Miltä ensi vuosi näyttää?
Otsikon kysymyksestä tiedetään kohtuullisella varmuudella,
että merkittäviä valintoja tullaan tekemään niin kotimaassa kuin muuallakin
maailmassa. Tammikuussa valitaan maallemme presidentti. Presidentin
valtaoikeuksia on koko 2000-luvun vähennetty ja parlamentarismia vahvistettu.
Siitä huolimatta presidentin henkilöllä on merkitystä, erityisesti
ulkopolitiikan johtajana. Euro-vaalit kesäkuussa ovat tärkeät niin
kansallisesti kuin kansainvälisesti. Yhdysvaltain presidentinvaalit marraskuussa
ovat ratkaisevat euroatlanttisille suhteille ja maailmanpolitiikalle yleensä.
Venäjän vaalit eivät tuo muutosta Venäjän käyttäytymiseen ja niiden lopputulos
on jo etukäteen selvä.
Presidentivaalikisa on Suomessa meneillään. Demarina
tietysti jännittää, pääseekö Jutta Urpilainen toiselle kierrokselle. Mikäli
pääsee, hänellä on hyvät mahdollisuudet voittaa. Näissä vaaleissahan äänestäjät
taktikoivat. Ensimmäisellä kierroksella äänestetään suosikkia, toisella vähemmän
kielteisiä tunteita herättävää ehdokasta. Vaikka Stubb johtaa gallupeja,
lopputulos näyttäisi olevan niin sanotusti ”Herran hallussa”.
Eu-parlamentissa ei tarvita yhtään enempää teuvohakkaraisia
kuin nyt, pikemminkin jyrkästi päinvastoin. Nämä vaalit eivät ole suomalaisillekaan
yhdentekevät, toivottavasti kaikkien suomalaisten silmät ovat tässä muutamassa
kymmenessä jäsenyysvuodessa auenneet. Euroopan parlamentissa päätetään mitä
suurimmassa määrin meidän ja meitä koskevista asioista. Kohti yhteisvelkaa ja
rahatalotta ollaan menossa.
Naapurissa Venäjällä valmistellaan teatterinäytöstä nimeltä
”Koiperhosen valinta diktaattoriksi”. Koiperhonen on sisäpiirin lempinimi Putinille
agenttiajoilta. Kysymyshän ei ole siitä, kuinka kansa äänestää, vaan siitä,
kuinka ylivoimaisella äänestystuloksella hänet kehdataan valita. Näitten
vaalien jälkeen Putin on entistä arvaamaton, koska hän tajuaa oman ikänsä ja
kuolevaisuutensa. Hänellä on aikaa kuitenkin rajallisesti kirjoittaa nimensä
maailmanhistoriaan, hyvässä tai pahassa, riippuen siitä, kuka arvioi.
Toinen suuri arvoitus maailmalle on Trumpin mahdollinen
valinta toiselle kaudelle. Luotan kuitenkin Yhdysvaltojen demokraattisen
kontrollin olevan heräillä ja valppaampana kuin hänen ensimmäisellä kaudellaan.
Mies itse on täysin moraaliton oman edun tavoittelija, kaiken lisäksi
persoonallisuudeltaan ”rajaton” eli rajatilapersoonallisuus. Suuri osa vankeja
kuuluu tähän kategoriaan, psykopaattien ohella. Trumpilla saattaa olla ikäviä
kytköksiä Venäjän hallintoon, jopa niin, että häntä saatetaan kiristää
menneistä jutuista. Kuka tietää? Oletan, että demokraatit järjestävät yllätyksen
näissä vaaleissa ja vaihtavat ehdokasta lennosta.
Presidenttiehdokkaamme toivoivat tv-tentissä joululahjaksi maailmanrauhaa tai rauhaa ylipäätään. Syytä onkin, rauha näyttää olevan hiipuva asiantila maailmassa. Sanotaan, että kaksi sukupolvea ihminen jaksaa olla rauhantilassa, kolmas on jo unohtanut hirveydet. Jos laskee toisesta maailmansodasta kulunutta aikaa, tiimalasi valuu koko ajan, aikaa tyhjenemiseen on edellä mainitulla tavalla laskettuna vähän. Jospa ihmiskunta yllättäisi ja olisi oppinut historiasta jotakin. Saa nähdä!
Esa Kanerva
Onko minulla jumalaa ja miksi jumalat ovat niin väkivaltaisia?
Minua kiinnostaa uskonto yhteiskunnallisena ilmiönä ja
vallan käytön välineenä. Kansoilla näyttää olevan jumalia, jotka sallivat ihmisten
sotia brutaalisti toisiaan vastaa. Hallitsijat sotivat uskonnon nimissä ja
kirkon johto antaa sodalle oikeutuksen. Esimerkkejä riittää. Herran valittu
kansa ei koe moraalista tuskaa teurastaessaan lapsia Gazassa eikä patriarkka
Kirill antaessaan synninpäästön diktaattori Putinille.
Islamilaisessa maailmassa käsitys väkivallasta syntyy ns.
uskonoppineiden mielipiteestä. Ja näitä mielipiteitä ja niiden antajia riittää.
Iran on jopa teokratia, jota uskonoppineet hallitsevat. Pyhään sotaan
osallistuminen on jokaisen muslimin velvollisuus. Pyhää sotaa voidaan käydä
ketä tahansa vastaan, esimerkkinä nyt vaikka amerikkalaiset. Uskosta luopumista
ei sallita. Vääräuskoisen kanssa ei tule mennä naimisiin. Useimmiten näistä
synneistä tuomitaan kuolemaan. Koraani ei sinänsä muutamia osia lukuun
ottamatta kehota väkivaltaisuuteen, mutta sitä voivat uskonoppineet tulkita,
miten haluavat. Islam liittyy kiinteästi valtaan ja vallan käyttöön.
Patriarkka Kirill, Venäjän ortodoksien pää on siunannut Putinin
ja hänen sotansa. Mihin jumalisiin valtaoikeuksiin Kirillin päätös liittyy, en
tiedä. Tiedän, että patriarkka kuuluu Putinin sisäpiiriin. Nikolai I uskoi
aidosti, että hänen valtansa perustuu jumalan tahtoon. Maallinen valta saatiin tsaarin
aikana patriarkkojen välityksellä suoraan jumalalta. Siksi hän ei halunnut
demokratisoida Venäjää. Mikä on saatu jumalalta, sitä ei voida jakaa. Putin
jatkaa hänen perinnettään. Minkälainen jumala ortodokseilla oikein on? Hän
sallii satojen tuhansien nuorten venäläisten miesten teurastuksen, mihin jumala
tarvitsee niin paljon veriuhreja?
Israelia pidetään jumalan valittuna kansana. Näin on vanhassa
testamentissa juutalaisuuden mukaan kirjoitettu. Hämmästystä herättää ristiriita,
että kristinuskossa valittuna kansana pidetäänkin kristittyjä. Siitäkin löytyy
perusteet raamatusta mm. apostolien kirjoituksista. Ihmettelen, miksi juutalainen
uskonto sallii kostaa Hamasin terroristien teot gazalaisille lapsille, jotka
ovat täysin viattomia aikuisten ihmisten valinnoille. Minkälainen jumala
juutalaisilla oikein on? Miksi hän vaatii tällaisia lapsiuhreja?
Sari Essayh näyttää ministerinä hyvin onnelliselta. Hän on
päässyt tavoitteeseensa. Hän on vallan keskiössä. Papeillahan on säätyvallan
ajoista lähtien ollut keskeinen rooli suomalaisessa valtaeliitissä. Uskonto ja
valta ovat kuuluneet yhteen. Politiikka on aina tiennyt, että uskonnon avulla
kansa voidaan hallita paremmin kuin vain maallisin komennoin. Kirkko ja
politiikka pitäisi ehdottomasti erottaa toisistaan.
Nykyisin ev.lut. kirkko haluaa varmistaa oikeutuksensa valtiokirkkona
ja valtaan jäsenrekisterien täytöllä. Halutaan miellyttää kaikkea ja kaikessa. On
tärkeää, että suomalaisista ainakin yli puolet ovat evankelisluterilaisen
kirkon jäseniä. Sekin tavoite tekee toki tiukkaa maallistuneessa yhteiskunnassamme. Kukin
haluaa uskoa tavallaan. Kirkon viranhaltijoitten suut on pistetty tukkoon, ei
saa puhua synnistä eikä helvetistä. Eikä siitä, että vain harvat ja valitut
pääsevät kuoleman jälkeen taivaaseen. Kirkko sallii kaikki ilmiöt ja rakastaa
rakastamisesta päästyään. Uskokoon kirkon sanomaan, kuka haluaa. Minusta
enemmän ihmisen mielikuvitukselta se vaikuttaa. Miksi jumala on vaatinut veriuhrin
ja oman poikansa kuoleman teloittamalla vastapainoksi ihmisten syntien
sovittamiseksi? Miksi jumala sallii kaikki kauheudet maan päällä? Papit eivät
osaa vastata tai jos vastaavat, puhuvat tyhjää, ”Tutkimattomia ovat Herran tiet
”. Myös kristinuskon jumala on ollut hyvin väkivaltainen, muutama sata vuotta
sitten apostaasi, jumalasta luopuminen, merkitsi roviolla polttamista. Olen
jumala-sanan kirjoittanut tarkoituksella pienellä kirjaimella, koska jumalia ja
uskontoja on tuhansia ja tuhansia, enkä tiedä, mikä jumala on erisnimen
arvoinen.
Kaipaisin ennen joulua kirkolta vahvaa viestiä edes siihen, että jos uskotte Jeesukseen, ei hänen syntymänsä juhlistaminen tarvitse tällaista markkinameinikiä eikä hurlumheitä. Kaupallisuus ja yhteiskunnan läpitunkema mainonta ei juhlista mitään, saati sitten kristinuskon yhden keskeisen opinkappaleen mukaista, Jeesuksen syntymäjuhlaa, joulua. Minulla ei ole kirkon sisällä puhevaltaa tässä asiassa, en ole kirkon jäsen. Onko minulla jumalaa? Harvat ovat valitut, en taida olla niiden valittujen joukossa.
Esa Kanerva
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
5.12.2023
Isämme palasivat sodasta fyysisesti vammautuneina ja kuka
enemmän, kuka vähemmän henkisesti telottuna. Suomen jälleenrakentaminen vei
voimanne ja huomionne. Sodan tragedia on, että sen vaikutukset eivät kosketa
ainoastaan sodassa olleita, vaan ulottuvat perheisiin, koko kansaan ja tuleviinkin
sukupolviin.
Olemme kiitollisia isillemme, että jaksoitte vammoistanne
huolimatta jälleen rakentaa Suomea ja maksaa kohtuuttomat sotakorvaukset. Teille
ei heti sodan jälkeen annettu sitä kunniaa, mikä teille olisi kuulunut. Tänään,
Itsenäisyyspäivänä 6.12.2023, ymmärrämme, että pystyitte mahdottomaltakin
näyttävään suoritukseen. Suomea ei miehitetty ja Suomi on itsenäinen! Kunnia
teille kaikille Suomen miehet ja naiset!
Esa Kanerva
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)