Kirjeenvaihtoa



                                                                                                                                         15.11.2019

Kaikki valtuutetut saavat postia. Enimmäkseen nimimerkeiltä ”Hävetkää” tai ”Järkyttävää”. Kaupungin päätöksentekomylly, valtuusto, tekee vuosittain ratkaisuja 1700 miljoonan euron käytöstä. Kaupungin kaikki 240.000 ihmistä eivät voi olla yhtä mieltä siitä, miten tulot pitäisi kohdentaa ja menot periä. Vanha viisaus siitä, että on yhtä monta mielipidettä kuin on miestäkin, pitää paikkansa. Olen ollut politiikassa pitkään, mutta varsinaisena valtuutettuna ensimmäistä kautta. Koen vielä palautteen henkilökohtaisesti, ilmeisesti en ole ehtinyt kyynistyä. Palautteen antajat voisivat miettiä, että postin vastaanottajakin on ihminen, jolla on tunteet. Onko sopivaa murjaista tai ilkeillä, miten tahansa, varsinkin omana pahana päivänä. Minkälaista palautetta sitten tulee?

Valtuutetun asemasta poliittisessa päätöksenteossa on yleensä vaikeaa kertoa. Eläkeläinen voi ymmärtää valtuutetun oman eturyhmänsä etujen ajaksi. Iäkäs valtuutettu ei edusta valtuustossa eläkeläisiä. Tuon toki päätöksenteon tietoon omakohtaista tietoa eläkeläisen arjesta tai sairaanhoitajan työolosuhteista, mutta en ole heidän luottamusmies. Valtuutettu toimii kaikkien kuntalaisten antamalla mandaatilla. Päätökset tehdään sosialidemokraattisten arvojen pohjalta ja ryhmässä. Yksittäistä valtuutettua sitoo esimerkiksi pormestariohjelma tai ryhmän mielipide.

Sitten yksityiskohtaisempiin palautteisiin. Kuntalainen kirjoittaa, että ”sut on valittu sinne valtuustoon iäkkäiden edustajana, ei Lylyn eikä puolueen. Ei sua nuoret äänestänyt eikä tule äänestämään. Millä eläkeläiset maksavat korotetut verot ja maksut?” Koska Suomessa on yleinen, yhtäläinen, salainen ja suhteellinen vaalitapa, en tiedä, ketkä ovat minua äänestäneet. Kirjoittaja on varmaan ihan oikeassa sanoessaan, että varttuneet ovat minua äänestäneet. Olisikohan se vaihtoehto kunnallispoliittisessa päätöksenteossa hyvä, että nuoret, vanhat, rikkaat ja köyhät valitsisivat omat edustajansa valtuustoon. Olisiko se paluuta vanhaan ”säätykamariin”. Unohdettaisiin yleispolitiikka ja palattaisiin ”etupiirijakoon”. Minua itseäni kiinnostaa voimavarojen ja maksurasituksen oikeudenmukainen ja tasapuoleinen jakaminen kaikkien kuntalaisten kesken.

Toinen asioita sekoittava asia on kuntapolitiikan ja Arkadianmäen päätöksenteon sekoittaminen. Eläkeläiset valittavat huonoista eläkkeitä ja kunnan nostamista palvelumaksuista. Kaikki ovat totta. Kaupunginvaltuutettu ei voi eläkkeitä nostaa eikä eläkelakeja muuttaa, mutta kunnan maksupolitiikkaan hän voi vaikuttaa. Siihen ei juurikaan voi vaikuttaa, että eläkeläisten kuntaveroa ei nostettaisi tai palvelumaksuja ei perittäisi. Ei vaikka kuinka haluttaisi! Kaikkia kuntalaisia on kohdeltava tasapuolisesti ja maksuhelpotuksia on mahdollista antaa vain rajatusti.

Sitten tulee tämä investointikysymys. Ratikka, tunneli ja Kansi ovat turhia kuluja. Ratikan rakentaminen olisi topattava juuri nyt ja hommat seis. Seuraavassa lauseessa sanotaan, että koulut on pistettävä kuntoon ja niitä rakennettava. Tähän on todettava, että kouluihin ja päiväkoteihin panostetaan suurin osa investointirahoista. Vaikka investoinneista vedettäisiin puolet, satamiljoonaa pois, sillä ei käyttötaloutta korjattaisi. Vaikutus olisi vain muutama miljoona käyttötalouden lisäkuluina. Millähän selittäisi, että tulevaisuusinvestoinnit merkitsevät eläkeläisellekin juuri sitä, mitä se sanakin tarkoittaa. Tulevaisuuden hankinnat maksavat nuoret, ainakin seuraavat kolmekymmentä vuotta.

Esa Kanerva




Kunnallisjärjestön tiedottaja vaihtuu

             
                                                                                                                                             12.11.2019

Kj:n hallitus on valinnut valtuustoryhmälle uuden tiedottajan. Nykyisen tiedottajan Heikki Näreikön työ päättyi marraskuun alussa. Uusi tiedottaja on Fm Jyrki Liikka.

Heikki kirjoittaa terveisenä ryhmälle:

"Ensinnäkin kiitos koko ryhmälle, että olen näin pitkään saanut olla seuraamassa ryhmän työskentelyä pienempien ja isompien katkosten jälkeen. Aloitin Kansan Lehden kunnallistoimittajana joskus 1980-luvun alussa ja jatkoin vastaavassa tehtävässä Demarin aluetoimituksessa.
Molemmissa rooleissa olin mukana ryhmäkokouksissa. Kaupungin tiedotuspäällikkönäkin olin mukana kaikissa valtuuston kokouksissa vajaat kymmenen vuotta, mutta silloin viestäjohtaja kielsi minua osallistumasta ryhmäkokouksiin. Viime vuodet olen taas ollut ryhmäkokouksissa Demokraatin toimittajana tai avustajana.

Aika hyvin olen 40 vuoden aikana oppinut tuntemaan demarivaltuutettuja ja demarien valtuustoryhmiä. Olen nähnyt ryhmän kukoistusajan, jolloin ryhmäkokouksissa istui kaupunginjohtaja, pari apulaiskaupunginjohtaa, kaupunginsihteeri pienemmistä päälliköistä puhumattakaan. Tiedän tietysti myös nykyisen tilanteen.

Olen nähnyt vuosikymmenten ajalta myös ryhmän tai ryhmien kiistat, joita pidän ihan luonnollisina ja ymmärrettävinä asioina. Niitä syntyy, kun ihmisillä on voimakas tahto ja pyrky eteenpäin. Näin pitääkin olla.
Asialleen vihkiytyneet valtuutetut eivät voi olla mitään "jees -miehiä"
tai "jees -naisia". On kuitenkin oltava myös taitoa sopia. Katkeruus tai kosto ovat huonoja motivaattoreita. Ihmisen suurin henkinen voimavara on kuitenkin kyky antaa anteeksi ja sopia. Toivon sitä voimaa teille kaikille, vaikka vain ihmisiä me kaikki olemmekin.

Mutta olen myös nähnyt sen, kuinka hienosti, vakaumuksella ja asioihin perehtyen demarivaltuutetut ovat kautta vuosikymmenten perehtyneet kaupungin asioihin. Niin nykyinenkin demariryhmä ja sen jäsenet. Kun olin Kansan Lehden kunnallis- ja politiikan toimittaja, tehtäviini kuului paitsi valtakunnan politiikasta niin ennen kaikkea kunnallispolitiikasta kirjoittaminen. Maanantaipäivä alkoi kaupunginhallituksen listan uutisoinilla. Sitten, kun koittivat lautakuntien kokoukset, oli perehdyttävä niiden esityslistoihin ja sokerina pohjalla valtuuston kokousten esityslistat kerran, joskus (etenkin marraskuussa) kaksikin kertaa kuukaudessa. Olen työni kautta aina ymmärtänyt työpanoksenne suuruuden ja lisäksi oman persoonanne peliin laittamisen. Jos joku kritikoi kokouspalkkioita ja muuta vastaavaa, hän puhuu ymmärtämättömyyttään.

Olen saanut olla pitkään näköalapaikalla, johon ei kovinkaan monella valtuustoryhmään kuulumattomalla ole eikä ole ollut eikä tule olemaan mahdollisuutta. Kiitos siitä!

Kuten sanottu, minun mielestäni teette tunnollisesti ja hyvin työnne.
Työnne arvoa lisää hirveän paljon se, että teidän käsissänne on Tampereen kaupungin vähäosaisten ihmisten hyvinvointi. Vaikka joskus keskenänne "kähisettekin" kukaan teista ei ole unohtanut vähäosaisten asiaa. Ei kukaan! Se on käynyt minulle selväksi, kun olen kuunnellut käymiänne keskusteluja silloin, kun ko. asioista mielipiteitä on vaihdettu.

Haluaisin, että SDP myös Tampereella korostaisi olevansa työväen, palkansaajien ja kaikista heikko-osaisimpien ihmisten puolue. SDP:n ohjelmiin on aina sisältynyt tasa-arvo. Myös naisten ja miesten välinen tasa-arvoa, joka ilmenee muun muuassa periaatteessa:samasta työstä kaikille sama palkka. Myös luonto on meille tärkeä ja ilmastopolitiikan välttämättämyyden ajattelevat ihmiset ymmärtävät. Feminismiä vastaan minulla ei ole mitään. Puolueemme puheenjohtajan puheet äijäfeminismistä koen jopa loukkauksena naisia kohtaan, koska puolueemme periaate pyrkiä tasa-arvoiseen yhteiskuntaan sisältää naisten ja miesten välisen tasa-arvon. Vaikka kuinka vihreitä arvoja korostaisimme, vihreille menettämiämme kannattajia emme minun mielestäni koskaan saa takaisin.
Mutta jos palaamme työväen, palkansaajien ja kaikkien vähäosaisimpien ihmisten puolueeksi, voimme saada perussuomalaisille siirtyneet kannattajamme takaisin tai ainakin asetettua "tulpan" vuodolle.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää jatkoa, voimia ja iloa luottamustoimienne hoitamiseen. Antakaa anteeksi, sillä kaikki olemme ihmisiä, eikä kukaan ole paha. Tämä on ihmisten maailma, ja teillä paitsi päättäjinä myös ihmisinä on avaimet sen yhteiskunnan rakentamiseen, jossa lapsemme ja lastenlapsemme elävät.


Oikein mukavaa alkutalvea! Luotan teihin!

Terveisin ja kiittäen Heikki"

Tiedotti Esa Kanerva

Koneen päivitys takkuaa

                                                                                                                               11.11.2019
Hyvät lukijani!

En ole vielä saanut konettani takaisin ja huomenna on uusi yritys, terveisin Esa

Kone päivityksessä

Hyvät lukijani!

Koneeseeni asennetaan uutta Windowsia, se on huollossa tämän viikon, joten tekstiä syntyy siksi vasta ensi viikolla. Kiitos käynneistänne sivuillani, 50.000 rajapyykki lähestyy!

Esa Kanerva

Onko sairas aina työkyvytön?




                                                                                                    2.11.2019

Terveyspalveluiden ja etenkin työterveyspalveluiden yhteydessä on ”poliittisesti sopimatonta” tuoda esille sairauslomiin liittyvää harmaata aluetta, johon liittyy asiakkaiden oman edun tavoittelu tai suoranainen valehtelu. Meillä liittyy terveyspalveluihin arvo tai oletus siitä, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja vilpittömiä. Tämä ei pidä paikkaansa.
Lääkärin on usein mahdotonta erottaa lyhyessä vastaanottoajassa tietoista teeskentelyä, oireitten korostamista ja väärää informaatiota. Tällaisen päämäärätietoisen valehtelun ja sepittelyn perusteella myönnetyt sairauslomat ovat turhia ja perusteettomia. Niitten määrää on mahdotonta arvioida tarkasti, koska aihetta on niukasti tutkittu. Fakta on kuitenkin, että 20 prosenttia työntekijöistä käyttää 80 prosenttia terveyspalveluista. Sairauspoissaolojen vähentämisessä voisi kiinnittää huomio tämän 20 prosentin poissaoloihin. Esimerkiksi työpaikoilla 1-2 prosenttia on alkoholiongelmaisia. Ongelma verhoillaan erilaisiksi sairauksiksi. Väestössä on 6-9 prosenttia erilaisia persoonallisuushäiriöisiä, joista osa pitää oikeutettuna hämätä lääkäriä saadakseen omaa perusteetonta etua. 
Kansantaloudelle aiheutuu sairastamisesta vuosittain viiden miljardin kustannukset ja yhden palkallisen poissaolopäivän hinta on n. 350 euroa. Kuntaorganisaatioissa, myös Tampereella, maksetaan enemmän sairauspoissaolokuluja kuin yrityksissä keskimäärin. Jo yhden kahden prosentin vähennys niissä toisi mittavat säästöt. 
Sairauslomajärjestelmän rakenteita muuttamalla voisi paremmin puuttua sairauspoissaoloihin ja- väärinkäytöksiin. Työstä poissaolot voisivat vaihtua vapautusluonteisiksi helpotuksiksi. Harvoin tarvittaisiin totaalista vapautusta työstä. Käytäntö myös pakottaisi työterveyslääkärin tutustumaan työntekijän työhön ja työolosuhteisiin nykyistä paremmin, jotta hän pystyisi arvioimaan tarvittavan vapautuksen määrän juuri kysymyksessä olevassa työssä.

Esa Kanerva