9.10.2018
Minulle opetti lääkintöneuvos Rauno Heikinheimo ollessani -90-luvulla Kaupin sairaalassa osastonhoitajana erotusdiagnostiikan dementiasta oireilevan ja masentuneen ihmisen välillä. Jos esittää haastatellulle yksinkertaisen kysymyksen, mikä päivä tänään on, masentunut ei vastaa mitään, dementoituva selittää ummet ja lammet. Jos kysymys on kotioloissa asuvasta eläkeläisestä, havainnon tekeminen vaikeutuu. Omaisten on vaikeata havaita taudin etenemistä, mikäli kahvin keitto onnistuu ja kissoille ruoan antaminen sujuu. Kun henkilö on ollut aktiivinen poliittisessa päätöksenteossa, miten kunnallisessa demokratiassa havaitaan vastaavan kaltainen terveydentilan heikentyminen?
Tosiasia on se, ettei oikein mitenkään. Yleensä politiikassa mukana olevien työtovereiden on puututtava tilanteeseen, koska omaiset ovat liian subjektiivisia tilanteen arvioijia. Heidän tulee puuttua tilanteeseen ja lausumalla arviointinsa ääneen. Eihän se tee kyseisen vanhuksen elämäntyötä mitenkään väheksytymmäksi kuin se todellisuudessa on. Kunnia sille, jolle se kuuluu. Ihmiselämään kuuluu luopuminen, lopulta omasta urastaan ja vihdoin elämästään.
Terveisin Esa Kanerva
