Keskikesän jälkeen

                                                                                                                                   29.7.2020

Kesä siintyy pikkuhiljaa kohti syksyisempiä kelejä. Elokuu on monesti ollut kesän lämpimin kuukausi, nyt näyttää kosteammalta ja viileämmältä. Mitä tästä kesästä jäi mieleen? Ehdottomasti mieleen painuvin oli Euroopan sisäinen taistelu rahasta. Pari viikkoa väännettiin teatraalisesti, kuka saa mitäkin. Velkaa tai namusia oli tarjolla, tietenkin ilmaisia karkkeja haluttiin eniten. Jokaisen valtion pääministeri halusi säilyttää kotimaassaan kasvonsa ja tuoda tuliaisiksi kultakääreisiin paketoidun neuvottelutuloksen. Paketissa oli tuliaisena ilmaista tai lahjotettua rahaa. Pitää miettiä, mitä ne pääministerit ihan oikeasti toivat kansoilleen.

Raha on nykyisin bittijonoja servereissä. Jo paljon aikaisemmin on luovuttu ns. kultakannasta, jossa rahan vakuutena oli kultaa keskuspankin holveissa. Dollarissa on teksti ”Jumalaan me luotamme” ja valtionvarainministerin allekirjoitus. Rahassa ja taloudessa on siis luottamuksesta rahajärjestelmään, ei muusta konkreettisesta. Eli valtiot neuvottelivat luottamuspääomasta ja sen jakamisesta.

Tuliaisten jakamisen jälkeen alkoi Suomessakin ns. liittovaltiokeskustelu. Väitettiin, että jos Unioni ottaa yhteistä velkaa ja asettaa yhteisiä veroja, se johtaa syvempään yhteistyöhön valtioiden kesken. En olisi kovin huolissani syventyvästä yhteistyöstä, koska ”liittovaltioita” ja imperiumeja on ollut kautta koko ihmiskunnan historian. Tässä saatetaan vain toistaa luonnollista maailman järjestystä ja yhteiskunnallista kehitystä.

Jos asiaa katsoo pitemmästä historiallisesta perspektiivistä, yhteiskunnat ovat olleet koko ajan liikkeessä joko imperiumin suuntaan tai niiden pirstaloitumiseen. Hajoamisen jälkeen tyhjiön on täyttänyt toinen syntynyt valtakeskittymä. Lähimenneisyydestä löydämme brittiläisen, hollantilaisen portugalilaisen, kiinalaisen, neuvostoliittolaisen ja amerikkalaisen imperiumin. Tulevaisuutta rakennetaan ehkä Suur-Kiinan imperiumin synnyttämiseksi. Kiinalla on ainakin suunnitelmat ja halut rakentaa koko maailman kattava kiinalainen valtakeskittymä. Euroopan Unioni saattaa olla välivaihe tässä historiallisessa jatkumossa.

Jos kuitenkin tarkastellaan eurooppalaisia valtioita lähempää ja yritetään keksiä kansallisvaltioille yhteisiä nimittäjiä, niitä on ainakin raha, uskonto ja usko markkinatalouteen. Vahvin on kuitenkin raha, joka yhdistää. Raha toimii välikätenä ja kiihokkeena, joka saa ylipäätään ihmiset tekemään yhteistyötä. Yhteistyö kuulostaa korvissa hyvältä ja tavoiteltavalta tilanteelta. Siihenkin liittyy pimeä puoli. Unionissakin on huomattu, että kaikkea ei voi kuitenkaan mitata rahassa. Esimerkiksi oikeusvaltioperiaatetta ja vapaata tiedonvälitystä ei voi ostaa eikä myydä. On hyvä, että rahan jakamiseen edes yritettiin kytkeä vaatimus oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta.

Tuntuu pahalta, että Italiassa perustettiin heti neuvottelujen jälkeen uusi puolue ajamaan Italian eroa unionista. Italia oli rahallisesti mitattuna suurin voittaja ja saa satoja miljardeja ”paikkamaan” korona-tuhoja kansantaloudelle. Tosin nyt ei taida olla kysymys paikkaamisesta, vaan yrityksestä lääkitä kroonista tautia. Italia on hoitanut talouttaan kauniisti sanottuna suuripiirteisesti. Hetki sitten maata johti koomikko Peppe Grillo, jolla oli aivan hulvattomia ajatuksia maansa talouspolitiikasta. Se sattuu, kun vanhan suomalisen sanonnan mukaan ”syöttävää kättä purraan”.

Ei ollut kaunista luettavaa Suomenkaan sisäinen keskustelu. Perusuomalaiset syyttivät pääministeriä perustuslain rikkomisesta ja suuren valiokunnan ohjeiden noudattamatta jättämisestä. Oikeusoppineet ja eduskunnan puhemies eivät heränneet toimimaan suuresta huudosta huolimatta. Eduskunnan lomaa ei keskeytetty ja oikeusasiamies kertoi asiaan ehdittävän palata lomien jälkeenkin. No, eivät suuret sanat suuta halkaise ja ryhmänjohtaja Tavion puheet voi jättää omaan arvoonsa.

Pistän mielikuvituksen töihin. Olisi kivaa tietää ja hinnoitella luottamuksen hinta. Kahdella yksiköllä luottamusta saa jotakin. Miksei abstraktiollakin voisi olla jokin konkreettinen arvo? Kaikki haluavat rahaa, koska kaikki muutkin haluavat saada aina rahaa. Jospa maailmassa haluttaisiinkin ostaa luottamuspääomaa, jota kaikki muutkin haluaisivat. Nykyinen kaupankäynti ja vaihdanta perustuvat kuitenkin ihan konkreettisesti uskoon ja luottamukseen. Eli siihen, että rahalla on jokin arvo ja se toimii universaalina vaihdon välineenä.

Esa Kanerva



Toteutuuko tasa-arvo?

                                                                                                                                          6.7.2020

Sadepäivänä on aikaa mietiskellä. Ajatukseni ja pohdintani sivuavat yleensä maailmanjärjestystä, yhteiskuntia ja onko maailmassa kaikki sitä, miltä sen halutaan näyttävän. Mitä tarkoitettiin Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen sanomalla vapaudesta, tasa-arvosta ja oikeudesta onnellisuuteen. Yli kaksisataa vuotta on kulunut eikä Trumpin yhteiskunta näytä edelleenkään ulospäin onnelalta. Vai mitä julistuksella alun perinkään tarkoitettiin?

Tarkoitettiinko vapaudella vapautta omistaa ja hallita omistuksiaan tai jotakin muuta? Julistuksen antajilla useimmilla oli kuitenkin orjia taloudessaan. Ihmiset eivät olleet tasa-arvoisia sillä tavalla kuin me vapauden ymmärrämme. Oliko ihmisten välinen tasa-arvo vain myytti, jota haluttiin vaalia? Objektiivisesti tarkastellen emme ole elämässämme missään vaiheessa tasa-arvoisia. Geeniperimämme on kullakin yksilöllä erilainen. Sosiaaliset lähtökohtamme, älylliset valmiutemme ja taloudelliset mahdollisuutemme ovat erilaisia. Toisin sanoen olemme pikemminkin erilaisia kuin tasa-arvoisia. Mitä sinä ymmärrät onnellisuudella? Se voi tarkoittaa omien mieltymysten tyydyttämisen mahdollisuutta. Mitä lienevät vuonna 1776 julistuksen laatijat, sillä ymmärtäneet, en tiedä? Kullakin on omat halunsa ja viehtymyksensä. Sitä tai tätä, amerikkalaiset koululaiset ovat opetelleet ulkoa itsenäisyysjulistusta nyt satoja vuosia. Sen tarkoitus lieneekin rakentaa yhteiskuntaa epäuskottavan mytologian ja perinnön ympärille. Kansakunta tarvitsee tarinan.

Yhteiskunnat rakentuvat erilaisten uskomusten, lakien, sääntöjen ja uskonnon ympärille. Tarvitaan tämä kova ydin, jota siirretään sukupolvelta toiselle. Muutoin järjestäytynyt yhteiskunta ei pysyisi koossa. Vaikka siirretyt asiat olisivat myyttejä ja ihmisten mielikuvitusta, niiden kyseenalaistamista ei katsota hyvällä. Yhteiskunta ylläpitää väkivaltakoneistoja, jotka turvaavat sen traditiota. Ajatellaanpa uskontoja, jotka ovat kautta aikojen olleet aina vallan ja vallanpitäjien seurassa. Yksi pappi vastaa aina sataa sotilasta. Minkään uskonnon opinkappaleille ei löydy järkiperäistä tai objektiivista tieteellistä tarkastelua kestävää perustetta. Mutta ihmisen mielikuvitus on rajaton. Oli kysymys sitten hindulaisuudesta tai kristinuskosta. Molemmissa uskonnoissa papit ovat olleet aina yhteiskunnan ravintoketjun huipulla. Ei voi olla sattumaa.

Meillä suomalaisilla on ollut monia tarinoita itsestämme. Niitä on tarvittu pitämään kansakunta yhdessä. Olemme sitkeä ja rohkea soturikansa, jolle Jumalan valittuna kansana on annettu tehtävä toimia vapauden ja sivistyksen sanansaattajana. Talonpojat ja rohkeat naiset taistelivat maallemme itsenäisyyden pahaa bolsevismia vastaan. Sodan jälkeen myytit muuttuivat rauhaarakastavaksi YYA-Suomeksi. Onko Suomi niin tasa-arvoinen kuin mainostetaan? Jenkkeihin nähden kyllä, kuitenkin rikas on rikas meilläkin ja köyhiäkin on maassamme omiksi tarpeiksi asti. Lakejamme tarkastellen varakkaalla on oikeudenmukaisempi lainsäädäntö kuin köyhällä. Tai sellaiselta se ainakin tuntuu. Talousrikollisuuteen on paneuduttu vasta viime aikoina vakavammin. Varkaat, köyhät ja kurjat ovat aina saaneet ansionsa mukaan.

Lapsi ei voi valita vanhempiaan. Varallisuus kulkee suvuissa. Oppineisuuskin on periytyvää. Olemmeko sittenkin vain biologisesti tasa-arvoisia, kuulumme ihmislajiin. Ihmisinä olemme erilaisia ominaisuuksiltamme ja sosiaalisilta lähtökohdiltamme. Olisiko aika ravistella ajatuksistamme sellaiset perusteettomat käsitykset ja arvot kuin ihmisten välinen tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja tasavertaiset mahdollisuudet? Ainahan niitä voi ja pitää tavoitella, onnistumisen mahdollisuudet niiden toteuttamiseen tuntuvat huonoilta. Demarilta tämä on kovaa puhetta, enemmän kuitenkin filosofointia kuin arkipäivän politiikkaa.

Esa Kanerva