Tunnelibluffia

                                                                                                                                  

                                                                                                          31.10.2016

Rantatunneli on suunniteltu avattavaksi 15.11.2017. En olisi torvia suuresti töräyttämässä, koska liikennejärjestelyt idästä tai niiden puute ovat aivan käsittämättömät. Keskussairaalan suunnasta tulevilla tulee olemaan vaikeuksia päästä keskustaan. Jos idästä tuleva autoilija haluaa jatkossa tulla Kekkosentietä keskustaan, hänen on käännyttävä Kekkosentien Nesteen kohdalla liittymästä oikealle Parantolankadulle, josta pääsee edelleen Rauhaniementielle. Rauhaniementieltä pääsee keskustaan esimerkiksi Lapintietä pitkin Satakunnankadulle.

Jokainen ymmärtää, mitä tästä puikkoilusta seuraa. Tätä reittiä käyttää päivittäin tuhansia autoilijoita. Mikäli liittymää Naistenlahteen ei rakennetta, on erityisesti Satakunnansillan tukkeutuminen todennäköistä. Sillan molemmissa päissä on lyhyet kaistat kääntyville. Kun näissä ajoneuvojen määrä ylittää 5 kpl, on koko silta tukossa. Tätä tapahtuu jo tänä päivänä ja vielä enemmän, jos keskustaan tuleva liikenne ohjataan Hämeenpuiston sijasta Lapintielle ja edelleen Satakunnankadun kautta Hämeenpuistoon. Satakunnan sillan tukkeutuminen estää kokonaan hälytysajoneuvojen läpiajon tällaisessa ruuhkatilanteessa. Erkkilän ja Lapintien sillat kuormittuvat ja ahtautuvat. Tilanne muuttuu täysin hallitsemattomaksi aamun ja illan ruuhkissa.

Helpotusta luvataan vasta vuonna 2017, jolloin Naistenlahteen tulee tunnelin suuaukon pohjoispuolelle kiertoliittymä. Idästä Kekkosentietä tulevat autoilijat pääsevät vuoden päästä tätä liittymää pitkin Ratapihankadulle ja keskustaan. Autoilijat eivät odota syksyyn -17, vaan tilanne tulee pakosta ratkaistavaksi jo ennen tätä ajankohtaa. Paine pakollisiin liikennejärjestelyihin takaa kaupungin rahapussin aukeamisen. Tilanne ei voi olla sattumaa. Jotta tunnelin kustannukset saadaan pidettyä luvatussa, jätetään tällainen pullonkaula ja rahareikä tulevaisuuden ratkaistavaksi. Ratkaisu on helppo, koska tiedetään ensimmäisten ruuhkien ja julkisuuden hoitavan asian. Valtuusto päättää myöntää kiltisti 10–15 miljoonaa euroa liikenneympyrän rakentamiseen Naistenlahteen.

Etukäteen on mietitty myös Näsinkallion eritasoliittymän rakentamista. Tunnelin tekijät ovat olleet jo niin varmoja sen toteutumisesta, että tulevan rampin lähdöt ja yksi silta on jo rakennettu maan alle. Ainoa ikävä puoli asiassa on, että mitään päätöksiä asiasta ei ole tehty. On varmaan ajateltu, että kyllä aika hoitaa ja kiroilevat yksityisautoilijat hyökkäävät poliitikkojen kimppuun. Vähintään 20 – 30 miljoonaa täytyisi taas löytää kaupungin kituvan kassan pohjalta. Saattepa nähdä, että rahan puute ei haittaa, kun meillä on valtuuston päätökset ja eritasoliittymä valmiina. Tämä on osa tunnelibluffia ja häikäilemätöntä rahastusta.

Kekkosentie Naistenlahdesta Mustaanlahteen muuttuu YIT:n rakennustyömaaksi muutamaksi vuodeksi. Rakentamisen jälkeenkään siitä ei ole tarkoitus tehdä sujuvaa reittiä idästä länteen päin. Tähän asiaan linkittyy vielä vanhan tavara-aseman siirto. Jos siitä valitetaan niin kuin tapana on, Ratapihan kadun valmistuminen viivästyy. Oikeastaan suma saadaan purettua vain Näsinkallion eritasoliittymän avulla siedettävässä ajassa, koska kiertoliittymän rakentamisen aikataulu Naistenlahdessa on epävarma.

Ratikkapäätöksen jälkeen alkaa kaupungin infran repiminen. Koko kaupunkikeskusta ja reitit Hervantaan sekä Keskussairaalaan muuttuvat isoksi katurakennustyömaaksi. Nämä osaltaan lisäävät keskustan ruuhkia lisää. Yhdessä itäreitin ongelmien kanssa tulossa on kaaos.

Tasan eivät käy onnen lahjat. Ruuhkista kärsineet lännestä kulkeneet autoilijat pääsevät tunnelin avaamisesta huolimatta helposti Paasikivenkadulta Sepänkadun kautta tai Mustanlahden liittymästä keskustaan. Idästä tulevan liikenteen ongelmat on pakko ratkaista. Pulma hoidetaan veronmaksajien kärsivällisyyttä koetellen ja heidän kukkaron nyörejä lisää avaamalla.

Esa Kanerva

 

 

Arvo Sipilä siunataan huomenna haudan lepoon

                                                                                                                      28.10.2016

Arvo siunataan haudan lepoon huomenna Kalevankankaan Isossa kappelissa klo 10. Hän kuoli 5.10.2016. Ehdin käydä häntä katsomassa maanantain syyskuun viimeinen päivä, kun hän sitten poistui luotamme lauantaina. Kuoleman hetki oli vahvasti läsnä tuossa hetkessä ja Arvo oli jo kääntänyt katseensa kohti kuolemaa. Takana oli työntäyteinen ja arvokas elämä. Ehdin tuntea hänet -80-luvulta lähtien oman pääluottamusmiehen työn kautta, koska tuolloin sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan töihin kuului vastata myös henkilöstöasioista.

Asiat asioina ja muuten ollaan kuin Ellun kanat, oli Arvon motto. Aamupäivällä saatettiin vääntää työasioita tiukastikin, mutta iltatapaamisissa se ei enää näkynyt. Johtaja laskeutui alas asemansa puolesta rakennetusta tornista sujuvasti tavalliseksi kansalaiseksi ja työkaveriksi. Arvo oli vertaansa vailla oleva seuramies eikä kukaan oikeastaan voinut olla pitämättä hänestä Huumori oli rehevää ja juuttua piisasi. Sipilä oli monipuolisesti sivistynyt ihminen. Hän periaatteessa tiesi joka asiasta jotakin. Hänen sydäntä lähellä oli matkailu, myös kotimaassa. Käynnit turistikohteissa eivät Arvolle riittäneet. Hän syvensi ja opiskeli joka ainoan matkakohteensa historian, nykyhetken ja teki arvion tulevaisuudesta.

Kaikista hauskimpia Arvon jutuista oli -70-luvun meininki. Politiikassa menivät usein puurot ja vellit vähän sekaisin. Rakennusliikkeiden ja patruunoitten kanssa puuhasteltiin ja tehtiin yhteistyötä kaupungin parhaaksi. Ei tarvittu elinkeinoasiamiehiä, vaan asiat sovittiin toverihengessä. Jopa isoja tehtaita pystyteltiin paperilapulle rustatuilla sopimuksilla ja ehdoilla. Niistä pidettiin kiinni ja luottamus toimi. Aatetta ei unohdettu ja vähäväkisistä pidettiin huolta. Näistä tilanteissa sattuneita kommelluksia Arvo muisteli mielellään.

Arvon mukana loppuu osa suomalaisen yhteiskunnan historiaa. Hänen uransa kaltaista nousua pukutehtaan varastosta apulaiskaupunginjohtajaksi ja kunnallisneuvokseksi tuskiin tapahtuu tulevaisuudessa. Toveri Sipilä oli Tampereen Sosialidemokraattisen Toveriseuran pitkäaikainen puheenjohtaja. Minulla on kunnia jatkaa hänen työtään nykyisenä puheenjohtajana. Arvo Sipilän esimerkki velvoittaa, mutta myös mahdollistaa pitkäjänteisen järjestötyön tekemisen. Pohjatyö on hyvin tehty, enää ei tarvitse yhdistyksen perusarvoihin tai linjanvetoihin puuttua.                                                                                                         

Lepää rauhassa, toveri Arvo Sipilä!

Esa Kanerva

Laukontorille saunomaan

                                                                                                                                   

                                                                                                                                  25.10.2016

Laukontorin rannassa sijaitseva Hopealinjan lipputoimiston rakennus on tullut tiensä päähän ja kaupunkikuvallisesti se ei vastaa tämän päivän tarpeita. Myös Hopealinajan omistava yhtiö Laiva Oy Matkailu toivoo uutta rakennusta. Paikka on aivan ydinkeskustassa ja kaikkien ihmisten silmissä. Joten siihen ei parane rakentaa mitä tahansa rakennusta tai mökkiä. Käyttötarkoituksen miettiminen on ongelmallista, koska laivayhtiö ei tarvitse koko rakennusta ja rakennuksessa yrittäjän ja tulevan toiminnan pitää olla kannattavaa. Kaupunki on päätynyt siihen ratkaisuun, että sen omistama Tampereen Palvelukiinteistöt Oy vuokraa rannasta maa-alueen ja rakennuttaa tilan. Maa-alue on ollut ensin kaavoitettava, saatava rakennuslupa ja noudatettava viranomaisten muita määräyksiä.

Rakennuslupa oli käsittelyssä 30.8.2016 ja lupa myönnettiin. Suunnitelmaa oli täsmennetty siten, että asemakaavan määräysten vastaisuutta ei pitäisi olla ja valistusmahdollisuus minimoitaisiin. Nyt tiedetään, että kolme taloyhtiötä on valittanut rakennuksesta hallinto-oikeuteen. Palvelukiinteistöjen mielestä valittajilla ei olisi edes valitusoikeutta. Asunto-osakeyhtiöt perustavat valituksensa vanhan rakennuksen purkamisesta aiheutuvaan haittaan ja saunan ympäristöterveyshaittoihin puun polttamisesta aiheutuvista savukaasupäästöistä. Vieressä oleva massiivinen paperitehdas ei näköjään aiheuta häiriötä. Rakentamisen aikataulu venynee valitusten takia vuoteen 2018 ja saunomaan päästään loppuvuodesta.

Palvelukiinteistöt Oy vuokraa tilat edelleen liikehuoneiston operaattorille. Vuokralaisella on käyttöoikeus rakennuksen katolla sijaitsevaan kattoterassiin, tontin maantasossa sijaitsevaan terassiin ja mahdolliseen Ratinan suvantoon liittyvään uintialueeseen. Vuokrattavien tilojen huoneistoala on 420 m2.

Sauna Finlandian kehittämä Lumo Nordic-konsepti yhdistää ravintolan ja saunakonseptin pohjoismaiseen tyyliin. Lumo-Nordic Tampere on kaupunkilaisten olohuone, jossa myös matkailijat voivat tutustua pohjoismaiseen kulttuuriin. Uuden vetonaulan terassi veden yllä tukee keskustan kehittämisohjelmaa antaen alkusysäyksen rantatori kehitykselle. Suunnittelussa on huomioitu kaupunkikuvaneuvottelukunnan kommentit arkkitehtuurissa mm. ajattomuutena julkinen sijainti huomioituna.

Ekoloogisuus huomioidaan suunnittelussa. Suuret lasipinnat avautuvat ekologisesti kohti kaakkoa ja etelää. Viherkatto on paitsi visuaalinen oivallus ja voimakasarkkitehtoninen elementti, niin myös erittäin ekologinen ratkaisu. Puutalon rakenteet tasaavat lämpötilojen ja kosteuden vaihteluita.

Suunnitellussa konseptissa on paikalliset erityispiirteet huomioivia ja räätälöityjä osia. Tampereen Laukontorilla tulee ravintolatoiminta olemaan merkittävässä asemassa ja tätä tukevat saunan lisäksi kokousten ja tapahtumien järjestäminen.

Itse pidän arkkitehti Janne Kanteen suunnittelemaa Honkatalon paviljonkirakennusta kauniina ja maisemaan hyvin sopivana. Näen jo itseni saunan lauteilla löylyttelemässä ja vilvoittelemassa kattoterassilla Pyhäjärven kauniissa maisemissa. Mikä on kaikista parasta, keskellä kaupunkia.

Esa Kanerva

Pakkoyhtiöittäminen torjuttava

                                                                                                                                        26.10.2016



Valtuuston hyväksymä demarien kannanotto

Tampereen kaupunginvaltuuston sosialidemokraattinen valtuustoryhmä ei hyväksy maan hallituksen maakunta- ja Sote-uudistukseen kaavailemaa velvoitetta yhtiöittää julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Sosialidemokraatit esittivät maanantaina Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa, että kaupungin uudistuksista antamassa lausunnossa torjuttaisiin pakkoyhtiöittäminen.

Ryhmän mielestä yhtiöittäminen aiheuttaa ongelmia, joita on vaikea ratkaista kestävällä tavalla. Ongelmia esiintyisi muun muassa julkisen vallan käytössä ja mahdollisuuksissa toteuttaa palveluketjun integraatio. Julkisten palveluiden yhtiöittäminen ja kilpailu yksityisten palvelun tarjoajien kanssa johtaisi useisiin toimijoihin, jolloin palvelujen järjestäminen ja tarjoaminen ihmisille muuttuisi ennakoimattomaksi ja vaikeasti hallittavaksi kokonaisuudeksi. Seurauksena olisi myös resurssien haaskausta, josta lasku lankeaisi veronmaksajien ja palveluita tarvitsevien ihmisten maksettavaksi.

- Näemme erittäin ongelmallisena, jos keskeinen osa hyvinvointipalveluistamme siirretään osakeyhtiönlainsäädännön ja voitontavoittelun piiriin. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tärkeintä tulisi olla hyvinvoinnin lisääminen, hoito- ja palveluketjujen sujuvoittaminen sekä terveyserojen kaventaminen - ei voiton maksimointi. Lisäksi tiedonsaanti ja toiminnan läpinäkyvyys heikkenevät, kun toimitaan yhtiömaailmassa, valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Salmi perustelee.

Valinnanvapautta palveluseteleillä

Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän mielestä Sote-uudistuksen pyrkimys lisätä asiakkaiden ja potilaiden valinnanvapautta on kannatettavaa. Valinnanvapautta olisi kuitenkin voitu laajentaa muillakin keinoilla kuin yhtiöittämisellä, esimerkiksi laajentamalla palvelusetelijärjestelmää.

Salmen mukaan kaupungin maakunta- ja Sote-uudistusta koskevassa lausuntopohjassa on paljon hyvää. Kritiikki palveluketjujen integraation toteuttamista kohtaan on hänen mielestään tuotu hyvin esille. Integraation toteuttaminen yhtiömaailmassa on erittäin vaikeaa ja hallinnollisesti työlästä.

- Sujuvat palveluketjut, lääkärille pääsyn nopeuttaminen ja palveluiden saatavuuden varmistaminen olivat keskeinen peruste, miksi koko uudistukseen aikanaan lähdettiin. Nyt ne ovat jääneet taka-alalle, kun valtapolitiikka ja ideologinen yhtiöittäminen sekä yksityistäminen jyräävät, Salmi harmittelee.

Myös lausunnon kritiikki maakuntien itsehallinnon rajallisuudesta ja suurten kasvukeskusten asemasta ovat Salmen mukaan perusteltuja. Maakuntahallinnosta on tulossa vain valtion aluehallinnon jatke, jossa vaaleilla valituilla päättäjillä on hyvin vähän päätösvaltaa. Lisäksi uudistuksen toteuttaminen hallituksen esittämässä laajuudessa luo Salmen mielestä suurten kaupunkien kehitykselle huomattavasti enemmän uhkakuvia kuin mahdollisuuksia.

- Kasvukeskusten asemaa ei tulisi heikentää, kuten nyt on käymässä. Yksi ja yhtenäinen malli ei ole toimiva koko maassa, vaan sen sisällä tarvitaan joustavuutta ja toimivaa työnjakoa, Salmi toteaa.

Tiedotti Esa Kanerva

 

Kommentteja pormestarin esityksestä ensi vuoden talousarvioksi

                                                                                                                          25.10.2016

Kaupungin talous on mönkinyt alamaissa jo lähes kymmenen vuotta. Kurimus ja talouden sakkaus johtuu vientiyritysten ja teollisuuden alamäestä. Tavarat eivät käy kaupaksi ja yrityksillä menee huonosti. Tästä seuraa henkilöstövähennyksiä ja muuta ikävää. Lomautukset ja viime aikoina runsaat irtisanomiset ovat olleet arkipäivää. Työttömyys rassaa kaupungin taloutta vähentäen verotuloja. Kun samaan aikaan valtio leikkaa valtionosuuksia, yhtälö on huono. Kiristynyt kuntatalous aiheuttaa paineita julkisen talouden tehostamiseen ja säästöihin.

Kaupunkiin muuttaa joka vuosi 2000–3000 uutta asukasta. Heille on myös järjestettävä yhteiskunnan palvelut. Kaupungilla ei ole varaa, käyttötalousvaraa, lisätä henkilöstöään, päinvastoin. Ainoa mahdollisuus on tehostaa palvelutoimintaa ja vähentää menoja. Samalla toteutetaan isoja investointeja velkarahalla. Palvelukonsepteja muutetaan. Tesoman hyvinvointikeskus toteutetaan yksityisten yrittäjien allianssimallilla ja työllisyyden hoidossa tehdään kokeilu. Kaikki Tampereen kaupunkiseudun kunnat ovat mukana työllisyydenhoidon kokeilussa yhdessä Sastamala-Punkalaidun kuntakaksikon kanssa. Pilotin organisaationa kokeilun aikana on nk. isäntäkuntamalli, jossa Tampereen kaupunki ja sen työllisyyspalvelut toimivat vastuukuntana osaamis-ja elinkeinolautakunnan alaisuudessa osana Tampereen kaupungin elinkeinon ja kilpailukyvyn palvelualuetta. Tampere pääsi kokeiluun, jossa sosiaali. ja terveydenhuollossa toteutetaan ns. valinnanvapaus yksityiseen tai julkiseen palveluun. Mukaan pääsee 20000 tamperelaista. Valtiolta saadaan avustusta 1,5 miljoonaa euroa kokeilua varten.

Ensi vuoden talousarvio ei suuria lupaa. Näköpiirissä on tietysti asiakasmaksujen korotuksia, kiinteistövero nousee ja hikeä henkilöstölle. Tulos tulee olemaan alijäämäinen parisen kymmentä miljoonaa. Investoidaan kuitenkin lähes 200 miljoonaa velkarahalla. Asukasta kohden velka nousee n. 2500 euroon. Toki sen määrä on maan muihin kaupunkeihin verraten pienimpiä. Henkilöstövähennyksiä tehdään lähes sadalla henkilötyövuodella. Kilpailukykysopimuksen työajan pidennysvaikutus on n. 8 miljoonaa euroa ja henkilötyövuosina lähes kaksisataa työpaikkaa laskennallisesti vähemmän.

Palvelualueiden tulee lisäksi laatia osana palvelu-ja vuosisuunnitelmaa suunnitelma henkilöstö-ja työvoimakustannussäästöjen aikaansaamiseksi. Suomennettuna entistä pienempi porukka tekee entistä enemmän töitä.

Meille kaikille tärkeiden hyvinvointipalveluiden keskeisimmät muutokset ovat
rakennemuutoksen jatkaminen ja painopisteen siirtäminen perustason palveluihin ja ennaltaehkäisyyn. Hyvinvointikeskusten ja lähitorin toiminta vakiinnutetaan ja digitaalisten palveluita otetaan käyttöön mm. vanhusten kotihoidossa. Rauhaniemen sairaala ajetaan lähestulkoon alas. Kasvatus- ja opetuspalveluissa laajennetaan palvelusetelin käytön mahdollisuutta. Perusopetuksen resursoinnissa varaudutaan oppilasmäärän kasvuun ja uuden opetussuunnitelman toteuttamiseen. Kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluissa tuetaan ihmisten liikkumista parantamalla olosuhteita ja liikuntapaikkoja. Pääkirjasto Metson perusparannus valmistuu. Vanha kirjastotalo remontoidaan kulttuurikeskukseksi.

Kovalla puolella eli elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualueella pyritään digitalisaation maailman valloitukseen ”älykkään” kaupungin suunnittelemiseksi Smart-Tampere-hankkeen avulla. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistämiselle haetaan uutta voimaa osaamiseen. Hankkeen nimi on Tampere3. Edellä mainittu työllisyyden hoidon prosessien uudistaminen on alueen kärkihanke.

Kaupunginosahankkeista tärkeimpiä ovat ”Viiden tähden” keskusta ja Hiedanranta. Niissä toteutetaan älykkään kaupungin tuomia mahdollisuuksia.

Yllätys, yllätys kaupunkiympäristön kehittämisalueella ykkösasia on ratikan saaminen ja rakentaminen. Kaavoitusta tehostetaan uusien asuin- ja työpaikka-alueita varten. Myös täällä palveluketjuja pyritään sujuvoittamaan digitalisaatiolla.

Pormestari ei nytkään tarjoillut kermakakkua. Kysymyksessä on korkeintaan arkiruokaa. Sattumia on joitakin seassa, mutta enimmäkseen tavallista ja laihaa lientä.

Esa Kanerva

 

 

Sipilän ees-taas-hallitus

                                                                                                                                  

                                                                                                                   24.1.2016

Nykyinen hallitus tekee historiaa ainakin kuvainnollisesti. Hallitusohjelman piti olla ennennäkemätön ja nostaa Suomi nousuun. Sitä odotellessa, täytyy arvioida hallituksen toimintaa kokonaisuudessaan. Ja hallituksen saavutuksia arvioidaan sillä, mitä se saanut aikaan. Nyt muistuu mieleen ainakin kymmenen lakiesitystä, mitkä on vähän ajan kuluttua peruttu. Miksi näin on menetelty, voi vain arvailla, koska Sipilän, Soinin tai Orpo/Stubbin pään sisään ei pääse. Jotakin sen täytyy kuvastaa hallituspuolueiden ja – johtajien yhteistyökykyisyydestä. Päätöksiä tehdään nopeasti ja mutu-tunteella. Vasta jälkikäteen mietitään, minkälainen kompromissista tuli, puhumattakaan päätösten vaikuttavuusarviointien tekemisestä. Osaksi kysymys voi olla virkamiesvallasta tai -esityksistä.

Virkamiehet esittelevät erilaisia vaihtoehtokokonaisuuksia ongelmien ratkaisemiseksi. Sitten hallituskolmikko sorvaa erilaisista vaihtoehdoista sekasikiön ymmärtämättä, että kaikki voi vaikuttaa kaikkeen. Kun hallitus peruu esityksensä, mitä hallitus on tehnyt. Vastaan, että ei mitään. Millaiselta Sipilän johtaman regiimin työskentely näyttää ulospäin? Kansalaisilla ei varmaan ole kovin turvallinen olo, koska sokea Reettakin näkee työskentelyn epäjohdonmukaisuuden. Hallituskolmikolla voi tietysti olla taktiikka heittää kansalle ja toimittajille ”täkyjä”. Sitten katsotaan, mitä seuraa. Jos nousee älämölö, haudataan ja vaietaan esitys kuoliaaksi. Ei vaikuta pitkäjänteiseltä ja harkitulta päätöksenteolta.                                                                                                                    

Jopa joku televisioesiintyminen on vaikuttanut pääministeriin ja hän on pyörtänyt päätöksensä. Voi sanoa, että hallituksella on niin hyvä itsetunto, että se uskaltaa myöntää virheensä ja peruuttaa kaksi askelta taaksepäin. Itsetunnosta en tiedä, mutta näennäistoiminnalta tekemiset vaikuttaa. Päätöksenteko puhkeaa nopeasti kukkaan ja sitten hitaasti esitykset lakastuvat. Hallitus on ”oravanpyörässä”, liikettä on, mutta maisemat eivät vaihdu.

Sipilä esittelee mielellään prosessikaavioita. Nyt minä esitän hänelle muutosprosessia. Päätöksenteon valmisteluu kannattaisi käyttää se aika, mikä menee nyt asioitten perumiseen tai lykkäämiseen. Kyllä lakivalmistelijoissa on ihan fiksuja osaajia. He pystyvät kertomaan myös sen, miltä päätöspulla lopulta maistuu kansalaisen suussa ja miten se vaikuttaa hänen elämäänsä. Toisaalta miten leikkaus vaikuttaa kansantalouteen, parantaako se taloutta vai taannuttaako rahavirtoja. Virkamiehet tarvitsevat aikaa valmistelussa ja ministeriöitten välistä yhteistyötä, jotta kaikki toinen toisiinsa vaikuttavat seikat saadaan puntariin.

Vaikka päätöksiä on peruttu tiivistyvään tahtiin, vielä kannattaisi harkita muutamaa suunnitemaa. Yksi tärkeimmistä on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus. Yhtiöittämisvaatimus on ihan mieletön hoitoketjujen ja kokonaisuuden hallinnan kannalta. Maakuntauudistus kaventaa demokratiaa ja kuntien itsehallintoa. Lisäksi se on epäoikeudenmukainen, koska isot kasvukeskukset pannaan maksumiehiksi. Tämä taannuttaa niiden elinvoimaa ja siten koko Suomea. Työttömyysturvaheikennykset pitäisi perua. Työttömyysturvaan tehdyt heikennykset pitäisi perua. Jos TE-keskuksien toimintaa ei vahvisteta, alun perin ulkoistettaviksi aiottu työttömien 3 kuukauden välein tapahtuva puhuttelu muuttuu näennäistoiminnaksi ja rangaistukseksi.

Hallitus vetoaa aina ohjelmaansa, se on kokonaisuus, johon ei tule puutua. Toisin on käynyt monet kerrat. On pitänyt tinkiä siitä, mistä on yhdessä sovittu. Hallitus on perunut keskeisiä aikomuksiaan jo yli kymmenen kertaa. Sipilän trio syyllistyy siihen, mitä se lähti vastustamaan. Asioitten jahkaamista ja päättämättömyyttä. Aikaa kuluu turhaan päätösten valmistelusta Eduskunnan päätökseen, koska iso osa lakiesityksistä menee uudelleen valmisteluun, lykätään tai perutaan. Turhaa työtä on turha tehdä ja aina ei tarvitse painostusryhmiä sekä lobbareita kuunnella.

Esa Kanerva

Viina vapaaksi ja isät lapsia hoitamaan

                                                                                                                                  

                                                                                                                                   21.10.2016

Hallituksella on kaksi visaista asiaa pohdittavanaan. Toinen on alkoholilain kokonaisuudistus ja toinen on perhevapaiden uudistaminen. Kummastakin on porinaa joka mediassa. Hallitus on päättänyt sallia vahvempien oluiden, lonkeroiden, limuviinojen ja siiderien myynnin ruokakaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla. Hallituksen käsityksen mukaan hanke purkaa normeja, vähentää alkoholihaittoja ja kohentaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Talous edellä ollaan siis menossa tässäkin uudistuksessa. Dosentit sanovat, että vahvemmat oluet lisäävät haittoja, eivät vähennä. Keskioluen korkein sallittu alkoholiprosentti aiotaan nostaa 4,7:stä 5,5:een. Muutos koskee myös lonkeroita, siidereitä ja limuviinoja. Kokoomus haluaisi pistää tuulemaan perhevapaiden uudistamisessa, muut puolueet hallituksessa jarruttelevat. Kotihoidon tuki on perussuomalaisille varsinkin ja keskustalle tärkeätä. Kotihoidon tuki oli perussuomalaisten vaaliteemoja edellisissä vaaleissa ja maatalojen emännille se on mukavaa taskurahaa.

Suomi erottuu muista pohjoismaisista monopolimaista siten, että meillä on muita korkeampi alkoholin kulutus ja enemmän alkoholihaittoja. Meillä on harjoitettu alkoholipolitiikka, joka on nojannut viinan verotukseen, saatavuuden sääntelyyn ja mainonnan rajoittamiseen. Kansainvälisten tutkimusten mukaan nämä toimet vähentävät haittoja tehokkaimmin. Suomalaisten korkea kulutustaso ja siitä johtuvat haitat kuormittavat kansanterveyttä ja rasittavat muutenkin tukalassa tilanteessa olevaa kansantaloutta. Alkoholista aiheutuu vuosittain yli miljardin euron suorat kustannukset sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä järjestyksenpitoon. Pelkästään alkoholiin liittyvien maksasairauksien vuoksi Suomessa kuolee vuosittain noin tuhat ihmistä. Liikennekuolemiin verrattuna määrä on nelinkertainen.

Miksi hallitus haluaa siis helpottaa alkoholin käyttöä ja vahventaa mm. oluita. Perussuomalaisten motiivi lienee sangen populistinen. Oma kannattajakunta haluaa viinaa vapaaksi. Keskusta on kääntänyt takkinsa. Perinteisesti sen kanta on ollut jyrkän vanhoillinen. Kuten aiemmin sanoin, säätelyä halutaan poistaa liike-elämän ehdoilla. Raha ratkaisee, kun bisnes pyörii.

Kokoomus kannattaa julkisesti ns. SAK:n mallia, koska heidän mielestä se joustavoittaisi perhevapaita ja antaisi perhevapaiden osat vanhempien koottavaksi. Kepu vastustaa diplomaattisin sanakääntein. Perhevapaita pitää uudistaa, mutta ei hätiköiden. Perussuomalaiset eivät innostu kokoomuksen esittämästä aikataulusta. Hallitusohjelman mukaan mennään ja kotihoidon tukeen ei saa koskea, on perussuomalaisten mielipide. 

SAK:n mallissa ansiosidonnainen jakso olisi 13,2 kuukautta eli vain hiukan nykyistä pidempi. Malliin kuuluu nykyistä kotihoidon tukea vastaava hoitoraha, joka olisi huomattavasti parempi, 800 euroa kuukaudessa, mutta sitä saisi vain puolen vuoden ajan. Halutessaan hoitorahalla voisi olla vuoden ajan, mutta silloin etuuden määrä puolittuisi. Hoitorahassa ei olisi sisarkorotuksia kuten nykyisin kotihoidon tuessa. Vanhempainrahat ja hoitorahan voisi jakaa tasan vanhempien kesken ja käyttää niitä vaikka yksittäisinä päivinä. Kummallakin olisi kolmen kuukauden kiintiö, jota ei saisi luovuttaa pois. Malli ei kannusta pitkään yhtäjaksoiseen poissaoloon työelämästä, mikä parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla. En usko, että näillä eväillä asiassa tapahtuu tällä vaalikaudella mitään. Niin kuin ei monesta muustakaan asiasta.

Alkoholi ei ole mikä tahansa hyödyke, vaan se on riippuvuutta aiheuttava nautintoaine. Siitä koituu monenlaisia haittoja, niin kuluttajalle itselleen kuin hänen lähipiirilleenkin. Nämä haitat käyvät veronmaksajille kalliiksi. Uudistusta tulee tehdä muistamalla ihmisten terveys ja jättämällä liiketoiminta kakkoseksi. Kellään ei varmasti ole sitä vastaan mitään, että huonoja toimintatapoja ja anniskelun jäykkyyksiä puretaan. Vanhempainvapaajärjestelmä kaipaa uudistusta, ja mielestäni SAK:n tarjoama malli luo hyvää pohjaa uuden järjestelmän kehittämiselle.

Esa Kanerva

Omatunto soimaa

                                                                                                                                    

                                                                                                                                 20.10.2016

”Montako murhaa on omallatunnollasi?”, kysyy kuulustelija Koskelan Akselilta Hennalan vankityrmässä. ”Ei yhtään” vastaa Akseli. ”Ei kai niin perkele kun omaatuntoa ei olekaan”, rähähtää kuulustelija. Mikä ihmeen omatunto? Onko se jokin aivojen osa tai henkimaailmaa? Tosiasia on, että omatunto on meillä kaikilla. Ajattelen yksinkertaistetusti niin, että se on jokin selittämätön aisti, jolla ihminen voi tuntea ja erottaa oikean ja väärän. Meillä pitää olla käsitys siitä, mikä on yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyä. Sanotaan, että omaatuntoa kalvaa ja ihminen tuntee syyllisyyttä. Tämä lienee ihmisen sisäistä pohdintaa ja omien tekojensa arviointia. Omantunnon soimaus voi olla ennakoivaa tai jälkikäteistä. Ihminen voi jättää jonkun väärän teon tekemättä omantunnon puuttuessa asiaan. Yleensä se on jälkikäteistä pohdintaa ja teon käsittelyä. 

Erilaiset terapiat auttavat ihmistä käsittelemään syyllisyyttä. Jos ihminen ei halua kohdata omien tekojen aiheuttamaa ahdistusta, hän juoksee pakoon asiaa käyttämällä ns. puolustusmekanismeja. Tavallisimpia lienee pako sairauteen. Terve omatunto toimii yksilön kannalta luovasti. Se asettaa yksilön vastuuseen teoistaan ja kuuluu siten olennaisena osana ihmisen vapauden periaatteeseen. Tavallisimpia torjuntaan käytettyjä sairauksia on masennus. Periaatteessa kuitenkin omatunto ei voi olla sairas, vain ihminen voi olla. Terapioissa poistetaan lukot ja avataan ovet ihmiselle kohdata omat syyllisyydentunteensa.

Voidaksemme ymmärtää omantunnon reaktioita masennuksessa, meidän tulee tietää hieman masennuksen olemuksesta. Jokaiseen masennukseen liittyy torjuttuja asioita. Keskeinen tekijä on aggressio, joka näyttelee merkittävää osaa kaikissa sielullisissa sairaustiloissa. Jos oppisimme tulemaan toimeen aggressiivisten tunteiden kanssa, voisimme vapauttaa suuren osan mielisairaaloiden potilaista.

Toinen voimakas masennukseen vaikuttava asia on seksuaalisuus. Seksi ja väkivaltahan myyvät parhaiten. Miksi juuri ne kiinnostavat? Onko nämä kaksi voimaa torjuttu niin syvälle, että ne ovat niin pelottavia voimia, joita ei voida aina kanavoida sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla? Vai pyrkivätkö ne esille verhotummassa muodossa, esimerkiksi sairauden oireina tai varsinaisena sairautena? Valitettavasti vain harvat ihmiset ovat toteuttaneet itseään siinä määrin, että ovat käyttäneet näitä voimia harmonisen ja kurinalaisen elämän luomiseen.

Ahdistus kuuluu erottamattomasti ihmisyyteen joko sairaalloisena ilmiönä tai terveen omantunnon tukena. Jälkimmäisessä tapauksessa ahdistus auttaa ihmistä tiedostamaan omaa käyttäytymistään. Valitettavasti kohtaamme ahdistuksen yleensä tuhoavassa, neurotisoivassa muodossa.

Meillä on maailmassa paljon ns. omantunnon kysymyksiä. Eduskunnassa kansanedustajat äänestävät yleensä uskontoon, asevelvollisuuteen tai esimerkiksi aborttiin liittyvissä kysymyksissä omantuntonsa mukaan. Kirkkoon kuulumaton ministeri vannoo virkavalassa, ”kunniani ja omantuntoni kautta, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."

Omatunto sopeuttaa ihmistä omaan ja yhteiskunnan arvomaailmaan. Omatunto muotoutuu lapsen oppiessa kasvattajiltaan, millainen toiminta on hyväksyttävää. Lapsi siis sisäistää lähiympäristön normit. Omantunnon muodostumiseen ja lujittumiseen vaikuttavat lapsen myöhemmätkin kokemukset, vaikkapa kouluajan samastumiset auktoriteetteihin. Omatunto on myös joustava elementti. Se, mikä on kiellettyä itselle rauhan aikana, voi olla sallittua sodan aikana.

Jokaisen kokema omantunnon ”soimaus” on nähdäkseni tärkeä osa inhimillistä elämää. Se näyttää meille suunnan ratkaisuillemme yhteiskunnan jäseninä. Sen avulla voimme kokea sympatiaa ja antaa myötäelämistä. Siihen voi liittyä hengellistä kokemusta ja Raamatun opetuksia. Onhan sekin ihan myönteistä, että omatunto kertoo sinulle, että jokin työ odottaa tekijäänsä. Tässä asiassa omatunto potkii minua usein liikkeelle.

Esa Kanerva

Tarkkoja poikia ja nuukaheikkejä

                                                                                                                              19.10.2016

Klasussa entinen Ruotsin opettajani Eero ”Börje” Karvonen kertoi oman käsityksensä nuukuudesta, vaikka aihe ei hänen opettamaansa aiheeseen kuulunutkaan. Nuuka ihminen on niin itsekäs, myös itseään kohtaan, että hän kaluaa kynttilän valossa ullakolla kovaa leipää ja pälyilee ympärilleen, ettei vaan kukaan muu pääse osingoille. Kukapa meistä ei olisi kuullut laihialaisvitsejä tai jonkun nuukaheikin pilkkaa. Pilan tekeminen liittyy sairaalloiseen nuukuuteen, ei taloudelliseen tarkkuuteen, joka suomalaisen arvopohjan mukaan on hyve. Laihialaiset eivät ole maailmalla yksin, sillä vastaavanlaista huumoria esitetään juutalaisista ja skoteista.

Mistä tällainen äärimmäinen ahnehtiminen ja kaiken itselleen kahmiminen kumpuaa. Nuuka ei halua luovuttaa saavuttamastaan mitään. Hänen ajatuksensa pyörivät pankkitilin numeroissa ja ympärillä olevassa omaisuudessa. Koko ilmiöstä on käsittääkseni melko vähän kirjallisuutta, joten täytyy tyytyä omaan pohdintaan. Kysymyksessä täytyy olla pelkotiloja. Tavarat ympärillä luovat turvallisuutta. Tämä on hyvin lapsenomaista käyttäytymistä. Eihän lapsikaan halua antaa kavereilleen yhtään omaa leikkikaluaan. Sitä on vaikeampi ymmärtää, miksi nuuka ei halua palkita edes itseään. Ehkä siihen liittyy ajatus siitä, että kun minulla on tarpeeksi kaikkea, sitten minä alan tuhlaamaan. Sitä päivää vain ei tule koskaan. Tai kun kaikilta muilta maailman ihmisiltä loppuu raha tai ruoka, minulla, siis vain minulla, on millä mällätä. Nuukuuden täytyy tuottaa tällaiselle ihmiselle suunnatonta iloa ja tyydytystä. Taas meni päivä, eikä tarvinnut ostaa yhtään mitään.

Todellinen köyhäily saa uskomattomia ja tavalliselle ihmiselle käsittämättömiä piirteitä. Kahvi keitetään samoista puruista monta kertaa. Vessapaperit kerätään yleisistä vessoista. Soppaa jatketaan vedellä ja syödään mahdollisimman halvoista raaka-aineista tehtyä ruokaa. Luut, kalanruodot ja makkaran päät ovat oivia keiton tekoaineita. Peruna siihen kylkeen ei paljon maksa. Kaikki ilmainen tai maksuton kiinnostaa. Lehdet luetaan kirjastossa, vaikka rahaa olisi tilata lehti. Kaikki maksuttomat kahvitarjoilut ja tilaisuudet, jossa on jotakin tarjolla, kierretään. Aivan oivallisia ovat erilaiset yleisöluennot ja vierailut, varsinkin jos luvataan tilaisuuden aluksi kahvitarjoilua. Läheiset ja muut ihmiset alistetaan nuukuuden toteuttamisen alttarille. He ovat välineitä tai välikappaleita pihin ihmisen maailmassa hankkia tavoitteita ja tyydytyksen tunnetta.

Nuukuus voi olla kylmää laskelmallisuutta ja voiton tavoittelua. Tavallinen tarkka talouden hoito ei ole missään tapauksessa sellaista. Kun mennään ”sairaalle” alueelle, mukaan kuvaan tulee laskelmoivuus, oveluus ja hyväksikäyttö. Rahan himo on yksi esimerkki. Raha ei ole enää ihmiselle väline, vaan itsetarkoitus ja syy elää. Asetelma on nurinkurinen ja epä-älyllinen.                                                                                            

Nuukuutta voidaan käyttää myös yhteiskuntapoliittisena välineenä. Suomalaiset voivat nauraa todellisuudessa itselleen laihialaisten kustannuksella ja avulla. Ilmiötä on käytetty myös antisemitismin lietsomiseen. Juutalaiset ovat ovelia, rahanahneita ja pihejä. Kaiken kansan keskuudessa levinneet juutalaisista kertovat nuukuusvitsit sijoitettiin yleensä bisnesmaailmaan. Ne loivat alustaa juutalaisvihalle. Viekkaalla nuukalla juutalaisella ei nähty olevan kansallisuutta eikä isänmaallisuutta. Heihin oli aikanaan helppo lyödä syntipukin leima kaikkiin maailman ongelmiin.

Jaaha, pitäisiköhän tästä lähteä nuukailemaan ja lopettaa. Tietsikka kuluttaa sähköä ja katossa palaa lamppu.

Esa Kanerva

Huoltsun avajaisia vietettiin eilen

                                                                                                                            18.10.2016

Eilisestä blogista on hyvä jatkaa päivätoimintakeskus Huoltsun avajaisiin. Paikka sijaitsee Viinikankadulla lähellä liikenneympyrää. Keskus on puitten ja pensaikon ympäröimä, ettei kesällä kuulemma ymmärrä lainkaan olevansa kaupungin keskustassa. Talo on remontoitu Vehmaisten koulun vanhasta viipalekoulusta. Maalilla ja pienellä fiksauksella saadaan ihmeitä aikaan. Rakennus on kuin uusi. Tiloissa on asianmukaiset pyykinpesuhuoneet, pesuhuoneet, inva-vessat ja nykyaikaiset taloustavarat. Kalusteen on saatu lahjoituksena ja olohuone on viihtyisä. Vaatteita toimintakeskukselle on lahjoitettu niin paljon, että tällä hetkellä ei voida enempää ottaa vastaan säilytystilojen ollessa täynnä. Huoltussa toimii ammattitaitoiset päihdetyöntekijät ja mm. sosiaaliohjaaja.

Yhteiskunnan panos n. 240.000 euroa toimii kustannustehokkaasti. Tällä rahalla on mahdollista antaa kotipesä syystä tai toisesta sivuraiteelle joutuneille ihmisille. Kohderyhmä käsittää n. 300 henkeä. Siis aika suuri määrä ihmisiä on kysymyksessä. Päivätoimintakeskus Huoltsu on siis matalan kynnyksen paikka päihteiden ongelmakäyttäjille. Asiakkaat voivat olla siellä päihtyneinä, mutta sisätiloissa päihteiden käyttö on kiellettyä. Huoltsussa asiakkaat voivat muun muassa ruokailla, pestä pyykkiä, käydä suihkussa tai levätä. Siellä annetaan myös terveysneuvontaa ja ohjausta sosiaalipalveluihin sekä tarvittaessa tehdään pienimuotoisia hoidollisia toimenpiteitä.

Tilojen hankkiminen päihdeongelmaisille ei ollut helppoa. Alun perin Vuolteenkadulla sijaitsevalle keskukselle jouduttiin hakemaan uusia tiloja Ratinan kauppakeskuksen rakentamisen tieltä. Kiikarissa oli useita vaihtoehtoja sekä kaupungin keskustassa tai pikkuisen sivummalla. Yritykset kilpistyivät taloyhtiöiden ihmisten vastustetukseen ja asenteisiin. ”Ei minun takapihalleni” -mielipide nousi kukoistukseen. Kyllä poliitikoissakin oli asenteellisuutta. ”Tarvitsevatko ne puliukot paikan kaupungin paraatipaikalta” oli yksi mielipide. Keskus ei voi sijaita kovin kaukana keskustasta, koska krapulaiset ja kohmeiset ihmiset eivät pitkiä matkoja kävele. Sillä ei ollut niin väliä, tarvitsevatko päihdekäyttäjät inhimillistä hoivaa ja turvaa. Todettakoon tässäkin yhteydessä, että liiallinen päihteitten väärinkäyttö on neurologinen sairaus eikä se ole tahdonalaista toimintaa.

Joittenkin mielestä päihdehuolto on ”juoppojen” hyysäämistä. Nämä ihmiset ovat joka tapauksessa keskuudessamme ja käyttävät joka tapauksessa päihteitä. Onhan se inhimillisempää, että he ovat toimintakeskuksessa kuin notkuvat ulkona kylmässä esimerkiksi talvella. Toinen tärkeä pointti on mielestäni se, että siellä ihmisiä kohdellaan tasavertaisina ja samalla tavalla kuin muitakin.

Aina joku raitistuukin. Nuorten, etenkin naisten lisääntyvä ja suuri määrä huolestuttaa. nuoret käyttävät päihteitä, alkoholia ja kovempiakin aineita. Lisäksi he ovat fyysisesti todella huonossa kunnossa. Tämän viimeistään pitäisi herättää meidät ajattelemaan, mitä nuorillemme juuri nyt oikein tapahtuu. Trendi ja suunta ovat vääriä. Kotien, vanhempien, koulun ja yhteiskunnan on herättävä!

Esa Kanerva

Pää sekaisin

                                                                                                                                  

                                                                                                              17.10.2016

Maanantai-aamuna on sopiva hetki pohtia suomalaisten päihteitten käyttöä. Ihmisellä on ikiajoista lähtien ollut halu ja taipumus käyttää päihteitä. Syitä on monia. Halutaan vaihtelua arkeen tai rentoutusta. Maailmassa on erilaisia päihdekulttuureja. Jotkut yrittävät laajentaa tajuntaansa ja filosofoida syntyjä syviä. Sitten alkoholi tai huumeet liittyvät jollakin tapaa uskontoon tai niitten avulla ”luodaan” yhteyksiä tuonpuoleiseen. Narkomaanien alakulttuuri on omanlaisensa tyyli elää ja osin anarkiaa yhteiskuntaa kohtaan.                                                                                                

Suomalaiset haluavat juhlistaa viinan avulla elämäänsä tai parantaa masennustaan. Yhtä kaikki, esimerkiksi kannabista on käytetty luolamaalausten mukaan jo ennen ajanlaskumme alkua. Pohjoismaissa on pohdittu ”Miksi Jeppe juo”-kysymystä eikä tyhjentävää vastausta ole löytynyt. Toiset yrittävät hakea vastausta geeneistä, toiset yhteisön paineesta. Ja miksi ei kuohuviinilasi ja viini juhlistaisi syntymäpäiviä tai pikkujouluja. Siinä mielessä se on kulttuuriin sidottu, että alkoholitarjoilusta on tullut hyväksytty tapa ja koodi. Asiat on oikeastaan kääntynyt päälaelleen, raittiutta saa selitellä, päihtymistä ei tarvitse.

Päihtyä voi paitsi alkoholista ja huumeista, myös mietiskelyllä, itsesuggestiolla, hullun rajulla liikunnalla ja meditaatiolla. Monen tunnin rukousnauhan pyörittelyt johtavat hurmokseen ja päihtymyksen kaltaiseen tilaan. Nykyään muotiin tulleet extreme-kokemusten hakeminen saa elimistössämme aikaan hormonimyrskyjä, joihin voi jäädä koukkuun.

Huumeitten käytöllä on aina haittapuolensa. Joillekin alkoholi tuo ylimääräistä ekstrahyvää fiilistä ja ihminen alkaa juoda liikaa. Hän ei tunne mielihyvää ilman viinaa. On tietysti sanottu, että ”ilo ilman viinaa on teeskentelyä”. Kuitenkin on tosi kysymyksessä, kun ihmisellä on riippuvuus alkoholiin ja käytöstä tulee pakonomaista. Käyttömäärä ja -aika eivät enää ole hallinnassa, eikä toiminta ole enää tahdonalaista. Kyseessä on silloin vakava sairaustila, joka vaatii hoitoa. Ei kannata vähätellä myöskään onnettomuusriskin lisääntymistä humalassa. Nykyajan ilmiö on lääkkeitten ja alkoholin sekakäyttö. Viinan vaikutusta halutaan tehostaa rauhoittavilla tai stimuloivilla lääkkeillä. ”Pahanmakuinen” aiheuttaa ihmiselle unihäiriöitä, jolloin hän alkaa käyttää nukahtamislääkkeitä ja heti aamusta olutpullo, kahvia ja tupakkaa. Kierre on valmis. Toinen joutuu alkoholiloukkuun viimeaikaisten tutkimusten mukaan perinnöllisesti.

Narkomania ja kovien huumeitten käyttö luokitellaan nykyään krooniseksi aivosairaudeksi. Opiaatit, heroiini, amfetamiini, muuntohuumeet ja muut kovat aineet johtavat ihmisen aina toivottomaan kierteeseen. Käyttö on itsestä riippumatonta, pakonomaista ja aiheuttaa sietokyvyn kasvamista. Vieroitusoireitten pelossa ei lopettaminen tule edes mieleen. Yhteiskuntapoliittisesta näkökulmasta vahvoille huumeille ei saa antaa periksi ja kriminalisointi on hyväksyttävää.

Miksi pönttö halutaan sekaisin, on ikuisuuskysymys. Alkoholi saattaa hetkellisesti helpottaa oloa, huomio kiinnittyy muihin asioihin kuin käsillä oleviin ongelmiin. Sitä käytetään usein eräänlaisena itsehoitolääkityksenä. Taustalla voi olla ahdistusta tai unettomuutta, arjen huolia tai vaikkapa kroonista kipua. Päihteet vaikuttavat keskushermoston kautta psykologiseen tilaan ja tunteisiin. Voi tulla euforiaa tai sekavuutta ja helpotusta jännitykseen. Uskotaan, että alkoholi tuo sosiaalista sujuvuutta käytökseen ja luo rennon ilmapiirin, nostaa hyvänolontunteen uudelle tasolle. Nyky-yhteiskunnassa alkoholin käyttö on kulttuurisesti normalisoitunut ja käytöstä on tullut sosiaalisesti hyväksyttävää. Humalahakuinen juominen tuo kuitenkin mukanaan riskejä. Aika moni on kokenut ”morkkiksen” edellisen illan töpeksinnästä tai saanut kuhmun päähänsä kaatumisesta.

Sille ei kai voi mitään, että olutpullo tai kolme saunan jälkeen maistuu, kuohuviini juhlistaa ja kahvi konjakin seurassa on herrojen hetki. Juoppoja emme ole, narkkariksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia.

Esa Kanerva

Hallituksen arvovalinnat

                                                                                                                                  

                                                                                                                              14.10.2016

Poliittinen viesti on se, että talousarvio on kokonaisuus eikä siitä voi irrotella osia ja verrata niitä keskenään. Totta kai voi ja pitää. Pitää kysyä, onko meillä varaa tähän veronkevennykseen, jos me joudumme leikkaamaan sieltä ja täältä. Nämä ovat arvovalintoja. Jokainen hallitus joutuu tämän tilanteen eteen ja silloin ratkaisee paitsi ohjelma niin myös se, mitä asioita hallitus pitää tärkeänä edustettaviensa kannalta. Ei siis koko kansan kannalta. Pohdin muutamalla vertailulla Sipilän hallituksen valintoja.

Viime viikot on keskusteltu ja kauhisteltu vanhustenhuollon hoitajamitoituksen vähentämistä 0,5 0,4 hoitajaan vanhusta kohden. Se tietää 20 prosentin henkilöstövähennystä. Edellinen hallitus hyväksyi Vanhuspalvelulain loppukaneetilla, että jos kunnat eivät noudata suositusta 0,5, silloin tehdään asiasta laki. SSO-kopla päättikin vähentää vielä tuostakin hoitajien määrää, vaikka joka puolelta valtakuntaa on tullut viestiä, että 0,5 suositusta ei noudateta. Leikkaus on n. 50 miljoonaa euroa. Ei voi olla totta! Vedän tähän rinnalle hallituksen toisen päätöksen. Yritystoimintaa tuetaan uudella vähennyksellä, yrittäjävähennyksellä. Sen aiheuttamat verotulomenetykset ovat 127 miljoonaa euroa.

Veronalennus koskisi yksityisliikkeitä, henkilöyhtiöitä, maatalouden, metsätalouden sekä porotalouden harjoittajia. Yrittäjävähennys 5 % vähennettäisiin elinkeinotoiminnan, maatalouden ja porotalouden tuloksesta, kun tulos otetaan huomioon luonnollisen henkilön tai kuolinpesän verotuksessa. Samoin meneteltäisiin metsätalouden verotuksessa. Siinä otettaisiin huomioon vastaavansuuruinen vähennys.

Ajatelkaa nyt! Vanhuksia huolehtivia vähennetään 20 prosenttia, mutta samanaikaisesti lakiasiantoimistojen omistajille, apteekkareille ja rikkaille metsänomistajille lahjoitetaan yli kaksi kertaa ikäihmisiltä vietävä summa. Menikö tämä nyt oikein? Minun mielestäni ei missään tapauksessa. Vanhustenhoitoleikkaukset on vedettävä pois niin kuin tehtiin päivähoitomaksujen nostoaikeissa.

Ammatilliseen peruskoulutukseen kohdistuu 190 milj. euron säästö, johon kytkeytyy ammatillista koulutusta uudistava laaja reformi, joka tarkoittaa tarjonnan ja vaihtoehtojen supistamista. Valtava summa viedään nuorten koulutusmahdollisuuksista, johon uuden nobelistimmekin mukaan tulisi satsata eniten. Samaan hengenvetoon päätettiin metsälahjavähennyksestä, joka otetaan käyttöön lahjaveron perusteella, myönnettävänä metsälahjavähennyksenä. Kauniina tavoitteena on mm. puun käytön lisääminen ja metsätilakoon kasvattaminen. Sanokaa suoraan, että haluatte lahjoittaa ja lahjoa kannattajianne! Perintö- ja lahjaveroa muutetaan rikkaita suosivaksi. Yritystoiminnan edellytysten vahvistamisen kaapuun puettuna kevennetään perintö- ja lahjaverotusta yritysten sukupolvenvaihdosten edistämiseksi. Hävetkää sanon minä! Tämä on suoranaista kähmintää.

Suurteollisuudelle lahjoitetaan 43 miljoonaa euroa. Vuorineuvokset olivat hämmästyneitä hallituksen päätöksestä, koska he eivät ole edes verohelpotusta pyytäneet. Rehn oli keksinyt kevennyksen perusteeksi päästökauppakompensaation paljon sähköä kuluttaville paperi- ja metallitehtaille. Harvoin tapahtuu näin, että rahaa sataa laariin yllättäen ja pyytämättä. Jopa Valtion Taloudellinen Tutkimuskeskus VATT ihmetteli asiaa ja kertoi julkista rahaa tuhlattavan.

Indeksiin sidottuihin menoihin kohdistetaan kevään julkisen talouden suunnitelmassa sovittu, noin 195 milj. euron säästö. Sosiaalietuuksien taso laskee kautta linjan, mikä heikentää 0,85 prosenttia muun muassa lapsilisiä, Kelan työttömyysturvaa, kotihoidon tukea ja kansan- ja takuueläkkeitä. Tämä vähentää etuuksia saavien tuloja 10–100 euroa vuodessa. Yhtä aikaa autoveron alennusta jatketaan ensi vuonna. Onhan tämäkin arvovalinta.

Ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan astuu voimaan 69 milj. euron säästö ja vuoden 2017 elokuussa astuu voimaan opintotuen rakenteellinen uudistus, mikä säästää menoja 47 milj. eurolla. Vastapainoksi kotitalouspalveluiden verovähennys kasvaa. Nyt saa vähentää 45 prosenttia arvonlisäverollisesta työkorvauksesta, jatkossa tämä nousee 50 prosenttiin. Palvelua käyttävät eniten hyvätuloiset.

Jotta teollisuuden ja rikkaiden verohelpotukset saadaan maksetuksi, lääkekorvauksiin liittyviä säästöjä jatketaan. Tämä vaikuttaa erityisesti kakkostyypin diabeetikkoihin, joiden omavastuu diabeteslääkkeistä nousee 10–300 euroa vuodessa. Sokerina pohjalla kiinteistövero nousee. Se kosketta meitä kaikkia, eniten köyhiä, koska vuokrat nousevat vastaavasti.

Esa Kanerva

Yksineläminen ei ole yksinkertaista

                                                                                                                                   

                                                                                                                                13.10.2016

Suomessa asuu ja elää noin miljoona yhden hengen taloutta. Millään poliittisella taholla ei luulisi olevan varaa ohittaa heitä. Politiikan ei ole tarpeellistakaan puuttua yksinasumiseen sinänsä, koska se saattaa olla hyvinkin ihmisen oma valinta kaikista riskeistä huolimatta. Pointti on juuri siinä, että yhteiskunnallisella päätöksenteolla ei saa sorsia sinkkuja. Minulla ainakin on muistissa muutama vuosikymmen sitten käytössä ollut verotusjärjestelmä, jossa vanhat pojat ja -piiat maksoivat ylimääräistä verokarhulle elämänmuodostaan. Yksin asuminen nähdään usein ihmissuhdekysymyksenä, vaikka sinkut tulisi käsittää myös merkittävänä poliittisena ja yhteiskunnallisena kysymyksenä.

Yksin asumisessa ja asumiseenhan pariutumattomuus yhdistetään, liittyy monia riskejä. Vähäisin ei ole niinkin yksinkertainen asia kuin yksinäisyyden kokemus. Yksinäisyyteen liittyy terveyshaittoja. Yksi vakavampia on masennus. Tutkimusten mukaan yksin asuvilla on muiden kanssa asuviin verrattuna jopa 80 % korkeampi riski sairastua masennukseen. Yksinäisyyden terveys- ja hyvinvointihaitat pitää tunnistaa politiikan tasolla. Mitkä ovat tulevaisuuden palvelutarpeet sosiaali- ja terveydenhuollossa, jos masentuneisuus lisääntyy? Kaupunkisuunnittelussa pitää huomioida kuinka julkinen tila tukee vahvemmin yhteisöllisyyttä, jos yhä useampi asuu yksin. Voidaanko suunnitella enemmän taloja, joissa voi asua yksin, mutta samaan aikaan tavata yhteisissä tiloissa muita?

Yksin eläminen on aina taloudellisesti riskialttiimpaa kuin useamman hengen talouden hallinta. Kun sinkku sairastuu, ketään ei ole jakamassa taloudellista rasitetta. Osasyy yksinelävien köyhyyteen on yhden palkansaajan varassa eläminen. Sairaus tai työttömyys voi romahduttaa yksineläjän talouden yhdessä yössä. Puhumattakaan siitä, että olisi joku seisomassa vierellä ja auttamassa selviämään tilanteesta.                                                      

Kaupassa myydään vain isoja eriä tai kokoja tuotteita, joista yksineläjän on vaikeata valita hänelle sopivaa. Ruokaa on perheessä helpompi tehdä isoja eriä taloudellisesti kuin yhden hengen taloudessa. Asunnon vuokraakaan ei voi jakaa, joten sinkun tuloista menee suuri osa asumiskustannuksiin. Hän maksaa siis suhteellisesti enemmän kuin aviopari asumisestaan. Asuntopolitiikassa tulisikin huomioida pienien ja kohtuuhintaisten asuntojen tarve. Mikä estää nykyisin paljon tyhjillään olevien isojen asuntojen pilkkomisen? Autonpito yksinäiselle on monesti vain haave. Kaikki kulut kaatuvat yhden ihmisen harteille.

Yhteiskunnan ajattelua kuvastaa esimerkiksi kotitalousvähennys. Se on karkeasti ottaen kaksi kertaa parempi aviopuolisoille kuin yhden hengen taloudelle. Koko yhteiskunnallisten etuisuuksien verkko tulisi perata ja miettiä se sinkun näkökulmasta.

Mikäli yksin eläminen on haluttu tietoinen valinta, heidät tulisi hyväksyä tasa-arvoisina ja arvokkaina osina yhteiskuntaa. Jos elämäntapaan on ajauduttu olosuhteiden pakosta, sosiaali- ja terveyspolitiikan ja yhteiskunnallisten muitten ratkaisujen tulisi ottaa ennakoivasti huomioon heidän erityistarpeensa. Yksinelävät ja perheelliset asetetaan etuineen napit vastakkain, mikä ei ole oikein. Eri intressiryhmien asettaminen vaa’an molempiin päihin on tarkoitushakuista.                                      

Vanhuus on varmaan ongelmallinen. Kukapa haluaisi vähän raihnaisena viettää yksinäisiä päiviä kotona ja muissa menoissa. Kotona ei ole minkäänlaista inhimillistä ”peiliä”, jolle voisi kertoa omasta rakkaudestaan tai kokata hänelle hyvän aterian.

Perhepolitiikka ja raha ovat tulenarkoja aiheita, eikä erilaisia perhe- ja asumismuotoja saa asettaa vastakkain. Se, että yksinelävillekin annetaan realistiset mahdollisuudet pärjätä, ei voi olla keneltäkään toiselta pois.

Esa Kanerva

 

Etnistä profilointia vaaditaan

                                                                                                                                      12.10.2016

Perussuomalaisten europoliitikko Jussi Halla-aho on tehnyt Euroopan komissiolle ihmisen alkuperään liittyvän kirjallisen kysymyksen, jossa hän esittää etnisen profiloinnin soveltamista islamilaisen terrorismin torjumiseksi. Hän perustelee kysymystään sillä, että islamilaisen terrorismin tehokas torjunta Euroopassa edellyttää viranomaisilta ennakkoluulotonta asennetta. Tällöin etnisen profiloinnin soveltamista ääri-islamilaisuuden ehkäisyssä olisi vakavasti harkittava huolimatta profilointiin liitetyistä perus- ja ihmisoikeusongelmista. Luitte oikein. Ihmisen perusoikeuksista ei tarvitse välittää ja tarkoitus pyhittää keinot.

Suomessa profiloinnin on kuitenkin sekä nojattava syyttömyysolettaman ja puolueettomuuden periaatteisiin että liityttävä todisteisiin tai muuhun tärkeään tietoon koskien tiettyä rikosta. Profilointia ei saa tehdä, jos se perustuu vain henkilön muuttumattomiin ominaisuuksiin, kuten etnisyyteen, eikä epäilyyn rikoksesta. Profilointi on silloin syrjivää, koska se asettaa erilaiset vähemmistöt yleisesti epäilyn alaisiksi ja kääntää todistustaakan vähemmistöjen harteille rikostutkinnassa. Meillä on siis kiellettyä kohdistaa valvontaa perusteena pelkkä ihmisen alkuperä.

Halla-aho vaatii, että ennakoivat turvallisuustoimenpiteet terrorismin ehkäisyssä henkilö- ja ajoneuvotarkastusten, salakuuntelun, kotietsintöjen ja pidätysten muodossa olisikin näin syytä kohdistaa etenkin niihin ihmisiin, joiden etninen alkuperä on Lähi-Idässä, Pohjois-Afrikassa tai Keski-Aasiassa. Tätä näkökantaa puoltaa hänen mielestään se tosiasia, että edellä mainittuja etnisiä taustoja edustavat henkilöt ovat olleet yliedustettuina islamilaisen ääritoiminnan ja terrori-iskujen suorittajina. Jussin mielestä ylilavea perus- ja ihmisoikeuksien tulkinta ei saisi estää tehokkaiden terrorisminvastaisten operaatioiden suorittamista EU-maissa.

Euroopan perusoikeusviraston raportissa sanotaan, että rotuun, etniseen alkuperään tai uskonnolliseen vakaumukseen perustuva profilointi synnyttää haitallisia ja epätosia stereotypioita ja johtaa syrjintään. Profiloinnin lainvastaisuutta perustellaan myös sillä, että se vahingoittaa yhteiskunnan eri ryhmien välisiä suhteita ja loukkaa ihmisarvoa. Se leimaa tarkastusten kohteeksi valikoituvan ryhmän jäsenet rikollisiksi. Lisäksi profilointi voi jopa kasvattaa rikosten kokonaismäärää, koska sellaiset ryhmät, joita ei yhdistetä tietyn tyyppisiin rikoksiin, voivat tehdä kyseisiä rikoksia kaikessa rauhassa poliisin keskittäessä huomionsa muihin ryhmiin. Esimerkiksi merkittävä osa Suomessa ilman papereita maassa oleskelevista lienee valkoihoisia, koska venäläiset ovat maan suurin ulkomaalaisryhmä.

Suomessa poliisi on käyttänyt talonpoikaisjärkeä. Jos poliisi pyytää papereita ennalta määrätyllä alueella, jossa ennakkoanalyysin tai vihjetietojen perusteella on perusteltua syytä epäillä olevan paperittomia siirtolaisia, keihin tahansa kohdistuvat henkilöllisyystarkastukset ovat poliisihallituksen mukaan kuitenkin lähtökohtaisesti lainmukaisia. Käytännössä tarkastukset voivat siis kohdistua etupäässä tai pelkästään näkyviin vähemmistöihin kuuluviin ihmisiin, kunhan ensisijaiseksi syyksi pysäytykseen määritellään muu peruste kuin ihmisen ulkonäkö.

Halla-aho ajaa ja tekee perussuomalaisten linjausten mukaista politiikkaa. Hän on rationaalinen, aktiivinen ja analysoiva poliitikko. Mielestäni hänen energiansa kohdistuu arvoiltaan vääriin asioihin. Ei Euroopassa eikä Suomessa voida palata takaisin 30-luvulle, jolloin pidätyksen ja kuolemanrangaistuksen peruste oli esimerkiksi juutalaisuus. Ei voida pitää enää hyväksyttävänä edes sitä, että kuka tahansa ulkomaalaiselta tai vieraalta näyttävä tai vaikuttava joutuu muita useammin valvonnan kohteeksi. ”Maassa maan tavalla” pitää sisällään ajatuksen, että täällä asuvalla ihmisellä on lakiin perustuvat yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan kuin kantaväestöllä. Perusoikeuksiin kuuluu, että ei osoiteta sormella vähemmistöjä.

Esa Kanerva

Asua pitää

                                                                                                                                  



                                                                                                                  11.10.2016

Sipilän hallituksen ohjelma lähtee asuntopolitiikassa heti kärkeen vuokranantajien kumartamisella. Rakennuttajien mahdollisuus myydä valtion rahoittamat kohteet markkinoille kymmenen vuoden vuokra-asumisen jälkeen on kohtuuton tulonsiirto omistavalle taholle. Hallitusohjelma ei lupaa mitään säännellyn asuntotuotannon lisäämiseksi. Hallitusohjelmassa ei luoda edellytyksiä aidosti kohtuuhintaiselle vuokra-asuntotuotannolle, esimerkiksi korkotuen alhaisen omavastuukoron tai käynnistysavustusten muodossa. Tämän seurauksena näissä asunnoissa uudistuotannon vuokrat nousevat nykyisestä. Myös peruskorjauksia koskevien linjausten puuttumisen vuoksi peruskorjauksista tulevia vuokrankorotuspaineita asukkaille ei voida hillitä. Hallituksen toimenpiteet kumartavat lähinnä rakennusteollisuudelle ja ohjelma vastaa heidän esittämiin toiveisiin.

On aika kyseenalaista kuinka paljon loppukäyttäjät hyötyvät esimerkiksi asumisnormien purusta. Siinä on suuri mahdollisuus, että helpotukset ja sääntelynpurut menevät toimialan voittoihin. Pysäköintinormeista, asuntojen esteettömyysvaatimuksista tai väestönsuojista tinkiminen eivät ole kriittisiä tekijöitä asuntojen hinnoissa.

Tulorajojen palauttaminen valtion tukemiin vuokra-asuntoihin rokottaa esimerkiksi yksin asuvia elatusvelvollisia. Tulorajat koskevat ARA-asuntojen uusia asukkaita sekä asunnon vaihtajia ensi vuoden alusta lähtien. Aikaisemmin asukkaan tuloja tarkastellessa on otettu huomioon muun muassa elatusmaksut. Tällaista harkintaa ei kuitenkaan jatkossa enää käytetä, vaan yli 3000 euroa kuukaudessa tienaava yksin asuva aikuinen karsitaan automaattisesti asuntojonosta. Tulorajat koskevat ARA-asuntojen uusia asukkaita sekä asunnon vaihtajia ensi vuoden alusta lähtien.

Kallis asuminen on työllistymisen este varsinkin palvelu-, sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöillä ja erityisesti kasvavissa kaupunkikeskuksissa. Asuntojen vuokrakustannuksia ei makseta työstä saatavalla palkalla, jolla pitäisi asua ja elää, vaan yhä useampi pienipalkkainen työntekijä tarvitsee yleistä asumistukea asumisensa rahoittamiseksi.

Vuokralaiset ja asumisoikeusasukkaat ovat maksaneet jo vuosia markkinoita korkeampia korkoja vuokrissaan valtion lainoista. Korkojen taso ylittää monella prosenttiyksiköllä markkinaehtoisen rahan korot, koska valtio ei ole halunnut muuttaa pitkäaikaisten lainojen korkotasoa. Vuokralaiset ovat siis pönkittäneet valtiontaloutta ja toisaalta saaneet asumistukea. Hölmöläisten hommaa. Tulorajojen takaisin ottaminen ei lisää vuokra-asuntorakentamista, ei synnytä yhtään kohtuuhintaista vuokra-asuntoa kasvukeskuksiin eikä ratkaise asuntomarkkinoiden polarisoitumista. Hallitus haluaa jakaa vuokralaiset pienituloisten vuokralaisten lähiöihin ja hyvin toimeentulevien asuntoalueisiin. On syntymässä hirvittävä byrokraattinen soppa ja samalla tuhotaan hyvin toimivia asumisyhteisöjä. Voi ihan hyvällä omalla tunnolla kysyä, halutaanko tulorajoilla vähentää yleishyödyllistä asuntorakentamista.

Yleisesti hallituksen asuntopolitiikka ei hyvältä näytä. Asumisoikeuden myöntämisvaltuutta halutaan leikata kolmanneksella, Ara-tuotannolle ei ole tulossa lisää käynnistysavustuksia ja sääntelyä ollaan kiristämässä asukasvalintakriteerien muodossa. Kaikilla ei ole varaa omistusasuntoon tai ihminen ei halua vuosien velkavankeuteen. Asunto on kuitenkin näillä leveyspiireillä välttämättömyys. Asuminen on kansalaisen perusoikeus ja sen pitäisi olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa.

Esa Kanerva

Toiseen ja kolmanteen sukupolveen

                                                                                                                                 10.10.2016

Tuo otsikko viittaa Raamatun kertomukseen perisynnistä. Protestanttisen opin mukaan jokainen ihminen syntyy perisynnin runtelemana. En ymmärrä teologiasta tuon taivaallista, mutta olen pohdiskellut perisynnin tarkoittavan edellisten sukupolvien ”syntien” taakkaa, jonka seuraavat sukupolvet saavat kantaa. Kun oikein tarkkaan miettii, niin kyllä ajatusrakennelma on loogisuutta. Isoisiemme, isoäitiemme ja vanhempiemme rasitteita ja elämäntapoja siirtyy meidän jokaisen elämään tavalla tai toisella. Psykologit ovat todenneet, että ihmisestä on mahdollista kasvattaa maailman suurin roisto tai tasavallan presidentti. Mielikuvalla on haluttu tuoda esiin ääripäät ja korostaa lapsen saaman kasvatuksen, kasvuympäristön ja vanhemmuuden merkitystä lapsen tulevaisuudelle.

Asiaa voi miettiä esimerkein. Ihmisen elämän suunnan määrittävät paljolti lapsen vanhemmat. Miten äiti ja isä kykenevät vastaamaan lapsen ensihetkissä hänen perustarpeisiinsa, on ihmisen kasvulle elintärkeitä lähtökohtia. Lapsi tarvitsee ruokintaa, perushoitoa ja läheisyyttä. Jos vanhempien omilta vanhemmiltaan perimä malli ei ole lapsikeskeinen, vaan jopa täysin itsekeskeinen, suhtautuminen vauvan hoitoon voi olla laiminlyövä, puutteellinen tai jotakin siltä väliltä. Tapa suhtautua omaan lapseensa periytyy. Kuten vanhukset, lapsi tarvitsee ennen kaikkea läheisyyttä, kosketusta ja hellyyttä. Vanhukset kokevat tänä päivänä perisynnin sosiaalisena kontaktien puutteena ja läheisten välinpitämättömyytenä. Vanhus unohdetaan laitokseen tai kotiin yksinäisyyteen. Lapsi ja vanhus tarvitsevat turvallisuutta ja huolenpitoa. Omaisten tai vanhempien välittämistä ei voi yhteiskunta korvata.                    

Yksi tärkeimmistä asioista ihmisen elämässä on kodin arvot. Arvojen perusteella ihminen ”suunnistaa” elämässään. Perusarvot määrittävät ihmiselle hyvän ja pahan eron sekä suhtautumisen muihin ihmisiin. Tässä kohdin on mahdollista katkaista perisynnin ketju. Puhutaan ihmiskäsityksestä. Näkeekö äiti tai isä maailman positiivisesta vai negatiivisesta näkökulmasta. Kodin arvot voivat olla pahasti vinksallaan eikä lapsi opi erottamaan, mikä on maailmassa sallittua ja mikä kiellettyä. Uskotaan jopa skitsofrenian olevan ainakin osittain ympäristötekijöistä johtuvaa. Jos isä kieltää jotakin, saattaa äiti isän selän takana antaa kielletyn asian. Lapsi on ymmällään ja sormi suussa. Hän miettii, kumpi on oikeassa? Hänellä on jakomielitautinen olo ja tunnetila. Psykopatian lähtöruudut kumpuavat kodin ristiriidoista. Lapsi oppii haistelemaan vanhempiensa sen hetkistä mielialaa ja oppii miellyttämään sekä vastaamaan oikein vanhemman odotettavissa oleviin reaktioihin. Elämä on peliä ihmissuhteilla ja toiset ihmiset ovat aikuisena psykopaatin pelinappuloita. Hän osaa miellyttää ja olla miellyttävä. Taustalla on kuitenkin peli, jota pelataan omaan pussiin.

Vaikka koti on ihmisen elämän peruskivi ja hyvän elämän lähtökohta, varhaiskasvatuksella ja koululla on iso merkitys ”paikata” perheen puutteellisia valmiuksia kasvattaa lasta oikeaan suuntaan. Siksi tasa-arvoinen mahdollisuus jokaiselle lapselle näihin yhteiskunnan palveluihin on taattava kaikkina aikoina. Taustalla on oletus, että jokaisella vanhemmalla on omat heikkoutensa, joita hän ehkä tietämättään siirtää lapsen taakaksi.                                                        

Sille teologien väittämälle, ihmisen perinnölliselle taipumukselle, välittää omille lapsillemme ja tuleville sukupolville omia virheitämme, emme kai voi mitään. Se on ihmisen ja inhimillinen tapa yleisesti toimia. Uskon oppineillekin on vaikeaa selittää, miten tämä sukupolvien yli menevä kirous selätetään muulla kuin pelastusopilla, joka on uskonasia. Totuuden siementä kyllä tästä ajattelusta voi löytää. Vanhemmilta ja kodista voi saada joko hyvät tai huonot eväät. Huonoista peruslähtökohdista huolimatta aikuisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa ihmisenä. Ihmisellä on elämässään aina täysi vastuu omasta toiminnastaan, perisynnistä huolimatta.

Esa Kanerva

Sote-soppaa, olkaa hyvät!

                                                                                                                                  

                                                                                                                                      7.10.2016

Kaikista vioistaan huolimatta Suomessa on ollut ja on hyvätasoinen terveyden- ja sosiaalihuolto. Hinnaltaan se on ollut alle OECD-maiden keskiarvon ja selättää sekä laadultaan että hinnaltaan vieläkin jenkkien systeemin mennen tullen. Meidän erikoissairaanhoito on osaamisen perusteella porrastettu ja pääsääntöisesti potilaat hoidetaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Viime vuosiin saakka on perustettu osaamiskeskittymiä, joihin voi syöpää tai sydäntautia sairastava mennä turvallisin mielin, koska siellä on alan korkein asiantuntemus.

Ongelmana ovat olleet syrjäseudut ja perusterveydenhuolto. Lääkärit eivät ole halunneet töihin ”maalle” ja perusterveydenhuollon ongelmat kaikkialla johtuvat siitä, etteivät työntekijät ole niissä oikein viihtyneet huonojen työolosuhteiden vuoksi. Urakehitysmahdollisuudet ja ammatillinen kehittyminen ovat olleet puutteellisia ja muut kannusteet olemattomia. Olisikin ollut hyvä aloittaa uudistus terveyskeskuksien työoloista sen sijaan että pilataan koko järjestelmä.

Sipilän ees-taas-hallitus tekee päätöksiä ja miettii vasta sitten, että mitä tuli päätetyksi. Kun kannatusluvut matelevat alhaalla, olen viime aikoina huomannut paniikkijarrutuksia ja pakkivaihteen päälle panoa. Nyt tämä koskee sosiaali- ja terveysuudistustakin. Ei tule kannattajille luvattua valinnanvapautta, vain pienet maistiaiset vuoden 2019 alusta. Julkinen sektori saa lisäaikaa pari vuotta ennen kuin julkisesta sektorista tulee alkuperäisen suunnitelman mukaisesti pelkkä palvelujen järjestäjä. Hallituksen tavoitteena on ollut panna julkinen, yksityinen ja kolmas sektori kilpailemaan keskenään. Terveydenhuollon laajan kilpailuttamisen laskut ja haitat maksaa asiakas. SDP:n linja on se, että yksityinen ja kolmas sektori vain täydentävät julkisia palveluja. Tässä tilanteessa on jollakin osapuolella eli julkisella sektorilla kokonaisuus hallinnassa. Tämä on tärkeää esimerkiksi kriisitilanteissa.

Terveydenhuoltojärjestelmämme pakkoyhtiöittämisessä en näe mitään järkeä. Verorahojen valuminen yritysten voittoihin on estettävä. Systeemi pirstaloi palvelut ja rikkoo palveluketjut. Paitsi hoitotakuun osalta, suosittelisin koko uudistuksen osalta hallitukselle kunnon aikalisää.

Kunnissa terveys- ja sosiaalijohtajat kipuilevat tietoähkyn kanssa. Tänään tulee suunnittelupaperinivaska ja huomenna se perutaan. Pitäisi tietää, jos maaliin on tarkoitus päästä. Sopikaa, hyvät hallitusherrat, tarvittavista laeista, jotka ohjaisivat ja antaisivat suuntaa, mitä olette aikoneet ja sopineet. Lopuksi, kyllä me nykyjärjestelmän kanssa elämme vielä jonkin aikaa. Mieluummin valitsisin sen, kuin taaksepäin menemisen. Se, jos mikään, voisi johtaa katastrofiin.

Esa Kanerva

Kapulakieltä ja muuta "juuttumista"

                                                                                                                                   6.10.2016

Kaikki me tunnemme politiikan lainalaisuudet ja poliittisen kielenkäytön periaatteet. Aina pitää fiksuna osata sanoa poliittisesta kysymyksestä jotakin joka tilanteessa. Klassinen esimerkki poliittisesta jargonista on se, että ei vastaa mitään itse asiaan kuuluvaa tai menee ohi aiheen sivuuttamalla koko kysymyksen. Minulle on jäänyt mieleen palestiinalaisten edesmennyt johtaja Jasser Arafat. Toimittaja tiukkasi häneltä useaan otteeseen, mitä mieltä hän on Israelin kovista otteista. Hän vastasi jotenkin näin joka kerta: ”Haluan kiittää siitä suurenmoisesta tuesta, mitä Palestiinan kansa on saanut osakseen.” Ja siinä se oli, muuta ei häneltä irronnut. Täydestä meni, haastattelu oli ohi ja kuuntelijat jäivät suu auki ihmettelemään, mitä hän sanoi ja vastasi. Tätä samanlaista ilmiötä tapahtuu aina ja joka paikassa. Paikallispolitiikassa on puhekoneita valtuustoa myöten, jotka toistavat edellisen valtuutetun puheenvuoron, mahdollisimman monisanaisesti.

Tuo edustajan ”juuttuminen” tai takertuminen johonkin lauseeseen tai ajatukseen, on ihmeellinen ilmiö. Poliitikot joutuvat kiertämään tilaisuudesta toiseen, mutta saman hengentuotteen tai latteuden, kuten” En ole puolesta enkä vastaan, pikemminkin päinvastoin, kunhan raameissa pysytään”, lateleminen niin seurakunnan kirkkokahveilla kuin jossakin liikekeskuksen avajaisissa on kuulijoitten aliarviointia tai puhujan typeryyttä.

Koulussa minulle opetettiin, että tällaista pakonomaista juuttumista ilmenee monenlaisesti.
Yleensä se voi liittyä joihinkin neurologisiin sairauksiin. Lähes kaikilla on tapahtunut jämähtämistä johonkin melodiaan, joka soi pään sisällä jättämättä rauhaan. Olen nuoruudessani kuullut naapurini soittavan läpi yön Dingon Autiotaloa kerta toisensa perään, mutta nuorella ihmisellä tämä kuulunee intohimoiseen fanittamiseen. Mutta jos poliitikolla tapahtuu saman toiminnon, sanan, lauseen, ajatuksen tai muun käyttäytymisen pakonomaista toistamista, on syytä olla huolissaan.

Kunnallispoliitikon tai kansanedustajan, joka on persoonallisuudeltaan täydellisyyteen pyrkivä ja tuntuu takertuvan kerta toisensa perään johonkin samaan asiaan, ei sen silti tarvitse olla tavallista stressiä tai jännitystä kummempaa. Jos poliitikko pakko-oireisesti kiertää tilaisuudesta toiseen höpisemässä samaa mantraa, voi kyllä hyvällä syyllä ainakin epäillä kyseisen henkilön motiiveja ja tarkoitusperiä. Hän voi toki olla niin ahdistunut tulevasta vaalimenestyksestään, että pyörii kuin väkkärä eikä itsekään tajua tilannettaan.

Lopuksi, lopetetaanhan politiikassa tyhjän jauhaminen ja kokonaisvaltainen kehittäminen. ”Tämä on suuren mittaluokan kysymys, jota täytyy hallinnoida keskitetysti, jotta optimaalinen vaikuttavuus voidaan saavuttaa.”

Esa Kanerva

Tampereen Tietotekniikka Liikelaitosta tulee ikävä

                                                                                                                                        5.10.2016

Siitä on nyt kuutisen vuotta, kun Tampere päätti myydä Tietotekniikka Liikelaitoksensa, tuttavallisemmin Tion. Laitos tuotti palveluja kaupungille, Sairaanhoitopiirille ja lähikunnille. Henkilöstöä oli töissä n. 150 henkeä ja palvelu pelasi. Tampereen päätös oli yksi suurimmista, ellei suurin kuntien it-ulkoistusratkaisu. Kilpailutuksen jälkeen perustietotekniikka- ja järjestelmäpalvelujen tuottajaksi valittiin Fujitsu ja puhe- ja dataliikenteen hoitajaksi valikoitui Telia-Sonera. Tietotekniikkapalvelut on nyt kilpailutettu pariin otteeseen. Tietotekniikkakeskus myytiin halvalla, n. 17 miljoonalla eurolla. Kaupassa seurasi mukana omaisuutta ainakin 10 miljoonan edestä. Nyt on aika katsoa hieman ajassa taaksepäin ja miettiä, mitä on saatu tai menetetty.

Ensimmäiseksi tulee mieleen romahtanut palvelutaso. Tämä on tullut esille varsinkin tämän viimeisen kilpailutuksen jälkeen. Ohjelmistot eivät toimi, sähköpostit eivät mene perille ja koko palveluketju tökkii. Apua pyydettäessä puhelimeen vastaa huonosti suomea murtava ulkomaalainen puhumattakaan siitä, että hän ymmärtäisi esittämääsi asiaa. Vanhat konesalit ovat vuokrattu ja nykyisten sijainnista en tiedä. Hintavertailuista ei kukaan ole puhunut halaistua sanaa. Kalliiksi on tullut, koska yhtiöt rahastavat joka toimenpiteestä erikseen.

Huonosti on käynyt myös työtekijöille. Lieneekö ketään entistä tiolaista talossa? Valtuusto teki hurskaita ponsia henkilöstön työsuhdeturvasta jatkossa, mutta tässähän tämä karu totuus paljastuu. Fujitsulla on parhaillaankin käynnissä mittavat yhteistoimintaneuvottelut. Ulkoistamisratkaisut teki silloinen XL-koalitio markkinatalouden huumassa.

Tietotekniikan merkitys on nykyään aika lailla toinen kuin keski-iältään yli viisikymppisten valtuutettujen nuoruudessa. ICT-palvelut ovat mielestäni kunnan peruspalvelua, vaikka toisin väitetään. Siksi tiedon tulisi olla käyttäjän hallinnassa. Kyllä tietomme ovat ihan fyysisestikin nykyisin yksityisten palvelutuottajien hallussa kovalevyllä. Sairaanhoitopiiri on toiminut toisin. Se on halunnut palvelimiensa ja tietojensa pysyvän Suomessa ja on siksi vuokrannut TIO:n entiset konesalit Tieto-talossa. Tietotekniikkaprosessien tulisi olla kaupungin ydinprosesseja ja omien työntekijöitten ”hallussa”.

Kilpailutuksen houkuttimena ei ainakaan ollut raha. Tampere laski säästävänsä tietotekniikan kilpailutuksella 2,5 miljoonaa euroa vuodessa. Se vastasi kymmenesosaa palvelut siihen mennessä tuottaneen liikelaitoksen eli Tampereen Tietotekniikkakeskuksen liikevaihdosta. Ratkaisun taustalla oli halu pilkkoa kaupungin omaa tuotantoa markkinoiden saaliiksi. Viime kädessä vastuun pitäisi kantaa silloin vastuussa olleet kunnallispoliitikot. Vaaleissa pitäisi viimeistään äänestäjien tahtona näkyä, mitä tarkoittaa poliitikon poliittinen vastuu vai onko sitä olemassa lainkaan?

Esa Kanerva