Turmeleeko valta?


                                                                                                                                                                                

  

                                                                                                                                             15.3.2016

Pitkään politiikassa mukana olleena olen tietysti tehnyt havaintoja ja arviointia vallan käytöstä ja valtamotiiveista. Harkitsin pitkään, kirjoitanko tästä aiheesta. Lopulta päätin, että mitä tuota asiaa sieluunsa jättää kaihertaan. Tämä on subjektiivinen arviointi ja voi olla päin pyllyä. Ydinkysymys minulle on se, että ollaanko matkalla rehellisin motiiveihin ja mikä saa ihmisen uhraamaan kaiken vapaa-ajan yhteisten asioiden hoitoon. Tunnen demareista lukuisia ihmisiä, joilla on puhtaat ”kilvet”. Sekaan mahtuu myös sekalaista sakkia, itseensä turhautuneita ja pyrkyreitä.

Aina pitää miettiä, mikä saa ihmisen haluamaan ”valtaa”. Valta on aina kiehtonut ihmistä. Vallalla onkin kiistaton merkityksensä tavoissa ajatella, johtaa ja kehittää organisaatioita ja yhteisöjä. Joku ay-aktivisti on jopa todennut, että me organisoidumme vallan vuoksi. Niin tai näin, jostakin persoonallisuuden alkulähteiltä halu vaikuttaa, lähtee. Se voi olla ryhmädynaaminen halu asemoitua johtajaksi. Psykologisissa testeissä ja ryhmätilanteissa ensimmäiseksi esiintyy höpöttäjä, joka ahdistuu tilanteesta ensimmäiseksi. Hän ei todennäköisesti ole johtajatyyppiä. Joillakin poliitikoistamme on vastaavan kaltainen, ylikorostunut motiivi olla esillä. Olen olemassa, koska suuni käy koko ajan.

Ihmisen motiivina voivat olla puhtaat ”etuoikeudet”, jotka ovat perin vaatimattomia nykyisin. Etuoikeutena tarkoitan tässä vaikkapa sitä, että voit puhtaalla omalla tunnolla istua salin eturiviin. Erilaisissa juhlatilaisuuksissa ja kekkereissä saat olla kiinnostuksen keskipisteessä ja huomion kohteena.. Sielunelämän lainalaisuuksien perusteella nekin menettävät merkitystään ihmisen mielessä vuosien saatossa. Kansanedustajaa ja valtuutettua kohdellaan jossakin seurassa jotenkin ”parempana” ihmisenä. Mahdollinen huono itsetunto kompensoituu mukavasti.

Ihmiset tarvitsevat valtaa, jotta he voivat selviytyä omista ja yhteisistä haasteistaan sekä ongelmistaan. Valta on tässä mielessä välttämätön osa inhimillistä elämää. Tässähän tämä kaksijakouus on. Valtaan valikoituvat kuitenkin yleensä sellaiset ihmiset, joilla on pitkäjänteisyyttä ja ovat ahkeria. Valitettavasti joukkoon mahtuu myös yksilöitä, joilla on puutteelliset vuorovaikutustaidot ja kelvottomat tarkoitusperät. Kansa on aina äänestäessään oikeassa ja pääsääntöisesti nämä yksilöt valikoituvat melko lyhyessä aikaa pois politiikasta.

Julkkikset tai paikallisen lehden markkinoimat ehdokkaat eivät mielestäni ole parhaita mahdollisia yhteisten asioiden hoitajia. Lehti haluaa myydä ja saada taloudellista hyötyä. Yhden asian tai liikkeen edustajat eivät menesty pitemmän päälle, mutta lehti, joka luo ja tuo esille sankareita, myy.

Ymmärrän, että on tärkeää tietää, että valtaan myös oikein käytettynä sisältyy merkittävä vastuu, yhteiskunnallista toimintaa ohjaava ominaisuus, vaikka valta sinänsä ei vielä takaa haluttuja tuloksia. Yksilöllä voi olla idealistinen halu tehdä jotakin, mutta se ei takaa tuloksia. Käsittääkseni valitsijoitten arviointi on silloin ollut puutteellista.

Joku poliitikko voi lunastaa paikkansa työmyyränä, joka varmistaa sen, että ryhmä saa aina sille annetut tehtävät ajoissa hoidetuksi ja on paikalla siellä, missä sen kulloinkin pitää olla. Lisäksi politiikka tarvitsee hyviä arvioijia ja analyysin tekijöitä, jotka ”neuvovat” muita löytämään parhaan mahdollisen ratkaisun. Arvostan kriitikkojakin ja terävän palautteen antajia, mutta ei se saa olla itsetarkoitus ja tapa tuoda itseään esille. Tarvitaan kannustajia ja myönteisen palautteen antajia, niitä kasvaa vain liian harvassa. Johtajaksi täytyisi valikoitua henkilö, joiden näkemyksiin luotetaan ja jotka ottavat mielellään vastuuta sekä osaavat ohjailla toisten toimintaa. Johtajalta edellytetään myös tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Tehtävä on vaativa. Tulee hallita ihmissuhdetaidot, vuorovaikutteisuus ja olla lisäksi tehtäväkeskeinen asiaosaaja. Hyvä supliikkikaan ei ole pahasta kirjoitustaidoista puhumattakaan.

Oikeastaan valtaa voi käyttää oikein tai väärin. Taitaa kuitenkin olla, että jokainen valtaa käyttävä ajattelee itse käyttävänsä sitä oikein ja vastuun muistaen. Jokaisen poliitikon pitäisi muistaa, että valta on hyvä väline. Mutta paljon näkee myös, että valta on joillekin päämäärä ja itsetarkoitus.

Esa Kanerva