Bloggarin kesätauko

                                                                                                                                                       
                                                                                                                                       30.5.2016


Hyvät lukijani!

Kiitän teitä osoittamastanne mielenkiinnosta sivujani kohtaan. Ennen ensi vuoden huhtikuun kunnallisvaaleja pääsemme yli 10.000 vierailuun sivuillani. Palaan kommentoimaan päivän politiikkaa kesän aikana satunnaisesti ja vakituisesti 15.8. alkaen. Oikein hyvää kesää ja hienoja ilmoja, terveisin Esa K.

Armoton yhteiskunta




                                                                                                                                  27.5.2016

Tämän päivän Aamulehdessä on koskettava erityisasiantuntija Sakari Kainulaisen haastattelu ja analyysi tämän päivän yhteiskunnan tilasta. Jatkan aiheesta. Ihmiset ampuvat kaikkea liikkuvaa ja ovat toisilleen susia. Hyvinvointiyhteiskunnasta ei piitata, vaan se koetaan rasitteena. Ajatukseen hyvinvointivaltiosta liittyy aina ihmisten välinen solidaarisuus. On tavallista köyhien kaikkinainen syyllistäminen omasta huono-osaisuudestaan ja korostetaan ihmisen omaa vastuuta toteamalla, ”Jokainen on oman onnensa seppä”. Ei se näin mene! Pikemminkin syyllistäjä paikkaa huonoa omaatuntoaan omasta sisäisestä ahdistuksestaan viskaamalla kuonakasansa lyödyn ihmisen niskaan. Haastattelussa todetaan, että yhteiskunta potee solidaarisuusvajetta, pitää paikkansa. Heikompiosaisista ei välitetä ja sosiaalitukia kadehditaan. Maailmassa on tavoitteena yksilön onnellisuus, ei kaikkien. Ei osata myötäelää ja sanotaan, että ”Heikot sortuu elon tiellä”.

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, kilpailu alkaa jo päiväkodista jatkuen koulun kautta työpaikoille. Työssä kilpaillaan paitsi työehdoista niin työpaikoista, ihan konkreettisesti. Kuka saa jäädä, kuka lähtee. Kilpailu stressaa. Töistä kotiin tulevat vanhemmat ovat ärtyneinä kiukuttelijoita ja perhettään laiminlyöviä aikuisia. Puolet avioliitoista päättyy eroon. Televisiosta katsellaan kaikenkarvaisia kilpailuja, joissa nolataan, tölvitään ja pilkataan hävinneitä tai pudonneita. Samoin kohdellaan lähimmäisiään arkipäivässä. Kainulainen tuo esiin välinpitämättömyyden toisistamme. Makaavan puliukon yli kävellään sen kummemmin asiaa pohtimatta. Hienostorouvan koira saa eliitin kohtelun ja sitä puhutellaan häneksi, mutta pultsari ei ole ihminen. Ovat arvot päälaellaan.

Myös seuraava erityisasiantuntija Kainulaisen mielipide on otettava vakavasti. Hän puhuu yhteiskunnallisesta eroosiosta. Eriarvoistuminen alkaa jo lapsuudesta. Ihmisryhmät eriytyvät sosiaalisen ja taloudellisen taustansa kautta. Talvisodan henkeä tuskin onnistuttaisiin saamaan aikaan nyky-yhteiskunnassa, vaikka ulkoinen uhka saattaisi yhdistääkin. Yhteiskunnassa ei ole enää jokaiselle rajattomia mahdollisuuksia koulutuksen kautta niin kuin aikaisemmin. Työssä käyvä saa paremman terveydenhoidon kuin työtön. Vanhukset asuvat joko tasokkaissa ja kalliissa palveluasunnoissa tai yhteiskunnan tarjoamassa 25 neliömetrin kopissa.

Maa eriarvoistuu maantieteellisestikin. Nuoret pakenevat kasvukeskuksiin ja vanhat jäävät syrjäkyliin oman onnensa nojaan. Tässä tapahtuu vähän samanlainen rakennemuutos kuin Suomessa 1960- ja -70-luvulla. Silloin työkykyiset ja sopivan ikäiset muuttivat työttömyyttä pakoon Ruotsin tehtaisiin. Nyt matkustetaan Ouluun, Helsinkiin tai Tampereelle. Toisaalta taantuvilla aleilla asuneet tulevat taloudellisestikin kaltoin kohdelluksi, koska suomalaisen tavallisin ihmisen omaisuus on sidottu asuntoon. Sen tultua kysynnän puutteen vuoksi arvottomaksi, olet myös rahaton ja omaisuudeton.

Kuten aikaisemminkin olen todennut, keskiluokkakin kukkoilee aivan turhaan. Kynnys on vaaksan mittainen pudota hyvästä toimeentulosta korvausten nostajaksi. Mikään työpaikka ei ole enää kirkossa kuulutettu ja pysyvä. Kun menee työpaikka alta jossakin massairtisanomisessa, enemmän kuin yhdessä tapauksessa kymmenestä samassa rytäkässä menee akka ja asunto. Alaspäin vievä kierre on valmis. Surkeinta ja ahdistavinta on tässä ajassa Kainulaisenkin huomaama työntekijöitten kilpailuttaminen toisiaan vastaan. Toinen työntekijä on potentiaalinen vastustaja, ihan niin kuin television ”Viidakon tyttösissä”. Puhutaan selän takana, liittoudutaan ja kampitetaan. Osalle meistä suomalainen työelämä näyttäytyy tällaisena.

Ajankuva on pelottava. Hyvinvointivaltiota ei kohta enää ole. Kaikki on myyty ja yhtiöitetty. Yhteiskunnassa pärjäävät vain vahvat ja sankarit. Erityisasiasiantuntija Sakari Kainulainen kaipaa vastuullista politiikkaa - ei ainakaan politiikkaa, joka lisää eriarvoistumista. Hänen mielipiteeseensä voi kernaasti yhtyä.

Esa Kanerva









 

Talvivaaran tragedia




                                                                                                                                      26.5.2016

Sylvi Kekkonen totesi aikoinaan, on hyvä pyrkiä kaiken ymmärtämiseen, muttei hyväksymiseen. En voi millään tavalla hyväksyä kaivosinsinööri Pekka Perän toimintaa ja Talvivaara-kohellusta.

Minusta tuntuu siltä, että tässä on mukana suuri annos suunnitelmallisuutta ja että kaikki ei kestä läpivalaisua. Ensinnäkin Pekka Perän poikkeuksellinen kauppa Outokummun kanssa Talvivaaran kaivosoikeuksista pistää silmään. Hintana kerrotaan olleen yhden euron. Sitten listautuminen Lontoon pörssiin, huima Talvivaaran osakkeiden nousu ja nousu Suomen poliittisen eliitin lemmikiksi, herättää epäilyksiä. Ympäristöministeri Paula Lehtomäen perhe osti sadoilla tuhansilla Talvivaaran osakkeita, vaikka yhtiön referenssit eli osoitukset siitä, että nikkelin bioliotus ylipäätänsä onnistuu, olivat hyvin heppoiset. Sitten mainontaan tuli mukaan uraanin louhiminen sivutuotteena, jos siihen saadaan lupa. Ennustetut määrät olivat valtavat. Voimakas kurssinousu lihotti myös Perän osakesalkkua.

Pörssirikkaat-listauksessa Perä teki ensimmäisen esiintymisensä kesällä heti kesällä 2009. Hänen Talvivaara-omistuksen arvo oli tuolloin 235 miljoonaa euroa, ja vieläpä keskellä finanssikriisiä. Perä oli tuolloin Suomen 9. rikkain ja rikkaampi kuin ”Nalle” Björn Wahlroos, joka ylsi tuolloin 157 miljoonan euron omaisuudellaan sijalle 13. Voimakas kurssinousu lihotti myös Perän osakesalkkua. Perä ehti kuitenkin pariin otteeseen rahastaa osan omistuksestaan. Vuonna 2008 hän myi osakkeita noin kymmenellä miljoonalla eurolla ja heti perään noin neljällä miljoonalla.

Sääliksi käy kainuulaisia ja vilpittömästi hyväuskoisia työläisiä. Moni jätti entisen työnsä ja suuntasi perheen matkan kohti kaivosta. Rakennettiin velaksi ja perustettiin oma koti tulevaisuuden uskon varaan. Komeita olivat omin käsin rakennetut omakotitalot Sotkamossa. Nyt kaikki työtä tekevät jäävät tyhjän päälle, ellei yhtiö onnistu 7 kuukaudessa löytämään ostajaehdokkaita ja saamaan toimintaa kannattavaksi yksityistä rahaa löytämällä. Työ on tiukassa Kainuussa ja yksityisen perheen konkurssi uhkaa. Koko ajan on syyllistetty myös työllisiä ympäristörikollisiksi.

Perän oma elämä ei juorulehtien mukaan ole mennyt juuri paremmin kuin kaivoksenkaan. Avioero, alkoholia, ja hiluviluvei-meininkiä. Oikeusjutut ovat käsittelyssä ja tosiasia sekä syytteet kovia. Pekka Perää ei käy sääliksi, sillä kyllä hän on oman elämänsä rahallisestikin järjestellyt kuntoon, mutta niillä perheillä, jotka luottivat Talvivaaraan luotettavana työnantajana, ovat asiat huonosti.

Tampereella eilen koetut Microsoftin irtisanomiset, 600 henkeä, on iso juttu. Työpaikkojen menetyksenä Tampere ehkä kestää tämän, koska korvaavia työpaikkoja on mahdollista luoda. Kainuussa ollaan kuitenkin polvillaan tilanteen edessä. Mitään vastaavaa ei ole näköpiirissä. Inhimillinen tragedia on räjähtänyt koko Suomen kansan käsissä.

Kollektiivisesti meidän on autettava hätää kärsiviä ja etsittävä ratkaisut. Minusta olisi ollut kenties parempi tehdä lopullinen päätös heti kuin vitkuttaa sitä muutamalla kuukaudella. Sanotaan, että ensimmäinen tunti hirressäkin on vaikein, mutta sitten helpottaa. Lopetuspäätös olisi ollut tyrmäys, mutta hankalaa on työntekijöiden näkökulmasta riippua ”löysässä hirressä”. Vaikeat asiat on vain kohdattava ja katseet suunnattava tulevaan. Talvivaaran työntekijöitten on voitava luottaa siihen, että valtio ja hallitus tekevät kaiken voitavansa heidän hyväkseen.

Esa Kanerva
 

Porvoon mitalla




                                                                                                                                  25.6.2016

Kävin viime viikonvaihteessa kylämatkalla Porvoossa. Porvoossa on oivallettu matkailun ja kesäkaupungin merkitys kaupungin elinvoimalle. Asukkaita on sopivasti n. 50.000 tuhatta ja vanhaa kaupunkia on uskallettu suojella. Kaupunki on palanut moneen kertaan, mutta aina se on noussut tuhkasta. Nykyisin siellä asuu Suomen vallasväkeä. Köyhällä ei ole mitään asiaa Vanhaan kaupunkiin, sillä asuntojen hinnat liikkuvat useissa sadoissa tuhansissa, laadusta ja koosta riippuen. Asunnot myydään aina kunnostamisvelvoitteella ja kaavan suojelemana. Sisätiloihin saat rakentaa vaikka mitä uusinta tekniikkaa, mutta ulkopuoleen et koske. Ja tämähän maksaa, aina!

En ala tässä tekemään mitään historiakatsausta, mutta vanhaa ja hyvin hoidettua rakennuskantaa on kaikkialla. Vanhimmat lienevät 1400-luvulta, kuten Tuomiokirkko. Vanhaa on myös osattu hyödyntää turistien ja kesäliikkujien tarpeita vastaavaksi. On ravintolaa, myymälää ja terassia. Runsaasti oli myös väkeä liikkeellä ja kauppa kävi. Ostin vihdankin torilta. Kesän ensimmäisen ja viimeisen, koska teen itse vihtani. Pirkanmaalla tuo lehden koko ei ole ollut vielä riittävä.

Porvoo mainostaa itseään kulttuurikaupunkina ja sitä se onkin. Kaupungissa asuu ja on asunut lukemattomia taiteilijoita. Taidetehdas on paikallinen nähtävyys, mutta myös kaupunkilaisten harmistuksen kohde. Kaikki rahat kuulemma uppoavat sinne. Kaupungin suurin kilpailija kulttuurin saralla on tietysti Helsinki, jolla on tarjottavana kaikkea ja sijaitsee vain 45 kilometrin päässä.

Jotakin kertoo RKP:n asemasta kaupungin politiikassa se, että vain Kesko on saanut tontin, ei S-market. Muutoin kyllä huomaa katukuvassa hallitsevan suomen-ruotsalaiseliitin mukana olon kaupunkikuvassa. Aika tylyä oli käytös suomea puhuvia kohtaa kauppaa tehdessä tai kanssakäymisessä. Vähän samalaista suhteutumista kuin Englannissa muun maalaisiin, nokkavartta alaspäin tai sitten minulla on huono itsetunto tai ihmistuntemus. Kulttuurin aistii, se on hyvin hienostunutta, yläluokkaista. Vastakohtana tulee mieleen Rannanjärven uho ja hänen laulunsa: ”Sitten on piru, jos minä miestä pelkään tai niskasta kiinni ja puukolla selkään”.

Toivotaan, että Porvoossa säilyy vanhan kulttuurin säilyttämisen tahto ja oivallus. Pienillä kaupungeilla ei voi olla mitään muuta mahdollisuutta pärjätä kuin kaupungin kehittämisen sisäinen hehku ja ennakkoluulottomuus.


Terveisin Esa Kanerva

Henkilöstökassaäänestys hävittiin kaupunginhallituksessa




                                                                                                                                       24.6.2016

Tampereen kaupunginhallitus käsitteli Tampereen kaupungin henkilöstökassan toiminnan jatkamista tai lakkauttamista eilen.

Rahoitusjohto ajoi toiminnan alas ajamista vuoden 2017 aikana ja Henkilöstökassan johtokunta toiminnan jatkamista viiden vuoden kehittämisohjelman avulla. Uudistuksen olisi kyetty hoitamaan kustannusneutraalisti, koska edellinen ohjelmiston ylläpitäjä nosti hintojaan huimasti. Tallettajille olisi investoinnilla hankittua web-pohjainen ja reaaliaikainen pankkipalvelu laskun maksuineen ja lainamahdollisuuksineen.

Kaupunginhallitus äänesti asiasta. Suoritetussa äänestyksessä lakkauttamisen puolesta äänesti 7 valtuutettua ja jatkamisen kannalla oli 4 kaupunginhallituksen jäsentä.

Vasemmistoliitto ja demarit äänestivät Henkilöstökassan jatkon puolesta Pekka Salmen esityksestä. Lopettamisen puolesta äänestivät muut, mukaan lukien Yrjö Schafeitel (TaPu), Satu Sipilä (krist.) ja Seppo Silvennoinen (ps).

Asia etenee kaupunginvaltuustoon joko kesäkuussa tai lomien jälkeen.

Esa Kanerva



Henkilöstökassan lopettamiselle on vaihtoehto

  


                                                                                                                                          23.5.2016


Tampereen kaupunginvaltuusto teki marraskuussa 2013 päätöksen kassan toiminnan jatkamisesta ja kehittämisestä. Siinä edellytettiin kassan toiminnan kehittämistä ja talouden tasapainottamista.

Kassan johtokunnalla on viiden vuoden kehittämissunnitelma, joka toteutuessaan takaisi kassan toiminnan jatkuvuuden ja itsekannattavuusperiaatteeen toteutumisen.
Palveluajatuksena on antaa jäsenille edullinen maksupalvelu, kilpailukykyinen korko ja tasokas palvelu.

Itsekannattavuus on perustunut aiemmin hyvään korkotasoon ja korkomarginaaliin. Kassan pääomat ovat olleet korotta kaupungin taseessa. Henkilöstökassan kannattavuutta on parannettu tilinhoitomaksulla ja maksupalvelumaksulla. Nämä toimenpiteet eivät ole saaneet kassaa itsekannattavaksi. Korkotaso on tällä hetkellä negatiivinen.

Kassan johtokunta on käsitellyt toiminnan saamista kannattavaksi useaan otteeseen. Johtokunta on päätynyt esittämään kassajärjestelmän uusimista. Turku ja Helsinki ovat uusineet kassajärjestelmänsä viime vuosina ja kävimme tutustumassa heidän järjestelmäänsä vuonna 2015. Nykyisen ohjelmistotoimittajan nostaessa vuosittaista kustannustaan huomattavasti, pystymme hankkimaan kustannusneutraalisti uuden, nykyaikaisen kassaohjelman viiden vuoden poistoajalla. Nykyisen järjestelmän ylläpito loppuu vuoden 2018 lopussa. Uusi järjestelmä sisältää web-pohjaisen asioinnin reaaliaikaisesti. Järjestelmä mahdollistaa limiittitilin perustamisen, luototuksen ja laskujen maksun kotona. 

On oletettavaa, että kassan talous saadaan tasapainoon vuoden 2018 aikana. Tämä edellyttää kassan omaa tasetta vuoden 2018 alusta. Tällainen käytäntö on käytössä mm. Helsingin kassassa. Pieniriskisellä sijoitustuotolla voidaan kassan toimintakulut peittää. Uudenaikainen kassajärjestelmä ja monipuolistuvat palvelut edistävät uusien asiakkaiden, pääomien ja tilien määrän lisääntymisen.

Kassan toiminnan lopettaminen on noin kaupungin tuhannelle eläkeläiselle ja vajaavaltaiselle täydellinen katastrofi. Hallitus leikkaa ja kuristaa köyhiä. Pankkien palvelumaksut olisivat viimeinen niitti epätoivoiseen talouteen.

Esa Kanerva


 


 


 

Mikä on Suomen suunta?




                                                                                                                                           20.5.2016

Toissapäivänä käytiin eduskunnassa värikäs keskustelu SDP:n välikysymyksen pohjalta. Hallitus kertasi vastauksissaan sen, että Suomella on nyt suunta. Kysyn, mitä kohti? Onko kansallinen eheys vaarassa, koska olemme matkalla kohti rikki revittyä Suomea. Kansalaiset ovat hallituksen köyhiin kohdistuneitten leikkausten jälkeen entistä eriarvoisemmassa asemassa ja agitaattori nälkä kolkuttelee ovelle. Kun ihmisen suolisto alkaa kurista ja vaatia täyttöä, pistää se hitaammankin reagoijan liikkeelle. Hän on hyvää saalista kaikenlaiselle kiihotukselle ja altis mitä typerämpiin tekoihin. Nälkä ei odottele pitkää ongelman ratkaisua, vaan päätökset ahdingosta selviytymiseksi tehdään nopeasti ja yleensä ilman riittävää harkintaa. Suomen valtion tulee pitää huolta paitsi sisäisestä, niin myös sosiaalisesta turvallisuudesta. Poliisi pitää kyllä näilläkin voimavaroilla kansalaiset fyysisesti herrannuhteessa, mutta mitä sitten, kun henkinen kantti pettää ja aletaan pystyttää barrikadeja? SDP:llä on suuri huoli vanhusten, sairaiden ja lapsiperheiden arjesta. Puolue yrittää oppositiossa kantaa vastuuta myös maaseudun asukkaista, jos suunnitelma teiden, rautateiden ja vesiväylien yhtiöittämisestä toteutuu. Sipilän mukaan hallituksen viitoittama suunta on oikea ja uudistukset ovat välttämättömiä. Tähän voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että visio voi olla oikea, mutta keinot sen toteuttamiseksi ovat väärät.

Julkaisen sivuillani SDP:n kymmenen asiakohdan vaihtoehdon hallituksen politiikalle:

1. Kasvuun ja työllisyyteen liittyen esitämme, että työmarkkinaratkaisun varmistamiseksi hallitus luopuu suunnitelmista heikentää työttömien asemaa useamman kuukauden ns. vapaaehtoisella ilmaistyöllä ja esityksestä pakottaa työntekijöitä ottamaan vastaan työtä työttömyysturvaa alittavalla palkalla.

2. Sovitaan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken TEL-maksujen väliaikaisesta, määräaikaisesta alennuksesta EMU-puskureita käyttäen ja takaisinmaksusta. Alennetaan työeläkemaksuja väliaikaisesti 1.7.2016 alkaen.

3. Otetaan käyttöön nk. Rinteen mallin mukainen työllistämisseteli. Käynnistetään SDP:n valmistelemalla tavalla nopeasti pitkäaikaistyöttömien vähentämiseen tähtäävä ohjelma.

4. Yrittäjyyden tukemiseksi ja vahvistamiseksi esitämme, että otetaan nopeasti käyttöön ensimmäisen työntekijän palkkaamisen verotuki, 20 000 euroa.

5. Pk-yritysten viennin edistämiseksi toteutetaan jalustayhtiö. Sen tehtäviin kuuluu mm. koota
rahoitusta, huolehtia markkinoinnin tukemisesta ja markkina-analyysien tekemisestä sekä luo ja johtaa laajojen hankekokonaisuuksien yritysverkostoa.

6. Pääomapanostusten osuutta innovaatioihin vahvistetaan niin, että julkiset rahoitusvälineet tukevat
suunnitelmallisesti tulevaisuuden suomalaisia vahvuusalueita.

7. Rakennetaan kestävät sosiaali – ja terveyspalvelut kaikille niin, että SOTE-uudistukselle kauan sitten asetetut tavoitteet toteutuvat. Ihmiset pääsevät lääkäriin, ihmisiä käsitellään kokonaisuutena ja sotepalvelut tuotetaan tehokkaasti integroituna niin, että säästö tuleviin kustannuksiin saadaan toteutettua.

Tämän varmistamiseksi esitämme:

• SOTE-kokonaisuuteen kuuluvat lakiesitykset annetaan heti niiden valmistuttua ulkopuolisen
   riippumattoman arviointiryhmän arvioitavaksi

• Julkinen valta säilyy keskeisten terveys- ja sosiaalipalvelujen järjestämisvastuun lisäksi keskeisenä
   palvelutuottajana ilman yhtiöittämisvelvoitetta.

• SOTE- uudistuksen laajojen ja osin vaikeasti ennakoitavien vaikutusten johdosta uudistus toteutetaan alueellisesti ja/tai toiminnallisesti porrastettuna. Näin uudistuksen toimivuudesta saadaan kokemusta ja toimeenpanoa voidaan parantaa, täsmentää ja ohjata paremmin.


8. Suomeen suuntautuvan maahanmuuton, tapahtuu se sitten millä perusteella tahansa, kannalta   on tärkeää tänne tulevien ihmisten toimiva kotoutuminen. Esitämme, että Suomi tekee esityksen muille Pohjoismaille yhteisistä periaatteista turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa.

Käytännön kielikoulutus aloitetaan jo vastaanottokeskuksissa, jotta oleskeluluvan saaneet voivat siirtyä nopeasti työelämään tai koulutukseen.

Turvapaikkavastaanotosta ja kotouttamisessa valmistellaan laaja, yli vaalikausien kestävä hallituksen ja opposition yhteinen linjaus.

9. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen varmistamiseksi otetaan käyttöön pohjoismainen rahoitusvero, joka kohdistuu aliverotettuihin rahoituslaitoksiin. Suomi ajaa EU:n veronkiertodirektiiviin tiukennusta ja tehostamista, mm. puuttumalla konsernien korkovähennyskikkailuun.

Suomi toimii EU-valtioiden epäreilun verokilpailun vähentämiseksi, maailmanlaajuisten omistajatietojen tehokkaaksi julkistamiseksi - alkaen hallintarekisterilain perumisesta.

10. SDP:n lähtökohta on, että kaikkialla Suomessa on säälliset elämän edellytykset, SDP haluaa, että koko Suomen tulevaisuuteen investoidaan. Nyt tasapainoinen aluekehitys on vaarassa. Esitämme, että tasapainoisen aluetalouden ja inhimillisen pääoman laajamittaisen hyödyntämisen takia käynnissä olevien hankkeiden osalta tehdään perusteellinen aluetalous ja -kehitysarvio.

Selvitetään, pitääkö esimerkiksi yliopistolaissa huomioida toimintojen vaikutukset aluetalouteen ja
tulevaisuuden edellytyksiin.


Maksuttomat tiet säilyvät Suomessa tulevaisuudessakin. Se toteutetaan kehysbudjetointia kehittämällä niin, että suuret investointihankkeet irrotetaan selkeästi kulutusmenoista ja niin, että isoissa uusissa väylähankkeissa haetaan toteuttamismalleja, jossa toteutus tapahtuu julkisen ja yksityisen rahoituksen yhdistelmällä.

Esa Kanerva




Kokoomuksen piirileikki


Kokoomuksen ensimmäinen puheenjohtajatentti on pidetty Seinäjoella alkuviikosta. Kahta miestä haastaa kaunis ja älykäs nainen. Aamulehtikin uutisoi tapahtumaa värittömäksi eikä löytänyt miesehdokkaista suuriakaan poliittisia eroja. Ainoa joka erosi mielipiteiltään muista ehdokkaista oli Elina Lepomäki. Miehet ovat kuitenkin ennakkosuosikkeja. Herää kysymys, miksi on ryhdytty koko vaalisirkukseen? Puheenjohtaja halutaan vain vaihtaa. Miksi ei Kokoomuksen jäsenille tarjota voimallisesti uutta näkemystä ja linjaa edustavaa Elina Lepomäkeä. Hän tarjoaisi vaihtoehdon, joka erottautuisi ja erottaisi puolueen nykylinjan kaikkea syleilevästä politiikan teosta. Elina Lepomäki tarjoilee rehdin oikeistolaisen vaihtoehdon. Hän ilmoittaa olevansa köyhien asialla, vaikka hänen puolisonsa pankkiiri Jukka Lepomäki tienasi toissa vuonna 1,7 miljoonaa euroa. Lepomäki kertoo lähteneensä politiikkaan siksi, että meillä olisi vähemmän köyhyyttä ja kurjuutta, eli että saisimme pienennettyä sitä ihmisten joukkoa, joilla ei ole mahdollisuuksia ja näköaloja päästä elämässään eteenpäin. Köyhien joukon auttamiseen hän käyttäisi välineinä yksilönvapautta, vapaata yrittäjyyttä, vapaita markkinoita ja vapaata yhteiskuntaa. Jätetään nuo kiistelevät miehet rauhaan ja paneudutaan puhtain oikeistolaisin kilvin sotaan lähtevään Elina Lepomäkeen.

Olin onnekas, kun pääsin jo nuorena tekemään ulkomailla sellaisia töitä, joista maksettiin aika hyvin, hän kertoo Iltalehdessä. Elina Lepomäkeä on pidetty äärioikeistolaisena muun muassa työmarkkinanäkemystensä vuoksi. Hän on vaatinut työehtosopimusten yleissitovuuden poistoa. Hänen mukaansa jokaisella tulisi olla oikeus sopia omista työehdoistaan. Ammattiyhdistyskielteisyys roihuaa hänen blogikirjoituksissaan. Lähes mihin tahansa ongelmaan ovat ay-pomot syypäitä, puhumattakaan Suomen talouden tilasta. Viennin tyrehtyminen, investointien matala taso, korkea työttömyys ja työn puute ovat korporaatioiden ahneuden syytä. Kapitalisti pyrkii aina kohtuuteen, maksaa kiltisti veronsa ja pitää huolta palkollisistaan. Lepomäki korostaa markkinataloutta ja yksilön vapautta ja kavahtaa valtion valtaa ja holhousta. "Ay-liikkeellä olisi vielä tehtäviä. Nyt heillä on liikaa valtaa muiden työmarkkinajärjestöjen tavoin. Liikaa etuja esimerkiksi jäsenmaksujen verovähennysoikeus, monia verovapauksia. Työmarkkinajärjestöt edustavat harvainvaltaa puhtaasti", Lepomäki kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan.

Omilla nettisivuillaan Lepomäki kirjoittaa, että "Suomalaisia verotetaan liian rankasti. Lepomäki kertoo kannattavansa tasaveroa eli sitä että pieni- ja suurituloisten veroprosentti olisi sama kuten Virossa. "Minä en halua, että lapseni elävät isoina maassa, jossa sosiaalisia ongelmia hoidetaan alkoholipolitiikalla, jossa työttömyyttä hoidetaan sosiaalipolitiikalla, ja jossa julkisen vallan tehottomuuteen vastataan lisäämällä julkista valtaa", Lepomäki puolestaan kuvaa nettisivuillaan omaa ihanne-Suomeaan. Mielipiteiltään ja asenteiltaan hän ei ole niin äärioikeistolainen kuin yleisesti luullaan, sanotaan hänen lähipiiristään. Hänellä on myös pehmeämpi puoli.

Kaksoistutkinnon, diplomi-insinöörin ja kauppatieteen maisterin, omaavalla Lepomäellä on sujuva ulosanti ja hän on hyvä esiintyjä. Demareitten onni voisi sittenkin olla, että Stubb tulisi valituksi. Orpolle kuningastien avautuminen toisi ministeriyden lisäksi joksikin ajaksi kuherruskuukauden äänestäjien kanssa. Puheenjohtajan vaihdos kiinnostaa ja nostaa Kokoomuksen kannatusta. Orpon harkitseva ja harvasanainen ulosanti ei olisi liian suuri kontrasti puheenjohtaja Antti Rinteen puhetapaan. Toisin olisi Lepomäen kohdalla. Vilkas, eloisa ja ajatuksiltaan nopealiikkeinen Elina Lepomäki voisi olla Rinteelle kova haastaja. Elina haukkuu demarit konservatiiveiksi ja menestyksensä vangeiksi. SDP ei ole saanut koppia edes pienyrittäjistä, vaikka he sopisivat hyvin demareitten politiikkaan ja poliittiseen profiiliin.

Elina Lepomäelle kilpailukykysopimus ei kelpaa. Se kuulemma sitoisi liikaa hallituksen käsiä. Toisin sanoen hän haluaa lainsäädännön kautta nopeampi työelämäratkaisuja. Pakkolait tarkoittaisivat suomalaisen sopimuskulttuurin romuttamista ja täydellistä vastakkain ryhmittelyä hallituksen ja ay-liikkeen kanssa. Kuvaannollisesti syntyisi monia ruumiita ja paljon mustia vaatteita. Elinan halu poistaa ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksujen verovähennysoikeus olisi viimeinen naula Suomi-neidon arkkuun.

Esa Kanerva

Jengit ovat täällä jäädäkseen


 

                                                                                                                                    18.5.2015

Jengiytymistä ja porukoistumista on tapahtunut kautta historian. Erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien kärjistyminen on toiminut eri asioitten ympärille ryhmäytymisen moottorina. Rikollisuuden ympärillä on aina ollut organisoitumista ja järjestelmällisyyttä. Tunnetuimpia ovat mafia, camorra, marat-jengit Keski-Amerikassa ja Al Caponen ryhmä Amerikassa 1930-luvulla sekä monet hänen kilpailijansa. Kyllähän me muistamme nuoruudestamme erilaisten kaupunginosien nuorisoporukat, jotka kävivät kahnauksia ja tappeluja. Ryhmät olivat kuitenkin löyhästi järjestäytyneet ja rikollisuus ei ollut niiden yhteinen nimittäjä. Erilaista kiusantekoa, vahingontekoa ja rettelöintiä harrastettiin. Suomen kannalta paljon vaarallisempi ilmiö on ollut erilaisten moottoripyöräjengien rantautuminen Suomeen 1990-luvulla. Ne toivat mukanaan ns. kova rikollisuuden, joka oli samalla järjestäytynyttä ja hyvin kurinalaista. Uusia moottoripyöräkerhoja on tullut 2000-luvullakin Suomen rikollismarkkinoille, näistä tunnetuin on liivijengi Satudarah, joka on perustettu Hollannissa 1990-luvulla. Huolestuttavaa heidän kohdaltaan on se, että toimintaa ja houkuttelua kohdennetaan maahanmuuttajiin.

Tositapaus vähän aikaa sitten eräältä työpaikalta, jossa toinen työntekijä kertoo siivouksensa lomassa perheen tyttären elämästä. Tytär on naimisissa parikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa, joka kuuluu Bandidos-jengiin. Mies on vankilassa ja perheessä on pientä kaksi lasta. Tytär käy niin usein kuin mahdollista katsomassa vankilassa miestään ja lapsenplikkaa tarvitaan näiden vierailujen yhteydessä. Siivooja-nainen suree jo tulevaa miehen vapautumista. Hän on pessimistinen isän pääsemisestä irti vanhasta elämäntavastaan. ”Kun se Bandidos on sille niin rakas”. Moottoripyöräkerhon jäsenet muodostava tiiviin ”perheen”, josta ei noin vain erota. Se tuo turvaa ja taloudellista hyötyä, myös vankilassa olon ajan. Ryhmän sisäinen kiinteys erilaisin sosiaalisin sitein ja elämäntapa antavat suojaa yhteiskunnasta tulevaa painostusta ja lainkuuliaisuusvaatimuksia vastaan. Ulkoinen väkivallan uhka on aina olemassa ja elämässä läsnä. Bandidos oli kerhona Euroopassa pitkään Hells Angelsin varjossa. Laajeneminen alkoi Tanskasta paikallisesta kerhosta, joka oli riitautunut enkeleiden kanssa 1990-luvun alussa.

Hells Angels oli alkujaan moottoripyöräkerho, joka perustettiin toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa. Kerho on sittemmin laajentunut kansainväliseksi järjestöksi. Se myös tunnustautuu niin sanotuksi prosenttijengiksi, joka on asettunut laillisen yhteiskuntajärjestyksen ulkopuolella. Poliisin mielestä kyse on rikollisjärjestöstä. Hell Angels on luonteeltaan veljeskunta. Se tarkoittaa sitä, että jäsenet auttavat toisiaan, tekevät yhteistyötä ja tapaavat usein. Pohjoismaissa yhteistyöstä on esimerkkejä. Esimerkiksi Tanskan poliisilla on tietoja tanskalaisten ja suomalaisten Hells Angels -jäsenten yhteistyöstä. Poliisin mukaan kyseessä on pitkälle viety rikollinen yhteistyö.

Cannonball MC on suomalainen vuonna 1991 perustettu moottoripyöräkerho. Poliisi on määritellyt sen järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi. Ennen vuotta 1996 Cannonball MC oli Helvetin enkelien kannattajakerho. Kerhon jäseneksi voi päästä toisen jäsenen suosituksen kautta. Hakijalla pitää olla moottoripyörä tai ainakin vakaa aikomus hankkia sellainen. Kerhon presidentti päättää ehdokkaiden etenemisestä ja jäsenyydestä upseerien suositusten perusteella. Yhdistyksestä eroava jäsen joutuu maksamaan 15 000 €:n maksun tai luovuttamaan yhdistykselle käytössä olevan moottoripyöränsä. Lisäksi hänen on luovuttava yhdistyksen tunnuksin varustetusta liivistä. Kerholla on toimintaa Suomen kaikissa suurimmissa kaupungeissa.

Ruotsalaiset viranomaiset varoittelevat suomalaisia omista virheistään. Göteborgissa on kaupunginosia, johon poliisi ei hevin mene. Kysymyksessä on eräänlaiset ghetot, joissa omat ”lakinsa” ja sääntönsä sekä hierarkia. Jengirikollisuus on muuttanut Ruotsissa luonnettaan vuosituhannen vaihteesta lähtien. Perinteisten moottoripyöräkerhojen rinnalle ja tilalle rikostilastoihin ovat kivunneet uudenlaiset ryhmät. Nämä ovat vaikeammin määriteltävissä olevia ryhmiä. Ne ovat verkostoja ja kaveriporukoita. On usein vaikeata saada selville, mihin ryhmittymään kukakin kuuluu. Ruotsin keskusrikospoliisi nimesi viime vuonna 55 aluetta, joilla viranomaiset ja paikalliset asukkaat ovat suurimmissa vaikeuksissa jengirikosten kanssa. Ongelmat ovat yleisimpiä maahanmuuttajavaltaisissa suurkaupunkilähiöissä. Suomessa on nyt kiinnitettävä huomiota maahanmuuttajien asuntopolitiikkaan. Muualta tulleita ei saa keskittää omiin lähiöihinsä ja omiin kouluihinsa. Ruotsissa käytössä olevan vapaan kouluvalinnan vuoksi, hyväosaiset hyötyvät, kun voivat valita jälkikasvulleen hyvän koulun, mutta lähiöihin jämähtäneiden varattomien mahdollisuudet kaventuvat entisestään. Jengi tarjoaa sitten nuorelle liian helpon tien ja vaihtoehdon elämänhallintaan. Viiteryhmä tarjoaa toivon jostakin paremmasta.

Tähänkin olisi paras ratkaisu tarjota nuorille työtä ja toimeentuloa. Työn puutetta käyttävät myös rikollisjengit hyväkseen. On myös mahdollista, että rikolliset jengit integroivat työttömiä maahanmuuttajia tarjoten heille työtä omistamansa laillisen yritystoiminnan kautta luoden samalla riippuvuussuhteen näihin organisaatioihin. Ei ole olemassa nopeita ratkaisuja. Vastuuttominta on suomalaisen yhteiskunnan sulkea silmänsä rikollisuuden uusilta muodoilta. Nuorten työttömyys on riski ja erityinen riski sen on maahanmuuttajilla.

Esa Kanerva







Kunnat ovat pelanneet arvopapereilla




                                                                                                                                            17.5.2016

Viime viikolla Yle uutisoi, että monet suomalaiset kunnat ovat ostaneet johdannaisia, joissa on hävitty miljoonia. Tarkkoja summia on mahdotonta saada pankeilta tai asiakkailta. Sen verran arkoja aiheita nämä ovat. Ylen uutisissa mainittiin ainakin johdannaiskauppojen tekijöiksi Jyväskylän ja Tampereen ja Oulun.                        

Mitä nämä johdannaiskaupat ovat? Johdannainen on sijoitusinstrumentti, jota käytetään riskien pienentämiseen tai toisaalta riskien ottamiseen. Tavallaan kyse on vedonlyönnistä: sopimuksen osapuolet arvioivat esimerkiksi jonkin raaka-aineen tai osakkeen tulevaisuuden hinnasta. Yritykset ja kunnat käyttävät johdannaisia jatkuvasti toiminnassaan. Kunnissa johdannaisten käyttöä kuitenkin rajoitetaan yleensä niin, että niitä voidaan käyttää vain suojaavassa tarkoituksessa. Johdannaiset tarjoavat vipuvaikutuksen kohde-etuuteen, eli sijoituksella johdannaiseen saa suuremman tuotto- ja tappiopotentiaalin kuin suoralla sijoituksella kohde-etuuteen. Kohde-etuutena voi olla esimerkiksi osake, indeksi, valuutta, joukkovelkakirja tai hyödyke. 

Pientä eksotiikkaa ja ajankohtaisuutta saadaan tähän keitokseen sillä, että Stubbin haastaja Elina Lepomäki on ollut myymässä The Royal Bank of Scottlandin palveluksessa myymässä näitä vivutuksia. Lepomäki on Ylen tietojen mukaan neuvotellut sopimuksista ainakin Jyväskylän, Tampereen ja Oulun kaupunkien kanssa. Se kuitenkin tiedetään, että suomalaiset kunnat ovat tehneet kymmenien miljoonien tappiot johdannaiskaupoissa. Osaan tappioita on ollut syynä poikkeuksellisen pitkään matalana pysynyt korkotaso, mutta myös se, että sopimuksissa on ollut julkisen sektorin kannalta kalliita sopimusehtoja.

Jyväskylän kannalta tehty sopimus osoittautui kalliiksi. Vuoden 2015 lopulla sopimuksen markkina-arvo oli lähes 22 miljoonaa euroa tappiolla. Kaupunki päättikin irtautua sopimuksesta

Ylen uutisen mukaan Tampereen kaupunki teki vuonna 2008 kaksi johdannaissopimista Royal Bank of Scotlandin kanssa. Tampereella tehtyjen kahden sopimuksen arvo oli vuonna 2008 30 miljoonaan euroa. Nämäkin sopimukset osoittautuivat kaupungille kalliiksi korkotason laskettua negatiiviseksi. Tampere purki nämä sopimukset ja korvasi ne uusilla. Tappioitten arvo ei ole tiedossa eikä julkisoitu. Oulussa sopimuksen irtisanomista harkitaan. Lepomäki ei itse kommentoi sitä, mitkä yksittäiset kaupungit olivat hänen asiakkaitaan.

Ylipäätään voi asettaa kaksi kysymystä. Onko julkisella sektorilla sellaista osaamista, jotta voitaisiin suojautua pankkien epäedullisista sopimusehdoilta ja onko tarpeellista spekuloida yhteisillä rahoilla aikana, jolloin rahamarkkinat ovat olleet ja ovat edelleen finanssikriisin 2008 jälkeisessä krapulassa ja talous kaksoistaantumassa. Mitkään rahoituksen säännöt ja lainalaisuudet eivät toimi niin kuin ennen ja ennustaminen on tunnetusti vaikeaa!

Esa Kanerva

Huumorilla eteenpäin




                                                                                                                                          16.5.2016

Lehdet pullistelevat artikkeleita, jossa uhkaillaan työpaikkojen katoamisella ja älykkäiden robottien valtaavan työmarkkinat. Räjähdysmäinen teknologinen kehitys uhkaa erityisesti keskiluokkaisia ammatteja. Teollisuudessa käytetään paljon automatisoituja prosesseja, mutta nyt ne ovat tunkeutumassa pankkeihin, tilitoimistoihin ja teollisuuden toimihenkilöiden tonteille. Terveydenhuollossa tullaan näkemään ennen kuulumaton tekoälyn ja robotisaation aalto. Se kuuluisa lääkärien ja hoitohenkilöstön ”paperityö” automatisoituu ja tiedot potilaasta kulkevat rajojen yli. Intiassa voidaan hyvin tulkita röntgenkuvat ja verinäytteet analysoida Puolassa. Potilaan ottaminen sairaalaan sujuu ja kotiuttamiseenkin liittyvä paperityö hoidetaan koneellisesti. Hoitaminen tapahtunee tulevaisuudessakin ihmisen tekemänä työtä. Ihmistä ei kerta kaikkiaan tarvita muualla kuin ammateissa, jossa ihmisten välinen vuorovaikutus on keskiössä. Suomella pitäisi olla kuitenkin hallussa tuotekehityksen-, osaamisen ja tutkimuksen ydintehtävät. Siis ne korkeaa koulutusta ja osaamista vaativat tehtävät, joita muut eivät osaa. Oikeastaan tästä aiheesta minun ei pitänyt kirjoittaa, mutta se puski silmille ja tajuntaan Aamulehden tämän päiväisestä pääkirjoituksesta. Miten tulisi suhtautua näihin tulevan maailman uhkiin ja Sipilän hallituksen juuri kehitystarpeiden vastaisiin koulutusleikkauksiin. Ehdotan huumoria!

Missäänhän eikä milloinkaan viljelty niin paljon huumoria sota-aikana. Kaskuja syntyi yhtä hyvin etulinjan kuin asemasodan tapahtumista, sotasairaaloista, rättivarastoista, rintamajermuista lomalla ja tietenkin kotiväen arkisista ongelmista. Vaikka kotirintamalla oli kaikesta puutetta, niin naurun aiheista ei. Usein ne liittyivät juuri samaiseen ruoka- ja tarvikepulaan, mutta ennestään tutut, rauhan ajan perinteisten vitsien aihepiirit olivat myös käytössä. Olen pohtinut, miten ihmiset säilyttivät toivonsa noissa ankeissa tilanteissa ja aikoina, jolloin toivoa ei juuri ollut. Rintamalla oli jääty mottiin ja vihollinen piiritti joka puolelta. Kun jaksettiin heittää herjaa ja murjoa vitsiä, kertoivat ne kuitenkin jostakin pilkistävän toivonrippeet ja uskon selviytymiseen. Tätä on vaikea tämän päivän ihmisen ymmärtää. Vitsien aiheet eivät olleet yleensä ilkeitä, joskin laihialaiset, ruotsalaiset ja romanit saivat kyllä osansa, mutta niiden luonne oli hyväntahtoinen. Kirjallisia teoksia on jäänyt tuolta ajalta runsaasti. Mm. Kari Suomalainen piirsi runsaasti sota-aiheisia piirroksia.

Pitää muistaa tässäkin asiassa tuo faktapuoli. Huumori on ihmisen maailman puolustuskeino. Mekanismin takana on ihmisen taipumus välttää negatiivisia epämiellyttäviä tunteita, pelkoa, ahdistusta ja sisäisen kuoleman tunnetta. Eri defenssit toimivat erilaisissa tilanteissa ja eri ihmiset käyttävät eri defensseja (puolustuskeinoja). Se, mitä defensseja ihminen enimmäkseen käyttää, mitkä minän puolustuskeinot ovat hänelle tyypillisiä, kertoo hyvin paljon hänen persoonallisuudestaan. Tuntematon sotilas tuo meille kavalkadin hyvin erilaisia sotilaspersoonallisuuksia. Huumorilla mennään ja useimmat Linnan persoonista ovat kujeilevia vitsinikkareita. Honkajoen tietoinen itsevarmuus ja paskanpuhuminen sivistyneesti kirjakielellä on erilaisten puolustusmekanismien yhdistelmä. Yhtä kaikki, hänestä syntyy kaikkia huvittava ja naurattava, yhteisön lemmikki. Alikersantti Lehto puolustaa henkistä tasapainoaan kovettamalla itsensä ja projisoi tuskaansa alaisiinsa, eritoten sotamies Riitaojaan. Riitaoja käyttää hyvin lapsenomaisia käyttäytymismalleja. Hän kieltää itseltään ulkopuolella olevan ruman todellisuuden ja yrittää pysyä hengissä.

Tämän hetken tilanne näyttää olevan se, että meillä ei tuoteta poliittista huumoria. Todellisuus on tässäkin asiassa tarua huomattavasti sarkastisempi. Hallituksen politiikka ja poliittinen kulttuuri ei mitään ylimääräistä ironiaa kyllä kaipaakaan. Sipilän politiikka on niin rutikuivaa, että siitä eivät edes parhaimmat vitsinikkarit tahdo löytää aineksia naurun aikaansaamiseksi. Valitettavaa, mutta totta!


Esa Kanerva












Suomi kuntoon-mutta ei hinnalla millä hyvänsä




                                                                                                                                          13.5.2016

Suomen kansan hyvinvointi ja vauraus syntyy alkulähteillä, työstä, työn tekemisestä ja työpaikoista. Ilman työntekoa ei synny mitään. Sijoittajakapitalisti tienaa, mutta hän käyttää hyväkseen toisten ihmisten ajatus- tai muuta työtä, millä pidetään pystyssä sijoituskohteita, olkoon ne sitten yrityksiä, raaka-aineita tai arvopapereita. Siksi on tärkeää, että suomalainen työ, työelän laatu ja työympäristö ovat laadukasta, vaikuttavaa ja tuottavaa. Toisin kuin Sipilän hallitusohjelmassa on kirjattu, tarvitsemme sellaiset työn tekemisen mallit, jossa yrittäjällä on mahdollisuudet harjoittaa liiketoimintaa ja työntekijöille sellaiset työpaikat, jotka ovat ihmisarvoa kunnioittavia, kannustavat työntekijöitä oman työn hallintaan, ajatteluun ja fiksuihin työmenetelmiin. Ihminen on ajatteleva olento, jonka sielua ei voi robotisoida. Sipilä on unohtanut hallitusohjelmassaan kokonaan työelämän laatukysymykset.                                                                                                               

Miten voitaisiin saada aikaiseksi suomalaisille työpaikoille luottamusta, työntekijän ja työnantajan välistä vilpitöntä keskinäistä kunnioitusta ja avoimuutta? Ihminen ei toimi myöskään työpaikalla pelkästään järjellä, vaan ihminen tekee ratkaisuistaan suurimman osan tunnepohjalta. Ihmistä ei voi kohdella ainoastaan tuotantokoneiston osana.

Yhteistyö ja yhteispeli on ainoa mahdollisuus luoda sujuvat työprosessit. Luottamuksesta on monenlaista hyötyä organisaatiossa. Se on mm. edellytys sille, että työntekijät jakavat osaamistaan, tietojaan ja taitojaan. Luottamuksen avulla voidaan tehostaa päätösten täytäntöönpanoa, helpottaa keskinäistä kommunikointia ja vuorovaikutusta. Luottamuksen vallitessa voidaan epäselvistä asioista tehdä kysymyksiä ja saada niihin rakentavia vastauksia. Luottamus on voimavarana muutosten yhteydessä, koska luottamus sisältää kyvyn ottaa riskejä tai sietää epävarmuutta. Luottamuksen turvin ollaan valmiita vastaanottamaan uusia, ennakoimattomiakin tilanteita, koska taustalla on yhteisiä kokemuksia ennakoimattomissa tilanteissa selviämisestä.

Silloin kun työntekijä voi tehdä työnsä luottamuksen ilmapiirissä ja luottaa työnsä jonkinmoiseen jatkuvuuteen, hän alkaa omistautua työhönsä. Työntekijä käyttää voimavarojaan oman työnsä sujuvoittamiseen ja ajattelee kollektiivista parasta. Toisin sanoen hän ei osaoptimoi työtehtäviään päästäkseen mahdollisimman vähällä vaivalla. Omistautumisesta seuraa itseohjautuvuus eikä työntekijä tarvitse ohjausta ja neuvontaa siinä määrin kuin aikaisemmin. Työntekijä muistaa antaa palautetta ja kiitosta tarvittaessa työkavereilleenkin ja sietää esimiehen rakentavan, kielteisenkin palautteen hyvin. Työn imu ja hanakkuus kehittää edistää yksilön mahdollisuuksia edetä urallaan, koska esimiestyö edellyttää suurta vastuuntuntoa, toisen ihmisen huomioon ottamista ja vuorovaikutus- ja ammattitaitoa. Organisaatio luo työntekijälle mahdollisuuksia sitoutumiseen, mutta yksilön oma motivaatio säätelee sitoutumisen tasoa.

Perustehtävän ymmärtäminen ja sisäistäminen on lähtökohta työssä onnistumiselle. Jotta perustehtävän voi tehdä laadukkaasti, täytyy ensin tunnistaa mitä ja kenelle työssä tuotetaan lisäarvoa. Sen lisäksi olisi hyvä pohtia, millaiset toimintatavat työssä erityisesti edistävät laadukasta ja tuottavaa työtä. Hyvä kysymys itselle on se, miksi työnantaja maksaa minulle palkkaa, miksi olen täällä työpaikalla. Kun perustehtävä aukeaa, yleensä yksi lause riittää sen määrittelemiseen, alkaa työssä kehittyminen ja keskittyminen olennaiseen.

Osaava työntekijä saattaa löytyä vammaisista, maahanmuuttajista tai muista aikaisemmin erityisryhmiksi mielletyistä tahoista. Erilaiset ihmiset ovat voimavara, jotka voivat antaa vanhoillekin työntekijöille uusia taitoja ja kokemuksia, joita saattaa tarvita vaikkapa erilaisten asiakkaiden kanssa. Yritykset liian usein palkkaavat mukavia ihmisiä. Mukava ihminen ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin hyvä ihminen. Mukava ihminen pyrkii miellyttämään. Hän saattaa aiheuttaa yritykselle vahinkoa vaikkapa noudattamalla vahingollista ohjetta. Hyvä ihminen sen sijaan pyrkii tekemään oikein, ja kyseenalaistaa vahingolliset ohjeet.

Insinöörimäinen suhtautuminen on myrkkyä vaikuttavaan työntekemiseen keskittyvillä työpaikoilla. Kylmän viileä käskyttäminen ja tietty, järkeen perustuva ajattelutapa ei kannusta eikä motivoi. Samankaltaista palautetta pääministeri Sipilä saa pääministeriydestään suomalaisilta. Fordilainen ja liukuhihnamainen tiedottaminen kansalle tehdyistä päätöksistä ei innosta hurraa-huutoihin, koska päätökset ovat lisäksi huonosti perusteltuja ja usein epäoikeudenmukaisia.

Hallituksen pitäisi tulla alas puusta maan tasalle ja ymmärtää hyvän työelämän merkitys. Jos se ei hallitusohjelman teon huumassa tullut mieleen, sen voi paikata nyt vuotta myöhemmin. Pitää muistaa, että työn tekemisestä lähtee suomalainen hyvinvointi. Innostus työhön on optimaalinen tila sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta. Työstään sisäisesti motivoitunut ja sitä kautta innostunut työntekijä voi hyvin, on tuottava ja omistautuu työlleen. Innostunut työntekijä saa enemmän aikaan ja työn laatu on parempi kuin ”olen vaan töissä täällä” -asenteella. Herra Sipilä, tämä on perustotuus ja tie kohti parempaa työn tuottavuutta ilman työreformia!


Esa Kanerva

Alijäämäistä tilinpäätöstä pukkaa




                                                                                                                                         12.5.2016

Tampere on tehnyt alijäämäisiä tilinpäätöksiä jo useamman vuoden, nyt vuodelta 2015 38.886.000,00 euroa. Maksuja korotetaan, tuottoja kuurintaan joka puolelta, henkilöstömenoja piiskataan pienemmiksi ja organisaation toimintaa tehostetaan. Missä piilee syy siihen, että taloutta ei saada tasapainoon? Syitä on monia, mutta ylitse kaiken ovat valtion rajut leikkaukset valtionosuuksiin, sitten työttömyyden kustannukset, vientiteollisuuden alamäki ja raju investointitahti.

Valtionosuusjärjestelmän uudistus vei Tampereelta noin 9 milj. euron vuotuiset tulot. Edellisen
hallituksen toteuttamat ja nykyisen hallituksen jatkamat kuntien peruspalvelujen ja opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksien leikkaukset nousevat vuonna 2016 jo 1,9 miljardiin euroon. Vuonna 2019 valtionosuuksien leikkausten kokonaismäärä on nykytietojen mukaan yli 2 miljardia
euroa, joka tarkoittaa Tampereelle noin 90 milj. euron vajetta rahoituspohjaan. Rajut leikkaukset valtionosuuksiin yhdessä alati kasvavan palvelutarpeen kanssa pakottavat kaupungin tulevina vuosina etsimään merkittäviä säästöjä toimintamenoihin sekä tehostamaan laajasti toimintojaan.

Työttömyys aiheuttaa kaupungille huomattavia kustannuksia. Vientiteollisuus on vaikeuksissa ja työstä on puute. Taloudellisen kaksoistaantuman pitkittyminen on vienyt Tampereelta työpaikkoja. Vuonna 2009 menetetyistä 5 700 työpaikasta on vuoden 2013 loppuun mennessä korvattu 2 630. Vuoden 2013 lopussa Tampereella oli työpaikkoja noin 116 750, joka on noin 2 000 vähemmän kuin vuonna 2012. Työpaikkaomavaraisuus oli 123,3 prosenttia. Vuonna 2013 näkymä on synkentynyt eikä vuoden 2008 työpaikkamäärää, lähes 120 000, ole vieläkään saavutettu. Tämä
aiheutuu siitä, että suurina irtisanomisten vuosina 2013 ja 2014 työpaikkojen määrän vähentyminen lasketaan vähintään useissa sadoissa, jopa tuhansissa. Tampereen työllisyystilanne jatkoi synkkenemistään. Vuoden 2015 lopussa työttömyysaste kiipesi ennätyslukemiin 18,9 prosenttiin. Edellisen kerran se oli ollut näin korkea vuoden 1998 alussa. Työttömiä työnhakijoita oli vuoden lopussa 21 356, noin 1 250 henkilöä enemmän kuin edellisenä vuotena.                        

Vaikka pitkäaikaistyöttömien määrä pienentyikin vuonna 2014, oli määrä vuoden 2015 lopussa enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Yli vuoden työttöminä olleita oli vuoden 2015 lopussa noin 7 160. Alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita Tampereella oli 3 330, eli noin 240 nuorta edellisvuotta enemmän. Vaikka työmarkkinoille pääseminen on yleisesti ottaen vaikeutunut, ovat nuorten työttömyysjaksot tyypillisesti olleet lyhytkestoisia, mutta niissäkin näkyy nykyään pidentymistä. Nuorten työttömyysjaksot ovat liittyneet yleensä siirtymävaiheisiin esimerkiksi opiskelun ja työssäkäynnin välillä. Sen sijaan ikääntyvien työttömien on entistä vaikeampi palata takaisin työelämään. Yli 50-vuotiaita työttömiä oli joulukuussa noin 6 300 henkilöä, miltei kolmasosa kaikista työnhakijoista. Vuodessa heidän määränsä kasvoi lähes 250 henkilöllä. Tampereen työttömyysaste pysytteli kuuden suurimman kaupungin korkeimpana. 20 suurimman kunnan vertailussa Tampereen edellä olivat vain Kotka, Lahti ja Joensuu.

Kaupungissamme on käynnissä ennen näkemätön ja isojen hankkeiden rakentamisbuumi. Olisi joskus syytä seisahtua porukalla ja kysyä, onko meillä tähän kaikkeen varaa? Nettoinvestoinnit toteutuivat 212,7 milj. eurona. Kaupunkiympäristön kehittämisen investointien yhteenlaskettu toteuma oli 111,5 milj. euroa (2014: 108,4 milj. euroa). Rantaväylän tunnelin rakentamistyöt etenivät edelleen vauhdikkaasti ja hankkeen koko vuoden nettoinvestoinnit toteutuivat yhteensä 54,4 milj. eurona (2014: 37,6 milj. euroa). Keskeisistä aluekehityshankkeista Vuoreksen alueen investointimenot toteutuivat 3,7 milj. eurona ja Keskusta-hankkeen investoinnit 2,7 milj. eurona. Raitiotien suunnitteluinvestointeja kirjattiin 3,8 milj. euroa. Maa- ja vesialueiden investoinnit toteutuivat 18 milj. eurona.                                                                                                                                 


Tilakeskuksen pääosin talonrakentamiseen kohdistuvat investoinnit etenivät suurimmaksi osaksi suunnitellusti ja toteutuivat kokonaisuutena 62,3 milj. eurona (2014: 57,9 milj. eurona). Talonrakentaminen käsitti perusparannuksia ja muutostöitä sekä uudisrakentamista. Suurimmat hankkeet tilikaudella olivat Vehmaisten koulu ja päiväkoti 7,1 milj. euroa, Tampereen kansainvälisen koulun perusparannus ja laajennus 6,8 milj. euroa, Hatanpään kantasairaalan perusparannus 4-5 ja laajennus 6,1 milj. euroa, Kissanmaan perhetukikeskuksen perusparannus ja laajennus 4,3 milj. euroa ja Tampere-talon tilamuutos ja laajennus 4,0 milj. euroa. Pirkanmaan keskuspuhdistamon suunnittelua jatkettiin.


Henkilöstö säästi veren maku suussa. Asukasmäärä kasvoi yli 2000 uudella kuntalaisella, mutta henkilöstökulut nousivat vain 0,6 prosenttia. Henkilötyövuosien määrä kasvoi vain 0,2 prosenttia. Kannattaako enää käydä sellaista keskustelua, ettei julkista sektoria ole tehostettu ja kunnan lötjäselät eivät tee mitään. Toki toimintaprosesseja pitää aina tarkastella kriittisesti ja hakea optimaalista tehokkuutta. Turhaa työtä on turha tehdä ja Roomaan vie monta tietä. Parannettavaa löytyy aina ja täydellistä tulosta kannattaa hakea sekä etsiä.


Tunnelin jälkeen tulee vuoroon ratikka ja areena. Ratikan kustannusarviot liikkuvat 300–400 miljoonan euron huitteilla ja areena maksaa kokonaisuudessa arviolta puoli miljardia. Minun ikäni ei riitä näitten kustannusten ja niistä aiheutuvien velkojen kuittaamiseen. Nuoremmat sukupolvet eivät saa perintöämme ilmaiseksi

Esa Kanerva




Lähde: Tampereen kaupungin tilinpäätös 2015






 

Hallitus sortaa naisia työelämässä ja unohti tasa-arvon




                                                                                                                                            11.5.2916

Uuden hallitusohjelman ainoa viittaus sukupuolten tasa-arvoon on toteamus siitä, että miehet ja naiset ovat Suomessa tasa-arvoisia. Ohjelma heijastelee näkemystä jo toteutuneesta tasa-arvosta sen sijaan, että se määrätietoisesti pyrkisi muutokseen. Kokoomuksella ja Keskustapuolueella ei ole ollut selkeää profiilia tasa-arvon edistäjänä tai uudistajana. Perusporvarihallitus sai viime keväänä paljon kritiikkiä siitä, ettei sen ohjelmassa mainita mitään miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisestä. Siinä todetaan vain asioiden nykytila.

Kun Sipilän hallitus tekee uutta lainsäädäntöä, tasa-arvon näkökulmasta on vähintä, mitä voidaan vaatia, että se tekee arvioinnin sukupuolivaikutuksista. Nyt yleiset hallitusohjelmakirjaukset näyttävät, että hälytyskellojen pitäisi soida. Hallitusohjelma tarjoaa rajuja leikkauksia, jotka iskevät eritoten lapsiperheisiin. Muun muassa perhevapaisiin ja päivähoitoon sekä määräaikaisiin palvelusuhteisiin tulevilla muutoksilla on sukupuolivaikutuksia, jotka pitäisi ottaa huomioon. Leikkaukset koskevan myös erityisesti naisvaltaista kuntatyöntekijöiden kenttää.

Moitteista suivaantuneina hallitus on tehnyt sentään jotakin pakon edessä. Se julkaisi samapalkkaisuusohjelman ja tasa-arvo-ohjelman. Samapalkkaisuuohjelmassa 2016–2019 luvataan muun muassa soveltaa työsopimuksiin sukupuolivaikutusten arviointia, lisätä tietoa palkoista ja kehittää ammattia pohtiville sovellus, joka kannustaa pohtimaan aloja ennakkoluulottomasti. Sitkeään naisten ja miesten väliseen palkkaeroon tulisi kuitenkin puuttua järein konstein, kuten naisvaltaisille aloille suunnattavilla erityisillä palkankorotuksilla. Lisäksi erityisesti vastentahtoista osa-aikatyötä tekevien aseman parantaminen on otettava tosissaan. Edellisen samapalkkaisuusohjelman päätavoite oli sukupuolten palkkaerojen kaventuminen 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Uuden ohjelman pyrkimyksenä on sukupuolten keskimääräisen palkkaeron kaventaminen, ilman prosenttitavoitetta.

Huhtikuussa julkaistu Samapalkkaisuusohjelma antoi viitteitä siitä, että hallitus ei ole tosissaan edistämässä sukupuolten välistä tasa-arvoa. Hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan kohdistui valtavasti odotuksia. Se oli pettymys. Aikamoinen ihmeiden tekijä ohjelman olisikin pitänyt olla, jotta sillä olisi paikattu edes pieni osa siitä, mitä hallituksen politiikka on tehnyt tasa-arvolle. Hallitus on heikentänyt sukupuolten välistä tasa-arvoa esimerkiksi leikkaamalla päivähoidosta. Ensinnäkin pohjoismaisen hyvinvointivaltion naisystävällisyyden ajatuksesta on tämän hallituksen tekemän kurjistuspolitiikan myötä luovuttu. Hallituksen jo tekemät leikkaukset kohdistuvat erityisesti julkisen sektorin naisvaltaisille aloille. Hallituksen tasa-arvo-ohjelman julkaiseminen jälkijättöisesti onkin monilta osin tasa-arvotyön näkökulmasta epäjohdonmukaista. Ennen kaikkea se nostaa esiin tasa-arvoa koskevia epäkohtia, joita hallituksen toteuttama politiikka ennestään sisältää ja joita sen toivoisi huomioivan päätöksenteossaan.

Hallitusohjelman ainoa viittaus sukupuolten tasa-arvoon on siis toteamus siitä, että miehet ja naiset ovat Suomessa tasa-arvoisia. Vaikka hallitus ei tee sukupuolivaikutusten arviointia, hallituksen toimilla on merkittäviä sukupuolivaikutuksia. Indeksileikkauksista selvästi suurempi osa, 58 % kohdistuu naisiin kuin miehiin. Julkisen sektorin työntekijöistä yli 70 prosenttia on naisia. Luottamusmiehenä olen erittäin huolestunut työttömyyden mahdollisesta lisääntymisestä julkisella sektorilla, koska sen rahoitusta leikataan. Tampere on hakenut pilottikokeiluun, jossa se osallistuu hinnoittelu- ja kannustinmallien kokeiluun perusterveydenhuollossa. Kokeilujen kautta hallitus antaisi kunnille vapaat kädet olla noudattamatta osaa nykyisestä peruspalveluita koskevaa lainsäädännöstä. Tämä tulee johtamaan myös erityisesti naisiin kohdistuviin irtisanomisiin. Vanhuspalvelujen henkilöstön vähentäminen, päivähoidon ryhmäkoon kasvattaminen ja koulujen luokkakokojen suurentaminen koskevat naisvaltaisia aloja. Päivähoidon ryhmäkokojen kasvattaminen heikentää varhaiskasvatuksen laatua ja kasvattaa lasten eriarvoisuutta. Ryhmäkokojen kasvattaminen tarkoittaa myös päivähoidon työntekijöiden vähentämistä ja lisää naisvaltaisen alan työttömyyttä. Jos halutaan lisätä yksinhuoltajien työssäkäyntiä, ei pidä heikentää päivähoitopalveluita vaan päinvastoin monipuolistaa niitä ja parantaa osa-aikatyön kannattavuutta. Ilmeisesti hallitus haluaa lisätä myös köyhyyden ja kouluttamattomuuden periytymistä, sillä pienituloisten perheiden lasten mahdollisuutta opiskella vaikeutetaan lisäämällä opiskelun lainapainotteisuutta ja poistamalla opintotuesta indeksi. Koska määräaikaiset työsuhteet kasaantuvat naisille, myös hallituksen kaavailema koeajan pidentäminen kohdistuu erityisesti naisiin.

Hallitus harjoittaa politiikka, joka kohtelee syrjivästi ikääntyneitä naisia, paitsi eläkeleikkausten ja maksujen korotusten kautta, myös hoivan laadun heikkenemisellä. Tosiasia on se, että naiset elävät pitempään kuin miehet ja korkean iän saavuttaneista enemmistö on naisia. Kuntatyöntekijöiden kelpoisuusehtojen alentaminen ja siitä seuraava palkkojen alentaminen tulee koskettamaan erityisesti naisia. Vanhustyössä mitoituksen kiristäminen eli yhä pienempi määrä työntekijöitä hoitaa vanhuksia, vähentää naistyöpaikkojen määrää.

Tilastokeskuksen mukaan lapsimäärä Suomessa laskee jo viidettä vuotta peräkkäin. Viimeksi yhtä vähän lapsia on syntynyt 1800-luvun nälkävuosina. Hallituksen budjettileikkaukset ovat kohdistuneet poikkeuksellisen rajusti naisiin ja lapsiperheisiin. Esimerkiksi päivähoitomaksujen korotus iskee pienituloisten lisäksi keskituloisiin, jotka nousevat korkeimpaan maksuluokkaan. Kannustinloukkuja synnyttävät säästötoimet eivät myöskään edistä naisten työuria eivätkä lasten hankkimista.

Esa Kanerva

Sipilä on kilauttanut kavereilleen




                                                                                                                                     10.5.2016

Pääministeri aikoo laittaa valtion yhtiöitten omaisuuden ”töihin”. Hän on keskustellut omistajaohjauksen muutoksista liikemiestuttaviensa kanssa. Hän on konsultoinut Suomen talouden eliittiä. Mitä enemmän seuraan hallituksen touhuja, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että nyt tehtävät suunnitelmat ja päätökset on jo pitkään valmistellun strategian tulosta. Oikeisto on odotellut sopivaa hetkeä ja tilaisuutta toteuttaakseen unelmansa. Aiotaan tehdä täydellinen työreformi, joka ei onnistunut 1990-luvun alussa, sosialisoida kansallisomaisuus harvojen ja valittujen haltuun, jakaa kansa vuohiin ja lampaisiin sekä toteuttaa ns. rakenteelliset muutokset, ajaa alas julkinen sektori ja pakottaa yhteiskunta amerikkalaistyyppiseen vapaaseen markkinatalouteen. Surkeinta tässä on se, että nyt osa nyt tehtävistä muutoksista ovat pysyviä ja korjausliikkeitä ei voi tehdä. Jos esimerkiksi palvelut altistetaan kilpailutukselle, hankintalain säännösten mukaan kilpailutusta on jatkettava hamaan tulevaisuuteen. Pakkivaihdetta ei tässä junassa ole. Valtion kerran myyty omaisuus ei palaa enää koskaan yhteiskunnalle eikä työelämän lakeja ja työehtosopimuksia noin vain muutella jatkossa. Siitä pitävät työnantajat huolen kiristämällä palkansaajia työpaikkojen vähentämisellä ja yritysten maastamuutolla.

En millään tavalla voi hyväksyä Postin kannattavien osien yhtiöittämistä ja velvoitteiden siirtämistä veronmaksajien kontolle. Harvaan asuttuun kepulandiaan hoidettaisiin postipalvelut lain velvoittamana, mutta kermat kuorii yhtiö. Vielä kamalampaa olisi, että yhtiön omistaisi kokonaan joku muu taho kuin valtio. Sehän on suora lahjoitus markkinoille ja omistavalle luokalle. Sipilä on luvannut kertoa omistajapolitiikan suunnanmuutoksesta ensi tiistaina. Täytyy etukäteen katsella tukevaa tuolia, jolle istahtaa uutisia kuunnellessa.                                                 

Valtionyhtiö Finnairia suunnitellaan pistettävän lihoiksi. Ennakkotietojen mukaan valtio olisi luopumassa enemmistöomistuksestaan. Venäjän kanssa tehdyn ylilentosopimuksen vuoksi, tarvitaan suomalaista omistusta yhtiössä yli 50 prosenttia, mutta Sipilällä lienee jo ostajaehdokas niille osakkeille, jotka siirretään ostavaan yhtiöön. Tietysti kauppaehdot ovat kavereille edulliset ja kannattavat. Tulee mieleen Aasian tsunami-onnettomuus, joissa kuoli satojatuhansia ihmisiä. Maailman lentokonekapasiteetti oli täysin käytössä evakuoimassa eläviä ja loukkaantuneita sekä rahtaamassa ruumiita. Finnair nouti suomalaiset kotiin. Onneksi meillä suomalaisilla oli omassa hallinnassa ja valtion omistamana lentoyhtiö, joka oli tarvittaessa käytettävissä. Muistaakseni nykyinen presidenttikin evakuoitiin onnettomuusalueelta Finnairin koneella. Jos lentoyhtiön enemmistöosakkuus muuttuu vähemmistöomistajuudeksi, mikä on ns. huoltovarmuus sen jälkeen?   

Entinen yrittäjä ja yritysjohtaja Sipilä on ottanut valtion omistajapolitiikan hahmottelussa merkittävän roolin. Hallituksen salkunjaossa Sipilä päätti ottaa vastuulleen myös omistajaohjauksen. Valtio on enemmistöomistajana yli 40 yhtiössä. Lisäksi valtiolla on merkittäviä omistuksia kahdessatoista pörssiyhtiössä. Näitä omistuksia hallinnoidaan valtion sijoitusyhtiön Solidiumin kautta. Suomessa valtionyhtiölain mukaan eduskunta päättää, missä yhtiöissä valtio voi luopua yksinomistuksestaan. Toisin sanoen Sipilän hallituksella on lakimuutoksin mahdollisuus yksityistää valtionyhtiöitä ja luopua omistusosuuksistaan, jäädä vähemmistöosakkaaksi tai luopua kokonaan omistuksestaan. Näin on jo tapahtunut kymmenissä yhtiöissä. Tunnetuimpia yhtiöitä, joissa valtio on myynyt koko omistuksensa, ovat mm. Partek, Veitsiluoto, Medivire, Sisu ja Suomen Autokatsastus.

Ylen lähteiden mukaan hallitus suunnittelee Suomen Teollisuussijoituksen roolin selvää kasvattamista. Sipilä on hahmotellut mallia, jossa Teollisuussijoitukselle mahdollistettaisiin suurempi riskinotto. Hän on aloittamassa uutta kasinopeliä meidän kansalaisten rahoilla ja menneitten sukupolvien kartuttamalla omaisuudella. Onko tämä nyt se kasvurahasto, josta Keskustapuolue puhui oppositiossa kaikkien ongelmien ratkaisijana, koska yhtiöiden myynnistä saatuja rahoja aiotaan sijoittaa Teollisuussijoitukseen.? Hallituksessa tosin puolue ei tähän mennessä ole puhunut halaistua sanaa kasvurahastosta. Ja myytävääkin riittää. Tunnettuja valtion omistamia yhtiöitä ovat mm. viinaa myyvä Altia, lentokenttiä operoiva Finavia, energiajätti Fortum, öljy-yhtiö Neste Oil, aseita valmista Patria, rakennuskoneita vuokraava Raskone, puuta ja turvetta myyvä Vapo ja Vr Group sekä lukuisa liuta muita. Lisäksi Sipilä hahmottelee Sote-uudistuksen tiimoilta uutta valtionyhtiötä hallinnoimaan ICT-palveluita. Omistajaohjausta on myös hallituksen Sote-palveluiden tuottajien yhtiöittämisvaatimus.

Sipilän mielestä valtion taseessa on laiskaa pääomaa, jota tarvitsee käyttää tehokkaammin. Onko yksityistäminen ainoa keino, joka tulee hallituksen mieleen tehostamistoimenpiteenä. Totta kai nämä toimenpiteet tullaan tekemään, koska näin on suunniteltu ja sovittu pienessä piirissä, kenties jo vuosia sitten. Valtion omistajuus pistellään parempiin suihin ja hyvinvointivaltion tukipilarit puretaan. Ei käy, ei kerta kaikkiaan käy!

Esa Kanerva












 

Kokoomusta ja Stubbia keitetään painekattilassa




                                                                                                                                             9.5.2016

Kokoomus (edesmenneen Kolumnistin Aimo Kairamon mukaan Sekoomus) on nyt puolueena sekavuuden tilassa ja eripurainen. Erilaiset klikit ovat ryhmittyneet asemiin ja kaikkea liikkuvaa ammutaan. Tähän mennessä kaksi haastajaa on putkahtanut ottamaan mittaa nykyisestä puoluejohtajasta ja valtionvarainministeristä Stubbista. Yksi ehdokas lymyää piilossa Euroopan investointipankin varapääjohtajana. Lieneekö hänellä aikomusta astua esiin ”mustana hevosena” sen jälkeen kun muut ehdokkaat ovat raadelleet toisensa poliittisesti hengiltä?

Kaikki ehdokkaat ovat pastamustia porvareita, joten mistään suurista linjaerimielisyyksistä ei liene kysymys. Pikemminkin kokoomuslaisia ja etenkin eduskuntaryhmää huolestuttaa puolueen nykyinen kannatus. Siihen haetaan nyt klassisen syntipukkiteorian avulla syyllistä. Yksinkertaista logiikkaa on syyttää ainoastaan ja vain Paavo Lipposta taitetusta eläkeindeksistä, niin samankaltaista menettelyä on kaataa kaikki puolueen kuonat Aleksin niskaan. Taitetun indeksin olisi kahdenkymmenen viimeisen vuoden aikana voinut korjata jos minkäväriset hallitukset, mutta kun eivät ole asiaan kajonneet. Ei Stubb yksinään ole muodostanut hallitusta ja tehnyt hallitusohjelmaa. Nyt ei enää esiinnytä työväenpuolueena. Orpo syyttää puolueen puheenjohtajaa siitä, että puolueen yhteys keskiluokkaan on katkennut. No totta maar se köysi on napsahtanut poikki, koska keskiluokalta hallitus on vienyt lähes kaiken, eikä Aleksi sitä yksin ole tehnyt. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on torvet soiden ja liput hulmuten vakuuttaneet uskollisuuttaan hallitusohjelmalle, köyhien ja keskiluokan kurittamiselle, leikkauksille ja hyvinvoivien paapomiselle.

Taitaa Kokoomuksen kuntaeliitillä ja eduskuntaryhmällä olla löysät housuissa, jos edustaja on vähänkään käynyt kentällä kuulostelemassa kansan tuntoja. On siinä moni kaupunginvaltuutettu joutunut nöyryytetyksi ja toriparlamentit jakaneet hallituksen päätöksille korvatillikoita ja antaneet tuomioita pikaoikeudenkäynneissä. Peiliin katsominen ja virheiden huomaaminen itsessä on poliitikolle kovin vaikeaa. Siksi tarvitaan päitä pölkylle. Puoluejohtajilla on nykyään jääkiekkovalmentajan osa ja asema. Kun menee vähänkin huonosti, niin ei muuta kuin valmentaja vaihtoon. Kyllä tilanne Stubbin kannalta näin puolueen ulkopuolelta arvioiden vaikuttaa tukalalta. Puolueväki ja kuninkaantekijät hakevat asemia ja kuuluttavat uskollisuuttaan omalle ehdokkaalleen kuin Kimille Pohjois-Koreassa. Täytyy myös huomata lumipalloefekti. Kun vyörytys puheenjohtajan kaatamiseksi on saatu aikaan, ilmiö kasvaa ja saa suhteettomat mittasuhteet. Ei se seuraava puolueelle valittava puheenjohtaja ole kuitenkaan ihmeidentekijä, joka taikasauvallaan nostaa puolueen kannatuksen tällä harjoitettavalla politiikalla pilviin. Kun vertaa Stubbin haastajia nykyiseen puoluejohtajaan, alkaa Aleksander vaikuttaa itse asiassa oikein asialliselta ja jonkin verran myös sosiaalista mieltä omaavalta mieheltä.

Haastaja Elina Lepomäki on toisen kauden kansanedustaja. Ennen eduskuntaan nousemista hän toimi Liberan tutkimusjohtajana ja enkelisijoittajana. Merkillinen ”ajatus”- hautomo tuo Libera on, koska sen tuutista tulee ainoastaan Kokoomus-propagandaa! Elina vihaa ammattiyhdistysliikettä yli kaiken. Hän kertoo blogissaan, että avoimessa taloudessa työehdot määrää kuluttaja. Yritys toimii välittäjänä tuossa kaupassa, ja se voi korkeintaan viivyttää välttämätöntä, työntekijän irtisanomista, silloin kun tämän työ ei käy kaupaksi tuotteen tai palvelun muodossa. Jäykillä työehdoilla ei paranneta edes työllisen ay-jäsenkunnan asemaa. Täyttä roskaa koko höpötys! Yrityksillä ei ole hänen mukaansa mitään vastuuta työntekijöistään, koska se on vain välittäjän roolissa. Elina väittää, että ainoastaan työntekijöitten harteilla on tuotteen tai palvelun onnistunut myyminen. Jos ei onnistu, seuraa välttämättömyys, irtisanominen. Eikö yritys toteutakaan toiminta-ajatustaan ja työntekijät tee, mitä käsketään sekä kulje kohti työnantajan määrittelemää suuntaa? Yksi Lepomäen teeseistä on se, että hallitus leikkaa liian vähän ja nostaa veroja liikaa. Elinan mielestä ”hallituksen leikkaamat kolme miljardia ovat vain 5,6 % valtion budjetista eikä se kata edes puolta tämän vuoden lisävelanotosta, joka on 6,7 miljardia talousarvion mukaan. On kohtuutonta, että koviksi päätöksiksi luonnehditaan mediassa sellaisia, joilla edes auttavasti yritetään saattaa nykyistä julkista taloutta tasapainoon ja kansantaloutta kilpailukykyiseksi.” Tottahan on, että nämä säästöt eivät rikasta kirpaise ja varakkaalla olisi varaa säästää enemmänkin, mutta miksi ei hallitus sitten ohjaa leikkauksia sinne, missä kapitaalia on. Hallituksen säästöjä kuvaa hyvin Väinö Linna Pohjantähdessään eräässä episodissa, jossa kutsutaan väkeä sirkukseen katsomaan fakiiria, joka ”pistää piikin toisen peruksiin eikä itse tunne mitään”. Elina Lepomäki piikittää nyky-yhteiskunnassa juuri köyhiä ja keskiluokkaa, mutta ei tunne itse mitään tuskaa ja laittaa ”toisen ihmisen housuilla takapuolensa tuleen.” Aleksi näyttää oleven kiltti poika täti Lepomäen rinnalla.

Toinen Stubbin kilpakumppani on ministeritoveri ja Aleksin itsensä valitsema yhteistyökumppani. Petteri Orpo. Orpo on olennainen osa Turun valtaklikkiä. Hän on istunut pitkään kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa. Varsinais-Suomen maakuntahallitusta hän johti Ilkka Kanervan erottua paikalta. Mahtaa valtionvarainministeriä nyt harmittaa. Tunnettu totuushan on se, että mitä lähempää puukkoa lyödään selkään, sen pahemmin sattuu. Orpolle taisi pakolaiskysymyksen hoitamisesta saatu suitsutus kihahtaa nuppiin ja hän pelaa upporikasta tai rutiköyhää. Helsingin Sanomien mukaan Orpon taakse on vielä hyvissä ajoin ennen kesäkuun puoluekokouksessa tulossa nimekkäiden kansanedustajien ja kokoomusvaikuttajien lähetystö. Mukaan lähtijät eivät halua ”pilata hyvää uutista” liian aikaisella ulostulollaan. Tukijanimeksi ilmoittautuisi HS:n tietojen mukaan myös Euroopan Investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuori, jota on myös veikkailtu Stubbin haastajaksi. Petteri on myös todistellut palkansaajajärjestöjen olevan Suomen kilpailukyvyn esteenä. Orpon mukaan ay-liike on vieraantunut suomalaisesta työstä. Kaikenlainen juoniminen sujuu tältä Kokoomuksen toivolta. Opiskelijapolitiikasta kokoomuksen Varsinais-Suomen toiminnanjohtajaksi 1998 siirtynyt Orpo toteutti rahakkaan operaation. Historian sivuille on jäänyt Orpon johtaman Varsinais-Suomen kansallissäätiön toteuttama kauppa, jossa kokoomuksen säätiö kauppasi kaupungilta noin 58 000 eurolla ostamansa Ala-Lemun kartanon saneerattuna eteenpäin 1,7 miljoonalla eurolla.

Jotakin tamperelaistakin on tässä puoluejohtajakisassa. Nimittäin kansanedustaja Harri Jaskari on lupautunut Elina Lepomäen kampanjapäälliköksi. Onnistaakohan Jaskaria tässä kisassa sen paremmin kuin Metson kaasutuslaitoksen lobbaamisessa ja myymisessä Pirkanmaan Jätehuollolle. Pelkään, että tässäkään kisassa Lepomäen puolesta ei kunnian kukko laula. Ja onneksi Jätehuolto ei valinnut Jaskarin mallia, koska nykyinen arinapolttolaitos toimii yli odotusten ja Lahden kaasutuslaitos kompuroi ylivoimaisissa vaikeuksissa.


Esa Kanerva




Lapsenpiikana




                                                                                                                                     4.5.2016

Kirjoittaja matkaa Kainuuseen hoitamaan lapsenlapsia ja palaa blogin pariin ensi  maanantaina 9.5.20126. Nauttikaa keväästä ja hyvää Helatorstaita, ehkä viimeistä kertaa kyseisenä pyhänä vietettävää vapaa päivää!

Esa Kanerva

Särkänniemi on enemmäin kuin elämyspuisto!






   
                                                                                                                                          3.5.2016


 


Toveriseuran vieraana huhtikuun lopulla kuukausikokouksessamme kävi Särkänniemen toimitusjohtaja Miikka Seppälä. Miikka on pitkäaikainen kokoomuspoliitikkko, kaupunginvaltuutettu ja kaunginhallituksen jäsen. Nykyisin hän on Särkänniemi Osakeyhtiön toimitusjohtaja. Huvipuistobisnes on nykyään kovaa hommaa, kilpailu on kovaa ja erilaisia tapahtumapuistoja on noussut Suomeen kuin tatteja keväällä sateen jälkeen. Hän kertoi olevansa toimitusjohtaja. joka on tehnyt elämyspuiston huonoimman tuloksen, mutta myös tekemässä Särkänniemen historian parasta tulosta. Haasteita on ollut, sateisia kesiä, ”väärää” hinnoittelua ja delfiini-ongelmaa. Delfiineistä en kirjoita muuta kuin, että asia on hoidossa ja niistä pidetään jatkossakin hyvää huolta. Hankkeiden kokonaiskustannusarvio liikkuu 100 miljoonan euron tienoilla.


 


Särkänniemen isku- ja mainoslause on ”enemmän kuin elämyspuisto”. Se kuvaa tulevaisuuden palvelulupausta. Huvipuiston suunnitelmissa on koko alueen ja palveluiden massiivinen laajentaminen.  Suunnittelualueena on Särkänniemen huvipuistoalue ja muut niemellä sijaitsevat alueet sekä lisäksi Onkiniemen entinen teh­dasalue, Mustanlahden ja Kortelahden satama-alue ja Rantaväylän tiealue. Alue rajautuu pohjoisessa Näsijärveen ja etelässä rautatiehen. Idässä rajana on Tammerkoski ja lännessä Sahate­ränkatu. Särkänniemen alueella on lukuisia elämyspuistoon liittyviä raken­nuksia ja huvilaitteita sekä kaupungin merkkirakennuksia, kuten Näsinneula ja planetaario sekä Sara Hildénin taidemuseo. On­kiniemen alueella sijaitsevat entisen trikootehtaan punatiiliset tehdas- ja voimalarakennukset. Mustanlahden satama on Näsi­järven puolen tärkein satamapaikka, jossa on mm. vierasvenesa­taman palvelut sekä ravintola- ja tapahtumatoimintaa. Alueella käy vuosittain n. 600.000 asiakasta. Hankkeiden kokonaiskustannusarvio liikkuu 100 miljoonan euron tienoilla.


 


Rantaväylän tunneli rauhoittaa alueen liikennettä ja mahdollistaa uudet keinot järjestää pääsy alueelle.


Yhtenä liikenteellisenä tavoitteena on ollut vahvistaa kävelyn ja pyöräilyn asemaa sekä parantaa yhteyksi­en laatutasoa sekä alueen sisällä että ulkopuolelle. Tavoitteena on lisätä keskustasta tulevan jalankul­kuakselin viihtyisyyttä ja esteettömyyttä. Tärkeimpiä yhteyksiä ovat keskustasta saapuvat kävely-yhteydet sekä niiden jatkeena oleva Mustanlahden ylittävä silta Särkänniemeen. Tavoitteena on lisäksi ollut mahdollistaa Paasikivenkadun länsi-itä – suuntainen seudullinen jalankulun ja pyöräilyn pääreitti, joka kulkee Paasikivenkadun vartta edelleen Ranta-Tam­pellaan.


Lisäksi tärkeänä tavoitteena on ollut kasvattaa jouk­koliikenteen kulkutapaosuutta alueelle saapumi­sessa. Tämän mahdollistaa linja-autoyhteyksien lisäksi raitiotien ja sen Sepänkadun raitiotiepysäkin rakentuminen.


 Elämyspuistoa kehitetään entistä vetovoimaisem­maksi matkailukohteeksi, joka toimii jatkossa vah­vemmin myös ympäri vuoden aktiivisena vapaa-ajan ja elämyksien kohteena. Uusia sijoitettavia hankkeita ovat mm. hotelli, ve­sipuisto, sisäaktiviteetit, uudet ravintolat ja uudet huvilaitteet.


Mustanlahden satama-alueeseen liittyy samanai­kaisesti satamatoiminnan turvaavia tavoitteita että tavoitteita alueen kehittämisestä virkistys- ja tapah­tumakäytössä, osana kaikille kaupunkilaisille avointa kaupunkimaista rantavyöhykettä. Satamatoiminto­jen kehittämiseen liittyy nykyisten isojen liikennöin­tialusten toiminnallisuuden mahdollistaminen, joka käytännössä tarkoittaa tilavarauksia sekä sataman laiturialueella että vapaata väylätilaa liikennöintiin. Sataman kehittämiseen liittyy myös kotisatamalaitu­rien määrän lisääminen.


Taidemuseo sijaitsee ainutlaatuisella luonnonlähei­sellä paikalla ja sillä on merkittävien kokoelmiensa ja vaihtuvien näyttelyiden ansiosta mahdollisuus kehittyä nykyisessä sijainnissaan entistä tärkeäm­mäksi kulttuurikohteeksi. Suunnitelmassa tutkitaan museon saavutettavuuden parantaminen ja selkeyt­täminen sekä museorakennuksen laajentamismah­dollisuudet.


Meillä tamperelaisilla on onni omistaa Särkänniemen kaltainen yhteinen, elämys-, huvipuisto-, taide ja vapaa-ajan palvelukeskus. Ei aina tarvitse lähteä kauas tai ulkomaille saadakseen kaikenikäisille sopivia ”huvielämyksiä”.  Historian keisarit tiesivät jo kauan aikaa sitten, että kansa tarvitsee paitsi leipää, myös sirkushuveja!


Esa Kanerva


 


Lähteenä on käytetty Särkänniemen yleiskaavaesitettä.


 


 


                                                                                                                


Onko SAK:n uudella puheenjohtajalla valtaa?




                                                                                                                                             2.5.2016

SAK:n uusi puheenjohtaja valitaan SAK:n edustajakokouksessa Tampereella kesäkuun alussa. Yllättävän hiljainen ja vaisu on valintaprosessi ollut, vaikka yli miljoonan jäsenen SAK:lle on haettu uutta puheenjohtajaa. Paikalle on toki sovitulta naistakin perustelulla, että nyt on naisten vuoro. Ehdokas on nyt kuitenkin löytynyt. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta (sd.) on nousemassa palkansaajien keskusjärjestön SAK:n uudeksi puheenjohtajaksi. Puheenjohtajan valitsevaan edustajakokoukseen on aikaa vajaat kaksi kuukautta.

Olen seurannut Akavan edunvalvontaa ja touhuilua aika läheltä. Minua on aina kummastuttanut se, että Akavassa ei mikään liiku tai narahda ilman Opettajien ammattijärjestö OAJ:n kantaa. Se sanelee kaiken, aina liiton uuden puheenjohtajankin. Onko SAK:ssa käymässä samanlainen sisäinen prosessi. Tämän voisi päätellä siitäkin, että sen suurempaa kiihkoa ja pyrkyä ei ollut keskusjärjestön johtoon. Mistä on kysymys?

SAK:n vientialojen liitot Puuliitto, Metalliliitto, Paperiliitto ja Teollisuuden ammattiliittojen TEAM ovat tehneet aiesopimuksen, jossa ne fuusioituvat yhdeksi liitoksi. Hanke on merkittävä. Tämä noin 300 000 palkansaajaa kokoava vientiliittojen ryhmä olisi käytännössä taho, joka tulevaisuudessa neuvottelisi palkankorotukset Suomessa. Uuden teollisuuden suurliiton perustamisella tavoitellaan myös teollisuusliittojen painoarvon vahvistamista sopimustoiminnassa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Uusi jättiliitto kerää yhteen keskeisten vientialojen työntekijät. Se, joka päättää rahasta eli tässä tapauksessa Suomen palkkatyöläisten palkoista, istuu kukkona tunkiolla. Valta on sellainen ihmeellinen ilmiö, että jos sitä on, sitä myös käytetään. SAK: lainen palkansaajakenttä valmistautuu liittofuusiolla jo siis täyttä päätä vallan uusjakoon ja uuteen työmarkkinoiden neuvottelumalliin. Tässä sivussa niillä on mahtia määrätä myös muista työelämän kysymyksistä ja keskusjärjestön päätöksenteossa. Tuleeko Metalliliiton Riku Aallosta uusi Akavan mallin mukainen Olli Luukkainen?

EK ilmoitti marraskuussa, että se ei tee enää keskitettyjä sopimuksia, vaan pyrkii liittokohtaisiin. Jos Ruotsin malli otetaan käyttöön, palkankorotusten taso ja raami määräytyvät käytännössä uuden suurliiton ja EK:n Teknologiateollisuuden välisissä neuvotteluissa. Niissä ratkaistaan palkankorotustaso, ei pelkästään teollisuudessa, vaan myös julkisella puolella kuten kouluissa ja sairaaloissa.

Tuskin ajatus yhteisestä keskusjärjestöstä oli ehditty haudata, kun alkoi pyörittely, kuka oikeasti käyttää valtaa järjestössä. Vientiliittojen yhdistymisen ja vientivetoisen neuvottelujärjestelmän rakentamisen jälkeen asiaa ei enää tarvitse pohtia.

Se on Metalliliiton ympärille fuusioitunut suurliitto. Sen puheenjohtajasta tulee suomalaisen työmarkkinavallan ykkönen palkansaajapuolella.

Mikä on SAK:n uuden puheenjohtajan rooli? Onko hän statisti, sivusta seuraaja vai toimija. Presidentti Niinistö on aikoinaan todennut itsestään, että vallaton mies voi olla joskus villi. Vallan puute on Elorannan ongelma niin kuin se on Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderinkin. Puhua voi suulla suuremmallakin ja tehdä esityksiä, mutta asioitten toteutuminen on jonkun muun, SAK:ssa jatkossa uuden suurliiton peukalon alla. Uskon, että Elorannalla jää tulevaisuudessa enemmän aikaa harrastuksilleen, mökkeilyyn, melontaan, hiihtoon ja vanhaan traktoriinsa. Jarkko Eloranta toivoo, että pahimmat yhteenotot ammattiyhdistysliikkeen ja maan hallituksen välillä ovat takanapäin. Sitä rohkenen epäillä. Vallattomat liittopuheenjohtajat lähetetään yleensä vetämään työryhmiä ja pohtimaan yhteiskunnallisiin ongelmiin ratkaisuja. Niitähän riittää. Totta kai sosiaaliturvaratkaisut ja työttömyysturva ovat tärkeitä asioita neuvotella ja valmistella kolmikannassa sekä varsinkin tämän hallituksen kanssa, mutta keskusjärjestönkin vaikuttamismahdollisuudet jäävät rajallisiksi. Lain säädäntövalta on hallituksella. Elorannan osa on vaikea tältäkin kannalta katsottuna.

SAK:n hallitus päättää SAK:n linjan. Ja SAK:n hallituksessa uudella vientiliitolla on vallan avaimet rautakourissaan.

Esa Kanerva