26.5.2016
Sylvi Kekkonen totesi aikoinaan, on hyvä pyrkiä kaiken ymmärtämiseen, muttei hyväksymiseen. En voi millään tavalla hyväksyä kaivosinsinööri Pekka Perän toimintaa ja Talvivaara-kohellusta.
Minusta tuntuu siltä, että tässä on mukana suuri annos suunnitelmallisuutta ja että kaikki ei kestä läpivalaisua. Ensinnäkin Pekka Perän poikkeuksellinen kauppa Outokummun kanssa Talvivaaran kaivosoikeuksista pistää silmään. Hintana kerrotaan olleen yhden euron. Sitten listautuminen Lontoon pörssiin, huima Talvivaaran osakkeiden nousu ja nousu Suomen poliittisen eliitin lemmikiksi, herättää epäilyksiä. Ympäristöministeri Paula Lehtomäen perhe osti sadoilla tuhansilla Talvivaaran osakkeita, vaikka yhtiön referenssit eli osoitukset siitä, että nikkelin bioliotus ylipäätänsä onnistuu, olivat hyvin heppoiset. Sitten mainontaan tuli mukaan uraanin louhiminen sivutuotteena, jos siihen saadaan lupa. Ennustetut määrät olivat valtavat. Voimakas kurssinousu lihotti myös Perän osakesalkkua.
Pörssirikkaat-listauksessa Perä teki ensimmäisen esiintymisensä kesällä heti kesällä 2009. Hänen Talvivaara-omistuksen arvo oli tuolloin 235 miljoonaa euroa, ja vieläpä keskellä finanssikriisiä. Perä oli tuolloin Suomen 9. rikkain ja rikkaampi kuin ”Nalle” Björn Wahlroos, joka ylsi tuolloin 157 miljoonan euron omaisuudellaan sijalle 13. Voimakas kurssinousu lihotti myös Perän osakesalkkua. Perä ehti kuitenkin pariin otteeseen rahastaa osan omistuksestaan. Vuonna 2008 hän myi osakkeita noin kymmenellä miljoonalla eurolla ja heti perään noin neljällä miljoonalla.
Sääliksi käy kainuulaisia ja vilpittömästi hyväuskoisia työläisiä. Moni jätti entisen työnsä ja suuntasi perheen matkan kohti kaivosta. Rakennettiin velaksi ja perustettiin oma koti tulevaisuuden uskon varaan. Komeita olivat omin käsin rakennetut omakotitalot Sotkamossa. Nyt kaikki työtä tekevät jäävät tyhjän päälle, ellei yhtiö onnistu 7 kuukaudessa löytämään ostajaehdokkaita ja saamaan toimintaa kannattavaksi yksityistä rahaa löytämällä. Työ on tiukassa Kainuussa ja yksityisen perheen konkurssi uhkaa. Koko ajan on syyllistetty myös työllisiä ympäristörikollisiksi.
Perän oma elämä ei juorulehtien mukaan ole mennyt juuri paremmin kuin kaivoksenkaan. Avioero, alkoholia, ja hiluviluvei-meininkiä. Oikeusjutut ovat käsittelyssä ja tosiasia sekä syytteet kovia. Pekka Perää ei käy sääliksi, sillä kyllä hän on oman elämänsä rahallisestikin järjestellyt kuntoon, mutta niillä perheillä, jotka luottivat Talvivaaraan luotettavana työnantajana, ovat asiat huonosti.
Tampereella eilen koetut Microsoftin irtisanomiset, 600 henkeä, on iso juttu. Työpaikkojen menetyksenä Tampere ehkä kestää tämän, koska korvaavia työpaikkoja on mahdollista luoda. Kainuussa ollaan kuitenkin polvillaan tilanteen edessä. Mitään vastaavaa ei ole näköpiirissä. Inhimillinen tragedia on räjähtänyt koko Suomen kansan käsissä.
Kollektiivisesti meidän on autettava hätää kärsiviä ja etsittävä ratkaisut. Minusta olisi ollut kenties parempi tehdä lopullinen päätös heti kuin vitkuttaa sitä muutamalla kuukaudella. Sanotaan, että ensimmäinen tunti hirressäkin on vaikein, mutta sitten helpottaa. Lopetuspäätös olisi ollut tyrmäys, mutta hankalaa on työntekijöiden näkökulmasta riippua ”löysässä hirressä”. Vaikeat asiat on vain kohdattava ja katseet suunnattava tulevaan. Talvivaaran työntekijöitten on voitava luottaa siihen, että valtio ja hallitus tekevät kaiken voitavansa heidän hyväkseen.
Esa Kanerva
