3.11.2026
Muistatteko vielä Holkerin hallituksen vuonna 1989 legendaarisen, joka kotiin jaetun, tiedotuslehtisen ”Verotus kevenee”? Tämä historiallinen tiedotusmunaus palasi mieleeni pohtiessani, miten pitkään valtion tuloja on maassamme tietoisesti vähennetty.
Työn tuloja on paitsi alennettu, myös ohjattu kevyemmin verotetuiksi pääomatuloiksi tulomuunnon kautta. Yritysten maksamaa yhteisöveroa on leikattu matalammaksi aina vuodesta 2014 alkaen, yhtiöverotusta on huojennettu, ja kaiken kukkuraksi varallisuusvero poistettiin jo vuonna 2006. Veropohjaa on murennettu systemaattisesti ja pitkäjänteisesti ja nyt ihmetellään ääneen, miksi julkisten menojen rahoittamiseksi tarvitaan jatkuvasti lisää velkarahaa. Tässä tilanteessa olisin toivonut valtiovarainministeriöltä uutta rehellistä tiedotetta, jossa ilmoitettaisiin suoraan: ”Verotusta on kiristettävä.”
Totta kai ensi vaalikaudella tarvitaan kroonisen budjettivajeen oikaisemiseksi menojen uudelleenarviointia ja liuta muita sopeutustoimenpiteitä. Itse lähtisin kuitenkin siitä, että uusi hallitus säätäisi hallituskaudeksi määräaikaisen, tuloveroon kohdennetun yhden prosenttiyksikön veronnoston. Tavalliselle palkansaajalle se merkitsisi vain muutaman kympin lisäystä kuukausittaiseen verotukseen, mutta tuotto julkiselle taloudelle olisi merkittävä, noin miljardi euroa joka vuosi.
Yritysten osalta peruisin Orpon hallituksen yhteisöveron alennuksen 20 prosentista 18 prosenttiin. Tai oikeastaan: peruttaisiin se valtion tulonmenetys, jonka tämä leikkaus aiheuttaa valtion kassaan. Se toisi noin 800 miljoonaa euroa vuodessa julkisen talouden paikkaamiseen. En usko, että mikään yritys lähtisi maasta tämän toimenpiteen takia. Vaikka kansainvälinen verokilpailu on raakaa, olemme nähneet Suomeen suoranaista tunkua muun muassa miljardiluokan datakeskusinvestointien osalta.
Kaiken kaikkiaan Suomen verotusta olisi tehostettava ja aukkoja tukittava. Rahaa olisi kerättävissä listaamattomien yritysten osinkoverotusta korjaamalla sekä pääomatulojen osalta esimerkiksi niin sanotun arvonnousuveron kautta. En lähde tässä jutussa tätä aluetta, verolainsäädäntöä, sen kummemmin osaamatta, tarkemmin perkaamaan, mutta on varmaa, että jos valtiolle halutaan kerätä verotuloja oikeudenmukaisesti, miljardi on siinä kokonaisuudessa vielä pieni summa. Mahdollisuuksia siis on, jos vain löytyy poliittista tahtoa.
Sen sijaan haluan nostaa esiin koko kansaa koskevan uudenmallisen veron pohdiskelun. Kannatan nimittäin kattavan sokeri- ja terveysveron säätämistä. Lihavuus alkaa olla vakava kansantauti, johon täytyisi pystyä vaikuttamaan konkreettisin toimenpitein. Virvoitusjuomia verotetaan jo nykyisin sokeripitoisuuden mukaan, mutta kiinteät elintarvikkeet, kuten karkit, leivokset ja sokerimurot, ovat veron ulkopuolella. Meidän pitäisi ottaa käyttöön yleinen sokeripohjainen terveysvero. Suora verohyöty valtiolle olisi satoja miljoonia euroja vuodessa, mutta todelliset jättisäästöt kertyisivät sote-kuluissa elintapasairauksia ennaltaehkäisemällä. Silloin puhutaan jo miljardeista.
Meillä puhutaan koko ajan palavasti työn huonosta tuottavuudesta. Tuottavuus ei kuitenkaan nouse sillä, että sairaanhoitaja käsketään juoksemaan lujempaa tai työntekijät ajetaan raatamaan itsensä loppuun. Japanissa tämä ilmiö tunnetaan nimellä ”karoshi” , työuupumuksesta johtuva äkkikuolema. se on siellä vakava yhteiskunnallinen ongelma. Meidän on valittava toinen tie. Ensimmäinen askel Orpon hallituksen jälkeen on työmarkkinoiden rauhoittaminen ja luottamuksen palauttaminen. Työntekijöiden oikeuksien polkemisesta on palattava aitoon sopimuskulttuuriin. Sopimusten tuoma ennustettavuus on kiistatta vahvin valttimme kansainvälisessä kilpailussa.
Luottamuksen rinnalle tarvitsemme aitoja panostuksia inhimilliseen pääomaan. Työelämän ja tekoälyn murroksessa ratkaisu ei ole irtisanomisissa ja irtisanottujen ihmisten jättämisessä heitteille. Reilussa sopimuskulttuurissa tehdään kaupat: joustojen vastapainoksi työnantajien on tarjottava järjestelmällistä uudelleenkoulutusta ja osaamisen päivittämistä. Ei voi olla niin kuin nyt, että riski sälytetään yksinomaan työntekijöiden niskoille. Valtion on panostettava koulutukseen, jolla työntekijöiden osaaminen päivitetään tekoälyn ja automaation aikaan. Eli tehdään päinvastoin kuin Orpon hallitus, joka lakkautti mm. koulutustuen.
Osaamispolku alkaa jo paljon ennen työelämää. Meidän on toteutettava peruskoulun ja ammatillisen koulutuksen kunnianpalautus. Tulevaisuuden tuottavuuden perustus muurataan säätämällä esikoulu pakolliseksi jo 5-vuotiaille. Peruskouluun on palautettava työrauha, erillisiä tasokokeita ei tarvita. Lisäksi on lopetettava ammattikouluopiskelijoiden heitteillejättö ja liiallinen itseopiskelu. Ei mitään ammattia opi yksin puurtamalla, vaan siihen tarvitaan laadukasta lähiopetusta ja aitoa mestari-kisälli-henkeä.
Seuraavan hallituksen onnistumiselle on aivan ratkaisevaa pystyä ratkaisemaan Suomen työttömyysongelma. Uskon, että tämä solmu on avattavissa. Arkijärjellä ajateltuna tekoäly voisi olla tässä paras ystävämme. Algoritmeilla olisi yksilötasollakin tuotettavissa tarkkaa dataa siitä, mistä syistä jonkun työttömyys on syntynyt ja mahdollisesti pitkittynyt. Jokaisen työttömän osaaminen, piilevät kyvyt, taidot ja täydennyskoulutustarpeet voitaisiin todentaa reaaliaikaisesti, ja saattaa ne yhteen työnantajien tarpeiden ja avointen työpaikkojen kanssa. Samalla on muistettava inhimillisyys: jotkut työnhakijat tarvitsevat sairauden hoitoa, toiset eläkettä. Lisäksi ideologiat on unohdettava ja luotava sujuvat väylät ulkomaiselle työvoimalle kotimaisten ikäluokkien pienentyessä.
Suomi tarvitsee nyt tehokkuuskierteen nykyisen näivettymisen sijaan. Taloustalkoot eivät ole mahdoton tehtävä, sillä Suomessa on valtavasti potentiaalia. Tarvitaan luottamusta, kolmikantaa, yhteistä vastuunottoa, hieman oikeudenmukaista tinkimistä ja kansalaisten riskien jakamista. Maamme on olosuhteiltaan vakaa oikeusvaltio, jossa on toimiva infrastruktuuri, luotettava sähköverkko sekä laadukas terveydenhoito ja opetus. Turvallisuusympäristömmekin on saatu Nato-jäsenyyden ja vahvojen puolustusvoimien ansiosta salonkikelpoiseksi. Tuskin amerikkalaiset digijätitkään investoisivat tänne kymmenillä miljardeilla, jolleivat ne luottaisi maamme vakauteen ja amerikkalaiseen apuun kriisitilanteissa.
Esa Kanerva
Ps. Kirjoitan seuraavan kerran marraskuun lopulla!
