17.5.2016
Viime viikolla Yle uutisoi, että monet suomalaiset kunnat ovat ostaneet johdannaisia, joissa on hävitty miljoonia. Tarkkoja summia on mahdotonta saada pankeilta tai asiakkailta. Sen verran arkoja aiheita nämä ovat. Ylen uutisissa mainittiin ainakin johdannaiskauppojen tekijöiksi Jyväskylän ja Tampereen ja Oulun.
Mitä nämä johdannaiskaupat ovat? Johdannainen on sijoitusinstrumentti, jota käytetään riskien pienentämiseen tai toisaalta riskien ottamiseen. Tavallaan kyse on vedonlyönnistä: sopimuksen osapuolet arvioivat esimerkiksi jonkin raaka-aineen tai osakkeen tulevaisuuden hinnasta. Yritykset ja kunnat käyttävät johdannaisia jatkuvasti toiminnassaan. Kunnissa johdannaisten käyttöä kuitenkin rajoitetaan yleensä niin, että niitä voidaan käyttää vain suojaavassa tarkoituksessa. Johdannaiset tarjoavat vipuvaikutuksen kohde-etuuteen, eli sijoituksella johdannaiseen saa suuremman tuotto- ja tappiopotentiaalin kuin suoralla sijoituksella kohde-etuuteen. Kohde-etuutena voi olla esimerkiksi osake, indeksi, valuutta, joukkovelkakirja tai hyödyke.
Pientä eksotiikkaa ja ajankohtaisuutta saadaan tähän keitokseen sillä, että Stubbin haastaja Elina Lepomäki on ollut myymässä The Royal Bank of Scottlandin palveluksessa myymässä näitä vivutuksia. Lepomäki on Ylen tietojen mukaan neuvotellut sopimuksista ainakin Jyväskylän, Tampereen ja Oulun kaupunkien kanssa. Se kuitenkin tiedetään, että suomalaiset kunnat ovat tehneet kymmenien miljoonien tappiot johdannaiskaupoissa. Osaan tappioita on ollut syynä poikkeuksellisen pitkään matalana pysynyt korkotaso, mutta myös se, että sopimuksissa on ollut julkisen sektorin kannalta kalliita sopimusehtoja.
Jyväskylän kannalta tehty sopimus osoittautui kalliiksi. Vuoden 2015 lopulla sopimuksen markkina-arvo oli lähes 22 miljoonaa euroa tappiolla. Kaupunki päättikin irtautua sopimuksesta
Ylen uutisen mukaan Tampereen kaupunki teki vuonna 2008 kaksi johdannaissopimista Royal Bank of Scotlandin kanssa. Tampereella tehtyjen kahden sopimuksen arvo oli vuonna 2008 30 miljoonaan euroa. Nämäkin sopimukset osoittautuivat kaupungille kalliiksi korkotason laskettua negatiiviseksi. Tampere purki nämä sopimukset ja korvasi ne uusilla. Tappioitten arvo ei ole tiedossa eikä julkisoitu. Oulussa sopimuksen irtisanomista harkitaan. Lepomäki ei itse kommentoi sitä, mitkä yksittäiset kaupungit olivat hänen asiakkaitaan.
Ylipäätään voi asettaa kaksi kysymystä. Onko julkisella sektorilla sellaista osaamista, jotta voitaisiin suojautua pankkien epäedullisista sopimusehdoilta ja onko tarpeellista spekuloida yhteisillä rahoilla aikana, jolloin rahamarkkinat ovat olleet ja ovat edelleen finanssikriisin 2008 jälkeisessä krapulassa ja talous kaksoistaantumassa. Mitkään rahoituksen säännöt ja lainalaisuudet eivät toimi niin kuin ennen ja ennustaminen on tunnetusti vaikeaa!
Esa Kanerva
