31.8.2023
Viime blogissa mainitsemiini aiheisiin palaan myöhemmin. Demareitten puoluekokous alkaa huomenna Jyväskylässä. Osallistun siihen yhtenä pirkanmaalaisena puoluekokousedustajana. Huomenna perjantaina tiedämme myös uuden puheenjohtajan nimen. Olen aiemmin kertonut veikkaukseni ja tulevan puheenjohtajan etunimi alkaa todennäköisesti A:lla.
Kisan voittajan ei tule olemaan helppoa löytää paikkaansa, saada laajaa, ehdotonta luottamusta erityisesti puolue-eliitissä ja profiloitua selkeäksi puolueen johtajaksi erityisen vahvan ja karismaattisen puheenjohtajan jälkeen. On kiinnostavaa nähdä, miten toinen ehdokas Krista Kiuru astuu ulos mielipiteineen valinnan jälkeen. Mikä on hänen tähtäin politiikassa ja puolueessa. Mikä on palkinto puheenjohtajakisaan lähdöstä, sillä riskillä, että todennäköisesti tulee häviämään. Kokeneena poliitikkona hän toki tämän tilanteen on tunnistanut.
Puoluesihteeri valitaan seuraavana päivänä puoli kymmenen aikaan. On neljä ehdokasta ympäri Suomea. Osaavia ja melko tasavertaisia tyyppejä kaikki. Puoluesihteerin rooli on nykyisin vastata toimistopäällikkönä puoluetoimiston johdosta. Entisten aikojen suuria kaikelle kansalle tuttuja esiintyjiä ei enää ole. Se on vahinko, puolueilla tarvitsisi olla vähintäänkin kaksi puhuvaa päätä, jottei kaikki tiedottaminen ja esiintyminen kasaantuisi puheenjohtajalle. Se on epäinhimillistä. Mielestäni Pirkanmaalta on hyvä ehdokas, Kaisa Vatanen. Haastatteluissa ylsi parhaimmistoon Lapin mies, Mikkel Näkkäläjärvi. Sujuvasanaisella, hyvällä esiintyjällä riittää myös poliittista kokemusta.
Tungosta on puolueen varapuheenjohtajistoon, neljä ehdokasta on tarjolla, kolme on paikkaa, yksi ehdokas putoaa pois. Pirkanmaa tarjoaa varapuheenjohtajistoon Ilmari Nurmista. Niina Malm ja Matias Mäkynen pyrkivät jatkoon ja päässevät. Mielenkiintoista on nähdä Nasima Rezmyarin pärjääminen, hän rikkoo lasikattoja. Maahanmuuttajanaisena hän olisi tietysti ensimmäinen puoluejohdossa.
Puoluevaltuuston puheenjohtajan paikka on merkittävä. Tarjolla siihen on turkulainen apulaispormestari Pia Elo ja ent. ministeri Ville Skinnari Lahdesta. Kummatkin ovat loistavia ehdokkaita. Mietin kuitenkin jatkuvuutta. Puoluejohto uudistuu näillä näkymin aika lailla. Kuunnellaan nyt lopulliset esiintymiset ja päätetään vasta sitten nimestä.
Puoluehallitukseen on pyrkyä ja väkeä ehdolla. Pirkanmaalta on ehdolla Lauri Lyly ja Taru Tolvanen Pirkkalasta. Veikkaan Laurin menevän läpi ja riippuu sitten Ilmarin varapuheenjohtajuudesta, riittääkö tältä seudulta tilaa toiselle jäsenelle puoluejohtoon.
Poliittista linjanvetopuhetta odottelen innolla uudelta puheenjohtajalta. Tuntuisi kovin helpolta lytätä vain hallituksen ehdotuksia kelvottomiksi. Haluan kuulla vaihtoehtoisia linjauksia hallitusohjelmalle. Tässä tilanteessa on vielä mahdollista paikata ennen vaaleja äänestäjille esitettyä puolueen epäselvää talouspoliittista vaihtoehtoa talouden kuntoon saattamiseksi.
Kommentoin blogissani paikan päältä lyhyin jutuin tunnelmia ja poliittisia nostoja.
Terveisin Esa Kanerva
Huomenna valittavan Sdp:n uuden puheenjohtajan etunimi alkaa A:LLa
Kohti poliittisesti kuumaa syksyä
20.8.2023
Kesä hiipuu pikkuhiljaa ja malttia pirttihommiinkin alkaa löytyä. Siispä juttua väsäämään. Sitten viime kirjoittaman, erilaiset kiinnostukseni kohteet ovat muokkautuneet uudenlaisiin asentoihin. Kotimaan politiikka on tarjonnut lehdistölle mukavasti kesäkirjoitettavaa, hallituksen ei ole tarvinnut miettiä omia ns. ulostuloja. Presidenttikisa on ollut innotonta porinaa ja kannattajien kalastelua. Demareitten ehdokasasettelukin on pahasti myöhässä.
Minulle on opetettu, että ihmisen arvot ovat suhteellisen pysyviä ja ihmisen ajattelua niiden suhteen on vaikea muuttaa. Ne ovat muovautuneet hiljakseen ihmisen ajattelussa ja persoonassa monen eri tekijän summana. Olenkohan saanut väärää tietoa, ainakin viime kesän persuministerien katumusharjoitusten perusteella voisi näin päätellä. Kun ministeri on ajautunut selkäotteeseen törkeyksiensä vuoksi, seuraavana aamuna on hyvä kertoa lehdille, en oikeasti ole tuota mieltä. Pyydän anteeksi. Uskokoon, ken haluaa. Asenteiltaan ja arvoiltaan vinksahtanut rasisti ei parane yhdessä yössä. Kysymys on teatterista, jossa näytellään ”parantunutta” juuri sen verran kuin on pakko.
Rkp:n selkäruotoon olen pettynyt, se kantaa näköjään, mitä tahansa. Puhumattakaan kristillisistä. Sari hymyilee autuaallisesti, valta maistuu ja tuntuu mukavalta olla ministeri. Illalla on mukava hiljentyä rukoukseen ja pyytää siunausta köyhille ja vähäosaisille. Paavit tulivat hyvin toimeen natsienkin kanssa, hengellisesti heränneet, mukaan lukien leipäpapit, näyttävät tulevan yleensä joka puolella maailmaa hyvin toimeen minkä tahansa valtaeliitin kanssa.
Tämä hörhöily on tapahtunut ennen kuin hallitusohjelmaa on edes alettu toteuttamaan. Syksyllä todellinen matsi käydään eduskunnassa hallituksen tiedonantoa rasismista käsiteltäessä. Suomen kansa on vasta heräämässä todellisuuteen, miten tuli äänestettyä. Velkapelottelu ja maalaamalla Suomen katastrofaalista taloudellista tilannetta sysimustin värein, tehosi. Suomella on toki liikaa velkaa ja velan otto pitää pystyä lopettamaan. Kenen kukkarosta kansantalouden klappi maksetaan, on riidan alainen. Kokoomus ajaa hyvin toimeentulevien etua. Se me tiedetään. Mutta persujen taloustavoitteista ei ota kukaan selvää. He muka ajavat tavallisen suomalaisen etua viemällä köyhältä tuhkatkin pesästä. Maahanmuuttoon liittyvien kiristysten hintana oli sosiaaliturvaan ja työelämään liittyvät heikennykset. Purra oikein kehuu olevansa talouden suhteen oikeaoppinen kansan kurittaja. Kannattiko duunarin äänestää perussuomalaisia?
Pressan valeihin on aikaa vajaa puoli vuotta. Kansanliikkeitä perustetaan ja ehdokkaat yrittävät saada ehdokkuuteen vaadittavat 20000 kannattajakorttia kasaan. Miksiköhän minulla on sellainen tussu olo näitten ehdokkaiden suhteen. Kukaan heistä ei ole ylivoimainen suosikki, puhumattakaan kansan villitsijä ja yhteen kokoava voima. Puhun tässä nyt vaaliasetelmasta yleensä. Se lienee selvää, että kaksi kierrosta tarvitaan. Vahvan presidentin jälkeen on uusien ehdokkaiden vaikea profiloitua. Urpilaisella on kova työ lähteä takamatkalta peliin mukaan, poliittista kokemusta kyllä riittää. Kokoomuksen Stubb on vahva ehdokas. Aaltolalla ei lienee ilman minkään puoleen puolueen taustatukea äärimmäisen vaikeata asiantuntijaroolissa päästä toiselle kierrokselle. Tuskin siellä nähdään Harkimoakaan. Li Anderssonilla ei ole mahdollisuuksia tässä pelissä, jos vassarit hänet valitsevat ehdokkaakseen. Vahva kandidaatti jatkoon menijäksi on kestoehdokas Pekka Haavisto. Musta hevonen on Olli Rehn. Lisäksi mukaan kisaan tullee varmasti mukaan muutamia valitsijayhdistysten kautta ehdolle asettuvia, mm. Paavo Väyrynen. Kakkoskierrokselle pääseviä en vielä veikkaa, täytyy katsella kampanjointia. Minulle on selvää näissä vaaleissa ainakin se, että jos Jussi on kakkoskierroksella, minulla on edessä pakkoäänestäminen. Oli vastaehdokas kuka tahansa, äänestän häntä. Palataan asiaan myöhemmin.
Seuraavassa blogissa täytyy pohtia maailman tapahtumia, Ukrainan sotaa, Usan presidentinvaaliasetelmaa ja sitä, että perussuomalaisten mielipiteistä huolimatta ilmastonmuutos todistettavasti etenee. Jossakin päin maailmaa palaa tai tulvii, ainakin osasyynä maapallon lämpeneminen. Kiitän lukijoitani, blogissani käyntien lukumäärä ylitti kesällä neljännesmiljoonan rajan.
Esa Kanerva
Minulle on opetettu, että ihmisen arvot ovat suhteellisen pysyviä ja ihmisen ajattelua niiden suhteen on vaikea muuttaa. Ne ovat muovautuneet hiljakseen ihmisen ajattelussa ja persoonassa monen eri tekijän summana. Olenkohan saanut väärää tietoa, ainakin viime kesän persuministerien katumusharjoitusten perusteella voisi näin päätellä. Kun ministeri on ajautunut selkäotteeseen törkeyksiensä vuoksi, seuraavana aamuna on hyvä kertoa lehdille, en oikeasti ole tuota mieltä. Pyydän anteeksi. Uskokoon, ken haluaa. Asenteiltaan ja arvoiltaan vinksahtanut rasisti ei parane yhdessä yössä. Kysymys on teatterista, jossa näytellään ”parantunutta” juuri sen verran kuin on pakko.
Rkp:n selkäruotoon olen pettynyt, se kantaa näköjään, mitä tahansa. Puhumattakaan kristillisistä. Sari hymyilee autuaallisesti, valta maistuu ja tuntuu mukavalta olla ministeri. Illalla on mukava hiljentyä rukoukseen ja pyytää siunausta köyhille ja vähäosaisille. Paavit tulivat hyvin toimeen natsienkin kanssa, hengellisesti heränneet, mukaan lukien leipäpapit, näyttävät tulevan yleensä joka puolella maailmaa hyvin toimeen minkä tahansa valtaeliitin kanssa.
Tämä hörhöily on tapahtunut ennen kuin hallitusohjelmaa on edes alettu toteuttamaan. Syksyllä todellinen matsi käydään eduskunnassa hallituksen tiedonantoa rasismista käsiteltäessä. Suomen kansa on vasta heräämässä todellisuuteen, miten tuli äänestettyä. Velkapelottelu ja maalaamalla Suomen katastrofaalista taloudellista tilannetta sysimustin värein, tehosi. Suomella on toki liikaa velkaa ja velan otto pitää pystyä lopettamaan. Kenen kukkarosta kansantalouden klappi maksetaan, on riidan alainen. Kokoomus ajaa hyvin toimeentulevien etua. Se me tiedetään. Mutta persujen taloustavoitteista ei ota kukaan selvää. He muka ajavat tavallisen suomalaisen etua viemällä köyhältä tuhkatkin pesästä. Maahanmuuttoon liittyvien kiristysten hintana oli sosiaaliturvaan ja työelämään liittyvät heikennykset. Purra oikein kehuu olevansa talouden suhteen oikeaoppinen kansan kurittaja. Kannattiko duunarin äänestää perussuomalaisia?
Pressan valeihin on aikaa vajaa puoli vuotta. Kansanliikkeitä perustetaan ja ehdokkaat yrittävät saada ehdokkuuteen vaadittavat 20000 kannattajakorttia kasaan. Miksiköhän minulla on sellainen tussu olo näitten ehdokkaiden suhteen. Kukaan heistä ei ole ylivoimainen suosikki, puhumattakaan kansan villitsijä ja yhteen kokoava voima. Puhun tässä nyt vaaliasetelmasta yleensä. Se lienee selvää, että kaksi kierrosta tarvitaan. Vahvan presidentin jälkeen on uusien ehdokkaiden vaikea profiloitua. Urpilaisella on kova työ lähteä takamatkalta peliin mukaan, poliittista kokemusta kyllä riittää. Kokoomuksen Stubb on vahva ehdokas. Aaltolalla ei lienee ilman minkään puoleen puolueen taustatukea äärimmäisen vaikeata asiantuntijaroolissa päästä toiselle kierrokselle. Tuskin siellä nähdään Harkimoakaan. Li Anderssonilla ei ole mahdollisuuksia tässä pelissä, jos vassarit hänet valitsevat ehdokkaakseen. Vahva kandidaatti jatkoon menijäksi on kestoehdokas Pekka Haavisto. Musta hevonen on Olli Rehn. Lisäksi mukaan kisaan tullee varmasti mukaan muutamia valitsijayhdistysten kautta ehdolle asettuvia, mm. Paavo Väyrynen. Kakkoskierrokselle pääseviä en vielä veikkaa, täytyy katsella kampanjointia. Minulle on selvää näissä vaaleissa ainakin se, että jos Jussi on kakkoskierroksella, minulla on edessä pakkoäänestäminen. Oli vastaehdokas kuka tahansa, äänestän häntä. Palataan asiaan myöhemmin.
Seuraavassa blogissa täytyy pohtia maailman tapahtumia, Ukrainan sotaa, Usan presidentinvaaliasetelmaa ja sitä, että perussuomalaisten mielipiteistä huolimatta ilmastonmuutos todistettavasti etenee. Jossakin päin maailmaa palaa tai tulvii, ainakin osasyynä maapallon lämpeneminen. Kiitän lukijoitani, blogissani käyntien lukumäärä ylitti kesällä neljännesmiljoonan rajan.
Esa Kanerva
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)