Kolme muoti-ilmiötä

                                                                                                                                            24.2.2020

Ihmiset oireilevat ja sairastuvatkin nykyisin muoti-ilmiöitten mukaisesti. Mitä enemmin lehdissä tai somessa paukutetaan jotakin vaivaa, sitä todennäköisemmin se tarttuu ja rantautuu työpaikkakeskusteluihin sekä kehittää keskusteluihin tositarinoita. Olen seurannut näitä valtavat mittasuhteet saaneita tapahtumia jo työni kautta. Kun työuupumuksesta alettiin puhua julkkisten kautta ja oireesta tuli iltapäivälehdissä arkipäivää, uupuneita alkoi ilmaantua työpaikoille kiusaksi asti. Kun joku jollakin työpaikalla masinoi uupumuskierteen, sen pysäyttäminen oli vaikeaa. Samoin on homehysterian laita. Keskuudessamme elää sellaisia sairastuneita, että heidän oireensa jatkuvat, siirrettiin heidän työpisteensä, minne tahansa. Kolmas prosessi näyttäisi olevan tämä ilmastoahdistus ja -ähky. Keskuudessamme elää sellaisia provokaattoreita, että väistämättä heidän jutuistaan ahdistutaan. Ilmastonsuojelulla politikoidaan surutta ja pelotellaan ihmiset kuuliaisiksi uskovaisiksi.

Harvemmin olen tavannut työntekijöitä, joilla on niin suuri työnimu, että heitä voisi kutsua työnarkomaaneiksi. Ei tavallisella työläisellä ole vaikeutta irrottautua työstään ja painaa työpaikan ovea kiinni työpäivän päätyttyä. Päinvastoin olen nähnyt ihmisiä, joiden päätavoite on kuitata palkkansa mahdollisimman vähäisellä työsuorituksella. Ymmärrän, että tallainen helppouden kalastelu on pitemmän päälle raskasta ja uuvuttavaa. Eihän työn tekemisen näytteleminen tuo tyydytystä ja motivaatiota. Laiskottelija uupuu omaan näppäryyteensä ja alkaa keksiä syitä omaan huonoon jaksamiseensa. Syntipukkeja löytyy työyhteisöstä, työkavereista ja esimiehistä. Suorastaan raivostuttavaa on tällaisen ihmisen parinmuodostus saman mielisten kanssa ja uupumuksen tartunnan levittäminen. Todellinen työuupuminen on kiistatta sairaustila. Aika monissa tapauksissa kysymys on yksilön kertakaikkisesta turhautumisesta. Se ei liity välttämättä työhön lainkaan, vaan syyllinen saattaa löytyä elämäntilanteesta tai vaikkapa juopottelevasta puolisosta.

Jos joku työyhteisössä haistaa hometta, yleensä hetken perästä monet kokevat altistusta. Se on sellainen työpaikan itsesuggestio, mikä vetää piiriinsä fiksummatkin. Työpaikalle löytyy yhteinen vihollinen, jota vastaan kaikkien on taisteltava. Se yhdistää ja alkaa tuntumaan hyvältä. Viime päivät on lehdissä keskusteltu siitä, ovatko sisäilmaoireet jollakin tapaa aivoperäisiä. Sisäilmaongelmien selitykseksi on alettu tarjota uutena asiana niin sanottua "huoliteoriaa". Omasta kokemuksestani voin mielelläni tukea tätä näkemystä. Olen ollut mukana monissa tapauksissa, joissa homeongelma on lähtenyt lapasesta. Vaikka sisäilmatyöryhmä perustelisi asiaa millä tahansa, seurauksena on voimakas aggressio ja vihan tunne. Kaikki maailman siihen asti koetut vääryydet nähdään ja puretaan sisäilmaongelmaan, todelliseen tai kuviteltuun. Työntekijät kokevat olevansa niskan päällä ja silloin annetaan palaa sanallisesti ja käytöksellä. Huoliteorian mekanismi on yksinkertainen, kun ihminen huolestuu sisäilmaongelmista, hänelle voi kehittyä aidon tuntuisia fyysisiä oireita, tai jo koetut oireet voivat voimistua tai jäädä päälle.

Minä pelkäsin 60-luvulla ydinsotaa. Se aiheutti valtavaa hätää. Nyt ollaan samassa tilanteessa ilmaston saastumisen uhassa. Se aiheuttaa nuoressa ja vielä kypsymättömässä ajattelussa ahdistusta. Julkinen keskustelu ja maailmanlopun ennustaminen ovat ajattelematonta toimintaa ja osin vallan käyttöä. Ilmastotuskan avulla tavoitellaan poliittisia päämääriä ja tehdään bisnestä. Ruotsalainen Greta on tuote, jota myydään valtavilla rahasummilla. Hänen takapirunaan on valtava koneisto myyntimiehiä ja markkinoijia. Ilmastohuoli tarttuu ja leviää kuin tauti. Uskon professori Esko Valtaojaan. Ensiksi pitää tutkia faktat ja sitten vasta tehdä johtopäätökset. Pessimistisin vaihtoehto ei ilmastonmuutoksessakaan ole totuus, tarvitaan vain parempaa ja puhtaampaa teknologiaa. Tästäkin kriisistä selvitään. Ihmiskunta on aina selvinnyt ja keksinyt ratkaisut silloin, kun on ihan pakko.

Esa Kanerva





Miksi ihminen tekee itsemurhan?


                                                                                                                                                                    

                                                                                                                                             17.2.2020

Otsikko tuli mieleen siitä, kun luin hiljattain jutun kaksikymmentävuotiaasta jalkapalloilijasta. Häntä etsittiin jonkun aikaa ja iltapäivälehdet taustoittivat hänen elämäänsä. Minkään asian ei pitänyt olla hakauksessa ja urheilu-urakin oli nousujohteinen. Hänet löydettiin rannalta veneestä kuolleena ja poliisi kertoi jatkavansa asian selvittämistä kuoleman syyn tutkintana. Toisin sanoen henkilö oli tehnyt itsemurhan. Ikääkin oli vasta kaksikymmentä vuotta. Jokainen meistä varmaan tuntee lähipiiristään tai suvustaan itsemurhan tehneitä. Suomessa tehdään n. 800 itsaria vuosittain. luvut ovat vähentyneet parhaista päivistä, mutta nyt hyvä kehitys on lakannut. Mikä ajaa ihmisen sellaiseen epätoivoon, ettei hän näe muuta ulospääsyä kuin tappaa itsensä?

Itsemurhia on tehty aina. Tästä voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että aivan ratkaisevaa eivät ole ympäristötekijät. Keskitysleireissä jotkut saattoivat pitää yllä elämän tarkoitusta, toisaalta yltäkylläisyyteen kyllästytään niin totaalisesti, että päädytään riistämään itseltä henki. Mikä tai mitkä tekijät laukaisevat sellaisen epätoivon ja toivottomuuden, että ihminen kokee, että kukaan ei häntä voi auttaa? Olen miettinyt, että liittyvätkö itsemurhat jollakin tapaa evoluutioon. Ihmisen perimään on rakentunut tällainen sisäsyntyinen aikapommi, joka laukeaa jossakin vaiheessa.

Ulkoisia syitä löytyy, vaikka millä mitalla. Nykyisin monet kuolevat huumeiden yliannostukseen. Kysymysmerkiksi jää usein, otettiinko huumeita liikaa vahingossa tai tahallaan. Asia on vaikeasti selvitettävissä, ellei jäähyväiskirjeitä tai aikaisempia itsemurhayrityksiä ole olemassa. Alkoholi aiheuttaa pitkään käytettynä masennusta. Se on tiedetty jo kauan ja se tavallinen tarina on, että ihminen juo itsensä ”pohjille”, kaikki on menetetty eikä muuta ratkaisua tunnu olevan kuin ampua itsensä. Ampuminen ei ole yleisin itsemurhan tekotapa, vaan se on hirttäytyminen. Yksityiskohtana voisi mainita, että lääkärit tekevät akateemisesti koulutetuista eniten itsemurhia. Tämän ymmärtää siltä kantilta, että ammatissa näkee elämän rajallisuuden ja haavoittuvuuden. Tämä saattaa aiheuttaa ahdistusta, tuskaa ja epätoivoa, joka kasvaa mielessä niin suureksi möykyksi, ettei sen ylitse pääse.

Nuoret tekevät itsemurhayrityksiä paljon. Tarkoitus ei ole kuolla, vaan kiinnittää ympäristön huomiota. Syyt liittyvät nuoren ihmisen elämään ja henkiseen kypsymättömyyteen. Ei kyetä suhteellistamaan elämän kokemuksen puutteessa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Tunnemyrskyssä mielen valtaavat kaikki tunteet, myös negatiiviset, kosto, viha ja aggressio. Itsemurhalla halutaan aiheuttaa pahaa oloa esimerkiksi poikaystävälle tai vanhemmille. Joskus yritykset valitettavasti onnistuvat.

Mielenterveysongelmat ovat usein syynä itsemurhaan ajautumisessa. Nykyään diagnostisoidaan niitä tehokkaammin kuin aikaisemmin. Ne ovat myös merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Erilaiset pelot, masennus, skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat yleisimmät sairaudet. Kun on lähellä tekovälineitä, riski itsetuhoiseen käyttäytymiseen lisääntyy. Mielen ongelmien hoitoon liittyy keskeisesti lääkitys ja niitä voidaan käyttää myös itsemurhan tekemiseen. Naisilla myrkyttäytyminen on yleisin itsemurhan kuolinsyy, lähes 40 prosenttia naisista tekee itsemurhan lääkkeillä.

Itsemurhien Käypäsuositus-suositus valmistui viime vuonna. Se on hyvä askel itsemurhien ehkäisyssä. Itsemurhaa yrittänyttä ei kotiuteta sairaalasta ilman suunnitelmaa ja hoitopolkua, kuten useasti aiemmin tehtiin. Sama ihminen saattoi palata sairaalaan seuraavana päivänä uudestaan vatsanhuuhteluun. Eihän tässä ollut mitään järkeä!

Esa Kanerva

Vanhuksiamme hoidetaan kuin tamagotcheja



                                                                                                                                          12.2.2020

Suorastaan vihastuttaa tämä nykyinen vanhustenhoidon laatu. Puutteita on niin kotihoidossa kuin tehostetussa palveluasumisessa, yksityisellä ja julkisella puolella. Muistan omalta sairaanhoitajauraltani, että menneinä vuosikymmeninä pidettiin kotona asumisen kriittisenä rajana, jos vanhus tarvitsi apua viikon jokaisena päivänä. Nyt kuulemma kotipalvelukäyntejä saattaa olla 4-5 kertaa päivässä. Tästä voidaan hyvin päätellä, että kotona hoidetaan jo muunlaista hoivaa kuin kotihoitoa tarvitsevia ikäihmisiä. Varttitunnin pyrähdykset monisairaan ihmisen luona ovat lumehoitoa. Sillä pystytään korkeintaan tarkastamaan, että vanhus on hengissä eikä joudu kovin kauaa olemaan kotona kuolleena tai kaatuneena.

Mitään ihmisen elämän laatua kohottavia asioita ei kyetä tarjoamaan tuossa tarjotussa ajassa, kuten ulkoilua tai seurustelua. Vanhus on asuntonsa vanki, jota ruokitaan, kuten Japanissa mekaanisia leluja, tamagotcheja. Tai yritetään käytännössä pitää hengissä. Onko tällainen inhimillistä? Kun ikäihminen sitten pääsee tiheän seulan läpi tehostetun palveluasumisen yksikköön, elämä ei ehkä muutu laadukkaammaksi, vaan joiltakin osin vielä karummaksi ja kontrolloiduimmaksi. Vanhusta on vastassa 25 neliötä omaa tilaa, siis neljä karua seinää ja odotus, että joku kävisi katsomassa.

Monelle ”viranomaisen” eli hoitajan piipahdus on ainoa kontakti ulkomaailmaan. Turvattomuuden tunnetta lisää se, että hälytyskelloihin ei vastata ja tullaan hätiin, milloin tullaan. Puoli tuntiakaan ei ole mikään poikkeuksellinen odotus. Suurin osa vanhuksista ymmärtää, että hoitajaa kutsutaan ainoastaan todellisessa avuntarpeessa. Kun kukaan ei tule, voi vain kuvitella, miten vanhukset sen kokevat. Minun tahdollani ei enää ole mitään merkitystä, minä en saa päättää mistään, en edes sitä, milloin haluan vessaan. Ei tällainen kohtelu ole ihmisarvoista. Moni vanhus masentuu ja haluaa kuolla, pois toisten taakkana olemisesta.

Dementikoiden osa on vielä karumpi. Heidät pistetään suljetulle osastolle. Ovet kiinni loppuelämäksi. Osastot ovat suuria kolhooseja, joissa kaikki tapahtuu koneiston ehdoilla. Herätys on ajallaan, silloin kun se järjestelmälle sopii, parhaimmillaan joku ehtii auttamaan puoleen päivään mennessä. Sitten syödään, vaikka ei ole nälkä. Nukkumaan saatetaan laittaa kuudelta illalla ja unipillerit suuhun saman tein.

Hoitajamitoitusta on päätetty kohottaa, voimmeko nyt olla hyvällä omalla tunnolla, että kaikki on kunnossa. Kissan viikset! Käytännössä mikään ei muutu, kotihoidon taso saattaa laskea nykyisestäkin, koska työntekijät eivät halua siellä työskennellä. Mitä meillä olisi tehtävissä? Jos yhteiskuntaan ei saada ymmärrystä siitä, että jokaisen ihmisen oma paras on tehdä juuri nyt voitavansa vanhustenhoidon tason nostamiseksi. Pitäisi ajatella elämäänsä etukäteen. Nykymenolla jokaisen ihmisen kohtalo on sama, ellet ole poikkeus. Sinut tuomitaan lusimaan elämän viimeiset vuodet laiminlyötynä joko kotona tai vieläkin yksinäisemmin ankeassa laitoksessa. Tämä on faktaa, koska ihmisen elinikä nousee ja harvan toimintakyky ja terveys riittävät itsenäiseen pärjäämiseen loppuun asti. Muutoksen tarpeen voisi todeta tosinkin. Tarvitaan asenneremontti. Aasiassa, arabimaissa ja Idässä yleensäkin ymmärretään kunnioittaa omia vanhuksia. Heidän elämänkokemus ja tieto on toiminut ja toimii siltana tulevaisuuteen. Oikeastaan se on mahdollistanut elämän ja pärjäämisen seuraaville sukupolville. Kannattaako tämä ymmärrys hylätä vai hyötykäyttää?

Mitä voin itse tehdä vanhusteni hyväksi? Käy edes katsomassa heitä ja kysele kuulumiset. Tee yhteistyötä hoitohenkilöstön kanssa. Asenteet ja arvot saattavat olla hukassa hoitotyötäkin tekevillä niin kuin on nähty viime aikoina. Työpaikan vastuuhenkilö on esimies. Kohdista rakentava palaute hänelle, älä syytä heti kärkeen tavallista duunaria. Tai sitten suoraan laitoksen johdolle. Johtaminen, arvot ja pelisäännöt luodaan huipulla.

Ota vastuu oman elämäsi tulevaisuudesta huolehtimalla omista läheisistäsi, voit sitten odottaa, että sinuakin kohdellaan vastaavasti!

Esa Kanerva

Tv-hömppää



                                                                                                                                              8.2.2020

Televisio-ohjelmat ovat mielenkiintoinen puheenaihe ja keskusteluissa useimmiten ne todetaan kelvottomiksi. Kysymyshän on kovin subjektiivisesta käsityksestä. Mikä miellyttää toista, toisen mielestä se on roskaa. Nyt kirjoittamani arvioinnit ovat siis minun mielipiteitäni eikä sillä välttämättä ole yleisen mielipiteen kanssa mitään tekemistä. Mitä ikääntyneemmäksi tulen, olen sitä kriittisempi. Maksuttomilta lukuisilta kanavilta tulee mielestäni enemmän kelvotonta viihdettä kuin vakavasti otettavaa katseltavaa. Ja mainosten syöttäminen on todella ärsyttävää. Teen yleensä mainoskatkon viidennellä minuutilla päätöksen, että tuota tyrkytettävää tuotetta en ainakaan osta. Tutkaillaanpa nyt sitä tv-sisältöä, mitä meille ilta toisensa jälkeen tarjoillaan.

Kanava 1 toimii valtakunnan virallisena tiedottajana. Siellä lähetetään ohjelmaa kaikille kieliryhmille viittomakielisistä saamelaisiin. Uutiset ja säätiedotukset tehdään kalliisti ja kustannuksia säästämättä. Meteorologit ovat sen palkkalistoilla ja tienaavat ihan mukavasti. Myös uutistenlukijat ovat vakituisia työntekijöitä. Tv-kattaus on perusperheohjelmaa Strömsöstä avaraan luontoon. Katseleehan niitä, ellei keksi mitään muuta tekemistä. Plussaa on elävät kuuluttajat ja mainoksettomuus.

Kakkonen on pilattu. Se on annettu urheiluhullujen temmellyskentäksi. Tuutista pukkaa ns. auto”urheilusta” amerikkalaiseen jalkapalloon ja siltä väliltä. Katsokoon ken haluaa, minua ei ammattilaisurheilu kiinnosta, sitähän se nykyään on. Kaikki juoksevat numerolappu rinnassa kehää rahan perässä. Tai saastuttavat ”urheiluautoillaan” ilmakehää ja kuolemaa uhmaten päästelevät tuhatta ja sataa metsäteillä tai formulasirkuksissa.

Maikkarin ohjelmia kolmoselta katselen. Arvostan sen seitsemän uutisia. Kanava pyrkii tarjonnassaan yleensä asiallisuuteen ja tarjoaa hyviä dekkareita, kuten esimerkiksi Beck ja Wallander. Pitkänä miinuksena ovat mainokset joka välissä. Ne häiritsevät paljon katselunautintoa.

Teema on annettu osin ruotsinkieliselle toimitukselle. Se karsii katseltavaa. Kulttuuria käsittelevät ohjelmat ovat joskus kiintoisaa katseltavaa. Samoin matkaohjelmat ovat hyvin tehtyjä. Eikä tule reklaameja ohjelmien väliin!

Sitten tulevat nämä minun mielestäni täysin toivottomat kaupalliset kanavat Subista, Jimistä Foxiin. Kuka ihme jaksaa tuijottaa illasta toiseen jotakin Simpsoneja. En ymmärrä. Tai nauraa räkyttäviä julkkiksia kilpailemassa ja leikkimässä, milloin missäkin. Näillä julkimoilla on varmaan joku diili. Kutsu sinä minut omaan ohjelmaasi, minä kutsun sitten sinut. Samat naamat pyörivät illasta toiseen. Ovat muuten samoja ärsyttäviä tyyppejä, jotka täyttävät iltapäivälehtien lööpit. En kerta kaikkiaan jaksa ymmärtää tällaista tv-katsojien aliarviointia. Keille näitä ohjelmia tehdään? Ketä kiinnostaa ”Tahdon morsiuspuvun” tai ”Temptation Island”. Tai nyyhkytarinat ”Hengenvaarallisesti lihava”-ohjelmissa. Lentoturmatutkintojakin on uusintoina esitytetty vuosikausia. Eikö Trumpin Foxilla ole todellakaan varaa tehdä uusia ohjelmia?

Aikaisemmin saattoi protestoida sanomalla tv-lupansa irti. Nyt verotetaan, katsoitpa töllötintä tai et. Eduskunta ja valtiovalta tarvitsevat oman viestintäkanavansa ja toimintaan tarvitaan rahaa. Verorahoitus on mielestäni perusteltava tällä syyllä ja nimenomaisesti vain tällä tavalla. Laatu ei näy Ylen toiminnassa sillä tavalla kuin voisi toivoa. Tarjontaa on keksimällä keksitty, jotta toiminnan tarpeellisuus pystytään perustelemaan ja saadaan rahat kulutettua. Halvemmallakin voitaisiin saada katsojille laatua, aina se ei ole rahasta kiinni. Tietenkin pitää muistaa, että tarjonnasta on 5,5 miljoonaa mielipidettä. Kaikkia suomalaisia ei voi saada tyytyväisiksi!

Esa Kanerva

Marinin hallituksen ilmastoviesti



                                                                                                                                               5.2.2020

Hallitus laati tiekartan hiilineutraaliin Suomeen - edelläkävijyys ilmastotoimissa luo mahdollisuuksia koko Suomeen

Hallitus julkisti tiistaina 3. helmikuuta ilmastokokouksessaan tiekartan, joka määrittelee ilmastotoimien valmistelun aikataulun ja tavoitteet sekä linjaa uusista hiilineutraaliutta tukevista toimista.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen tavoitteena on nostaa Suomi maailman ensimmäiseksi hiilineutraaliksi hyvinvointiyhteiskunnaksi vuoteen 2035 mennessä. SDP:lle on tärkeää, että toimet tehdään oikeudenmukaisella tavalla.

- Hallitus on sitoutunut toimiin, joilla luodaan polku hiilineutraaliin Suomeen vuoteen 2035 mennessä. Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin uhka. Ilmastonmuutoksen torjuminen sen sijaan on Suomelle mahdollisuus luoda elinvoimaisuutta, kasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia. Siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan tehdään sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla, pääministeri Sanna Marin sanoo.

Hallitus perustaa ilmastorahaston, joka keskittyy ilmastonmuutoksen torjuntaan, digitalisaation edistämiseen sekä teollisuuden vähähiilisyyden vauhdittamiseen.

- Ilmastorahaston toiminnan ja talouden tarkemmat linjaukset valmistellaan kehysriiheen mennessä. Toiminnassa tullaan keskittymään ilmastonmuutoksen torjuntaan ja digitalisaatioon, mutta välttäen päällekkäisyydet muiden toimijoiden kanssa sekä käyttäen oikein mitoitettuja ja vaikuttavia välineitä, toteaa eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen.

Puhtaiden investointien vauhdittamiseksi hallitus alentaa teollisuuden sähköveron EU:n minimiin asteittain 2021 alkaen.

Ilmastopaneelin arvion mukaan ilmastotavoitteen saavuttamiseksi päästöjä on vähennettävä noin 35 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Hallitus tavoittelee ilmastotyöllään 17–24,6 Mt päästövähennyksiä jo käynnissä olevien 16Mt päästövähennysten lisäksi. Hallitus jatkaa päästövähennystoimien valmistelua sovitulla aikataululla käynnissä olevassa ohjelmatyössä. Hallitus on päättänyt arvion päästövähennystavoitteista eri sektoreille, jotta hiilineutraaliuteen tarvittavat päästövähennykset saadaan kokoon.

Tiedotti Esa Kanerva