29.11.2019
Suomen pankin entinen pääjohtaja ja Suomen ensimmäinen Eu-komissaari Erkki Liikanen vieraili Toveriseuran pyynnöstä tämän viikon keskiviikkona esitelmöimässä Tampereella ja esitteli samalla uutuuskirjaansa ”Oli joukon nuorin”. Työväenmuseo Werstaan auditorio oli melkein täynnä, mikä oli hyvä saavutus räntäsateisena synkkänä marraskuun iltana. Vieras näytti aidosti tyytyväiseltä väkimäärään.
Liikanen on hyvä esiintyjä. Hän osaa ottaa estradin haltuun. Eikä se ole mikään ihme, koska mies on tiedollisesti elävä historian kirja ja puhuu kokemuksesta. Hän on kokenut kaikki kertomansa. Liikanen on tavannut lähes kaikki maailman mahtavat ja luonut suhteita koko maailman johtohenkilöihin. Puheessa vilahtaa luontevasti niin Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger, Jack Delors kuin Ahti Karjalainen.
Erkki Liikanen kertoo kirjansa koostuvan kolmesta eri tarinasta osin päällekkäin. Hän kertoi, ettei halunnut kirjoittaa kirjaa, jossa yleensä muistelija on sankari ja keskiössä. Erkki halusi kirjoittaa omaa historiaansa edellä mainittujen tarinoiden kautta. Nämä mainitut tarinat ovat sodan jälkeiset suuret ikä luokat, Suomen tie jatkosodan jälkeen hyvinvointivaltioksi ja hänen oma polkunsa viisikymmentäluvun Suomesta komissaariksi.
Liikanen kuuluu viimeisiin suuriin ikäluokkiin, hän aloitti kansakoulun 1957. Hän syntyi Suomeen, jossa karjalaiset evakot oli asutettava, maa oli pommitettu raunioiksi ja sotakorvaukset painiovat päälle. Maa oli köyhä ja pääomaton. Suomi jäi muista pohjoismaista poiketen ilman Marshall-apua. Sadat tuhannet nuoret miehet ja naiset etsivät sananmukaisesti paikkaa, minne asettua. Tanssit ja riennot alkoivat, nuoret tapasivat toisiaan. Lapsia syntyi 100 tuhannen vuosivauhtia. Suuret ikäluokat muuttivat Suomen. Suuret ikäluokat eivät päässeet nauttimaan hyvinvointivaltion eduista. He olivat -70 luvulla jo koulunsa käyneet ja työelämässä. Sitä vastoin heidän lapsensa pääsivät niistä nauttimaan.
Suomen tarina sodasta selviämiseksi oli mielenkiintoinen. Liikasen mukaan tarinaan liittyy monta sattumaa ja onnea. Lisäksi päättäjämme ovat olleet liikkeellä oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Esimerkkeinä hän mainitsee rahan eli lainojen saamisen jälleenrakentamiseen. Usa ei halunnut suoraan antaa lainaa Suomelle, mutta neuvoi kysymään sitä Maailmanpankilta. Maamme ei ollut jäsen, mutta jäsenyys saatiin jopa ennen Ruotsia. Pääomia alettiin saada. EFTA:n ja EEC:n ulkojäsenyydet ja kauppasuhteen olivat monimutkaiset poliittiset järjestelyt. Hän kertoi näistä ”suhmuroinneista” monta juttua. Juttua riitti Kekkosesta Koivistoon, politikkojen välisistä suhteista ja välillä surkuhupaisista sattumuksista.
Jätän Liikasen oman tarinan köyhistä oloista yhdeksi maamme merkittävimmistä poliitikoista vähemmälle. Tie ei ole ollut helppo. Sen varrella on myös paljon ollut sattumaa ja onneakin. Viisas ja ahkerakin tarvitsee niitä. Viisautta oli myös kirjoittaa elämänkerta sijoittamalla itsensä ajalliseen kontekstiin. Ajalliset tapahtumat kuljettavat miestä eikä päinvastoin.
Toivon antoisia lukuhetkiä ”Olin joukon nuorin”-kirjan parissa. Ahmin sen parissa päivässä. Kannattaa ostaa ja lukea, tuottokin menee hyväntekeväisyyteen.
Esa Kanerva
