Onko SAK:n uudella puheenjohtajalla valtaa?




                                                                                                                                             2.5.2016

SAK:n uusi puheenjohtaja valitaan SAK:n edustajakokouksessa Tampereella kesäkuun alussa. Yllättävän hiljainen ja vaisu on valintaprosessi ollut, vaikka yli miljoonan jäsenen SAK:lle on haettu uutta puheenjohtajaa. Paikalle on toki sovitulta naistakin perustelulla, että nyt on naisten vuoro. Ehdokas on nyt kuitenkin löytynyt. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta (sd.) on nousemassa palkansaajien keskusjärjestön SAK:n uudeksi puheenjohtajaksi. Puheenjohtajan valitsevaan edustajakokoukseen on aikaa vajaat kaksi kuukautta.

Olen seurannut Akavan edunvalvontaa ja touhuilua aika läheltä. Minua on aina kummastuttanut se, että Akavassa ei mikään liiku tai narahda ilman Opettajien ammattijärjestö OAJ:n kantaa. Se sanelee kaiken, aina liiton uuden puheenjohtajankin. Onko SAK:ssa käymässä samanlainen sisäinen prosessi. Tämän voisi päätellä siitäkin, että sen suurempaa kiihkoa ja pyrkyä ei ollut keskusjärjestön johtoon. Mistä on kysymys?

SAK:n vientialojen liitot Puuliitto, Metalliliitto, Paperiliitto ja Teollisuuden ammattiliittojen TEAM ovat tehneet aiesopimuksen, jossa ne fuusioituvat yhdeksi liitoksi. Hanke on merkittävä. Tämä noin 300 000 palkansaajaa kokoava vientiliittojen ryhmä olisi käytännössä taho, joka tulevaisuudessa neuvottelisi palkankorotukset Suomessa. Uuden teollisuuden suurliiton perustamisella tavoitellaan myös teollisuusliittojen painoarvon vahvistamista sopimustoiminnassa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Uusi jättiliitto kerää yhteen keskeisten vientialojen työntekijät. Se, joka päättää rahasta eli tässä tapauksessa Suomen palkkatyöläisten palkoista, istuu kukkona tunkiolla. Valta on sellainen ihmeellinen ilmiö, että jos sitä on, sitä myös käytetään. SAK: lainen palkansaajakenttä valmistautuu liittofuusiolla jo siis täyttä päätä vallan uusjakoon ja uuteen työmarkkinoiden neuvottelumalliin. Tässä sivussa niillä on mahtia määrätä myös muista työelämän kysymyksistä ja keskusjärjestön päätöksenteossa. Tuleeko Metalliliiton Riku Aallosta uusi Akavan mallin mukainen Olli Luukkainen?

EK ilmoitti marraskuussa, että se ei tee enää keskitettyjä sopimuksia, vaan pyrkii liittokohtaisiin. Jos Ruotsin malli otetaan käyttöön, palkankorotusten taso ja raami määräytyvät käytännössä uuden suurliiton ja EK:n Teknologiateollisuuden välisissä neuvotteluissa. Niissä ratkaistaan palkankorotustaso, ei pelkästään teollisuudessa, vaan myös julkisella puolella kuten kouluissa ja sairaaloissa.

Tuskin ajatus yhteisestä keskusjärjestöstä oli ehditty haudata, kun alkoi pyörittely, kuka oikeasti käyttää valtaa järjestössä. Vientiliittojen yhdistymisen ja vientivetoisen neuvottelujärjestelmän rakentamisen jälkeen asiaa ei enää tarvitse pohtia.

Se on Metalliliiton ympärille fuusioitunut suurliitto. Sen puheenjohtajasta tulee suomalaisen työmarkkinavallan ykkönen palkansaajapuolella.

Mikä on SAK:n uuden puheenjohtajan rooli? Onko hän statisti, sivusta seuraaja vai toimija. Presidentti Niinistö on aikoinaan todennut itsestään, että vallaton mies voi olla joskus villi. Vallan puute on Elorannan ongelma niin kuin se on Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderinkin. Puhua voi suulla suuremmallakin ja tehdä esityksiä, mutta asioitten toteutuminen on jonkun muun, SAK:ssa jatkossa uuden suurliiton peukalon alla. Uskon, että Elorannalla jää tulevaisuudessa enemmän aikaa harrastuksilleen, mökkeilyyn, melontaan, hiihtoon ja vanhaan traktoriinsa. Jarkko Eloranta toivoo, että pahimmat yhteenotot ammattiyhdistysliikkeen ja maan hallituksen välillä ovat takanapäin. Sitä rohkenen epäillä. Vallattomat liittopuheenjohtajat lähetetään yleensä vetämään työryhmiä ja pohtimaan yhteiskunnallisiin ongelmiin ratkaisuja. Niitähän riittää. Totta kai sosiaaliturvaratkaisut ja työttömyysturva ovat tärkeitä asioita neuvotella ja valmistella kolmikannassa sekä varsinkin tämän hallituksen kanssa, mutta keskusjärjestönkin vaikuttamismahdollisuudet jäävät rajallisiksi. Lain säädäntövalta on hallituksella. Elorannan osa on vaikea tältäkin kannalta katsottuna.

SAK:n hallitus päättää SAK:n linjan. Ja SAK:n hallituksessa uudella vientiliitolla on vallan avaimet rautakourissaan.

Esa Kanerva