9.5.2016
Kokoomus (edesmenneen Kolumnistin Aimo Kairamon mukaan Sekoomus) on nyt puolueena sekavuuden tilassa ja eripurainen. Erilaiset klikit ovat ryhmittyneet asemiin ja kaikkea liikkuvaa ammutaan. Tähän mennessä kaksi haastajaa on putkahtanut ottamaan mittaa nykyisestä puoluejohtajasta ja valtionvarainministeristä Stubbista. Yksi ehdokas lymyää piilossa Euroopan investointipankin varapääjohtajana. Lieneekö hänellä aikomusta astua esiin ”mustana hevosena” sen jälkeen kun muut ehdokkaat ovat raadelleet toisensa poliittisesti hengiltä?
Kaikki ehdokkaat ovat pastamustia porvareita, joten mistään suurista linjaerimielisyyksistä ei liene kysymys. Pikemminkin kokoomuslaisia ja etenkin eduskuntaryhmää huolestuttaa puolueen nykyinen kannatus. Siihen haetaan nyt klassisen syntipukkiteorian avulla syyllistä. Yksinkertaista logiikkaa on syyttää ainoastaan ja vain Paavo Lipposta taitetusta eläkeindeksistä, niin samankaltaista menettelyä on kaataa kaikki puolueen kuonat Aleksin niskaan. Taitetun indeksin olisi kahdenkymmenen viimeisen vuoden aikana voinut korjata jos minkäväriset hallitukset, mutta kun eivät ole asiaan kajonneet. Ei Stubb yksinään ole muodostanut hallitusta ja tehnyt hallitusohjelmaa. Nyt ei enää esiinnytä työväenpuolueena. Orpo syyttää puolueen puheenjohtajaa siitä, että puolueen yhteys keskiluokkaan on katkennut. No totta maar se köysi on napsahtanut poikki, koska keskiluokalta hallitus on vienyt lähes kaiken, eikä Aleksi sitä yksin ole tehnyt. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on torvet soiden ja liput hulmuten vakuuttaneet uskollisuuttaan hallitusohjelmalle, köyhien ja keskiluokan kurittamiselle, leikkauksille ja hyvinvoivien paapomiselle.
Taitaa Kokoomuksen kuntaeliitillä ja eduskuntaryhmällä olla löysät housuissa, jos edustaja on vähänkään käynyt kentällä kuulostelemassa kansan tuntoja. On siinä moni kaupunginvaltuutettu joutunut nöyryytetyksi ja toriparlamentit jakaneet hallituksen päätöksille korvatillikoita ja antaneet tuomioita pikaoikeudenkäynneissä. Peiliin katsominen ja virheiden huomaaminen itsessä on poliitikolle kovin vaikeaa. Siksi tarvitaan päitä pölkylle. Puoluejohtajilla on nykyään jääkiekkovalmentajan osa ja asema. Kun menee vähänkin huonosti, niin ei muuta kuin valmentaja vaihtoon. Kyllä tilanne Stubbin kannalta näin puolueen ulkopuolelta arvioiden vaikuttaa tukalalta. Puolueväki ja kuninkaantekijät hakevat asemia ja kuuluttavat uskollisuuttaan omalle ehdokkaalleen kuin Kimille Pohjois-Koreassa. Täytyy myös huomata lumipalloefekti. Kun vyörytys puheenjohtajan kaatamiseksi on saatu aikaan, ilmiö kasvaa ja saa suhteettomat mittasuhteet. Ei se seuraava puolueelle valittava puheenjohtaja ole kuitenkaan ihmeidentekijä, joka taikasauvallaan nostaa puolueen kannatuksen tällä harjoitettavalla politiikalla pilviin. Kun vertaa Stubbin haastajia nykyiseen puoluejohtajaan, alkaa Aleksander vaikuttaa itse asiassa oikein asialliselta ja jonkin verran myös sosiaalista mieltä omaavalta mieheltä.
Haastaja Elina Lepomäki on toisen kauden kansanedustaja. Ennen eduskuntaan nousemista hän toimi Liberan tutkimusjohtajana ja enkelisijoittajana. Merkillinen ”ajatus”- hautomo tuo Libera on, koska sen tuutista tulee ainoastaan Kokoomus-propagandaa! Elina vihaa ammattiyhdistysliikettä yli kaiken. Hän kertoo blogissaan, että avoimessa taloudessa työehdot määrää kuluttaja. Yritys toimii välittäjänä tuossa kaupassa, ja se voi korkeintaan viivyttää välttämätöntä, työntekijän irtisanomista, silloin kun tämän työ ei käy kaupaksi tuotteen tai palvelun muodossa. Jäykillä työehdoilla ei paranneta edes työllisen ay-jäsenkunnan asemaa. Täyttä roskaa koko höpötys! Yrityksillä ei ole hänen mukaansa mitään vastuuta työntekijöistään, koska se on vain välittäjän roolissa. Elina väittää, että ainoastaan työntekijöitten harteilla on tuotteen tai palvelun onnistunut myyminen. Jos ei onnistu, seuraa välttämättömyys, irtisanominen. Eikö yritys toteutakaan toiminta-ajatustaan ja työntekijät tee, mitä käsketään sekä kulje kohti työnantajan määrittelemää suuntaa? Yksi Lepomäen teeseistä on se, että hallitus leikkaa liian vähän ja nostaa veroja liikaa. Elinan mielestä ”hallituksen leikkaamat kolme miljardia ovat vain 5,6 % valtion budjetista eikä se kata edes puolta tämän vuoden lisävelanotosta, joka on 6,7 miljardia talousarvion mukaan. On kohtuutonta, että koviksi päätöksiksi luonnehditaan mediassa sellaisia, joilla edes auttavasti yritetään saattaa nykyistä julkista taloutta tasapainoon ja kansantaloutta kilpailukykyiseksi.” Tottahan on, että nämä säästöt eivät rikasta kirpaise ja varakkaalla olisi varaa säästää enemmänkin, mutta miksi ei hallitus sitten ohjaa leikkauksia sinne, missä kapitaalia on. Hallituksen säästöjä kuvaa hyvin Väinö Linna Pohjantähdessään eräässä episodissa, jossa kutsutaan väkeä sirkukseen katsomaan fakiiria, joka ”pistää piikin toisen peruksiin eikä itse tunne mitään”. Elina Lepomäki piikittää nyky-yhteiskunnassa juuri köyhiä ja keskiluokkaa, mutta ei tunne itse mitään tuskaa ja laittaa ”toisen ihmisen housuilla takapuolensa tuleen.” Aleksi näyttää oleven kiltti poika täti Lepomäen rinnalla.
Toinen Stubbin kilpakumppani on ministeritoveri ja Aleksin itsensä valitsema yhteistyökumppani. Petteri Orpo. Orpo on olennainen osa Turun valtaklikkiä. Hän on istunut pitkään kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa. Varsinais-Suomen maakuntahallitusta hän johti Ilkka Kanervan erottua paikalta. Mahtaa valtionvarainministeriä nyt harmittaa. Tunnettu totuushan on se, että mitä lähempää puukkoa lyödään selkään, sen pahemmin sattuu. Orpolle taisi pakolaiskysymyksen hoitamisesta saatu suitsutus kihahtaa nuppiin ja hän pelaa upporikasta tai rutiköyhää. Helsingin Sanomien mukaan Orpon taakse on vielä hyvissä ajoin ennen kesäkuun puoluekokouksessa tulossa nimekkäiden kansanedustajien ja kokoomusvaikuttajien lähetystö. Mukaan lähtijät eivät halua ”pilata hyvää uutista” liian aikaisella ulostulollaan. Tukijanimeksi ilmoittautuisi HS:n tietojen mukaan myös Euroopan Investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuori, jota on myös veikkailtu Stubbin haastajaksi. Petteri on myös todistellut palkansaajajärjestöjen olevan Suomen kilpailukyvyn esteenä. Orpon mukaan ay-liike on vieraantunut suomalaisesta työstä. Kaikenlainen juoniminen sujuu tältä Kokoomuksen toivolta. Opiskelijapolitiikasta kokoomuksen Varsinais-Suomen toiminnanjohtajaksi 1998 siirtynyt Orpo toteutti rahakkaan operaation. Historian sivuille on jäänyt Orpon johtaman Varsinais-Suomen kansallissäätiön toteuttama kauppa, jossa kokoomuksen säätiö kauppasi kaupungilta noin 58 000 eurolla ostamansa Ala-Lemun kartanon saneerattuna eteenpäin 1,7 miljoonalla eurolla.
Jotakin tamperelaistakin on tässä puoluejohtajakisassa. Nimittäin kansanedustaja Harri Jaskari on lupautunut Elina Lepomäen kampanjapäälliköksi. Onnistaakohan Jaskaria tässä kisassa sen paremmin kuin Metson kaasutuslaitoksen lobbaamisessa ja myymisessä Pirkanmaan Jätehuollolle. Pelkään, että tässäkään kisassa Lepomäen puolesta ei kunnian kukko laula. Ja onneksi Jätehuolto ei valinnut Jaskarin mallia, koska nykyinen arinapolttolaitos toimii yli odotusten ja Lahden kaasutuslaitos kompuroi ylivoimaisissa vaikeuksissa.
Esa Kanerva
