Suomen Yrittäjien työreformi




Suomen Yrittäjien edunvalvontajärjestö esiintyi viimeisen työmarkkinaselkkauksen aikana ikään kuin se olisi ollut jollakin tavalla osapuoli tai osallinen työmarkkinapöydässä. Neuvotteluoikeus on ollut yrittäjien vuosikymmenten haave ja unelma. Nyt Sipilän porvarihallituksen aikana edunvalvontajärjestö on ollut erityisen aktiivinen. Eikä varmasti syyttä. Tämä hallitus on kuunnellut järjestöä herkällä korvalla. Nythän on ollut kysymys pienten yritysten oikeudesta irtisanoa työntekijöitä lievemmin perustein kuin mitä työsopimuslaki sanoo. Tämä vaatimus naamaperusteiseen irtisanomineen on suututtanut myös vähemmän valveutuneet kansalaiset ja poliittisille lakoille on saatu laajaa tukea.

Ennen vanhaan työläisten lakon murtamista kutsuttiin rikkuruudeksi, mutta nyt yrittäjien masinoimaa pizzan jakoa päiväkoteihin yritetään markkinoida hyväntekeväisyydeksi. Viimeisin manööveri yrittäjien puheenjohtaja Pentikäiseltä oli iskeä pöytään saatanalliset säkeet ja ehdottaa uutta työreformia. Ehkä aika katsottiin otolliseksi. Yhteiskunta oli lakkojen vuoksi käymistilassa ja Sipilän hallituksen aika alkaa käydä vähiin. Yrittäjien mielestä työntekijöitten on luovuttava mm. ylityö- ja sunnuntaikorvauksista. Tai kuten asia ilmaistiin, niistä voitaisiin ”neuvotella” ja ”sopia” työpaikoilla.

Ohjelman ensimmäinen ehdotus oli työntekijän takaisinottovelvollisudesta luopuminen. Nykyisin takaisinottovelvollisuus voi tulla ajankohtaiseksi silloin, kun työsopimus on päätetty tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Mikäli työnantaja tarvitsee uusia työntekijöitä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottu työntekijä on tehnyt, on näitä töitä tarjottava ensin irtisanotulle työntekijälle.

Takaisinottovelvollisuus on voimassa neljän kuukauden ajan työntekijän irtisanomisajan päättymisestä. Tämä hallitus on heikentänyt ja lyhentänyt jo aiemmin tätä työnantajan velvoitetta yhdeksästä kuukaudesta tähän neljään kuukauteen. Ja yrittäjien edunvalvontajärjestö vaatii tämänkin pätkän poistoa. Käytännössä tämä tarkoittaisi pienissä yrityksissä työntekijöitten vaihtoviikkoja. Pistetään puolet pois tällä viikolla. Perusteeksi voidaan esittää, että yrityksellä menee nyt niin huonosti. Seuraavalla viikolla saadaan muka uusi tilaus ja sitten voidaan palkata seuraavalla viikolla uusi, entistä nöyrempi porukka huonommilla liksoilla. Tätä tapahtuisi varsinkin taloudellisesti huonoina aikoina.

Minäpä kerron, mitä nämä yrittäjien ehdotukset ylityö- ja sunnuntaikorvauksista sopiminen työntekijän ja työantajan välillä laista poiketen käytännössä olisi merkinnyt. Pienen pajan pikimusta omistaja menee työntekijän luokse ja pyytää tuonne ”koppiin” juttelemaan. Isäntä sanoo, että minähän en sitten enää maksa ylitöistä mitään ekstraa, koska laki ei sitä vaadi. ”Sulla on nyt kaksi vaihtoehtoa, mennään minun ehdotukseni mukaan tai saat lähteä kävelemään.” Kyllä minä syyt löydän, yrityksellä juuri nyt menee niin pirun huonosti. Tätä on paikallinen ”sopiminen” pienissä yrityksissä. Arvatkaa, mitä työntekijä esimerkiksi laman aikaan tekee. Hän haluaa säilyttää työpaikkansa ja nielee ratkaisuehdotuksen. Ja sen jälkeen ei ole vanhaan käytäntöön paluuta. Suomen yrittäjien ehdotus merkitsisi tosiasiallisesti sitä, että sunnuntai- ja ylityölisät katoaisivat Suomen kartalta.

Viimeiseksi, vaan ei merkitykseltään vähäisimmäksi, ehdotukseksi yrittäjät ehdottivat ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuutta. Tavallisen duunarin tulot on mitoitettu niin tarkkaan perheen menojen tilkkeeksi, että sitten tehdään töitä sairaana. Päivänkään palkanmenetykseen ei ole varaa. Ruoka- ja vuokramenot täytyy kattaa seuraavassakin kuussa. Ehdotus on työsuojelullisesti ihan ehtaa tuomaskuonaa.

Pienyrittäjyys on Suomen kansantalouden kivijalka. Yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia maamme yrityksistä on pieniä, alle kymmenen hengen yrityksiä. Eivät ne melua työntekijöitten oikeuksien polkemisesta. Niissä pajoissa tehdään töitä ja isäntä kunnioittaa duunaria. Pieni kellokkaitten äänekäs ryhmä Suomen Yrittäjissä tällaisia huutelee ja tekee vain hallaa yrittäjien asialle. Ja millä mandaatilla puheenjohtaja Mikael Pentikäinen esiintyy niin kuin olisi joku työmarkkinaosapuoli? Hänellähän ei ole asiaa työehtosopimuslain mukaan neuvottelupöytään, jossa neuvotellaan työehtosopimuksista tai muistakaan työsuhteen ehdoista.

Esa Kanerva



Huominen lokakuun valtuuston kokous



                                                                                                                           21.10.2018


Huomisen maanantain valtuuston kokouksesta lähtiessä taitaa kello lähennellä puolta yötä. Kielen kantoja kutkuttelevia aiheita on käsittelyssä. Itse olen valmistellut puheenvuoroja jo tämän viikon torstaista asti. Aika hioo sanottavaa ja harvoin sanottava onnistuu kertalaakista. Voisihan sitä lörpötellä lonkalta, mitä sylki suuhun tuo, mutta vain harvoilla on sellainen looginen ajattelu ja valmiudet sanoa asiaa, nimenomaan asiaa, etukäteen valmistelematta. Paljon on heitä, jotka käyttävät puheenvuoroja tilastoja varten ja kertaavat jo moneen kertaan monen valtuutetun kertomat asiat.

Yksi tärkeimmistä pykälistä on kaupunginhallituksen vastaus Tarkastuslautakunnan tekemiin havaintoihin vuodelta 2017. Ajattelin kertoa valtuustolle tässä kohtaa Kaupinojan vedenottamon nykytilanteesta. Kaupunginhallituksen vastaus tarkastuslautakunnan tätä aihetta koskevaan kysymykseen on totta kai vähän jälkijättöinen. Hankkeelle kuuluu hyvää, Tampereen Vesi vie itse hanketta eteenpäin ja se etenee.

Toinen tärkeä asia mielestäni on Tarkastuslautakunnan tekemä havainto ikäihmisten vajaaravitsemuksesta hoitolaitoksissa. Sosiaali- ja terveyslautakunnan vastaus ei minua tyydytä. Tosiasiat pitäisi tunnustaa. Ongelman ydinhän on se, että vanhuksia syötäviä käsiä on liian vähän esimerkiksi illoissa.

Sitten toinen tärkeä pykäläkohta on tilinpäätösennuste. Huonolta näyttää, ennuste on 70 miljoonaa euroa pakkaselle. Taseessa riittää pääomia hyviltä vuosilta vielä hetkeksi, mutta sitten tulee pää vetävän käteen. Kaikkia alijäämiä ei voi panna virkamiesten ja päättäjien niskaan, suurin osa kyllä. Verohallinto ei osannut laskea tai ennustaa verokertymää oikein, kilpailukykysopimus aiheutti tappioita verotuloihin, muuttoliike Tampereelle maksaa ja työttömyyskin pysyy yllättävän korkeana.

Aloitteista mielenkiintoisin on hoitajien ruokatauon palauttaminen työajalle. Vanha käytäntö oli se, että hoitajat puraisivat leipäpalat nopeasti työn lomassa ja taas jatkettiin töitä. Ei tullut katkoksia palveluihin. Nyt tulee, kun lähdetään ruokatauolle. Työnantaja purki järjestelmän viime vuonna ja työntekijöitten pettymys oli suuri. Arvatenkin aloitteen menestymisen mahdollisuudet eivät ole suuret. Syytä olisi kuitenkin tehdä uudelleen arviointia.

Palaan kokoukseen tuonnempana, mikäli aihetta ilmenee.

Esa Kanerva


Kiireetön hoito on kiireetöntä


                                                                                                                                  

                                                                                                                                     17.10.2018

Kotikaupunkimme on saamassa kyseenalaista kunniaa hoitakuusäännösten rikkomisesta. Kysymyksessä on lailla säädetty kuntalaisen oikeus saada hoitoa kohtuullisessa ajassa. Tampereen asukasmäärä kasvaa yli kolmella tuhannella asukkaalla joka vuosi. Palvelutarpeen lisäys ei ole voinut olla yllätys. Puhelinpalveluiden toimimattomuus alkaa olla jo vitsi. Ainoa oikea tapa lähestyä terveyskeskusta taitaa olla marssia suoraan ovesta sisään ja ilmoittaa, ettei lähde ulos täältä apua saamatta kuin kantamalla. Kuuden viikon odottaminen ns. kiireetöntä hoitoa on aivan liikaa. Järjestelmä on luonut itsensä ympärille palomuurin, jonka läpi ei pääse puhelimella eikä netin avulla. Pakko on vaivansa mennä hoidattamaan Terveystaloon tai Pihlajalinnaan, jos rahaa sattuu löytymään. Se on kai tarkoituskin.

Hammaslääkäriin pääsyä voit joutua odottamaan kuusi kuukautta. Kyllä siinä ajassa purukalusto rapistuu ja yksityinen lääkäri rikastuu. Aluehallintovirasto on nyt paljon vartijana. Kaupungin on annettava selvityksiä maaliskuun 15 päivään mennessä hoitoon pääsystä. Kai se vuosi oli 2019, vaikka ei sitä Aamulehdessä mainittu.

Köyhän rahaongelmat alkavat myös lääkärikäynnin jälkeen, mikäli satut vastaanottoajan saamaan. Tohtori määrää yleensä troppia ja nehän vasta kalliita ovat. Vaihtoehtoja saattaa loppukuusta olla vain kaksi, laittaako hampaat naulaan vai lunastaako pillerit. Sipilän hallitus on muistanut leikata lääkekorvauksia ja säätää omavastuita. Alkuvuoden 50 euron omavastuu on iso raha eläkeläiselle tai työttömälle. Suomalainen maksaa lääkkeistään huomattavasti enemmän kuin kansalainen muissa Pohjoismaissa. Ja apteekkarit lihovat.

Miljoonalla tästä riesasta selvittäisiin. Uskon, että se raha vielä jostakin kaivetaan. Jos ei muuta niin sitten ottamalla lisää velkaa!
Esa Kanerva

Poliitikkokin vanhenee


                                                                                                                                  

                                                                                                                       9.10.2018

Minulle opetti lääkintöneuvos Rauno Heikinheimo ollessani -90-luvulla Kaupin sairaalassa osastonhoitajana erotusdiagnostiikan dementiasta oireilevan ja masentuneen ihmisen välillä. Jos esittää haastatellulle yksinkertaisen kysymyksen, mikä päivä tänään on, masentunut ei vastaa mitään, dementoituva selittää ummet ja lammet. Jos kysymys on kotioloissa asuvasta eläkeläisestä, havainnon tekeminen vaikeutuu. Omaisten on vaikeata havaita taudin etenemistä, mikäli kahvin keitto onnistuu ja kissoille ruoan antaminen sujuu. Kun henkilö on ollut aktiivinen poliittisessa päätöksenteossa, miten kunnallisessa demokratiassa havaitaan vastaavan kaltainen terveydentilan heikentyminen?

Tosiasia on se, ettei oikein mitenkään. Yleensä politiikassa mukana olevien työtovereiden on puututtava tilanteeseen, koska omaiset ovat liian subjektiivisia tilanteen arvioijia. Heidän tulee puuttua tilanteeseen ja lausumalla arviointinsa ääneen. Eihän se tee kyseisen vanhuksen elämäntyötä mitenkään väheksytymmäksi kuin se todellisuudessa on. Kunnia sille, jolle se kuuluu. Ihmiselämään kuuluu luopuminen, lopulta omasta urastaan ja vihdoin elämästään.

Terveisin Esa Kanerva

Alustus Tampereen taloudesta postin eläkeläisten tilaisuudessa


                                                                                                                                   

                                                                                                                             4.10.2018

Väestömuutokset seutukunnassa

Kehyskuntiin muutti ihmisiä vielä vuonna 2007 puolta enemmän kuin Tampereelle. Nyt kehitys on kääntynyt aivan nurin niskoin. Tampereelle muutti vuonna 2017 3600 uutta asukasta ja kehyskuntiin vain 560. Tampereen väkilukuhan on tällä hetkellä 231 853 asukasta. Kasvava kaupunki on tietysti parempi kuin taantuva kaupunki. Mutta kun väkimäärä kasvaa, tarvitaan uusia palveluja, päiväkoteja ja kouluja. Ja se maksaa.

Kaupungistuminen on tosiasia, puhuivat jotkut tahot mitä tahansa asiasta. Tämä on maailmanlaajuinen trendi. Kahden viime vuoden aikana kaupunki on siis kasvanut yli 3000 asukkaalla vuodessa. Edelliset peräkkäiset voimakkaan kasvun vuodet sijoittuivat 1990-luvun puoleen väliin kotikuntalain uudistamisen jälkeiseen aikaan. Tampere on kasvanut 10 vuoden aikana n. 25 tuhannella asukkaalla.

Suurin ikäluokka Tampereella on 24 vuotiaat kun taas muualla Suomessa 69-vuotiaat. Lähes 40 % tamperelaisista on 20–40-vuotiaita. Ongelmana on saada pidettyä valmistuneet ja perhettään perustavat jäämään tänne. Nyt tilanne ei ole paras mahdollinen. Tampere ei saa optimaalisesti uusia veronmaksajia.

Mutta menen sitten ihan raakoihin talouslukuihin. Edellinen veronkorotus tehtiin vuonna 2014, jolloin veroprosentti nousi 19 19,75. Tosiasia on se, että kunnallisverotulot eivät ole kasvaneet juuri lainkaan vuosina -16, -17 ja -18. Yhteisöverotuotto on kasvanut vain hieman, muutamalla miljoonalla. Toisaalta valtionosuudet ovat pudonneet vuodesta 2012 100 miljoonalla eurolla. Valtionosuusjakojärjestelmä ei ole meille oikeudenmukainen. Tässä on yksi syy talousvaikeuksiin.

Erittäin tärkeätä on seurata ns. efektiivisen veroasteen kehitystä. Eli sitä summaa, mitä kaupungille jää käteen veroprosentista. Valtio säästää omissa menoissaan nostamalla koko ajan kunnallisverotuksen työ- ja eläketulon alarajaa. Kunnat siis maksavat veronalennukset. Kiky maksoi kunnille saamatta jääneinä verotuloina ja valtionosuuksina. Joku arvio liikkui Tampereen osalta 7 miljoonassa eurossa.

Sitten on käyty vahvaa keskustelua siitä, miksi veroprosenttia ei nostettasi jo ensi vuonna eikä todennäköisesti vasta 2020. Jos talous aiotaan oikaista vain veronkorotuksilla, se vaatisi kahden veroprosentin nostoa. Yksi veroprosentti on n. 36 miljoonaa euroa. Ja tuskin sekään auttaisi, kun muistetaan tuo efektiivinen veroaste. Emmekä tiedä tässä vaiheessa mitään tulevan halliuksen ohjelmasta. Ei näyttäisi hyvältä ennen tulevia Eduskuntavaaleja, että Tampereella nostetaan näin rajusti veroja. Taloutta on korjattava muillakin toimenpiteillä.

Demareille oli tärkeää, että koulutuksen ryhmäkokoihin ei puututa, subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ei kajota, oppilaitten ryhmäkokoja ei suurenneta eikä lasten päiväkotiryhmiä suurenneta, omaishoidon tukeen ei kajota ja lopuksi järjestöjen toiminta-avustukset arvioidaan uudestaan.

Sitten on paljon puhetta isoista investoinneista ja niitten vaikutuksesta kaupungin palveluihin. Edellisillä valtuustokausilla tehtiin hulppeita päätöksiä isoista hankkeista ja sidottiin tulevien sukupolvien käsiä. Järkevin päätös oli tehdä ylikunnallisena hankkeena Keskuspuhdistamo Sulkavuoreen. N. 300 miljoonan euron hanke valmistunee v. 2023. Sitä voidaan pitää vuosisadan ympäristötekona. Voimme tietysti avata ratikkakeskustelun tässäkin yhteydessä. Kerron kuitenkin sen rahoituksen pääperiaatteet. Raitiotieallianssi rahoittaa tällä hetkellä hankkeen. Sen valmistuttua kaupunki maksaa yhtiölle käyttövastiketta, johon sisältyy myös pääomavuokra. Kaupunki rahoittaa varikon ja kaluston.

Pitää muistaa, että Tampere rakentaa joka vuosi mm. kouluja ja päiväkoteja n. 70 – 80 miljoonalla eurolla. Uuden kouluverkkoselvityksen mukaan kaupunki investoi uusiin kouluihin ja päiväkoteihin 150 miljoonaa euroa viidessä vuodessa. Jotta rakennuksiin uutta korjausvelkaa ei syntyisi, tarvittaisiin n. 30 miljoonan investoinnit joka vuosi.

Puhun Sotesta tässäkin muutaman sanan. Uudistus on niellyt jo tähän mennessä vähintäänkin 5 miljardia euroa. Lääkärivaje voitaisiin poistaa tästä maasta kerralla vuosittaisella 300 miljoonan euron panostuksella. Miksi tätä ei ole haluttu tehdä? Sote-uudistuksen tehtävänä on hillitä kustannuksia. Voidaan lukea myös huonontaa palveluja. Jos lääkärin vastaanottoaikoja olisi tarjolla kylliksi, lääkärit tietenkin teettäisivät tutkimuksia, tekisivät lähetteitä leikkauksiin ja kalliisiin hoitoihin. Tästä ”viisaitten” päätelmien mukaan seuraisi raju kustannusten nousu. Tätä halutaan välttää. Kun halutaan koko maahan yhtä huonot ja halvat palvelut, se on se ongelma.

Hallitus sääsi viisaudessaan lain ns. muutosrajoittimesta. Tämä on huonosti tunnettu asia. Tämä on Tampereellakin haitannut sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistä. Muutosrajoitin tarkoittaa sitä, että jos ennen vuotta -21 sote-kustannukset lisääntyvät vaikkapa 1 miljoonalla, vuonna -21 valtionosuuksia leikataan pysyvästi 600.000 eurolla. Nämä rahat ovat pois sen uuden koulutuskunnan rahoituksesta pysyvästi.

Minkä suuruisia ovat kaupungin panostukset sosiaali- ja terveyspalveluihimme. Sosiaali- ja terveyslautakunnan toimintamenot ovat suuruusluokkaa 800 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä n. puolet menee palvelujen ostoihin. Suurin yksittäinen palveluntuottaja on Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, joka tuottaa Tampereen kaupungille ensihoito- ja päivystyspalvelut, erikoissairaanhoidon sekä kehitysvammaisten laitoshoidon palvelut. Ostot PSHP:ltä ovat n. 300 miljoonaa vuodessa.

Lopuksi, Tampereen työllisyyskokeilu on ollut menestys. Vuoden 2017 luvuista, 17 prosentista työttömyys on pudonnut 9 prosenttiin. Temppu tehtiin yhdistämällä kaupungin työvoimapalvelut ja Te-keskuksen työllisyyspalvelut. Tällöin saatiin voimavaroja jokaisen työttömän henkilökohtaiseen palveluun ja urapolkujen etsimiseen. Työministeri Jari Lindströmin aie lopettaa koko hanke on tyrmistyttänyt laajalti. Hän ajaa ns. kasvupalveluja maakuntien järjestettäväksi. Ennen maakuntien syntymistä iso joukko työttömiä on joutumassa heitteille.

Esa Kanerva