Eikä tässä vielä kaikki!

                                                                                                                                           21.3.2024

Olemme juuri saaneet lukea Pirkanmaan hyvinvointialueen palveluverkon karsinnoista. Orpon hallituksen hallitusohjelmaan liittyy myös suunnitelmat sairaalaverkon supistamisesta tällä vuosikymmenellä. Se on saanut hyvin vähän huomiota mediassa. Rajuja karsintasuunnitelmia kuitenkin on. Tämä teksti perustuu hallitusohjelman pohjalta asetetun työtyhmän 11.1.2024 julkistamaan selvitykseen ja pääosin kansanedustaja Aki Lindenin siitä tekemään alustukseen.

”Uudistusehdotuksia” täytyy aina perustella. Työryhmän mielestä nykyinen sairaalaverkko on vanhanaikainen eikä vastaa enää väestön alueellista jakaumaa. Lisäksi sotehenkilöstön saatavuus on vaikeutunut, lääketiede on kehittynyt, erikoissairaanhoidon kustannuksilla ja tarvitaan riittävät potilasmäärät. Selvityksen mukaan ratkaisut tulee tehdä kansallisesti keskitetysti.

Ensimmäisessä vaiheessa vuosina 2026-2028 työryhmä ehdottaa erillisten päivystyspisteiden vähentämistä nykyisestä. Tällä hetkellä maassamme on 5 yliopistollista sairaalaa, 7 laajan päivystyksen sairaalaa, 7 ympärivuorokautisen yhteispäivystyksen sairaalaa, 6 ympärivuorokautisen päivystyksen sairaalaa, jotka sijaitsevat yliopistollisen sairaalan hyvinvointialueella, 10 perusterveydenhuollon ympärivuorokautista päivystystä ja 22 synnytyksiä hoitavia sairaaloita. Ehdotuksen mukaan yöaikaisten päivystyspisteiden määrää vähennetään. Hyvinvointialueella voi olla vain yksi synnytyssairaala. Jokaisella hyvinvointialueella voi olla yksi sairaala, joka toteuttaa erikoisalojen ympärivuorokautista päivystystä, leikkaustoimintaa sekä tehohoitoa ja tehovalvontaa. Tässä ilmaisulla, voi  olla, tarkoitetaan, ettei ole pakko. Jokainen ymmärtää, ettei "ylimääräisiä" sairaaloita voida, valtion vahtiessa tiukasti  kustannuksia, ylläpitää. 

Lisäksi tiettyjä anestesiaa vaativia toimenpiteitä voi tehdä myös muissa kuin ympärivuorokautisen päivystyksen sairaaloissa. Tällä turvataan yksityisten toimijoiden ja sairaaloiden bisnes ja  toimintamahdollisuudet.

Työryhmän mielestä vuodesta 2029 alkaen sairaalaverkkoa on edelleen tiivistettävä. Sairaaloiden varsinainen pudotuspeli alkaa. Uusi sairaaloiden porrastuksen järjestelmä on 1) Yliopistollinen sairaala, 2) Keskussairaala, 3) Akuuttisairaala, 4) Sotekeskuksen vuodeosasto. Valtakunnallisesti viisi yliopistollista sairaalaa jatkaisivat, mutta myös niiden työnjakoa on kehitettävä. Jokaisessa sairaalassa ei tehtäisi kaikkia toimenpiteitä tai hoidettasi kaikkia sairauksia. Maassamme säilyisi viidestä kahdeksaan keskussairaalaa. Tämä merkitsisi sairaaloiden merkittävää vähentämistä, katkolla saattaisi olla Mikkeli, Kokkola, Hämeenlinna, Kotka, Kajaani, Kemi, tai Savonlinna.

Muut sairaalat olisivat joko akuuttisairaaloita tai sote-keskusten vuodeosastoja. Akuuttisairaala olisi monipuolisempi ja kykenevä akuuttihoitoihin erityisesti ikääntyvän väestön konservatiivisilla erikoisaloilla. Akuuttisairaalakategoriaan siis ”putoaisi” osa nykyisistä keskussairaaloista ja varmuudella kaikki ns. aluesairaalat, joista osa siirtyisi kategoriaan ”sotekeskuksen vuodeosasto”. Tässä toisessa vaiheessakin on tarkoitus vähentää synnytyssairaaloiden määrää.

Ihmettelin joku hetki sitten hyvinvointialueiden valtuustojen pientä päätäntävaltaa. Valtion tiukka ohjausote tulee näköjään jatkumaan. Jos Orpon hallituksen asettaman työryhmän linjaukset  tapahtuisivat, luottaisin karsinnassa enemmän hyvinvointialueiden itsenäiseen päätäntävaltaan ja ratkaisuihin kuin siihen, että valtio ohjaa keskitetysti näinkin isoja ratkaisuja. Kaikki viisaus ei asu ministeriöissä eikä heillä voi olla sellaista tarkempaa tietoa väestön palvelutarpeista kuin maakuntavaltuustolla paikallisesti. Hyvinvointialueilla on varmasti paras tieto henkilöstön saatavuudesta ja resursseista, jonka perusteella toiminnan laajuus on mahdollista suunnitella.

Toisaalta esimerkiksi Pirhan julkaisemat suunnitelmat vanhusten hoidon alasajosta eivät luottamusta herätä tässäkään asiassa. Tällaista tulevaisuuttako kohti me olemme menossa, hoitoa ja hoivaa saa paksulla lompakolla, tavallinen kansa etsikööt sairaalaa kartta kädessä. Toivottavasti sattuu olemaan kyytirahat jemmassa!

Esa Kanerva

Laillisuutta, sisäministeri Rantanen!

                                                                                                                                           15.3.2024

Perussuomalaisten eräs keskeisimmistä poliittisista teemoista on ollut syyttää muita puolueita poliittisista virkanimityksistä. Puolueen blogeja verkossa palstalla on vuodelta 2022 kirjoitus, jonka otsikkona on ”Poliittiset virkanimitykset laittomia: Miten niitä voi olla?

Jutussa vedotaan siihen, että virkaan pitää lain mukaan valita siihen ansioitunein henkilö. Lain vaatimusten pitäisi sinänsä jo estää tällaiset nimitykset – eli sen, että hyväpalkkainen ja tärkeä virka annetaan puolueen suosikille. Miksi oikeusvaltio ei vaadi puolueitakin noudattamaan lakia?

Artikkeli huutaa syyttäjän perään, missä on esitutkinta, missä on käräjäoikeuden käsittely? Nyt olisi aihetta tällaiseen prosessiin.

Perussuomalainen sisäministeri nimitti eilen Suojelupoliisin päällikön virkaan perussuomalaisen puolueen jäsenen, oman valtiosihteerinsä Juha Marteliuksen.

Virkaa haki parikymmentä henkilöä. Hakijoitten joukossa oli mm. Suojelupoliisin apulaispäällikkö Petri Knape. Hän on tehnyt pääosan virkaurastaan Suojelupoliisin johdossa sekä strategisena että operatiivisena apulaispäällikkönä. Ennen Suojelupoliisia hän työskenteli pitkään Keskusrikospoliisissa talousrikostorjunnan tehtävissä. Knape on myös toiminut kansainvälisissä tehtävissä Interpolin pääsihteeristössä.

Martelius ei aio luopua jäsenkirjastaan, koska Supon päällikkö ei politikoi. Rantasen mielestä Marteliuksen nimittäminen ei ole poliittinen virkanimitys. No ei tietenkään, rouva Rantanen, Petri Knapen syrjäyttäminen valinnassa ei ole lainkaan poliittinen valinta. Se ei näytä eikä edes haiskahda poliittiselta virkanimitykseltä! Näin kääntyy takki ja takki heiluu näin, missä on nyt Tynkkysen tai Bergbomin huuto laillisuuden perään?

Esa Kanerva

Tyhjän päälle on turha rakentaa

                                                                                                                                          1.3.2024

Luin Pirkanmaan hyvinvointialueen vanhuspalveluiden kehittämissuunnitelman. Olen tehnyt uran vanhuspalveluissa käytännön työssä sairaanhoitajana ja esimiehenä. Olen pöyristynyt!  

Vanhuspalveluiden kehittämissuunnitelmat ovat irtautuneet todellisuudesta kuin raketti maan pinnalta. Alkuhätäännyksestä toivottuani, ensimmäinen ajatus oli, että nämä ei voi millään keinoin onnistua. Miten reagoisin tai mitä kirjoittaisin kehittämissuunnitelmasta? Päädyin siihen, että vertaan suunnitelmaa käytännön työstä saamaani kokemukseen.

Pirha aikoo luopua ikäihmisten laitoshoitopaikoista. Samalla vähennetään rajusti nykyään käytössä olevia ympärivuorokautisen palveluasumisen ns. tehostetun palveluasumisen paikkoja. Sitten leikkurissa ovat kotihoidon käynnit. Mitä ajatellaan sitten tilalle? Omaiset valjastetaan hoitovankkureiden kärkeen, tämän työn lisäksi perhehoidolla, yhteisöasumisella ja kotihoidon digipalveluilla kuvitellaan selvittävän. Nämä vaihtoehdot eivät korvaa edes nykyisiä, huonosti toimivia palveluita. Miksi?

Nykyinen suomalainen kulttuuri ja työelämä eivät mahdollista työikäisten ihmisten osallistumista vanhusten hoivaan nykyistä enempää. Tälläkin hetkellä lapset joutuvat toimimaan vanhempiensa asianajajina järjestellessään vanhusten asioita pankkipalveluista byrokraattien kanssa kiistelyyn. Perhehoito on mahdollinen hyvin pienelle osalle vanhuksia, koska tässä hoitomuodossa vaaditaan liikuntakykyä ja omatoimisuutta. Paikkojakin on tarjolla vähän. Yhteisöasumisesta ja kotihoidon digipalveluista kirjoitan tässä erikseen.

Yhteisöasumisessa ja kotihoidossa suunnitelmat tarkoittavat vanhusten hylkäämistä ja jättämistä oman onnensa varaan. Yksinkertaisesti siitä syystä, että suurin osa näitä palveluita tarvitsevista vanhuksista on eri asteisesti dementoituneita.                                                                                        

Yhteisöllisessä asumisessa ei ole ympärivuorokautista valvontaa. Miten dementoitunut vanhus huolehtii itsestään, jos muisti on niin lyhyt, että ajatus unohtuu samassa lauseessa? Kuka huolehtii perustarpeista niissä tilanteissa, kun eritteet tulevat housuihin ja petiin? Miten huolehditaan vanhuksen juomisesta ja syömisestä, jos hän ei ymmärrä lusikan päälle mitään? Kuka kääntää muorin asentoa sängyssä, jos ihminen ei ymmärrä tehdä sitä itse. Virtsan retentio (virtsarakon tyhjenemisen estyminen) on aika yleinen vaiva, monestakin syystä ikäihmisillä. Millä toimenpiteillä seurataan virtsan eritystä? Vaiva edellyttää hoidoksi nopeaa katerointia. Miten tämä asia hoidetaan? Entä obstipaation eli ummetuksen torjunta ja vatsan toimittaminen, kuka sitä seuraa ja hoitaa säännöllisesti? Yleensä vanhus muuttuu näistä vaivoista sekavaksi ja tuskaiseksi. Viedäänkö tästä syystä harhaileva pappa Acutaan? Sinnekin vain, mikäli joku kavereista ymmärtää pyytää apua. Mitä tehdä usein nimenomaan yöaikaan ulosteilla itsensä ja ympäristönsä sotkevalle vanhukselle? Näillä tiedoilla ei mitään.

Olen seurannut läheisteni kotihoitoa. Kun dementia etenee, aluksi loppuu kiinnostus uutisten seurantaan, lehtiin ja kirjoihin. Eräsi selitti lukemattomuutta sillä, että hänen on turha lukea, koska hän unohtaa mitä lauseen alkuosassa kirjoitettiin. Sitten puhelimesta tulee turha esine, siihen ei osata vastata soittamisesta puhumattakaan. Miten tällainen ihminen hyötyy kotihoidossa älykelloista, tableteista, automaattisista doseteista ja videovastaanotoista? Ei mitenkään. Digipalveluitten varaan on turha kotihoitoa rakentaa.

Aamulehti kirjoitti hetki sitten, että ”ikääntymisen ja hoivan huippuyksikön lausunnon mukaan suunnitelmien toteutuminen tarkoittaisi, että yli 3 000 palveluja tarvitsevaa ikäihmistä jää vuonna 2030 kokonaan niitä vaille. Näin käy, vaikka optimistiset arviot omaishoidon ja yhteisöllisen asumisen määrän kasvusta toteutuisivat.” Voiko yhteiskuntamme muuttua arvoiltaan tällaiseksi?

Kieltäydyn uskomasta Pirhan ”asiantuntijoiden” vanhusten hoitotyöstä tekemiin tuulentupiin ja suunnitelmiin. Tuohon Aamulehden uutiseen kyllä uskon. Tarvitsemme ryhtiliikkeen ja politiikkaa on muutettava. Keväällä 2025 on maakuntavaalit. Muutos lähtee paitsi valtion harjoittamasta politiikasta, myös maakuntavaltuuston päätöksistä.

Esa Kanerva