17.10.2016
Maanantai-aamuna on sopiva hetki pohtia suomalaisten päihteitten käyttöä. Ihmisellä on ikiajoista lähtien ollut halu ja taipumus käyttää päihteitä. Syitä on monia. Halutaan vaihtelua arkeen tai rentoutusta. Maailmassa on erilaisia päihdekulttuureja. Jotkut yrittävät laajentaa tajuntaansa ja filosofoida syntyjä syviä. Sitten alkoholi tai huumeet liittyvät jollakin tapaa uskontoon tai niitten avulla ”luodaan” yhteyksiä tuonpuoleiseen. Narkomaanien alakulttuuri on omanlaisensa tyyli elää ja osin anarkiaa yhteiskuntaa kohtaan.
Suomalaiset haluavat juhlistaa viinan avulla elämäänsä tai parantaa masennustaan. Yhtä kaikki, esimerkiksi kannabista on käytetty luolamaalausten mukaan jo ennen ajanlaskumme alkua. Pohjoismaissa on pohdittu ”Miksi Jeppe juo”-kysymystä eikä tyhjentävää vastausta ole löytynyt. Toiset yrittävät hakea vastausta geeneistä, toiset yhteisön paineesta. Ja miksi ei kuohuviinilasi ja viini juhlistaisi syntymäpäiviä tai pikkujouluja. Siinä mielessä se on kulttuuriin sidottu, että alkoholitarjoilusta on tullut hyväksytty tapa ja koodi. Asiat on oikeastaan kääntynyt päälaelleen, raittiutta saa selitellä, päihtymistä ei tarvitse.
Päihtyä voi paitsi alkoholista ja huumeista, myös mietiskelyllä, itsesuggestiolla, hullun rajulla liikunnalla ja meditaatiolla. Monen tunnin rukousnauhan pyörittelyt johtavat hurmokseen ja päihtymyksen kaltaiseen tilaan. Nykyään muotiin tulleet extreme-kokemusten hakeminen saa elimistössämme aikaan hormonimyrskyjä, joihin voi jäädä koukkuun.
Huumeitten käytöllä on aina haittapuolensa. Joillekin alkoholi tuo ylimääräistä ekstrahyvää fiilistä ja ihminen alkaa juoda liikaa. Hän ei tunne mielihyvää ilman viinaa. On tietysti sanottu, että ”ilo ilman viinaa on teeskentelyä”. Kuitenkin on tosi kysymyksessä, kun ihmisellä on riippuvuus alkoholiin ja käytöstä tulee pakonomaista. Käyttömäärä ja -aika eivät enää ole hallinnassa, eikä toiminta ole enää tahdonalaista. Kyseessä on silloin vakava sairaustila, joka vaatii hoitoa. Ei kannata vähätellä myöskään onnettomuusriskin lisääntymistä humalassa. Nykyajan ilmiö on lääkkeitten ja alkoholin sekakäyttö. Viinan vaikutusta halutaan tehostaa rauhoittavilla tai stimuloivilla lääkkeillä. ”Pahanmakuinen” aiheuttaa ihmiselle unihäiriöitä, jolloin hän alkaa käyttää nukahtamislääkkeitä ja heti aamusta olutpullo, kahvia ja tupakkaa. Kierre on valmis. Toinen joutuu alkoholiloukkuun viimeaikaisten tutkimusten mukaan perinnöllisesti.
Narkomania ja kovien huumeitten käyttö luokitellaan nykyään krooniseksi aivosairaudeksi. Opiaatit, heroiini, amfetamiini, muuntohuumeet ja muut kovat aineet johtavat ihmisen aina toivottomaan kierteeseen. Käyttö on itsestä riippumatonta, pakonomaista ja aiheuttaa sietokyvyn kasvamista. Vieroitusoireitten pelossa ei lopettaminen tule edes mieleen. Yhteiskuntapoliittisesta näkökulmasta vahvoille huumeille ei saa antaa periksi ja kriminalisointi on hyväksyttävää.
Miksi pönttö halutaan sekaisin, on ikuisuuskysymys. Alkoholi saattaa hetkellisesti helpottaa oloa, huomio kiinnittyy muihin asioihin kuin käsillä oleviin ongelmiin. Sitä käytetään usein eräänlaisena itsehoitolääkityksenä. Taustalla voi olla ahdistusta tai unettomuutta, arjen huolia tai vaikkapa kroonista kipua. Päihteet vaikuttavat keskushermoston kautta psykologiseen tilaan ja tunteisiin. Voi tulla euforiaa tai sekavuutta ja helpotusta jännitykseen. Uskotaan, että alkoholi tuo sosiaalista sujuvuutta käytökseen ja luo rennon ilmapiirin, nostaa hyvänolontunteen uudelle tasolle. Nyky-yhteiskunnassa alkoholin käyttö on kulttuurisesti normalisoitunut ja käytöstä on tullut sosiaalisesti hyväksyttävää. Humalahakuinen juominen tuo kuitenkin mukanaan riskejä. Aika moni on kokenut ”morkkiksen” edellisen illan töpeksinnästä tai saanut kuhmun päähänsä kaatumisesta.
Sille ei kai voi mitään, että olutpullo tai kolme saunan jälkeen maistuu, kuohuviini juhlistaa ja kahvi konjakin seurassa on herrojen hetki. Juoppoja emme ole, narkkariksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia.
Esa Kanerva