Bloggaaja talvilomalla

Hyvät lukijani!

Olen lomalla ja kirjoittelen jälleen 7.4.2016. Mukavaa viikkoa! Terveisin Esa Kanerva

Tampereen kaupungin tiistain 22.3. yt-neuvotteluista

                                                                                                                                           23.3.2016

Tampereen kaupungin tilinpäätös vuodelta 2015 on muodostumassa n. 40 milj. euroa alijäämäiseksi. Tämän vuoden talousarviossa alijäämä on n. 20 milj. euroa. Koska tulo- tai menopuolella ei ole odotettavissa merkittäviä muutoksia parempaan, tulee säästöjä pyrkiä hakemaan kaikesta toiminnasta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa vuotta.

Yhteistoimintalaki edellyttää, että henkilöstön kanssa neuvotellaan henkilöstön asemaan merkittävästi vaikuttavista asioista. Koska säästötoimilla on aina myös vaikutuksia henkilöstön työhön, kaupunki kutsui pääluottamusmiehet yhteistoimintaneuvotteluun. Tänään käydyssä neuvottelussa käsiteltiin taloustilannetta ja tarvittavien kustannussäästöjen mahdollisia henkilöstövaikutuksia.

Yhteistoimintaryhmässä käsiteltiin mm. palkattomia vapaita, hallinnon tehtävien rekrytointien ja ulkoisen rekrytoinnin rajoittamista nykyistä tiukemmin, työajan käytön tehostamista, matkustuksen vähentämistä ja hankinnoissa säästämistä. Neuvottelut päätettiin tältä osin.

Tilannetta seurataan ja tarvittaessa keskustelua aiheesta jatketaan kaupungin yhteistoimintaryhmässä.

Esa Kanerva

Lähde mukaan kuntavaaliehdokkaaksi

                                                                                                                                      22.3.2016

Seuraavat kuntavaalit järjestetään ensi vuoden 2017 huhtikuun 9. päivänä sunnuntaina. Toveriseurakin hakee innostuneita ehdokkaita ja auttaa alkuun. Minä puheenjohtajana ja johtokunnan jäsenet ottavat ilmoittautumisia vastaan ja neuvovat, kuinka virallisesti mm. ehdokassuostumuksen täyttöön.

Sdp:llä on tavoitteena koko maassa vähintään 7000 ehdokasta siten, että naisten, nuorten ja maahanmuuttajien edustus on vahvasti mukana. Tampereella minimitavoite on saada sadan ehdokkaan lista täyteen.

Tiedon saanti ja koulutus ovat kuntien luottamustehtävissäkin kaiken a ja o. Mitä paremmin luottamushenkilö on asioista perillä, sitä paremmin hän pystyy vaikuttamaan ja sitoutumaan tehtäviin prosesseihin ja päätöksiin.

Koulutusta on tarjolla monipuolisesti. Tampereen Sosialidemokraattisella Kunnallisjärjestöllä on päivitetty ohjelma ja ehdokkaalla on käytössään myös tiivistelmä siitä. Piirijärjestöt järjestävät myös koulutusta. Tulevat valtuutetut ovat paljon vartijoina. Kunnat muuttuvat ja toimintaympäristö tulee entistä haasteellisemmaksi. Myllerrys antaa mahdollisuudet vaikuttaa siihen, minkälainen asema kuntapäättäjällä on tulevaisuudessa.

Ehdokkaan vaalityötä ohjataan ja neuvotaan kädestä pitäen. Ja nyt kannattaa hyödyntää demareitten positiivinen puhuri ja meihin kohdistuva luottamus. Luottamushenkilön työssä ei vaadita ylimaallisia kykyjä. Riittää kun on huolellinen ja lukee kotiläksynsä. Kunnallispolitiikassa pärjää siinä kuin työelämässäkin. Valtuutetun ei tarvitse heti tietää kaikkea. Motivaatio oppia uutta kantaa pitkälle.

SDP:llä on myös verkkokauppa, josta voi tilata personoituja jakotuotteita kampanjassasi. On hyvä kerätä kaveri- ja ystäväverkko itsensä tueksi tekemään vaalityötä. Myös esitteitten ja mainosten hankinnassa avustetaan ja neuvotaan.

Moni pätevä kunnallisvaaliehdokaskandidaatti epäröi aivan turhaan. Itseään kohtaan ei kannata olla liian kriittinen. Ajattele, jos pääsisit läpi. Vastuuta ottavia ihmisiä katsotaan yhteiskunnassa yleensä ylöspäin. Vaikka oma aika tuntuu aina olevan kortilla, yhteisten asioitten hoitamisesta saa myös paljon.

Yhteyttä voi ottaa ja keskustella Tampereen Sosialidemokraattisen Toveriseuran nettisivulla olevien yhteystietojen kautta. Osoite on www.tampereentoveriseura.sdp.fi. Tervetuloa mukaan!


 Esa Kanerva

Kolme kaverusta hämmentää maailmaa

                                                                                                                                            21.3.2016

Keitä he ovat? Yhdysvaltain presidenttiehdokas Donald Trump, Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Englannin pääministeri David Cameron. Kahdella on jo valta, kolmannella on vain ehdokkuus. Mitä tästä seuraa, jos kaikki kolme ovat vallassa.

Kuka on Donald Trump. Hän on Suomen Timo Soini. Hän on tyypillinen oikeistopopulisti, joka lupaa kansalle hyvää sosiaaliturvaa ja parantaa etuja. Toisaalta hän korostaa syntyperää ja kansallismielisyyttä, ihan niin kuin populistipuolueet Euroopassa. Onko tämä voittoresepti kaikkialla, nähdään marraskuussa. Timo Soini lupasi leipää ja hyvinvointia kansalle. ”Työväenpuolue” lupasi poistaa työttömyyden ja karkottaa pakolaiset. Pyrittäisiin eroamaan Euroopan Unionista ja kaikki talouden ongelmat poistuisivat. Trumpin suunnitelmat ovat täysin samalla tavalla älyttömiä. Hän lupaa rikkaille ja työläisille veronalennuksia ja toisaalta parantaa sosiaaliturvaa. Tosiasiassa hän valehtelee. Samankaltaista Soinin ajattelua on Trumpin mielipide irrota kaikista vapaakauppasopimuksista ja suojella amerikkalaista työtä.

 Mitä tekee Vladimir Putin? Itse koen hänet diktaattoriksi. Kuten itsevaltiaat yleensä, hän on ”arvaamaton” Hänellä on tietysti ”hovi”. Viimeisimmät sotilasmanööverit ovat tapahtuneet Syyriassa. Mitä Venäjä haluaa ja Putin haluaa osoittaa. Itse asiassa Syyrian konfliktiin puuttuminen saattoi olla aseteollisuuden markkinointikampanja. Kun kaupaksi ei käy öljy tai vain huonolla hinnalla, myydään sitten aseita. Markkinat ovat ja ovat olleet kautta maailman historian rajattomat. Inhimillisesti ajatellen kymmenien tuhansien aseettomien ihmisten tappamista ei voi ohittaa olan kohautuksella. Suomen maaperään demokratia on kasvanut vahvasti. Täällä ei kaappaa valtaa Soinit eikä Stubbit, muuten kuin välillisesti. Oletettavasti diktaattori Soini kääntäisi kansan katseet sisäpoliittisista ongelmista uhitteluun lähinaapureille. Euroopan Unionista lähdettäisiin välittömästi seurauksista välittämättä. Ihan niin kuin Trumpin politiikka, Suomi joutuisi tullisopimusten rauettua Euroopan ulkokehälle.

No mitä tekee kolmas vekkuli. Cameron on harjoittanut niin oikeistolaista politiikka, että rouva Thatcherkin kääntyisi haudassaan Viimeisin oivallus on yksityistää maantiet. Rikkaiden tuhannesosa on rikastunut entisestään, veroja on laskettu ja sosiaaliturvaa heikennetty. Perustelu on aina ollut sama, julkisen talouden alijäämä. Kun rikkaimman ja valtaosan kansakunnan varalisuuden omistajien verotusta vähennetään, syntyy tietysti alijäämäisiä tilinpäätöksiä. Kymmenen prosenttia väestöstä omistaa kaiken. Vaikka nuo loput yhdeksänkymmentä prosenttia nyljettäisiin kansantaloudessa keskiajan elintasoon, vääristymä ei oikenisi. Ei ainakaan Elon laskuopin mukaan. Britanniassa köyhyysrajan alapuolella on 13 miljoonaa ihmistä 62 miljoonaisesta väestöstä. Ja sitten hän tulee kerjuulle Brysseliin. Ei hän pyydä tavalliselle kansalle mitään, vaan herttuat ja paronit tarvitsevat entisen päälle lisää rikkautta ja verohelpotuksia.

Nämä kolme valtiasta ovat tekemässä ihmiskokeita kukin omalla tavallaan. Trump katsoo kaikki kortit, voidaanko demokratiassa viedä kansalta valta ja alistaa se hölmöilyyn populistisin keinoin. Putin koettelee maailman pelisääntöjä ja muitten kansakuntien kärsivällisyyttä. Cameron koettelee kansan sisäistä kärsivällisyyttä. Nuorilta, naisilta ja köyhiltä viedään kaikki. Luokkaerot kasvavat. Huono-osaisuus on todellisuutta ja köyhällä ei ole enää varaa asua Lontoossa.

Suomessa tehdään tänään osittain kaikkea kolmea testiä. Kuka vain voi päästä valtaan lupaamalla mitä tahansa ja kansa uskoo. Ulkopoliittisesti Suomi ei sentään uhittele, mutta on länteen päin kallellaan. Sisäpoliittisesti Sipilä ja Cameron halaavat toisiaan,

Äänestäjät, teillä on vastuu tehdä oikeita valintoja niin kauan kuin teillä se mahdollisuus on olemassa!

Esa Kanerva

 

 

 

 

             

 

 

Tampereen kaupunki aloittaa yt-neuvottelut

    

                                                                                                                   18.3.2016

Neuvottelut alkavat tiistaina 22.3.2016. Neuvottelujen aiheena ovat kaupungin taloustilanteen edellyttämät mahdolliset henkilöstöön kohdistuvat säästötoimenpiteet ja muut henkilöstövaikutukset.

Tampereen kaupunki on ilmoittanut, että neuvottelussa käsitellään niitä henkilöstöön kohdistuvia toimenpiteitä, joita vuodelle 2016 hyväksytyssä talousarviossa pysyminen saattaa edellyttää kuluvan vuoden aikana. Tavoitteena on, että neuvotteluja henkilöstön lomauttamisesta ei jouduttaisi käynnistämänään. Nyt käytävässä neuvottelussa käsitellään ensiksi muita mahdollisia tapoja henkilöstömenojen vähentämiseksi. Aluksi käsitellään kaupungin taloustilanne, joka oli ilman kertaluoteisia menoja vuonna 2015 jonkin verran alijäämäinen, mutta kaupungin talouden kokoon nähden suhteellisen pieni.

Aikaisemmin kaupunki on vastaavan kaltaisissa tilanteissa vaatinut lomarahojen leikkaamista tai palkattomien vapaiden ottamista. Myös rekrytointien vähentäminen ja vakanssien täytön kieltäminen voivat tulla kysymykseen. Sijaisten käytön rajoittaminen on ollut perinteinen keino, joka näkyy aina kuntalisten saamien palveluiden laadussa.

Ammattijärjestöjen kanta on ollut kielteinen lomarahan leikkaamiseen tai niiden vaihtamiseksi vapaaseen. Vapaaksi vaihtaminen tarkoittaa sitä, että työntekijä vapaa-ehtoisesti lomauttaa itsensä. Lomarahan merkitys on palkkauksellisesti suuri. Lomarahan menettäminen vastaa noin 5 prosentin vuositason palkanalennusta. 

Lisäksi tehtävä työ ei vähene, samat työt tehdään vähemmällä henkilöstömäärällä.

Kaiken kukkuraksi julkisen alan työntekijöitä kaihertavat hallituksen aikeet jatkossa joko pakkolaeilla tai kilpailukykysopimuksen avulla leikata lomarahaa 30 prosenttia. Tämä on koettu epäoikeudenmukaisena ja julkisen sektorin työtä aliarvioivana.

Esa Kanerva

PAM-PAM-PAMELA!

  

                                                                                                                                           17.3.2016


Palvelualojen ammattiliiton hallituksen tämän päiväistä kokousta odotetaan kuin uskonlahko Messiaan ylösnousemusta. Tuntuu siltä, että koko Suomi on vapaillaan. Hyväksyykö PAM:n 16 jäseninen hallitus yhteiskuntasopimuksen pohjalta aloitettavat neuvottelut vai hylkääkö päättäjät sen. PAM on nyt aallon harjalla ja kuninkaan tekijä. Kilpailukyky sopimusta ei synny, ainakin Elinkeinoelämän Keskusliiton toimitusjohtaja Häkämiehen mukaan, ellei PAM lähde mukaan. Sipilä tai Stubb ei lupaa etukäteen mitään, ei helpotuksia ehtoihin tai veronkevennyksiä. Enpä haluaisi olla päättäjänä PAM:n hallituksessa.

Suomen porvarillinen lehdistö karstaa hiukset puheenjohtaja Ann Selinin päästä ja syyttää liittoa edesvastuuttomaksi Suomen talouden kaatajaksi, jos PAM hylkää ehdotuksen. Sen sijaan EK:n rooli ja vaatimukset unohdetaan kernaasti. Kattavuus ei riitä, kaikkien pitää olla mukana heikentämässä työehtoja. PAM:n hallitus on varmasti siinä oikeassa, että jos palvelualoilla lisätään työaikaa, se vähentää työpaikkoja. Suurin osa myyjistä työskentelee nykyään osa-aikaisina. Tunneista tapellaan verisesti työntekijöiden kesken, koska kysymyksessä on leipä ja toimeentulo.

Työnantajapuolella vihjaillaan, että PAM on liittona jonkinnäköisessä käymistilassa ja valtataistelussa. Hallitus on kuitenkin jäsenten valitsema ja toteuttaa heidän tahtoaan. Liiton järjestöpäällikköä Niina Koivuniemeä on nimitetty harmaaksi eminenssiksi. Jokin aika sitten palvelualojen ammattiliitto PAM:in hallituksen puheenjohtajan henkilökohtaiseksi varajäseneksi valittiin PAMin Häme-Pirkanmaan aluepäällikkö Niina Koivuniemi. Hän on todennut:” Oikeisto, me laitamme teille kampoihin. Meinaatteko te aivan oikeasti kokeilla, onko meillä joukkovoimaa.”

Tärkeää kaupanalalle on se, että pakkolait saadaan varmasti pois. Jos lisäksi estetään ostovoiman heikennykset ja kompensoidaan työnantajilta työntekijöille siirretyt maksut veronalennuksin, voitaisiin neuvotteluja jatkaa.  Kaupan alalla osa-aikaisten myyjien tavallisin viikkosopimus on 25 tuntia ja kahdeksan vuotta alalla olleen myyjän palkka (pois lukien pääkaupunkiseutu) on 12,09 euroa. Myyjä saa silloin bruttona 1 209 euroa kuukaudessa. Sitten Sipilä vaatii näitä pienipalkkaisia naisia osallistumaan ja maksamaan työnantajille kuuluvia maksuja.

Olen melko varma, että pääministeri Sipilä, joka on luvannut vierailla PAM:n hallituksen kokouksessa, ei lupaa mitään uutta ja ratkaisevaa. Tässä pelataan nyt upporikasta ja rutiköyhää. Vähintä, mitä hallitukselta voisi odottaa, on lupaus, että yrityksiä vastuutetaan luomaan uusia työpaikkoja. Tähän on mahdollisuudet vaikkapa osinkojen verotuksen uudelleen arvioinnilla. Jos yritys ei investoi, vaan jakaa osinkoja, verotusta kiristetään.


Sipilän tehtävä PAMin käännyttämiseksi vaikuttaa mahdottomalta, sillä pääministeri ei yksin pysty lupaamaan muutoksia PAMin hallitusta hiertäviin kirjauksiin kilpailukykysopimuksessa. Äänestystulos oli viimeksi niin selkeä, että asiat ovat ”juntturassa” ja näin hallituksen kokous myös päätetään.

Mitä sitten? En minä tiedä! Koska hallituksen tähänastista toimintaa ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa johdonmukaiseksi, ei vissiin kannata edes arvuutella!

Esa Kanerva

Nykytyöläisen taakka

                                                                                                                                         16.3.2016

Ensinnäkin nykytyöntekijää koettelee työelämän epävarmuus ja yleensä työn saaminen.

Työntekijän, varsinkin nuoren, unelma saattaa olla sellaisesta työelämästä, jossa töitä voi tehdä halujensa mukaan, palkkaa maksetaan toiveiden mukaan ja johtajat valitaan kuin punakaartissa, huutoäänestyksellä.

Unelma on kaunis. Työelämä ei valitettavasti toteuta tällaista haavetta, onko koskaan. Mikään edellä mainituista toiveista ei toteuta nykyajan työnantajan toiveita, joka on halpa työvoima, tuottavuus ja vaikuttavuus.

Mitä esimerkiksi julkisen sektorin töissä ja työn tekemisessä on tapahtunut? Tehokkuutta on mainostettu haettavan työntekijän päästä, ei selkänahasta. Työ on tuottavuustalkoissa kuitenkin pinnallistunut pelkäksi suoritteiden takomiseksi. Työntekijät tiedostavat hyvätasoisen palvelun merkityksen asiakkaalle. Laadukkaan työn tekemiseen ei vain aina anneta edes mahdollisuutta. Palveluiden hyvän laadun ja suorituspaineiden välinen ristiriita syö ja kalvaa mieltä. Työpaineissa ei ole mahdollisuutta syvällisesti ajatella eikä keskittyä.

Pakkotahtisuus on tuttua myös hoitotyössä, koska henkilöstön mitoitus on sitä, mitä on. Koulutusta tarjotaan, muttei todellista mahdollisuutta osallistua. Ei ole työn paikkaajia. Tästä seuraa tilanne, jossa toimitaan osaamisen äärirajoilla. Osaamisen puutteet tulevat vastaan uusien, usein keskentekoisten tietoteknisten ohjelmien käytössä ja työmenetelmien hallinnassa. Pakkotahtisuus ja osaamisen puute ovat tappava yhdistelmä.

Ylemmät esimiehet puhuvat työstä sellaisin käsittein, että tavallinen työtätekevä putoaa oitis kärryiltä.

On tilaajaa ja palvelun tuottajaa, sopimusohjausta sekä omistajaa. Ei ole olemassa yhteisiä käsitteitä ja kieltä. Koska päättäjät eivät ymmärrä työntekijöitä eivätkä päinvastoin, syntyy ristiriitoja.

Työpaikoilla taas lähiesimiehiä karsitaan. Ei ole väärinkäsitysten selvittäjiä eikä työntekijöitten tukijoita. Henkilökunnan ja esimiesten vuorovaikutus pakosti vähenee sekä väljähtyy. Harvat, jäljelle jääneet esimiehet ovat usein poissa työntekijän läheisyydestä. He joutuvat kehittämään, kokoustamaan ja liitämään verkostoissa.

Työpaikkoja ja työtehtäviä yhdistellään sekä rationalisoidaan. Johtamis- ja esimiesvastuut sekoittuvat eikä työntekijä aina tiedä, kuka määrää suunnan ja antaa tavoitteet. Pakkosiirretyt työntekijät kokevat suurta surua, oman työn arvon menetystä ja potevat työn tekemisen mielekkyyden katoamista. Jopa kymmeniä vuosia kestäneet työpaikan sosiaaliset siteet katkeavat muutoksissa. Niin työnantajan sitoutuminen työntekijään ja kuin työntekijän sitoutuminen työhön ja työpaikkaan on vähentynyt.

Työntekijän selviytymiskeinot toiminta- ja työn tekemisen mallien muutoksissa ovat niukat, mutta tärkeät. Työn mielekkyyden ja merkityksen löytäminen auttavat. Työn merkitys elämässä voi olla taloudellinen hyöty vain sillä edellytyksellä, että, ihminen hyväksyy sen kiukuttelematta työn tekemisen motiivikseen. Kestävämpää ja jaksamista tukevampaa on oma kokemus siitä, että työlläni on merkitystä yhteiskunnalle, työnantajalle, itselleni ja läheisilleni. Omasta osaamisestaan kannattaa pitää huolta. Toimintaympäristö muuttuu ja työntekijältä vaaditaan herkkyyttä kouluttautua sen osaamisvaatimusten mukaisesti. Omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan voi pitää huolta. Hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan. Luottamus ja tulevaisuudenusko karkottavat mielestämme turhia pelkojamme ja estävät kyynistymistä.            

Eikä olisi yhtään pahitteeksi päättäjienkään hidastaa hetkeksi työelämän muutostahtia. Päättäjän unelma ikuisesti ja alati uusia säästöjä tuottavasta organisaatiosta voi olla yhtä kelvoton kuin työntekijän haave työn tekemisestä viihteenä.

Esa Kanerva

Turmeleeko valta?

                                                                                                                                                                                

  

                                                                                                                                             15.3.2016

Pitkään politiikassa mukana olleena olen tietysti tehnyt havaintoja ja arviointia vallan käytöstä ja valtamotiiveista. Harkitsin pitkään, kirjoitanko tästä aiheesta. Lopulta päätin, että mitä tuota asiaa sieluunsa jättää kaihertaan. Tämä on subjektiivinen arviointi ja voi olla päin pyllyä. Ydinkysymys minulle on se, että ollaanko matkalla rehellisin motiiveihin ja mikä saa ihmisen uhraamaan kaiken vapaa-ajan yhteisten asioiden hoitoon. Tunnen demareista lukuisia ihmisiä, joilla on puhtaat ”kilvet”. Sekaan mahtuu myös sekalaista sakkia, itseensä turhautuneita ja pyrkyreitä.

Aina pitää miettiä, mikä saa ihmisen haluamaan ”valtaa”. Valta on aina kiehtonut ihmistä. Vallalla onkin kiistaton merkityksensä tavoissa ajatella, johtaa ja kehittää organisaatioita ja yhteisöjä. Joku ay-aktivisti on jopa todennut, että me organisoidumme vallan vuoksi. Niin tai näin, jostakin persoonallisuuden alkulähteiltä halu vaikuttaa, lähtee. Se voi olla ryhmädynaaminen halu asemoitua johtajaksi. Psykologisissa testeissä ja ryhmätilanteissa ensimmäiseksi esiintyy höpöttäjä, joka ahdistuu tilanteesta ensimmäiseksi. Hän ei todennäköisesti ole johtajatyyppiä. Joillakin poliitikoistamme on vastaavan kaltainen, ylikorostunut motiivi olla esillä. Olen olemassa, koska suuni käy koko ajan.

Ihmisen motiivina voivat olla puhtaat ”etuoikeudet”, jotka ovat perin vaatimattomia nykyisin. Etuoikeutena tarkoitan tässä vaikkapa sitä, että voit puhtaalla omalla tunnolla istua salin eturiviin. Erilaisissa juhlatilaisuuksissa ja kekkereissä saat olla kiinnostuksen keskipisteessä ja huomion kohteena.. Sielunelämän lainalaisuuksien perusteella nekin menettävät merkitystään ihmisen mielessä vuosien saatossa. Kansanedustajaa ja valtuutettua kohdellaan jossakin seurassa jotenkin ”parempana” ihmisenä. Mahdollinen huono itsetunto kompensoituu mukavasti.

Ihmiset tarvitsevat valtaa, jotta he voivat selviytyä omista ja yhteisistä haasteistaan sekä ongelmistaan. Valta on tässä mielessä välttämätön osa inhimillistä elämää. Tässähän tämä kaksijakouus on. Valtaan valikoituvat kuitenkin yleensä sellaiset ihmiset, joilla on pitkäjänteisyyttä ja ovat ahkeria. Valitettavasti joukkoon mahtuu myös yksilöitä, joilla on puutteelliset vuorovaikutustaidot ja kelvottomat tarkoitusperät. Kansa on aina äänestäessään oikeassa ja pääsääntöisesti nämä yksilöt valikoituvat melko lyhyessä aikaa pois politiikasta.

Julkkikset tai paikallisen lehden markkinoimat ehdokkaat eivät mielestäni ole parhaita mahdollisia yhteisten asioiden hoitajia. Lehti haluaa myydä ja saada taloudellista hyötyä. Yhden asian tai liikkeen edustajat eivät menesty pitemmän päälle, mutta lehti, joka luo ja tuo esille sankareita, myy.

Ymmärrän, että on tärkeää tietää, että valtaan myös oikein käytettynä sisältyy merkittävä vastuu, yhteiskunnallista toimintaa ohjaava ominaisuus, vaikka valta sinänsä ei vielä takaa haluttuja tuloksia. Yksilöllä voi olla idealistinen halu tehdä jotakin, mutta se ei takaa tuloksia. Käsittääkseni valitsijoitten arviointi on silloin ollut puutteellista.

Joku poliitikko voi lunastaa paikkansa työmyyränä, joka varmistaa sen, että ryhmä saa aina sille annetut tehtävät ajoissa hoidetuksi ja on paikalla siellä, missä sen kulloinkin pitää olla. Lisäksi politiikka tarvitsee hyviä arvioijia ja analyysin tekijöitä, jotka ”neuvovat” muita löytämään parhaan mahdollisen ratkaisun. Arvostan kriitikkojakin ja terävän palautteen antajia, mutta ei se saa olla itsetarkoitus ja tapa tuoda itseään esille. Tarvitaan kannustajia ja myönteisen palautteen antajia, niitä kasvaa vain liian harvassa. Johtajaksi täytyisi valikoitua henkilö, joiden näkemyksiin luotetaan ja jotka ottavat mielellään vastuuta sekä osaavat ohjailla toisten toimintaa. Johtajalta edellytetään myös tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Tehtävä on vaativa. Tulee hallita ihmissuhdetaidot, vuorovaikutteisuus ja olla lisäksi tehtäväkeskeinen asiaosaaja. Hyvä supliikkikaan ei ole pahasta kirjoitustaidoista puhumattakaan.

Oikeastaan valtaa voi käyttää oikein tai väärin. Taitaa kuitenkin olla, että jokainen valtaa käyttävä ajattelee itse käyttävänsä sitä oikein ja vastuun muistaen. Jokaisen poliitikon pitäisi muistaa, että valta on hyvä väline. Mutta paljon näkee myös, että valta on joillekin päämäärä ja itsetarkoitus.

Esa Kanerva

Harjannostajaiset Tesomalla

                                                                                                                                             14.3.2016


Viime kuussa vietettiin Tesoman palloiluhallin harjakaisia. Sain olla mukana ”viran puolesta” Tilakeskus Liikelaitoksen johtokunnan puheenjohtajana. Harjannostajaiset ovat mielenkiintoinen perinne. Minulla on rakennusalalla työskennelleitä tuttuja. He ovat kertoneet menneistä muistoistaan, vielä 1970-luvulla olleista käytännöistä. Toisin oli siis ennen. Aika moni oli harjannostajaispäivänä huppelissa jo aamutuimaan. Menot sen kuin paranivat iltaa kohti. Harjannostajaispullo livahti rakennusliikkeeltä työmiehen taskuun ja rakennuttajan tarjoamien antimien joukossa oli tupakatkin.

Nyt ovat nykyiset tavat. Asiat ovat vakavoituneet ja harjakaiset ovat rakennusliikkeen edustustilaisuus. Aluksi vieraat vietiin tutustumaan tiloihin. Kyllä siellä kelpaa nuorison harrastaa ja iloita. Samalla tila toimii uuden rakennettavan yhtenäiskoulun liikuntatilana päivisin ja illat sekä viikonloput on pyhitetty urheiluseuroille. Tilat kelpaavat kansallisen tason urheilukilpailuihin katon korkeuksineen ja kenttien pituuksineen. Vaikka kysymyksessä on keskeneräinen rakennustyömaa, ulkopuolisen silmään pistää siisteys ja järjestelmällisyys. Työturvallisuuden kannalta on lähes kaikki mietitty etukäteen. Ovat kaiteet ja varoitulaput joka puolella. Kerrankin on kehitys mennyt täsmälleen oikeaan suuntaan. Työnantajalta vaaditaan joka kohteeseen työturvallisuussuunnitelma ja nimetty henkilö vastaamaan siitä.

No mitä itse pytinkiin tulee, se on todella hieno minun, tavallisen pulliaisen ja ei-ammattilaisen silmin katseltuna. Valtava koko tekee vaikutuksen. Tilat ovat jaettavissa kolmeen erilliseen urheilukenttään ja myös henkilöstön tarpeet on huomioitu. Palloiluhalliin voidaan siis toteuttaa kolme täysimittaista koripallokenttää. Tilaohjelmaan sisältyy myös yhteensä 700 henkilön katsomo, josta noin 400 paikkaa toteutetaan niin sanottuna teleskooppikatsomona. Riittävän laaja katsomo mahdollistaa hallissa suurehkojen urheilu- ja kulttuuritapahtumien järjestämisen sekä esimerkiksi koulun juhlien toteuttamisen.

Harhauduin itse asiasta, siis harjakaisista. Ensinnäkin juhlan arvokkuuden mittaamiseksi ei tarvita prameita kulisseja ja tärkeyttä. Juhliin osallistuivat paitsi työmiehet, asiaan liittyneet muut yritykset, rakennuttaja ja poliittinen taho. Olen erittäin tyytyväinen siitä, että juhlapuheissa nostettiin esiin kolme valtuutettua, jotka ovat keskeisesti vaikuttaneet rakennusprojektin toteutumiseen. He ovat valtuutetut Pekka Salmi, Atanas Aleksovski ja Erkki Aksen. Ilman heidän panostaan tuskin vietettäisiin nyt harjannostajaisia.

Tunnelma tilaisuudessa oli leppoisa ja vapautunut. Rakennuttaja kehui hankkeen toteuttajaa ja rakentaja sitä, että laskut on maksettu ajallaan. Tarjolla oli perinteisestä hernesopasta poiketen lohikeittoa, joka oli aivan erinomaisen maistuvaa. Karjalanpiirakat päällisineen olivat herkullisia.. Karhu kolmostakin oli tarjolla, mutta harva tarttui tilaisuuteen. Työmiehet ovat nykyään jänteviä ja solakoita, habitukseltaan lähes sotilaita muistuttavia. Ruokatunnilla puhutaan kuulemma nykyisin ruokadieeteistä enemmän kuin kaljamerkeistä. Kotkien soittokunta soitteli marsseja ja juhlisti tilaisuutta. Standup- huumoriakin tarjoiltiin ja se riemastutti mieliä.        

Monet harjannostajaistarinat takavuosilta eivät ole painokelpoisia, mutta mielenpainuvia muistoja juhlista on jäänyt. Tesoman palloiluhallin harjakaiset jäävät mieleen toivona siitä, että nuoret saavat siellä liikunnan iloa ja ovat poissa kadulta urheiluseurojen, valmentajien ja ohjaajien huomassa kypsymässä terveeseen aikuisuuteen


Esa Kanerva

Voiko poliisiin luottaa?

 

                                                                                                                                            11.3.2016

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Poliisia nimitellään jepariksi, pollariksi, kytäksi, sinivuokoksi, paskajalaksi, slurkiksi ja ties miksi. Poliisin ammatti ja ammattikunta ovat aina heijastelleet jollakin tavalla yhteiskunnassa vallitsevaa ilmapiiriä. Kyllä meillä on jonkinlainen käsitys, minkälainen laitos oli Etsivä keskuspoliisi, Valpo ennen sotia ja kommunistinen Valpo sotien jälkeen. Nykyinen Suojelupoliisi yrittää metrin kepillä lähestyä julkisuutta, mutta salapoliisiksi sitä kyllä voi hyvällä syyllä nimittää. Valtakunnallinen poliisikoulutus alkoi jo vuonna 1918. Nykyinen poliisin koulutus on ammattikorkeakoulutasoinen ja kestää kolme vuotta.

Kyllä jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, että tavallista kansalaista turvaavaa poliisia tarvitaan. Vanhemmalla ikäpolvella on kyllä ikäviä muistoja Kuri-Suomesta ja poliiseista sotien jälkeen aina 1970-luvulle. Poliiseiksi valikoitui isokokoisia maalaispoikia, joiden persoonallisuus oli toisaalta kuriin alistuva, mutta toisaalta voimaan ja kuriin pakottamiseen uskova. Vielä 1960-luvulla muutaman ihmisen seisominen ja juttelu jalkakäytävällä saattoi johtaa konstaapelin hajaantumiskäskyyn. Polkupyörällä suuntamerkin näyttämisen unohtaminen johti sakkoihin ja pyörän ”kissansilmän” puuttuminen oli vakava liikennerikos. Ns. ”Lentävät” olivat kaikkien tanssipaikkojen kauhu, pidätetyksi saattoi tulla jos milläkin tekosyyllä. Liikkuva poliisi oli aggressiivinen ja turpaan tuli milloin pampusta, milloin nyrkistä.

Tässä kului muutama viimeinen vuosikymmen, jolloin poliisin ammatti oli yhteiskunnan arvostetuimpia. Hyvät koulutus-uudistukset ja koulutukseen pääsyvaatimukset toivat alalle aivan uutta henkeä ja osaamista. Rinnalla oli tietysti tehokas ammatin markkinointi nuorisolle ja yleisölle.

Kieltämättä ammattikunta kykeni ylläpitämään kansalaisten turvallisuudentunnetta kiitettävästi. Voimavaroja oli riittävästi ja poliisi näkyi positiivisessa mielessä kansalaisten lähellä.

Nyt on tullut säröjä tähän luottamukseen. Poliisin vakanssien määrää on vähennetty ja yhden poliisipartion ”hallussa” pitämä alue on kohtuuton. Tunnin ajomatka rikospaikalle ei ole oikein ja järkevää organisointia. Toinen rosvokopla tekee pikkurikoksen alueen toisella laidalla ja varsinainen rikos tapahtuu toisella laidalla. Näin ollen poliisipartio ei ole estämässä varsinaista rikosta.

Helsingin huumepoliisin johtajaa epäillään huumerikoksesta, veropetoksesta, uhkailusta, virka-aseman väärinkäytöstä, vuodoista, todistusaineiston vääristelystä jne. Lisäksi epäillään muidenkin poliisien olleen laittomassa toiminnassa mukana. Kymmeniä poliiseja epäillään ja on tuomittu laittomasta urkinnasta kansalaisten epäillyistä rikoksista ja yksityisasioiden penkomisesta. Tällainen toiminta ei voi olla vaikuttamatta ihmisten luottamukseen poliisin toimintaan.

Syystäkin voidaan kysyä, voiko poliisiin enää luottaa. Iltalehden 21.2.2015 tekemän kyselyn mukaan 73 % vastaajista oli sitä mieltä, että poliisiin ei voi luottaa. Tämä on järkyttävä tulos. Mitä pitää nyt tehdä? Poliisin työ on saatava riittävään seurantaan. Voiko esimerkiksi poliisin sisäiseen valvontaan luottaa? Vastaus on nyt ikävä kyllä, ei. Jos rikokset tai virheet johtuvat mädästä toimintakulttuurista, katseet kohdistuvat poliisiylijohtoon. Yksilötason ongelmissa korjausliikkeiden tekeminen on esimiesten vastuulla. Hälyttävää on myös se, että yhä suurempi joukko kansalaisia jättää rikosilmoituksen tekemättä, koska eivät usko poliisin kykenevän ratkaisemaan rikosta. Lähes puolet suomalaisista epäilee vuoden 2014 Poliisibarometrin mukaan poliisin olevan korruptoitunut.

Huolestuttavaa!

Esa Kanerva

 

Sotevero, maakuntavero, valtionvero tai mielellään kaikki!

                                                                                                                                             9.3.2016

Tätä maakuntamallin rahoituskeskustelua seuratessa, tulee mieleeni Veikko Lavin laulu ”silakka-apajalla”. ”Savukala hyväkala, kapakala makupala, etanoita ihanoita, silakoita vilakoita”. Riippuen katsojan näkökulmasta tai puoluekannasta kaikki uudet verokannat käy. Kannattaisi kuitenkin miettiä tovi tai kaksi uusia veroja ja verottajia keksittäessä. Talonpoikaisjärjellä ajateltuna yhden verottajatason lisääminen nykyiseen valtion ja kuntien verotusoikeuteen perustuvaan järjestelmään, ei ainakaan laske verorasitetta.

Tämä ajattelu perustuu siihen, että alijäämää tekevillä kunnilla on suuri houkutus olla laskematta omaa veroastettaan niin paljon kuin pitäisi sosiaali- ja terveyspalveluiden pois lähteminen edellyttäisi. Pääministeripuolue Keskustalla on kuitenkin haaveissa puhtaan valtion rahoituksen yhtenä vaihtoehtona jonkinlainen yhdistelmäverotus, jossa valtion veron lisäksi kotikunta-maakuntamallissa tulisivat uusien maakuntavaltuustojen itsenäisesti päättämät uudet maakuntaverot. Teknisesti valtio keräisi sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun kaltaista maksua. Tässä on se hankaluus, että jokaiselle maakunnalle olisi arvioitava oma veroprosentti, koska esimerkiksi Pirkanmaa on taloudeltaan erilainen kuin Lappi. Verotushan ei saisi kiristyä uudistuksen johdosta millään alueella. Prosenttien mietinnässä vaikeusastetta lisää hallituksen linjaus, että kokonaisveroaste ei saa nousta ja työn verotus ei saa kiristyä. Uudistuksen ei enää väitetä tuovan suoranaisia säästöjä, vaan ainoastaan hillitsevän kustannuspaineita.

Pitää muistaa, että kysymyksessä on iso veroremontti. Rahaa liikutellaan jopa 10 miljardia euroa. Samalla pitää remontoida kuntien välisten erojen tasaamisen luodut valtionosuudet tasausjärjestelmineen. Yksityiselle kansalaiselle ei ole samantekevää, miten verot kerätään. Valtion verot ovat progressiivisia ja kuntavero on tasavero. Leivotaanko sote-vero jollakin tavalla valtionveron sisään ja suostuvatko suurituloiset maksamaan enemmän kuin vähätuloinen. Miten toteutuu demokratia, jos valtio määrää alueen veroprosentin eikä kuntalainen voi siihen millään tavalla, äänestämisestä puhumattakaan.

On monia kysymyksiä, joihin ei ole saatavissa vastauksia. Kuinka valvotaan, että uudistus hoidetaan siten, että uudistuksen maksumiehiksi ei joudu kuntalaiset ja hyödy vain yksityiset palvelutuottajat. Miten yhdistetään hoitoketjut perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon ja tehdään yhteistyötä sosiaalipuolen kanssa. Ja täytyy muistaa, että nyt ei ole enää kysymys pelkästä sosiaali- ja terveysuudistuksesta, vaan laajasta kokonaisuudistuksesta. Tulevaisuudessa ainakin Kepun mielestä alueille tulee siirtää toisen asteen koulutus, joukkoliikenne ja kaavoitus. Miten hillitään kuntien yliverotus, koska perustuslain mukaan kunta saa itse päättää omista veroprosenteistaan. Kuinka palkitaan niitä kuntia, jotka ovat järjestäneet palvelunsa tehokkaasti ja säästeliäästi. Rahoituksen lisäksi on suuri ongelma valtavan kiinteistömassan omistuksen siirtäminen maakunnille tai vuokraaminen. Kiinteistöt ovat nyt kuntien tai kuntayhtymien omaisuutta. Eihän niitä voi omistusoikeutta loukkaamatta siirtää noin vain kolmannelle osapuolelle.

Tänä vuonna tullaan näkemään ennen kokematonta poliittista näytelmää maakuntamallin verotuksesta, valtionosuuksista ja Kela-rahoista. Enää ei joka ilta olohuoneessani esiinny kolmen ässän kaarti. Soini loistaa poissaolollaan ja ohuella osaamisellaan loistava Lidström marssii hämillään Sipilän ja Stubbin perässä. Majakat ja perävaunu!

Esa Kanerva

Hyvää naistenpäivää!

                                                                                                                                            8.3.2016



Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty jo 1900-luvun alusta. Naiset ovat päivänsä ansainneet!





Lähetän Sipilän hallituksen terveiset pienipalkkaisille naisille lyhennettynä versiona.

YHTEISKUNTASOPIMUS PÄHKINÄNKUORESSA

Työmarkkinakeskusjärjestöt esittävät, että nykyisten työ- ja virkaehtosopimusten voimassaoloa jatketaan 12 kuukaudella. Toisin sanoen ensi vuonna ei tule palkankorotuksia.
Työaika pitenee 24 tuntia vuodessa.
Lomarahaa leikataan 30 prosentilla vuosina 2017–2019.
Työeläkemaksua korotetaan 1,2 prosenttia vuosina 2017–2020. Vastaavasti työnantajien maksua helpotetaan. Palkansaajan nettopalkka siis laskee.
Työnantajan keskimääräinen työttömyysvakuutusmaksu alenee 0,85 prosenttiyksikköä ja palkansaajan vastaavasti nousee.
Vuodesta 2020 alkaen työnantajan sosiaaliturvamaksun alennus on pysyvästi vähintään 0, 58 prosenttiyksikköä.
Työnantajien sosiaaliturvamaksua alennetaan 2,98 prosenttia vuosina 2019 - 2019. Alennus rahoitetaan julkisen sektorin lomarahaleikkauksella ja työajan pidennyksellä.
Irtisanottavien työntekijöitten muutosturva paranee.
Ammatti- ja työnantajaliitot käyvät toukokuun loppuun mennessä alakohtaiset soveltamisneuvottelut, joissa sovitaan, miten kilpailukykysopimuksen edellyttämät muutokset toteutetaan alan työ- tai virkaehtosopimuksessa.
Yhteiskuntasopimus on tasapuolisempi kuin pakkolakipaketti, mutta kurittaa edelleen julkista sektoria enemmän kuin yksityistä, koska lomarahojen leikkaaminen 30 %:lla kolmeksi vuodeksi koskee vain julkista sektoria. Tämä leikkaus alentaa julkisen sektorin palkansaajien ostovoimaa n. 1,5 %:lla.

Esa Kanerva  

 

Julkinen sektori tykkää piiraisista!

                                                                                                                                               7.3.2016

En voi millään perusteilla ymmärtää kunta-alan suurimman ”edunvalvojan” JHL:n toimintaa. SAK:n suurin ammattiliito päätti lähteä tukemaan Sipilän porvarihallitusta. Yhteiskuntasopimus ei ole pienipalkkaisten laitoshuoltajien, keittiötyöntekijöiden tai kirjastoapulaisten vastaus Suomen talousongelmiin. Kuinka Suomen pienipalkkaisimmat naiset voivat olla esteenä Suomen kilpailukyvylle. Mikä logiikka on ammattiliiton johdolla? Ei JHL voi olla muuta kuin jäsentensä edunvalvontajärjestö Sillä ei ole muuta toiminta-ajatusta. Nyt näyttää siltä, että AKT:n Marko Piirainen hoitaa myös julkisen alan edunvalvonnan.

Järjestö tiedotti, että JHL:n hallitus joutui tekemään torstaina raskaan päätöksen kilpailukykysopimuksen ja pakkolakien väliltä. Erityisesti julkisen alan työntekijöille sälytetty ylimääräinen taakka, määräaikainen lomarahaleikkaus, koettiin hyvin epäoikeudenmukaiseksi ja vaikeaksi hyväksyä. Mikä estää Marko Piiraista tekemästä vastaavan kaltaista päätöstä.? Se on kai moraali. Edunvalvontajärjestö ajaa jäsentensä etua, ei mitään muuta. Ei kannata purra ruokkivaa kättä, mutta ei kannata palata ”lakki kädessä” periaatteeseen. Nyt on työnantajilla periaate, että työmiehestä tehdään nöyrä. Paperiliiton pomoille osoitettiin ”paikka” ja ei siltä suunnata ole tullut uusia ”saunarahan” suuntaisia vaatimuksia. Selvennykseksi saunaraha oli korvaus, jos joutui olemaan lauantaina töissä.

Minusta julkisen alan ammattijärjestöjen olisi tullut esittää Sttk:n hallituksessa jyrkkä vastalause yhteiskunatasopimukselle. Se on perustuslainvastainen. Kaikkia on kohdeltava samankaltaisissa tapauksissa samalla tavalla. Jos vain julkisen sektorin työntekijöitä leikataan lomarahaa työnantajamaksujen helpottamiseksi, mikä on ratkaisun järkiperusta? Ovatko julkisen sektorin työntekijöiden edustajat nukkuneet neuvotteluissa?

Lomarahan leikkaus on jo sinällään vaikea pala nieltäväksi ja hyväksyttäväksi. Sen lisäksi se antaa täysin väärän viestin siitä, että julkisen alan työntekijät ja julkisen alan työt olisivat vähempiarvoisia ja vähemmän tärkeitä kuin yksityisen alan työt. Tämä töitten ja työntekijöiden eri kastiin laittaminen aiheuttaa voimakkaita epäoikeudenmukaisuuden ja kaltoin kohtelemisen tunteita.

Näitä arvottomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita ei yhtään vähennä se, että hallituksen ministerikolmikko paukuttelee äijätervehdyksiä, kun työntekijöiden etuja leikataan ja taloudellinen hyvinvointi heikkenee. Minkälaisen viestin kansalaisille lähettää pääministeri, joka toteaa parhaan päivänsä koittaneen, kun työntekijät köyhtyvät ja pienipalkkaisimmat saattavat joutua turvautumaan toimeentulotukeen selvitäkseen esimerkiksi kesälomautuksesta.

Edunvalvonta ei ole maan edun valvontaa, vaan yksittäisen ammattiyhdistysliikkeen jäsenen asioitten hoitoa. Yhteiskunnan menestys on tärkeää työmiehelle, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Yhteiskuntasopimus ei ole julkisen alan työntekijän kannalta mitenkään perusteltavissa.

Esa Kanerva

Kiitokset!

                                                                                                                                     5.3.2016

Hyvät lukijat!

Esitän kiitokset kaikille blogini lukijoille. Sivuillani on käyty nyt yli viisituhatta kertaa! Olen otettu ja tyytyväinen. Kirjoittaminen on työtä, josta nautin. Helppoa se ei aina ole, se aiheuttaa pään vaivaa. Minun mielestäni ei ihmisenä kannata olla pohtimatta maailman menoa. Voi joskus tulla oivallus tai lohdutus lähimmäiselle. Kaikki me olemme samanlaisia omine iloineen ja murheineen. Vajavaisia olemme kaikki tyynni.

Terveisin Esa Kanerva

Pilkkimisen riemua

 

                                                                                                                                          4.3.2016

Kalastaminen on tullut minulle verenperintöä ja oli isäni rakkain harrastus. Suomalaiseen elämämuotoon on aina kuulunut kalastus, mutta nykyihmiselle se on harrastus, joka antaa paljon muutakin iloa kuin saalis. Se kun tuppaa ainakin meikäläisellä jäämään usein muutamaan tulitikkulaatikon kokoiseen ahvenensinttiin. Talvella tulee käydyksi sukuloimassa Kainuussa, jossa järvissä on vielä kalaa niin runsaasti, että haukikin saattaa eksyä pilkkiin.

Kun aurinko paistaa ja lämmittää keväällä, avannon juurella pakin päällä istuessa unohtuvat maalliset murheet. Niin kuin Juha Vainio sanoo laulussaan ”Ahon laitaan”, Kahila ei laula eikä Höyry selosta. Hallitukselle voi haistattaa pitkät ja maailman puupäille toivottaa lyhyttä ikää.

Kukaan ei kiellä mielikuvitusmatkoja eikä muisteloita, kunhan muistaa tarkkailla ongen kärkeä. Se on joskus huonolla syönnillä tarkkaa puuhaa. Jos kala käy vain ”haistelemassa” syöttiä, ei jousessa suurta liikettä tapahdu. Mutta voi sitä saalistamisen riemua, jos sitten saa narratuksi jonkun tirrin jäälle. Kai se on jotakin alkukantaista ”metsästysvietin” tyydyttämistä, koska saaliin saaminen on kaikesta huolimatta tärkeä episodi.

Seurassahan pilkkiminenkin on kaksin verroin kauniimpaa. Vertaillaan kalojen suuruutta ja saaliin painoa. Pieni kilpailemisen viettikin puskee esiin. Sitten kahlataan nuotiotulille yhdessä kahveille ja makkaran paistoon. Saatetaan tutun kaverin kanssa parantaa maailmaa jokunen tovi.

Kauniina päivänä tulee jäällä olluksi kuusi seitsemän tuntiakin. Keuhkot tuulettuvat ja aivot kiittävät. Kun kairaa muutaman kymmenen reikää, ei tarvitse sen päivän liikunnasta huolehtia. Ja sitten kävelyt päälle raskaissa varusteissa rasittaa ruumista mukavasti.

Päivä pilkkimässä vastaa kahta päivää ulkomailla. Se on kulttuurin muutos siinä kuin reissaaminenkin. Kaupungista on karattu ja päästy ”erämaan” rauhaan. Mieli tyyntyy ja rauhoittuu. Ei ole pakko tehdä mitään tai suorittaa, sen kun istua nököttää ja tuijottaa vapaa. Jos vielä on lämpimästi tai sopivasti vaatetusta, ei kylmäkään haittaa. Maaliskuussa saattaa tulla jopa kuuma ja haalaria on avattava.

Jos reissun päälle pääsee vielä perkaamaan kalaa, on nautinto täydellinen. Kunnon kalamies perkaa aina saaliinsa ja mielellään vielä jalostaa sen ruuaksi. Poskia kuumottaa muustakin syystä kuin ylpeydestä.

Unta ei tarvitse houkutella. Iltauutisten aikaan alkaa toisenlainen ”pilkkiminen”. Vaimo sanookin usein, että lähdes siitä sänkyyn, ettei minun tarvitse kantaa nukkuvaa miestä.

Suosittelen tätä kokemusta muillekin!

Esa Kanerva

Antaa hevosten murehtia

 

                                                                                                                                              3.3.2016

Professori Esko Valtaoja muistaa esitelmöidessään kertoa, että olemme tällä hetkellä aika onnellisessa asemassa ja elämme suhteellisen väkivallatonta aikaa. Tämä on tietysti näkemys isossa kokonaisuudessa ja oppineen ajattelussa. Dracula surmasi aikanaan suhteellisesti enemmän ihmisiä Euroopassa kuin maailmansodat. Vaikka meitä ei konkreettisesti uhkaakaan väkivaltainen kuolema, on tässä ajassa paljon ihmisen elämän harmoniaa loukkaavia asioita ja turvallisuus-uhkia, sekä henkisiä että fyysisiä.

Suomalaisten tämän hetken päällimmäiset huolet ovat taloudellisia. Yksinkertaisesti sanottuna työmies, nimenomaan mies, on ajettu ahtaalle. Yhdeksänkymmentäluvun lamasta selvinneillä oli työ, toimeentulo ja asunto. Tänään kenenkään työpaikka ei ole itsestäänselvyys, terveyserot kasvavat ja huoli tulevaisuudesta painaa mieltä. Teollisuuden rakenteellinen murros syö työtä ja työpaikkoja. Keskiluokasta saatetaan pudota yllättävän nopeasti ja yhteiskunta on tyly kyydistä pudonneille. On syntynyt uusi proletariaatti ja perusturvan avulla kihnuttava köyhälistö.

Nuoret ovat ahtaalla. Tulevaisuuden työelämää luonnehtii hajanaisuus, moninaisuus ja jatkuva muutos. Tällaisessa ympäristössä tarvitaan uudenlaisia työelämätaitoja. Monilla ei kuitenkaan ole takanaan edes peruskoulua. Lisänsä murrokseen tuo, että yhä useamman on itse keksittävä ja myytävä työnsä. Syntyy paljon pettyneitä ja vihaisia miehiä sekä toivonsa menettäneitä nyrkkisankareita. Tälle nuorisojoukolle on ominaista ainainen rahapula ja elämän tarkoituksettomuus. Tämä suomalaisen yhteiskunnan alistettu joukko ei tule käyttämään äänioikeutta mahdollisuuksiensa ja olosuhteittensa parantamiseen. Nyt on viimeinen mahdollisuus korjata näiden n. 100.000 nuoren asiat kuntoon. Eniten tulisi huolta kantaa niistä, jotka peruskoulun jälkeen jättävät toisen asteen koulutuksen kesken. Niin ikävältä kuin se kuulostaakaan, ehkä tukien ehtojen kiristyksin pitäisi nuoret ohjata työhön oppimiseen ja valmennukseen. Oppisopimuskaan ei ole hullumpi ajatus.

Otsikoissa on ollut nuorison lisääntynyt väkivalta. Viime vuonna tapahtui sitten se, että toinen lapsi surmaa toisen lapsen. Puhumattakaan kouluampumisista, pommin räjäyttämisestä ja polttopulloiskuista, joita ei ollut aiemmin sota-aikaa lukuun ottamatta tapahtunut. Meilläkin on hyvin vaikeasti väkivaltaisia, jopa 5-6- vuotiaita lapsia, jotka eivät kykene asettumaan toisen asemaan. Nämä lapset eivät ole kokeneet empatiaa, vaan ovat saaneet osakseen kotona kylmyyttä ja kovuutta. Yhteiskunnan turvattomuutta lisää se, että nuorten väkivalta voi lisääntyä viinan ja muiden huumaavien aineiden käytön lisääntyessä yhdistettynä joutilaisuuteen.

Perhe- ja parisuhdeväkivalta on edelleenkin Suomessa tabu, josta juurikaan ei puhuta. Useimmiten tekijänä on elämänkumppani, yleisemmin tekijänä mies ja uhrina nainen. Onneksi asia on otettu yhteiskunnassa vakavasti ja on pyritty lainsäädännöllisestikin puuttumaan väkivallan tekoihin.

Yhteiskunnallisella tasolla turvallisuus voidaan jakaa ulkoiseen ja sisäiseen turvallisuuteen. Sisäisen turvallisuuden suurimpina uhkina näen poliittisen ja taloudellisen vallan väärinkäytön. Myös järjestäytynyttä rikollisuutta on täysi syy pelätä. Ulkoisen turvallisuuden olettamus ei enää pidä samalla tavalla paikkaansa kuin muutamia vuosia aikaisemmin. Kansainvälisten suhteiden kenttää saattoi kuvata poliittiseksi maailmankartaksi, nyt se muistuttaa enemmän sääkarttaa, jolla säärintamat siirtyilevät kaoottisesti ja valtionrajoista piittaamatta. Tämä tilanne on nähty eripuolilla maailmaa riehuvissa konflikteissa ja pakoilaiskysymyksessä. Olen huolestunut perussuomalaisten näkemyksestä, että Suomeen muodostettaisiin maahanmuuttajien oikeudeton proletariaatti. Tämä johtaisi räjähdysherkkään - ja alttiiseen tilanteeseen.                                                                 

Nykypäivän yhteiskunnassa vallitsevan yltiöyksilökeskeisyyden, jopa itsekkyyden ja oman edun tavoittelun näen myös yhtenä tämän hetken turvallisuusuhkana. Tähän meitä ajaa yksinkertaisesti kaikkialla vallitseva kilpailu. Lapsena taistellaan parhaasta päiväkodista tai koulusta, paikasta yliopistossa ja yleensä paikasta ”auringossa”. Tässä taistossa kaikki keinot kuvitellaan olevan sallittuja. Onko ihmisen pyrkimyksillä mitään päätepistettä? Historia ei kiinnosta, sieltä ei voi oppia mitään. Tämä hetki on tärkeä. Rahaa pitäisi tulla joka tuutista, mutta siitä huolimatta sitä ei ole koskaan riittävästi. ”Haluatko miljonääriksi”- tai ” Tanssii tähtien kanssa”-ohjelma ovat hänelle pakollisia juttuja. Pinnallisuus ja viihteellisyys kuuluvat kiinteänä osana nykyihmisen elämään. Elämyksiä saa benji-hypyistä ja liitovarjolla lentämisestä.

Yksilökeskeisessä elämässä saattaa yhteisö ja lähimmäiset unohtua. Siinä on riskinsä ja vaaransa. Jos et kykene ottamaan huomioon ja rakastamaan edes omaa lastasi vieraista ihmisistä puhumattakaan, voit joutua sitä elämässäsi katumaan. Vanhuudessa on turha kuvitella saavansa turvallista huolenpitoa ympäristöstään, mikäli olet elänyt elämäsi itsellesi.

Esa Kanerva

Mitä se huono itsetunto meillä teettää?

  
                                                                                                                                         2.3.2016

Raamatun ohje rakastaa lähimmäistään kuin itseään on täysin paikkansa pitävä. Jos ihminen ei ole ”sinut” itsensä kanssa, ei hän voi antaa lähimmäiselleen mitään. Ei etenkään rakkautta tai toisen ihmisen huomioimista. Kaikki voimat menevät oman elämän hallitsemisessa eikä voimia ole jakaa muille ihmisille.

Mitä on itsetunto? Minä olen sen ymmärtänyt niin, että se on kaveeraamista oman itsensä kanssa. Ihmisellä on realistiset käsitykset omasta elämästään, tavoitteistaan ja mahdollisuuksistaan. Nykyinen maailma luo esikuvia ja haavekuvia sekä roolimalleja. Ei kaikista voi tulla NHL-kiekkoilijoita, formulakuskeja tai missejä. Hyvä itsetunto lisää usein valmiuksia nähdä omat kyvyt sekä mahdollisuuksia ympärillä, huono itsetunto taas kaventaa mahdollisuuksia.

Olen huolissani erityisesti nuorista. Vanhemmilla ja läheisillä on suuri merkitys siihen, miten nuorten tavoitteet ja todellisuus kohtaavat. Vahva itsetunto kehittyy lapsuudessa ja nuoruudessa, myönteisten kasvukokemusten avulla. Vanhemmilta tai muilta tärkeiltä aikuisilta saatu hyväksyntä, huolenpito ja rakkaus tukevat hyvän itsetunnon kehittymistä. Myöhemminkin itsetuntoa voi vahvistaa, ja itsetunto on usein erilainen eri elämän vaiheissa.

Työelämässä olen huomannut ja havainnoinut erilaisia reagointeja siihen, että ihminen ei luota omaan itseensä. Yksi esimerkki on puurtajat ja täydellisyyden tavoittelijat. He ovat koko ajan epävarmoja siitä, että heidät hyväksytään ihmisenä, työntekijänä ja sen luottamuksen arvoisina siinä työtehtävässä, johon hänet on valittu. Heille ei mikään riitä ja he uupuvat. Kysymys on epävarmuudesta ja kyvyttömyydettä arvioida omat voimavarat. Nykyisin muutos on todellisuutta. Huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset erottautuvat muutoksessa lähes aina. Ihminen, joka kokee olevansa hyvä ammattilainen, ei koe toimintaympäristön muuttumista minään katastrofina. Se edellyttää sitä, että suhtautuu tulevaisuuteensa optimisesti ja kokee olevansa juuri se henkilö, jota työnantaja tarvitsee.

Itsensä rakastaminen ei ole itsekkyyttä, vaan se heijastuu myönteisenä suhtautumisena ympärillä olevaan maailmaan. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen on vapaa peloista ihmissuhteissa. Hän kykenee antamaan positiivista palautetta läheisilleen sekä käsittelemään erilaista palautetta. Suhtautuminen auktoriteettiasemassa olevaan henkilöön on mutkatonta. Hän ei koe muita ihmisiä uhkana ja hyväksyy sen, ettei ole ainoa henkilö, joka osaa tehdä asioita.

Tunnistan itsessäni monista heikkouksistani yhden ylitse muiden. Isältä perittynä ominaisuutena minulla on huono pettymysten sietokyky. Onneksi itsetuntoa voi myös kehittää. Voi opetella siihen, että pettymykset kuuluvat elämään ja täydellistä elämää ei ole olemassakaan. 

”Per aspera ad astrum”, anteeksi vain, pitkän latinan kirjoittaneena en malta olla käyttämästä tätä lausetta. Se tarkoittaa, että vaikeuksien kautta voittoon eli kaikillahan meillä on tavoitteena hyvä elämä.

Esa Kanerva

Julkinen sektori vedettiin kölin alta

                                                                                                                                           1.3.2016


Julkisen sektorin pääluottamusmiestä harmittaa ja lujasti! Kymmenen prosentin palkanalennus ei ole kenellekään mieluisa, varsinkaan silloin, kun sen toteutus ei ole tasapuolinen.

Suomen kilpailukykykö on vaarassa duunareille maksettujen korkeiden palkkojen vuoksi? Selailen kunnan työehtosopimusta. Kirja avautuu liitteen 6 kohdalta. Kohdassa määritellään ruokapalvelun peruspalvelutehtävien palkkataso. 1.7.2014 alkaen se oli 1698,54 euroa. Tähän tuli kympin verran lisää tämän vuoden helmikuun alussa. Sitten muutan kohtaa ja siirryn korkeakoulutetulle työntekijälle maksettavaan palkkaan. Siitä on esimerkkejä liitteessä viisi. Pienen päiväkodin johtajalle tai vastaavassa asemassa olevalle lastentarhanopettajalle maksettiin 1.7.2014 alkaen 2272,98 euroa kuukaudessa. Ja sitten se muutaman prosentin kymmenyksen palkankorotus 1.2.2016 on laskettava mukaan. Lastentarhanopettajalla on n. viiden vuoden yliopistokoulutus takanaan.

Nämä pienipalkkaiset naisetko ovat rapauttaneet Suomen kilpailukyvyn? Anteeksi vain, hörähtelen täällä kirjoittaessani suureen ääneen. Miksi ei tässä yhteydessä puhuta niistä 14 miljardin osingoista, jotka maksettiin viime vuoden tuloksista?

Kolme keskeistä toimijaa ovat jo hyväksyneet yhteiskuntasopimuksen. Sttk, Akava ja Kuntatyönantajat ovat olleet hallinnoissaan neuvottelutuloksen hyväksymisen kannalla. SAK viivyttelee vielä viikon ennen päätöstään. Lopullisesti nähdään sopimuksen kattavuus, kun liitot käsittelevät esitystä. Lopullinen määräaika vastauksen antamiseen on tämän vuoden kesäkuun alkuun mennessä.

Mitä sitten sovittiin? Ainakin siitä, että keittiöapulainen tai lastentarhanopettaja eivät tarvitse palkankorotuksia ensi vuonna. Toki karkeata suolaa muistettiin heittää selkänahkaan. Työaika pitenee 24 tuntia vuodessa.

Sari Sairaanhoitajan ja Leena Lastenhoitajan lomarahaa leikataan 30 prosentilla vuosina 2017–2019. Palkansaajan maksuja muistettiin myös korottaa. Työeläkemaksua korotetaan 1,2 prosenttia vuosina 2017–2020. Vastaavasti työnantajien maksua helpotetaan. Palkansaajan nettopalkka siis laskee. Työnantajan keskimääräinen työttömyysvakuutusmaksu alenee 0,85 prosenttiyksikköä ja palkansaajan nousee vastaavasti.

Eikä tässä vielä kaikki! Työnantajien sosiaaliturvamaksua alennetaan useita prosenttiyksiköitä. Nämä rahoitetaan julkisen sektorin lomarahaleikkauksella ja muilla heikennyksillä. Suurin osa kilpailukykypaketin kustannuksista hoidetaan siirtämällä työnantajien sairausvakuutusmaksuja ja työttömyysvakuutusmaksuja palkansaajien maksettaviksi.

Hallitus on armollisesti luvannut perua lisäleikkaukset ja veronkorotuksen sekä ns. pakkolait. Irtisanottavien päätä silitetään sillä, että työterveyshuolto pelaa vielä irtisanomisen jälkeen 6 kuukautta.


Paikallisesta sopimisesta pistää silmään ns. selviytymislauseke työpaikkojen turvaamiseksi. Kun työnantaja joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, otetaan käyttöön työehtojen sopeuttaminen, lue palkan alennukset. Tampereen kaupunki on viimeiset viisi vuotta kertonut tarpeesta lomauttaa henkilöstöään sitä kuitenkaan toteuttamatta. Viimeinenkin lukko poistui sillä, että enää ei tarvita liittotason hyväksyntää paikallisen sopimuksen voimaan tuloon.

Saa nähdä, miten tässä käy? Jos sopimus kaatuu, epävarmuus ja riitaisuudet jatkuisivat vuodella, työehtoja heikentävien pakkolakien voimaantuloa, mahdollisesti lakkoja ensi syksyn työehtoneuvotteluissa ja todennäköisesti paikallisen sopimisen lakisäädäntöä, joka olisi erittäin tuskallista ammattiliitojen arvovallalle.

Esa Kanerva