neuvotelemaan niin, että haetaan aitoja ratkaisuja neuvottelupöydässä eikä lyödä valmista paperia nokan eteen.

Riitelevään Suomeen ei saada investointeja eikä yrityksiä. Maan hallitus ei näköjään osaa toimia sopimusyhteiskunnassa. Ammattijärjestöjen pitää näyttää, että me omalta osaltamme toteutamme sopimusyhteiskunnan periaatteita, kun osoitamme mieltä ja teemme vastuullisesti työtämme. Jos hallitus todella haluaa kriisiyttää tilanteen eikä neuvottelutietä tai ratkaisua löydy, tullaan tarvitsemaan myös kovempia toimia. Tehy ja terveydenhuoltoväki ovat valmiita lakkoon, jos tilanne niin vaatii.

Esa Kanerva




Me ollaan saatu Suomi sekaisin - hyvä meitä!




                                                                                                                                       14.9.2015

Kun hallitus on saattelemassa maatamme sekasortoon, astuu ulkoministeri Timo Soini julkisuuteen ja ilmoittaa, että EK ja SAK sekä muut keskusjärjestöt voisivat siivota jäljet. Sellainen paperi otettaisiin vastaan, jossa on etukäteen määritelty leikkaustavoite. Lopputuloksesta siirtyisi täydellinen vastuunkantovelvoite väistämättä hallitukselta ammattijärjestöille. Ja nöyryytyksen sietäminen. On siinä miehellä otsaa!

Perjantaina Suomi seisahtuu. Liikenne on seis, päiväkoteja on kiinni, satamat eivät ahtaa laivoja ja poliisitkin uhkaavat osoittaa mieltä. Paperia ei tehdä ja tehtaita ajetaan alas eivätkä sorvit laula metallitehtailla. Taisi tulla kokemattomille hallituksen ministereille yllätyksenä, ettei ammattiyhdistysliike jää seisomaan tumput suorina, kun sopimusoikeutta ollaan rajoittamassa. Perustuslaillisia ongelmiakin veikkaillaan puhumattakaan Kansainvälisen Työjärjestön ILO:n kanssa ratifioitujen sopimusten rikkomisesta.

Perustuslain kanssa ollaan napit vastatusten myös pakolaisten kohtelusta esitetyn sosiaaliturvan jakamista kahteen kastiin, pakolaisille huonompaa ja suomalaisille parempaa. Perustuslain käsitykset ihmisten yhdenvertaisesta kohtelusta ainakin alan professorien mielestä paukkuvat. Inhimillisessä katastrofissa kiintiöpakoilaisten vastaanotosta käyty hallituksen sisäinen kiistely vaikuttaa ulospäin aika nololta. Jos Saksa ottaa lähes miljoona pakolaista, Suomen vajaan viidentuhannen kiintiö vaikuttaa sangen kohtuulliselta.

Puolustusministeri Jussi Niinistö sooloilee kansliapäällikön nimityksessä ja on saanut ammattisotilaat takajaloilleen. Hän vetäisee pakasta mustapekan ja jyrää nimityksen läpi, jossa pätevä syrjäytetään heikoin perustein. Onkohan Jussille noussut päähän jokin kellertävä neste.

Helsingin Rautatien torille odotetaan tuhansia osanottajia, veikkaan lähempänä sataa tuhatta kuin viittäkymmentä tuhatta. Se on pienipalkkaisten rankka protesti. Jos ei ministerille viikon palkka merkitse mitään, niin lähihoitajalle se on sellainen lovi talouteen, että talous niiaa polvilleen. Ellei konsensusta Stubbin vastustuksesta huolimatta kaiveta areenalle, tämä mielenosoitus on vasta alkusoittoa ensi vuoden tai alkuvuoden -16 kahakoille. Tuolloin on satoja työehtosopimuksia katkolla. Niistä kaikista olisi hallituksen linjauksen mukaan jokaisesta neuvoteltava erikseen, koska keskitettyä tulopolitiikkaa ei ole mahdollista tässä ilmapiirissä tehdä.

Voi Suomi- neito parkaa! Se ei ole ansainnut täysin yhteistyökyvytöntä ministeristöä, joka ensitöikseen alkaa rettelöidä työtä tekevien kanssa. Nimenomaan haastamaan riitaa, eikä tehdä yhteistyössä aidosti kummallekin osapuolelle nieltävissä olevia ratkaisuja.

Esa Kanerva

Persuanalyysia






                                                                                                                                      11.9.2015                                                                                                                                                                                                                                                                                    
Ulkoministeri Timo Soini astuu julkisuuteen tyytyväisenä kuin talonpoika ruokaperäisten jälkeen ja laukoo, että hän oli muutaman päivän ulkomailla ja hallituksella oli jo ikävä. Heti kun hän saapui kotimaahan, alkoi tapahtua. Tehtiin työmarkkinauudistus, joka hyökkää ammatillista järjestäytymisvapautta vastaan, joka on turvattu osana perustuslain turvaamaa yhdistymisvapautta. Yhdistymisvapaus sisältää myös oikeuden työehtosopimuksiin. Asia voidaan ilmaista myös vahvana yrityksenä romuttaa työehtosopimusten yleissitovuus. Koko suomalainen työmarkkinakokonaisuus perustuu siihen, että suurin osa sopimuksista on yleissitovia. Yleissitovuus takaa työntekijöille alakohtaiset minimityöehdot myös työnantajajärjestöihin järjestäytymättömien työnantajien palveluksessa työskenteleville.

Samalla kertaa harjattiin alas myös kolmikantainen sopimisen kulttuuri, mikä on kannatellut Suomea monissa kiperissä yleensä talouteen liittyvissä tilanteissa Liinamaa- ykkösestä alkaen vuodelta 1968. Ay-liikkeen ja työntekijöitten mielialaa kuvastaa hyvin se, että siellä missä on Soinin kuva, hänen nenänsä alle piirretään lyhyet viikset.

Kun Perussuomalaisten nettisivulla jäsen tekee puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalolle kysymyksen: ” Parahin Riikka, voitko kirkkain silmin väittää, ettette ole pettäneet vaalilupauksianne kaikissa niissä kysymyksissä, jotka ovat äänestäjillenne tärkeitä, ja joissa vielä ennen vaaleja tarjositte järkevämmän vaihtoehdon?”, hän vastaa. ”Voin. Hallitus suhtautuu kielteisesti Suomen vastuiden kasvattamiseen eurokriisin hoidossa. Ensisijainen keino euromaan rahoitusongelmien hoitoon ovat maan kansalliset toimet talouden tervehdyttämiseksi ja julkistalouden vakauttamiseksi. Jos nämä keinot eivät riitä, toissijaisena keinona on sijoittajanvastuun toteuttaminen.” Niin mitä? Puoluesihteeri vastaa jäsenelle jollakin puolueohjelmasta irti otetuilla lauseilla eikä ota kantaa itse kysymykseen. Tämähän on poliitikkojen lapatossun vanha kikka, joko vastata puuta heinää tai ei vastaa kysymykseen ollenkaan. Väkisinkin tulee mieleen Esko Aho, jonka vastaukset toimittajille olivat luokkaa:” En ole puolesta enkä vastaan, pikemminkin päinvastoin.”

Eduskunnan puhemies Maria Lohela toivoo, että eduskunta näyttäisi koko kansalle esimerkkiä asiallisesta, maltillisesta ja rakentavasta keskustelusta. Hän esitti näkemyksensä maanantaina eduskunnan puhemiehen syyskauden avajaisinfossa. Hänen toiveensa on, että eduskunnassa pysytään rauhallisina ja asiallisina, kunnioitetaan toisia ja käydään rakentavaa ja ratkaisulähtöistä yhteiskunnallista keskustelua ja sillä tavalla näytetään täällä esimerkkiä. Voi Pyhä Isä sentään! Eduskunnassa pitäisi pysyä rauhallisena, kun hallituksen saappaan alle on joutunut koko Suomen kaikista vähäväkisin kansa. Olen varma, että opposition hiljenemistoive ja kovien puheiden vaientaminen on turhaa, pikemminkin luulen, että eduskunnassa toteutuu sananlasku: ”Hei hulinaa sano mummo kun kirnuun pieras.”

Työministeri Jari Lindström työllistää itseään johtamalla kaikkiaan kolmea hallituksen kärkihanketta: ensimmäinen purkaa työn vastaanottamista estäviä kannustinloukkuja ja pienentää rakenteellista työttömyyttä, toinen edistää paikallista sopimista ja poistaa työllistymisen esteitä. Kolmas uudistaa työvoimahallintoa niin, että se työllistää ihmisiä entistä tehokkaammin. Kertokaa minulle, mitä tämä semantiikka pitää sisällään. Onko työttömyyskorvaus kannustin loukku työttömälle ottaa vastaan työtä, ainakin siitä päätellen, että niitä aiotaan leikata. Kun työtä ei yksinkertaisesti ole, onko se korvausten tai työttömän vika. Lisääntyvätkö työpaikat sosiaaliturvaa heikentämällä?        
Rakenteellisella työttömyydellä käsitetään yleensä pitkäaikaistyöttömiä, jotka puutteellisen koulutuksen, kuntoutuksen tai syrjäytymisen vuoksi eivät sijoitu työelämään. Mitähän hallitus suunnittelee heidän työllistämisekseen? Jään odottelemaan keinoja. Eikä minun järkeeni käy se, että työvoimapalvelujen momenttia leikataan ja samalla kertaa palveluja parannetaan. Kyllä tavallisessa elämässä käy juuri päinvastoin. Tämä on tätä perussuomalaisten politiikkaa, heillä on kyky tehdä mahdottomasta mahdollista. He luovat työtä ja kasvua esimerkiksi lyhentämällä julkisen sektorin lomia. Kysyn palkataanko seuraavina kesinä terveydenhuoltoon opiskelijoita kesäsijaisiksi siinä määrin kuin aiemmin. Ei palkata, kun ei tarvita. Opiskelijat menevät kesäksi kortistoon.                                      
Paljonko paikallinen sopiminen luo Suomeen työpaikkoja. Paikallisen sopimisen ydin on se, että paikallisesti voidaan neuvotella työehtosopimusta paremmin tai huonommin. Tähän asti työlainsäädantö on lähtenyt siitä, lain säätäjän ja työehtosopimusosapuolen toimet ovat vähimmäistasoa. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia paremmin. Nyt hallituksen lainsäädäntötoimet johtavat siihen, että laki on minimi ja maksimi. Paikallisia työehtosopimuksia ei enää kannata tehdä.

Työmies Putkonen riemuitsee: ”Kolmikanta on kuollut, kauan eläköön kolmikanta!” Hän syyttää estoitta ay-liikettä:” Valitettavasti! SAK:n neuvotteluhaluttomuus pakotti hallituksen tekemään nopeat korjaustoimet lainsäädännön kautta. Hallitus pakotettiin SAK:n toimesta ottamaan käyttöön keinot, joita ei koskaan aiemmin ole käytetty: pakottava lainsäädäntö työelämän asioihin.” Näinkö se todella meni? Koko yhteiskuntasopimusneuvottelu oli teatteria ja ennalta suunniteltua strategiaa. Tämä hallitus aikoo pistää työntekijät ojennukseen, purkaa yleissitovuuden ja lopettaa kolmikanta- neuvottelut. Tästä oli sovittu jo heti vaalituloksen jälkeen Elinkeinoelämän Keskusliiton kanssa, kerrotaan asiasta mitä kerrotaan.

Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho huutaa maailmalle, että turvapaikanhakijoiden taakanjakoa ei pidä toteuttaa. ”Hänen mielestään turvapaikanhakijoiden jako EU-maihin ei ole toimiva ratkaisu. Suomen pitää olla osallistumatta taakanjakomekanismiin ja tehostaa palautuksia etenkin Irakiin, Somaliaan ja Albaniaan. Hän korostaa, että asia pitää ratkaista lähellä kriisin ydintä. Liikenne pitää lopettaa Välimerellä ja veneet käännyttää lähtösatamiinsa. Syyrian pakolaisia voidaan parhaiten auttaa luomalla EU:n ja YK:n, tai niiden molempien yhteistyössä ylläpitämiä suoja-alueita kriisialueelle tai sen välittömään läheisyyteen.” Voiko tylympää enää kukaan suustaan suoltaa? Jussi panisi ovet kiinni pakolaisille ja sotalaivat katkaisemaan liikenne Välimerellä. Eu:n ja YK:n pitäisi vallata suoja-alueita Syyriasta ja pistää sotaa pakenevat keskitysleireille.


Esa Kanerva











 

Kolmen lehden pääkirjoitukset



                                                                                                                                           
9.9.2015 Hallitus kurittaa palkansaajia ja erityisesti julkisen sektorin pienipalkkaisia naisia samalla kun se siirtää työnantajille 800 miljoonaa euroa.

Tarkastelen tässä kolmen eri lehden pääkirjoituksia. Lehdet ovat Aamulehti Demokraatti ja Hesari.

Aamulehti otsikoi jutun hallituksen toimista ”Kova arki, palkaton pyhä”, Demokraatti ”Luottamus on rahaa arvokkaampaa ja Hesari ”Sipilä ja ay-liike törmäyskurssilla”.

Aamulehti jatkaa asenteellisesti, että hallituksen paketista ei kannata hakea lakkoilun aihetta. Työmarkkinaosapuolten kannattaa muistaa, että niille tarjottiin mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Nyt on kommentin paikka. Mistä ay-liike sitten tylyttäisi, jos ei tällaisesta palkansaajien etujen polkemisesta? Tarjottiinko neuvottelua, vastaan, että ei. Ei neuvottelu ole sanelua, jossa tavoite määritellään etukäteen. Neuvotellessa haetaan molemmille osapuolille siedettävä ratkaisu. Ei ihme, että työoikeuden professori Tiitinen Helsingin yliopistosta totesi hallituksen olevan ammattitaidoton ja professori Koskinen Turusta ennusti rettelöitä.

Demokraatti kirjoittaa, että yhteiskuntasopimusta yritettiin aikataululla, jolla ei saada aikaiseksi edes maalaiskylän siltarummun rahoitusta. ”Eilen hallitus nokitti ja ilmoitti niin sanotuista kostotoimista eli säästöistä, joilla korvataan yhteiskuntasopimukseen ladatut säästötoiveet - joiden varaan osin myös hallituksen budjetti perustuu. Valitettavasti Suomessa on myös hallitus, jolta ilmeisesti puuttuu syvällisempi työmarkkina-asioiden tuntemus. Ellei sen tarkoitus ole yleissitovuuden purun lisäksi romuttaa myös nykyinen työmarkkinajärjestelmä.” Demokraatti on oikeassa. Ay-liike ei myy mistään hinnasta yleissitovuutta ja Suomelle on ollut onneksi kolmikantainen valmistelu. Sillä on saatu paljon aikaan, viimeksi eläkejärjestelmän uudistus.

Hesari jatkaa pääkirjoitustaan. ”Pääministeri Juha Sipilän hallitus näyttäisi olevan hyvää vauhtia ajautumassa riitoihin muidenkin kuin vasemmistojohtoisten palkansaajaliittojen kanssa. Hallitus esitteli tiistaina joukon toimia, joilla se aikoo saada työn hintaa vähintään viisi prosenttia halvemmaksi. Lista on lyhyt mutta palkansaajan näkökulmasta tyly. Hallitus kurittaa erityisesti julkisen sektorin palkansaajia. Hesarin mielipide on maltillinen ja jossakin määrin objektiivisuuteen pyrkivä. Siinä ei ole nähtävissä Aamulehdelle tyypillistä oikeistolaista uhoa ja ymmärrystä työntekijöiden oikeuksien polkemiselle.

Aamulehti jatkaa sopimuksen sisällön arviointia. Sen mielestä nyt ei pidä tuijottaa tunneseikkoja kun maan taloutta on potkittava vauhtiin ja maan taloutta on potkittava vauhtiin ja tuottavuuteen saatava plussaa etumerkiksi. Osakkeenomistajille on siis saatava tulosta, työntekijöiden potkimisesta ei ole niin väliä. "Jos ei yhteiskuntasopimus kiinnostanut, yhteiskuntarauha toivottavasti kiinnostaa." Aamulehti ottaa siis kantaa siihen, että palkansaajilla ei olisi oikeutta puolustaa oikeuksiaan. Pitäisikö odottaa lahtikirveen kolahdusta otsaan niin kuin pässi narussa. Ei hallitus näillä esityksillä saa ay-liikettä polvilleen. Pikemminkin päinvastoin, sieltäkin suunnasta saattaa tulla ylilyöntejä, mikä on inhimillisesti ymmärrettävää.

Demokraatti pohtii ja sanoo, että merkittävä tekijä on myös luottamus. Ilman sitä ei löydy yhteishenkeä, jolla tämän ajan vaatimia isoja hyppyjä ja irtiottoja vanhasta onnistuttaisiin tekemään. Myönnytyksiä on vaikea tehdä, jos edessä näyttää olevan vain uusi lista uusista myönnytyksistä. Sopimuskulttuuri on muuttumassa saneluksi. Tiistain päätöksillä hallitus ei taatusti edistä työntekijöiden luottamusta. Lehti kehuu Ruotsia, että siellä on saatu merkittäviä yhteiskunnallisia uudistuksia aikaiseksi puhumalla ja yhteisymmärryksessä.

Hesari purkaa hallituksen menettelyä asiallisen neutraalisti. Se toteaa, että nyt hallitus turvautuu erittäin poikkeukselliseen keinoon: työelämän muutokset tehdään niin sanottuna pakottavana lainsäädäntönä. Se tarkoittaa, että liitot eivät voi sopia keskenään työntekijän kannalta parempia ehtoja kuin mitä tulevissa työelämälaeissa sanotaan. Tähän kohdistuu palkansaajien kovin kritiikki, sillä hallitus puuttuu työmarkkinoiden perinteisesti vahvaan sopimisvapauteen. Kritiikkiä tullee myös siitä, että hallitus murtaa työelämälainsäädännön perusperiaatteen: lain määräämät minimit on tarkoitettu työntekijän suojaksi, koska työntekijöiden on lähtökohtaisesti katsottu olevan heikompi osapuoli. Jos joissain työehtosopimuksissa on ollut tätä paremmat ehdot, se on johtunut siitä, että työnantaja on niihin suostunut. Täyttä asiaa ja naulan kantaa kirjoitettu.

Kolme eri kirjoitusta ja kolme erilaista sanomaa. Vahinko, että juuri me tamperelaiset saamme nauttia Aamulehden tarjoamasta puolueellisesta, tarkoitushakuisesta ja oikeistolaisesta viestinnästä, koska lehti on täälläpäin Suomea valtamedia. Tarttisko tehdä jotakin? Siinäpä kysymys, ainakin lukijan kannattaa pistää lukusuodattimet ja sordiinot päälle sekä tehdä rationaalinen arviointi lehden sisällöstä lukiessaan Aamulehteä.

Esa Kanerva

Kotimaan sisäiset pakolaiset


   

                                                                                                                                     8.9.2015

On hyvä, että pääministeri tyypillisenä järkeistäjänä ja vilpittömänä insinöörinä haluaa antaa pakolaiskysymyksessä moraalista esimerkkiä kansalle. Ilmeisen pyyteettömästi hän haluaa levittää positiivista asennoitumista maahanmuuton järjestämiseen ja ennennäkemättömän kansainvaelluksen ongelman ratkaisemiseen. Hyvä niin, kysymyksessä on nyt pahimmasta pakolaiskriisistä Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Puhutaan siis todellisista ongelmista ja todellisesta hädästä.

Haluan tuoda tämän ongelman lisäksi julkisuuteen asunnottomien ja päihdeongelmaisten elämän ja tilanteen Suomessa. ”Spurgut” niin kuin heitä halutaan kutsua, ovat minun mielestäni pakolaisia oman elämänsä suhteen. He juoksevat pakoon alkoholin avulla ihmisen elämän todellisuutta ja raadollisuutta. Kukaan ei varmasti tietoisesti haluaisi itselleen tällaista elämänkohtaloa, vaikka ei sitä viinaa kukaan toinen ihminen asianomaisen suuhun kaada. Enemmän tai vähemmän alkoholisoituminen on yksilön omasta tahdosta riippumaton fyysinen, psyykkinen ja yhteiskunnallinen tapahtumien ketju.

Rakennusyhtiö Sponda rakentaa Ratinan kauppakeskusta. Tampereen kaupunki on vuokrannut Ratinasta Vuolteenkadulta päihdeongelmaisten päiväkeskuksen tilat kyseiseltä rakennusliikkeeltä. Nyt tilojen on väistyttävä kauppakeskuksen töiden edetessä. Myös Huoltsun tilojen vuokrasopimus on päättymässä. Päiväkeskus Huoltsussa päihteiden ongelmakäyttäjä voi ruokailla, peseytyä ja huoltaa vaatteita. Siellä hän saa myös perusneuvontaa terveys- ja sosiaalipalveluista. Kaupunki järjestää päivätoimintakeskuksessa eri yhteistyötahojen kanssa virike- ja ryhmätoimintaa. Asiakkaiden ja henkilökunnan yhteistyöhön kuuluvat myös viikoittaiset yhteisökokoukset. Huoltsulla käy päivittäin noin 50 asiakasta. Asiakkaat voivat olla päivätoimintakeskuksessa päihtyneinä, mutta häiriökäyttäytymistä ei sallita. Päivätoimintakeskus on avoinna maanantaista perjantaihin kello 13 - 19.

Eräs vuokranantaja on tarjonnut tilakeskukselle sopivia tiloja entisen yökerho Onnelan tiloissa. Kun tieto suunnitelmasta levisi, alkoi suoranainen kansanliike vastustamaan hanketta. Missä nyt on humanismi, lähimmäisen rakkaus ja inhimillisyys? Tietääkseni Huoltsu ei ole aiheuttanut Ratinassa minkäännäköistä häiriötä, koska toiminta on hyvin suunnitelmallista, organisoitua ja valvottua. Yhtäkään päihdeongelmaisia puolustavia kannanottoja en tuolloin havainnut. Puhumattakaan siitä, että joku olisi tarjonnut apuaan tai empatiaa.

Aamulehti alkaa penkoa vuokratilojen hankinnasta valmistelevien työntekijöiden taustoja ja kirjoittaa jääviydestä, jota ei oikeasti ollut olemassakaan. Väitteen tueksi löytyy ilmaisu, että hanketta varjostaa epäily! Jääviyttä ei hankkeessa ollut, mutta lähellä asuvien kuntalaisten vastustus kyllä.

Tilakeskus on päätynyt ratkaisuun, että selvitetään vielä kerran muita mahdollisia vaihtoehtoja, valmistellaan ”vuokrata halutaan ilmoituksen”, jossa etsitään tiloja ko. toiminnalle alueelta Rautatienkatu-Hämeenpuisto/Tampereen valtatie-Satakunnankatu.

Ilmoitus on tarkoitus julkaista ensi viikolla ainakin Tamperelaisessa ja Aamulehdessä sekä Tilakeskuksen internetsivuilla. Mahdollisista tarjottavista tiloista tehdään normaalit vertailut soveltuvuuden ja hinnan osalta. Toivon, että Huoltsulle löytyy sopiva tila ennen nykyisen vuokrasopimuksen päättymistä. Toinen toivomus on, että kun tila löytyy, ei taas ala kansankiihotus ja torjunta:” Ei minun takapihalleni päihdeongelmaisia.”

Koditon, syrjäytynyt ja viinan väärinkäyttäjä on tietoisuuden, tunteet ja kivun tunteva lähimmäinen. Ihmisen perustarpeisiin kuuluu, että päihdeongelmaisella ihmiselläkin on mahdollisuus viettää aikaa, levätä, ruokailla edullisesti ja huolehtia hygieniastaan. Kyllä suomalainen yhteiskunnan talous tämän toiminnan kestää. Suurempi ongelma on asenteet, tuomitsevuus ja ankaruus. Missä on nyt se suvaitsevuus, myötätunto ja auttamisen halu, jolla vastaamme maailman hätään ja sodan vitsauksen seurauksiin.

Esa Kanerva

Terveiset Heinäluomalta!




                                                                                                                                            6.9.2015
Sain ilon osallistua lauantaina Kunnallisjärjestön Pyhäjärven laivaristeilylle. Sää oli aurinkoinen ja toverihengessä keskusteltiin.


Ajankohtaiskatsauksen piti kansanedustaja Eero Heinäluoma. Kerron hänen terveisensä Suomen tämänhetkisestä poliittisesta tilanteesta niin kuin sisällön muistan.

Hallituksella ei taida olla tällä hetkellä oikein selvää tilannekuvaa siitä, missä nyt yhteiskunnassa mennään. Aloitteita tai pikemminkin hankkeiden aloituksia sinkoaa, mutta mitään ei tapahdu sen jälkeen. Tiedotustilaisuuksia pidetään ja kansalle kerrotaan ympäripyöreyksiä, joista ei ota pirukaan selvää. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta kyllä hallituksella pitäisi olla käsitys suunnasta, mihin ollaan menemässä.

”Uudistusministeri Vehviläinen kertoo tiedotusvälineille, että nyt on keksitty ikiliikkuja. Suomen asiat tulevat kuntoon, kun otetaan digitalisaatio käyttöön, uudistetaan hallinnon menettelytapoja ja puretaan kuntien velvoitteita. Näkisi vain ja kuulisi kolinaa!

Sosiaali- ja terveysuudistus onnistuu nyt tällä kerralla, vakuuttaa Juha Rehula. Siinä on nyt vain se paha puoli, että kaikista suurimmat ja vaikeimmat asiat on vielä ratkaisematta. Ne ovat rahoitus ja sote-alueiden määrä. Miten yhteen sovitetaan Kokoomuksen ajama monituottajamalli ja Kepun maakuntamalli. Maaliin pääsystä ei kannattaisi olla niin varma.

Hallituspuolueiden kansanedustajat ovat kuulemma synkkinä. Suomella menee huonosti. Eero oli sanonut eduskunnan kuppilassa heille, että hän tietää ratkaisun maan taloudellisiin ongelmiin. Yhteen ääneen kaikki olivat sanoneet: Kerro! Heinäluoma oli vastannut, että se on se viime eduskuntakaudella teidän neljä vuotta höpöttämä kasvurahasto, mihin se on unohtunut?

Perussuomalaisten vaalien alla antama lupaus, että Kreikkaan ei heidän ollessa vallassa lapioida euroakaan, unohtui kesällä heinäkuussa tyystin. Kreikalle hyväksyttiin kolmas tukipaketti, eikä yksikään persu älähtänyt Soinista puhumattakaan.

Valtionvarainministeri Stubbin tulisi tietää, että verotus on keskeinen elementti, millä voidaan pitää huolta siitä, että kansalaisten maksurasitus on oikeudenmukainen ja hyväksyttävä. Nyt on niin, että köyhiltä otetaan ja esimerkiksi maatalous on ainoa sektori, mistä ei leikata. Se on hallituksen kärkihanke, joka on naamioitu nimikkeen biotalous alle. Hallitus sijoittaa 300 miljoonaa sinne, jotta maanviljelijät voisivat investoida. Siitä ei seuraa muuta kuin peltohinnan nousua ja markkinoiden ylikuumenemista.

Työttömyys nousee ja ihmisiä potkitaan ulos työpaikoistaan. Kun työministeri Jari Lindströmiltä kysytään, mitä hallitus aikoo tehdä tilanteen helpottamiseksi, hän vastaa: ”Kyllä minä tiedän, miltä irtisanominen tuntuu, koska minulla on siitä omakohtaista kokemusta.” Se oli sitten siinä työttömät, muuta ei ole odotettavissa kuin teetä ja sympatiaa. Vielä kun Jari-setä osaisi kertoa sen, että miten työajan pidennys tuo Suomeen lisää työtä, olisi tosi hämmästyttävää. Nythän lisää työaikaa ovat vailla vain osa-aikaiset ja 0-tuntusopimuksella olevat, mutta heille ei sitä anneta.

Yleensä vaalien jälkeen hallituspuolueilla on muutaman kuukauden kuherruskuukausi kansalaisten kanssa ja oppositiopuolueet jäävät ajatuksissa taka-alalle. Mutta antaas olla kun koittaa joulukuu, tilanne saattaa olla ja onkin aivan toinen. Syksyllä päästään eduskunnassa oikein keskustelemaan ja leikkaukset alkavat purra kansalaisia toden teolla. Äiti ja oppositiopuolueet saattavat tulla monen persunkin mieleen. Silloin demareilla pitää olla tarjolla ymmärrettävä ja realistinen vaihtoehto nykymenolle. Luotamme Rauno Ihalaiseen, hän on sitä tarmolla valmistelemassa.

Pahalta näyttää. Hallituksella ei ole karttaa, jonka mukaan suunnistaa. Suomea eivät suuret puheet auta eivätkä vekkulit sutkaukset, vaan teot. Niittenkin tulisi olla kansalaisten enemmistön hyväksyttävissä ja demokraattisesti valmisteltuja. Oppia voisi ottaa 90-luvun alun Lipposen ykköshallituksen menettelytavoista, silloin saavutettiin heti alkajaisiksi mm. se kuuluisa yhteiskuntasopimus ja nostettiin Suomi suosta.

Esa Kanerva




Miksi en ostaisi "Liiteristä"?




                                                                                                                                               3.8.2015
Tällä hetkellä käydään syyttävää keskustelua kauppaketju Lidlin olemassa olosta päivittäistavaramarkkinoilla ja moititaan sitä markkinahäiriköksi. Kesko ja S-ryhmä ovat hallinneet ruokakauppaa Suomessa pitkään, S-ryhmällä juuret ovat viime vuosisadan alussa ja Keskolla 40-luvulta lähtien. Lidl tuli Suomen markkinoille viime vuosikymmenellä ja on rynninyt valtavaa vauhtia jo liki kymmeneen prosenttiin markkinaosuuteen maan päivittäistavarakaupasta.

Vauhtia keskustelulle on tuonut valtio-omisteisen yhtiön Altian päätös sijoittaa viinakauppoja myös Lidlin kauppojen yhteyteen. Tekoa on pidetty lähes maanpetoksena, koska on epäisänmaallista edistää ei- suomalaisen kauppaketjun liiketoimintaa. Puhutaan, että Lidl tappaa suomalaiset tuottajat ja saattaa lähteä Suomesta milloin vain. Koko Euroopan tasolla Lidlin liikevaihto pyörinee n. 90 miljardin tasolla, joten sen Suomen liikevaihto 1,4 miljardia ei juuri hetkauta koko ketjun toimintaa. Väitetään kauppaketjun voivan muuttaa strategiaansa milloin vain siten, että lähtöpäätös voi tulla alta aika yksikön, jos niin hyväksi Saksassa katsotaan. Toisena liikevaihdoltaan oleva S-ryhmä pyörittää vain tuollaista 10 miljardin liikevaihtoa.

Olen eri mieltä. Kauppojen olemassa olon oikeutus tulee kuluttajilta. Mielestäni Lidl on tullut Suomeen jäädäkseen. Tietääkseni se omistaa itse myymälänsä. Sen myynti kasvoi 14 prosenttia viime vuonna, joten kuluttajat ainakin arvostavat sen ennen kaikkea hinta-laatusuhdetta ja tuotteiden tuoreutta, koska niiden kierto on volyymiltaan suurta. Palvelukonseptiakin on muokattu suomalaiseen makuun ja tapoihin soveltuvaksi. Myyjät tervehtivät ja kiittävät niin kuin kilpailevissa myymälöissä. Yhtiö aikoo perustaa uusia myymälöitä myös ensi vuonna ja suunnittelee kolmannen tavaraterminaali rakentamista. Kauppoja on tällä hetkellä yhteensä 146.

Kun kukkaron sisältö ratkaisee, mihin ihmisellä on varaa ostaessaan päivittäistä ruokaansa, ei siinä tavalliselle kuluttajalle tule mieleen isänmaallisuus eikä suomalaisen teollisuuden tai maatalouden kilpailukyky. Sieltä ostetaan, mistä halvimmalla saadaan ja Lidl on osoittanut peruselintarvikkeissa sekä tarjouksissaan kilpailukykyisyytensä, toisin sanoen halpuutensa. Sitä päivää emme olisi nähneet, että Kesko ja S-ryhmä olisivat lähteneet laskemaan hintojaan, ellei kilpailija olisi hengittänyt niskaan kylmänhuuruisia henkäyksiään.

Lidl on myös merkittävä työllistäjä. Sen palveluksessaan työskentelee 4700 työntekijää ja veroja se maksoi Suomeen 13,5 miljoonaa euroa. Vuosittainen investointitaso on ollut n. 70 miljoonaa euroa.

Meillä on vielä näkemättä maailmanlaajuisen japanilaisen kauppaketjun Seven-eleven maihinnousu puhumattakaan Lidlin suuruisen saksalaisen Aldin rantautumisesta Suomeen. Henkilökohtaisesti toivon kaupan alalla kiristyvää kilpailua, koska se sataa suoraan kuluttajan laariin.

Lidlin halvan hinnoittelun mahdollistavat suuret sisään ostomäärät, logistiikkaratkaisut, tiukka hinnoittelu ja litteä organisaatio. Yksinkertainen linja tuotteiden esille panossa ja myymälöiden sisustuksessa on tietoinen valinta. Yrityksen toiminta-ajatuksena on tarjota asiakkaille korkealaatuisia tuotteita halpaan hintaan. Tuotevalikoima on toki suppea, n. 1500 tuotetta myymäjää kohti verrattuna S-ryhmän 20.000 tuotteeseen.

Ostotapahtuma on asiakkaan, yksilön valinta. Hinta ja laatu ovat nähdäkseni tärkeimmät ostospaikan valintakriteerit. Saksalaiset Swartzin veljekset ovat onnistuneet luomaan kustannustehokkaan konseptin. Ei siinä pitäisi olla nokan koputtamista S-ryhmässä tai Keskossa asioivilla, ostakoot sieltä, jos haluavat. Mutta ei tavallinen köyhä Lidlissä asioiva kansa ole sen huonompia kansalaisia kuin he.

Esa Kanerva