Mitä ennen sote-uudistusta?

                                                                                                                                     23.4.2015


On tosiasia, että sosiaali-ja terveydenhuollon menot ovat karanneet palveluista päättävien ja niistä vastaavien käsistä. Tampere pystyi puristamaan muiden menojen keskimääräisen kasvun 0,5 prosenttiin, mutta sote-kulut kasvoivat huomattavasti enemmän.
Mikä olisi kohtuullinen sosiaali- ja terveyspalveluiden taso tavallisen kuntalaisen näkökulmasta? Kysymys on äärimmäisen vaikea. Ehdotan muutamaa perusasiaa.

Ihminen itse vastaa omasta terveydestään. Lääkäri ja hoitohenkilöstö neuvovat ammattitaidollaan ongelmatilanteissa. Kukaan muu kuin ihminen itse ei voi tehdä terveyteen liittyviä perusratkaisuja. Yhteiskuntavastuu on jokaisella yhteiskunnan jäsenellä. Sosiaalityö paikkaa tilanteita, joissa yksilön omat voimavarat eivät riitä.

Lääketieteeseen on saatava talonpoikaisjärkeä ja sosiaalityöhön arjen ajattelua. Tällä hetkellä terveistä tehdään sairaita ja elämänongelmien ratkaisuun haluttomista sosiaalityön asiakkaita.

Kunnanlääkäri teki taudinmäärityksen kuuntelemalla asiakasta, koputtelemalla, haistelemalla, tunnustelemalla ja tekemällä havaintoja. Pääsääntöisesti diagnoosi oli oikein, varsinkin kun lääkäri tunsi potilaan, olihan hän ollut läsnä usein jo hänen syntymässä. Kyläyhteisö piti huolta mukuloista ja puhutteli juopot.

En väitä, että meidän olisi palattava menneisyyteen, mutta ei kehitetä kehitystä. Meillä olisi paljon opittavaa historiasta. Elettiin yksinkertaisemmin, kenties puutteesta huolimatta onnellisesti.

Sosiaali- terveydenhuollon rakenneuudistus on edessämme. Jos nyt kuitenkin lähdettäisin liikkeelle sitä odotellessa näistä perusasioista.

Meillä ei ole mahdollisuutta tarjota kaikille kaikkea eikä saada elämänonnea sossusta. Jokainen on kuitenkin lopulta oman onnensa seppä!

Esa Kanerva

Asumisoikeusasuntoja ei saa jättää huijareitten käsiin

                                                                                                                                 23.4.2015


Asumisoikeusasunto on Suomessa asumismuoto, jossa asukas omistaa asumisoikeuden rakennuttajayhtiön omistamaan asuntoon. Asukas maksaa sisään muuttaessaan kertaalleen asumisoikeusmaksun, ja kuukausittain käyttövastiketta.
Asukas ei voi lunastaa asuntoa omakseen, vaan pois muuttaessaan hänelle maksetaan asumisoikeusmaksu takaisin. Asumisoikeus perustuu lakiin. Asumismuotona se asettuu vuokra-asumisen ja omistusasumisen välimaastoon. Suomalaisen asuntopolitiikan tulisikin tarjota erilaisia asumismuotoja, jotka toisivat tavalliselle työntekijäväestölle mahdollisuuksia kansalaisen perushyödykkeen, asumisen valintoihin. Asumisoikeusjärjestelmää voitaisiin kehittää vuokra-asumisen rinnalla ja saada sitä houkuttelevammaksi siten, että asukkaan huoneistostaan maksama osuus maksettaisiin takaisin suhteutettuna sen hetkiseen asunnon markkina-arvoon.
Asumisoikeusasuntoja on likemmäksi 40.000 asuntoa ympäri Suomea. Alalla on erilaisia toimijoita ja useimmat ovat vahvasti sidoksissa kuntiin. Tampereen ja Turun alueella eräs merkittävä toimija on YH Kodit, jonka omistavat pirkanmaalaiset ja varsinaissuomalaiset kaupungit, kunnat ja säätiöt. Yhtiö omistaa n. 10.000 asuntoa, joista osa on asumisoikeusasuntoja. Tampereen kaupungilla on merkittävä omistusosuus yhtiöstä.

Valtion asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n pitäisi valvoa alalla toimivien yhteisöjen liiketoimintaa ja sen lainmukaisuutta. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan meillä on useita esimerkkejä väärinkäytöksistä ja asumisoikeusasuntoihin sidottujen pääomien kanavoimisesta huijareiden taskuun.
Suurin puhallus tapahtui pääkaupunkiseudulla. Avain Asu­mis­oi­keu­det kuu­lui vuo­teen 2007 saak­ka vuok­ra-asun­to­yh­tiö Ava­raan. Ava­ra myi enem­mis­tö­osuu­den yh­tiös­tä en­sin sää­tiöl­le, jo­ka myi omis­tuk­set edel­leen hol­ding-yh­tiöl­le.

Hol­ding-yh­tiö taas myi 51 pro­sen­tin osuu­den Avain Asu­mis­oi­keudesta kahdelle yksityishenkilölle. Jär­jes­te­lyi­den myö­tä nämä liikemiehet sai­vat mää­räys­val­lan yh­tiös­sä, jo­ka omis­taa lä­hes 5. 500 asun­toa eri puo­lil­la Suo­mea. Karmeinta on se, että Ara hy­väk­syi yri­tys­kau­pan, vaik­ka lain mu­kaan val­tion tuel­la ra­ken­net­tu­ja asu­mis­oi­keus­asun­to­ja ei saa siir­tää ei-yleis­hyö­dyl­li­sil­le yh­tei­söl­le ku­ten yk­si­tyi­sil­le yri­tyk­sil­le. Apu­lais­oi­keus­kans­le­ri sentään moit­ti vuon­na 2013 Araa kaup­po­jen hy­väk­sy­mi­ses­tä.

Asumisoikeusasunnoilla myös keinotellaan sillä tapaa, että keinotekoisesti murretaan asukkaiden elinikäinen asumisen suoja nostamalla vastikkeet keinotekoisesti kestämättömälle tasolle. Esiin voi ottaa Vaasan Asumisoikeus Oy:n tapauksen, jossa vastikkeet nousivat niin korkeiksi, että asunnot tyhjenivät ja lopulta ARA viranomaisena antoi luvan myydä asumisoikeustaloyhtiö kovan rahan asunnoiksi.

Kuinka vastikkeet saadaan sitten nostettua huimiksi ja kaiken kukkuraksi omistajat ulosmitattua rahaa ulos yhtiöstä? Aluksi perustetaan yritysrypäs, aivan kuten Avain Asumisoikeudessa tehtiin. Sitten aletaan pyörittää liiketoimintaa asumisoikeusasuntojen ympärillä. Yksi yhtiö hoitaa isännöintiä, toinen vastaa myynnistä, kolmas myy kor­jaus- ja pien­ura­koin­tia se­kä sii­vous­pal­ve­lui­ta. Palveluita ei kilpailuteta ja asukkaat maksavat, mitä pyydetään.

Mitä sitten tulisi tehdä asumisoikeusasukkaan oikeusturvan kohentamiseksi? Ensinnäkin lainsäädäntöä tulisi terävöittää ja saattaisi riittää olemassa olevan lainsäädännön noudattamisen tehokas valvonta. Asukkaille tulisi taata tietojensaanti kiinteistökohtaisista lainoitustaseista, jotka ovat suurin kiinteistön menoerä. Joidenkin yhtiöiden kohteissa vastikkeet ovat olleet jopa neljänneksen vailla perusteita ja lainojen kuoleentumisen jälkeen jopa enemmän. Mikäli asumisoikeusasunnon jossakin elinkaaren vaiheessa päädyttäisiin lakimuutosten- tai esimerkiksi koko järjestelmän uudelleenarvioinnin johdosta sen myyntiin, asumisoikeuden haltijalle tulee antaa etuosto-oikeus asuntoonsa hinnalla, jossa on otettu huomioon myyntihetkeen asti asukkaan vastikkeessa maksamat osuudet yhtiön lainoista.

Asuminen on Suomessa perusoikeus ja siihen liittyvien asioiden hoitaminen suorastaan demareiden velvollisuus. Siis meidän poliittista peruskauraa!

Kuntatyöntekijöitten ammatilliset eläkeiät liipasimella

                                                                                                                            23.4.2015


Kolmikantaneuvotteluissa saavutettiin sopu viime vuonna eläkejärjestelmän kestävyysvajeen korjaamisesta ja eläkeiän nostamisesta. Eläkeremontin tavoitteena on nostaa pikkuhiljaa eläkeikä 65 vuoteen. Kunnallista eläkejärjestelmää rukattiin ensimmäisen kerran 1989 ja talouslaman johdosta 1995. Nämäkään heikennykset eivät ole riittäneet, vaan seuraavan kerran eläkkeet otettiin tarkasteluun 2005, jolloin koko työhistoria muodosti eläkepalkan perustan.

Työntekijän oli mahdollista vuonna 1989 valita oma ammatillinen, alempi eläkeikä tai ns. uusi järjestelmä, jossa oli lupauksena kaikkea hyvää, mm. yksilöllinen varhaiseläkeikäjärjestelmä (nykyisin poistettu). Aiemmin Kunnallisen Eläkelaitoksen viestintä on todennut silloisen valinnan alemmasta ammatillisesta eläkeiästä olevan pysyvä ja nauttivan perustuslain omaisuuden suojaa.

Kuntasektorin eläkeneuvottelut pitäisi saada loppuun huhtikuun loppuun mennessä. Neuvotteluissa pyritään sovittamaan yleinen eläkeuudistus kuntien monimutkaiseen eläkejärjestelmään. Ammatilliset eläkeiät koskevat valtakunnallisesti n. 6000 kuntatyöntekijää, mm. raskaissa ruumiillisissa töissä olevia naisia, esimerkiksi lastenhoitajia, perushoitajia ja sairaanhoitajia.
Nyt nämä alemmat, ammatilliset eläkeiät ovat vaarassa ja neuvottelut kariutumassa.
Mikäli ammatillisista eläkei`istä ei päästä sopuun, työryhmä jättää sosiaali- ja terveysministeriölle erimielisen muistion. Silloin valmistelu siirtyy ministeriölle ja päätösvalta hallitukselle ja eduskunnalle.

Kuntatyöntekijän eduskuntavaaliehdokkaan valinta on entistäkin tärkeämpää. Eduskuntaan on valittava ehdokkaita, jotka ovat valmiita puolustamaan pienipalkkaisten ja raskasta fyysistä työtä tekevien, enimmäkseen naisten, aiemmin sovittuja eläkeikiä. He ovat ne ansainneet. Demareitten ei ainakaan tule sallia työnantajien ja Kunnallisen Eläkelaitoksen huijausta! Tee selväksi omalle eduskuntaehdokkaallesi oma mielipiteesi ja vaadi häneltä sitoutumista turvaamaan oma, tähän asti luvattua, perustuslain suojaa nauttiva, eläkeikäsi.

Esa Kanerva