1.9.2023
Istun puoluekokouksessa Jyväskylässä. Paikalla on n. 1000
ihmistä, 484 varsinaista puoluekokousedustajaa, puoluetoimistoväkeä, seuraajia
ja mediaa. Niin kuin tapoihin kuuluu, tilaisuus avattiin arvokkaasti
musiikkiesityksillä.
Istuva puheenjohtaja Sanna Marin ja paikkansa jättävä
puoluesihteeri Antton Rönnholm kukitettiin. Sanna Marin piti läksiäispuheen. Iltapäivälehdet
eivät tosin sitä paljon noteeranneet. Tiedotustilaisuuden peruminen vei niitten kaiken
huomion. Marin kertasi viime hallituksen menestystarinaa. Onnistumisia riitti
esiopetuksen maksuttomuudesta seksuaalirikoslain uudistamiseen. Tämä kaikki
tehtiin koronan ja Ukrainan sodan varjossa. Hallitus oli mukana ohjaamassa
Suomea Natoon. Ukrainaa tuettiin miljardeittain. Hän totesi lopuksi, että päätöksenteon
arvot ovat tärkeitä. Leikkausten perusteleminen välttämättömyydellä on myös arvovalinta.
Sitten käsiteltiin poliittista ohjelmaa.
Varapuheenjohtaja Niina Malm korosti työn merkitystä hyvinvointiyhteiskunnan
peruspilarina. Työn tulee perustua sopimusyhteiskuntaan ja työntekijöiden
oikeuksiin. Järjestäytymisoikeus on perustuslaillinen oikeus. Työnkin
näkökulmasta ympäristö- ja ilmastoasiat ovat avainkysymyksiä. Hiilineutralius takaa
osaltaan hyvinvoinnin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Suunnan on oltava
kohti kiertotalousyhteiskuntaa.
Ville Skinnari kertoi omassa osuudessaan, että ohjelmatyö on puoluetoiminnan ydintä. Ilmastokunnianhimon tavoitteiden pitää olla
vuodessa 2035. Suomelaiset voivat olla ylpeitä omasta osaamisestaan. Mutta
olemmeko enää maailman onnellisin kansa? Voiko viennin edistämistä tehdä
ministeri, jonka mielipiteet ovat syrjiviä. Tärkeintä on kansallinen
yhtenäisyys. Se luo turvallisuutta. Demokratian kannalta Suomi on vähiten
hauras valtio. Maailman ihmisistä vain 30 prosenttia asuu demokratioissa.
Onneksi naisten poliittinen osallistuminen on lisääntynyt. Koulutuksella,
digitaalisilla ratkaisuilla ja puhtaalla energialla pärjäämme.
Matias Mäkynen oli huolissaan eriarvoistumisesta.
Kohtuullisten tuloerojen yhteiskunnat ovat vakaita ja menestyviä. Hän korosti
ennakoivasti työllistävää talouspolitiikkaa. Verotuksella rahoitetaan julkiset
palvelut. Sen tehtävänä on myös tasata tuloja ja ohjata resursseja.
Kaupungistuminen on selvää, sen rinnalla on kuitenkin pidettävä huolta alueista.
Alueelliset vahvuudet on muistettava. Monipuolinen teollisuus on Suomen vahvuus
myös 2030:lla. Tällä poliittisella ohjelmalla mittaamme omien tavoitteidemme
kunnianhimon.
Komissaari Jutta Urpilainen esittäytyi selvästi
presidenttiehdokkaana. Eurooppalaiset arvot ovat Suomen suunta. Ihmisoikeudet
ja vastuu lähimmäisistä kunniaan. Olemme osa länttä ja EU:n sisämarkkinat ovat
meille erittäin tärkeät. Jotkut flirttailevat EU-erolla, päinvastoin Suomen
tulee työskennellä vahvan Euroopan puolesta. Tällä hetkellä harjoitetaan
luottamusta horjuttavaa politiikkaa. Suomi kaipaa arvopohjaista ulkopolitiikkaa.
Puoluesihteeri Rönnholm totesi poliittisen ilmapiirin
olevan toksinen. Hallituspuolueet ovat sulkeutuneet omiin kupliinsa. Kullakin
on omat faktat ja totuudet. Missä ovat tämän päivän utopiat? Haikaillaanko
menneisyyttä? Uskokaamme, että huomenna on paremmin kuin tänään.
Puoluejohtajan vaalia ja äänestystä odotellessa klo17,
terveisin Esa Kanerva
