Onko puhtaan juomaveden hankinta lähes rikollista puuhaa?

                                                                                                                                          23.9.2023

Puhtaan juomaveden hankinta on leimattu yhteiskunnan etujen vastaiseksi hämärähommaksi. Tekopohjavesihanke Tavasen kannattajia on uhkailtu ja koko hanketta maalitettu sanalla sanoen roskapuheella. Tampereen Veden Tavase-hanketta ollaan näköjään hautaamassa lopullisesti. Eikä päätöksentekijät näköjään malta odottaa edes Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöstä siitä, uhkaako pohjaveden teko ympäristöä sillä tavalla kuin nyt on julkisuudessa annettu ymmärtää vai toimitaanko veden hankinnassa kestävällä tavalla. Hosumiseen taitaa ollakin suurin syy se, että oikeuden päätös on todennäköisesti myönteinen Tavase-hankkeelle. Luvan myöntämisen jälkeen päätös hankkeen lopettamisesta on ainakin vaikeampaa, koska argumenttien täytyy olla faktaa.

Johtokunnan nykyinen jäsen Erkki Salopino kertoo Kunnallisjärjestön sivuilla, ” Mielestämme Tavase -hankkeen voi lakkauttaa, sillä sitä on mahdoton toteuttaa järkevästi tai taloudellisesti eikä se, että odotetaan luparatkaisuja muuta enää mitään, kommentoi johtokunnan jäsen Erkki Salopino.” Tampereen Veden omilta sivuilta ja netistä on luettavissa selkeästi Veden oman vedenhankintaselvityksen tutkimustulokset, jotka todistavat Erkin puheet totuuden vastaisiksi. Elinkaarikustannukset huomioiden Tavasen vesi on selkeästi halvin vaihtoehto, 0,22 snt M3. Ruskon laitoksen vastaava tuote tulee maksamaan 0,35 snt m3. Laitosinvestoinnit ovat kutakuinkin samaa hintaluokkaa. Tuohon Erkin mainintaan hankkeen järkevyydestä ei tarvinne ottaa kantaa. Meillä on niin monta järkeä kuin on miestäkin.

Sitten muutamalla sanalla tuotantotavan vaikutuksesta veden laatuun. Pintavedestä on siinä luontaisesti esiintyvä humus poistettava kemikaaleilla. Tekopohjaveden valmistuksessa ei tarvita saostuskemikaalia. Koska vesi voidaan tuottaa ilman saostuskemikaalia, veden tuottamisen toimintavarmuus lisääntyy kemikaaliin liittyvän hankintariskin poistuessa. Kemikaalia säästyy miljoona kiloa vuodessa. Bakteerit syövät harjuvarastoinnin aikana luontaisesti veden humuksen tuottaen vain vettä ja hiilidioksidia.

Tekopohjavesi on tutkitusti ympäristöystävällinen tapa tuottaa juomavettä. Kemiallisen pintaveden valmistuksen hiilijalanjälki on moninkertainen tekopohjaveden valmistukseen verrattuna. Tampereen kaupungin tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2030. Eikö tämäkään seikka merkitse Salopinolle mitään!

Tavase lisää vedenhankinnan varmuutta, kun se tuo Tampereen Kaupinojan vesilaitoksen rinnalle toisen tyyppisen raakavesilähteen. Kaupinoja on pintavesilaitos, joka ottaa vetensä Näsijärvestä. Ruskon vesilaitos ottaa vetensä Roineesta. ”Tekopohjavesi on myös pintavettä paremmin suojassa laskeumilta. Tekopohjavesilaitoksessa veden imeytys voidaan keskeyttää viikoksi ilman vaikutusta vedentuotantoon. Ruskon vesilaitoksessa vedenkäyttöä voidaan jatkaa vain 2 tuntia, jos raakavedenotto joudutaan keskeyttämään”. Olisin Erkkinä tästäkin seikasta huolestunut huomioon ottaen maailmatilanteen.

Tavase-hankkeeseen oli käytetty 8,19 miljoonaa euroa Tampereen varoja vuonna 2021. Näin suureksi kasvanut summa on demokratian hinta. Valittajat ja valittajat kierros toisensa perään ovat pyörittäneet byrokratiaa ja työllistäneet oikeuslaitosta sekä asiantuntijoita. Jos Tampereen kaupungin valtuusto hyväksyy Tavase-hankkeen pysäyttämisen ilman Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä, on turha puhua päätöksenteon perustuvan sen jälkeen tiedolla johtamiseen.

Esa Kanerva

                                                                                                         

No voihan Pirha, juttu Werstaalta

                                                                                                                                          12.9.2023

Onko hyvinvointialueuudistus vuosisadan menestystarina vai säästöautomaatti? Tätä yritettiin selvittää nimekkäitten alustajien voimin 7.9. Työväenmuseon Werstaalla avoimessa yleisötilaisuudessa. Ajankohta ei olisi voinut sattua paremmin kohdilleen, edellisenä päivänä oli julkaistu tiedote Pirkanmaan hyvinvointialueen yhteistoimintaneuvotteluista. Otsakkeen viittaus säästöihin osui kohdilleen ihan käytännössä.

Alustajiksi ja panelisteiksi oli saatu entinen sote-ministeri ja nykyinen kansanedustaja Aki Linden, kaupungin pormestari Kalervo Kummola ja Pirhan konsernipalvelujohtaja Juhani Sand. Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö, Toveriseura, Pispalan Työväenyhdistys, Tahmelan Työväenyhdistys ja Tampereen Kirjatyöntekijäin Sosialidemokraattinen kerho.

Aki Linden käsitteli hyvivointialueuudistusta sen perusteiden näkökulmasta, ”Miksi uudistusta tarvitaan?” Hän jätti alustuksestaan pois pelastuspalvelut. Valtaosa rahasta kuluu nykyisin erikoissairaanhoitoon, n. 40 % ja perusterveydenhuoltoon 20 prosenttia. Perusterveydenhuollon palvelut sisältävät n. 30 eri palvelumuotoa alkaen koulu, äitiysneuvola, lastenneuvola, hammashoito jne. Ikäihmisten hoitoon panostetaan 20 % ja sosiaalipalveluihin n. 2 prosenttia. Kehitysnäkymät puoltavat perusterveydenhuollon rahoituksen vahvistamista.

Suomi jaettiin hyvinvointialueuudistuksessa 21 alueeseen, jotka perustuvat pitkälti maakuntiin. Uusimaa on jaettu käytännössä viiteen alueeseen, sillä Helsingin kaupunki hoitaa vastaavat palvelut itse.

Sitten itse kysymykseen, miksi uudistusta tarvitaan? Suomessa terveydenhuoltojärjestelmä oli järjestetty kuntakohtaisesti. Suomen järjestelmä oli ainutlaatuinen. Muualla pohjoismaissa palvelut on keskitetty, samoin Englannissa. NHS niminen organisaatio perustettiin Britanniassa heti II maailmansodan jälkeen ja on hyvin arvotettu kansakunnan parissa. Mikään hallitus ei ole järjestelmää purkanut.

Suomen kuntakohtaisen järjestelmän suuri ongelma oli terveydenhuollon rahoitus. Jos 1000 asukkaan pikkukunnassa tapahtui esimerkiksi mopo-onnettomuus ja uhri joutui hengityskoneeseen, lasku erikoissairaanhoidosta kunnalle sekoitti koko kunnan budjetin. Ei ole oikein, että kunta toimi ihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon ”vakuutusyhtiönä” ja maksoivat asukkaittensa todelliset hoitokustannukset. Finanssivalvonta ei hyväksyisi sellaisilla vakuuksilla pientä kuntaa vakuutusyhtiötoiminnan harjoittajaksi. Pitäisi olla vähintään 200.000 asukkaan väestöpohja, jotta pystytään järjestämään eri erikoisalojen päivystys. Suomessa on vain kuusi kaupunkia, jotka täyttävät tämän ehdon. Harvemmin asutuilla alueilla tämä väestöpohja vaatimus ei täyty. Tarvitaan siis uudenlaisia ratkaisuja. Kuntaliitokset eivät Lindenin mielestä ratkaise perusongelmaa. Talous ei parane kahden tai kolmen köyhän liitossa.

Myös toiminnan organisoinnissa on muutostarvetta. Hän kertoi Tanskan, Norjan ja Englannin perhelääkäri/omalääkärisysteemistä. Sieltä on todistettua tietoa, että mitä pitempään hoitosuhde on  jatkunut, vähentää se oleellisesti hoidon tarvetta ja mikä parasta, elinajanodote nousee. Linden kertoi hyviä esimerkkejä Porista, missä aikoinaan toimi oma lääkärijärjestelmä. Sen ansiosta lääkäripula helpotti ja lääkärien virat saatiin täytettyä.

Pormestari Kummolan oli pyydetty kertomaan peruskunnan näkökulmaa hyvinvointialueuudistuksesta. Aluksi hän kertoi historiaa. Uudistusta on hierottu jo yli 15 vuotta. Tulosta eivät ole saaneet aikaan Kataisen kuin Stubbinkaan hallitukset. Kuntia ei saatu paimennettua yhteen peruskuntamallilla. Kummolan mukaan Pirkanmaalla olisi pitänyt aloittaa neuvottelut alueen laidalla olevien pikkukuntien kanssa ja sitten jatkaa suurempien kuntin kanssa. Ei toteutunut se, että Pirkanmaa olisi ollut yksi kunta. Sitten oli Juha Sipilän hallituksen vuoro. Se ajoi markkinavetoista mallia ja yksityisen sektorin laajaa osallistumista sosiaali- ja terveydenhuoltoon julkisen sektorin kustannuksella. Taustalla häärivät yksityisen sektorin lobbarit jopa ministereinä. Tämä hanke kaatui hallituskauden loppusuoralla perustuslakivaliokuntaan.

Marinin hallitus onnistui viimein hallintouudistuksessa. Kummola kritisoi sitä, että valtion olisi pitänyt tehdä kaikille aluille yhteinen hallintosääntömalli. Nyt käytännöt ovat monenkirjavia. Pirkanmaalla on käytössä ns. valiokuntamalli, joka loi uusia rakenteita vailla todellista päätäntävaltaa ja lisäsi kustannuksia. Hänen mielestään tavoitteena pitää olla omalääkärimalli. Kunnat tekevät ennaltaehkäisevää työtä saamatta siitä korvausta. Kustannukset ovat miljoonaluokkaa. Ennaltaehkäisevillä terveydenhuoltopalveluilla tarkoitetaan tässä esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripalveluita. Kummola kertoo ehdottavansa talousarvioehdotuksessaan ikäihmisten uimahallikäyntien maksuttomuutta. Hän tiivisti, että kyllä tästä hyvää tulee, kunhan maltetaan odottaa.

Konsernipalvelujohtaja Juhani Sand toi esiin Pirkanmaan tilannetta. Tavoitteena alueella on yhdenvertaiset palvelut Pirkanmaalla ja parantaa niiden saatavuutta. Kysymyksessä on aivan uudenlainen hallintosysteemi. Yhteistyötä tehdään Kanta-Hämeen ja Pohjois-Pohjanmaan kanssa. Alueella asuu 533.000 asukasta yli 19.000 työntekijää. Budjetti on 2,6 miljardia ja sen muodostavat 33 kuntaa. Toimipisteitä on 761. Pirhan strategian ”vilpitön” halu on mahdollistaa monipuoliset palvelut pirkanmaalaisille. Alueen talous edellyttää toimeenpano-ohjelmassa onnistumista. Lain mukaan hyvinvointialueen budjetin alijäämä on täytettävä kolmessa vuodessa. Palveluverkkouudistus täytyy viedä läpi. Vuoteen -26 mennessä on täytettävä 80-90 miljoonan vaje. Lisäksi tarvitaan kertaluonteinen säästö ja n. 40 miljoonaa euroa katettua. Rahaa tarvitaan investointeihin ja budjetin tasaamiseksi. Muuten ei saada valtiolta lainanottovaltuuksia investointeihin. Siksi tarvitaan muutosneuvottelut. Sand näkee, että Pirkanmaalla on ”saneerausvelkaa”. Useilla alueilla on muutokset palvelutuotantoon jo tehty, esimerkiksi Lahden seudulla ja Kainuussa. Pirkanmaalla on saatavissa merkittäviä kustannushyötyjä.

Vuonna 2035 odotetaan Pirkanmaan hyvinvointialueella käytettävän 1,7 miljoonaa käyntiä. Niistä fyysisiä käyntejä on 35 %, digitaalisia 20 ja 5 prosenttia ns. liikkuvia palveluita. Vuodeosastotoiminta vähenee, se on jo vähentynyt. Ikäihmisten palveluihin satsataan lisää, koska ikäihmisten määrä lisääntyy.

Kiitos alustajille! Toivon päättäjille ja virkamiehille onnea ja menestystä, helppoa ei tule olemaan. Orpon hallituksen ohjelma ei ainakaan helpota rahavajetta!

Esa Kanerva

Puoluesihteerikisa

                                                                                                                                            3.9.2023

Puoluesihteeriksi pyrkii Antton Rönnholmin jälkeen neljä henkeä. Kaisa Vatanen Pirkanmaalta, Mikkel Näkkäläjärvi Lapista, Niina Malm Itä-Suomesta. Matti Niemi Turusta ja Hanna Kuntsi Uudeltamaalta.

Hanna Kuntsi puhui omassa esittelypuheenvuorossaan nykyisestä pelon ilmapiiristä. Mistä leikataan ja mistä työehtosopimusehdosta voidaan luistaa. Luottamusta puretaan kovaa tahtia. Jäsenkirjademarit eivät ratkaise vaaleja. Tarvitaan uusia toimintatapoja saada uutta kiinnostusta puolueeseemme. Se on vastuunkanto, läpinäkyvyys ja päätöksiä huomisen puolesta.

Matti Niemen puheen keskiössä oli ilmastokysymykset. Hän on työskennellyt niitten parissa Brysselissä. Kysymys on, kuinka pitkälle uskalletaan asettaa tavoitteet, esimerkiksi hiilineutraalisuus vuoteen 2035 rohjettiin puolueessa asettaa Rinteen hallitusohjelmassa. Oppositiossa tulee harjoittaa arvopolitiikkaa, työelämäsopimisen tukemista ja kaikkien kansalaisten pitämistä mukana. Puolueen tie oppositiossakaan ei tule olemaan helppo. Sinä ja minä, yhdessä, voimme onnistua.

Mikkel Näkkäläjärven esiintyminen oli selkää ja luottamusta herättävää. Hän kertoi, että jokaisen poliitikon elämässä on hyviä ja huonoja hetkiä. Niin hänelläkin vuonna 2019. Hän haluaa olla puheenjohtajan luottopelaaja ja teen, mitä joukkue tarvitsee. On oltava tahtoa, koska puoluetta haastetaan nyt kovasti. On oltava voiton nälkää.

Kaisa Vatanen kertoi kokemuksistaan Marinin kampanjoissa. Sdp:n on erotuttavana selkeänä vastavoimana porvarihallitukselle. On oltava puolueena vahvempi kuin nyt. Meille on koottava vahvempi järjestökone. Tulevaisuuteen on voitava luottaa. Sen perusteena on vahva ohjelmatyö. Sdp:n perintö on uudistettava nykyaikaan. Suomi tarvitsee vahvan Sdp:n.

Ehdokkaista Niemi ja Vatanen kertoivat vetäytyvänsä kisasta kuultuaan uuden puheenjohtajan mielipiteen valinnasta. Äänestys käytiin Mikkelin ja Hannan kesken. Näkkäläjärvi voitti selkein numeroin.

Kiitospuheessaan Mikkel kertoi tuntevansa suurta kiitollisuutta ja vastuuta. Työ alkaa nyt ja kamppailu jatkuu!

Esa Kanerva

Puheenjohtajakisa

 

                                                                                                               2.9.2023

On lauantai aamupäivä. Muistelen eilistä valintapäivää ja tarkastelen muistiinpanojani. Puheenjohtajaehdokkaat saavat 8 minuuttia aikaa esitellä mielipiteitään neuvoa antavan jäsenäänestyksen tuloksen julkistamisen jälkeen. Äänestyksen tulos oli kiveen hakatun selvä. Ei siitä sen enempää. Krista Kiuru aloittaa: ” Kolmekymmentä vuotta sitten sain äänestää ensimmäisen kerran. Kysymyksessä oli presidentinvaalien ennakkokisa Kalevi Sorsan ja Martti Ahtisaaren välillä. Se oli minun avainkokemukseni politiikkaan. Ymmärsin puolueen arvon yhteisesti sovittujen tavoitteiden toteuttamisessa. Arvot ovat pysyviä muuttuvassa maailmassa. Tasa-arvo, solidaarisuus, oikeusvaltioperiaate ja demokratia ovat keskeisiä arvojamme. Siis ei valtaa vallan vuoksi. Nykyinen hallitus vie Suomea taaksepäin. Sdp:n on oltava arvojohtaja myös oppositiossa ollessaan. Kokoomus vie Suomen taantumaan. Miten kansalaiset selviävät? Kasvu syntyy työstä ja työn tuottavuudesta. Puolueen uuden puheenjohtajan kykyä johdattaa Suomi taloudellisesti ja ekologisesti ykköseksi. Puoluekokous päättää, minä olen tehnyt osuuteni.”

Seuraavaksi esiintyi Antti Lindtman. ”Huh, huh, melkoinen tulos! Kiitos yksimielisestä tuesta! Kiitos Krista reilusta kisasta. Tuli uhka oikealta tai vasemmalta, Sdp pitää aina ihmisoikeuksista kiinni. Puolue on rakentanut hyvinvointiyhteiskunnan, puolue on edelleen johtava voima tehdä parempaa huomista. Kiitokset Sanna! Olit maailman nuorin pääministeri vaikeassa ajassa. Veit puolueemme vaalivoittoon, se jää historiaan. Kunnioitus ja kiitos! Meille riittää jatkossakin töitä. Käymme kiinni perusarvoihin. Annamme toivoa suomalaisille. Puheenjohtaja on sitä, mitä me olemme, joukkue. Joukkue on me, me kaikki. Kaikki mukaan, syrjinnän sijaan kunnioitusta, tulkaa mukaan!

Uusi puheenjohtaja luovuttaa edeltäjälleen Sanna Marinille muistoksi taiteilija Manuela Boscon teoksen ”Hiottu helmi”.

Esa Kanerva

 

Terveiset Jyväskylästä

 

                                                                                                                  1.9.2023

Istun puoluekokouksessa  Jyväskylässä. Paikalla on n. 1000 ihmistä, 484 varsinaista puoluekokousedustajaa, puoluetoimistoväkeä, seuraajia ja mediaa. Niin kuin tapoihin kuuluu, tilaisuus avattiin arvokkaasti musiikkiesityksillä.

Istuva puheenjohtaja Sanna Marin ja paikkansa jättävä puoluesihteeri Antton Rönnholm kukitettiin. Sanna Marin piti läksiäispuheen. Iltapäivälehdet eivät tosin sitä paljon noteeranneet. Tiedotustilaisuuden peruminen vei niitten kaiken huomion. Marin kertasi viime hallituksen menestystarinaa. Onnistumisia riitti esiopetuksen maksuttomuudesta seksuaalirikoslain uudistamiseen. Tämä kaikki tehtiin koronan ja Ukrainan sodan varjossa. Hallitus oli mukana ohjaamassa Suomea Natoon. Ukrainaa tuettiin miljardeittain. Hän totesi lopuksi, että päätöksenteon arvot ovat tärkeitä. Leikkausten perusteleminen välttämättömyydellä on myös arvovalinta.

Sitten käsiteltiin poliittista ohjelmaa. Varapuheenjohtaja Niina Malm korosti työn merkitystä hyvinvointiyhteiskunnan peruspilarina. Työn tulee perustua sopimusyhteiskuntaan ja työntekijöiden oikeuksiin. Järjestäytymisoikeus on perustuslaillinen oikeus. Työnkin näkökulmasta ympäristö- ja ilmastoasiat ovat avainkysymyksiä. Hiilineutralius takaa osaltaan hyvinvoinnin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Suunnan on oltava kohti kiertotalousyhteiskuntaa.

Ville Skinnari kertoi omassa osuudessaan, että ohjelmatyö on puoluetoiminnan ydintä. Ilmastokunnianhimon tavoitteiden pitää olla vuodessa 2035. Suomelaiset voivat olla ylpeitä omasta osaamisestaan. Mutta olemmeko enää maailman onnellisin kansa? Voiko viennin edistämistä tehdä ministeri, jonka mielipiteet ovat syrjiviä. Tärkeintä on kansallinen yhtenäisyys. Se luo turvallisuutta. Demokratian kannalta Suomi on vähiten hauras valtio. Maailman ihmisistä vain 30 prosenttia asuu demokratioissa. Onneksi naisten poliittinen osallistuminen on lisääntynyt. Koulutuksella, digitaalisilla ratkaisuilla ja puhtaalla energialla pärjäämme.

Matias Mäkynen oli huolissaan eriarvoistumisesta. Kohtuullisten tuloerojen yhteiskunnat ovat vakaita ja menestyviä. Hän korosti ennakoivasti työllistävää talouspolitiikkaa. Verotuksella rahoitetaan julkiset palvelut. Sen tehtävänä on myös tasata tuloja ja ohjata resursseja. Kaupungistuminen on selvää, sen rinnalla on kuitenkin pidettävä huolta alueista. Alueelliset vahvuudet on muistettava. Monipuolinen teollisuus on Suomen vahvuus myös 2030:lla. Tällä poliittisella ohjelmalla mittaamme omien tavoitteidemme kunnianhimon.

Komissaari Jutta Urpilainen esittäytyi selvästi presidenttiehdokkaana. Eurooppalaiset arvot ovat Suomen suunta. Ihmisoikeudet ja vastuu lähimmäisistä kunniaan. Olemme osa länttä ja EU:n sisämarkkinat ovat meille erittäin tärkeät. Jotkut flirttailevat EU-erolla, päinvastoin Suomen tulee työskennellä vahvan Euroopan puolesta. Tällä hetkellä harjoitetaan luottamusta horjuttavaa politiikkaa. Suomi kaipaa arvopohjaista ulkopolitiikkaa.

Puoluesihteeri Rönnholm totesi poliittisen ilmapiirin olevan toksinen. Hallituspuolueet ovat sulkeutuneet omiin kupliinsa. Kullakin on omat faktat ja totuudet. Missä ovat tämän päivän utopiat? Haikaillaanko menneisyyttä? Uskokaamme, että huomenna on paremmin kuin tänään.

Puoluejohtajan vaalia ja äänestystä odotellessa klo17, terveisin Esa Kanerva