6.7.2020
Sadepäivänä on aikaa mietiskellä. Ajatukseni ja pohdintani sivuavat yleensä maailmanjärjestystä, yhteiskuntia ja onko maailmassa kaikki sitä, miltä sen halutaan näyttävän. Mitä tarkoitettiin Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen sanomalla vapaudesta, tasa-arvosta ja oikeudesta onnellisuuteen. Yli kaksisataa vuotta on kulunut eikä Trumpin yhteiskunta näytä edelleenkään ulospäin onnelalta. Vai mitä julistuksella alun perinkään tarkoitettiin?
Tarkoitettiinko vapaudella vapautta omistaa ja hallita omistuksiaan tai jotakin muuta? Julistuksen antajilla useimmilla oli kuitenkin orjia taloudessaan. Ihmiset eivät olleet tasa-arvoisia sillä tavalla kuin me vapauden ymmärrämme. Oliko ihmisten välinen tasa-arvo vain myytti, jota haluttiin vaalia? Objektiivisesti tarkastellen emme ole elämässämme missään vaiheessa tasa-arvoisia. Geeniperimämme on kullakin yksilöllä erilainen. Sosiaaliset lähtökohtamme, älylliset valmiutemme ja taloudelliset mahdollisuutemme ovat erilaisia. Toisin sanoen olemme pikemminkin erilaisia kuin tasa-arvoisia. Mitä sinä ymmärrät onnellisuudella? Se voi tarkoittaa omien mieltymysten tyydyttämisen mahdollisuutta. Mitä lienevät vuonna 1776 julistuksen laatijat, sillä ymmärtäneet, en tiedä? Kullakin on omat halunsa ja viehtymyksensä. Sitä tai tätä, amerikkalaiset koululaiset ovat opetelleet ulkoa itsenäisyysjulistusta nyt satoja vuosia. Sen tarkoitus lieneekin rakentaa yhteiskuntaa epäuskottavan mytologian ja perinnön ympärille. Kansakunta tarvitsee tarinan.
Yhteiskunnat rakentuvat erilaisten uskomusten, lakien, sääntöjen ja uskonnon ympärille. Tarvitaan tämä kova ydin, jota siirretään sukupolvelta toiselle. Muutoin järjestäytynyt yhteiskunta ei pysyisi koossa. Vaikka siirretyt asiat olisivat myyttejä ja ihmisten mielikuvitusta, niiden kyseenalaistamista ei katsota hyvällä. Yhteiskunta ylläpitää väkivaltakoneistoja, jotka turvaavat sen traditiota. Ajatellaanpa uskontoja, jotka ovat kautta aikojen olleet aina vallan ja vallanpitäjien seurassa. Yksi pappi vastaa aina sataa sotilasta. Minkään uskonnon opinkappaleille ei löydy järkiperäistä tai objektiivista tieteellistä tarkastelua kestävää perustetta. Mutta ihmisen mielikuvitus on rajaton. Oli kysymys sitten hindulaisuudesta tai kristinuskosta. Molemmissa uskonnoissa papit ovat olleet aina yhteiskunnan ravintoketjun huipulla. Ei voi olla sattumaa.
Meillä suomalaisilla on ollut monia tarinoita itsestämme. Niitä on tarvittu pitämään kansakunta yhdessä. Olemme sitkeä ja rohkea soturikansa, jolle Jumalan valittuna kansana on annettu tehtävä toimia vapauden ja sivistyksen sanansaattajana. Talonpojat ja rohkeat naiset taistelivat maallemme itsenäisyyden pahaa bolsevismia vastaan. Sodan jälkeen myytit muuttuivat rauhaarakastavaksi YYA-Suomeksi. Onko Suomi niin tasa-arvoinen kuin mainostetaan? Jenkkeihin nähden kyllä, kuitenkin rikas on rikas meilläkin ja köyhiäkin on maassamme omiksi tarpeiksi asti. Lakejamme tarkastellen varakkaalla on oikeudenmukaisempi lainsäädäntö kuin köyhällä. Tai sellaiselta se ainakin tuntuu. Talousrikollisuuteen on paneuduttu vasta viime aikoina vakavammin. Varkaat, köyhät ja kurjat ovat aina saaneet ansionsa mukaan.
Lapsi ei voi valita vanhempiaan. Varallisuus kulkee suvuissa. Oppineisuuskin on periytyvää. Olemmeko sittenkin vain biologisesti tasa-arvoisia, kuulumme ihmislajiin. Ihmisinä olemme erilaisia ominaisuuksiltamme ja sosiaalisilta lähtökohdiltamme. Olisiko aika ravistella ajatuksistamme sellaiset perusteettomat käsitykset ja arvot kuin ihmisten välinen tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja tasavertaiset mahdollisuudet? Ainahan niitä voi ja pitää tavoitella, onnistumisen mahdollisuudet niiden toteuttamiseen tuntuvat huonoilta. Demarilta tämä on kovaa puhetta, enemmän kuitenkin filosofointia kuin arkipäivän politiikkaa.
Esa Kanerva
Sadepäivänä on aikaa mietiskellä. Ajatukseni ja pohdintani sivuavat yleensä maailmanjärjestystä, yhteiskuntia ja onko maailmassa kaikki sitä, miltä sen halutaan näyttävän. Mitä tarkoitettiin Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen sanomalla vapaudesta, tasa-arvosta ja oikeudesta onnellisuuteen. Yli kaksisataa vuotta on kulunut eikä Trumpin yhteiskunta näytä edelleenkään ulospäin onnelalta. Vai mitä julistuksella alun perinkään tarkoitettiin?
Tarkoitettiinko vapaudella vapautta omistaa ja hallita omistuksiaan tai jotakin muuta? Julistuksen antajilla useimmilla oli kuitenkin orjia taloudessaan. Ihmiset eivät olleet tasa-arvoisia sillä tavalla kuin me vapauden ymmärrämme. Oliko ihmisten välinen tasa-arvo vain myytti, jota haluttiin vaalia? Objektiivisesti tarkastellen emme ole elämässämme missään vaiheessa tasa-arvoisia. Geeniperimämme on kullakin yksilöllä erilainen. Sosiaaliset lähtökohtamme, älylliset valmiutemme ja taloudelliset mahdollisuutemme ovat erilaisia. Toisin sanoen olemme pikemminkin erilaisia kuin tasa-arvoisia. Mitä sinä ymmärrät onnellisuudella? Se voi tarkoittaa omien mieltymysten tyydyttämisen mahdollisuutta. Mitä lienevät vuonna 1776 julistuksen laatijat, sillä ymmärtäneet, en tiedä? Kullakin on omat halunsa ja viehtymyksensä. Sitä tai tätä, amerikkalaiset koululaiset ovat opetelleet ulkoa itsenäisyysjulistusta nyt satoja vuosia. Sen tarkoitus lieneekin rakentaa yhteiskuntaa epäuskottavan mytologian ja perinnön ympärille. Kansakunta tarvitsee tarinan.
Yhteiskunnat rakentuvat erilaisten uskomusten, lakien, sääntöjen ja uskonnon ympärille. Tarvitaan tämä kova ydin, jota siirretään sukupolvelta toiselle. Muutoin järjestäytynyt yhteiskunta ei pysyisi koossa. Vaikka siirretyt asiat olisivat myyttejä ja ihmisten mielikuvitusta, niiden kyseenalaistamista ei katsota hyvällä. Yhteiskunta ylläpitää väkivaltakoneistoja, jotka turvaavat sen traditiota. Ajatellaanpa uskontoja, jotka ovat kautta aikojen olleet aina vallan ja vallanpitäjien seurassa. Yksi pappi vastaa aina sataa sotilasta. Minkään uskonnon opinkappaleille ei löydy järkiperäistä tai objektiivista tieteellistä tarkastelua kestävää perustetta. Mutta ihmisen mielikuvitus on rajaton. Oli kysymys sitten hindulaisuudesta tai kristinuskosta. Molemmissa uskonnoissa papit ovat olleet aina yhteiskunnan ravintoketjun huipulla. Ei voi olla sattumaa.
Meillä suomalaisilla on ollut monia tarinoita itsestämme. Niitä on tarvittu pitämään kansakunta yhdessä. Olemme sitkeä ja rohkea soturikansa, jolle Jumalan valittuna kansana on annettu tehtävä toimia vapauden ja sivistyksen sanansaattajana. Talonpojat ja rohkeat naiset taistelivat maallemme itsenäisyyden pahaa bolsevismia vastaan. Sodan jälkeen myytit muuttuivat rauhaarakastavaksi YYA-Suomeksi. Onko Suomi niin tasa-arvoinen kuin mainostetaan? Jenkkeihin nähden kyllä, kuitenkin rikas on rikas meilläkin ja köyhiäkin on maassamme omiksi tarpeiksi asti. Lakejamme tarkastellen varakkaalla on oikeudenmukaisempi lainsäädäntö kuin köyhällä. Tai sellaiselta se ainakin tuntuu. Talousrikollisuuteen on paneuduttu vasta viime aikoina vakavammin. Varkaat, köyhät ja kurjat ovat aina saaneet ansionsa mukaan.
Lapsi ei voi valita vanhempiaan. Varallisuus kulkee suvuissa. Oppineisuuskin on periytyvää. Olemmeko sittenkin vain biologisesti tasa-arvoisia, kuulumme ihmislajiin. Ihmisinä olemme erilaisia ominaisuuksiltamme ja sosiaalisilta lähtökohdiltamme. Olisiko aika ravistella ajatuksistamme sellaiset perusteettomat käsitykset ja arvot kuin ihmisten välinen tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja tasavertaiset mahdollisuudet? Ainahan niitä voi ja pitää tavoitella, onnistumisen mahdollisuudet niiden toteuttamiseen tuntuvat huonoilta. Demarilta tämä on kovaa puhetta, enemmän kuitenkin filosofointia kuin arkipäivän politiikkaa.
Esa Kanerva
