Julkinen sektori tykkää piiraisista!




                                                                                                                                               7.3.2016

En voi millään perusteilla ymmärtää kunta-alan suurimman ”edunvalvojan” JHL:n toimintaa. SAK:n suurin ammattiliito päätti lähteä tukemaan Sipilän porvarihallitusta. Yhteiskuntasopimus ei ole pienipalkkaisten laitoshuoltajien, keittiötyöntekijöiden tai kirjastoapulaisten vastaus Suomen talousongelmiin. Kuinka Suomen pienipalkkaisimmat naiset voivat olla esteenä Suomen kilpailukyvylle. Mikä logiikka on ammattiliiton johdolla? Ei JHL voi olla muuta kuin jäsentensä edunvalvontajärjestö Sillä ei ole muuta toiminta-ajatusta. Nyt näyttää siltä, että AKT:n Marko Piirainen hoitaa myös julkisen alan edunvalvonnan.

Järjestö tiedotti, että JHL:n hallitus joutui tekemään torstaina raskaan päätöksen kilpailukykysopimuksen ja pakkolakien väliltä. Erityisesti julkisen alan työntekijöille sälytetty ylimääräinen taakka, määräaikainen lomarahaleikkaus, koettiin hyvin epäoikeudenmukaiseksi ja vaikeaksi hyväksyä. Mikä estää Marko Piiraista tekemästä vastaavan kaltaista päätöstä.? Se on kai moraali. Edunvalvontajärjestö ajaa jäsentensä etua, ei mitään muuta. Ei kannata purra ruokkivaa kättä, mutta ei kannata palata ”lakki kädessä” periaatteeseen. Nyt on työnantajilla periaate, että työmiehestä tehdään nöyrä. Paperiliiton pomoille osoitettiin ”paikka” ja ei siltä suunnata ole tullut uusia ”saunarahan” suuntaisia vaatimuksia. Selvennykseksi saunaraha oli korvaus, jos joutui olemaan lauantaina töissä.

Minusta julkisen alan ammattijärjestöjen olisi tullut esittää Sttk:n hallituksessa jyrkkä vastalause yhteiskunatasopimukselle. Se on perustuslainvastainen. Kaikkia on kohdeltava samankaltaisissa tapauksissa samalla tavalla. Jos vain julkisen sektorin työntekijöitä leikataan lomarahaa työnantajamaksujen helpottamiseksi, mikä on ratkaisun järkiperusta? Ovatko julkisen sektorin työntekijöiden edustajat nukkuneet neuvotteluissa?

Lomarahan leikkaus on jo sinällään vaikea pala nieltäväksi ja hyväksyttäväksi. Sen lisäksi se antaa täysin väärän viestin siitä, että julkisen alan työntekijät ja julkisen alan työt olisivat vähempiarvoisia ja vähemmän tärkeitä kuin yksityisen alan työt. Tämä töitten ja työntekijöiden eri kastiin laittaminen aiheuttaa voimakkaita epäoikeudenmukaisuuden ja kaltoin kohtelemisen tunteita.

Näitä arvottomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita ei yhtään vähennä se, että hallituksen ministerikolmikko paukuttelee äijätervehdyksiä, kun työntekijöiden etuja leikataan ja taloudellinen hyvinvointi heikkenee. Minkälaisen viestin kansalaisille lähettää pääministeri, joka toteaa parhaan päivänsä koittaneen, kun työntekijät köyhtyvät ja pienipalkkaisimmat saattavat joutua turvautumaan toimeentulotukeen selvitäkseen esimerkiksi kesälomautuksesta.

Edunvalvonta ei ole maan edun valvontaa, vaan yksittäisen ammattiyhdistysliikkeen jäsenen asioitten hoitoa. Yhteiskunnan menestys on tärkeää työmiehelle, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Yhteiskuntasopimus ei ole julkisen alan työntekijän kannalta mitenkään perusteltavissa.

Esa Kanerva